Lórienin arvoitus, PG-13

Huumoria ja parodiaa yllin kyllin.

Valvojat: Andune, Ilona

Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Lórienin arvoitus, PG-13

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Title: Lórienin arvoitus
Author: Mithrellas
Rating: PG-13
Genre: humor/romance/drama/slash
Warnings: Galadriel ja Celeborn ovat "hieman" OOC.
Disclaimer: Hahmot kuuluvat Tolkienille, enkä tavoittele niillä taloudellista hyötyä.
Summary: Humu on korkeimmillaan Gondorin kuninkaan häissä. Celeborn hautoo epämääräisiä Gondorin sotilaisiin liittyviä suunnitelmiaan, ja Faramir kokee kovia, kun turhautunut Galadriel päättää tehdä hänen kanssaan lähempää tuttavuutta.

A/N: Hei, katsokaa, kirjoitin tarinan joka on yhdistelmä kaikkia mahdollisia genrejä! Laitoin tänne koska huumoria tämän nyt etupäässä on tarkoitus olla. Alun perin minun oli tarkoitus kirjoittaa jotain Faramirin ja Galadrielin kohtaamisesta, mutta eikös vain tuo Celeborn tunkenut mukaan soppaan ja lopputulos on mitä on.


Lórienin arvoitus

Tuskin oli Minas Tirithin porteista koskaan ratsastanut sellaista väkeä kuin tänä aurinkoisena keskikesän aattopäivänä. Kauniita he olivat, sitä ei kenenkään käynyt kieltäminen. Erikoisia myöskin, sanoivat toiset. Vaarallisiakin ehkä, epäili joku. Mutta olivatpa mitä hyvänsä, he ratsastivat silti kohti kaupungin ylintä kerrosta ja Linnaa, välittämättä ollenkaan kansan kuiskeesta (jonka he hyvin kuulivat tarkkojen korviensa ansiosta). Oli nimittäin niin, että heidän kansansa Iltatähti oli aikeissa tulla vihityksi Gondorin uuden kuninkaan kanssa, ja oli itsestään selvää, että heidän velvollisuutenaan oli tulla todistamaan tätä tapausta. Harvoinpa he pääsivät häiden humuun tanssahtelemaan ja ilakoimaan - kovin oli ikäväksi käynyt heidän elämänsä suojatuissa metsiköissään viime vuosien aikana. Moni heistä oli varsin mielissään päästessään vaihteeksi katsomaan, mitä muualla maailmassa oli meneillään. Jotkut kuitenkin vaivautuivat paikalle vain siksi, kun heidän toverinsakin olivat lähteneet. Esimerkiksi Lindiriä eivät ihmisten maalliset riennot olisi voineet vähempää kiinnostaa. Celeborn oli toista maata. Hän hädin tuskin pysyi housuissaan ratsastaessaan tähän ihmisten kaupunkiin. Ihmistietous nimittäin kiinnosti Lórienin Valtiasta syvästi, ja häntä harmitti kovasti, että näitä otuksia eksyi niin harvoin hänen kotimetsänsä varjoihin. Vaikka hänen makuukamarinsa hyllyt suorastaan notkuivat ihmisten toimintaa ja toimintoja käsitteleviä opuksia ja pergamenttikääröjä, ei näistä vikkelistä veikkosista voinut millään oppia kaikkea pelkästään lukemalla. Käytännön kokemukset olivat paitsi monta kertaa kirjatietoa opettavaisempia, myös mukavaa vaihtelua, kuten Celeborn usein tapasi sanoa.

