Gimlí Lentäjän pojan seikkailut, PG-13

Huumoria ja parodiaa yllin kyllin.

Valvojat: Andune, Ilona

Dragonfly
Örkki
Viestit: 114
Liittynyt: La Joulu 23, 2006 11:07 am
Paikkakunta: Synkmetsä
Viesti:

Gimlí Lentäjän pojan seikkailut, PG-13

Viesti Kirjoittaja Dragonfly »

Title: Gimlí Lentäjän pojan seikkailut
Rating: PG-13
Summary: Gimlí havittelee voittoa kelkkakisassa, mutta onnistuu tyrimään ja Legolas, Aragorn ja Gandalf nauravat hänelle vakavin seurauksin...

---

Eräs talvipäivä Minas Tirithin linnoituksen rinteisillä mailla:

"Pois tieltä, homppelit!" Gimlí karjui komeat kitarisansa vilkkuen. "Mä en nää tätä rallirataa kunnolla!"

Legolas, Aragorn ja Gandalf kiljaisivat kaikki kolme yhtaikaa, kun lentäjänasuun sonnustautunut kääpiö viuhahti heidän ohitseen upouudella rattikelkallaan.

"Prkl sentään, Gimlí! Mun uudet ulkohousut meni TAAS puhki sun takias!" Legolas kuohahti ja alkoi vollottaa pienen hobittilapsen tuijottaessa häntä silmät selällään.
"Turpa kiinni, Legs! Tää pimatsu hei pelkää sua", Gandalf sanoa töksäytti ja yritti hymyillä hobitinpoikaselle, mutta yritys epäonnistui ja lapsi juoksi kiljuen karkuun. "No, mikäs sille nyt tuli? Outoja nuo kontulaiset vekarat..."

"Hah hah haa! Tsiigatkaa hei, kundit! Tuoltahan taivaltaa itse Gimlí Lentäjän poika!" Aragorn raakkui ja osoitti lumihangessa tarpovaa kiukkuista kääpiömiestä.
"Joo... Meistäkin tuo oli todella hyvä lohkaisu, Iso Arska! Olet varsin hupaisa kaveri", Gandalf ilmoitti ilottomasti. Muodon vuoksi hän päätti naurahtaa, mutta... No, siitä emme puhu!

"Taisit hävitä rallikilpailun, vai?" Legolas kysyi huvittuneena Gimlílta. "Ei sillä, että olisin odottanut tuollaiselta älykääpiöltä mitään enempää..."
"Ja vitut! Mä voitin, mut ne penskat ei vaan tajunnu sitä... Mä olen saamari syntynyt voittajaksi!" kääpiö julisti uhmakkaasti.
"Juu, niin varmaan! Sarumanin äitimuorikin olis sua nopeampi!" Aragorn hihitteli. Kuva Sarumanin karvaisesta äidistä nousi kirkkaana hänen mieleensä.

Gimlí tyytyi tuhahtamaan, ja poistui sievää takalistoaan keikutellen paikalta. Minä olin lentäjän poika -laulu kuului hilpeänä kääpiön selän takaa.

"Olimmekohan me nyt hieman liian ilkeitä hänelle?" Gandalf kysäisi hetken kuluttua ja yskäisi nyrkkiinsä.
"Ääh! Ei se hei varmaan edes tajunnu puoliakaan, mitä me sille sanottiin - esitti vaan tajunneensa..." Legolas analysoi hyvin viisas ilme kasvoillaan.
"Mut entä jos se tajuskin? Kaiken", vavahti Aragorn. "Kääpiötä ei käy loukkaaminen! Ties mitä murhasuunnitelmia se tälläki hetkellä juonii jossain louhoksessa!"
"Niin, mutta... Äh! Taidatte olla oikeassa", Legolas myönsi. Hänen silmäkulmaansa ilmestyi kyynel. "Miten julma minä olinkaan? Gimlí! Ainokaiseni... Tule takaisin!"

*** Noin tunnin kuluttua ***

"Ja mitäs vittua te oikein haluatte?" Gimlí kysyi pisteliääseen sävyyn huoneensa oven raosta.

Legolas, joka oli sovittanut naamalleen soman koiranpentu -ilmeen oli langennut polvilleen kääpiön oven edustalle. Aragorn ja Gandalf seisoivat veltostuneen haltian rinnalla kuin tukipilareina.

"Haluan vain, että annat mulle anteeksi... En mie hei tahallani! Ihan tosi!" Legolas parkui ja olisi varmasti rynnännyt nuolemaan Gimlín paljaita varpaita, jos Iso Arska ei olisi tarttunut häntä niskasta.
"Me tulemme rauhassa", Arska vakuutteli ja otti taskustaan pienen, pinkin lehtiön, josta alkoi lukea otteita ääneen:

"Me (Legolas Viherlehti, Aragorn alias Iso Arska ja Gandalf -vanhus) olemme..."

