U-turn for better life!
Lähetetty: Ke Heinä 06, 2005 8:22 pm
Title: U-turn for better life (ehkä vielä muutan tuon, koska ficci on kesken ja yleensä keksin otsikot vasta myöhemmin )
Rating: PG (saattaa nousta)
Genre: General/humor
Warnings: Kiroilua (varautukaa myös v-sanaan)
Disclaimer: Eli hahmot eivät (valitettavasti) kuulu mulle vaan Tolkienille
Summary: Mitäpä jos Sauron olisi voittanut sodan ja saanut ruumiinsa takaisin? Entä mitä tapahtuu kun hän huomaa muutamia vakavia ongelmia ja päättää keskellä kirkasta päivää tehdä "hienoisia" muutoksia?
A/N: Koska kyseessä on humoristinen ficci keskittyen pahispuolen hahmoihin, voittekin varmaan arvata, että esiintyy OOC hahmoja. Muutamia asiavirheitä saattaa myös esiintyä, mutta niistä en pahemmin ficin luonteen vuoksi jaksanut välittää.
Palautetta otetaan erittäin mielellään vastaan, sillä tämä on ensimmäinen kerta kun julkaisen kirjallisia tuotoksiani Internetissä. Postittelen tämän pätkittäin, sillä lukisin mieluusti palautetta ennen kuin pistän tulemaan lisää. Enjoy!
------------------------------------------------------------------------------
”Tämä juttu ei toimi.”
Sauronin alamaiset katsahtivat kummastuneina toisiinsa.
”Se ei vain toimi”, toisti Sauron vääntäytyen ylös valtaistuimeltaan ja laahustaen ikkunan ääreen.
Hän huokaisi antaen katseensa kiertää synkän Mordorin maan yllä, jonka pimeys laajeni yhä pidemmälle ja pidemmälle. Sormuksen sota oli ohi ja kääntynyt Mustan Ruhtinaan voittoon. Sauronin suunnitelmien mukaisesti kaikki vapaat kansat oli tapettu tai alistettu orjiksi lukuun ottamatta niitä harvoja, jotka piileskelivät vielä jäljellä olevissa koskemattomissa paikoissa. Nämä tosin tiesivät, että Sauronin käsi ylsi kauas ja tulisi tavoittamaan vielä heidätkin.
Sauron puraisi huultaan ja käännähti takaisin alamaistensa puoleen, jotka edelleen seisoivat kuuliaisesti rivissä hänen valtaistuimensa edessä.
”Näyttää siltä, että tällainen paska toimii vain elokuvissa ja kirjoissa”, hän ärähti kirvoittaen yhä hämmentyneempiä katseita.
Musta Ruhtinas marssi lähemmäksi ja tuijotti Noitakuningasta pistävästi silmiin vaikkei edes muistanut missä kohtaa tämän silmät sijaitsivat: ”Tiedätte kai mistä puhun?”
Noitakuningas ja muut pudistivat samanaikaisesti päätään.
”On siinä minulla alamaiset”, Musta Ruhtinas ärisi, ”Näette kai itsekin, että sen jälkeen kun voitimme sodan ja rupesimme terrrorisoimaan kaikkea elävää, ei mikään tässä kirotussa loukossa ole toiminut? Koemme kohta hyvin nolon lopun jollemme tee jotakin NYT HETI!”
”Öhm…voisitteko kenties tarkentaa?”, Sauronin Suu uskaltautui piipittämään jostakin Uvathan selän takaa.
Mustan Ruhtinaan silmät hehkuivat hänen kypäränsä raoista: ”Pässit! Olenko minä ainoa joka ymmärtää, että koittaa pian nälänhätä? Örkit tappavat eläimiä ja kasveja sitä mukaa kuin jaksavat syödä, mutta mikään ei uusiudu. Tulee vain lisää haisevia örkkejä, jotka jatkavat tätä pelleilyä ymmärtämättä lainkaan, että ovat menossa kohti omaa tuhoaan.”
Sauron tökkäsi Noitakuningasta rintaan sormellaan: ”Teitä aaveita tämä ei koske, sillä te onnelliset ette tarvitse mitään elääksenne.”
