Tirkistelijät (Aragorn, Faramir, PG-13)

Huumoria ja parodiaa yllin kyllin.

Valvojat: Andune, Ilona

Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Tirkistelijät (Aragorn, Faramir, PG-13)

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Title: Tirkistelijät (Aragorn, Faramir, PG-13)
Author: Mithrellas
Rating: PG-13
Genre: humor
Warnings: Hahmot ovat OOC.
Disclaimer: Hahmot kuuluvat Tolkienille, enkä tee niillä rahaa.
Summary: Aragorn päättää saada selville totuuden vaimostaan esi-isiensä menetelmällä.

A/N: Lupasin kerran kirjoittaa ficin, joka tekee oikeutta kirja-Aragornille. No, tämä ei ole se tarina. Inspiraationa Annatarin "Yön kuningatar". Ja olkaapa kilttejä ja kommentoikaa, ettei minun tarvitse lopettaa kirjoittamista.

Tirkistelijät

Kuningas Haltiakivi harppoi ylös kapeaa ja jyrkkää portaikkoa, kolme askelmaa kerrallaan. Hän ei ollut tänään hyvällä tuulella. Oikeastaan hän ei ollut pitkään aikaan tuntenut oloaan järin hilpeäksi tai huolettomaksi, vaikka oli oikeastaan tajunnut sen vasta tänään hyökättyään äkkiarvaamatta Isildurin kimppuun. Siis tarkemmin sanottuna sen Isildurin patsaan kimppuun, joka päivästä toiseen kehtasi seisoskella valtaistuinsalin seinustalla muka välinpitämättömänä, mutta rupesi virnuilemaan omahyväisesti heti kun sille käänsi selkänsä. Kyllä Aragorn sen tiesi. Sen tavallaan tunsi selkäpiissään. Tänään kuningas oli viimein saanut moisesta pilkasta tarpeekseen ja antanut esi-isänsä tehdä tuttavuutta nopean oikean suoransa kanssa. Oikeastaan oli ihme, ettei Aragornin käsi ollut murtunut osuessaan kiveen. Kipu oli kuitenkin palauttanut hänet järkiinsä ja saanut oivaltamaan, että kenties hänen huoltensa syypää oli sittenkin joku toinen kuin tämä yli 3000 vuotta sitten kuollut miekkonen.

Aragorn saapui ovelle, avasi lukon ja ryntäsi sisään kammioon. Huone oli lähes tyhjä: vain pieni pyöreä kivipöytä keskellä ja suurehko, paksusta puusta valmistettu arkku nurkassa. Aragorn suuntasi jälkimmäisen luo, mutta huomasi harmikseen sen olevan lukittu. "Pahus!" hän ärähti. "Eikä tähän tietenkään ole avainta. Faramirin tekosia, arvaan ma."

Hän suoristautui ja antoi katseensa kiertää hätäisesti ympäri kammiota. Sitten hän hypähti seinän viereen ja alkoi kulkea sen viertä, tunnustellen löytyisikö jostain irtonainen kivi, jonka taakse avain olisi voitu kätkeä. Sen tyyppiset piilopaikat olivat yleisiä linnassa. Ties minkälaisia aarteita sen seinien kätköissä piilikään. Kerran Aragorn oli löytänyt kokonaisen pussillisen kultarahoja, tai ainakin luullut löytäneensä kunnes Faramir oli asiantuntevasti todennut ne pelkäksi messingiksi ja vienyt leikkikaluiksi lapsilleen. Pian sen jälkeen Éowyn oli nähty upouudessa leningissä, Faramir uudessa viitassa ja saapikkaissa ja heidän poikiensa puuhevoskokoelma oli kasvanut sellaisiin mittasuhteisiin, että sen kantamiseen oli pitänyt hankkia poni, jolla oli muuten kultalangalla koristetut suitset. Mutta se kaikki lienee ollut puhdasta sattumaa, tai niin Faramir ainakin oli kirkkain silmin vakuuttanut.

Tämä kammio oli nopeasti kierretty, eikä salaista lokeroa löytynyt mistään. "Kirottua", Aragorn murahti. Hän meni uudelleen arkun luo, ja koetti saada lukon hajoamaan muutamalla tarkalla potkulla, mutta tuloksetta. Hän oli juuri nostamaisillaan koko kirstun ilmaan nähdäkseen, mitä se tuumaisi pudotuksesta alas Lähteenpihalle, kun hänen katseensa äkkiä osui huoneen keskellä olevalle pöydälle. Siinähän se avain tietenkin lojui. Aragorn nappasi sen käsiinsä, mutisten samalla jotain häikäilemättömästä oveluudesta, ja tunsi jännityksensä kohoavan kuullessaan lukon naksahtavan auki. Hän avasi arkun kannen varovasti ja pysähtyi hetkeksi tarkastelemaan sen sisältöä.

Kaksi palantíria lojui sametilla vuoratun kirstun pohjalla, unohdettuina ja pitkään käyttämättöminä. Kaksi vain oli jäljellä niistä seitsemästä, jotka Fëanor itse kukaties oli joskus esiaikoina valmistanut tarunhohtoisessa pajassaan. Toinen Anorin, toinen Orthancin tornin kivi. Niin kauniita mutta samalla niin vaarallisia, ainakin väärin käytettyinä kuten Sormuksen sota oli osoittanut.

