Kuinka saada kuningaskunta takaisin?(R)

Huumoria ja parodiaa yllin kyllin.

Valvojat: Andune, Ilona

Avatar
mr.Greenleaf
Örkki
Viestit: 196
Liittynyt: Ma Tammi 29, 2007 8:14 pm
Paikkakunta: Imatra

Kuinka saada kuningaskunta takaisin?(R)

Viesti Kirjoittaja mr.Greenleaf » To Helmi 22, 2007 5:16 pm

Title: Kuinka saada kuningaskunta takaisin?
Author: Mr.Greenleaf
Rating: sanotaan suoraan ja varmuudeksi R
Pairing: Faramir/Éowyn, Haldir/Legolas
Genre: on se vähän Humor ja Slash.
Warnings: Hieman Slash. Kiroilemistakin löytyy PALJON. Haldir on porukan ehdottomasti kiroavin henkilö ja Éowyn taas.. no, hän on omaa luokkaansa, jos pidätte Éowynia hienosto neitinä, varokaa vain. :twisted:
Disclaimer: Ei ole hahmot omiani enkä tästä rahaakaan saa, vaikka siitä onkin puutetta, ne on Tolkienin. Paitsi Rusinanten ja Tom Bookerin laillisesta omistajasta ei oo tietoo. Tarina on oma keksimäni.
Summary: Aragorn karkotetaan kaupungistaan ja menee Rivendeliin… Ja kuinkas sitten kävikään!?
A/N: Ensimmäinen koskaan väkertämäni ficci.. Vähän jänskättää. Hei tarinahan ei ole mikään huippu, mutta se on eka tekeleeni! Jos kommentoitte, niin viitsikää edes vähän keksiä positiivista palautetta. Mutta jos todella olette sitä mieltä että tarina on paska, ilmoittakaa siitä kuitenkin! :)
Feedback: Jos olisitte ihania?

A/N2: Alku on hieman tylsä mutta yrittäkää jaksaa. Haltia kieli on englanniksi ja kursivoitu. Ja eka osa on vähemmän haitallinen aivoille...
Sen rupemman mummon nimi on Elsa! :'D

Lihaksikas käsi suoristautui kohti auringossa kylpevää, kaunista Minas Tirithiä. Kädestä kohosi yksi sormi, se pisin ja keskimmäinen. Lihaksikkaat kädet omaava mies nousi ratsunsa selkään ja ratsasti kohti laajaa Gondorin erämaata. Komea mies ei vielä tiennyt, minne oli menossa. Hän vain ratsasti kovaa kyytiä eteenpäin. Sarjakuvassa olisi ratsastavasta miehestä, joka kiisi pitkin erämaata, lähtenyt pitkä liuta kirjavia, eri sortin kirouksia ja kirosanoja. Kiroilevan miehen nimi oli Elessar, Minas Tirithin kunin- entinen kuningas. Kavereiden kesken vain Ara tai Aragorn. Ja ratsunsa nimi oli Rusinantte, uskollisin ja nopein hevonen koko Keski-maassa. Entinen kuningas kirosi raskaasti pää punaisena raivosta kulkiessaan yksin erämaassa, jossa maisemat vain vilahtivat nopeasti ohi silmien. Mies oli suuttunut, koska kesken kauniin päivän kun hän oli rauhassa istuskellut valtaistuimellaan, oli komea tuntematon mies tullut ja heittänyt senhetkisen kuninkaan kivuliaasti niskapers otteella alas kauniilta valtaistuimeltaan. Ja sitten oli Aragorn raahattu väkipakolla pois valtaistuinsalista. Hölmistyneelle Aragornille oli annettu aikaa pakata kamppeensa 15 minuutissa ja painua helvettiin Minas Tirithistä. Tämä oli uuden kuninkaan määräys, eikä Aragornille annettu tilaisuutta esittää vastalauseitaan. Kun 15 minuuttia oli kulunut ja Aragorn oli saanut ahdettua pieneen reppuunsa kaiken tarpeellisen ja vähemmän tarpeellisen, oli hänet heitetty kovakouraisesti ulos kaupungin porteista. Kaupunkilaiset olivat katsoneet ihmeissään että miksi heidän rakasta kuninkaansa heiteltiin sillä tavalla ja miksei heidän vahva kuninkaansa tehnyt asialle mitään muuta kuin huutanut pää punaisena hävyttömyyksiä kuin pikkupoika.

”Miksi kuningas heitettiin ulos kaupungista?” joku ruttuinen käppänä oli kysynyt eräältä sotilaalta.

”Hänen isoveljensä otti kruunun laillisesti omaan haltuunsa. Isoveljenä hän on nyt Minas Tirithin laillinen kuningas ja hänen määräyksestään entinen kuningas karkotetaan”, soturi oli vastannut.

”Miksi hitossa hän oman veljensä häätää?” toinen kurppa oli kysynyt kummastellen.

”No mistä minä tiedän!? Häipykää silmistäni vanhat mummelit!” soturi oli huutanut, ja mummot olivat kipittäneet närkästyneinä marmattaen joistain hulttionuorista.

”Kyllä ovat nykynuoret koppavia, vai mitä tuumit Martta? Saatanan paskiaiset!” rumempi raivosi.

”Sietäisivät saada turpaan! *heristää nyrkkiä* Jos vain olisin voimissani minä! *Naps* Auh! Selkä parkani!” Martta mesosi.

”Jos nyt rauhoittuisit, niin voitaisiin mennä kapakkaan. Ja laaditaan suunnitelma jolla saadaan nuoriin sotilaisiin vähän ryhtiä!” rumempi sanoi ja lähti taluttamaan toveriaan lähi kapakkaan.

