Author: Minä, ehkäpä. ^^;
Raiting: sanoisin ehkä PG-13, vihjailua kun löytyy kaiken näköiseen toimintaan x)
Pairing: Jälleen kerran kaikki vähän kaikkien kanssa XD [tosin löytyy joitain hieman vakiintuneempiakin ^^]
Genre: Huumoria yritän. Kai myöhemmissä osissa slashiakin.
Beta. Zsanya.
Disclaimer: Hahmot sun muut ovat kunnioitettavan Tolkienin, minä vain rakastan leikkiä niillä sairaita leikkejäni =D
Summary: Mitä mahtanee tapahtua, kun saattue pääsee Lorieniin?
A/N: Jatkoa Moriassa tapahtuu -ficille. Jokseenkin säädyllisempää. Ainakin alku. ;D Enjoy. [ja ilmoitettakoon, että mieleni liikkuu öiseen aikaan pervoilla teillä, ja tätä juttua eivät välttämättä tajua kuin paatuneimmat pervot] Ja lyhythän tämä on, voi niin todella lyhyt. Pluskvamperfektissä on vain niin paha jatkaa. Pahoitteluni.
Matka Loriéniin oli ollut kaikkea muuta kuin tylsä. Frodo oli hihittänyt lähestulkoon koko matkan. Tuntui siltä, että mitä likemmäs haltia-asutusta päästiin, sitä pahemmin Frodo hihitti. Sam oli pitänyt silmällä Frodon vatsalihaksia, ja oli päätynyt siihen tulokseen, että ne olivat muuttuneet kiinteiksi ja hyvin muodostuneiksi matkan aikana. Hän tosin ei aivan mennyt vannomaan, johtuiko tuo ylenpalttisesta nauramisesta, vai siitä, että Frodon yrittäessä syödä jotain hän oli miltei tukehtua ruokaansa saadessaan yhtäkkisen naurukohtauksen.
”Mene ja tiedä, Samvais”, Sam oli ajatellut. ”Parasta tässä on se, että nyt tiedän, missä lämmitän käsiäni pakkasaamuina…”
Pippin oli raahannut suunnatonta reppua selässään koko matkan Kheled-Zâramin järveltä asti. Repussa olivat kaikki hänen vedonlyönnistä saamansa voitot. Se valui vieläkin vettä, sillä Sam oli yrittänyt hukuttaa sekä repun että sen kantajan hyiseen järveen. Pippin ei vieläkään kuullut täydellisesti, sillä hänen vasen korvansa oli tehnyt lähempää tuttavuutta järven pohjamutien kanssa.
”Vielä ensi vuonnakin korvastani valuu mustaa töhnää!” hän oli sanonut kaivaessaan korvaansa ponnekkaasti Samilta huomaamattomasti varastamansa porkkanan avulla.
Merri oli ollut varsin hilpeällä tuulella koko matkan ajan. Hän oli ottanut tavakseen kadota Boromirin kanssa jonnekin tutkimaan luonnon ihmeitä sekä lukuisia eri kukka- ja mehiläislajeja.
”No jopa ovat eläinrakkaita”, Gimli totesi hölmistyneenä kuunnellessaan metsästä kantautuvaa äärimmäisen voimakasta ääntelyä. ”Etteivät nyt vain silittäisi niitä vastakarvaan.”
Myös Aragorn ja Legolas tuppasivat varsin usein katoamaan jonnekin metsän siimekseen ”tekemään nuolia ja ampumaan niitä maalitauluun ja mieluusti myös napakymppiin”. Gimli ihmetteli suuresti, miksei nuolia voinut vuolla heidän leiripaikallaan ja mikseivät he saman tien voineet opettaa häntäkin ampumaan. Siihen Aragorn ja Legolas vain sanoivat:
”Kaipaamme yksityisyyttä. Yleisön katseen alla hermostuttaa ampua. Ja sinä et ole vielä valmis tähän. Ehkä joskus”. Sitten miehet katosivat metsään. Kotvan kuluttua metsästä alkoi kuulua mitä merkillisimpiä ääniä, ja Gimli pelkäsi, että jommankumman sihti oli häiriintynyt hieman. Ei hän niin kovin väärässä ollutkaan.
Kun saattue pääsi Loriéniin, Frodon mielipuolinen nauru oli käynyt niin hermoja raastavaksi, että jopa Sam oli lopettanut käsiensä lämmityksen. Kaikki rukoilivat Galadrielilta armoa ja pyysivät häntä lopettamaan heidän tuskansa. Heidän epäilyksensä heräsivät vasta, kun Galadriel ryhtyi lukemaan kirjaa nimeltä ”Eutanasian ihmeet. Opi armokuoleman alkeet”.
Celeborn nauroi pitkään ja hartaasti, kun Pippin uskaltautui kertomaan hänelle Gandalfin kohtalosta.
”Vai meni se vanha äijä viimein liian pitkälle ötököidensä kanssa”, haltia tuumasi ja pyöritteli naureskellen päätään.
Matkalaisten ensimmäiset päivät Loriénissa olivat kuluneet selittäessä Galadrielille, mitä he olivat tarkoittaneet ”tuskien lopettamisella” sekä Loriénin maastoa tutkiessa.
Samin useiden selityskertojen jälkeen Galadriel oli viimein tajunnut, miksi saattue oli anonut armoa. Hän oli ystävällisesti lopettanut Frodon järkyttävät naurukohtaukset. Pari tuntia olikin ollut autuaan hiljaista, kunnes yhtäkkiä ilman mitään syytä Frodo alkoi aivastella.
Legolas kiristeli hampaitaan ja hieroi rystysiään. ”Ei helvetti. Taasko se alkaa?”
Kirjoitat hyvin, ja minun hataralla kieliopin perusteilla, en bongannut yhtään virheitäkään. ^^ 
