Kun pahikset ne uuden duunin hommasivat...

Huumoria ja parodiaa yllin kyllin.

Valvojat: Andune, Ilona

Evil
Puolituinen
Viestit: 262
Liittynyt: Su Joulu 18, 2005 2:58 am
Paikkakunta: Jääkaapilta omaan huoneeseen.

Viesti Kirjoittaja Evil »

IIIIH! *menee hulluksi* ihanaihanaihanaihana!!
Oih.. mie tyksin noista oravista niin paljon ^^

Tuo sisustus-tyyli oli mahtava ^^ Mitä muuta voisi odottaa Aragornilta ja Arwenilta??.. tai empä kerrokkaan ^^

Minä olen jo koukussa... lisää lisää lisää!

Mukavaa että Oravia on tulossa lisää.. Ja Sauronin Suu on yhä niin mahtava ^^
Tätä haluvaa varmasti lisää!
*ei katoa minnekkään vaan jää istumaan lattialle ja odottamaan jatkoa täristen hulluna.*

Rakentava palaute?? Nääh.. heitin sen roskiskeen.. en mie siitä oo sen jälkeen kuullutkaan?? :twisted:
Mää ooon kookos ja sää oot mun ananaksein! <3

Vuoden 2007 Kälätäti? O_O;
Cash
Samooja
Viestit: 523
Liittynyt: To Marras 10, 2005 3:49 pm
Paikkakunta: Häntä on kaksi, He ovat rikki. Toinen on Helvetissä, Toinen on taivaassa. Etsi sieltä.

Viesti Kirjoittaja Cash »

Kiva ,että tätäkin on tullut lisää^^
Minä pidin tästä, mutta tykkäsin kyllä enemmän ensimmäisistä osista...^^

Jatkappas vielä..^^
OLEN EX: Devil in Heaven :D
Cash on erittäin epäaktiivinen loftislainen ja on pahoillaan siitä, se haluaisi olla täällä useammin, mutta kaikki töpöt on melkein jo läpikäydyt ja kyllä tämä pikkupiru siltikin täällä sekoilee, olimiten oli.
Nuuhku Sakura
Puolituinen
Viestit: 210
Liittynyt: Ke Marras 30, 2005 4:08 pm
Paikkakunta: Saastapalatsi

Viesti Kirjoittaja Nuuhku Sakura »

Whubii!
*villi voiton tanssi* JEI! JEI! JEI! lisää, lisää, lisää!

Kun nyt Evilkin sai tuon toiveensa läpi, niin olisiko mitään mahdollisuuksia, että joku Nazguleista (vaikka Ren) murtua ja kertoa, kuinka Sauron heitä sorti.
(Tiedäthän. Laski palkkoja ja kielsi kurkku pastillit. Kaula huivitkin unohti, vaikka pakkasessa aamu seitsemältä on TOOOOSI kylmä.... *niisk*

*hyppää Nazgul taksinsa kyytiin ja lähtee itkemään Nazgulien kamalaa kohtaloa"

//Newra muokkasi ne tuhat huutomerkkiä pois, jotka levensivät sivun ikävästi.
Pystyyn... Vaakaan... Ristiin... Rastiin...
Aina vastaus on sama:
Wakkaus
Avatar
Lya
Örkki
Viestit: 27
Liittynyt: Ke Tammi 04, 2006 3:26 pm

Viesti Kirjoittaja Lya »

Sä osaat sitten kirjottaa!! :D *hihittää hillittömästi* Ihan mahtavaa huumoria! Siis aivan ihaana! Hihitin itseni meilkein hengiltä! Hahhah! :D
möykky
Örkki
Viestit: 16
Liittynyt: La Maalis 04, 2006 1:41 pm
Paikkakunta: Vanha Metsä

