Sivu 2/4

Lähetetty: Pe Marras 10, 2006 10:44 pm
Kirjoittaja tyttö
Kuinkahan poijjaat olivat mahtaneet paahtaa ne leivät, vai olisivatko nähneet telkkarissa kuinka operaatio hoituu?
Jospa Kaisa näytti heille iltapalalla kuinka paahdinta käytetään. Tuossa toisessa luvussahan tuli pieni aukko Teron lähtemisen ja ystävysten nukkumaanmenon välille. Eiköhän Kaisa ole siinä välissä koko köörille iltapalaa laittanut :D
Aragorn lukemassa Kauneutta ja terveyttä. :) No, kyllä minusta miehetkin saavat tuota lehteä lukea.
Saavat minustakin, tottakai! Ei hän kuitenkaan varsinaisesti "lukenut" tuota lehteä, kunhan kasaili itseään örkkikömmähdyksen vuoksi. Kaisa puolestaan arveli, ettei Aragorn välttämättä haluaisi että hänen toverinsa yllättäisivät hänet pääasiassa naisille suunnatun lehden parissa. Aragorn tuntuu ainakin minun käsiini jouduttuaan olevan varsin tarkka arvostaan...

Ja niin, televisiolla on iso valta. Jopa Legolasiin :wink:

Minusta on edelleen ihanaa että joku jaksaa lukea tätä omituista ficciä (my second one, actually).

Iso kiitos jälleen Mithrellakselle!

Lähetetty: La Marras 11, 2006 4:33 pm
Kirjoittaja savukka
Joo siis pakko sanoa että tämä on..

*rumpujen pärinää*

AIVAN MAHTAVA ficci, ei voi muutakun nauraa koko ajan tälle :D mä voin elävästi kuvitella noi kolme meijän maailmaan, todella huvittavaa.
Ja sulla on tollanen hauska kirjotustyyli.

Tykkään. Lissää!!!

Lähetetty: La Marras 11, 2006 4:41 pm
Kirjoittaja tyttö
Kiitos Savukka! Ihanaa. *ruttaus*

Lisää on kyllä tulossa lähiaikoina :D

Lähetetty: La Marras 11, 2006 9:05 pm
Kirjoittaja athelas
Tämä on hyvä! Jollain tapaa uusi näkökulma..tykkää tästä:DD

Lähetetty: Su Marras 12, 2006 12:00 am
Kirjoittaja tyttö
Kiitoksia athelakselle, tytön mieltä lämmitti!

Nytpä taitaa tulla viimeiset luvut ihan putkeen, kun kerran ovat jo valmiita. Minulla on ollut tämän ficin kanssa hauskaa :D Loppuosa meinaa karata enemmän draaman puolelle, hyvästeistä on vaikea saada kovin hauskoja.

Lähetetty: Su Marras 12, 2006 12:09 am
Kirjoittaja tyttö
A/N: Sille ei voinut mitään. Nämä hahmot todellakin elävät omaa elämäänsä. Legsu meni kuin menikin ihastumaan Kaisaan, joten syyttäkää viimeisten lukujen dramaattisuudesta Legolasta, älkää minua :D




LUKU 4

Seuraavan aamuna Kaisa hiippaili olohuoneeseen katsomaan, olisivatko hänen vieraansa heränneet.

Legolas makasi selällään valveilla. Aragorn nukkui hänen vieressään. Haltia kuiskasi Kaisalle hymyillen hyvät huomenet. Gimli kuorsasi hiljaa omalla sohvallaan.

Äkkiä Aragorn kaappasi Legolasin unissaan kainaloonsa ja mutisi jotain mistä Kaisa ei saanut selvää. Legolas sen sijaan oli nähtävästi ymmärtänyt ystävänsä unipuheet, sen verran huvittuneelta tämä näytti.

-Aragorn! Taitaa olla aika herätä, ystäväni!

Mies avasi silmänsä ja häneltä kesti selvästi hetken tajuta, missä oli ja kenen kanssa.

- Ai se oletkin vain sinä… Aragorn nolostui ja kääntyi unisen näköisenä tuijottamaan kattoa.

- Taisit nähdä hyvää unta, vai mitä? Legolas härnäsi toveriaan.

- Älä nyt näytä noin murheelliselta, ystäväni. Sinä pääset hänen luokseen vielä.

Aragorn vastasi jotain hiljaa haltiakielellä.

Kaisa ei osannut kuvitellakaan, miten hirveältä tuntui tietää, että rakastamansa ihminen -tai haltia- on niinkin saavuttamattomissa kuin kokonaan toisessa maailmassa ja ajassa. Aragorn näytti sydäntä särkevän tuskaiselta.