Pian kuninkaaksi tulonsa jälkeen Aragorn oli keskustellut Faramirin kanssa näkykivistä, ja siitä, mitä niille pitäisi tehdä. Faramir ei ollut koskaan ollut palantíreista järin innoissaan, olihan yksi sellainen epäsuorasti aiheuttanut hänen isänsä kuoleman, ja sitä paitsi Faramir oli erehdyksessä, tai uteliaisuuttaan, tullut katsoneeksi Anorin kiveen, ja nähnyt siellä vain vanhat kädet liekkien ympäröiminä. Hän oli ymmärrettävästi ollut näkemästään melko järkyttynyt, ja vaatinut, että palantírit suljettaisiin arkkuun ja kätkettäisiin Ecthelionin tornin salaisimpaan kammioon, ja ettei niitä käytettäisi kuin äärimmäisessä hädässä. Aragorn oli myöntynyt tähän järjestelyyn, sillä ilta oli ollut silloin jo myöhäinen ja häntä oli kiinnostanut paljon enemmän se, minkälaiseen yöasuun hänen tuore vaimonsa Arwen oli aikeissa pukeutua kuin joidenkin kivenmurikoiden säilytyspaikka.

Nyt se kauan odotettu äärimmäinen hätä oli kuitenkin kiistattomasti käsillä, kuningas ajatteli. Kunhan vain tietäisi, kumpi näistä oli Orthancin kivi, eli se joka vielä toimi niin kuin piti. Nämä pallerot kun olivat niin vietävän samannäköiset. Lopulta Aragorn tarttui toiseen kivistä ja asetti sen pöydälle, toivoen valinneensa oikein.

Nyt saisivat ärtyneisyyden ja epätietoisuuden päivät riittää. Aragorn oli vakaasti päättänyt saada tietoonsa erinäisiä asioita, ja näin hän ajatteli sen käyvän vaivattomimmin ja hienovaraisimmin. Valtiatar Undómiel oli nimittäin viime aikoina ottanut tavakseen kadota jonnekin moneksi tunniksi kerrallaan eikä suostunut jälkeenpäin kertomaan miehelleen, missä oli ollut, vaikka tämä kuinka yritti sitä tivata. Tälläkin hetkellä arvon haltiatar oli teillä tietymättömillä. Ja aivan kuin se ei olisi riittänyt kylliksi kummastuttamaan Hänen Korkeuttaan, myös Emyn Arnenin rouva Éowyn, joka oli tullut vierailulle kaupunkiin miehensä ja lastensa kanssa, oli alkanut kadota jonnekin joka päivä tietyksi ajaksi. Aragorn oli yrittänyt kysellä Faramirilta, josko tämä tiesi mitään naisten toimista, mutta tämä oli vain vakuutellut, ettei kuninkaan pitäisi huolehtia sellaisista asioista. "Emmehän mekään kerro jokaista tekoamme vaimoillemme kaikkine yksityiskohtineen, vai kerrommeko?" oli hän kysynyt. "Emme tietenkään. Emme kai halua tappaa heitä tylsyyteen?" oli Aragorn vastannut ja vilkaissut pöydällään lojuvaa, huomattavan korkeaa asiakirjapinoa.

Vaikka Faramir oli tavallaan ollut oikeassa, Aragorn ei saanut rauhaa. Hänen täytyi saada tietää totuus, oli se sitten millainen hyvänsä. Arwen oli salaperäinen nainen ja Aragornista oli jo pitkään tuntunut, että hän tiesi paljon sellaista, mikä Aragornilta oli salattu. Mutta nyt kuningas ei enää sietäisi moista. Palantírin avulla hän saisi helposti näkyviinsä koko kaupungin asukkaineen, ja sitä kautta hän varmasti näkisi, minne vaimo oikein oli piiloutunut ja mitä tämä piilopaikassaan puuhasteli.

Kuningas loi katseensa kiven gagaatinmustaan pintaan ja koetteli sitä kädellään. Se oli totisesti kaunis kivi, taitavien kätten työtä ja sen sileä, kiiltävä pinta tuntui ihmeen hyvältä sormien alla. "Tästä en kyllä kerro koskaan kenellekään", mies mumisi itsekseen ja silitteli kiveä hajamielisenä. "Tämä kivi on nimittäin minun, minun omani, eikä kenenkään muun. Mutta niin! Kuinkahan tämä nyt taas toimikaan?" Aragorn tuijotti kiveä hetken aikaan vaativasti, mutta mitään ei tapahtunut. "Näytä salasi!" hän kehotti, mutta kivi pystyi pimeänä. "Mokoma murikka...", hän manaili. "Kyllä minä muistan tämän... Mellon! Ei sittenkään, se oli jossakin muualla."

Aragorn seisoi hetken hiljaa ja yritti kiivaasti muistella, kuinka oli aikoinaan toiminut katsoessaan tähän kiveen Helmin syvänteessä. Mutta ilmeisesti palantírin käyttö tapahtui huomattavasti sutjakkaammin silloin kun toisessa päässä kyttäsi maailmanvalloitusta suunnitteleva pahuuden palvelija. Lopulta Aragornin kärsivällisyys kuitenkin petti. "Toimi, sinä kelvoton!" hän huudahti ja ravisteli kiveä. "Minä olen sentään Gondorin kuningas, Isildurin Elendilin pojan sukua ja sinun on palveltava minua, olitpa sitten Fëanorin takoma tai et!"