Viesti Kirjoittaja möykky »

voi juman kluudeli nää sun jutut on hyviä. onkos sulla jotain juttua ton Auronin Suun/Leipäläven kaa kun se on niin kovin suuressa roolissa näissä. Mutta sen ärtyisyys on kyllä tarttuvaa ja oikeaa viihdettä. Kiiitos, Kiitos, Kiiiitos ja KIITOS tarinoistasi.
Avatar
Thrior
Örkki
Viestit: 170
Liittynyt: Ke Heinä 06, 2005 6:47 pm
Paikkakunta: Mordor

Viesti Kirjoittaja Thrior »

möykky kirjoitti:onkos sulla jotain juttua ton Auronin Suun/Leipäläven kaa kun se on niin kovin suuressa roolissa näissä.
Heh... ei mitään sen isompaa juttua kuin se, että kieroine mielineni minä tykästyn aina pahiksiin. Esimerkiksi Nazgûlit ovat mielestäni superseksikkäitä :P. Että sellainen hyypiö minä... ja sitäpaitsi näistä hahmoista on helpompi ja hauskempi kirjoittaa. Ainakin humoristisia tarinoita.

Nurlu, Nuuhku ja Shadi... Olen pistänyt toiveesi muistiin ja aion kyllä toteuttaa sen. Toteutuskelpoinen idea :wink:.
Avatar-artti peräisin täältä: otisframpton.deviantart.com
Avatar
Thrior
Örkki
Viestit: 170
Liittynyt: Ke Heinä 06, 2005 6:47 pm
Paikkakunta: Mordor

Viesti Kirjoittaja Thrior »

Tiedetään... tämä on aivan onnettoman lyhyt pätkä :oops:, mutta olen tässä jo turhankin kauan odotuttanut niitä jotka haluavat lukea lisää joten pakotin itseni jatkamaan edes hiukkasen.

----------------------------------------------------------------------------


Seuraavan käsittämättömän pitkäveteisen puolituntisen Sauronin Suu vietti vain laskemalla lattialla möngerteleviä muurahaisia, kun muut kolme höpöttivät keskenään liirumlaarumia. Hän oli juuri päässyt lukuun 23 467, kun luudan kanssa riehuva naispuolinen örkki pölähti paikalle hyönteismyrkyn kanssa ja Aragornin vastalauseista huolimatta, suihkutti koko lattian täyteen myrkkyä. Sauronin Suuta alkoi huimata ja hän hoippui muiden mukana palatsin pihalle raikkaaseen ilmaan.

”Pahuksen Eomer”, Aragorn ärähti yllättäen, ”Myöhässä kuten tavallista. Jos hän ei kohta ala ilmestyä niin aloitamme ilman häntä. Kultsihanini Arwen varmaan jo odotteleekin herkkupöydän kanssa.”

Aragornin kasvoille levisi autuas ilme hänen ajatellessaan ”kultsihaniaan” ja kuten tavallista, Suu alkoi jälleen tuntea olonsa pahoinvoivaksi moista lässytystä kuunnellessaan. Eipä kukaan Mörrin maan asukas ikinä ollutkaan tajunnut mitään rakkaudesta ja sen tarkoituksesta.

”Joo…”, mutisi Faramir tuijottaessaan mietteliäänä jonnekin kaukaisuuteen, ”ei minullakaan koko päivä aikaa ole, sillä minun pitäisi viedä ne partiolaiset tässä parin tunnin päästä patikoimaan, vaikka metsä onkin täynnä niitä hiton gangsta räp –oravia.”

”Mutta nehän ovat vain pelkkiä oravia”, Frodo päivitteli leuka koholla ja koetti näyttää urheammalta kuin oikeasti olikaan.

”Joo… umpikorruptoituneita oravia jotka räppäävät ja breikkaavat pitkin päivää, käyttävät erittäin siivotonta kieltä, ryöstelevät muita oravia ja lisäksi rakastavat linkokiviä. Niin, että äläpäs väheksy, sillä on tässä yksi sun toinen viaton Gondorilainen saanut aivotärähdyksen.”

”No se selittääkin tämän kaupungin älyllisen tason”, Sauronin Suu jupisi itsekseen.