-Minun täytyy tänään käydä yliopistolla luennolla. Se on paikka jossa minä opiskelen. Kai te pärjäätte täällä keskenänne sen aikaa?

-Onko siellä paljon kirjoja? Legolasin silmiin syttyi kiinnostus.

-Yliopistolla? On. Mutta sinä et voi tulla sinne mukaan.

Haltia näytti pettyneeltä.

-Mutta jospa minä näyttäisin sinulle tänään kirjaston? Siellä niitä on vielä enemmän.

-Se olisi hienoa!

Kaisaa hymyilytti.

-Lähdetkö samaa matkaa? Minä näytän sinulle kirjaston ennen kuin menen yliopistolle.

Haltia nyökkäsi ja nousi istumaan. Tiko kömpi haltian jalkopäästä peiton alta ja katseli tätä närkästyneen näköisenä. Se olisi halunnut nukkua vielä lämpimässä ystävänsä jalkaa vasten. Legolas silitti koiran päätä ja puki sitten ylleen uudet vaatteensa.

-Olisiko sinulla minulle sellaista... Miksi sinä sanot niitä? Millä hiukset saa helposti kiinni. Tuo nahkanauha on niin vaikea.

-Hiuslenkkiä, kas tässä.

Legolas sitoi hiuksensa kiinni.

Kaisa avasi ulko-oven ja jäi vielä odottamaan päällysvaatteita päälleen pukevaa Legolasia.

Gimli säntäsi Kaisan luo eteiseen muistaessaan erään tärkeän asian.

-Kaisa-neiti, minä ajattelin puhdistaa ja kiillottaa kirveeni tänään. Se on yltä päältä örkinveressä. Onko täällä missään vanhaa rättiä jota voisin käyttää?

-On sellaisia jossain. Katso yläkaapeista. Aragorn auttaa sinua. Meidän on nyt mentävä. Olkaa ihmisiksi... ja kääpiöiksi myös.

-------------------------------------------------------------------------------------


-Löytyykö? Gimli kysyi malttamattomana Aragornilta, joka seisoi keittiöjakkaralla ja tonki viimeistä eteisen yläkaappia, joka sisälsi joulukoristeita.

-Ei täällä ole mitään muuta kuin värillisiä, pienikokoisia näkökiviä. Mitähän neiti-Kaisa näilläkin tekee?

Avain rapisi ulko-oven lukossa. Ovi tönäistiin auki sellaisella voimalla, että se kaatoi keittiöjakkaran ja sillä seisseen Aragornin.

-Mitäs hel...? Tulija oli Tero.

Mies ei selvästikään ollut hyvillään siitä, etteivät Kaisan vieraat olleet vieläkään lähteneet.

-Missä Kaisa on? Hän äyskäisi.

-Yläopistolla, Gimli tokaisi vastaukseksi.

Tero katsoi kääpiötä vähän aikaa kuin suurta räkäklimppiä.

Aragorn könysi ylös lattialta purren hampaitaan yhteen. Hän nosti kaatuneen keittiöjakkaran pystyyn.

Tero marssi Aragornilta anteeksi pyytämättä makuuhuoneeseen ja latoi loput vaatteensa ja tavaransa mukanaan tuomiin muovipusseihin. Lähtiessään Tero marssi ystävysten ohitse ikään kuin näitä ei olisi ollut olemassakaan ja paukautti lähtiessään ulko-oven kiinni niin kovaa että ikkunat helisivät.

Aragorn pudisteli päätään.

-Inhottavin koskaan tapaamani mies.

Gimlillä oli vain mielessä rakas kirveensä ja sen puhdistus.

-Näissä eteisen kaapeissa ei siis ollut rättejä. Pitäisiköhän vielä katsoa makuuhuoneen kaapeista?

-------------------------------------------------------------------------------------

-Siellä oli enemmän kirjoja kuin siellä mistä minä tulen! Se oli jotain... uskomatonta! Jos minä asuisin täällä, viettäisin varmasti kaiken aikani tuossa ihanassa paikassa.

Kaisa hymyili haltian innostukselle heidän kävellessään takaisin kirjastolta. Legolas olisi viihtynyt kirjastossa pidempäänkin kuin mitä Kaisan luento kesti.

-Minä viihdyn täällä. Minusta tuntuu että täällä olo on tehnyt minulle hyvää. Aivan kuin saisin uusin voimin lähteä taistelemaan ystävieni puolesta, kun lähdemme kotiin.

-Se on hyvä. Aragorn ei tunnu viihtyvän yhtä hyvin...