Hän silmäili kaikkia paikalla olijoita ja lausui entistä painokkaammin: ”Tulemme mitä luultavimmin todistamaan vielä joukkotappoja, kun typerät örkit alkavat syödä orjia ja toisiaan. Jos teillä on vähääkään järkeä päässänne, tiedätte mihin tämä noidankehä johtaa.”
Sauronin Suu raapi päätään mutisten: ”Kaikki potkaisevat tyhjää.”
”Aivan, ja kaikki vain siksi, koska me älykääpiöt emme tajua, että se kaikki ’Peitämme maan pimeyteen’ -löpinä on pelkkää satukirjoista lainattua paskaa. Totta hitossa minä haluan mieluummin olla Musta Ruhtinas kuin suutari, mutta näette kaikki itsekin, että se ei vain toimi. On yksinkertaisesti mahdotonta olla täyspahis.”
”Eli mitä siis ehdotatte?” Noitakuningas tiedusteli.
Sauron rojahti takaisin valtaistuimelleen jysäyttäen nyrkkinsä käsinojaan: ”Nyt loppui tuhoaminen ja tappaminen tähän paikkaan. Kyläläiset ja eläimet jätetään rauhaan ja aletaan keksiä keinoja millä edistää ruuan tuotantoa. Örkit lopettavat pelleilynsä heti ja opettelevat käyttämään kuokkaa. Niiden älykkyysosamäärä on tiettävästi samaa tasoa kuin kuolleella muulilla joten juuri siksi tarvitsemme muitakin kansoja.”
Hän käännähti Noitakuninkaan puoleen: ”Sinä saat jengisi kanssa mennä puhkomaan noita pahuksen pilviä. Jos aurinko ei paista, ei mikään myöskään kasva.”
Nazgûlit tekivät jäykän kumarruksen ja marssivat ulos valtaistuinsalista päätään raapivan Noitakuninkaan johdolla.
”Ja sinä…”, Sauron jylisi käännähtäen Sauronin Suun puoleen.
Tämä virnisti idioottimaisesti.
”Sinä painut kellareihin ja keksit orjille jotain parempaa tekemistä kuin hakattavana olemisen.”
”Kuten haluat”, Sauronin Suu kumarsi ja poistui.
~*~
Orjat seisoivat pitkässä rivissä Mordorin synkän taivaan alla ja tähyilivät kummissaan Nazgûleita, jotka sohivat pilviä haravoilla. Sauronin Suu ei vaivautunut vastaamaan muutamien orjien esittämiin uteluihin, vaan jatkoi näiden luokittelua ammattiryhmien ja erityistaitojen mukaan.
”Puutarhurit ja maanviljelijät asettuvat tuonne, karjankasvattajat tuonne sekä parantajat tuonne.”
Pitkä mies astui esiin jonosta pää ylväästi pystyssä: ”MINÄ olen Aragorn Arathonin poika ja osaan KAIKKIA edellä lueteltuja taitoja. Mihinkäs ryhmään minun tässä siis kuuluisi mennä?”
Joukosta kuului kohahdus Arathonin nimen mainitsemisesta ja Aragornin kapeille huulille nousi omahyväinen hymy hänen suorastaan paistatellessa muiden huomiossa. Sauronin Suu raapi jälleen kerran päätään silmäillen tuskastuneesti lehtiötään johon oli jakoperusteensa kirjoittanut.
Lopulta hän ärähti: ”Siihen mitä osaat parhaiten pöljä. Ja seuraava rehentelijä joutuu tarkka-ampujien harjoitusmaaliksi.”
~*~
Aragornin vaiettua jako sujui rauhallisesti ja sujuvasti. Sauronin Suu tuijotti mietteliäästi seisomaan jääneitä orjia, jotka eivät olleet siirtyneet mihinkään ryhmään. Näillekin tarvitsisi keksiä jokin tehtävä ja tarkoitus, sillä yhtäkään ei heitettäisi takaisin tyrmään homettamaan persettään. Mustan Ruhtinaan saapuminen paikalle keskeytti hänen pohdintansa.
”Mainiota!”, tämä kihersi silmäillen kiinnostuneena orjia, jotka koettivat parhaansa mukaan välttää hänen katsettaan.