”Siellä on viski alennuksessa…” Martta mumisi.

”Mutta eihän minulla ole isoveljeä! Eikä kyllä pikku veljeäkään!” Aragorn oli huutanut selvästi hädissään kun portit alkoivat sulkeutua hitaasti.

*REPS* ”Hah hah haa! Entinen kuningas on eunukki! Sillä ei oo pikkuveljee!” yksi soturi oli huutanut ja muut olivat alkaneet nauraa soturin sanoille. Aragorn oli näyttänyt sotureille keskisormea samalla kun portin raosta tökättiin pihalle Aragornin ratsu Rusinantte.

”You fucking bastards! I will revenge!” Aragorn huusi haltia kielellä, vaikka tiesi ettei kukaan ymmärtäisi häntä.

Niin entinen kuningas oli häädetty omasta kaupungistaan.

”Voi perkeleen, perkeleen perkele!” Aragorn kirosi kun Rusinantte uhkasi irtisanoa itsensä, jos ei pidettäisi hengähdystaukoa.
Aragorn hyppäsi hevosensa selästä, käveli joen rantaan ja upotti päänsä jokeen.

”Minnekäs sitä menisi nyt, kun minut on karkotettu kotoani?” Aragorn mietti kun nosti päänsä joesta. Sitten hän keksi sen;

”Rivendelliin!”


A/N: Olisihan se voinut olla pidempikin. Syyttäkää Surkusiipeä jos on kirjoitus virheitä! :twisted:
Viimeksi muokannut mr.Greenleaf, La Huhti 21, 2007 6:44 pm. Yhteensä muokattu 9 kertaa.
Vuoden 2008 Gimli Kiitos kovasti <33

Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen » To Helmi 22, 2007 5:26 pm

Hmmh. Idea on kieltämättä melkoisen mielenkiintoinen. Kukas tämä isoveli oikein oli, oltuaan kadoksissa ties miten kauan? Olisi hienoa tietää lisää hänestä..

Martta oli huvittava. Ihanaa miten vanhus oli valmis puolustamaan sitä oikeaa kuningasta. Juu. Herttainen kohta muutenkin. Se sotilas oli kamalan tyly mummeleille...

Kirjoitusvirheitä oli jonkun verran, esim. tässä; Minas Tirihtin, mutta ei niitä ihan hirveästi kuitenkaan ollut.

Mukava alku ficcajalle, tämä odsa olisi tosiaan kyllä voinut olla hieman pidempi. Teksti oli ehkä hieman tökkivää joissain kohdin, mutta eipä tuo kovasti haitannut, joissain humor-jutuissa tuntuu tuo olevan ihan tavallista. Mutta hyvä alku kaiken kaikkiaan.
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014

Avatar
mr.Greenleaf
Örkki
Viestit: 196
Liittynyt: Ma Tammi 29, 2007 8:14 pm
Paikkakunta: Imatra

Viesti Kirjoittaja mr.Greenleaf » Pe Helmi 23, 2007 7:55 pm

A/N: Jatkoa pukkaa. Joissain kohdissa sattuu esiintymään lauseita jotka ovat englantia, muttei kursivoituja. Ne on vain englantia, ei haltia kieltä. Huomautin nyt vain... Nyt tuli vähän pidempi kuin ekaosa, ja kiitokset Nerwenille joka oli kerennyt jo jättää viestiä! :)

Jatkoa, osa 2

Rivendell oli ollut Elrondin hallinnassa ja hän oli testamentannut kaupungin tyttärelleen Arwenille, mutta Arwen oli mennyt ja kuollut heti Aragornin ja Arwenin häiden jatkoilla. Hän oli halunnut leikkiä Titanic-elokuvan kohtausta, jossa nainen on kaiteen ulkopuolella valmiina hyppäämään mutta mies tulee ja pelastaa hänet. Arwenin huonoksi onneksi Aragorn oli vetänyt päänsä täyteen viinaa ja oli ollut liian hidasjärkinen ehtiäkseen napata uusi vaimonsa turvaan, joten Arwen oli pudonnut. Korkealta. Hän oli varmaan kuollut, mutta kukaan ei ollut löytänyt mitään hänestä. Niinpä Arwenin arkku oli haudattu, vaikka sisällä oli ollut vain paskassaan kylpevä hiiri.
Monenmoisien juonenkäänteiden jälkeen (joiden yhteydessä Glorfindel oli puhunut itsensä pussiin ja joutunut myöntämään olevansa homo ja että hänellä ja Elrondilla oli ollut seksisuhde) oli Rivendell jostain syystä joutunut Synkmetsän prinssi Legolaksen taakaksi.

Aragorn tiesi että Legolas olisi enemmän kuin innoissaan saadessaan Aragornin yllätysvierailulle. Ja Rivendellissä oli hänen tietojensa mukaan Legolaksen lisäksi Haldir, Éowyn ja Faramir. Tiedossa olisi siis mukavat saapumisbibbalot miesten tyyliin. Éowyn ei ollut koskaan ollut miesten illalle esteenä, koska hän oli melkein aina mukana.

Aragornin onneksi Rusinantte oli koko Keski-maan nopein matkaa taittava olio, koska Hallavaharja ei suostunut kenenkään enää kapuavan sen selkään. Syy siihen on, että Gandalf yritti iskeä humalapäissään Hallavaharjaa ja tuuppia tätä takaa päin. Hallavaharjan tilaa ei auttanut se, että Gandalf oli alkoholisoitunut kokonaan eikä vanha ukonkäppänä enää edes tunnistanut Hallavaharjaa, jonka sydämen Gandalf oli särkenyt sanomalla Hallavaharjaa rumaksi rohjakkeeksi ja käveleväksi meetvurstiksi. Edes kaksi kokonaista vuotta Montanassa, Tom Bookerin ”hevoskuiskaajan” terapeuttitilalla ei auttanut Hallavaharjaa missään määrin.