-Et voi kuvitellakaan millaisia huolia hän kantaa. Hän taitaa haluta olla omassa rauhassaan ja selvittää päätään kuuntelemalla sitä... hmm... mielenkiintoista musiikkia.

-Ja Gimli tuntee olevansa minulle jostain kiitollisuudenvelassa. Kaisa nauroi muistaessaan edellisen päivän lyhyeen loppuneen lauluesityksen.

-Mehän olemme. Sinä olet tarjonnut meille ruokaa, kotisi ja opastanut meitä vieläpä selviämään hengissä maailmassasi.

-Äh, minulla on ollut hauskaa.

Haltia oli hetken hiljaa.

-Niin minullakin.

Kaisa hätkähti kun Legolas otti tätä kädestä kiinni.

Tytön teki mieli nipistää itseään. Hän painoi katseensa jalkoihinsa kun hölmö, hallitsematon hymy levisi hänen kasvoilleen. Hänellä oli oudon kevyt olo. Lopulta hän kääntyi katsomaan kysyvästi vierellään kulkevaa haltiamiestä.

Legolas vastasi Kaisan katseeseen hymyillen.

Tero asteli heitä vastaan jo valmiiksi pahantuulisen näköisenä. Kun hän näki vastaantulijat, pysähtyi hän niille paikoilleen tuijottamaan näitä suu auki ja hänen kantamansa muovikassit putosivat jalkakäytävälle.

-Arvasinhan minä, Kaisa! Minä arvasin että sinä vehtaat tuon roolipelihörhön kanssa! Heti kun minä olen vuorokauden poissa niin sinä löydät uuden! Ja minkälaisen...!

Kaisa huomasi Teron vasta nyt. Hätäisesti hän päästi Legolasin kädestä irti. Kaunis hetki oli silmänräpäyksessä vaihtunut painajaiseksi.

-Lopeta! En minä mitään vehtaa! Minä...

-Onhan minulla silmät päässä!

-Antaisit jo Kaisan olla, Legolas sanoi väliin.

-Älä sinä puutu minun asioihini, suippokorvahyypiö!

Legolas naurahti ja etsi taitavasti kasvoilleen vakavan ilmeen, josta iva ja halveksunta kuulsivat lävitse juuri sopivasti.

-Anteeksi. Erehdyin varmaankin Kaisan tunteiden suhteen sinua kohtaan. Kukapa voisi olla rakastamatta noin kohteliasta ja kaunopuheista miestä, joka kaiken lisäksi on niin ymmärtäväinen, ennakkoluuloton ja hyvä kuuntelemaan.

Viesti meni perille. Tero avasi suunsa sanoakseen jotain mutta muutti sitten mielensä ja meni menojaan kiukusta kihisten.

Legolas tuhahti. Ihmiset taisivat olla tässäkin maailmassa kummallisen itsekkäistä ja omistushaluisia.

Kaisalla oli tyhjä olo. Nyt hänestä tuntui, että hänelle oli tapahtunut ihan liikaa aivan liian lyhyessä ajassa.

Lumous oli rikki.

Legolas yritti tavoitella Kaisan kättä taas omaansa ja piristää tätä mutta tyttö kääntyi poispäin selin haltiaan.

-Minä pidän sinusta ja... minä haluaisin olla kanssasi mutta minulle ei ole hyväksi kiintyä sinuun nyt liikaa. Sinä lähdet pois, ja minulla jää sinua ihan hirveä ikävä. Minun on jo nyt vaikea kestää sitä. Ymmärrätkö?

Legolaksen teki mieli sanoa, että hänen kohdallaan oli jo myöhäistä. Haltia ryhdistäytyi ja nyökkäsi kylmän viileästi.

-Ota avaimet. Minä kävelen vielä vähän. Kaisa kääntyi ja yritti hymyillä.

Legolas nyökkäsi ja otti Kaisan antaman avainnipun.

Haltia oli todella hämmentynyt ja katui jo, että oli mennyt näyttämään tytölle tunteensa. Kaikki olisi ollut paljon helpompaa jos Legolas olisi vain antanut olla.
Hän ei voinut mitään sille, että piti Kaisasta aivan hirveän paljon.

Aikansa oikeaa avainta etsittyään ja lukon kanssa tapeltuaan haltia pääsi sisään Kaisan asuntoon.

Aragorn ja Gimli seisoivat Kaisan makuuhuoneessa, ja molemmat näyttivät ihmeen järkyttyneiltä. Gimli piteli sylissään kirjaa.

-Mitä te teette?

