Maailmankirjat sekaisin, G (5 lukua, valmis)
Lähetetty: Ke Marras 08, 2006 1:40 pm
Title: Maailmankirjat sekaisin
Author: tyttö
Rating: G
Genre: Humour, adventure, drama, romance
(Pairing: Legolas / OFC)
Disclaimer: J.R.R Tolkienin hahmot + omat hahmoni = minun sekoiluni. En rahasta vaan pidän hauskaa.
Summary: Tapahtuu sekaannus, jonka seurauksena Aragorn, Legolas ja Gimli joutuvat kesken seikkailunsa rinnakkaistulevaisuuteen = meidän maailmaamme. Miten he selviävät uudessa maailmassa ja pääsevätkö he takaisin?
Feedback: Yeah.
A/N: Ei betaa. Anteeksi köyhä nimi. Laitoin nyt tänne huumoripuolelle, kun taitaa tämä eniten sille puolelle kallistua. Ficin kuvitus löytyy viimeisen luvun lopusta. Tähän liittyvä siirappinen tarina Unissa Luonasi puolestaan löytyy tuolta romance-osiosta.
LUKU 1.
Kaisa laski paksun kirjan yöpöydälleen. Hän oli lukenut tuon kirjan ja sarjan kaksi muuta osaa lävitse jo neljästi, eikä vieläkään kyllästynyt niihin.
Tuntui yksinäiseltä ruveta nukkumaan kun vieressä ei ollutkaan ketään. Tero oli lähtenyt viikonlopuksi Pohjois-Suomeen vanhempiansa ja veljeään tapaamaan. Kaisa ei ollut jaksanut lähteä mukaan. Olihan Kaisalla kuitenkin pikkuinen Tiko-chihuahua kuorsaamassa omassa korissaan lattialla. Kaisa hymyili ajatukselle, että seuraava päivä olisi lauantai ja hän saisi nukkua pitkään ja tehdä koko päivän mitä haluaisi.
Hän napsautti yövalon kiinni ja kertasi vielä mielessään kirjan tapahtumia. Frodo ja Sam olivat lähteneet kahdestaan jokea pitkin viemään sormusta, kun taas Aragorn, Legolas ja Gimli olivat lähteneet seuraamaan örkkejä, joilla oli Pippin ja Merri mukanaan.
Pienet hobitit, kauniit haltiat, velho, kääpiö, Klonkku ja tuleva Keski-Maan hallitsija olivat hänelle niin tuttuja ettei hän oikein osannut mieltää heitä herra Tolkienin mielikuvituksen tuotteiksi. Hänelle he olivat olemassa.
Kaisa naurahti itsekseen muistaessaan, kuinka hänen opiskelijatoverinsa olivat nauraneet hänen fantasiapitoiselle maailmankuvalleen ja varoitelleet, ettei hän sotkisi tosielämää ja Sormusten Herraa keskenään. Menettäisi vielä järkensä, ne olivat sanoneet.
Pah.
Kaisan elämä tuntui olevan niin tavallista ja tylsää että hän tarvitsi herra Tolkienin hahmoja täyttämään elämäänsä.
Tähän ajatukseen tyttö nukahti.
------------------------------------------------------------------------------
Aamuaurinko paistoi verhojen läpi Kaisan silmiin. Hän venytteli raukeasti ja kuunteli kun Tiko vielä tuhisi ja kuorsasi korissaan. Tyttö kurtisti kulmiaan. Jokin oli nyt hullusti. Ei kai pikkuruisesta chihuahuasta VOINUT lähteä noin kovaa ääntä?
Hän nousi istumaan ja sai vain vaivoin peiteltyä kiljaisunsa. Hän ei ollut makuuhuoneessaan yksin. Nurkassa nukkui paksu, parrakas kääpiö kypärä silmillään. Se nukkui istualtaan, nojasi seinään ja kuorsasi kuin viimeistä päivää.
Kääpiön vieressä makasi rauhallisesti tuhisten vatsallaan tumma, auringon ahavoittama ja varsin sotkuisen näköinen mies kädet päänsä alla.
Kolmas mies oli vaalea, pitkähiuksinen ja suippokorvainen, ja hän näytti nukkuvan keveästi ikään kuin puoliksi valveilla.
Kaisalta ei kestänyt pitkäänkään tajuta, keitä odottamattomat vieraat olivat.
-Ei voi olla totta. Gimli… Legolas… ja Aragorn. Minun makuuhuoneessani.
Tyttö kuiskasi itsekseen.