Sauron siirtyi tarkastelemaan puutarhureiden ja maanviljelijöiden ryhmää. Hän liikkui hitaasti ja rauhallisesti, kuin vaanien, kunnes viimein pysähtyi erään hobitin eteen.Hobitti tuijotti keskittyneesti maahan ihaillen Mustan Ruhtinaan taidokkaasti taottuja saappaita. Sauronia tämä alkoi ärsyttää ja hän läimäytti hobittia kevyesti leuan alle.
”No perkule Samvais Gamgi. Lakkaa etsimästä matoja, vaan nosta pääsi pystyyn. Mitä se narri Frodokin oikein sanoisi jos näkisi sinut nyt?”
Sam pysyi vaiti, mutta ei siksi, että häntä olisi pelottanut vaan siksi, että läimäisy oli saanut hänet kalauttamaan hampaansa kieleensä. Hän tuijotti ylös Sauroniin, joka kaikkien yllätykseksi näytti olevan erittäin hyvällä tuulella eikä se tässä tapauksessa ollut sairaista veriteoista johtuvaa mielihyvää. Hän näytti aidosti iloiselta.
Musta Ruhtinas laski kätensä hobitin olkapäille puristaen kevyesti: ”Kuulehan sanojani hobitti, sillä sinä tulet saamaan kunniatehtävän josta kukaan käppänä ei ole osannut edes uneksia. Sinä rakennat minulle, Mordorin mustan maan ruhtinaalle, puutarhan.”
Samin silmät levisivät ja hän aukaisi suunsa sanoakseen jotakin, mutta ulos tuli pelkkä ähkäisy.
Sauron siirsi kätensä vetääkseen hobitin kauluksesta pois muiden orjien läheisyydestä: ”Aivan niin. Olen kuullut, että Konnusta löytyvät parhaat puutarhurit ja minä satun haluamaan itselleni oman puutarhan. Sellaisen...ah…hyvin värikkään, jossa on paljon pieniä kukkasia.”
”Kukkia?”, Sam älähti voimatta uskoa korviaan. Hänen jalkansa olivat valahtaneet veteliksi ja ainoastaan Sauronin ote piti hänet enää pystyssä.
”Oikein paljon kukkia. Neilikoita ja orvokeita ja…mitäs kaikkea paskaa sitä ikinä löytyykään”, Sauron totesi haaveilevasti.
Puhuessaan hän oli kiskonut Samin yhä lähemmäs itseään ja nyt heidän nenänsä melkein koskettivat toisiaan. Sam tunsi itsensä erittäin pahoinvoivaksi, mutta onneksi Sauron tönäisi hänet kauemmas ja silmäili taivaalla hepuloivia Nazgûleita. Sam puolestaan kaatui raskaasti lässähtäen naamalleen.
Sauron hipelöi leukaansa tarkkaillen pilvienpuhkomis-operaatiota: ”Tämä puhe kukista…se on jostakin syystä oikein kiehtovaa. Taidan ruveta hipiksi.”
Kauempana seisova Sauronin Suu meinasi tukehtua omaan sylkeensä.
Musta Ruhtinas käänsi huomionsa takaisin hobittiin: ”Hyvä Samvais. Voit etsiä matojasi myöhemmin, sillä työt odottavat.”
Hän läimäytti kätensä kerran yhteen, kumartuen sitten kiskomaan hobitin jaloilleen.
Sam pudisteli päätään ja pyöritteli silmiään: ”Minä…ääh...”
Mutta Sauron ei löytänyt kärsivällisyyttä kuunnella mitä hobitilla oli sanottavanaan. Hän murahti, riuhtaisi hobitin kyynärkoukkuunsa ja viipotti pitkin askelin kohti palatsiaan. Muut orjat tuijottivat kauhistuneena, kun ilmiselvästi mielenvikainen Musta Ruhtinas katosi hobitin kanssa synkkään ja uhkaavaan rakennukseen. Näkisivätkö he enää koskaan Samia?
Sauronin Suu sulki auki unohtuneen suunsa, yskähti ja pyyhkäisi suutaan kämmenselällään: ”Ööh…joo…mihinkähän me… ai niin…siis…kaikki rakennustaitoiset voivatkin asettua tuonne.”