-Gimli etsi rättiä, jolla puhdistaa kirveensä. Hän löysi Kaisa-neidin komerosta oudon kirjan, joka... näyttäisi kertovan meistä.

-Mitä?

Legolas otti kirjan Gimliltä, luki kansitekstin ja selaili kirjaa hämmentyneenä.

-Tätä minä arvelinkin, Gimli huokasi.

-Meitä ei ole olemassa. Meillä ei ole sosiaaliturpatunnuksia. Me olemme vain jotain... jonkun keksimää satua.

Gimli näytti murtuneelta. Hän ei voinut keksiä pahempaa häväistystä kääpiölle kuin saada tietää olevansa taruolento.

Aragorn mietti hetken.

-Ajattele nyt järjelläsi, Gimli. Jos sinua ei olisi olemassa, niin seisoisitko sinä siinä pohtimassa olemassa oloasi? Enkö minä seiso tässä ihan ilmielävänä puhumassa sinulle? Ja eikö Legolaskin ole lihaa ja verta?

Kääpiö katsoi hämmentyneenä hermostunutta ystäväänsä. Hän ei oikein tiennyt mitä ajatella.

-Muistakaa, että me olemme tulevaisuudessa, joskin emme omassa maailmassamme. Minä luulen, että tämä... Tolkien... on kirjoittanut sormuksen saattueesta tuon kirjan meidän maailmassamme ja tulevaisuudessamme seikkailumme jälkeen. Itse emme vielä tiedä mikä meitä odottaa, mutta oletan sen tuon kirjan perusteella olevan jotain mistä tullaan kertomaan lauluja ja tarinoita. Se on täysin järkeenkäypä selitys.

-Saanko kysyä, mitä kirja sitten täällä tekee?

-Mitä me täällä teemme, Legolas? Kirja on voinut tulla tänne ihan samalla tavalla.

Aragorn vaikeni hetkeksi.

-Gandalf ei olisi halunnut meidän katsovan sitä. Laita se pois, Legolas. Kaisa-neiti ei selvästikään ole tarkoittanut sen joutuvan meidän käsiimme.

Haltia huokasi ja laittoi kirjan kiinni.

-Olet oikeassa, Aragorn. Kuten tavallista.

Ovikello soi. Aragorn meni avaamaan oven Kaisalle ja Tikolle.

Legolas nosti kirjan takaisin kaapin ylähyllylle, omalle paikalleen niin että näytti ettei kukaan olisi siihen koskenut. Jos Aragorn oli oikeassa ja heistä tultaisiin kokoamaan lauluja ja tarinoita kirjallisesti, eivät heidän tulevat koettelemuksensa voineet olla kovin vähäpätöisiä. Tämä ajatus antoi toivoa heistä jokaiselle, vaikkei kirjaa sen jälkeen mainittu sanallakaan.

Hetken Legolas seisoi yksin makuuhuoneessa. Mitäköhän Gandalf olisi sanonut tästä kaikesta? Varmaankin jotain viisasta, jonka syvimmän merkityksen muut olisivat tajunneet vasta vuosien päästä.

-Aragorn, Kaisan ääni kantautui Legolasin korviin olohuoneesta.

-Ei piippukessua sisällä. Mars parvekkeelle!

Lähetetty: Su Marras 12, 2006 12:15 am
Kirjoittaja tyttö
LUKU 5




Legolas tuijotti ilmeettömänä ulos masentavaan maisemaan. Aragorn istui sohvalla ja sormeili kaulariipustaan poissa olevan näköisenä. Gimli piteli kirvestään sylissään ja puhdisti sitä rätillä, jonka oli pitkän etsinnän jälkeen lopulta löytänyt samasta eteisen kaapista jonka oli katsonut parikin kertaa ennen makuuhuoneen kaappien tutkimista.

Hetken Kaisa vain katsoi sivusta asetelmaa. Kaikki kolme tuntuivat olevan eristyksissä omassa maailmassaan. Kaisalla oli jotenkin ulkopuolinen olo. Ei ollut vaikeaa lukea miehestä, haltiasta ja kääpiöstä että he kaikki halusivat jo kovasti kotiin. Heidän olisi aika lähteä takaisin Keski-Maahan.

-Pojat?

Aragorn, Legolas ja Gimli havahtuivat ja kääntyivät katsomaan Kaisaa kuin nyt vasta muistaen, että hänkin oli olemassa.

-Minä taidan mennä tänään aikaisin nukkumaan. Olen aika väsynyt.

Kaisa ei oikein tiennyt mitä hänen pitäisi sanoa. Jos hän onnistuisi, olisi tämä heidän viimeinen yhteinen iltansa.