Kaisa tuijotti kolmikkoa suu auki untuvapeittonsa keskeltä pitkän tovin. Hän luuli aluksi näkevänsä unta, mutta tämä olisi uneksikin ihan liian hullua. Mitä nämä kolme tekivät hänen kotonaan, kun heitä ei periaatteessa pitäisi olla oikeasti edes olemassa? Kaisa säikähti. Nyt se oli tapahtunut. Häntä oli varoitettu tästä. Hän oli menettänyt järkensä.
Tiko havahtui emäntänsä hiljaiseen ääneen, nosti päätään ja äkkiä koiran uniset, puoliavoimet silmät rävähtivät hämmästyksestä pyöreiksi. Kaisa ponkaisi sängystä nappaamaan säikähtäneen koiran koristaan, ennen kuin se kävisi suunnattoman egonsa ja vahtimisviettinsä ajamana kolmikon päälle. Pikkuinen aloitti juuri sellaisen haukunnan, ulvonnan ja uikutuksen sekaisen rähäkän kuin Kaisa oli pelännytkin.
Haltia säpsähti hereille salamannopeasti ja tapaili jo ylös ponkaistessaan jousta ja nuolta selästään.
-Älä! Tämä on vain koira!
Legolasin käsi pysähtyi, mutta tämän silmiin jäi terävä, epäilevä katse. Nainen ei näyttänyt tahtovan heille pahaa, ei tällä ollut edes asetta. Legolasin mielestä oli kuitenkin varsin hämmentävää ja pahaenteistä herätä lattialta valkoisesta huoneesta seuranaan tuntematon nainen oudossa sängyssä ja oudoissa, varsin paljastavissa vaatteissa tuollainen kitukasvuinen ja karvaton suden ja rotan sekoitus sylissään.
Aragorn ja Gimli heräsivät Kaisan huutoon. Gimli tuijotti kauhusta kankeana naisen sylissä rimpuilevaa pikkuhirviötä. Tiko murisi Gimlille niin matalasti kuin sen pikkuruiset äänihuulet antoivat myöten.
Aragorn nousi puolittain istumaan, kurtisti kulmiaan ja loi pikaisen katsauksen ympärilleen. Mies huomasi ensiksi ystävänsä olevan valmiusasemissa, sitten vieraan naisen pelästyneen ilmeen ja sen jälkeen hän mietti hetken verran, yrittikö nainen suojella eläinrääpälettään heiltä vai toisin päin.
-Legolas, et tarvitse joustasi. Rauhoitu.
Aragorn käytti haltiakieltä sanoessaan tämän, mutta Kaisa kuuli miehen äänensävystä että tämä rauhoitteli toveriaan.
Kaisa tajusi vasta nyt kun kolme miestä tuijotti häntä, että hänen yllään oli vain satiininen, nauhaolkaiminen yöpaita. Hän kääri hämmentynenä peiton itsensä ja Tikon ympärille.
Aragorn nousi seisomaan.
-Kröhöm… voisiko neiti olla nyt ystävällinen ja esitellä meille itsensä sekä selittää sen, miksi ja miten me olemme tähän paikkaan joutuneet?
Miehen katse oli kysyvä ja äänensävynsä hermostunut.
-Minun nimeni on Kaisa, ja toiseen kysymykseen joudun vastaamaan etten tiedä. Minä en tiedä. Ihan oikeasti en tiedä. Minä vain luin illalla… kirjaa ja nukahdin… ja nyt herätessäni te olitte yön aikana ilmestyneet siihen.
Kaisa tajusi itsenkin miten tyhmältä selitys kuulosti.
Gimli tuohtui ja ponkaisi ylös lattialta niin, että pikkuinen Tiko sukelsi pelästyneenä peiton sisään.
-Hän valehtelee! Hän on varmasti paha haltianoita joka on taikonut meidät tänne!
-Katso itse.
Kaisa siirsi vaaleita hiuksiaan paljastaen korvansa.
-Näytänkö minä sinusta haltialta? Ihminen minä olen.
Legolas laski kätensä Gimlin hartialle.
-Voisitteko te, pojat nyt puolestanne kertoa mitä te teette minun
makkarissani?
-Tietysti.
Aragorn vastasi rauhallisesti ja mietti mielessään, miksi tuntematon nainen niin röyhkeästi pojitteli heitä ja mitä ihmettä "makkari" mahtoi tarkoittaa.