Rating: PG (saattaa nousta)
Genre: General/humor
Warnings: Kiroilua (varautukaa myös v-sanaan)
Disclaimer: Eli hahmot eivät (valitettavasti) kuulu mulle vaan Tolkienille
Summary: Mitäpä jos Sauron olisi voittanut sodan ja saanut ruumiinsa takaisin? Entä mitä tapahtuu kun hän huomaa muutamia vakavia ongelmia ja päättää keskellä kirkasta päivää tehdä "hienoisia" muutoksia?
A/N: Koska kyseessä on humoristinen ficci keskittyen pahispuolen hahmoihin, voittekin varmaan arvata, että esiintyy OOC hahmoja. Muutamia asiavirheitä saattaa myös esiintyä, mutta niistä en pahemmin ficin luonteen vuoksi jaksanut välittää.
Palautetta otetaan erittäin mielellään vastaan, sillä tämä on ensimmäinen kerta kun julkaisen kirjallisia tuotoksiani Internetissä. Postittelen tämän pätkittäin, sillä lukisin mieluusti palautetta ennen kuin pistän tulemaan lisää. Enjoy!
------------------------------------------------------------------------------
”Tämä juttu ei toimi.”
Sauronin alamaiset katsahtivat kummastuneina toisiinsa.
”Se ei vain toimi”, toisti Sauron vääntäytyen ylös valtaistuimeltaan ja laahustaen ikkunan ääreen.
Hän huokaisi antaen katseensa kiertää synkän Mordorin maan yllä, jonka pimeys laajeni yhä pidemmälle ja pidemmälle. Sormuksen sota oli ohi ja kääntynyt Mustan Ruhtinaan voittoon. Sauronin suunnitelmien mukaisesti kaikki vapaat kansat oli tapettu tai alistettu orjiksi lukuun ottamatta niitä harvoja, jotka piileskelivät vielä jäljellä olevissa koskemattomissa paikoissa. Nämä tosin tiesivät, että Sauronin käsi ylsi kauas ja tulisi tavoittamaan vielä heidätkin.
Sauron puraisi huultaan ja käännähti takaisin alamaistensa puoleen, jotka edelleen seisoivat kuuliaisesti rivissä hänen valtaistuimensa edessä.
”Näyttää siltä, että tällainen paska toimii vain elokuvissa ja kirjoissa”, hän ärähti kirvoittaen yhä hämmentyneempiä katseita.
Musta Ruhtinas marssi lähemmäksi ja tuijotti Noitakuningasta pistävästi silmiin vaikkei edes muistanut missä kohtaa tämän silmät sijaitsivat: ”Tiedätte kai mistä puhun?”
Noitakuningas ja muut pudistivat samanaikaisesti päätään.
”On siinä minulla alamaiset”, Musta Ruhtinas ärisi, ”Näette kai itsekin, että sen jälkeen kun voitimme sodan ja rupesimme terrrorisoimaan kaikkea elävää, ei mikään tässä kirotussa loukossa ole toiminut? Koemme kohta hyvin nolon lopun jollemme tee jotakin NYT HETI!”
”Öhm…voisitteko kenties tarkentaa?”, Sauronin Suu uskaltautui piipittämään jostakin Uvathan selän takaa.
Mustan Ruhtinaan silmät hehkuivat hänen kypäränsä raoista: ”Pässit! Olenko minä ainoa joka ymmärtää, että koittaa pian nälänhätä? Örkit tappavat eläimiä ja kasveja sitä mukaa kuin jaksavat syödä, mutta mikään ei uusiudu. Tulee vain lisää haisevia örkkejä, jotka jatkavat tätä pelleilyä ymmärtämättä lainkaan, että ovat menossa kohti omaa tuhoaan.”
Sauron tökkäsi Noitakuningasta rintaan sormellaan: ”Teitä aaveita tämä ei koske, sillä te onnelliset ette tarvitse mitään elääksenne.”