Kuninkaalliseen arvovaltaan vetoaminen nähtävästi tehosi ja jossakin syvällä palantírin sisällä syttyi heikko hehku, joka kasvoi hiljalleen. Kiven pintaan alkoi ilmaantua monenlaisia pyöriviä kuvia, jotka kaikeksi onneksi eivät esittäneet kuoliaaksi palavan miehen käsiä. Aragornin katsoessa kuva vakaantui ja tarkentui, ja hän erotti siinä kodikkaan huoneen, jonka seinät oli koristeltu värikkäillä vaatteilla ja jonka takassa räiskyi iloinen valkea.
"Outoa. En tiennyt linnassani olevan tuon näköisiä paikkoja", hän mietti ääneen.
Huoneen keskellä oli valtava puinen pesusoikko täynnä vettä ja useita pyyheliinoja sen ympärillä.
"Näyttää aivan kylpyhuoneelta, mutta se on erilainen kuin meidän", Aragorn totesi kummastuneena.
Hän ahmi näkymää katseellaan kuin nälkäinen hobitti hunajavoileipää ja äkkiä huoneeseen astui mies. Aragorn ei ehtinyt tehdä elettäkään siirtääkseen katsettaan muualle, kun mies jo pudotti vaatteet yltään ja astui pesusoikkoon koko alastomassa komeudessaan. Sehän oli ilmiselvästi Rohanin kuningas Éomer menossa kylpyyn kotonaan Meduseldissä!
Aragorn irrotti katseensa kivestä typertyneenä. "En nähnyt mitään! En nähnyt kerrassaan mitään!" hän kiljaisi ja ravisti päätään karkottaakseen äskeisen näyn mielestään. Sitten hän tuijotti eteensä hetken aikaa ja yritti koota ajatuksensa.
"Aivan niin. Katsoin vain hieman liian kauas. Sellaista sattuu kokeneille käyttäjillekin. Minun pitää vain hieman harjoitella", hän rauhoitti itseään. "Eikä alastomissa miehissä ole mitään ihmeellistä. Sellaiset ilmestykset eivät herätä minussa minkäänlaisia ajatuksia. Eivät siis kerrassaan minkäänlaisia ajatuksia tahi muita tuntemuksia."

Viimein hän suuntasi katseensa uudelleen kiveen. "Minas Tirith! Näytä minulle Minas Tirith, oi sinä kivistä kirkkain!" hän huusi ja pian hän tajusi helpotuksekseen katselevansa omaa kaupunkiaan ja sen alimmalla piirillä käyskenteleviä ihmisiä koreineen ja muine kantamuksineen. Hän näki kaksi kaartinsa sotilasta menossa kohti majataloa, iloisesti naureskellen, ja mitä ilmeisimmin olutta maistelemaan.
"Hmm. Eihän noilla kahdella ole tänään lomaa", kuningas totesi närkästyneenä. "Odottakaahan vain, kunhan saan teidät käsittelyyni, Tadion Minionin poika ja Nerdor Nírdorin poika! Gondorin kuningas ei suvaitse pinnareita!"

Aragorn kuitenkin leppyi pian. "Tämä palantírhan onkin todella hyödyllinen esine. Nyt ymmärrän, miksi Denethorkin oli siitä aikoinaan niin innoissaan. Hahaa, varokaahan vain lainrikkurit! Kuningas Elessar Kaukokatseelle on turha syöttää pajunköyttä!"
Aragorn alkoi kuvitella, kuinka hänen arvovaltansa kansan keskuudessa alkaisi kasvaa entisestään, kun ihmiset tajuaisivat, ettei mikään pysyisi kuninkaalta salassa. Eikä kukaan koskaan saisi tietää, kuinka hän siihen pystyi. Häntä alettaisiin ehkä pitää velhona. Se vasta olisikin mukavaa.

Mutta Aragorn ei ollut vielä saanut selville sitä, minkä vuoksi oli alun perin tähän tehtävään ryhtynyt.
"Kiltti kaunis kiviläinen", hän maanitteli, "näytä minulle armas vaimoni Undómiel!"
Ja kuinka ollakaan, heti näiden sanojen jälkeen kyseinen rouva ilmestyi kiveen. Tämä näytti laskeutuvan parhaillaan alas linnan pohjoistornin rappusia Éowyn kintereillään. Kumpikin hymyili ja he vaihtoivat muutaman sanan keskenään. Aragorn suorastaan roihusi halusta tietää, mistä he puhuivat. Sääli, ettei kivi välittänyt ääntä. Fëanor olisi siinä mielessä kyllä voinut uurastaa vielä hieman ahkerammin palantíreja takoessaan. Aragorn seurasi naisten kulkua silmät innosta välkkyen, toivoen saavansa selvyyden siitä, mitä nämä kaksi oikein puuhailivat keskenään.

Äkkiä oven saranoiden narina havahdutti kuninkaan. Vastahakoisesti hän kääntyi katsomaan tulijaa: käskynhaltija Faramiria, joka seisoi oven suussa epäuskoinen ja järkyttynyt ilme kasvoillaan.
"No mutta teidän korkeutenne!" hän huudahti. "Emmekö me sopineet ettemme käytä näkykiviä? Sellaiset eivät ole hyväksi ihmisille. Varsinkaan niille, joita vakoillaan."
Aragorn loi käskynhaltijaansa synkän katseen. "Mitä ihmeen tekemistä sinulla täällä on? En ole muistaakseni kutsunut sinua paikalle."
"No, kysyin palvelijalta, minne olitte mennyt ja hän sanoi teidän rientäneen ylös torniin. Oletteko unohtanut, että meidän piti neuvotella siitä Haradin matkasta tänään kymmenennen tunnin lyödessä? Siitä on jo pitkä tovi. Imrahil odottelee meitä alhaalla."
Aragorn huokaisi. Hän tunsi itsensä tottelemattomaksi pojaksi, joka oli karannut ikävältä oppitunnilta, ja jota ankara opettaja oli nyt tullut noutamaan takaisin kirjojen ja kääröjen ääreen laiskanläksyä lukemaan. Mutta sitten hän muisti taas olevansa Kuningas ja Keski-Maan Mahtavin Mies, ja hän katsoi Faramiria kylmästi tokaisten samalla, että se neuvottelu olisi tältä päivältä peruttu.