”Noh… eiköhän se sisäkkö ole jo painunut matkoihinsa hyönteismyrkkyjensä kera”, Aragorn totesi ja viitattuaan muita seuraamaan, marssi rehvakkaasti takaisin sisään.

Sauronin Suu lampsi umpipitkästyneen näköisenä perässä, mutta vedettyään oven kiinni perästään, se kiskaistiinkin yllättäen takaisin auki ja ovensuussa patsasteli kukas muukaan kuin Eomer kunniamerkit rinnassaan säihkyen. Sauronin Suusta tämä näytti aivan siltä kuin olisi odottanut jonkun ottavan hänestä kuvan tai ikuistavan näköispatsaan.

”Öh…”, ilmoitti Suu olemassaolostaan.

Eomer mulkaisi häntä hyvin pahasti ja ärähti: ”No niin… TASKUT TYHJIKSI SENKIN LUSMU!”

Suu toljotti miestä aikansa tyhmänä, kunnes viimein ymmärsi närkästyä ja nosti kätensä uhittelevasti lanteilleen:
”Koeta pakottaa.”

Eomerin kasvoille kohosi voitonriemuinen ilme ja hän nykäisi persetaskuunsa tunkemansa puisen pampun esiin: ”Aah! Kiitti! Tätä mä oon aina halunnut!”

”Ja STOPPI!”

Eomer piilotti pampun vikkelästi selkänsä taakse, sovitteli kasvoilleen tekohymyn ja käännähti kohti Faramiria jonka kasvoilla oli moittiva ilme.

”Eomer! Eivät kaikki Mörrin maan alkuperäiset asukkaat ole automaattisesti diilereitä tai murhaajia eikä sinulla siten ole oikeutta käydä heti heidän kimppuunsa.”

”Enhän minä käynytkään. Kysyin vain kohteliaasti häntä kääntämään taskunsa ja koska hän ei suostunut, niin katson sen virkavallan vastustamiseksi.”

Faramir huokaisi tuskastuneesti: ”Anna olla Eomer. Anna olla!”

Sen sanottuaan hän käännähti ja lampsi mutisten tiehensä.

Eomer tuijotti hänen selkäänsä pitkän tovin ja pudisteli säälivästi päätään: ”Voi Faramir Faramir. Aina niin luottavainen. Sano minun sanoneen, että joskus se vielä koituu kohtaloksesi.”

Sitten hän nykäisi katseensa takaisin Sauronin Suuhun: ”Älä luule, että pääsit pälkähästä. Minä nimittäin tarkkailen sinua”, hän heristi ärsyttävästi sormeaan, ”pidän sinua silmällä koko illan. Kyllä minä teikäläiset tunnen. Te vain odotatte sopivaa tilaisuutta aloittaa sotaleikkinne uudestaan.”

Sauronin Suu avasi suunsa vastalauseeseen, mutta Eomer jatkoi: ”Haa! Kiinni jäit. Sinulla on tupakoijan hampaat ja käytät epäilemättä vahvempiakin aineita. Minä näen sen ikenistäsi. Ilmiselvä narkkari.”

”SE ON SUKUVIKA!”

Eomerin molemmat kulmakarvat kohosivat miltei hiusrajaan: ”Ai siis sukusi on täynnä narkkareita? No sehän olikin odotettavaa. Minä tiesin sen heti kun-”

”En minä sitä tarkoittanut idiootti.”

”Ai niinkö? No mitä sitten?”

”Koetapa ottaa itse selvää arvon herra salapoliisi”, Suu lässytti kuin olisi puhunut kolmenkesäiselle kakaralle.