-Tuota… voisitteko tulla tänne?

Gimli katsahti vaivihkaa Legolasiin, tämä puolestaan Aragorniin. Aragorn vastasi molemmille katseellaan. Kyllä, tyttö käyttäytyi kummallisesti.

Kolmikko nousi ja tuli Kaisan luo.

-Minulla on sellainen olo, että te ette ole täällä enää pitkään. Teidän kotiinlähtönne lähestyy. Minä haluaisin vain sanoa… että minulla on ollut todella mukavaa teidän kanssanne. Tai siis… Teistä on tullut... te olette minulle tärkeitä.

Kolme liikuttunutta kaverusta katsoi tyttöä lämpimästi

Nämä olivat jäähyväiset, Kaisa oli siitä varma.

Kaisan silmissä kimalsivat kyyneleet. Hän polvistui lattialle ja hymyili Gimlille. Hieman häkeltynyt kääpiö halasi Kaisaa.

-Sinulla on kääpiöksi aivan uskomattoman suuri sydän Gimli. Olethan urhea, Kaisa kuiskasi.

Kaisa nousi ja rutisti seuraavaksi Aragornia.

-Sinusta tulee hyvä kuningas.

Mies katsoi Kaisaa halauksen jälkeen ihmeissään.

Viimeiseksi Kaisa halasi Legolasia, todella, todella pitkään, sanomatta mitään.

Legolas kuiskasi haltiakielellä jotain. Kaisan ei tarvinnut tietää, mitä sanat tarkoittivat ymmärtääkseen äänensävyn. Haltiallekin tulisi ikävä.

Halauksen jälkeen Kaisa loi vielä viimeisen silmäyksen kaikkiin kolmeen.

-Te selviätte kyllä. Kaikki tulee loppumaan hyvin. Minä tiedän sen.

Hetken Kaisa vielä seisoi makuuhuoneensa ovella taistellen liikutuksen kyyneliä vastaan.
Se oli vaikeaa, kun häntä vastaan katsoivat erittäin surullisen näköinen kääpiö, alakuloisesti hymyilevä Keski-Maan tuleva kuningas ja haltia, joka yritti pitää naamansa peruslukemilla onnistumatta siinä kovin hyvin.

-No, Hyvää yötä... pojat.

Kaisa sulki makuuhuoneen oven perässään. Hän otti vaatekaappinsa ylimmältä hyllyltä kirjan.

Kaisa tunnusti itselleen, että hänellä oli ollut niin hauskaa ja hän oli niin kovasti ehtinyt kiintyä mieheen, kääpiöön ja erityisesti haltiaan, ettei hän ollut pahemmin pistänyt tikkua ristiin auttaakseen ystäviään pois. Hän ei ollut halunnut heidän lähtevän.

Hän asettui sängylle ja avasi kirjan. Hän jatkoi tarinan lukemista täsmälleen siitä, mihin oli jäänyt iltana jonka jälkeen Aragorn, Legolas ja Gimli olivat tulleet. Hän keskittyi ja heittäytyi kirjan vietäväksi. Tapahtumat kulkivat hänen mielikuvituksessaan kuin elokuva. Lukiessaan hän ajatteli, että hän tahtoisi ystävänsä takaisin omaan paikkaansa, takaisin kirjaan. Kaisa luki pitkälle yöhön ja nukahti lopulta kirja sylissään. Unohtunut yölamppu loi himmeää valoaan huoneeseen läpi yön.


-------------------------------------------------------------------------------------


Kaisa heräsi ovikellon räminään. Tiko haukkui vimmatusti. Tyttö nousi ylös, kietoi peittonsa harteilleen ja tallusti unisena avaamaan oven. Sisään pelmahti Kaisan hieman vanhempi ja tummempi sisko. Tiko ärisi.

-Huomenta Kaisa! Minä ajattelin tulla käymään kun sinä et ole soittanut aikoihin.

-Niin näköjään. Me… minä olin vielä nukkumassa.

Kaisan sisko valpastui heti kuin koira, joka kuulee ruokakipon kalahtavan lattiaan. Hän tepasteli sisään, kurkkasi Kaisan makuuhuoneeseen ja pettyi selvästi, kun ei löytänytkään sieltä yhtäkään Scandinavian Hunksia. Seuraavaksi sisko sipsutti olohuoneen ovelle. Kaisa valmistautui henkisesti rauhoittelemaan hysteeristä, täyttä kurkkua kiljuvaa siskoa.

-Mitä täällä on oikein tapahtunut, onko sinulla ollut vieraita?