-Minä olen Aragorn Arathornin poika ja tässä ovat ystäväni, haltiaprinssi Legolas Viherlehti Synkmetsästä ja kääpiö Gimli Glóinin poika. Eikä meillä ole sen kummempaa aavistusta siitä, miten tänne jouduimme ja miksi olemme täällä kuin kröhöm… arvon neidollakaan.
Kaisa sai vaivoin pidettyä naamansa peruslukemilla. Oikeasti hän olisi osannut tuon litanian ulkoa vaikka unissaan. Aragorn oli selvästi tottunut hieman kohteliaampiin tapoihin. No, maassa maan tavalla, Kaisa ajatteli hymyillen.
-Menkää kyykkyyn siihen lattialle, että Tiko pääsee tutustumaan teihin. Muuten se puree.
Gimli tuhahti mielenosoituksellisesti.
-Minähän en rottaa rupea kumartelemaan!
Aragorn katseli tyttöä ja koiraa epäuskoisena. Aragornin, Arathornin pojan ja Isildurin perillisen pitäisi polvistua että pikkuinen eläin hyväksyisi hänet. Eikö tyttö tiennyt, kuka hän oli?
Legolasia lähinnä huvitti. Hän totteli Kaisaa ja polvistui lattialle kättään ojentaen. Kaisa päästi Tikon hyppäämään lattialle. Se nuuhki hetken haltiamiehen kättä ja sen pikkuinen häntä alkoi heilua vimmatusti. Lopulta Tiko hyppäsi haltiamiehen syliin. Legolas hymyili.
Kaisa katsahti tummaan mieheen ja kääpiöön. Nämä tuijottivat vastaan silminnähden ärsyyntyneinä. Kaisa kohautti olkiaan.
-Miten vain. Mutta jos Tiko ei tule teidän kanssanne toimeen ja te katkaisette siltä viiksikarvankin niin minä en vastaa seurauksista.
Legolas nauroi topakalle tytölle, joka nousi tulevan kuninkaan miekkaa ja sotahullun kääpiön kirvestä vastaan.
-Siinäs kuulitte.
-Jos sallitte, niin minä haluaisin nyt pukeutua. Jospa poistuisitte siksi aikaa makuuhuoneesta, menkää vaikka keittiöön. Mutta älkää koskeko mihinkään.
Kääpiö, haltia ja ihminen katsoivat toisiaan. Aragorn nyökkäsi lopulta ja kolmikko poistui huoneesta.
-----------------------------------------------------------------------------
Gimli tuhahti.
-Kova nainen komeltelemaan. Noita se on.
-Gimli, me olemme nyt hänen luonaan emmekä sille mitään voi. Eikä hän mikään noita ole, en näe valhetta hänen silmissään. Hän ei selvästi tahdo meille pahaa, vaikka hieman loukkasikin arvostustanne.
-Hieman, Legolas. Mutta on totta, että me olemme tässä tapauksessa tunkeilijoita, ei hän. Tämä kummallinen paikka kuuluu olevan hänen kotinsa. Tässä on nyt vain tapahtunut jokin sekaannus, johon en usko hänen olevan syyllinen. Me varmaankin nukahdimme kesken örkkijahdin koska olimme kaikki unessa vielä hetki sitten.
Aragorn kurtisti kulmiaan ja jatkoi:
-Minä kun en oikein muista tarkasti mitään hetkistä ennen heräämistäni täällä. Muistan vain, että lähdimme jäljittämään örkkejä sen jälkeen, kun Boromir heitti henkensä sylissäni.
Hän piti pienen kunnioittavan tauon tämän sanottuaan.
-Frodo ja Sam lähtivät nähtävästi veneellä jatkamaan matkaa ja örkit veivät Merrin ja Pippinin. Asiat jäivät varsin ikävälle tolalle, toivon että pikku ystävämme jaksavat sinnitellä sen aikaa, kunnes keksimme miten päästä täältä pois.
Aragorn ei halunnut ajatellakaan vaihtoehtoa, että he jäisivät tähän kummalliseen paikkaan jossa naisihmiset tuntuivat olevan varsin nenäkkäitä ja epäkohteliaita ja jossa pikkuruisia suden irvikuvia pidettiin lemmikkeinä. Hän kavahti ajatustakin siitä että joutuisi jättämään ystävänsä pulaan ja Arwenin odottamaan häntä turhaan.
Kolmikko istui keittiön pöydän ääreen.
Gimli katsoi Legolasia vihaisesti kun tämä painoin nenänsä pienen häntäänsä vispaavan koiran kuonoa vasten.
-Legolas, laske nyt se rotta alas!