"Mitä helvettiä?" Gandalf karjaisi kesken Aragornin lukuhetken. "Olenko minä muka vanhus? Saatanan pellepoika, nyt tulee kylmää kyytiä!"
"Mutta en minä tätä kirjoittanut!" Aragorn puolustautui ja katsahti Legolasiin, joka oli yllättäen livahtanut oven edestä ja ryömi nyt kiireesti käytävän lattiaa pitkin pakoon.
"Ahaa! Tulepas tänne, haltiaseppo! Meillä taisi jäädä vähän jutut kesken!" velho karjui ja ryntäsi suippokorvaisen söpöliininsä perään.

Aragorn katsahti kääpiöön, joka tuijotti tappelevaa pariskuntaa tyhmä ilme kasvoillaan. Samooja kohotti pörröistä lehtiötä ylemmäs ja jatkoi lukemista:

"...olemme hyvin pahoillamme, että pidimme sinua älykääpiönä, lentäjänä, tyhjäpäänä ja... idioottina. Haluamme pyytää sinulta anteeksi, vaikka pidämmekin sinua edelleen lentäjänä, piste. Sinulla on aina paikka sydämissämme! Annathan anteeksi?!"

Gimlí parahti korviavihlovaan itkuun, heilautti ovensa selälleen ja hyppäsi halaamaan Arskaa, joka ei pahaksi onnekseen ehtinyt juuri vastustella. Rohkea ja peloton samooja oli näkevinään torakan kääpiön tuuheassa parrassa ja kiljaisi kuin hyönteisfobiaa poteva pikkutyttö ikään.

"Kautta Elrondin rautahampaiden, tapa se!" Aragorn karjui kauhuissaan. Hän kompuroi käytävää edemmäs, kunnes törmäsi johonkin pehmeään.

"Mmmhhh! Mikähän tämä on? Tuntuu niin pehmeältä... Ah!" Iso Arska hempeili ja tunnusteli käsiinsä osunutta Aarretta silmät kiinni puristettuina.
"Eh, tuota... Aragorn? Se on minun jalkani", kuului ääni Arskan yläpuolelta.
Aragorn pysähtyi niille sijoilleen. Ei kai vain...?

Kyllä vain! Siinä hänen edessään seisoi itse Elrond Puolhaltia, Aragornin kihlatun fiksu ja filmaattinen isäpappa!

"Heh, juu... Everything happen for a reason!" Arska mylvi ja irtautui salamana Elrondin koivesta. "Tarkistin meinaan vaan, että sulla on lämpimät sukat jalassa! Siis, kun ulkona on kylmä ja paljon pakkasta ja - voi hellanlettas sentään! Sähän olet käyny parturissa! Toi uus hiustyyli sopii sulle paljon paremmin ku se vanha! Kakshaarasia oli sillon ihan saamaristi, ja vieläpä joka paikassa..."

Elrond kohotti toista kulmaansa. Ei ollut epäilystäkään siitä, että hänen mielestään Aragornin puheet kuulostivat ihan hullun päivähoureilta.

"Heh heh! Aika rientää, you know? Mulla on tässä kato vähän bisneksiä meneillään ja -" Arska aloitti, mutta Elrontti keskeytti hänet:
"Siis, bisneksiä? Tarkastelet, että kaikilla täällä on lämpimät sukat jalassa, vai?"

Keskustelu loppui lyhyeen, kun juopuneet Legolas, Gandalf ja Gimlí saapuivat heidän luokseen laulamaan joululauluja. Elrontti veti kaikesta herneen nyrpeään nokkaansa ja kirosi Aragornin alimpaan Helvettiin.

"Joooulu *hik* yööö... Hih hih!" Gandalf loilotti ja keinui edestakaisin Legolasin tukemana. "En muista vetäneeni yhtä pahoja lärvejä sitten nuoruuden velhokoulujen! Uah hah haa!"
"Öh, se selittääkin paljon..." Aragorn totesi ja tuijotti kännikalaksi muuttunutta velhoa kuin taivaasta tippunutta leivänpaahdinta.
Viimeksi muokannut Dragonfly, Su Helmi 25, 2007 4:42 pm. Yhteensä muokattu 9 kertaa.
Dragonfly
Örkki
Viestit: 114
Liittynyt: La Joulu 23, 2006 11:07 am
Paikkakunta: Synkmetsä
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Dragonfly »

JATKOA!

---

Seuraavana aamuna (edelleen) Minas Tirithissä:

"Voi helvetti sentään, mulla on ihan kaamee kapula!" Gandalf mongersi myöhäisen aamupäivän aikoihin, kun viimeinkin suostui avaamaan kunnolla silmänsä.

Rohto Heppuli, Parahin Suolakeksi, Samvais Kanki ja Merri Rankkaputki istuivat kaikki vanhan velhon vuoteen päädyssä kuin hyvästejä jättämässä.

"Sinut oli kiva tuntea, Gandalf Rusk... Harmaa!" Rohto parahti, ja pyyhki sitten nenänsä Samin hihaan. Sam Kanki ei tehnyt elettäkään estääkseen sen. Hän oli tottunut siihen, että Rohto sai yökkiä ja sylkeä hänen päälleen niin paljon ja usein kuin vain halusi. Hänen paitansa etumukseen olisi voinut kiinnittää kyltin, jossa lukisi: "Avoinna kellon ympäri! Tervetuloa Samin huomaan, Rohto -herra!" ja selkään sitten toinen kyltti, jossa olisi teksti: "Kiitos! Tervetuloa uudelleen!".