Ja nyt siis Rusinantte oli Keski-maan halutuin hevonen, ja monien tammojen päiväunien kohde. Ja Éomerkin oli kovin kiintynyt hevoseen ja halusi kovasti ratsastaa sillä, kukaan ei tosin tiennyt kummalla tavalla ratsastaa, koska Éomer oli yllätetty kerran tallista vetämässä käteen ja huutamassa Rusinanten nimeä.
Koska Rusinantte oli hyperkypersuperpupertriobiio nopeapopea, taittui matkaa kiitettävät määrät, suorastaan epämääräisen suuret määrät. Parivaljakko läheni tappavaa vauhtia Rivendelliä. Kuitenkin yö saapui ja kaksikko joutui pysähtymään. Aragorn päästi Rusinanten kävelemään ja kierimään kuperkeikkoja; niiden tekemisen se oli oppinut Minas Tirithin kierreportaikossa. Sillä välin Aragorn aukaisi oman taskumattinsa ja siemaisi kulauksen juomaa, joka sai hänet nukahtamaan saman tien.

Aamulla herätessään Aragorn tunsi pientä jyskettä päässään ja haistoi keväisen tuoksun jota tuuli kantoi. Hän kapusi ylös, aukaisi reppunsa ja haukkaisi pari palaa leipää, jota oli ottanut mukaansa.

”Rusinantte tänne! Matka jatkuu!” Aragorn karjui erämaahan. Pian idästä näkyi porhaltavan Aragornia päin ruskea hevonen, ja pöly pilvi joka nousi maasta.

*SKREEH!* Kuului Rusinanten kavioista kun se jarrutti suoraan Aragornin eteen. Aragorn hyppäsi ketterästi hevosen selkään ja huusi:

”Matkaan Rusinantte, valitsen sinut!” Aragorn huusi ja kaksiko kiisi kohti Rivendelliä.

*Tuttiritarin tunnari soimaan*

Aragorn oli enää vain pienen kukkulan takana Rivendellistä, kun Rivendellin laaksosta kantautui huutava miehen ääni;

”ARRGH! Menkää nyt jumalauta muualle täältä mesoamasta! En todellakaan kaipaa teitä tänne pommittamaan ikkunoitani rikki kivillänne! Lähdin Synkmetsästä, joo, mutta älkää sitä noin henkilökohtaisesti ottako, saakeli. Ja Haldir, lakkaa käpälöimästä persettäni! Minä en ole homo! Nyt te arvon Entit, jos viitsisitte, olisi kovin mukavaa jos viitsisitte mennä matkoihinne pois Rivendellistä. Kaltaisenne, öh, komeat puupaimenet eivät oikein sovi maisemaan, joten olkaa kilttejä ja menkää pois, ettei minun tarvitse ruveta tämän enempää rähisemään…! Haldir, Faramir sanokaa tekin nyt jotain! Tai Éowyn käytä naisellista viehätysvoimaasi!”

Sitten kuului valtava röyhtäys ja hetken hiljaisuus.

”Oliko siinä tarpeeksi naisellista viehätys voimaa?” kuului naurava naisen ääni.

”Eri vitsikästä Éowyn…” edellinen mies ääni jatkoi.

”No niin, menkää jo kiltit pois!” mies jatkoi jo parkuen.

Laaksosta kantautui jotain epämääräiseen tapaan: ”Let´s go boys!”

Pian äänen jälkeen alkoi mäen takaa nousta huojuvasti pari jonossa puita. Tarkemmin sanottuna enttejä, jotka lauloivat kovaan ääneen, nuotin vierestä kappaletta ”Teuvo maanteiden kuningas”. Kun viimeinen pari huojui mäen harjalle, nosti oikeanpuoleinen entti kätensä alas viistoon osoittamaan Rivendelliä ja nosti keskisormensa hieman koholle näyttääkseen selvästi kansainvälistä käsimerkkiä.

”Give me five!” toinen entti mylväisi, ja molemmat naavaturvat iskivät niin lujaa karvaiset kätensä yhteen että olivat kaatua selälleen.

Entit alkoivat nauraa mylvivästi kunnes Rivendellistä lensi pikkukivi ja kolahti toista päähän josta kuului ontto kumahdus. Entit lähtivät säikähtäneenä lajitovereidensa perään.

Rivendellistä kantautui räkäistä naurua ja joku mies huusi:
”Head shot! Vitun loistavaa Faramir!”

Aragorn ei halunnut paljastaa itseään vielä, vaan ajatteli yllättävänsä kaikki ystävänsä tulemalla yhtäkkiä sisään, eikä liikkunut mäen takaa vielä minnekään.

”Taidanpa mennä tästä suihkuun, tämä turhanpäiväinen riehuminen ei ole hyväksi hiuksilleni… Ei Haldir, et voi tulla kanssani suihkuun! Muistan kyllä viime kerran, kun tarjouduit pesemään selkäni! Enkä minä ole edelleenkään homo!” miehen ääni huusi ja pian kuului askelten kopinaa kivirappusilla kun neljät jalkaparit kävelivät ne ylös, kylläkin vain kahdet kuuluivat.