Onneksi Synkmetsän salohaltiat olivat tuoneet muassaan tuota maanmainiota Dorwinionin viiniään - monta tynnyrillistä sitä seisoi odottamassa kuninkaallisessa kellarissa, kun häitä vihdoin päästiin tanssimaan. Viini auttoi Lindiriäkin unohtamaan pitkästyneisyytensä. Kielenkannat alkoivat irtoilla niin haltioilla kuin ihmisilläkin ja pian salin täytti paitsi orkesterin iloinen musisointi, myös haltioiden heleä laulu, eikä näiden kahden sävelmän riitasointuisuus häirinnyt muita kuin käskynhaltija Faramiria, joka istui perimmäisen pöydän ääressä salin laidalla, toivoen olevansa missä tahansa muualla. Tai ei oikeastaan ihan missä tahansa. Jos häneltä olisi oikeasti tultu kysymään missä hän olisi tällä hetkellä mieluiten ja tarjouduttu järjestämään kyyti tuolle paikalle, hän olisi maininnut Rohanin Kultaisen Kartanon hetkeäkään miettimättä. Hän nimittäin kaipasi rakastaan Éowyniä, joka oli lähtenyt veljensä kera takaisin kotimaahansa valmistelemaan Théoden-kuninkaan hautajaisia. Tämä tosiasia ei toki estänyt Gondorin seurapiirikaunottaria parveilemasta jatkuvasti käskynhaltijan ympärillä, kikattaen ja juoruillen ja epämääräisiä vihjailuja tämän korviin kuiskien. Nyt kun Boromir oli kuollut, Faramir oli huomannut ponnahtaneensa suoraan Gondorin tavoitelluimpien poikamiesten listan kärkeen, asemaan, joka kenties joskus aiemmin olisi suuresti miellyttänyt häntä, mutta ei nyt, kun hänen sydämensä oli jo valintansa tehnyt. Faramir oli toivonut muutaman Éowynin kanssa vaihdetun julkisen suudelman auttavan neitosia ymmärtämään, ettei hän suinkaan ollut enää etsimässä mielitiettyä, mutta aivan turhaan, hän huomasi nyt.
"Saisiko olla lisää viiniä, herra?" yksi neitokaisista sanoi kihertäen.
"Ei kiitos", Faramir sanoi ja yritti hymyillä kohteliaasti.
"Voi, miten kaunis musiikki täällä soikaan. Kylläpä totisesti tekisi mieleni päästä tanssilattialle hieman pyörähtelemään", huokaili toinen neito ja loi toiveikkaan silmäykseen nuoreen käskynhaltijaan.
Faramir tuijotti suoraan eteensä aivan kuin ei olisi kuullut eikä nähnyt mitään.

Kuningas ja kuningatar liitivät ympäri salia, sulavasti ja keveästi, katse toisen katseeseen uppoutuen. Niin tekivät myös Lórienista saapuneet Celeborn ja Galadriel, vaikkakin valtiaan katse usein pälysi kohti salin vasemmalla laidalla seisoskelevia Linnan kaartin miehiä, jotka olivat varsin komeita ilmestyksiä mustavalkeissa asepuvuissaan, siloposkisina, tummat hiukset huolella kammattuina. Yhdessä nurkassa puolestaan hyrisi tyytyväisen näköinen kääpiö Gimli, ja Faramir oli huomaavinaan Galadrielin katseen viivähtävän kääpiössä pidempään kuin missään muualla salissa.

Faramir oli nuorempana kuullut monenlaisia tarinoita Kultaisesta Metsästä, jossa asusti haltioiden salainen voima. Sanottiin, ettei kukaan tuon arvoituksellisen metsän läpi kulkenut säilynyt muuttumattomana, ja outoja asioita sopi odottaa niiltä, jotka olivat joutuneet Lothlórienin Valtiattaren, Taian Tekijättären kanssa tekemisiin. Jotain omituista oli ehkä käynyt Boromirillekin, jota puolituiset Merri ja Pippin olivat myöhemmin kuvailleet kalpeaksi ja hermostuneeksi Lórienissa käynnin jälkeen, ja joka sittemmin oli joutunut hulluuden pauloihin ja yrittänyt ottaa Vihollisen Sormuksen Frodolta, tuolta urhealta puolituiselta, jota kaikki nyt ylistivät suuresti.

Faramir havahtui mietteistään, kun joku äkkiä kiskaisi häntä viitasta ja saman tien toinen paidanhihasta.
"Näpit irti! Hän haluaa lähteä tanssimaan minun kanssani!" yksi lähellä seisovista neidoista kiljaisi.
"Eikä varmasti halua! Hän kuuluu minulle! Yksin minulle!" toinen kirkui.
Faramir oli saanut tarpeekseen. Hän riuhtaisi itsensä irti naisten otteesta, nousi tuoliltaan ja käännähti katsomaan heitä. "Jättäkää minut rauhaan! Hyvät neidot", hän lisäsi ettei olisi kuulostanut liian töykeältä. "Minä rakastan Éowyniä, Rohanin neitoa, ja hänestä tulee pian minun vaimoni. Ja nyt jos sallitte, minä poistun."
Neitosten ilmeet muuttuivat myrtyneiksi ja loukkaantuneiksi, ja he kääntyivät kannoillaan ja poistuivat paikalta niskojaan nakellen. Faramir huokaisi helpottuneena. Hän kiirehti oitis pois salin vilskeestä ja käveli kohti eräällä sivukäytävällä sijaitsevaa parveketta. Siellä hän voisi vilvoitella hetken omassa rauhassaan.