Parahin Suolakeksi laski kukkaseppeleen Gandalfin vatsan päälle ja ryntäsi itkien ulos huoneesta. Gandalf tuijotti hobitteja kuin hulluja.

"Siis, mitä helvettiä täällä on oikein meneillään?!" Gandalf kysyi Rohdolta, joka nyyhki vasten Samin olkapäätä. "Mä saatana mikään aivovamma -potilas ole!"
"Oi, Gandalf!" Rohto huudahti kimittäen. "Sinä olet taas keskuudessamme! Olen kovin hilpeä nyt!"
"Sepä mukava kuulla", Gandalf sanoi hitaasti ja rapsutti päätään kuin merisairas apina konsanaan.

Yhtäkkiä huoneen ovet lennähtivät auki, ja Gimlí ryntäsi huoneeseen Legolas ja Iso Arska perässään hiihtäen.

"Mä voitin lotossa!" Gimlí ilakoi ja täräytti puolivahingossa hauraalta Rohdolta tajun kankaalle. "Palkinto on päivän huvikierros Rautapihan nähtävyyksiin! Jihuu! Matkan tarjoaa Lentävät Matot Oy, joten me päästään kaikki lähtemään jo tänä iltana!"

"Voi, miten hauskaa! Menenkin tästä jo pakkaamaan!" Merri Rankkaputki hössötti, tarttui Suolakeksiä käsivarresta ja vei tämän mukanaan valmistautumaan.

"Mä olen aina halunnut päästä siihen laitteeseen - no-mikä-vittu-sen-nimi-nyt-olikaan?" Arska mietti kuumeisesti huvilaitteen nimeä, mutta Legolas ehti ensin...

"Siis, sä kai tarkotat Sauronin Nauru -laitetta, vai?"
"Joo! Just sitä!" Aragorn hihkaisi ja pomppi kiitollisena lähemmäs Legsiä, kun...

"Auttakaa hei nyt Rohdon tähden!" Sam Kanki kiljui Aran ja Legsin keskustelun päälle. "Heppuli on ihan tajuton!"
"Pyhä jysäys! Kuka kaistapää sen teki?" Gimlí kysyi sormet ristissä. "Aiheesta poiketen - pidän tämän huoneen katosta. Seinätkin menettelevät. Ehkä väri saisi olla kuitenkin hieman harmaampi..."
"Rakas Rohtoni, sinun on pakko herätä! Tajuatko? En millään pärjää ilman sinua, Rohtosein!" Sam vollotti vesiputouksen tavoin.
"Lyön stringeistäni vetoa, että tyrmääjä on Gimlí!" Legolas huudahti, mutta nolostui sitten ja jatkoi: "Minnekäs hän muuten katosi?"

Gandalf nousi vallan vetreänä vuoteeltaan ja lähti etsimään kääpiötä käsiinsä. Muut (paitsi Rohto) seurasivat tiukasti hänen vanavedessään. Eritoten Aragorn, joka elätteli jonkinmoisia toiveita Gandalfin palavien tunteiden olemassa olosta häntä kohtaan...

"Mitä vit -?" velho aloitti, mutta sanat takertuivat hänen kuivaan ja vanhaan kurkkuunsa. Heidän edessään käytävällä Gimlí tanssi cha-cha-cha:ta Arwenin morsiuspuku yllään.

"Ai, moi!" kääpiö tervehti. "Onkos ilmoja pidellyt?"
"Siis, mitäh?!" Aragorn kysyi hölmistyneenä. Hän ei enää ollut aivan varma Gimlín mielenterveyden laadukkuudesta.
"Olenko mielestäsi ruma, vai?" Gimlí karjui sylki roiskuen, ja Arskan oli pakko siepata pilkullinen sateenvarjo Legsin kädestä.
"En minä niin sanonut!" Iso Arska huusi puolustuksekseen. "Auttakaa! Tää kundi on seonnu lopullisesti!"

"No niin! Riita halki ja sinappia väliin!" Gandalf ärjäisi täyttä kurkkua.
"Eikös se ole, että 'voita väliin'?" Sam Kanki kysäisi, ja käytävään lankesi hiljaisuus.
"Hmmmh, kyllä se vain niin taitaa nyt olla... Voi voi! En ole enää niin nuori kuin muistin!" dementia -kohtauksen saanut Gandalf -pappa manasi, ja Aragorn lähestyi häntä lohduttajan elkein...

"Mitä kello muuten on?" Gimlí kysyi yhtäkkiä. Kaikki kääntyivät katsomaan häntä.
"Älähän nyt höpsi, Gimlí! Eihän kelloa ole edes keksitty vielä!" Gandalf urahti ja röyhisti tietäväisesti rintaansa. "Koska muuten meidän lentomme Rautapihaan lähtee?"
"Odotas nyt, kun löydän sen esitteen! Jossain täällä se oli", Gimlí mutisi. Kääpiö alkoi kaivelemaan taskujaan ja heitti vähän väliä lattialle roskia ja pienesineitä, joita sattui löytämään esitteen sijasta. Yhtäkkiä iso ryppyvoidepurkki osui kolahtaen kivilattian pintaan.