Eomer kurtisti kulmiaan, tuhahti arvokkaasti ja marssi sitten Suun ohi tervehtimään Aragornia, joka seurasi ihmetellen kun Suu irvisteli ja näytteli törkeitä sormimerkkejä Eomerin selälle.
Viimeksi muokannut Thrior, Su Huhti 17, 2011 1:06 pm. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Avatar-artti peräisin täältä: otisframpton.deviantart.com
Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune »

*hihittää aivan hermottomasti* Kuinka joku osaaki kirjottaa näin hyvää ficciä!:D
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Avatar
Sound of Silence
Samooja
Viestit: 425
Liittynyt: La Maalis 11, 2006 11:00 am
Paikkakunta: Mikaelin kainalo.. <3

Viesti Kirjoittaja Sound of Silence »

*hihittelee* hih hih hii...aivan mahtavaa huumoria sinulla,minua toden teolla hihityttää lukea näitä ^^ sie tosiaanki ossaat kirjottaa humoristisia ficcejä..
♥ Werd ich ein Engel sein
Für dich allein ♥
Cash
Samooja
Viestit: 523
Liittynyt: To Marras 10, 2005 3:49 pm
Paikkakunta: Häntä on kaksi, He ovat rikki. Toinen on Helvetissä, Toinen on taivaassa. Etsi sieltä.

Viesti Kirjoittaja Cash »

Tämä on ihana!!Voin kuvitella Sauronin suun ilmeen!!Ihanaa kun tähänkin tuli jatkoa...olen sen missannut!(HYI MINÄ! TUHMA MINÄ!ARESTIA NYT!)
Mutta. Loppu oli ihan paras... Lisää!!Lisäää!!!

*Hihkuu hulluna*

Tämä on ihan. Aragonista en edelleenkään pidä, mutta se siitä.

Arveniahan tässä ei ollut. Sauronin suu Rules^^


Jatowa huutaa kansa!
OLEN EX: Devil in Heaven :D
Cash on erittäin epäaktiivinen loftislainen ja on pahoillaan siitä, se haluaisi olla täällä useammin, mutta kaikki töpöt on melkein jo läpikäydyt ja kyllä tämä pikkupiru siltikin täällä sekoilee, olimiten oli.
möykky
Örkki
Viestit: 16
Liittynyt: La Maalis 04, 2006 1:41 pm
Paikkakunta: Vanha Metsä

Viesti Kirjoittaja möykky »

voihan vitsi vitsi nää on hyviä!!!

Toi Eomer onkin ovela poliizi, mitenköhän tuli jotain kaksimielistä mieleen kun:

"Eomerin kasvoille kohosi voitonriemuinen ilme ja hän nykäisi persetaskuunsa tunkemansa puisen pampun esiin: ”Aah! Kiitti! Tätä mä oon aina halunnut!”

juu, hauskaa on, lisää odotellessa...
Evil
Puolituinen
Viestit: 262
Liittynyt: Su Joulu 18, 2005 2:58 am
Paikkakunta: Jääkaapilta omaan huoneeseen.

Viesti Kirjoittaja Evil »

Hiiih x)) ihanaa... se kirjoitti jatkova... ^^ Ei mie hihitin kokoajan lukiessani tätä... nuo Oravat on niin :twisted: heh.. Mahtavaa mahtavaa..

höhlä min joka en huomannut tätä jatkoa heti -.- ... mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.. x)

Suu thöö narkkari xDD

Tätä haluvaa lisää x) ei haittaa jatkon lyhyys.. ihanaa kuitenkin huomata että et ole tätä ficciä unhoittanut x)

Nuo Oravat vie vain min huomion.. xD ihania pikkusia oravia :D

Lisää odotellaan vaikka puolivuotta x)
Mää ooon kookos ja sää oot mun ananaksein! <3

Vuoden 2007 Kälätäti? O_O;
Celebriel
Pipari
Viestit: 967
Liittynyt: Ma Loka 11, 2004 12:45 pm
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja Celebriel »

Hah :mrgreen: Pitkästä aikaa tuli tätäkinluettua ja olipas urakka kun jatkoa on pukannut kuin sieniä sateella x).