Yö oli kaunis ja melko lämmin, kevyt merituuli kävi kuitenkin etelästä. Faramir kääntyi katsomaan kohti pohjoista, ja pimeyden keskellä häämöttävän Mindoilluin-vuoren valtaisaa hahmoa. Hän toivoi, että voisi katseellaan porata tien sen ja koko Ered Nimraisin vuoriston läpi ja nähdä rakkaansa valkoisessa leningissään Meduseldin portailla. Ehkä neito itsekin katseli siellä kohti vuoria ja kaipasi Faramiriaan, yötuulen liehuttaessa hänen mekkoaan ja kultaisia hiuksiaan.

Kengänkanta kopsahti kevyesti parvekkeen kiviselle lattialle. Faramir säpsähti ja kääntyi katsomaan tulijaa. Hän jähmettyi hetkeksi paikalleen yllätyksestä ja lievästä kauhusta. Se oli valtiatar Galadriel. Faramir kumarsi, toivottoman kömpelösti, hänestä tuntui, ja toivotti rouvalle hyvää iltaa. Haltiatar kiitti, ja katsoi miestä silmiin, vangiten tämän katseen omaansa. Faramir vapisi - hänestä tuntui kuin valtiatar olisi hetkessä saanut selville joka ikisen salaisuuden, jonka hän oli sydämeensä vuosien saatossa kätkenyt, ja kyselevän häneltä niistä ja tarjoavan erikoisia ratkaisuja hänen ongelmiinsa. Nyt vasta Faramir tajusi, kuinka kovasti pelkäsi menettävänsä Éowynin, että tämä jostain syystä tulisikin katumapäälle ja päättäisikin valita puolisonsa oman kansansa parista. Galadriel kysyi, vaikka ei sanonutkaan sitä ääneen, haluaisiko Faramir lähteä nyt heti Rohaniin varmistamaan, että Éowyn todellakin oli hänen, vai odottaisiko hän kärsivällisesti ja osoittaisi näin luottavansa rakkaaseensa, ja antavan tälle sen vapauden, jota vailla tämä oli koko elämänsä ollut.
"Minä odotan", Faramir sanoi ääneen ja painoi päänsä alas. Hän tunsi nyt kaipuunsa entistä voimakkaampana, mutta ymmärsi, että hänen oli kestettävä se. Äkkiä hän tunsi valtiattaren käden lepäävän olkapäällään ja nosti varovasti katseensa. Hän huomasi ensi kertaa, miten pitkä tämä haltia oli naiseksi: ei kovinkaan paljon lyhyempi kuin Faramir itse.