Kaisa katsoi siskoaan ihmeissään.

-Kun täällä olohuoneessa on kolmen ihmisen pedit ihan levällään.

Kaisa asteli olohuoneen ovelle. Tiko hyppäsi tyhjään sänkyyn Legolasin paikalle ja vikisi surkeasti.

Se oli onnistunut. He olivat päässeet takaisin Keski-Maahan. Kaisa oli toki iloinen heidän puolestaan, mutta silti hänestä tuntui pahalta.

-Kaisa?

-R-roolipelikavereita. He lähtivät jo aamuvarhain. Me pelasimme illalla. Nyt kun on taas aikaa…

Kaisan sisko nyökkäsi.

-Siitä minä tulinkin puhumaan. Minä törmäsin Teroon kaupungilla ja hän sanoi että te erositte. Syyksi hän sanoi että sinä olit tuonut törkeitä hörhökavereitasi tänne ja luullut heidän olevan… Tai ei mitään. Se on ihan tyhmää. Lopuksi hän tuhahti että sinä olet tullut hulluksi.

-Niin varmaan. Ne olivat juuri näitä minun roolipelikavereitani, eikä Tero pohjoisesta tullessaan tajunnut että meillä oli juuri sillä hetkellä Sormusten Herra täällä täydessä käynnissä.

-Täällä?

-No niin. En minä tiennyt hänen tulevan etuajassa, joten järjestin pelin tänne. Sekaannus. Hän käsitti väärin. En minä muutenkaan olisi Teroa enää jaksanut, kun ei sitä kiinnostaneet minun harrastukseni ja kiinnostuksenkohteeni ollenkaan. Se on vain niin erilainen. Siksi se nyt mustamaalaa minua, haluaa leimata minut pöpiksi fantasianörtiksi kun ei itse siitä mitään ymmärrä. Sinä otat varmaan kahvia jos minä keitän.

Kaisa pakeni keittiöön.

Sisko uskoi. Hän oli luovinut itsensä tilanteesta ulos niin, etteivät sisko ja vanhemmat ainakaan vielä laittaisi häntä laitokseen.

-Kaisa. Pitäisikö minun huolestua? Siskon ääni kuului seuraavaksi makuuhuoneesta.

-Miten niin?

Kaisan sisko asteli keittiöön ja tökkäsi Kaisan eteen yöpöydällä olleen valokuvakehyksen. Kuva oli otettu kaksi iltaa sitten sen jälkeen, kun Kaisa ja Legolas olivat tulleet Tikon kanssa kävelyltä. He kaikki olivat istuneet yhdessä olohuoneessa, pelanneet lautapelejä ja hassutelleet. He olivat valvoneet yömyöhään ja heillä oli ollut mahtava ilta.

Vasemmalla oli hymyilevä Gimli. Gimlin vieressä sohvalla istui naurava Legolas, jonka käsivarsi oli Gimlin harteilla. Legolasin toisella puolella hänen kainalossaan nauroi Kaisa. Oikealla Kaisan vieressä istui rennosti hymyilevä Aragorn käsivarsi yhtä aikaa sekä Kaisan että Legolasin ympärillä.

Juuri sillä hetkellä Kaisaa sekä itketti että nauratti tuon ihanan otoksen näkeminen.

-Kaisa. Minä en uskalla kuvitellakaan, kuinka monta tuntia sinä olet tietokoneella kuluttanut retusoidaksesi tämän kuvan. Tämä on todella taidokkaasti tehty. Jos en tietäisi että nämä kaverit tässä ovat niitä sinun rakkaita fantasiahahmojasi, voisin vaikka vannoa että ne oikeasti istuvat kanssasi tuossa sohvalla. Mutta nyt minua todella huolestuttaa. Olethan sinä kunnossa? Tiedäthän sinä, että näitä tyyppejä ei oikeasti ole olemassa?

Kaisa purskahti hysteeriseen nauruun. Parin minuutin jälkeen hän lopulta rauhoittui, kun hänen siskonsa uhkasi soittaa valkotakkiset paikalle.

-En minä hullu ole. Haaveita pitää olla. Tiedän minä että he ovat vain kirjan hahmoja.

Kaisa puraisi huultaan.

-Ja tiedätkö, jos se on minulle todella tärkeää, niin eivätkö he saa olla minulle olemassa?

Kaisan sisko katsoi tätä vakavana.

-Siis jos se kirja on minulle todella, todella, todella tärkeä ja päinvastoin kuin sinä luulet, pitää minut järjissäni tässä tylsässä, kylmässä maailmassa, niin eivätkö he saa olla minulle olemassa?