En mitenkään nyt voi kommantoida kaikkea erikseen mutta tuo Aragornin metsä sali xD hah outo mies, ja gangsta-rap oravat mitä hemmettiä? :D Mutta taas kerran laatukamaa! ^^
Kuva
Vuoden taiteilija est. 2007
Katsokaa myös:
http://dragonsoul2.deviantart.com ^^
Rekisteröidy ja kouluta oma dino! Autat samalla omaa dinoani. http://www.dinoparc.com/?ref=Dragorel
Avatar
Etiäinen
Puolituinen
Viestit: 355
Liittynyt: Ti Joulu 13, 2005 9:12 pm
Paikkakunta: Metsä

Viesti Kirjoittaja Etiäinen »

Minä olen ollut laiska paska ja luin tämän vasta nyt alusta asti. Pitkähän se oli, mutta aina vaan parempi....

Kuules nyt, saat syytteen murhayrityksestä. Oli aika lähellä että en kuollut nauruun eilen ^^
Jos alkaisin lainailemaan parhaita kohtia niin pitäisi lainata lähes koko ficci...
Miten pystyy edes keksimään noin paljon kaikkea? Täytyy olla hyvä mielikuvitus.

Jatkaa vain samaan malliin ^^

*poistuu hihitellen sille jätkälle jolla on persleuka, Leipälävelle, krapulaiselle Gandalfille ja Elrond Mielipuolelle*
Niin tie on musta,
vaan mustempi ois mieli kulkijalla,
Jos kuu ei paistaisi hopeaansa
Kuoleman kattilalla - tummuvan taivaan alla.

Viikate:Tie

"Mutta koska jonkun pitää sotkea asiat" | Vuoden Pippin 2009
Avatar
Thrior
Örkki
Viestit: 170
Liittynyt: Ke Heinä 06, 2005 6:47 pm
Paikkakunta: Mordor

Viesti Kirjoittaja Thrior »

Siis MINÄ JATKOIN TÄTÄ FICCIÄ! :shock: Woah! Anteeksi kovasti niille jotka ovat jatkoa odotelleet. Minä en todellakaan ole tätä tai toistakaan ficciäni hylännyt, mutta se inspiraatio ei vain meinannut perästikään tulla.
No tässäpä kuitenkin hieman lisää :P

----------------------------------------------------------------


Ateria oli Sauronin Suusta yhtä tuskastuttava kokemus kuin Renin taksipalveluiden käyttö. Survottuaan ensin turpavärkkiinsä ison palan puoliksi palanutta piirakkaa Aragorn nimittäin päätti viimein sivistää Frodoa (ja kaikkia muitakin) tarinoimalla juurtajaksain kuulumisistaan.

Tuota julistusta seurasikin pitkä pätkä liirumlaarumia kaupungin korjauksesta, palatsin remontoimisesta, ihanaakin ihanammasta avioliitosta sekä tulevaisuuden suunnitelmista. Osansa tarinassa saivat myös entiset Mordorin asukit, jotka olivat enemmän tai vähemmän halukkaasti osallistuneet korjaustöihin. Kivenhakkaajina toimineet peikot tosin aiheuttivat enemmän vahinkoa kuin tuloksia johtuen lähinnä kyvyttömyydestään keskustella asioista sivistyneesti.

”..ja paras juttu viimeiseksi”, Aragorn hönkäisi, loi rakastavan katseen vieressään istuvaan vaimoonsa ja piti dramaattisen tauon ennen kuin kiekaisi: ”Minusta on tulossa isä!”

”Älä hitossa? Vau! Onnittelut!” hihkui Frodo, joka ei näemmä edes huomannut, että oli tullut sanoneeksi elämänsä ensimmäisen kirosanan.

Sauronin Suu, joka nieleskeli irvistellen punaviiniään, pakotti itsensä nyökkäämään ja hymähtämään: ”Onneksi olkoon”, vaikka oikeasti häntä halutti uskomattoman paljon tarrata Arwenin käteen, hymyillä pilkallisesti ja ilmoittaa: ”Sekä lapsen, että sinun puolestasi…Otan syvästi osaa!”