Sillä hetkellä kolmas henkilö astui parvekkeelle. Se oli tietenkin valtias Celeborn, joka oli tullut etsimään vaimoaan. Faramir otti askeleen taaksepäin, kumarsi kohteliaasti ja toivotti valtiaalle hyvää iltaa. Galadriel vilkaisi miestään jokseenkin välinpitämättömästi.
"Mitä täällä onkaan tapahtumassa?" Celeborn tivasi.
"Olen tullut antamaan nuorelle käskynhaltijalle sellaista opastusta, josta tälle on hyötyä tulevassa avioelämässään", Galadriel vastasi tyynesti.
"Epäilemättä", Celeborn murahti. "Mutta nyt: astuos pois parvekkeelta, ja seuraos minua takaisin saliin."
Galadriel ei edes kääntynyt Celebornia kohti. "Ehei, en ole vielä lopettanut Faramirin kanssa", hän totesi huolettomasti.
Faramir mietti hermostuneena, mihin tuollainen lausahdus mahtoi viitata.
Celebornin ilme kävi ankaraksi. "Vai niin, vai sillä tavalla. Enkö minä tiedäkin, mitä nämä sinun opastuksesi pitävät sisällään. En voi sellaista hyväksyä. Palatkaamme siis takaisin tanssiaissaliin."
Galadriel käännähti kohti miestään nopeasti, niin että tämän kultaa säkenöivät hiukset heilahtivat ja hipaisivat Faramirin kasvoja.
"Mene! Mene ja jätä meidät rauhaan. Enkö minä tiedäkin, kuinka sinä katsoit niitä salissa parveilevia nuoria Gondorin sotureita aina kun silmäni vältti. Vaihtelua, niin kuin sinulla on tapana sanoa. Haltiaystävät eivät enää riittäneet sinun leikkeihisi!"
Faramir astui vielä hieman kauemmas. Hän mietti millaisia leikkejä Galadriel mahtoi tarkoittaa.
"Kuinka kehtaatkin väittää minusta moista, valtiatar!" Celeborn huudahti tummanpunaisena.
"Ikään kuin et tietäisi mistä puhun! Mutta osaan minäkin leikkiä!" Galadriel kiljaisi ja loi Faramiriin sellaisen katseen, joka sai tämän nojautuman kaidetta vasten ja katsahtamaan sieltä alas. Faramir mietti hetken, millaiset mahdollisuudet hänellä olisi selvitä hengissä, jos hän heittäytyisi kaiteen yli alas kivetylle pihalle, mutta perui sitten aikeensa. Olisi varsin epäkiitollista päättää päivänsä parvekkeelta alas loikkaamalla vähän sen jälkeen kun Mithrandir ja muut olivat nipin napin saaneet pelastettua hänen henkensä sodan aikana, ja peräti kolme kertaa, milloin Nazgülien, milloin sekopäisen isän kynsistä.

Galadriel heittäytyi Faramirin syliin ja hymyili ilkikurisesti miehelleen.
Celeborn seisoi oviaukossa hurjistuneena. "Tämä ei voi jatkua näin!" hän karjaisi.
"Ei voikaan!" Galadriel huudahti, mutta ei hellittänyt otettaan Faramirista. "Minä menen Länteen, sinä jäät tänne. Jää sinä tänne kisailemaan Elladanin ja Elrohirin kanssa."
"Minä en varmasti jää tänne! Minä lähden myös!" Celeborn huusi.
"Sitten minä kippaan sinut yli laidan, kun pääsemme laivaan, niin minä teen, silloin kun sinä vetelet hirsiä", Galadriel huusi.
"Et uskaltaisi!"
"Uskaltaisinpa hyvinkin."

Äkkiä kääpiö Gimli tunkeutui oviaukosta parvekkeelle, joka alkoi jo käydä hieman ahtaaksi.
"Mitä täällä oikein tapahtuu? Yritetäänkö täällä satuttaa kaunista Lórienin valtiatarta?" hän tivasi ja laski kätensä kirveensä varrelle.
Celeborn tavoitti nopeasti tavanomaisen mahtipontisen tyyneytensä. "Minä yllätin tuon miehen, tuon käskynhaltija Faramir Denethorin pojan, yrittämässä vaimoni viettelyä. Törkeää käytöstä, sanon minä."
Faramir kalpeni. Hän ei ollut osannut odottaa moista käännettä tapahtumiin. Hän avasi suunsa esittääkseen vastalauseen, mutta Gimlin tulistunut katse sai sanat juuttumaan hänen kurkkuunsa.
"Vai niin!" Gimli ärähti. "Lienee aika, että teette tuttavuutta muutaman rakastavan kirveeniskun kanssa, Faramir Denethorin poika, Gondorin uusi käskynhaltija. Kukaan ei vahingoita Lórienin Valtiatarta niin kauan kun Gimli Glóinin pojassa henki pihisee", kääpiö tokaisi ja otti muutaman uhkaavan askeleen Faramiria kohti.
Silloin Galadriel viimein päästi miehestä irti. Hän nauroi heleästi ja asetti kätensä Gimlin harteille.
"Gimli-rakkaani. Tule, menkäämme yhdessä ja tutkikaamme, josko Linnasta löytyisi joku suojaisampi soppi kuin tämä parveke", Galadriel totesi. Gimlillä ei ollut mitään vastaansanomista tähän ehdotukseen, ja hän seurasi reippaasti valtiatarta pois parvekkeelta.