"Tuohan näyttää ihan minun voidepurkiltani!" Gandalf huomautti kummissaan ja katsahti kääpiöön, joka seisoi jähmettyneenä hänen edessään.
"Heh heh... Maailma on pieni!" Gimlí tokaisi ja nosti purkin itselleen lattialta. "Ahaa! Löysinpäs! Tässä se esite on!"

"Mitä siinä sanotaan?" Arska kysyi uteliaana, mutta vain siksi että saattoi kurottua tekosyyn varjolla tiirailemaan Gandalfin herkkupeppua.
"Jotakin hurrikaaneista, maanjäristyksistä, hyökyaalloista ja lihansyöjäkasveista... Häh? Eikö mitään haasteellisempaa?! Luulin, että joutuisimme sentään peseytymään ennen matkan alkua - outoa!" Gimlí vavahti kamalasta ajatuksesta. Jos hän jotakin inhosi ja vihasi, niin peseytymistä. Se oli hyvin yleistä kääpiöillä, eikä herneenaivoinen Gimlí olisi voinut mitenkään olla poikkeus...
Viimeksi muokannut Dragonfly, Su Helmi 25, 2007 4:47 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Dragonfly
Örkki
Viestit: 114
Liittynyt: La Joulu 23, 2006 11:07 am
Paikkakunta: Synkmetsä
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Dragonfly »

Juuri valmistunut jatko-osa - nauttikaahan sitten!

---

Illalla Lentävät Matot Oy:n terminaalissa lähellä Amon Dîniä:

"Mua niin jänskättää tää!" Pippin (alias Parahin Suolakeksi) totesi kuuluvasti. Hänen takanaan istuva Nazgúil kääntyi toljottamaan hobittia tyhmänä.
"Mitäs kyttäät?" Iso Arska heitti Sormusaaveelle, joka vinkaisi hiljaa ja käänsi katseensa oitis pois lauleskelevasta Pippinistä. "Perhanan uudisasukkaat!"

"Apua! Mä en muistanu ottaa sitä sun syöttölusikkaas mukaan, Rohto!" Sam kiljahti ja Gimlí havahtui valveunestaan luullessaan jotakin todella kamalaa sattuneen.
"Voi, ei se mitään Sam! Onhan meillä toisemme!" Rohto runoili käsi sydämellä. Kuului kova muksahdus ja kaikki arvelivat Samin pyörtyneen onnesta.

"Lento 69 lähtee portilta 666! Pyydämme Rautapihaan lähtijöitä valmistautumaan - kiitos!" kuului unelias naisääni simpukkakaiuttimista.

"Tuo on meidän lentomme! Aletaan painua!" Gandalf hoputti. Kaikki nousivat ylös, ja lähtivät kulkemaan hänen esimerkkiään seuraten kohti vartija-asuun pukeutunutta Uruk-hai -soturia, jonka hiukset oli kammattu tasaisesti epämuodostuneen pään molemmille sivuille ja kaulaan oli solmittu pinkki rusetti.

"Örgh? Oing oing!" soturi äänteli ja alkoi pomppia tasajalkaa paikoillaan. "Poing! Kilin kolin, kilin kolin! Mruh huh huu! Oing!"
"Tilu lilu lii! Oing? Örggu!" Aragorn vastasi ja sai Uruk-hai:n tanssimaan ympyrää. "Öh, juu... Juuri noin...?"

"Äkkiä nyt, Aragorn! Ei meillä ole aikaa seurustella minkään kyrmyniska -kansan edustajan kanssa!" Gandalf karjui, ja kultapoju Aragorn totteli heti.

Gandalf nosteli helmojaan juostessaan Legolasin jäljessä. Portti numero 666 oli juuri avattu matkustajia varten, ja Gimlí ja hobitit istuivat jo paikoillaan valtavalla matolla.

"Mukavaa, että tekin pääsitte tulemaan!" Merri virnuili ja osoitti Legsille, että tämän paikka oli hänen vieressään. Mielessään Legolas kirosi sen päivän, jona oli syntynyt... Lopulta kaikki olivat löytäneet omat paikkansa; Gandalf istui Aragornin vieressä (samooja oli kirjaimellisesti savustanut Gimlín pois paikaltaan), yhä hymyilevä Sam Rohdon vieressä ja... No, loput siellä, missä mielivät. Gimlí joutui esimerkiksi istumaan aivan maton takaosassa ja hänelle jäi pysyvät traumat matolla lentämisestä...

*** Tunnin kuluttua ***

"Emmekö vieläkään ole perillä?" Pippin rutisi. Hän oli joutunut ahtautumaan vanhan tuttunsa, rouva (tai herra - ota nyt sitten selvää...) Nazgúilin viereen ja tunnelma oli kirjaimellisesti musertava.
"Emme", Aragorn toisti jo ties kuinka monetta kertaa sen matkan aikana. Iso Arska ei ollut oikein koskaan pitänyt lentämisestä, sillä hänen korvansa menivät herkästi lukkoon ja purukumin pureskelu sai aikaan laksatiivisia vaikutuksia hänen suolistossaan...