Faramir kohautti harteitaan ja astui lähemmäs pöydällä makaavaa palantíria.
"Mitä oikein katsoitte? Onko teillä syytä epäillä jonkun alamaisenne rehellisyyttä?" hän tiedusteli.
Aragorn mumisi jotain myöntävää.
"Ja saitteko todisteita epäilyksillenne?"
"No, ehkä sain, ehkä en", Aragorn totesi epämääräisesti.
"Saanko tiedustella, ketä epäilette?"
"Et saa", Aragorn ärähti. Hän halusi jo kiihkeästi palata kivensä pariin. Jos Faramir viivyttäisi häntä pitkään, voisi olla, ettei hän enää löytäisi näkymää Éowynistä ja Arwenista. Ja se vasta keljua olisikin, jos hän joutuisi taas katselemaan läpi maat ja mannut ennen kuin löytäisi naiset uudelleen.
Faramir kohotti kulmiaan. "Vai niin? Ette suostu kertomaan, kenestä on kyse? Siinä tapauksessa epäilette varmaan jotakuta meille läheistä henkilöä."
Aragorn huokaisi puoliksi lannistuneena, puoliksi kärsimättömänä. Ehkäpä Faramir menisi tiehensä ja antaisi hänen jatkaa, jos hän kertoisi totuuden. Loppujen lopuksi Faramir oli ymmärtäväinen ja lempeä mies.
"Oikeastaan ajattelin tällä tavalla selvittää vaimoni menemisiä", Aragorn paljasti. "En voi sietää sitä, että hän katoaa jonnekin ilmoittamatta minulle, kuten olen jo aikaisemmin sinulle kertonut."
Faramir pudisteli päätään. "Noinko vähän te luotatte omaan vaimoonne? Että haluatte vakoilla häntä hänen selkänsä takana? Tuo on minun mielestäni, anteeksi nyt vain, todella alhaista ja halpamaista käytöstä teidän korkeudeltanne."
Aragorn kiivastui. "Vai niin", hän ärähti. "Eikö aviomiehen kuulu tietää vaimonsa asioista? Entäpä sinä itse? Eikö sinua ollenkaan hetkauta se, minne Éowynillä on ollut tapana kadota viime aikoina?"
"Ei toki", Faramir sanoi malttinsa säilyttäen. "Hän ei varmastikaan tee mitään, mikä ei kestäisi päivänvaloa. Minusta on uskomatonta, että epäilette jotain sellaista vaimostanne. Hänhän on niin herttainen nainen. En usko, että ohikiitävä ajatuskaan aviomiehen harhaan johtamisesta koskaan voisi käydä hänen puhtoisessa mielessään."
"Mutta mitä hän sitten oikein tekee? Näin hänen juuri äsken poistuvan pohjoistornista yhdessä Éowynin kanssa, mutta en ymmärrä, mitä asiaa heillä on voinut olla sinne. Jos se ei ole mitään epäilyttävää, mikseivät he puhu siitä meille?"

Faramir vaikeni ja näytti hieman vaivaantuneelta, vaihteli painoa jalalta toiselle ja vilkaisi ovea kohti. Lopulta hän kuitenkin päätti puhua.
"Minulla on siitä omat arveluni", hän virkkoi. "Luulen, tai olen oikeastaan melko varma siitä, että se liittyy jotenkin teidän syntymäpäivänne valmisteluun. Onhan pian sadannes merkkipäivänne ja olen varma, että vaimonne tahtoo yllättää teidät jollakin suurenmoisella lahjalla. Ja olkaa niin armelias ja näytelkää yllättynyttä sitten kun saatte lahjanne. Éowyn vimmastuu jos saa tietää minun paljastaneen heidän salaisuutensa."
Aragorn hämmentyi ja punastui hieman. Selitys tuntui täysin vakuuttavalta. Se selittäisi myös, miksi Arwenin kangaspuut ja muut kutomisvälineet oli hiljattain siirretty jonnekin muualle hänen käsityöhuoneestaan.
"Aivan. Niinpä tietenkin. Niinhän sen täytyy olla", kuningas mumisi hämillään. "Olinpa tosiaan typerä..."
"Mitä sitten oikein kuvittelitte heidän tekevän?"
"No, enpä oikeastaan mitään...", Aragorn sanoi empien ja vilkaisi vielä palantíria.