-----------------------------------------------------------------------
Kaisa vaihtoi vaatteet ja huokaisi syvään. Ei hänelle voinut tällaista tapahtua. Mitä tästä vielä tulisi?
Hetken ajatuksiaan selviteltyään hän meni vieraitten luo keittiöön ja avasi verhot. Ulkona oli pilvinen talvipäivä. Legolas pomppasi kauhistuneena ylös penkiltä nähdessään maiseman.
-Miten... miten sinä pystyt asumaan täällä? Missä... missä kaikki puut ja pensaat ja kivet ja kalliot ovat? Eläimistä nyt puhumattakaan! Eikö täällä ole mitään muuta kuin noita surullisen näköisiä möhkäleitä?
Legolasin ylväs olemus valahti hervottomaksi tämän nähdessä masentavan maiseman.
Kaikki olivat hetken hiljaa. Gimli taputti ystäväänsä lohduttavasti selkään.
Aragorn katseli mietteissään lumen peittämälle pihamaalle.
-Missä päin Keski-Maata oikeastaan olemme? Ja mikä päivä nyt on?
Kaisa istahti keittiön pöydän päähän ja hieroi käsivarsiaan. Vastaus tulisi saamaan vieraat hämmennyksiin. Legolas ja Gimli katsoivat häntä odottavaisina.
-Nyt on neljäs päivä marraskuuta ja vuosi on 2006. Ja me olemme nyt Suomessa, emme Keski-Maassa.
-2006? Mitä aikaa? Miten… Legolas ihmetteli.
-Te olette… Tai siis minä luulen että te olette nyt tulleet ikään kuin rinnakkaistulevaisuuteen. Eri maailmaan, eri aikaan. Täällä on kaikki ihan eri tavalla kuin siellä mistä te tulette.
Aragorn kääntyi katsomaan Kaisaa.
-Ja mistä sinä tiedät, mistä me tulemme jos sinä kerran olet toisen maailman nainen meidän tulevaisuudestamme? Sen minä tahtoisin tietää.
Kaisa oli umpikujassa. Hän tajusi, että olisi parempi jos vieraat eivät saisi tietää kirjoista mitään, saati sitten saisi niitä käsiinsä. Hän päätti kätkeä kirjat, elokuvat, ja Sormusten Herraa käsittelevät pelit ja julisteet kaiken varalta. Hän ei voinut kuvitellakaan, miten hämmentävää olisi saada tietää olevansa mielikuvituksen tuotetta.
Kaisa mietti kuumeisesti, mitä Aragornin kysymykseen voisi vastata.
-No näkeehän sen nyt siitä, miltä te näytätte! Teidän vaatteenne ovat ihan erilaisia kuin meidän aikamme ja paikkamme vaatteet. Tässä ajassa ja paikassa on pelkästään ihmisiä, ei haltioita…-
Kaisa katsahti Legolasiin.
-…eikä kääpiöitä.
Hänen katseensa siirtyi Gimliin.
-..Sitä paitsi, minusta näytti äsken kovasti siltä ettette te pojat ole ennen nähneet koiraa.
-Olemme nähneet, muttemme koskaan tuommoista rääpälettä, Gimli mutisi puoliääneen.
Aragorn kelpuutti Kaisan vastauksen, joskin hän ihmetteli mielessään miten tuntematon nainen saattoi puhutella heitä noin.
-Miten me pääsemme täältä pois? Gimli kysyi.
-Minä en tiedä. Samalla lailla varmaan kuin tulittekin.
Keittiössä vallitsi hetken hiljaisuus.
-Joka tapauksessa, saatte yrittää hankkiutua takaisin mahdollisimman pian. Minun mieheni tulee huomenna illalla, eikä hän taatusti ilahdu löytäessään teidät täältä.
Aragorn nyökkäsi.
-Me ymmärrämme kyllä sen.
-Siihen asti minä autan teitä selviämään täällä ja pääsemään takaisin. Siis jos sallitte.
Kaisa nousi, mittasi kahvinpurut ja veden keittimeen ja napsautti keittimen päälle.
Kyllä, nuo kolme tuntuivat ihan oikeasti olevan hänen luonaan. Ei hän unta nähnyt. Mitään syytä kolmikon ilmaantumiselle hän ei heti keksinyt. Mitäs hän edellisenä iltana oli ennen nukahtamistaan miettinytkään…
”…hänen elämänsä tuntui olevan niin tavallista ja tylsää että hän tarvitsi herra Tolkienin hahmoja täyttämään elämäänsä.”