-Tottakai. Anteeksi. Minä vain huolestuin.

Kaisan sisko katseli Kaisaa vielä hetken huolissaan, valitteli kiirettään, pudisteli päätään kulkiessaan olo-huoneen oven ja sekaisten sohvapetien ohitse ja lähti.

Hetken Kaisa seisoi turtana eteisessä. Hän katseli olohuoneen tyhjiä petejä. Asunnossa oli hiljaista.

Kaisa asettui sängylleen ja katseli hetken valokuvaa. Hän nosti kirjan lattialta ja avasi sen kohdasta, johon oli jäänyt.

Hänen ystäviensä seikkailu jatkui.

Hän sai olla rauhallisin mielin.

Hän tiesi, miten tarina tulisi päättymään.




Kuva


*finito, slut ja kaputt*

Lähetetty: Su Marras 12, 2006 11:15 am
Kirjoittaja Nerwen
*vinkuu*

Liian lyhyt. Anteeksi... Tuo oli pakko sanoa :D Pidin kovasti. Ja eihän tuo mitään haitannutkaan :wink: Tiedät, mitä tarkoitan...

Ihana loppu, tai oikeastaan molemmat loppuluvut. Pidin tosi paljon! Kaisaa oisi silti voinut vähän vielä syventää tässä lopussa. No, hyvä näin, pidin paljon.

-Aragorn, Kaisan ääni kantautui Legolasin korviin olohuoneesta.

-Ei piippukessua sisällä. Mars parvekkeelle!


Hihii... *pyrskähdys* Myös nuo Aragornin 'unipuuhat'(niin sanoakseni) olivat.. huvittavia, voisi hyvin kuvitellakin...
Pitääkö sanoa vielä kerran, että pidin?

Lähetetty: Su Marras 12, 2006 1:04 pm
Kirjoittaja tyttö
*halirutistus*

Ihanaa, Nerwen että tykkäsit. Kiitos kun olit hengessä mukana, laittelit noita taustatukikommentteja ja jaksoit lukea koko jutun loppuun asti. :)

Minusta oli jo aika päästää ystävykset takaisin Keski-Maahan. Väkinäinen tapahtumien venyttäminen olisi varmasti näkynyt tekstissä.

Itsestäni kirjoittaessa oli hauskaa juuri tuo, kuinka Kaisa uskaltaa varsin topakasti komentaa Aragornia :D Ei ole mies tainnut tottua moiseen.

Onpas nyt tyhjä olo kun tämän sai päästään siirrettyä kokonaan ulos.
Kohta minun täytyy eroahdistuksen vuoksi kirjoittaa Kaisa erehdyksessä sotkeutumaan Keski-Maahan :wink:

Lähetetty: Su Marras 12, 2006 3:39 pm
Kirjoittaja Mithrellas
Neljäs luku:

Tuosta Teron käynnistä tulee mieleen, että mahtoi herra olla mielissään, kun näki näiden "roolipelihörhöjen" käyneen lainaamassa vaatteita hänen vaatekaapiltaan... eikös näin ollut? Tuo Tero oli kyllä aika ärsyttävä tyyppi ja varmasti oli sitten parempi, että he erosivat Kaisan kanssa. Vaikea sitä on elellä yhdessä, jos kiinnostuksen kohteet ovat ihan erilaiset.

Pidin myös tuosta kohdasta, jossa kolmikko löysi kirjan ja aivan erityisesti tästä Gimlin kuolemattomasta lausahduksesta:
-Meitä ei ole olemassa. Meillä ei ole sosiaaliturpatunnuksia. Me olemme vain jotain... jonkun keksimää satua.
Hih, kunnon eksistentiaaliahdistusta. :)

Tämä oli kanssa hyvä:
Mitäköhän Gandalf olisi sanonut tästä kaikesta? Varmaankin jotain viisasta, jonka syvimmän merkityksen muut olisivat tajunneet vasta vuosien päästä.
Ihan totta. Olenpa tainnut joskus laittaa jotain samantapaista johonkin omaan ficciini...

Ja tietysti tuo piippukessu kommentti, jonka Nerwen jo ehti mainita. :P

Viides luku:

Oikeastaan pidin tuosta tavasta, jolla Kaisa sai palautettua sankarimme takaisin omaan maailmaansa. Siis käyttämällä siihen omaa mielikuvitustaan... Vähän jo ehdinkin ihmetellä, että miten aiot tuon jutun ratkaista.

Mukavasti sait tämän jutun pidettyä kasassa ja lopetus oli hyvä. Olen samaa mieltä, ettei tätä juttua kannattanut väkisin pitkittää. Se toimi tällaisenaan oikein hyvin.