Faramir oli hiljaa ja katsoi kiveä kiinteästi. "Vaikka voisinhan minäkin tietysti vilkaista siihen. Ihan vain varmuuden vuoksi", hän ehdotti äkkiä.
Aragorn epäröi. "Se on kylläkin minun kiveni. Gandalf antoi sen minulle. Vain minä saan käyttää sitä."
"Käskynhaltijoilla on yhtäläinen oikeus katsoa näkykiviin. Ja minä tahdon nyt hyödyntää tätä oikeuttani", Faramir muistutti painokkaasti.
Aragorn astui kiven eteen. "Se on minun kiveni. Kuinka sinä nyt yhtäkkiä kiinnostuit siitä? Luulin sinun vihaavan palantíreja."
"En suinkaan. Minusta ne ovat hyödyllisiä tiedonhankintavälineitä. Astukaa pois edestä, herra. Kai minä saan nyt edes ihan nopeasti hieman vilkaista sitä?"
Aragorn tarttui kiveen ja kumartui suojaamaan sitä. "Ei! Mene pois! Tämä on minun. Minun omani. Minun aarteeni..."
"Ette voi olla tosissanne! Ei se teidän ole, vaan kaikkien Númenorin jälkeläisten yhteistä omaisuutta! Ainakin jos he ovat kuninkaiden tai käskynhaltijoiden sukua! Ja minä tahdon katsoa siihen!"
Tämän sanottuaan Faramir yritti työntää kuningasta pois kiven luota ja samalla vetää sitä itselleen. Aragorn ei antanut periksi, vaan tarrautui aarteeseensa kaikin voimin. Hetken aikaa kumpikin yritti kiskoa palantíria pöydältä omaan syliinsä, kunnes he äkkiä huomasivat valon syttyvän kiven sisuksissa ja muuttuvan hiljalleen kuvaksi. Kuva oli aluksi epäselvä, mutta siinä saattoi erottaa jotakin kullankeltaista ja korpinmustaa, ja tarkemmin katsottuna kaksi ihmisvartaloa varsin vapaamuotoisessa asennossa. He unohtivat välittömästi kiistansa ja tuijottivat näkymää hetken aikaa mykistyneinä. Ja siinä samassa kumpikin loikkasi muutaman kyynärän kauemmas pöydästä ja kivestä, ja he kääntyivät tuijottamaan toisiaan henkeään haukkoen.
"Ei!" kuningas huusi. "Tämä on jo liikaa! Mistä minua oikein rangaistaan?"
"Valar paratkoon!" henkäisi Faramir. "En voi uskoa tätä! Kuinka he saattavat? Voiko tuollaista edes tehdä? Ja eivätkö he yhtään ajattele, mitä ajattelemme heistä tämän jälkeen?"

Aragorn ei jäänyt pohdiskelemaan Faramirin kysymyksiä, vaan tarttui palantíriin muitta mutkitta ja säntäsi ikkunan luo. Faramir nojasi seinää vasten ja huokaisi. "Nyt minä todella vasta ymmärrän, miksi palantíriin katsomisella oli sellainen vaikutus isääni. Vähemmästäkin tulee hulluksi! No mutta teidän korkeutenne, oletteko menettänyt järkenne?!"
Aragorn oli juuri nakannut näkykiven tornin ikkunasta alas. "Minulle riitti!" hän karjaisi samalla. "Olen kerta kaikkiaan saanut tarpeekseni näistä vihulaisista, olkoot sitten Fëanorin takomia tai... Varjelkoon, mitä ihmettä Imrahil toikkaroi tuolla alhaalla? Väistä, väistä! Varo kiveä, hyvä mies!"
Imrahil, joka oli kuningasta ja käskynhaltijaa odotellessaan päättänyt tehdä pienen virkistävän kävelylenkin Lähteenpihalla, ehti kaikeksi onneksi juuri ja juuri loikata sivuun vinhaa vauhtia alas putoavan kivipallon alta.
"Valarin kiitos", Aragorn huokaisi. "Kaikki on hyvin. Se ei osunut häneen."
Faramir ei näyttänyt yhtä helpottuneelta vilkaistessaan alas ikkunasta. "Mutta... teidän korkeutenne, entä jos hän katsoo siihen? Entä jos hänkin näkee...?"
Aragornin silmät laajenivat kauhusta. "Ei! Kauheata! Imrahil!" hän huusi ikkunasta. "Älä koske siihen! Älä vain edes harkitse katsovasi sitä!"
"Nopeasti, teidän korkeutenne, meidän pitää kiiruhtaa!"
Ja niin miehet lähtivät juoksujalkaa alas tornin portaita, toivoen hartaasti etteivät tulisi paikalle liian myöhään.

Sillä välin kaukana Edorasissa, Éomer ja hänen kylpyseurakseen liittynyt Lothíriel jatkoivat elämyksellisiä harrasteitaan autuaan tietämättöminä Gondorissa aiheuttamastaan kaaoksesta.


Loppu

"Mutta kuningas pitää Orthancin palantírin nähdäkseen mitä hänen valtakunnassaan tapahtuu ja mitä hänen palvelijansa tekevät."
- Aragorn luvussa "Jäähyväisiä"
Viimeksi muokannut Mithrellas, Ma Joulu 04, 2006 9:50 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

*hihittelee*

Taattua laatua, juuri sitä mitä aina voi sinulta odottaa! Tämä oli mahtava... Muuta ei voi oikein sanoakaan. Kirjoitusvirheitä ei löytynyt ja teksti oli sujuvaa, niin kuin aina.

"Kyllä minä muistan tämän... Mellon! Ei sittenkään, se oli jossakin muualla."
Näitä minä rakastan! Pieniä, huvittavia viittauksia TSH:ssa tapahtuneeseen asiaan. Sait sellaisen siis tähänkin.... :lol: Ne ovat kyllä elämän, vai sanoisiko näiden tarinoiden suola hyvän juonen ja purevien vitsien kanssa. Taattua laatua, muuta ei voi sanoa, ei vieläkään. Ja tämä kommentti haisee!
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune »

*hihitystä* Tämä oli hyvä. Hyvä ja hauska jollain nerokkaalla tavalla. Minulle tuli mieleen palantírista Kaunottaren ja Hirviön taikapeili :) Nyt ei pysty sanomaan mitään järkevää. Niinkuin Nerwen jo sanoikin, on kivaa lukea ja löytäää ficeistä viittauksia Tsh:hon. Tuo mellon-kohta oli hyvä. Siis erttäin hyvä. Nerokasta....
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Annatar
Puolituinen
Viestit: 389
Liittynyt: Pe Marras 04, 2005 4:09 pm
Paikkakunta: Rohanin ruohotasangot