Hän silmäili kaikkia paikalla olijoita ja lausui entistä painokkaammin: ”Tulemme mitä luultavimmin todistamaan vielä joukkotappoja, kun typerät örkit alkavat syödä orjia ja toisiaan. Jos teillä on vähääkään järkeä päässänne, tiedätte mihin tämä noidankehä johtaa.”
Sauronin Suu raapi päätään mutisten: ”Kaikki potkaisevat tyhjää.”
”Aivan, ja kaikki vain siksi, koska me älykääpiöt emme tajua, että se kaikki ’Peitämme maan pimeyteen’ -löpinä on pelkkää satukirjoista lainattua paskaa. Totta hitossa minä haluan mieluummin olla Musta Ruhtinas kuin suutari, mutta näette kaikki itsekin, että se ei vain toimi. On yksinkertaisesti mahdotonta olla täyspahis.”
”Eli mitä siis ehdotatte?” Noitakuningas tiedusteli.
Sauron rojahti takaisin valtaistuimelleen jysäyttäen nyrkkinsä käsinojaan: ”Nyt loppui tuhoaminen ja tappaminen tähän paikkaan. Kyläläiset ja eläimet jätetään rauhaan ja aletaan keksiä keinoja millä edistää ruuan tuotantoa. Örkit lopettavat pelleilynsä heti ja opettelevat käyttämään kuokkaa. Niiden älykkyysosamäärä on tiettävästi samaa tasoa kuin kuolleella muulilla joten juuri siksi tarvitsemme muitakin kansoja.”
Hän käännähti Noitakuninkaan puoleen: ”Sinä saat jengisi kanssa mennä puhkomaan noita pahuksen pilviä. Jos aurinko ei paista, ei mikään myöskään kasva.”
Nazgûlit tekivät jäykän kumarruksen ja marssivat ulos valtaistuinsalista päätään raapivan Noitakuninkaan johdolla.
”Ja sinä…”, Sauron jylisi käännähtäen Sauronin Suun puoleen.
Tämä virnisti idioottimaisesti.
”Sinä painut kellareihin ja keksit orjille jotain parempaa tekemistä kuin hakattavana olemisen.”
”Kuten haluat”, Sauronin Suu kumarsi ja poistui.
~*~
Orjat seisoivat pitkässä rivissä Mordorin synkän taivaan alla ja tähyilivät kummissaan Nazgûleita, jotka sohivat pilviä haravoilla. Sauronin Suu ei vaivautunut vastaamaan muutamien orjien esittämiin uteluihin, vaan jatkoi näiden luokittelua ammattiryhmien ja erityistaitojen mukaan.
”Puutarhurit ja maanviljelijät asettuvat tuonne, karjankasvattajat tuonne sekä parantajat tuonne.”
Pitkä mies astui esiin jonosta pää ylväästi pystyssä: ”MINÄ olen Aragorn Arathonin poika ja osaan KAIKKIA edellä lueteltuja taitoja. Mihinkäs ryhmään minun tässä siis kuuluisi mennä?”
Joukosta kuului kohahdus Arathonin nimen mainitsemisesta ja Aragornin kapeille huulille nousi omahyväinen hymy hänen suorastaan paistatellessa muiden huomiossa. Sauronin Suu raapi jälleen kerran päätään silmäillen tuskastuneesti lehtiötään johon oli jakoperusteensa kirjoittanut.
Lopulta hän ärähti: ”Siihen mitä osaat parhaiten pöljä. Ja seuraava rehentelijä joutuu tarkka-ampujien harjoitusmaaliksi.”
~*~
Aragornin vaiettua jako sujui rauhallisesti ja sujuvasti. Sauronin Suu tuijotti mietteliäästi seisomaan jääneitä orjia, jotka eivät olleet siirtyneet mihinkään ryhmään. Näillekin tarvitsisi keksiä jokin tehtävä ja tarkoitus, sillä yhtäkään ei heitettäisi takaisin tyrmään homettamaan persettään. Mustan Ruhtinaan saapuminen paikalle keskeytti hänen pohdintansa.
”Mainiota!”, tämä kihersi silmäillen kiinnostuneena orjia, jotka koettivat parhaansa mukaan välttää hänen katsettaan.