Kaisa säikähti. Ehkä hän tarvitsi, mutta mieluummin kirjallisesti kuin kirjaimellisesti!
Author: tyttö
Rating: G
Genre: Humour, adventure, drama, romance
(Pairing: Legolas / OFC)
Disclaimer: J.R.R Tolkienin hahmot + omat hahmoni = minun sekoiluni. En rahasta vaan pidän hauskaa.
Summary: Tapahtuu sekaannus, jonka seurauksena Aragorn, Legolas ja Gimli joutuvat kesken seikkailunsa rinnakkaistulevaisuuteen = meidän maailmaamme. Miten he selviävät uudessa maailmassa ja pääsevätkö he takaisin?
Feedback: Yeah.
A/N: Ei betaa. Anteeksi köyhä nimi. Laitoin nyt tänne huumoripuolelle, kun taitaa tämä eniten sille puolelle kallistua. Ficin kuvitus löytyy viimeisen luvun lopusta. Tähän liittyvä siirappinen tarina Unissa Luonasi puolestaan löytyy tuolta romance-osiosta.
LUKU 1.
Kaisa laski paksun kirjan yöpöydälleen. Hän oli lukenut tuon kirjan ja sarjan kaksi muuta osaa lävitse jo neljästi, eikä vieläkään kyllästynyt niihin.
Tuntui yksinäiseltä ruveta nukkumaan kun vieressä ei ollutkaan ketään. Tero oli lähtenyt viikonlopuksi Pohjois-Suomeen vanhempiansa ja veljeään tapaamaan. Kaisa ei ollut jaksanut lähteä mukaan. Olihan Kaisalla kuitenkin pikkuinen Tiko-chihuahua kuorsaamassa omassa korissaan lattialla. Kaisa hymyili ajatukselle, että seuraava päivä olisi lauantai ja hän saisi nukkua pitkään ja tehdä koko päivän mitä haluaisi.
Hän napsautti yövalon kiinni ja kertasi vielä mielessään kirjan tapahtumia. Frodo ja Sam olivat lähteneet kahdestaan jokea pitkin viemään sormusta, kun taas Aragorn, Legolas ja Gimli olivat lähteneet seuraamaan örkkejä, joilla oli Pippin ja Merri mukanaan.
Pienet hobitit, kauniit haltiat, velho, kääpiö, Klonkku ja tuleva Keski-Maan hallitsija olivat hänelle niin tuttuja ettei hän oikein osannut mieltää heitä herra Tolkienin mielikuvituksen tuotteiksi. Hänelle he olivat olemassa.
Kaisa naurahti itsekseen muistaessaan, kuinka hänen opiskelijatoverinsa olivat nauraneet hänen fantasiapitoiselle maailmankuvalleen ja varoitelleet, ettei hän sotkisi tosielämää ja Sormusten Herraa keskenään. Menettäisi vielä järkensä, ne olivat sanoneet.
Pah.
Kaisan elämä tuntui olevan niin tavallista ja tylsää että hän tarvitsi herra Tolkienin hahmoja täyttämään elämäänsä.
Tähän ajatukseen tyttö nukahti.
------------------------------------------------------------------------------
Aamuaurinko paistoi verhojen läpi Kaisan silmiin. Hän venytteli raukeasti ja kuunteli kun Tiko vielä tuhisi ja kuorsasi korissaan. Tyttö kurtisti kulmiaan. Jokin oli nyt hullusti. Ei kai pikkuruisesta chihuahuasta VOINUT lähteä noin kovaa ääntä?
Hän nousi istumaan ja sai vain vaivoin peiteltyä kiljaisunsa. Hän ei ollut makuuhuoneessaan yksin. Nurkassa nukkui paksu, parrakas kääpiö kypärä silmillään. Se nukkui istualtaan, nojasi seinään ja kuorsasi kuin viimeistä päivää.
Kääpiön vieressä makasi rauhallisesti tuhisten vatsallaan tumma, auringon ahavoittama ja varsin sotkuisen näköinen mies kädet päänsä alla.
Kolmas mies oli vaalea, pitkähiuksinen ja suippokorvainen, ja hän näytti nukkuvan keveästi ikään kuin puoliksi valveilla.
Kaisalta ei kestänyt pitkäänkään tajuta, keitä odottamattomat vieraat olivat.
-Ei voi olla totta. Gimli… Legolas… ja Aragorn. Minun makuuhuoneessani.
Tyttö kuiskasi itsekseen.