Kirjoittele vaan ihmeessä lisää. Loftikseen mahtuu enemmänkin tällaisia "hyvän mielen ficcejä". :)

Lähetetty: Su Marras 12, 2006 5:29 pm
Kirjoittaja tyttö
Loftikseen mahtuu enemmänkin tällaisia "hyvän mielen ficcejä". :)
Tuo oli tekeleestäni mielettömän kauniisti sanottu!

Iso kiitos ja hali sinullekin, Mithrellas. Ihanaa että tämä sai näin hyvän vastaanoton.

Lähetetty: Ke Marras 15, 2006 4:31 pm
Kirjoittaja athelas
Voi kun kiva, mukava loppu:DD

Lähetetty: Ke Marras 15, 2006 6:40 pm
Kirjoittaja Síryan
Todella kiva tarina! Ja Kaisan hahmoon oli jotenkin aika helppoa samaistua, kunpa noin kävisi oikeassa elämässä :D Hienoa työtä!

Lähetetty: To Marras 16, 2006 10:31 am
Kirjoittaja tyttö
Kiitokset kommenteista, athelas ja blackhearted! Tytön sydäntä lämmitti. Mukavaa että tykkäsitte :D

EDIT// Ilmoitan nyt tässä, että tähän ficciin liittyvä siirappitarina Unissa Luonasi löytyy tuolta romance-osiosta. Siinä selviää, oliko Legolasin ja Kaisan eroon joutuminen lopullista... :D

Naasu yhdisti tuplapostauksen

Lähetetty: Ma Marras 20, 2006 6:42 pm
Kirjoittaja Marnie
Ihan alkuun pyydän anteeksi sitä että tästä taitaa tulla hiukan lyhyt kommentti, en tehnyt mitään muistiinpanoja lukiessani ja minun muistillani olen unohtanut jo kaksi kolmasosaa siitä mitä meinasin sanoa.. mutta tykkäsin tästä valtavasti, sinulla on ihanaa kuivaa huumoria, josta minä tosiaan pidän paljon (tai en minä tiedä onko se nyt varsinaisesti "kuivaa huumoria" ^^ mutta sellaiseksi minä sitä sanoisin. Sellaista miellyttävää ja rauhallista, ei räikeää, väkinäistä tai väkisin väännetyn oloista.)

(Noissa alkukommenteissa kun oli tästä ideasta keskustelua; minä en ole hetkeen nähnyt kovin paljoa näitä aikamatkustusficcejä, mutta ekan ja vielä tokan elokuvankin jälkeen tuntui että niitä oli ff-netissä ja muualla aivan valtavasti. Mutta en ole tosiaan lukenut niitä nyt hetkeen, tämä oli mukavaa luettavaa.)

Tykkäsin sinun hahmoistasi, Kaisa oli mukava ja kivalla tavalla maanläheinen, se otti tosi hyvin sen että löysi kolme TSH-tyyppiä makuuhuoneestaan (pidin siitä reaktiosta; nyt hän on seonnut ^^). Ja Gimli, Legolas ja Aragorn olivat kanssa minusta hyvin kirjoitettuja - pidin muuten siitä ettet vetänyt Gimlin hahmoa niin överiksi kuin monesti minusta huumorificiessä tehdään (jolloin minulta loppuu ficin lukeminen siihen ^^), vaan Gimlillä oli edelleen gimlimäistä persoonallisuutta ja se oli fiksu ja huomaavainen tyyppi. tykkäsin kovasti. Samoin Aragornista ja Legolaksesta, kiinnitin vain eniten Gimliin huomiota. ^^

Kauhea, nyt minä en osaa sanoa enää muuta.. tässä oli kuitenkin tosi paljon hauskoja kohtia, suloisia kohtia (Tiko, Legolas ja Kaisa - todella suloista ^^), surullisiakin kohtia, ja kaikki tuntuivat sopivan tähän. Niin ja tuosta miten Aragorn & co. miettivät olemassaoloaan; se oli ihana kohta, ja tykkäsin siitä järkeilystä miten ne lopulta päätyivät siihen että he ovat olemassa - ehdin jo vähän miettiä että miten sinä tuon lopetuksen ratkaiset, ja minusta se oli tosi toimiva. ^^

Loppuun tämä:
-Siis sinä olet raahannut tänne jonkun törkeästi käyttäytyvän roolipelihullun fantasiahörhön, minikasvuisen puliukon ja jonkun hevärihäiskän?
Siis aivan ihana. ^^