Kun Aragorn oli varma että pihalla ei ollut enää ketään, alkoi hän laskeutua mäkeä alas vaarallisimmasta ja jyrkimmästä kohdasta kun ei älynnyt katsoa kulkureittiä. Aragorn sai idean, että hän menisi sisään eräästä salakäytävästä jota oli käyttänyt nuorena Rivendellissä varttuneena päästäkseen iltaisin juomaan muiden kriminaali nuorten kanssa. Aragornin helvetilliseksi epäonneksi oli Rusinantte siunattu nopeudella, ei älyllä.
MUKSIS! MAKSIS! PUM, PAM, POKS! KRIITS! ja BUTUMMM!!
Aragorn oli epähuomioissaan antanut Rusinanten kävellä suoraan, miettiessään ystäviensä ilmeitä kun hän tupsahtaisi yhtäkkiä ruokasaliin, ja koska Rusinantte oli nopea, ei älykäs, oli hevonen kävellyt heikkoon kohtaan ja tippunut alas Aragorn selässään. Nyt Aragorn oli heilahtanut suoraan sisään salakäytävään.

”Autsista, olipa helvetinmoinen ilmalento. No kappas kun on pimiää! Hupsista keikkaa, taisinpa lentää juuri sisään oikeaan osoitteeseen! Loistavaa, nyt vain ryömitään eteenpäin!” Aragorn sanoi ja sytytti pienen pienen taskulamppunsa ja lähti könyämään eteenpäin putkea, viis veisaten mitä Rusinantelle oli käynyt.

”Tästä vasempaan, nyt oikeaan, suoraan ja taas oikeaan… Helvetti meniköhän se näin? Toivottavasti en eksy…” Aragorn mutisi ja päätti luottaa vaistoonsa.

Pian Aragorn kävi varmemmaksi ja varmemmaksi että näkisi pian hymyilevät ystävänsä ja pääsisi pois tunnelista.
WIUH, WHUPM, KRATAM!
Aragorn oli taas vaihteeksi tippunut. Tällä kertaa hän oli tippunut jotain liukumäen tapaista pitkin alas, rosoisten kivien sijaan. Kun Aragornin pää alkoi pudotuksen kolhuista selvitä, huomasi hän että joku kirkui keuhkojensa täydeltä.
Ja se joku oli, kukapa muukaan kuin hänen paras ystävänsä Legolas Viherlehti, Synkmetsän prinssi ja Rivendelin hallitsija. Ja mikä vielä sopivampaa, oli Aragorn sattunut kulkemaan jossain vaiheessa tunnelissa väärään suuntaan ja joutunut kylpyhuoneeseen, ja Legolas seisoi hänen edessään alasti ja täysin märkänä suihkun jälkeen.


A/N: Ja palaute on ehdottomasti tervetullutta! :) Ja syyttäkää Surkusiipeä edelleen virheistä! (niin kun minussa ei ole mitään vikaa...)
Viimeksi muokannut mr.Greenleaf, To Maalis 08, 2007 8:44 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Vuoden 2008 Gimli Kiitos kovasti <33

Dragonfly
Örkki
Viestit: 114
Liittynyt: La Joulu 23, 2006 11:07 am
Paikkakunta: Synkmetsä
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Dragonfly » Pe Helmi 23, 2007 10:11 pm

No, mitäs tästä nyt sitten sanoisi? :D Kirjoitusvirheitä oli minun silmiini aivan liikaa. Yhdyssanat ovat toki vaikeita hahmottaa, mutta tarkkuus ja huolellisuus ovat yleensä valttia kirjoitettaessa. Betaa suosittelisin sinullekin - heti itseni jälkeen... :oops: :D Ficci oli hauska (naurahtelin siellä täällä) ja Aragorn kuolattavan tomppeli :lol: Haldirin ja Legsun säpinöille nauroin ehkä eniten - lisää, kiitos!

Toteanpahan vielä, että ficci on vallan mainio ensimmäiseksi ficiksesi! Huomaa, että sinussa on kirjoittajan vikaa... :wink: Jatkoa lukisin erittäin mielelläni. :)

-DF-

Hattara
Örkki
Viestit: 39
Liittynyt: Ma Helmi 19, 2007 9:26 pm
Paikkakunta: En tiedä, enkä välitä

Viesti Kirjoittaja Hattara » Ma Helmi 26, 2007 2:57 pm

Joo, kirjoitus virheitä oli jonkun verran, mutta ei suuremmin lukemista haitannut. Oliko sun eka ficci? Jos niin kyllä hyvää työtä!
Jatko ois toivottua :D
Kun ei toivo, ei pety!

Avatar
mr.Greenleaf
Örkki
Viestit: 196
Liittynyt: Ma Tammi 29, 2007 8:14 pm
Paikkakunta: Imatra

Viesti Kirjoittaja mr.Greenleaf » To Maalis 01, 2007 12:13 pm

A/N: Jo vähän slashähtävämpää… Ja nyt siis tulee esiin se Éowyn jota mainostin, hänellä on kaksi puolta, se villi Éowyn ja rauhallinen sekä viisas Éowyn.


*Tajutonta kirkumista*

Aragornilla meni hetki ennen kuin tajusi että Legolas todellakin oli ihka alasti hänen edessään. Sitten alkoi Aragornkin karjua kuin syötävä. Hetken molemmat vain huusivat, ja katsoivat kauhun kangistamana toisiaan. Sitten ovi lensi auki ja sisään ryntäsi Haldir.
Haldirin silmät osuivat heti lattialla huutavaan Aragorniin ja Legolas ja Aragorn vaikenivat saman tien.

”No mitäs vittua sinä täällä teet!?” Haldir kysyi jostain syystä hiukan huvittuneena.

”Päätin tulla käymään”, Aragorn sanoi iloisesti.

”Ja päätit tulla suoraan kylpyhuoneeseen, tervehtimättä ketään?” Haldir tenttasi Aragornia.