Celeborn tuijotti oviaukosta näiden kahden perään, hämmästyneenä ja jotenkin lannistuneena. Hitaasti hän kääntyi katsomaan vieläkin kalpeaa Faramiria, joka nojasi parvekkeen kaidetta vasten.
"Näyttää siis siltä, että jäljellä ovat lopulta vain me, sinä ja minä", Celeborn virkkoi ja mittaili Faramiria katseellaan päästä jalkoihin. "Onko kukaan muuten koskaan sanonut, miten paljon muistutat veljeäsi Boromiria? Tapasin hänet Lórieniessa. Mukava mies, mutta ehkä hieman pidättyväinen minun makuuni. Ikävä juttu muuten se, kuinka hänen lopulta kävi", Celeborn tokaisi ja virnisti harvinaisen tahdittomasti.
"Niin", Faramir mumisi. Jokin haltian katseessa palautti Faramirin mieleen Galadrielin maininnan Celebornista ja Gondorin sotilaista, ja hän harkitsi uudelleen parvekkeelta alas hyppäämistä, tällä kertaa aivan vakavissaan.
Mutta Celeborn pysyi paikoillaan. "Näyttää siis siltä, kuten ehkä kuulit, että joudun jäämään Keski-Maahan. Se on oikeastaan hyvä, sillä voin näin ollen pitää paremmin silmällä tyttärentytärtäni. Olen ymmärtänyt, että käskynhaltijana sinä vastaat hengelläsi hänen turvallisuudestaan."
"Näin on", Faramir sanoi epävarmasti.
"Hyvä. Jos ikinä aiheutat hänelle harmia, jos ikinä petät luottamukseni, niin silloin minä kyllä...", Celeborn hymyili muikeasti ja jätti lauseensa kesken. Faramirin ei tarvinnut kahdesti miettiä, mitä Celeborn suunnitteli tekevänsä. Hän vapisi vielä pitkään sen jälkeen, kun haltia oli jättänyt hänet yksin parvekkeelle. Tästedes hän päätti varustautua kunnolla Lórienin Valtiaan mahdollisia vierailuja varten: teroitettu miekka olisi itsestään selvyys eikä nukkuminen sotisopa päällä, kuten hänen isänsä oli tavannut tehdä, tuntunut ajatuksena enää ollenkaan vainoharhaiselta.

Totisesti jäivät kuningas Elessarin ja Arwen Undómielin häät pitkäksi aikaa käskynhaltija Faramirin mieleen. Eikä hän enää epäillyt Kultaisesta Metsästä kuulemiaan kertomuksia. Nyt hän tiesi että ne olivat totta: sen metsän haltiat olivat vaarallisia, heidän johtajansa umpihulluja, eikä kukaan mies, oli miten urhea hyvänsä, säilynyt vahingoittumattomana heidän kohtaamisestaan. Hirmuinen oli tuon metsän salainen voima, tai kirous pikemminkin, eikä se suinkaan ollut valtiatar Galadrielistä lähtöisin, vaan tämän puolisosta. Faramir ei enää ihmetellyt, miksi Boromir oli Lórienin vierailun jälkeen yrittänyt ottaa Sormuksen itselleen väkipakolla, suorastaan epätoivon vimmalla. Kyllä Faramirille itselleenkin nyt, totta vieköön, kelpaisi taikasormus, jolla voisi kätevästi muuttua näkymättömäksi aina Celebornin ilmaantuessa lähettyville.

Loppu
Viimeksi muokannut Mithrellas, Su Elo 06, 2006 9:45 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Elenya
Örkki
Viestit: 180
Liittynyt: Pe Tammi 13, 2006 6:32 pm

Viesti Kirjoittaja Elenya »

Hii, hauska ficci. Pidin siitä, miten kuvailit yksityiskohtaisesti ja todentuntuisesti alussa - se rauhoitti huomattavasti sitä, että lopussa oli tiedossa OOC:tä. Eli se neutralisoi tilanteen ja teki ficistä hymyilyttävän ja toimivan kokonaisuuden.

Yhden pienen viilailtavan lauseen löysin:
[...] tuolta urhealta puolituiselta, jota kaikki nyt ylistivät suurella ylistyksellä.

Eli tuota korjailisin.