Kaisa tuijotti kolmikkoa suu auki untuvapeittonsa keskeltä pitkän tovin. Hän luuli aluksi näkevänsä unta, mutta tämä olisi uneksikin ihan liian hullua. Mitä nämä kolme tekivät hänen kotonaan, kun heitä ei periaatteessa pitäisi olla oikeasti edes olemassa? Kaisa säikähti. Nyt se oli tapahtunut. Häntä oli varoitettu tästä. Hän oli menettänyt järkensä.
Tiko havahtui emäntänsä hiljaiseen ääneen, nosti päätään ja äkkiä koiran uniset, puoliavoimet silmät rävähtivät hämmästyksestä pyöreiksi. Kaisa ponkaisi sängystä nappaamaan säikähtäneen koiran koristaan, ennen kuin se kävisi suunnattoman egonsa ja vahtimisviettinsä ajamana kolmikon päälle. Pikkuinen aloitti juuri sellaisen haukunnan, ulvonnan ja uikutuksen sekaisen rähäkän kuin Kaisa oli pelännytkin.
Haltia säpsähti hereille salamannopeasti ja tapaili jo ylös ponkaistessaan jousta ja nuolta selästään.
-Älä! Tämä on vain koira!
Legolasin käsi pysähtyi, mutta tämän silmiin jäi terävä, epäilevä katse. Nainen ei näyttänyt tahtovan heille pahaa, ei tällä ollut edes asetta. Legolasin mielestä oli kuitenkin varsin hämmentävää ja pahaenteistä herätä lattialta valkoisesta huoneesta seuranaan tuntematon nainen oudossa sängyssä ja oudoissa, varsin paljastavissa vaatteissa tuollainen kitukasvuinen ja karvaton suden ja rotan sekoitus sylissään.
Aragorn ja Gimli heräsivät Kaisan huutoon. Gimli tuijotti kauhusta kankeana naisen sylissä rimpuilevaa pikkuhirviötä. Tiko murisi Gimlille niin matalasti kuin sen pikkuruiset äänihuulet antoivat myöten.
Aragorn nousi puolittain istumaan, kurtisti kulmiaan ja loi pikaisen katsauksen ympärilleen. Mies huomasi ensiksi ystävänsä olevan valmiusasemissa, sitten vieraan naisen pelästyneen ilmeen ja sen jälkeen hän mietti hetken verran, yrittikö nainen suojella eläinrääpälettään heiltä vai toisin päin.
-Legolas, et tarvitse joustasi. Rauhoitu.
Aragorn käytti haltiakieltä sanoessaan tämän, mutta Kaisa kuuli miehen äänensävystä että tämä rauhoitteli toveriaan.
Kaisa tajusi vasta nyt kun kolme miestä tuijotti häntä, että hänen yllään oli vain satiininen, nauhaolkaiminen yöpaita. Hän kääri hämmentynenä peiton itsensä ja Tikon ympärille.
Aragorn nousi seisomaan.
-Kröhöm… voisiko neiti olla nyt ystävällinen ja esitellä meille itsensä sekä selittää sen, miksi ja miten me olemme tähän paikkaan joutuneet?
Miehen katse oli kysyvä ja äänensävynsä hermostunut.
-Minun nimeni on Kaisa, ja toiseen kysymykseen joudun vastaamaan etten tiedä. Minä en tiedä. Ihan oikeasti en tiedä. Minä vain luin illalla… kirjaa ja nukahdin… ja nyt herätessäni te olitte yön aikana ilmestyneet siihen.
Kaisa tajusi itsenkin miten tyhmältä selitys kuulosti.
Gimli tuohtui ja ponkaisi ylös lattialta niin, että pikkuinen Tiko sukelsi pelästyneenä peiton sisään.
-Hän valehtelee! Hän on varmasti paha haltianoita joka on taikonut meidät tänne!
-Katso itse.
Kaisa siirsi vaaleita hiuksiaan paljastaen korvansa.
-Näytänkö minä sinusta haltialta? Ihminen minä olen.
Legolas laski kätensä Gimlin hartialle.
-Voisitteko te, pojat nyt puolestanne kertoa mitä te teette minun
makkarissani?
-Tietysti.
Aragorn vastasi rauhallisesti ja mietti mielessään, miksi tuntematon nainen niin röyhkeästi pojitteli heitä ja mitä ihmettä "makkari" mahtoi tarkoittaa.
-Minä olen Aragorn Arathornin poika ja tässä ovat ystäväni, haltiaprinssi Legolas Viherlehti Synkmetsästä ja kääpiö Gimli Glóinin poika. Eikä meillä ole sen kummempaa aavistusta siitä, miten tänne jouduimme ja miksi olemme täällä kuin kröhöm… arvon neidollakaan.