Faramir ja Eomer antoivat sydämelliset onnittelunsa hekin, jonka jälkeen Faramir kysyi: ”Saanko udella minkä annatte nimeksi?”

Aragorn hymyili säteillen, siemaisi omaa viiniään ja maiskautti kovaäänisesti.

”Minä tiedän muutaman aivan täydellisen nimen. Nimittäin Boris ja Börje. Eivätkö ne soinnukin mukavasti?”

Aragorn tarkasteli odottavasti vieraitaan joista useimpien otsat olivat painuneet syville rypyille ja toinen kulmakarva kohottautunut niin ylös, että moisen olisi luullut olevan mahdotonta.

”Onneksi lapsi on tyttö!” paukautti piirastaan haarukalla tökkivä Arwen ennen kuin kukaan muu ehti edes avaamaan suutaan.

Toteamusta seuranneen täydellisen hiljaisuuden ja tuijotuksen jälkeen Aragorn sai viimein änkytettyä: ”Tyttökö? Mutta mistä… öh… mistä sinä sen voit tietää?”

Arwen hymyili jokseenkin säälivästi: ”Voi Aragorn. En minä tiedäkään, mutta sen on PAKKO olla tyttö.”

Aragornilla näytti olevan vaikeuksia ymmärtää vaimonsa sanomaa, sillä hän loi vain avuttoman katseen pöytäseurueen muihin jäseniin joilta ei kuitenkaan herunut tukea tai selityksiä.

Lopulta Faramir rykäisi äänekkäästi: ”Joo… selvä. Te keskustelette vielä asiasta ja me… me kaikki tulemme oikein mielellämme lapsen ristiäisiin.”

Sauronin Suu oli vähällä vetäistä viinit väärään kurkkuun ja rääkäistä: ”Puhu sää kuule vaan omasta puolestasi!”, mutta hillitsi itsensä viime hetkellä ja keskittyi vain yskimään hinkuvasti.

”Niin kyllä. Kyllä toki. Tulemme oikein mielellämme”, Frodo vahvisti ja alkoi nakerrella vaivautuneena leipäänsä Eomerin puolestaan syventyessä mielipuuhansa eli mulkoilemaan Suuta kuin tämä olisi ollut syynä koko Keski-Maan kaikkiin ongelmiin.

Sauronin Suu ei ollut näkevinäänkään vaan syventyi pohdiskelemaan mitä mielikuvituksellisimpia kidutustapoja joilla olisi saanut pyyhittyä tuon ärsyttävän katseen Eomerin kasvoilta.


~*~


Ateria eteni loppuun jokseenkin vaivautuneissa tunnelmissa ja kun kaikki vihdoin ja viimein lausuivat kiitoksensa ”maittavasta” ateriasta, Sauronin Suu oli enemmän kuin halukas ryntäämään siltä seisomalta tiehensä. Niinpä hän maleksi kaikessa hiljaisuudessa Frodon vierelle ja koetti elein ja ilmein viestittää kyllästymisestään. Lienee kenties tarpeetonta edes mainita, että hobitti ei tietenkään tajunnut tästä yhtään mitään vaan ainoastaan toljotti Suuta kuin mielisairaalasta karannutta.

Sauronin Suun valtasi ties monennenko kerran halu pahoinpidellä hobitti sairaalakuntoon, mutta hän ei ennättänyt tehdä yhtään mitään, kun tunsi jonkun läsnäolon takanaan. Hän katsahti olkansa yli ja huomasi tuijottavansa omaksi harmikseen Aragornia, jonka kasvot olivat vääntyneet omituiseen ilmeeseen. Sauronin Suusta mies näytti siltä kuin olisi kärsinyt ummetuksesta.

Aragorn nosti toisen kätensä ja hiveli miettiväisesti leukaansa tuijottaen samalla Suuta kurtistuneiden kulmiensa alta.