Faramir oli hyvin faramirmainen, ja kuvailit kerrassaan ihanasti hänen kaipaustaan. Galadriel sai minut tuntemaan lievää pakokauhua, mutta Celeborn oli huvittava kiukunpuuskissaan. Gilmi toi hauskaa dramatiikkaa tilanteeseen.

Tasapainoinen mutta silti omalla tavallaan hulvaton (Celeborn ja Galadriel tanssimassa... *reps*) ficci. ^^
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Kiitos Elenya. :) Hyvä jos tuntui toimivalta kokonaisuudelta. Pelkäsin että tästä tuli ihan sillisalaattia, kun välissä on vakavaa tekstiä (Faramirin kaipaus) ja sitten lopussa pelkkää sekoilua.

Oikeastaan kirjoitin tuon "ylistivät suurella ylistyksellä" aivan tarkoituksella. Nimittäin englanninkielisessä versiossa esiintyy tämä lausehirviö "praise them with great praise" (ei aivan parhaita lausahduksia Tolkienilta) ja käytin sitä ikään kuin vitsinä. Kuvittelin, että se olisi suomennoksessa sananmukaisesti käännettynä, mutta huomasin juuri, ettei niin olekaan. Taidan tosiaan korjata sen, koska vitsi ei oikein toimi suomeksi.
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Tämä oli hauska. Tuo, miten Faramir kuvitteli hyppäävänsä alas parvekkeelta.. :lol: Ja Celebornin Galadrielin 'riita' oli myös hupaisa... Hienoa tekstiä, niin kuin aina... Rakentava palaute seikkailee kai pitkin Turun katuja tanhutossut jalassaan, niin kuin minä eilen.
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
Lille
Samooja
Viestit: 466
Liittynyt: Ti Touko 02, 2006 4:39 pm
Paikkakunta: Turggune
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lille »

Hahaa, virnistelen täällä kuin mikäkin idiootti. :lol:
Loistavasti olet käyttänyt hyväksesi joitain kirjan tietoja ja tehnyt aivan hulpean jutun - vieläpä Farmirista :D.
Kyllä Faramirille itselleenkin nyt, totta vieköön, kelpaisi taikasormus, jolla voisi kätevästi muuttua näkymättömäksi aina Celebornin ilmaantuessa lähettyville.
Loistavaa, pisteet sinulle XD. Mikä oivallus. Celeborn oli kyllä mahtava...

(kaikkia mahdollisia generjeä? älähän nyt... /Hahaa! Nyt tajusin mitä tarkoitit sillä. Anteeksi olen pölkkypää -.-)
Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan.
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Kiitosta vaan Nerwen ja Fëanorel. :) Tämäpä nyt oli tällainen hetken hurmiossa kirjoiteltu kyhäelmä, jota toki jälkeenpäin viilailin paremmaksi. Celeborn ja Galadriel ovat minusta kyllä varsin kiehtova pari... ja Faramir nyt ilmestyy ihan itsestään mukaan joka ficciin, jota yritän kirjoittaa. :P

Haa, en tiedä käytetäänkö tuota sanaa "genre" yleensä fan fictionin yhteydessä, mutta joo, tarkoitin siis noita ficcien lajityyppejä, draama, romance jne. (vaikka onhan niitä toki muitakin kuin nuo neljä).
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Viesti Kirjoittaja Silidir »

En varsinaisesti revennyt nauramaan, mutta hymyilytämään tämä pisti ja se on hyvä.

Ehkä hieman sekava, mutta loistavaa kuvailua ja minun suosikikseni nousi tässä ficcissä Faramir, vaikka en koko tyypistä niin välitäkään. Nyt saatoin kuitenkin rehellisesti sanoa että hyvä jätkähän se on.
:lol:
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Kiitos kommentista Silîdir. Juu, Faramir on hyvä jätkä. :) Mukava että tykkäsit. Osaatko muuten sanoa yhtään tarkemmin, mikä ficissä loi tuon hieman sekavan vaikutelman? (Rakentava palaute on minulle aina enemmän kuin tervetullutta.)
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Viesti Kirjoittaja Silidir »

Luulen että kummalliset lauserakenteet. Liian pitkiä, liikaa selitystä ja hukkuu alkuosa ennekuin pääsee loppuun...
Hirmuinen oli tuon metsän salainen voima, tai kirous pikemminkin, eikä se suinkaan ollut valtiatar Galadrielistä lähtöisin, vaan tämän puolisosta
Tuossa olisi yksi lause jonka rakennetta muuttaisin niin että tämmöiset tampiotkin sen selkeästi ymmärtää.
samanlaisia löytyy ihan alusta, ja jostai keskivaiheilta.