Viesti Kirjoittaja Annatar »

Voi apua! :lol: Tämä oli ihana ficci. Aragorn- parka, ei se ole niin helppoa kuninkaanakaan ^^
Erityisen hauskasti oli kirjoitettu nuo Aragornin repliikit ja varsinkin se, miten se kulloinkin haukkui ja maanitteli tuota möhkälepallukkapalantíria. Isildurin ilkkuvasta katseesta ja kylpevästä Éomerista puhumattakaan... Eihän se tietenkään halunnut nähdä kylpevää kuningasta, ei.

Samoin nuo inhimilliset hahmot ja pienet viittaukset TSH:n tapahtumiin. Hauskoja, pieniä juttuja yhdistettynä sujuvaan ja humoristiseen kirjoitustyyliisi ja sanoilla leikittelyyn. Hihittää sai taasen ^^ (Miten minä kuvittelen niin elävästi nuo kaksi hömelöä kiljumaan ja tappelemaan näkykivestä keskenään?)

Ja EDIT// Jäi mieleen pyörimään, että mitähän kaikkea kivaa ystävämme Denerhotti sitten loppujen lopuksi kivestään tiirailikaan jos nuo kaksi urpåakin onnistuivat nähdä rohanilaisia kylvyssä :wink:
Vuoden Draamaficcaaja 2007

Kauniin avan taiteili julietik.

Ruoskatarin (okei, Ruoskattaren ;)) kautta Annatariksi jälleen.
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Danke schön kommenteistanne. Nuo palantírit ovat kyllä itse asiassa aika mukavia lähtökohtia ficeille. En tiedä tarkoittiko Tolkien, että niillä voisi katsella ihan tuollaisia juttuja, mutta miksipä ei voisi? :)

Nerwen: Kiitos. Nuo "taattua laatua" puheet kyllä vähän pistävät hirvittämään, minä pelkään vielä joku päivä floppaavani täydellisesti jonkun viritelmän kanssa... :shock:

Andune: Kiitoksia. :) Kaunottaren ja hirviön taikapeili? Hmm... olen joskus hamassa nuoruudessani tuntenut tuon sadun, mutta nyt ei oikein sytytä...

Annatar: Hee, minä ajattelin tuon palantírin toimintaperiaatteen sellaiseksi, että se toimii halutulla tavalla jos sille puhuu nätisti, mutta jos sitä ravistaa tai uhkailee se näyttää jotain aivan muuta. Mitä Denethoriin (tai Denerhottiin :wink:) tulee, tuo sama ajatus on kyllä käynyt minunkin mielessäni. Minä jo yhdessä vaiheessa pyörittelin päässäni jotain Thorongil/Finduilas-kuviota ja Denethoria vakoilemassa palantírin kautta. :P
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Ää.. Turha viesti, mutta pakoo laittaa! Mithrellas; kannattaa varoa sanojaan! Muistan kyllä, että olet ennenkin puhunut jotain jostain Thorongil/Finduilas-yritelmästä.. Koska moinen näkyy Loftiksessa? *vinkki vain* Itse haluan lukea moisesta oiiein mielellään...

Kannattaa varoa sanojaan, tuo kuulostaa jo liian lupaavalta! :P Eli töihin sitten vaan, taidan alkaa hiillostaa :lol: Mutta kirjoitettunai itse Thorongilista halua, että nuo yritelmäsi tulevat päivänvaloon! :D

Anteeksi, anteeksi, anteeksi, tämä tarpeeton ja hetken mielijohteesta kirjoitettu viesti...
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Kääh, Nerwen. Älä nyt odota liikoja! Tuo Finduilas/Thorongil on ollut minulle pakkomielle jo iät ja ajat (siis ehkä reilun vuoden verran), mutta aika näyttää ilmeneekö se koskaan täysimittaisen ficin muodossa. Siinä on nimittäin se pulma, että olen alkanut pitää Denethorista yhä enemmän ja enemmän ja sellainen tuntuisi niin ilkeältä tätä hienoa miestä kohtaan. Mutta katsotaan nyt. Ehkä minä vielä yllätän kaikki ja kirjoitankin 50-lukuisen Thorongil/Denethor-saagan! :twisted:
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Piratesse
Vitam Piratae Aligo
Viestit: 781
Liittynyt: Su Marras 06, 2005 11:26 pm
Paikkakunta: Shin-Ra HQ

Viesti Kirjoittaja Piratesse »

Kuten irkissä sanoinkin, nauruvaihde jäi aika tehokkaasti päälle tämän kanssa. Oivoi. *pyyhkii kyyneleet silmistä* Juu, sinun huumorisi uppoaa minuun aika tehokkaasti (ja vaikutusta tehostaa vielä tämä nukkumattomuus...)