Rajusti punastuneena Aragorn alkoi sopertaa jotain epämääräistä änkyttäen;

”No ei kun siis tuota kun minä vaan ajatteli et-”

”Voi jumalauta kun on mukavaa, että minutkin huomioidaan! Antaisiko joku minulle pyyhkeen, vai pitääkö minun kävellä munasillani ympäri taloa koko päivä!?” Legolas keskeytti Aragornin ärtyneesti.

”Jaa no, en minä ainakaan panisi pahakseni vaikka olisitkin alasti…” Haldir sanoi ja katsoi Legolasta himoitsevasti, ja otti pari askelmaa lähemmäksi tätä. Hän tunsi kuinka veri valui jalkoväliin ja housut alkoivat olla hiukan kiristävät etumuksen kohdalta.

”Jos nyt kuitenkin antaisit sen pyyhkeen..?” Legolas pyysi hieman peloissaan ja hivuttautui seinää pitkin kauemmas Haldirista.

Juuri kun Haldir oli ottanut pyyhkeen hyllyltä, ovesta tuli lisää väkeä sisään; Faramir ja Éowyn hänen takanaan.

”Hei mitäs täällä huudetaan? Kappas Ara, kuis hurisee!? Ja Haldir lakkaa ahdistelemasta Legolasta seksuaalisesti! ÄÄK! Éowyn, rakas, älä katso!” Faramir tervehti omalla tyylillään; hän kyseli kaikkea, muttei antanut kenellekään aikaa vastata.

”Mitä siellä on? Ota tahmatassusi pois kauniilta kasvoiltani, minä haluan nähdä!” Éowyn huusi ja tyrkkäsi miehensä voimalla pois tieltä aiheuttaen ketjureaktion; Faramir horjahti rajusti vaimonsa voimasta ja tönäisi Haldiria, joka taas vuorostaan tönäistiin päin seinää vasten Legolasta, joka oli nyt puristuksessa alasti Haldirin ja seinän välissä, selkä Haldiriin päin.

Legolas rääkäisi kovaan ääneen kun Haldirin kylmä vyönsolki osui hänen paljaalle takamukselleen.

”Iih! Mene pois siitä!” Legolas valitti, kääntyi ja tyrkkäsi Haldirin edestään.

”OH MY GOD!” Éowyn huusi kun Haldir kompuroi Legolasin edestä, hän oli edelleen täysin alasti.

”Kiva kalu!” Éowyn sanoi ja repesi totaalisesti räkäiseen nauruun.

”Kiitti vaan…” Legolas mutisi rajusti punastuneena, repäisi pyyhkeen Haldirin kädestä ja kietoi sen vyötärölleen.

”Niin, Aragorn, miten helvetissä sinä rysäytit itsesi ulos tuosta kaapista!?” Legolas kysyi ja osoitti kaappia Aragornin takana jossa säilytettiin kylpytakkeja ja yritti olla luonnollinen vaikka Éowynin äskeinen murjaisu sai hänet punastumaan. Kukaan ei ollut koskaan sanonut sitä noin suoraan vaikka moni sitä ajattelikin.

”Tulin erästä vanhaa salakäytävää pitkin. Mutta käännyin varmaan jossain vaiheessa väärään suuntaan, koska minun olisi pitänyt tulla ruokasaliin, ei kylpyhuoneeseen.” Aragorn selitti aivan kuin ryömisi päivittäin salaisissa tunneleissa.

”Aragorn tuli kaapista ulos, niin että ryminä kävi! Hah hah haa!!” Éowyn räkätti.

Toiset katsoivat Éowyniä kuin hullua, kun tämän jalat pettivät ja hän kaatui maahan naurusta pidellen mahaansa.

”Tsiisus, naisella on ongelmia..!” Haldir sanoi hieman järkyttyneenä Éowynin naurukohtauksesta.

”Mutta joo, mitäs sinä täällä Ara?” Faramir kysyi, aivan kuin hänen vaimonsa seisoisi täysin normaalisti hänen vieressä, eikä nauraisi mielipuolisesti lattialla.

”Pakollisia virkavelvollisuuksia?” Faramir lisäsi virnistäen.

”Ei. Minut karkotettiin.” Aragorn sanoi närkästyneenä ja kohautti olkiaan.

”WTF?!” toiset miehet kysyivät yhteen ääneen.

”Niin, minut häädettiin.” Aragorn sanoi aivan kuin yrittäisi selittää että appelsiinit ovat terveellisiä.

”Miten muka kuningas voidaan häätää?” Faramir kysyi samalla kun yritti rauhoitella lattialla kovaan ääneen hihittelevää Éowynia.

”Minulle sanottiin että isoveljeni, joka näytti tutulta mutta en tiennyt omaavani isoveljeä, olisi täysvaltainen kuninkaan kruunuun.” Aragorn sanoi ja nousi ylös märältä lattialta.

”Entäs kuninkaan valtikkaan?!” Éowyn kysyi näsäviisaasti ja repesi nauramaan juuri kun oli rauhoittunut.

”NO EI SAATANA OLE!” Aragorn karjaisi.

”No oli sinulta oikein hyvä ajoitus tulla tänne nyt-”

”Ai kun sinä olet alasti suihkussa!?” Éowyn keskeytti Legolaksen ja jatkoi nauramista.

Legolas näytti Éowynille kieltä ja jatkoi;

”No ei, vaan ajattelin pitää tänään kekkerit miesten tyyliin, siitä on niin pitkä aika kun viimeksi sain vedettyä naamani täyteen viinaa hyvässä seurassa. Mutta sinä, Éowyn, et ole tervetullut koska olet niin ä- Irti perseestäni Haldir!” Legolas huudahti ja Haldir vetäisi kätensä salaman nopeasti Legolaksen selän takaa.