Toivon mukaan tästä oli apua. :?
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Taidat tosiaan olla oikeassa. Minulla näyttää olevan taipumusta kirjoittaa välillä turhan pitkiä ja koukeroisia lauseita... Tähän ficciin niitä tuli ehkä vielä tavallista enemmän, kun yritin saada paljon asiaa mahdollisimman pieneen tilaan. Yritänpä kiinnittää tuohon jatkossa enemmän huomiota.
Piratesse
Vitam Piratae Aligo
Viestit: 781
Liittynyt: Su Marras 06, 2005 11:26 pm
Paikkakunta: Shin-Ra HQ

Viesti Kirjoittaja Piratesse »

Äyk. Meinasin sitten taas unohtaa kommentoida. Olenhan sanonut sinulle jo aiemminkin, että pidän sinun huumoristasi? Se ei ole liian ylilyötyä, vaan juuri sopivaa - kolahtaa ainakin meikäläiseen, joka yleensä kyllä pitää todella mustasta ja kuivasta huumorista.

Minua nuo lauserakenteet eivät häirinneet, mutta ehkä minäkin olen sitten sokea niille?

Faramirisi on muuten tässäkin ihan sama tyyppi kuin muuallakin. Aika hauskaa. Pystyy jo vähän ennakoimaan miten se saattaa reagoida mihinkin. Tuo Galadrielin ja Celebornin välinen nahistelu oli kutkuttavaa. Minä nautin siitä. (ja voi ei, nyt minun verkkokalvoillani seikkailee 30-luvun 3 tunnin pianosäestetty mykkäversio Robin Hoodista, jonka iloisten joukkojen ilmestyminen sukkahousuissaan saa minkä tahansa heteroksi tunnustautuvan miehen painamaan hanurinsa tiukasti lähintä kiviseinää vasten. :lol: En ollut muistanut tuota moneen vuoteen, ennen kuin tämä nyt palautti sen mieleen.)
Vuoden tulokas 2006/ Vuoden Originaalikirjoittaja 2007/2008
Marnie
... has left the building
Viestit: 866
Liittynyt: Pe Huhti 16, 2004 11:02 pm
Paikkakunta: juhannukseen asti Australia

Viesti Kirjoittaja Marnie »

No niin, ehdinpäs lopulta lukemaan, minä olen katsellut tätä ficciä sillä silmällä jo pitkään ja ajatellut että kun minulla on aikaa niin luen tämän, summaryn luin ja virnistelin… ^^

Sinulla on ihanan eeppinen kerrontatyyli tässä, se toimii minusta nimenomaan tämäntyyppisessä huumorificissä hyvin. Ja minä pidän tästä miten, vaikka tässä on ehdottomasti huumoria (paljon ^^) mukana, sinä pidät tämän kuitenkin kiinni myös kirjassa ja viittaat kirjan tapahtumiin, ja käytät osin samoja sanoja kuin kirjassa (”rakastavat kirveeniskut” ^^). (Pidin muuten tuosta miten Faramir tuntee Galadrielin kysyvän itseltään jotain ja antavan itselleen vaihtoehtoja - minä olen monta kertaa miettinyt mitä sormuksen saattue tunsi Galadrielin tarjoavan itselleen niiden saapuessa Lothlorieniin; mikä oli se kunkin suuresti haluama asia. Boromirilla ja Aragornilla se on helppo arvata, Sam sanoi mitä halusi, mutta muut… minä olen aina ollut siitä utelias. ^^ Mutta siis, kiva että Galadrielin ja Faramirin välillä tapahtui samantapaista.)

Faramir-rassukka. :p Tuo kohta, jossa se yrittää välinpitämättömyydellään hätistellä yli-innokkaita neitoja ympäriltään on ihana, ja saa melkein tappelun aikaan.. (Faramir-huumorificci sinulta on muuten ihana aihe, kun tietää miten tärkeä Faramir sinulle on.)