*** Vartin kuluttua ***

"Joko olemme perillä?" Pippin kysyi ja haukotteli äänekkäästi.
"Emme vielä", Gandalf vastasi närkästyneenä. Hänen päänsä varmasti räjähtäisi ennen saapumista määränpäähän.
"Mulla olis viel yks kysymys. Saanks mä ky -", Pippin aloitti, mutta Gandalf, Aragorn, Legolas ja muut hobitit, sekä tietysti eräs nimeltä mainitsematon taulapää -kääpiö, keskeyttivät hänet karjaisemalla:
"Vittu, pidä nyt se turpas jo kiinni!"
Pippin tuijotti ystäviään alahuuli väpättäen ja silmät vettä valuen.

"Öh, Pippin...? Et kai sä vaan suuttunu meille?" Gandalf kysyi hetken kuluttua huolissaan, kun hobitti ei ollut vieläkään lakannut itkemästä.
"En", Pippin kähähti. "Purin itseäni kieleen..."
Velho tukahdutti naurunpyrskähdyksen tunkemalla nyrkkinsä suuhun.

"Hyvät matkustajat, olemme saapuneet Rautapihan lentokentälle! *paskamaista naurua* Olkaa hyvät - häipykää Helvettiin!" kuulutti mattokuski hyvin asiallisesti.
"Kiitos samoin!" Pippin huusi tyhmänä.
Gandalf otti palan ilmastointiteippiä ja liimasi sen Pippinin huulien päälle.

Heidän astuttuaan mattonsa kyydistä, he suunnistivat kohti Rautakita -nimistä terminaalia, joka näytti pahoin vaurioituneelta.
"Herramunjee! Näinkö Saruman kohtelee turistejaan?" Legolas kauhisteli.
Haltia oli astunut terminaalin kaksoisovista neonvihreä, tekstillä höystetty t-paita ja kireät shortsit yllään. Kädessään hänellä oli pinkki pyyhe ja putelo aurinkorasvaa.
"Ja noin toteaa haltia, jonka paidassa lukee "Olen kaunis - mutten homo!<3" -teksti?" Gandalf vinoili.
"Oi, sinä huomasit paitani, Gandy -kulta!" Legolas huudahti ja ryntäsi halaamaan velhoa.
Halailevan parin vieressä seisoneen Arskan sydän särkyi tuhansiksi sirpaleiksi ja hänen mielessään pyöri talven hittifilmi; "100 ja yksi tapaa tappaa haltia, joka vikittelee velhoasi".

"Missäköhän täällä myydään varvassandaaleja?" Frodo kysyi sitten puoliääneen.
"Ai, mitä?" Gimlí kysyi ja kaivoi korvaansa kuin heikkopäinen. "En oikein kuullut!"
"Ei yhtikäs mitään!" hobitti vastasi. Hän rikkoi tietämättään Keski - Maan nopeiten sanottu lause -ennätyksen.

"Taisit puhua sandaaleista, vai kuinka?" kysyi Legsi.
Frodo nyökkäsi salaa höyhenaivoiselta kääpiöltä.
"Haluaisin tietää, missä niitä myydään..."
"Hyvät hyssykät, Frodo! Eihän sandaalit sovi noin karvaisiin jalkoihin!" Legolas The Muotiexpertti vaahtosi. "Sitä paitsi sandaalit on tällä hetkellä ihan "out" juttu. Kuka sellaisia nyt käyttäisi?"
Frodon olisi tehnyt mieli motata sitä "kaunista poikaa" suoraan keskellä naamataulua, mutta sen hän päätti jättää toiseen kertaan... Ehkä hän siihen mennessä, kuka ties, kasvaisi papujen voimalla pari metriä.

"Olkaas nyt hiljaa, rakastavaiset! Tuolla heiluu oppaamme!" Merri ilmoitti yhtäkkiä ja osoitti myrtyneen oloista (ja näköistä) örkkiä. Ei mikään kaunis näky, mutta ei lähettyvillä näkynyt juuri sen hehkeämpiäkään otuksia sillä hetkellä.

"Anteeksi, hyvä herra, mutta mahdattekohan olla oppaamme? Olemme nääs koko joukko matkustaneet tänne osallistuaksemme Rautapihan huviajeluun, ja etsimme oikeaa opasta", Aragorn tiedusteli harvahampaiselta komistukselta.
"Mine ollaö teidäön o-paskanneö! Seurakaö mine!"
"Kiitos kaunis!"
Dragonfly
Örkki
Viestit: 114
Liittynyt: La Joulu 23, 2006 11:07 am
Paikkakunta: Synkmetsä
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Dragonfly »

Rautapihan huviajelulla:

"Ja tässäö ole kivaö putiikkiö! Menkäö sisäön ja ostakaö kamaaö! Raha mennäö hyvä tarkoitusö!" örkki selitti innoissaan.
He olivat saapuneet haisevan kalakaupan edustalle ja matkalaiset miltei torkkuivat puuduttavan selostuksen tuloksena.