Aika hupaisaa muuten, että ensin Annatar saa idean sinun ficistäsi, jonka kirjoittamisen jälkeen sinä saat idean siitä... kuinkahan pitkälle tämä ketju vielä jatkuukaan? *toiveikas*

Tuo Aragornin vainoharhaisuus Isildurin patsasta kohtaan oli liikuttavan ihana. Kihertelin aika tehokkaasti jo tässä vaiheessa. Jostain syystä tämä tyyppi tuntui olevan kovasti sama heppu, kuin siinä Arwen/Faramir- jutussasi. Ehkä kuitenkin vähän pöljempi vielä. Miten kukaan saattaa olla niin sinisilmäinen, että antaa käskynhaltijansa viedä kultarahansa ja vielä ummistaa silmästä tämän käytökselle tämän jälkeen. :lol: Tämä Arska on uskomattoman höntti. :P
"Ei! Mene pois! Tämä on minun. Minun omani. Minun aarteeni..."
Aika mielenkiintoista tuo, että Palantirilla tuntuu olevan sormuksen kaltainen vaikutus haltijaansa. Ja minäkin näin ihan elävästi ne kaksi hölmöä taistelemassa siitä pallurasta. :D

Ja tuolle lopulle minä repeilin kauan ja hartaasti. Oivoi. Huomenna on posket ihan takuuvarmasti todella kipeät. (Minä olin jo melkein varma, että herroille jäisi tästä krhm, lämpimiä muistoja yksinäisiin hetkiin, sillä lähes kaikkien miesten suuri fantasia tuntuu olevan tunkea kaksi naista yhteen...)

(arh, minä jäin taas roikkumaan mielikuvaan kylpevästä Èomerista. Miksi rohanilaiset toimii minulle niin hyvin?)

Kiitos tästäkin! Kiitän ja kumarran ja pahoittelen liikaa hymiöiden käyttöä.
Vuoden tulokas 2006/ Vuoden Originaalikirjoittaja 2007/2008
Annatar
Puolituinen
Viestit: 389
Liittynyt: Pe Marras 04, 2005 4:09 pm
Paikkakunta: Rohanin ruohotasangot

Viesti Kirjoittaja Annatar »

Mithrellas, suo toki anteeksi tämä offaukseni, mutta tuskin sinä Dene- pappaa enää julmemmin raiskaat kuin armas ystäväisemme Petteri Jaakoonpoika :mrgreen: Saagaa, jookosta?
Vuoden Draamaficcaaja 2007

Kauniin avan taiteili julietik.

Ruoskatarin (okei, Ruoskattaren ;)) kautta Annatariksi jälleen.
Marnie
... has left the building
Viestit: 866
Liittynyt: Pe Huhti 16, 2004 11:02 pm
Paikkakunta: juhannukseen asti Australia

Viesti Kirjoittaja Marnie »

Tämä on kerta kaikkiaan ihana, minä olen lukenut tämän monta kertaa (ja vasta nyt pääsen kirjoittamaan edes jonkinlaista kommenttia..) ja hihitän joka kerralla yhtä paljon. ^^ Sinun Aragornisi on muuten ihana tonttu. :D Ja Gondorissa tuntuu olevan jotain joka tekee hallitsijan pikkuisen sekopäiseksi, jos nyt ajattelee vaikka Denethoria ja Aragornia jolle Isildurin patsas irvistelee aina kun se kääntää selkänsä.. :D Tässä oli niin monta mainiota oivallusta että minä en lähde quotaamaan mitään, saisin lainata koko ficin, mutta minä rakastin tästä ihan kaikkea. ^^ Erityisesti sitä että sinä olet laatinut tämän ficin palantirien ympärille, se tuo mukavasti historiallista faktaa mukaan - ja on mukavaa etteivät ne palantirit vain homehdu käyttämättömänä. ;) Tuo lopetus oli minusta vielä kaikkein hauskin -
"Varjelkoon, mitä ihmettä Imrahil toikkaroi tuolla alhaalla? Väistä, väistä! Varo kiveä, hyvä mies!"
....
"Ei! Kauheata! Imrahil!" hän huusi ikkunasta. "Älä koske siihen! Älä vain edes harkitse katsovasi sitä!"
:D Ei Imrahilille saa aiheuttaa sydänkohtausta :lol: (eikä mielellään kallonmurtumaakaan :p)

Tämä on kerta kaikkiaan ihana. ^^ Minä rakastan sinun Aragorniasi ja Faramiriasi.

(Ai niin, piti sanoa että jos sinä kirjoittaisit Denethor/Thorongil-ficin, niin sellaista minä lukisin erittäin mielelläni ^^ (Thorongil/Finduilas minulta valitettavasti jää varmasti lukematta, minulle se Denethorin ja Finduilasin omalaatuinen mutta silti onnellinen liitto on liian canonia ^^) *Liputtaa 50-lukuisen Thorongil/Denethor-saagan puolesta* 8) .)
Look at it this way, Wayne - we will always have Saskatchewan. Shelly, NX

Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Ihanaa, kommentteja eli ravintoa riutuneelle sieluparalle. :D Kiitos ja kummarrus niistä.

Piratesse: Aragornin oli todellakin tarkoitus olla tässä selvästi pöljempi kuin Arwen/Faramirissa (siksi laitoin peräti tuon OOC-varoituksen :)). Minulla oli tausta-ajatuksena sellainen perinteinen typerä kuningas/viekas neuvonantaja -asetelma, jossa Faramir käyttää aivan häikäilemättömästi hyväkseen kuninkaan hidasjärkisyyttä. Ajattelin sitäkin, että Faramir olisi tarkoituksella kätkenyt palantírit, jottei kuningas pääsisi vakoilemaan hänen toimiaan (myös Arwenin kanssa).

Palantíreilla voisi minusta olla vähän samankaltaista vaikutusta kuin Sormuksella, koska palantíritkin tavallaan voivat lisätä omistajansa valtaa ja ovat siinä mielessä houkuttelevia. Mutta tässä tapauksessa tarkoituksenani oli vain pedata tuota lopun tappelukohtausta. :P Hih, ja niin, itse asiassa epäilen miesten puoliksi toivoneenkin että he näkisivät vaimonsa puuhastelemassa keskenään. Mutta se olisi tietysti ollut liian ennalta arvattavaa.