Sauron siirtyi tarkastelemaan puutarhureiden ja maanviljelijöiden ryhmää. Hän liikkui hitaasti ja rauhallisesti, kuin vaanien, kunnes viimein pysähtyi erään hobitin eteen.Hobitti tuijotti keskittyneesti maahan ihaillen Mustan Ruhtinaan taidokkaasti taottuja saappaita. Sauronia tämä alkoi ärsyttää ja hän läimäytti hobittia kevyesti leuan alle.
”No perkule Samvais Gamgi. Lakkaa etsimästä matoja, vaan nosta pääsi pystyyn. Mitä se narri Frodokin oikein sanoisi jos näkisi sinut nyt?”
Sam pysyi vaiti, mutta ei siksi, että häntä olisi pelottanut vaan siksi, että läimäisy oli saanut hänet kalauttamaan hampaansa kieleensä. Hän tuijotti ylös Sauroniin, joka kaikkien yllätykseksi näytti olevan erittäin hyvällä tuulella eikä se tässä tapauksessa ollut sairaista veriteoista johtuvaa mielihyvää. Hän näytti aidosti iloiselta.
Musta Ruhtinas laski kätensä hobitin olkapäille puristaen kevyesti: ”Kuulehan sanojani hobitti, sillä sinä tulet saamaan kunniatehtävän josta kukaan käppänä ei ole osannut edes uneksia. Sinä rakennat minulle, Mordorin mustan maan ruhtinaalle, puutarhan.”
Samin silmät levisivät ja hän aukaisi suunsa sanoakseen jotakin, mutta ulos tuli pelkkä ähkäisy.
Sauron siirsi kätensä vetääkseen hobitin kauluksesta pois muiden orjien läheisyydestä: ”Aivan niin. Olen kuullut, että Konnusta löytyvät parhaat puutarhurit ja minä satun haluamaan itselleni oman puutarhan. Sellaisen...ah…hyvin värikkään, jossa on paljon pieniä kukkasia.”
”Kukkia?”, Sam älähti voimatta uskoa korviaan. Hänen jalkansa olivat valahtaneet veteliksi ja ainoastaan Sauronin ote piti hänet enää pystyssä.
”Oikein paljon kukkia. Neilikoita ja orvokeita ja…mitäs kaikkea paskaa sitä ikinä löytyykään”, Sauron totesi haaveilevasti.
Puhuessaan hän oli kiskonut Samin yhä lähemmäs itseään ja nyt heidän nenänsä melkein koskettivat toisiaan. Sam tunsi itsensä erittäin pahoinvoivaksi, mutta onneksi Sauron tönäisi hänet kauemmas ja silmäili taivaalla hepuloivia Nazgûleita. Sam puolestaan kaatui raskaasti lässähtäen naamalleen.
Sauron hipelöi leukaansa tarkkaillen pilvienpuhkomis-operaatiota: ”Tämä puhe kukista…se on jostakin syystä oikein kiehtovaa. Taidan ruveta hipiksi.”
Kauempana seisova Sauronin Suu meinasi tukehtua omaan sylkeensä.
Musta Ruhtinas käänsi huomionsa takaisin hobittiin: ”Hyvä Samvais. Voit etsiä matojasi myöhemmin, sillä työt odottavat.”
Hän läimäytti kätensä kerran yhteen, kumartuen sitten kiskomaan hobitin jaloilleen.
Sam pudisteli päätään ja pyöritteli silmiään: ”Minä…ääh...”
Mutta Sauron ei löytänyt kärsivällisyyttä kuunnella mitä hobitilla oli sanottavanaan. Hän murahti, riuhtaisi hobitin kyynärkoukkuunsa ja viipotti pitkin askelin kohti palatsiaan. Muut orjat tuijottivat kauhistuneena, kun ilmiselvästi mielenvikainen Musta Ruhtinas katosi hobitin kanssa synkkään ja uhkaavaan rakennukseen. Näkisivätkö he enää koskaan Samia?
Sauronin Suu sulki auki unohtuneen suunsa, yskähti ja pyyhkäisi suutaan kämmenselällään: ”Ööh…joo…mihinkähän me… ai niin…siis…kaikki rakennustaitoiset voivatkin asettua tuonne.”