”Kyllä muuten tulen, vaikka en olisikaan tervetullut! Kukan ei voi estää minua vetämästä tänään persekännejä teidän seurassanne jos niin haluan! Ettäs tiedät, senkin hintahtava haltia poika!” Éowyn huusi ja ponkaisi seisaalleen niin nopeasti, että kolautti olkapäänsä yllensä kumartuneen Faramirin leukaan jonka takia hänen kielensä jäi hampaitten väliin.

”Miten vaan..” Legolas mutisi.

”Hienoa! Ja muuten, minä en tänään tee ruokaa, nyt on jonkun toisen vuoro! Hei hei, nähdään illallisella!” Éowyn sanoi iloisesti ja lähti pois kieltään valittavaa Faramiriä taluttaen.

”Bitch” Legolas tiuskaisi, ja näytti kieltä Éowynin perään.

”Erh… Tuota, mentäisiinkö jonnekin muualle? Vaihtaisin kuulumiset mieluummin jossain muualla.” Aragorn kysyi varovasti, koska Legolas näytti siltä että saattaisi räjähtää kiukusta minä hetkenä hyvänsä.

”Ah, juu, mennään vaan! Minun pitäisi laittaa vaatteetkin päälle.. Joo mennääs nytten!” Legolas sanoi iloisesti ja lähti kävelemään pelkkä pyyhe lantioillaan kylpyhuoneesta persettään keikutellen, ja Haldir katsoi liimatuin silmin hänen takapuoltaan.

Kolmikko käveli Legolaksen huoneeseen rauhassa, Haldirin tuijottaen edelleen tiiviisti Legolaksen kiinteää takamusta, joka keikkui seksikkäästi hänen kävellessään. Huoneeseen päästyään Legolas otti pyyhkeen pois, kääntyi pois päin Aragornista ja Haldirista, ja alkoi kuivata pyyhkeellään hiuksiaan. Haldir tunsi veren valuvan hujauksessa jalkoväliinsä ja housut tuntuivat ahtailta, aivan kuten kylpyhuoneessakin. Jostain syystä tämä näky herätti Aragorninkin miehisyyden eloon, vaikka kylpyhuoneessa ollessaan ei ollut käynyt mitään. Normaalisti alastoman miehen näkeminen olisi ollut Aragorninsta luonnollista, mutta jokin herätti outoja tuntemuksia kun hän näki Legolaksen nyt alasti kuivaamassa pitkiä vaaleita hiuksiaan. Molemmat vain tuijottivat Legolasta suu auki tietämättä mitä sanoa tai tehdä, vai pitäisikö olla tekemättä mitään.
Legolas laski pyyhkeensä sängylleen ja katsoi ystäviään, Aragorn ja Haldir tapittivat vieläkin häntä haltioituneina.

”Err… Mitä nyt?” Legolas kysyi kaksikolta, jotka havahtuivat kuin transsista Legolaksen rikottua hiljaisuus.

”Emn… Ei mitään, taidan mennä haukkaamaan ulos happea!” Aragorn mutisi nolostuneena ja meni matkoihinsa.

Hän kuuli kuinka Legolas pyysi Haldiria tekemään hänelle pikkulettejä, kunhan olisi pukeutunut.
Aragorn huomasi ajattelevansa, että kunpa Legolas olisi pyytänyt häntä tekemään sen, että hän olisi saanut koskea noihin kauniin vaaleisiin, virheettömiin hiuksiin. Aragorn huokaisi syvään saavuttuaan Rivendelin kauniisiin puutarhoihin. Hän oli suorastaan järkyttynyt kuinka hän oli avoimesti jäänyt tuijottamaan Legolasta kun tämä oli alasti. Mutta toisaalta, Legolas oli pirun hyvännäköinen…
Aragorn kuuli takaansa askelia ja kääntyi. Tulija oli Éowyn.

”Mitäs täällä yksin huokailet tuolla tavalla? Onko jotain sattunut?” Éowyn kysyi täysin erilaisella tavalla kuin kylpyhuoneessa, rauhallisesti ja huolehtivaisella äänen sävyllä. Se tuntui Aragornista todella oudolta kylpyhuone-episodin jälkeen.

”Ei tässä mitään”, Aragorn sanoi jäykästi hymyillen.

”Eikö?” Éowyn kysyi toinen kulmakarva kohollaan ja vienosti hymyillen.

”Ei. Ei kerrassaan mitään. Kaikki on aivan hyvin.” Aragorn vakuutteli edelleen epäuskottavan jäykästi.

Éowyn katsoi hetken Aragornia epäillen, mutta kohautti sitten vain olkiaan ja sanoi menevänsä laittautumaan illallista varten.

Aragorn tepasteli huoneeseensa miettien mahdollisen hyvää strategiaa, jolla voisi selättää Legolaksen juhlien päätyttyä.


A/N: Ja kaikilta mahtavaakin mahtavammat aploodit Surkusiivelle, joka, ah, niin ystävällisesti betasi tämän jakson!! *Kirkumista, taputusta, tömistystä jne.*
Vuoden 2008 Gimli Kiitos kovasti <33

Avatar
Liza
Örkki
Viestit: 55
Liittynyt: Pe Helmi 23, 2007 5:42 pm
Paikkakunta: Jyväskylä

Viesti Kirjoittaja Liza » To Maalis 01, 2007 1:01 pm

*käkättää mielipuolisesti*

Toosi hyvä! Eowyn on kyllä paras! Ja Legolaksen sanat vähän väliä:Irti perseestäni Haldir! Huudot ovat todella hyviä.