”Niin?” Suu töksäytti jokseenkin ärtyneesti ja käännähti miehen puoleen.

”Tiedätkös… minä kun olen tässä oikeastaan jo pitkään miettinyt, että…. että sinä näytät jotenkin tutulta. Niin, että olemmeko me joskus... ööh… kenties tavanneet?”

Suu pyöräytti silmänsä kohti kattoa, sillä tiesi ettei Gondorin kuningas voisi nähdä epäkunnioittavaa elettä. Hän itse ei ikinä unohtaisi ensimmäistä tapaamistaan Aragornin kanssa. Itseasiassa hän oli hartaasti toivonut sen jäävän myös viimeiseksi… mutta, että hänen edessään seisova pöröjölli ei itse muistanut tuota tapausta! Totta puhuen se loukkasi Suun tunteita, sillä hän oli kuvitellut Mustan Portin esiintulonsa niin vakuuttavaksi, että siitä puhuttaisiin vielä vuosia.

Hän huokaisi syvään: ”Kyllä. Olemme tavanneet.”

”AHAH! TIESINPÄS!” Aragorn kiekaisi riemastuneesti. ”Hetkinen… se mahtoi olla…niin missäköhän…”

”Must-” Sauronin Suu aloitti tylsistyneesti, mutta Aragorn kivahti:

”Älä sano sitä! Minä tiedän sen! Aivan taatusti tiedän. Hmmm…” hänen katseensa hakeutui tarkastelemaan Sauronin Suun outoa kypärää. ”Tuo kypärä… joo… olen nähnyt sen ennenkin… sen haltijalla oli musta hevonen… ja hän… ja hän ratsasti esiin… MUSTASTA PORTISTA! Siinä se!”

Aragorn osoitti Suuta paljonpuhuvasti sormellaan: ”Sinä ratsastit silloin portista esiin ja nalkutit kuin mikäkin vanha noita-akka. Sitten minä kyllästyin ja koetin huitaista sinulta pään irti uudella hienolla miekallani!”

Suu vastasi väkinäisellä hymyllä.

”Se tuntui silloin loistavalta idealta”, Aragorn mutisi päätään raapien, ”mutta nyt kun ajattelen, niin se oli aivan helvetin tyhmää. Nolasin itseni kaikkien nähden huitaisemalla ohi. Kuvitella. Se oli urani pohjanoteeraus.”

Sauronin Suu oli aivan samaa mieltä. Pohjanoteeraus jos mikä tämä mies oli Gondorin kuninkaaksi. Jos tämä ei himputti vieköön edes muistanut hänen hienoa esiintuloaan ilman muistutusta, niin joku ruuvi oli päässyt pahasti löystymään. Hän oli sentään harjoitellutkin esitystään monen monituista kertaa.

”No hyvä, että tuli sekin asia selvitettyä. Hauska tavata vanhoja tuttuja”, Aragorn hekotteli vaivautuneesti huomattuaan Frodon tuijottavan kohtausta ymmällään.

Hän hymyili, mutta ei vaikuttanut lainkaan seisovan sanojensa takana. Päinvastoin. Suusta näytti ikävästi siltä kuin mies olisi heti halunnut korjata taannoisen munauksensa ja vetää häneltä pään tyylikkäästi irti. Ei sillä, että Suu olisi ollut kamalan huolissaan. Hänestä sanat ’tyylikäs’ ja ’Aragorn’ eivät sopineet yhteen joten tuloksena olisi kaiketi ollut taas nolo virhearvio. Eomerista hän sitä vastoin oli huolissaan, sillä typerä työnarkomaani totta kai ottaisi Kuninkaasta esimerkkiä, jos tämä nyt alkaisi ramboilemaan.

Suu huomasi liu’uttavansa vaistomaisesti kättään tavoittelemaan miekankahvaa. Ainoa ongelma vain oli, ettei hän enää edes omistanut koko perhanan asetta.