Heh - Faramirin siirtyminen salista parvekkeelle oli ojasta allikkoon. :D Mitä pitemmälle minä tuota luin, sitä vakuuttuneemmaksi minä tulin siitä että parvekkeelta hyppääminen ei olisi ollenkaan hullumpi vaihtoehto. :p Ja mukavaa ettei Faramir pidä isäänsä ihan kaikissa asioissa enää ihan yhtä vainoharhaisena kuin ennen tätä pientä keskustelua Celebornin kanssa. ;)

Tuo viimeinen kappale oli muuten loistava. ^^ Hienoa että Faramir tajusi miksi Boromir ihan oikeasti halusi sen sormuksen. :D

(Gimli ja Galadriel on ihan canonia. x) )

Ja anteeksi erittäin hajanainen kommentti. ^^ Halusin vaan jättää jonkun merkin että olen lukenut, ja että tosiaan pidin tästä. ^^
Look at it this way, Wayne - we will always have Saskatchewan. Shelly, NX

Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Kiitos ihanat ihmiset, Piratesse ja Marnie kun kommentoitte tätä vähäpätöistä tekelettä. :)

Piratesse: Hee, vai tuntui Faramirini samalta tyypiltä kuin muissakin ficeissäni. Se on kyllä tullut sellaiseksi ihan huomaamattani, muutenkin koko hahmo tuntuu tulevan jostain selkäytimestä, vaikka en oikeasti tajua, miksi kirjoitan hänestä juuri tuollaisen. (Ja kohta huomaan kauhukseni, että se on ihan suoraan joku tuntemani tyyppi, ääk). Heh, en ole tuota mykkäfilmiä todellakaan nähnyt, mutta kuulostaa hauskalta. :)

Marnie: Ihanaa, että luit ja kommentoit, sinä osaat jotenkin antaa aina niin ystävällistä ja ajatuksia herättävää palautetta. :) Minä kyllä voin kirjoittaa Faramirista melkein mitä tahansa (vaikkapa tehdä hänestä välillä vähän hupsun, minä kun satun pitämään hassuista miehistä :P ). Oikeastaan tykkään kirjoittaa ficcejä sillä tavalla, että otan noita pieniä juttuja kirjasta ja yritän jotenkin ympätä ne mukaan tarinaan. (Oikeastaan otan kyllä samalla tavalla inspiraatiota paljon muustakin näkemästäni ja kokemastani, mutta tietysti aina parempi, jos keksin jotain soveltuvaa TSH:sta.) Tuon miten Galadriel "testasi" Faramiria oli oikeastaan alun perin tarkoitus tapahtua jossain vakavammassa ficissä, mutta päätin käyttää sen tässä. Oikeastaan en tiedä, oliko Galadrielillä tapana tehdä tuollaista tavallaan huvin vuoksi. Mutta minuakin kyllä kiinnostaisi tietää, mitä Galadriel ehdotti niille muille Saattueen jäsenille. Vaikka kyllähän sitä vähän pohtimalla voisi jotain keksiä...
Avatar
athelas
Puolituinen
Viestit: 338
Liittynyt: Ma Joulu 19, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: synkmetsä
Viesti:

Viesti Kirjoittaja athelas »

Herisyttävä ficci, jonka vasta huomasin.

Hieno oli, mutta hiukan lyhyt ja vaikka kyllä kasasitkin kaikki langanpäät lopussa yhteen, jäi se silti jollaintapaa sekavaksi ja tuntui, että tapahtumat olivat juuri vasta käymässä mielenkiintoisiksi (tai sitten olen viettänyt liikaa aikaani slash-osastolla:D) ja paljon olisi vielä voinut tapahtua ties kenen välillä.

Mutta mutta, jälleen kerran nuo pohdinnat olivat osuvia ja upeita ja varsinkin loppu *heh* no hieno ficci joka tapauksessa:D
"Neledh corvath an edhilerain no i venel
Odog an naughírath ne rynd gonui hain
Neder an hírath fírib, barad na ´urth
Mîn an mornhir ne had dûr în
Ned i dalath e-Vordor
Ennas i ngwath dorthar"
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Kiitos Athelas! :)

Vai että olivat tapahtumat vasta lopussa käymässä mielenkiintoisiksi? Heh, no, luulen että Celeborn/Faramir on ehkä suurin piirtein kolmanneksi epätodennäköisin paritus, josta minä ryhtyisin kunnon slashia kirjoittamaan... :P
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Vastaa Viestiin