Annatar: Minä jo ihmettelin että kuka kumman Petteri Jaakonpoika :P *hidas sytytys*. Mutta on totta, että vaikka mielikuvitukseni onkin melkoisen sairaalloinen, se ei ikinä pystyisi kehittelemään mitään niin kammottavaa kuin armas Peettärimme.

Marnie: Kiitos tuhannesti tuosta hyvin imartelevasta palautteesta. :) Itse asiassa minusta on ihme, että palantírit tuntuvat unohtuvan monesta Neljännen Ajan ficistä (omistanikin), vaikka Aragorn kirjassa selvästi vihjaa, että niitä (tai ainakin Orthancin kiveä) tullaan käyttämään. Onhan niistä varmasti järkevästikin ajateltuna paljon hyötyä esim. sotasuunnitelmia laadittaessa.

Ja minä kyllä arvasin että joudun katumaan jos mainitsen jotain Thorogil/Denethorista. :) Mutta kun jo kerran kaksi ihmistä on sitä toivonut, niin minun ei varmaan auta kuin yrittää tarttua haasteeseen. 50 lukua en kyllä mene lupaamaan. :)
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
tyttö
Örkki
Viestit: 156
Liittynyt: Ti Elo 29, 2006 1:11 pm

Re: Tirkistelijät (Aragorn, Faramir, PG-13)

Viesti Kirjoittaja tyttö »

Minä rakastan tätä.

Tuo ihanan höntti Arska ei tuntunut kummalliselta kun on lukenut sinun kkkk-ficcisi (keksin juuri lyhennelmän Kuningattaren kaipuu, käskynhaltian kunnia-ficillesi :D Vaikka kuitenkin joku muu on jo käyttänyt sitä... )

Jotenkin minä voin todella elävästi kuvitella Arskan sekopäisen ilmeen tuossa Klonkkuilu-kohtauksessa... (my preciousssss...)

Tämä ficci on täynnä aivan mahtavia oivalluksia.
Aragornin vainoharhaisuus patsasta kohtaan, Faramirin kultarahahuiputus ja näkökivestä tappeleminen olivat todella hupaisaa luettavaa. Ja tuokin, miten sinun Aragornisi on hyvin tietoinen vallastaan ja herkuttelee näkökiven tuomista mahdollisuuksista, on huvittavaa. Se tekee hänestä jotenkin vielä höntimmän.

Ja muuten, oli mielettömän suloista lukea, että huiputtaessaan itselleen pussillisen kultarahoja Faramir hankkisi lapsilleen hirmuisen kasan leluja... <3
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Kiitos kommentista, tyttö.

Jos totta puhutaan, minua nämä ficcini rupeat aina ärsyttämään sen jälkeen, kun olen ne julkaissut (ja eikös vain nytkin silmiini osunut heti kirjoitusvirhe kun avasin tämän ketjun :x). Kkkk-ficci, loistava lyhennys, ei sitä ole ennen käytetty tai ainakaan minä en ole kuullut. :) (Olen inhonnut tuota otsikkoa alusta alkaen, kun se on niin pitkä ja teennäinen.) Minä sanon sitä yleensä A/F:ksi vaikkei siinä nyt niin paljon sitä Arwen/Faramiria ollutkaan.

Hauska jos pidit noista "oivalluksista" (tai jos pidit niitä oivalluksina :)). Aragornin ja Faramirin toilailuista on mukava kirjoittaa.
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Hei ja kiitos palautteesta, Legoliina. :) Itse asiassa minäkin pidän siitä, ettei koko tarina ole pelkkää dialogia, vaikka silläkin on tietysti tärkeä roolinsa. Oikeastaan pelkään, että juttuni ovat usein liiankin dialogipainotteisia - tapahtumien kuvailua on minusta yleisesti ottaen jonkin verran helpompi lukea kuin dialogia.

Nippelitietoa - jooh, sitä minun ficeistäni taitaa löytyä aika paljon. Oikeastaan minusta fanficeissä olisi aika tärkeä perustaa tapahtumat olemassa olevaan tietoon niin pitkälle kuin mahdollista (missä en kyllä itsekään aina onnistu niin hyvin kuin haluaisin). Kyllä minä yleensä joudun jonkin verran taustatyötä tekemään. Tässä tapauksessa taisin tarkistaa miten Tolkien kuvaili tuon, mitä palantírissa tapahtuu kun siihen alkaa katsoa. Mutta kyllähän sitä tietoa taitaa jonkin verran olla ihan omassa muistissakin.

Mukava kuulla, että tykkäsit noin paljon. :)
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Avatar
athelas
Puolituinen
Viestit: 338
Liittynyt: Ma Joulu 19, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: synkmetsä
Viesti:

Viesti Kirjoittaja athelas »

""Varjelkoon, mitä ihmettä Imrahil toikkaroi tuolla alhaalla? Väistä, väistä! Varo kiveä, hyvä mies!""

Oi tämä on loistava. Hieno..
Tätä juuri kaipasin tämän synkän päivän ratoksi *heha*
"Neledh corvath an edhilerain no i venel
Odog an naughírath ne rynd gonui hain
Neder an hírath fírib, barad na ´urth
Mîn an mornhir ne had dûr în
Ned i dalath e-Vordor
Ennas i ngwath dorthar"
Vastaa Viestiin