”Joo…”, Aragorn nyökkäili ja lampsi mutisten matkoihinsa, ”Minun olisi kuulunut tähdätä alemmas. Se oudon mallinen kypärä jotenkin hämäsi.”


~*~


”Vihdoinkin!” ajatteli Suu raukeana ja päästi pitkän ja syvän henkäyksen, joka sai hänen edessään istuvan hobitin hiukset värisemään.

Hobitti vilkaisi häntä kauhistuneena olkansa yli ja koetti vainvihkaa hivuttautua kauemmas.

”No perkele!” Suu rähähti lopenkyllästyneenä ja nykäisi vastaan hankaavan Frodon takaisin paikalleen, ”Minä en olisi ikinä saanut lapsenvahdin titteliä jos tuntisin jotain vetoa polvenkorkuisiin kitiseviin käppänöihin joten istu nyt siinä ja ole hiljaa… ÄLÄKÄ KATSO MINUA NOIN!”

Frodo vingahti, mutta käänsi nopeasti katseensa takaisin taksinkuljettajan selkään ja koetti karkoittaa puistattavat ajatukset niskaansa hönkivästä Sauronin Suusta.

Suu sen sijaan syventyi täysin rinnoin nauttimaan tästä hetkestä. Vihdoin se kamala koetus oli ohi ja Nazgûl-taksi kohoaisi tuossa tuokiossa ilmaan jättäen taakseen Gondorin kapisen kaupungin ja sen ärsyttävät asukkaat.

Kidutusta olisi voinut jatkua pitkälle iltaan, mutta kesken kahvin lipittämisen, sisään oli rynnännyt Elrond Puolihaltia ja järjestänyt kohtauksen, joka oli koitunut Suun pelastukseksi. Omien sanojensa mukaan Elrond oli keskellä kirkasta päivää pamahtanut uskoon ja ryhtynyt tämän uuden valon ohjaamana papiksi. Sitä oli melko mahdoton sanoa oliko puhe papin ammatista totta, sillä valkea papin kaulus ja haltian rinnalla roikkunut risti saattoivat olla pelkkää kirpputori-rihkamaa, mutta Elrond joka tapauksessa julisti tyttärelleen ponnekkain sanakääntein:

”Herra on minulle suuressa viisaudessaan kertonut, että sinua ei tuon ihmiskörilään vaimona odota mikään muu kuin pohjaton suru ja murhe, mutta Herra on myös julistanut, että vielä ei ole liian myöhäistä perääntyä. Vielä ei lastakaan ole pantu alulle joten kaikki merkit ovat suotuisat eroon.”

Arwen oli odotettavasti raivostunut, sillä oli saanut tarpeekseen isänsä pokkuroinnista avioliittoaan vastaan. Niinpä kun hän tuli paukauttaneeksi tiedon raskaudestaan ja aikeensa viisilapsisesta perheestä, oli Elrond reagoinut varsin näyttävästi. Haltia oli saanut jonkinsortin jäykkäkouristuksen ja pyörtyä pöllähtänyt siihen paikkaan. Loppujen lopuksi Aragorn oli joutunut julistamaan vierailun päättyneeksi.

Sauronin Suu kiitti Elrondia syvästi mielessään. Ei edes se seikka, että taksinkuljettajana oli jälleen kerran Ren, pystynyt hälventämään hänen suunnatonta helpotustaan. Vaikka hän tiesi, että heti taksin kohottua ilmaan alkaisi taukoamaton pajatus ja, että Frodo saisi paniikkikohtauksen ja roikkuisi hänessä koko matkan, tämä oli ensimmäinen kerta kun hän ei edes kammoksunut ajatusta.

Niinpä kun Ren kannusti Masan lentoon, hän sulloi korviinsa pöydästä pöllimäänsä persiljaa ja levitti jo valmiiksi käsivartensa ottaakseen lentokammoisen hobitin avosylin vastaan.
Avatar-artti peräisin täältä: otisframpton.deviantart.com
Vastaa Viestiin