"Jos tuo vielä kerran mainitsee, että "raha menee hyvään tarkoitukseen", taitan siltä niskat!" Gimlí uhkasi suu vaahdoten. "Ainoa paikka, jonne rahat uppoavat, on Sarumanin pankkitili!"
"Hys hys, Gimlí! Tämähän on oikein mielenkiintoista! Ajatella, että täällä on oikea kalakauppakin!" Gandalf saneli innoissaan ja tuijotti kaupanrötisköä silmät suurina.
"Ajatella, niin!" Gimlí tuhahti ja läimäisi kädellään otsaansa.

"Hihii! Katsokaa! Miten somia nuo pikkuiset ovatkaan suurissa, paskaisissa vankiselleissään?" Legolas kihersi, kun he olivat tulleet Rautapihan nuorisovankilan kohdalle.
"Kutsutko hengenvaarallisia mielipuolia "pikkuisiksi"? Ovatko ne SOMIA sinun mielestäsi?" Sam kiljui. Hän kulki koko ajan Frodon rinnalla kuin mikäkin vahtikoira.
"No, mutta etkö näe, miten ne kärsivät? Ne tulisi ehdottomasti vapauttaa takaisin luontoon!" haltia vaahtosi tyrmistyneenä vankien huonoista olotiloista.

Gandalf, Aragorn, Frodo, Sam, Merri ja Pippin olivat tällä erää ihastelemassa Aatamin aikaista, hieman ruostunutta teloitusvempelettä. Kaikki olivat sitä mieltä, että se oli vallan mainio kapistus.
"Kun painaaö tästä pikky nupikastaö, niin tämäö täällä tipahtaaö ja - ja ukkelin pääö meneö poikki! Tosi nerokastaö!" vähemmän nerokas örkki kertoi ylpeänä. "Serkkuniö viipaloitiin tälläö vehkeellä! Mine oleö todella ylpeö!"

"Entä mitä tästä vivusta tapahtuu?" Pippin kysyi hetken perästä ja kosketti kirkkaanpunaista vipua innoissaan.
"Eiö! Hobbit - äläö paina siitäö!" örkki mylvi ja sen silmät näytti pullistuvan ulos päästä.

Liian myöhään! Pippin -tomppeli koetti vipua ja laitteen yläpäässä kiikkunut ruosteinen terä vapautui ja lähti putoamaan alas kohti Samin pellavaista päätä...
"Varo, Sam!" Frodo huusi kauhuissaan.
Hän näki terän koskettavan palvelijansa päätä ja tyrmäävän pienen hobitin täysin.
"Voi ei! Sam!" Reppuli kiljui kuin teuraspossu ja ryntäsi tajuttoman Samin luo, jolle oli, tylsän terän ansiosta, ilmestynyt päähän vain pieni monttu. "Yhyy! Kuka nyt syöttää minua ja käyttää potalla? Olen menettänyt kaiken!"
"Älähän nyt, Frodo! Sellaista sattuu!" Aragorn totesi hilpeästi ja läimäytti hobittia olalle.
Frodon itku vain yltyi.

"Mikäö hänellö tuli? Mine olisiö todella ylpeö! Hobbit saiö hieno kuolema, ja tyypit vain parkuaö!" nimetön örkki ihmetteli rupinen huuli pyöreänä.
"Painu sinä nyt mäkeen, paskahousu!" Gimlí mylvähti kuin pillastunut sonni ja lähti juoksemaan täyttä häkää örkin niskaan.

Kuului ähkintää ja puhinaa ennen kuin kääpiö palasi hengästyneenä ja punakasvoisena takaisin ystävärinkiinsä. Örkki jäi makaamaan maahan tajuttomana, ällö virne rumalla naamallaan.

"Taliaivo!" Gandalf karjahti Gimlílle. "Kuka meille nyt esittelee ah-niin-kaunista Rautapihaa?"
"En tiedä, eikä se taida olla mun ongelmani, vai kuinka?" kääpiö raivosi takaisin ja potkaisi tajutonta örkkiä keskelle sen karvaista naamaa.

"Vähät minä teidän ongelmistanne - Sam tekee kuolemaa!" Frodo ulisi ja Aragorn yritti lohduttaa häntä yhdessä mykistetyn Pippinin kanssa.
"Katsos nyt, Frodo! Hänellä on vain, eh - pienen pieni monttu päässä... Ei kai se nyt niin paha asia ole?" Legolas lepersi. "Asian voi sitä paitsi korjata tuuhealla peruukilla!"
"Um-huh-huh!" Pippinkin vakuutteli päätän nyökytellen.

"No niin, arvon matkalaiset!" Merri kuulutti hetken perästä. "Nyt koittaa lähtömme hetki! Vierailkaamme vielä itse Sarumanin tornissa!"
Kuului hyväksyvää, innokasta muminaa, kun kaikki lähtivät juoksemaan kohti Rautapiha City:ä, jonka katolle oli rahdattu massiivinen valotaulu, joka välkkyi joka toinen sekunti. Taulussa oli teksti; "Tervetuloa!", joka vaihtui tekstiin; "Örgh-oing!".

"Kuka ehtii ensin Sarumanin ovelle?" Frodo kiljaisi, ja retuutti puolikuollutta Sam Vakopäätä perässään.
"Minä!" Arska huusi ja lähti loikkimaan portaita tornin huipulle.