Kaisa sai vaivoin pidettyä naamansa peruslukemilla. Oikeasti hän olisi osannut tuon litanian ulkoa vaikka unissaan. Aragorn oli selvästi tottunut hieman kohteliaampiin tapoihin. No, maassa maan tavalla, Kaisa ajatteli hymyillen.
-Menkää kyykkyyn siihen lattialle, että Tiko pääsee tutustumaan teihin. Muuten se puree.
Gimli tuhahti mielenosoituksellisesti.
-Minähän en rottaa rupea kumartelemaan!
Aragorn katseli tyttöä ja koiraa epäuskoisena. Aragornin, Arathornin pojan ja Isildurin perillisen pitäisi polvistua että pikkuinen eläin hyväksyisi hänet. Eikö tyttö tiennyt, kuka hän oli?
Legolasia lähinnä huvitti. Hän totteli Kaisaa ja polvistui lattialle kättään ojentaen. Kaisa päästi Tikon hyppäämään lattialle. Se nuuhki hetken haltiamiehen kättä ja sen pikkuinen häntä alkoi heilua vimmatusti. Lopulta Tiko hyppäsi haltiamiehen syliin. Legolas hymyili.
Kaisa katsahti tummaan mieheen ja kääpiöön. Nämä tuijottivat vastaan silminnähden ärsyyntyneinä. Kaisa kohautti olkiaan.
-Miten vain. Mutta jos Tiko ei tule teidän kanssanne toimeen ja te katkaisette siltä viiksikarvankin niin minä en vastaa seurauksista.
Legolas nauroi topakalle tytölle, joka nousi tulevan kuninkaan miekkaa ja sotahullun kääpiön kirvestä vastaan.
-Siinäs kuulitte.
-Jos sallitte, niin minä haluaisin nyt pukeutua. Jospa poistuisitte siksi aikaa makuuhuoneesta, menkää vaikka keittiöön. Mutta älkää koskeko mihinkään.
Kääpiö, haltia ja ihminen katsoivat toisiaan. Aragorn nyökkäsi lopulta ja kolmikko poistui huoneesta.
-----------------------------------------------------------------------------
Gimli tuhahti.
-Kova nainen komeltelemaan. Noita se on.
-Gimli, me olemme nyt hänen luonaan emmekä sille mitään voi. Eikä hän mikään noita ole, en näe valhetta hänen silmissään. Hän ei selvästi tahdo meille pahaa, vaikka hieman loukkasikin arvostustanne.
-Hieman, Legolas. Mutta on totta, että me olemme tässä tapauksessa tunkeilijoita, ei hän. Tämä kummallinen paikka kuuluu olevan hänen kotinsa. Tässä on nyt vain tapahtunut jokin sekaannus, johon en usko hänen olevan syyllinen. Me varmaankin nukahdimme kesken örkkijahdin koska olimme kaikki unessa vielä hetki sitten.
Aragorn kurtisti kulmiaan ja jatkoi:
-Minä kun en oikein muista tarkasti mitään hetkistä ennen heräämistäni täällä. Muistan vain, että lähdimme jäljittämään örkkejä sen jälkeen, kun Boromir heitti henkensä sylissäni.
Hän piti pienen kunnioittavan tauon tämän sanottuaan.
-Frodo ja Sam lähtivät nähtävästi veneellä jatkamaan matkaa ja örkit veivät Merrin ja Pippinin. Asiat jäivät varsin ikävälle tolalle, toivon että pikku ystävämme jaksavat sinnitellä sen aikaa, kunnes keksimme miten päästä täältä pois.
Aragorn ei halunnut ajatellakaan vaihtoehtoa, että he jäisivät tähän kummalliseen paikkaan jossa naisihmiset tuntuivat olevan varsin nenäkkäitä ja epäkohteliaita ja jossa pikkuruisia suden irvikuvia pidettiin lemmikkeinä. Hän kavahti ajatustakin siitä että joutuisi jättämään ystävänsä pulaan ja Arwenin odottamaan häntä turhaan.
Kolmikko istui keittiön pöydän ääreen.
Gimli katsoi Legolasia vihaisesti kun tämä painoin nenänsä pienen häntäänsä vispaavan koiran kuonoa vasten.
-Legolas, laske nyt se rotta alas!
-----------------------------------------------------------------------
Kaisa vaihtoi vaatteet ja huokaisi syvään. Ei hänelle voinut tällaista tapahtua. Mitä tästä vielä tulisi?