Voitko laittaa jatkoa? Eowyn on suosikkini! *Naraa vähintään yhtä hullusti kuin Eowyn*

Avatar
mr.Greenleaf
Örkki
Viestit: 196
Liittynyt: Ma Tammi 29, 2007 8:14 pm
Paikkakunta: Imatra

Viesti Kirjoittaja mr.Greenleaf » To Maalis 01, 2007 2:19 pm

Oih kivaa, jotkut on jättänyt itseni lisäksi jälkensä tähän topicciin! :) Suuret kiitokset Dragonflylle, Pampulalle ja Lizalle! *kiitoskset ja kumarrukset*

Kyllä, jatkoa on tulossa jahka saan neljännen osan valmiiksi, ja ihanaakin ihanempi betani Surkusiipi saa sen siistittyä virheistä joita suorastaan vilisee osissa 1 ja 2, pahoittelen niitä. Ja nekin EHKÄ betataan, riippuu täysin jaksaako betani korjata niitä. Juu siis todella suuret kiitokset teille kommenteista, ja tietty niille jotak ovat tämän lukeneet mutta eivät syystä tai toisesta ole kommentoineet.

EDIT// Jee jee, 1 ja 2 saivat kärsiä kun Surkusiipi karsi virheet pois! Toisin sanottuna, ne on nyt sitten betattu. Iloitkaa

-Naasu yhdisti tuplapostauksen
Viimeksi muokannut mr.Greenleaf, La Maalis 03, 2007 5:49 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Vuoden 2008 Gimli Kiitos kovasti <33

Avatar
mr.Greenleaf
Örkki
Viestit: 196
Liittynyt: Ma Tammi 29, 2007 8:14 pm
Paikkakunta: Imatra

osa 4!

Viesti Kirjoittaja mr.Greenleaf » Ma Maalis 26, 2007 7:15 pm

A/N: No niin sain nyt betaltani tämän korjattuna takaisin ja suuren suuret kiitokset siitä hälle! :)Iloitkaa, kirkukaa ja kauhistelkää, tässä tätä taas on!

(Ruokasalissa syömässä illallista)

*Iso röyhtäys*

”Nami nami, hyvää ruokaa. Kestääkö vielä kauan?” Éowyn sanoi lopetettuaan ruokansa ja katsoi muita. Muut olivat syöneet reilut puolet ateriastaan.

”Hitaat paskat!” Éowyn närkästyi.

”Itse hotkit! Olin kattanut kaiken huolella ja sitten sinä hotkit ja pilaat kaiken ja hoputat meitä kun minä olin ajatellut et-” Legolas tilitti kiukkuisena.

“Turpa kiinni, Legolas, ja syö!” Aragorn sanoi ja hiljensi Legolaksen.

“Kukas muuten teki ruuan? On tosi hyvää!” Faramir sanoi keventääkseen tunnelmaa samalle tasolle ennen Éowynin ja Legolaksen sanaharkkaa.

”Minä”, Aragorn sanoi tyytyväisenä itseensä ja hymyili.

”SINÄ!? ÄLÄ HELVETISSÄ!!” Haldir kysyi järkyttyneenä.

”Kyllä, minä. Kuinka niin?” Aragorn kysyi.

”Viimeksi kun minä söin ruokiasi, sain vitun pahan ruokamyrkytyksen!” Haldir huusi kauhuissaan varmana siitä että kupsahtaisi kohta kuolleena maahan.

”Oi kun kiva!” Aragorn sanoi iloisesti ja hymyili Haldirille.

”Aragorn… Haldir tarkoittaa että hän myrkyttyi ruuastasi, se on paha juttu”, Legolas huomautti hiljaa Aragornille.

”Mitä!? Minun ruuissani ei ole mitään vikaa!” Aragorn huusi ja koko muu pöytä seurue hätkähti säikähdyksestä.

”Voi kuule, kyllä on”, Éowyn sanoi ja siemaisi viiniään. ”Tiedät sen itsekin.”

”Kuinka niin?” Aragorn kysyi.

”No, silloin kun olimme menossa Helmin Syvänteeseen vuonna nakki ja kirves, minä tarjosin sinulle keittoa. Se oli sinun omatekemääsi, minä vain lämmitin sitä uudestaan. Huomasin kyllä, että viskasit sen maahan”, Éowyn sanoi.

”No, mutta katsos, sitä ei oltu tarkoitettu uudelleen lämmitettäväksi! Ja Faramir, tämähän on hyvää, vai mitä? Minun kokkaustaidoissa ei ole mitään vikaa!” Aragorn mesosi kovaan ääneen, kun joku oli rohjennut moittia hänen ruuanlaittotaitojaan.

Faramirilla näytti pala juuttuneen kurkkuun. Hän köhi kauheasti ja piti kurkustaan kiinni Éowynin hakatessa häntä selkään. Faramir oli järkyttynyt kovasti kun Haldir oli sanonut, että hän oli saanut ruokamyrkytyksen Aragornin ruuista, ja hän oli vetäissyt ruuat väärään kurkkuun.

Aragorn tuhahti: ”Ette olisi ruvennut ylidramatisoimaan, ellen olisi sanonut että ruoka on minun tekemääni!”

”Totta! Ja nyt voin sanoa teidän iloksenne, että Aragorn huijasi teitä! Ruoka on minun tekemääni!” Legolas sanoi ja hymyili väkinäisesti. Hänen piti potkaista Aragornia jalkaan pöydän ali, kun tämä avasi suunsa sanoakseen, että Legolas se tässä huijasi ja ruoka oli hänen tekemäänsä.

”Saatana että säikähdin! Ei tuollaista saisi sanoa edes leikillään!” Haldir sanoi ja jatkoi ruuan syömistä, Aragornin katsoessa häntä happamasti.