*** Vartin päästä ***

"Kuinka helvetistä täällä on näitä portaikkoja?"

*** Tunnin kuluttua ***

"Haluatteko kuulla ensin hyvät vai huonot uutiset?" ensimmäiseksi tornin huipulle ehtinyt Aragorn kysyi muilta, jotka vasta saapuivat hänen luokseen.
"Hyvät, tietenkin!" Legolas hihkaisi ja hänen ilmeensä muistutti etäisesti Miss Maailmanparantajan ilmettä, kun neito oli voittanut missikisat Toisen Ajan alussa.
"Hyvä on!" Arska julisti kohtalokkaalla äänellä. "Hyvät uutiset on, että ehdin tänne ennen teitä, ja huonot uutiset... tässä ovessa on nähkäät lappu, jossa lukee, että Saruman on muuttanut tornin alakerroksiin paremman ilmanvaihdon vuoksi! Uskon, että syy on örkkien, jotka käyvät tuossa viereisessä huoneessa asioillaan ja haju kai kulkee ilmastoinnin kautta suoraan Sarumanin ex-huoneeseen. Se kaiketi häiritsi kovasti hänen meditaatio -tuntejaan!"

"Voihan pas -... -tilli!" Frodo huusi turhautuneena. Hobitti sai osakseen hyvin kummastuneita katseita.
"Pastilli?" Gandalf varmisti ylisuurta velhohattuaan pidellen.
"Niin! Pastilli!" Frodo vakuutteli sormet ristissä selän takana.

*** Tunnin ja vartin kuluttua ***

"Lääh lääh! Hirtän Sarumanin tästä hyvästä!" Gandalf uhkasi ennen kuin koputti suurvelhon oveen sauvallaan.
"Odottakaas hetkinen! Juon yrttiteeni ja katson Salatut Ongelmat -sarjan loppuun!" Sarumani huusi oven toiselta puolelta.
Ei auttanut kuin odottaa.

*** Vartin kuluttua ***

"Heipä hei, vihol... ystävät rakkaat!" Saruman tervehti nyrpeää joukkiota. "Tulkaa toki sisään! Minä olen tässä hieman remontoinut huonetta viihtyisämmäksi!"

Joukko astui Gandalf etunenässä täysin tuhottuun huoneistoon. Kaiken hävityksen keskellä oli rikkinäinen nojatuoli, laajakuvatelkkari ja jääkaappi.

"Varsinainen poikamiesboxi!" Gandalf hihitteli itsekseen.
"Mitä sanoit?" kysäisi Saruman hilpeästi hakiessaan kylmiä juotavia jääkaapista.
"En mitään erityistä!" Gandalf vastasi nopeasti. "Täällä on vain niin viihtyisää!"
"Hih hih! Tiedän!" Saruman Ei-Niin-Valkoinen hihkaisi.

"Minusta päivän Salatut Ongelmat -jakso oli loisto suoritus! Nauroin katketakseni, kun joku onneton kalamies saapui studioon ja paljasti, että on lopen kyllästynyt syömään matikkaa!" Saruman käkätti kuollakseen.
"Oletko muuten nähnyt uuden Omo -mainoksen?" Gandalf kysyi nauraen. "Se on varsin hupaisa! "Ota mallia Gandalf Valkoisesta - luota Omoon!" -lause on suosikki kohtani!"
Saruman nauroi tikahtuakseen.
"Entäpä keski - maalaisen mainos?" Gandalf kikatti hysteerisenä. "Meidän örkki tekee kaikkien Uruk-haiden miekat!"... Nauran sille aina!"

Aragorn, Legolas, Gimlí ja hobitit seurasivat velhojen nauruseremoniaa varsin vakavin kasvoin.
"Kiitän Luojaa siitä, etten ehtinyt Sarumanin Nauru -laitteeseen!" Aragorn totesi kauhuissaan pelkästä ajatuksestakin.
Muut vain nyökkäilivät idiootteina.

*** Epilogi ***

Gandalf ja Saruman löysivät pitkästä aikaa yhteisen sävelen. He kävivät monta kuukautta ahkeraa kirjeenvaihtoa keskenään, kunnes Sarumanilta loppuivat sydänkuvioiset postimerkit...

Legolas päätti heittää "Olen kaunis - mutten homo!<3" -paitansa pois, mutta alkoi katua tekoaan jo seuraavana maanantaina ja kääntyi murheissaan körttiläisten uskonlahkoon. Aamen!

Gimlí Lentäjän poika jatkoi uraansa kuuluisana kilpakelkkailijana, voittamatta yhtään osakilpailua. Kuudennen karvaan tappion jälkeen fanit alkoivat jo kaikota ja kääpiö joutui sossun luukulle. Onneksi hänkin kääntyi körttiläiseen uskonlahkoon ja ansaitsi tuohta esiintymällä Legolasin uskollisena aasina. Allah on suuri! Öh, väärä uskonto?

Sam Vakopää ei toipunut Rautapiha -tragediasta aivan niin helposti kuin Frodo oli luullut. Frodo joutuikin hoivaamaan Samia (ja hänen monttuaan) 24 tuntia vuorokaudessa aina Kolmannen Ajan loppuun asti.