Hetken ajatuksiaan selviteltyään hän meni vieraitten luo keittiöön ja avasi verhot. Ulkona oli pilvinen talvipäivä. Legolas pomppasi kauhistuneena ylös penkiltä nähdessään maiseman.
-Miten... miten sinä pystyt asumaan täällä? Missä... missä kaikki puut ja pensaat ja kivet ja kalliot ovat? Eläimistä nyt puhumattakaan! Eikö täällä ole mitään muuta kuin noita surullisen näköisiä möhkäleitä?
Legolasin ylväs olemus valahti hervottomaksi tämän nähdessä masentavan maiseman.
Kaikki olivat hetken hiljaa. Gimli taputti ystäväänsä lohduttavasti selkään.
Aragorn katseli mietteissään lumen peittämälle pihamaalle.
-Missä päin Keski-Maata oikeastaan olemme? Ja mikä päivä nyt on?
Kaisa istahti keittiön pöydän päähän ja hieroi käsivarsiaan. Vastaus tulisi saamaan vieraat hämmennyksiin. Legolas ja Gimli katsoivat häntä odottavaisina.
-Nyt on neljäs päivä marraskuuta ja vuosi on 2006. Ja me olemme nyt Suomessa, emme Keski-Maassa.
-2006? Mitä aikaa? Miten… Legolas ihmetteli.
-Te olette… Tai siis minä luulen että te olette nyt tulleet ikään kuin rinnakkaistulevaisuuteen. Eri maailmaan, eri aikaan. Täällä on kaikki ihan eri tavalla kuin siellä mistä te tulette.
Aragorn kääntyi katsomaan Kaisaa.
-Ja mistä sinä tiedät, mistä me tulemme jos sinä kerran olet toisen maailman nainen meidän tulevaisuudestamme? Sen minä tahtoisin tietää.
Kaisa oli umpikujassa. Hän tajusi, että olisi parempi jos vieraat eivät saisi tietää kirjoista mitään, saati sitten saisi niitä käsiinsä. Hän päätti kätkeä kirjat, elokuvat, ja Sormusten Herraa käsittelevät pelit ja julisteet kaiken varalta. Hän ei voinut kuvitellakaan, miten hämmentävää olisi saada tietää olevansa mielikuvituksen tuotetta.
Kaisa mietti kuumeisesti, mitä Aragornin kysymykseen voisi vastata.
-No näkeehän sen nyt siitä, miltä te näytätte! Teidän vaatteenne ovat ihan erilaisia kuin meidän aikamme ja paikkamme vaatteet. Tässä ajassa ja paikassa on pelkästään ihmisiä, ei haltioita…-
Kaisa katsahti Legolasiin.
-…eikä kääpiöitä.
Hänen katseensa siirtyi Gimliin.
-..Sitä paitsi, minusta näytti äsken kovasti siltä ettette te pojat ole ennen nähneet koiraa.
-Olemme nähneet, muttemme koskaan tuommoista rääpälettä, Gimli mutisi puoliääneen.
Aragorn kelpuutti Kaisan vastauksen, joskin hän ihmetteli mielessään miten tuntematon nainen saattoi puhutella heitä noin.
-Miten me pääsemme täältä pois? Gimli kysyi.
-Minä en tiedä. Samalla lailla varmaan kuin tulittekin.
Keittiössä vallitsi hetken hiljaisuus.
-Joka tapauksessa, saatte yrittää hankkiutua takaisin mahdollisimman pian. Minun mieheni tulee huomenna illalla, eikä hän taatusti ilahdu löytäessään teidät täältä.
Aragorn nyökkäsi.
-Me ymmärrämme kyllä sen.
-Siihen asti minä autan teitä selviämään täällä ja pääsemään takaisin. Siis jos sallitte.
Kaisa nousi, mittasi kahvinpurut ja veden keittimeen ja napsautti keittimen päälle.
Kyllä, nuo kolme tuntuivat ihan oikeasti olevan hänen luonaan. Ei hän unta nähnyt. Mitään syytä kolmikon ilmaantumiselle hän ei heti keksinyt. Mitäs hän edellisenä iltana oli ennen nukahtamistaan miettinytkään…
”…hänen elämänsä tuntui olevan niin tavallista ja tylsää että hän tarvitsi herra Tolkienin hahmoja täyttämään elämäänsä.”
Kaisa säikähti. Ehkä hän tarvitsi, mutta mieluummin kirjallisesti kuin kirjaimellisesti!