Pippin sai myöskin vakavia traumoja ilmastointiteipin ansiosta ja jäi koko loppu elämäkseen mykäksi. Sinänsä hankala paikka, sillä myöhemmin hän alkoi harjoittaa puhelinmyyjän ammattia...

Merri Rankkaputki alkoi (nimensä mukaisesti) dokata villisti ja menehtyi päänsisäisiin vammoihin 101-vuotis päivänään. Pippin järjesti kahvituksen. Legolas toimi pappina.


Loppu.
Viimeksi muokannut Dragonfly, Su Helmi 25, 2007 5:01 pm. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Dragonfly
Örkki
Viestit: 114
Liittynyt: La Joulu 23, 2006 11:07 am
Paikkakunta: Synkmetsä
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Dragonfly »

Ja mitä sitten haluan sanoa tästä ficistä? Öh, nopeasti valmistui ja juoni tuollainen rönsyilevä - pahoitteluni siitä! En ole vielä 100%:sen varma, että kirjoitanko tälle ficille jatko-osan... Tarkoitan siis, että kun ficin nimi on "Gimlí Lentäjän pojan seikkailut" niin helpostihan tuohon voisi soveltaa toisen kokonaisen seikkailun... :lol: Tiedä sitten, miten rajallinen (meinasin kirjoittaa, että rahallinen) aikani taipuisi tähän aikatauluun, joka on muutenkin melko ahdas. On meinaan salibandyharkkoja, koulua, itsesäälissä kieriskelyä ja muuta mukavaa... Ficeille ei oikein tahdo löytyä aikaa. :? Vaikka kaikki lomathan on helposti kyllä käytettävissä! *ilme kirkastuu*

Kommentoijia kaipailen kovasti, mutta ei kai teitä voi ketjuilla työntää... Anteeksi tuo anova ja katkera sävy <--- :lol: Hyvää kannattaa aina odottaa, vai kuinka? :)

-DF-
Viimeksi muokannut Dragonfly, Ti Maalis 20, 2007 9:09 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Avatar
Möhvi
Örkki
Viestit: 1
Liittynyt: Ma Huhti 23, 2007 1:41 pm
Paikkakunta: Kontu

*Reps*

Viesti Kirjoittaja Möhvi »

Toi oli kyllä kaikkein paras huumori tarina mitä oon lukenut :wink:
Repesin joka kohassa varsinkin siinä kun Gimli tanssii arwenin mekko yllä :lol:

mutta tässä ois mulla semmonen toivomus että tee lissää tommosia tarinoita. :D :wink:

Voin kyllä hyvin kuvitella Gimlin tanssimassa ja Legolaksen ryömimässä Gandalfia pakoon :lol:
Dragonfly
Örkki
Viestit: 114
Liittynyt: La Joulu 23, 2006 11:07 am
Paikkakunta: Synkmetsä
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Dragonfly »

Kiitos paljon, Möhvi! On aina mukavaa saada palautetta! :) *kiittää ja kumartaa syvään* ;)

-DF-

P.S. Olen tässä ajatellut tuota kehotustasi myöskin ja tullut siihen tulokseen, että ehkäpä minun todellakin kannattaisi kirjoittaa lisää huumoria... Kiitos ehdotuksesta/toivomuksesta/kehotuksesta! :) :P
Feratu
Örkki
Viestit: 2
Liittynyt: Ke Kesä 03, 2009 4:28 pm

Re: Gimlí Lentäjän pojan seikkailut, PG-13

Viesti Kirjoittaja Feratu »

Pidin tästä.
Avatar
Aralas
Puolituinen
Viestit: 251
Liittynyt: Su Kesä 14, 2009 4:12 pm
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Re: Gimlí Lentäjän pojan seikkailut, PG-13

Viesti Kirjoittaja Aralas »

Hmm... Todella hauska, repeilyä almoest all the time, eteni (luojan kiitos) nopeasti, tarkempaa ei olisi jaksanut, ja silloin olisi jo varmaan authorkin hieman väsynyt.
"Entäpä keski - maalaisen mainos?" Gandalf kikatti hysteerisenä. "Meidän örkki tekee kaikkien Uruk-haiden miekat!"...
Onko tossa järkeä?? ^ :^D

Mutta entäpä sitten lause, jolle repesin totaalisesti?
"Lento 69 lähtee portilta 666! Pyydämme Rautapihaan lähtijöitä valmistautumaan - kiitos!" kuului unelias naisääni simpukkakaiuttimista.
Voi raukkoja, ei varmaan tiennyt mihin olivat menossa.... :)
Ara/Gandy paritus oli loistava, vaihtelu virkistää.

Juonessa oli summittaisia aukkoja, jotka olisi voinut täyttää vaikka Arskan tähden örkkejä nirhaavalla Legsiellä (WTF o.O)

Nyt vaikenen ja jätän tämän tänne. Kiitos.
"After San Sebastian please come with me. I'll take my clothes off." Mr. Tony Kakko

Vuoden Legolas 2010
Vastaa Viestiin