”Mutta sinä todella olet huono kokki, Aragorn”, Éowyn sanoi kääntääkseen veistä vielä kerran haavassa.

”Parempi kuin sinä,” Aragorn nälväisi kiukkuisesti.

”Just joo! Olen kymmenen kertaa parempi kuin te kolme yhteensä! Sinä ja nuo kaksi hinttiä haltiaa ette osaa tehdä mitään!” Éowyn tulistui. Hän oli juonut viiniä jo aika paljon.

”Älä saatana ala haukkumaan!” Haldir huusi loukkaantuneena.

”Homo, homo, homoo! Homo, homo, homoo!” Éowyn lällätti.

”No jo on perkele! Tapellaanko!?” Haldir huusi raivosta.

”Hah! Voittaisin sinut vaikka silmät kiinni!” Éowyn huusi takaisin. Hetkessä olivat Haldir ja Éowyn hypänneet pöydälle pihviveitsiensä kanssa niin, että lautaset lensivät.

”Valarin tähden lopettakaa! Herranjumala, ihminen ja haltia! Jotain rajaa! Nyt heti alas pöydältä!” Legolas huusi säikähtäneenä porkkanat sylissään.

”Miten vaan. Olisin voittanut”, Éowyn hymyili omahyväisesti, hyppäsi alas pöydältä ja viipotti pois ruokasalista.

”Bitch!” Haldir tiuskaisi vihaisesti Èowynin perään ja hypähti huomattavasti kevyemmin alas pöydältä kuin Éowyn.

”Oletpa vienyt luonnevikaisen naisen vihille!” Legolas sanoi Faramirille.

”Miten niin? Nainenhan on ihana! Niin naisellinen ja tunteellinen!” Faramir sanoi ja tuijotti haltioituneena vaimonsa perään.

”Naisellinen, just joo… Luonnevikainen se on”, Legolas sanoi ja kippasi porkkanat päältään.

”Luonneviat on housuissasi! Vaimoni on vain herkkäluonteinen!” Faramir totesi ja sai Legolaksen punastumaan taputtamalla Legolaksen etumusta. Sitten hän lähti vaimonsa perään puistellen päältään ruokia, jotka Haldir ja Éowyn olivat riehuessaan viskanneet hänen päälleen.

Aragorn toivoi sydämensä pohjasta, että Éowynin humalainen käytös olisi niin kuin ennen, hieman rauhallisempaa. Koska Éowyn veti päänsä joka kerta niin ääriä myöten täyteen viinaa, että hän ei yksinkertaisesti pystynyt koheltamaan enempää, hän oli silloin tavallista siedettävämpi.

”Minulla on sellainen kutina, että tästä illasta tulee erittäin ikimuistoinen”, Legolas sanoi ja nousi ylös tuolistaan.

”Kuten myös krapulasta”, Haldir sanoi innostunut kiilto silmissään. ”Ja miksei myös yöstä…?” Haldir ajatteli ja katsasti Legolaksen etumusta himoitsevasti.

”Aivan varmasti!” Aragorn sanoi iloisesti ja he lähtivät ruokasalista kukin omiin ajanvietteihinsä.

***

Siinä sitten illemmalla rakas viisikkomme kokoontui saman pyöreän muotoisen pöydän ympärille. (Joku oli onneksi käynyt siivoamassa, koska he olivat jättäneet paikat aika rempalleen.) He olivat täyttäneet pöytänsä vahvalla haltiaviinillä ja hobiteilta kiristetyllä oluella, niin että kukaan ei varmasti jäisi mitään lajia vaille.

”Oi kun hyvää viiniä!” Éowyn sanoi iloisesti ja röyhtäisi todella miehekkäästi.

”Niinpä on”, Faramir myönsi.

”Miten voit sanoa, kun olet juonut vain olutta?” Haldir kysyi.

”Koska Éowyn sanoo, että se on hyvää”, Faramir totesi ja sai Éowynilta taputuksia päälaelleen.

”Faramir… Olet pirun tosshun alla!” Legolas sanoi ja joi viiniä jo hieman hiprakassa.

”Ehkä. Mutta minulle riittää, että saan silloin tällöin”, Faramir sanoi. ”Ja minulla sentään on joku, jonka tossun alla olla, toisin kuin eräällä.” Faramir lisäsi pisteliäästi.

Se oli ollut Legolakselle kuin isku vyön alla olevaan herkkään paikkaan; hänellä tosiaan ei ollut ketään jonka tossun alla olla, eikä edes ketään ketä pitää tossun alla. Legolaksen silmät kostuivat ja alahuuli alkoi väristä uhkaavasti.

”Hei Aragorn, jospa kertoisit kaikki kuulumiset siitä lähtien, kun viimeksi tavattiin kruunajaisissasi”, Haldir pyysi nopeasti, ettei Legolas ennättäisi alkaa parkumaan omaa yksinäisyyttään.

”No minäpä kerron. Arwen kuoli”, Aragorn sanoi alkoholin vaikutuksesta vähän turhan iloisesti.

”Sanohan uudestaan”, Legolas sanoi varmana, että oli kuullut väärin.

”Paska vitsi Ara!” Faramir sanoi ja joi olut tuoppinsa loppuun.

”Ei. Ei se ollut vitsi! Arwen kuoli häittemme jatkoilla! Ihan oikeasti!” Aragorn sanoi edelleen yhtä iloisesti.

”Hah hah haa! Ihan oikein sille vitun nartulle! Pölli mun Push up:it teijän häihin!” Éowyn nauroi vahingoniloisesti.

”Miten hän kuoli?” Haldir kysyi aivan kuin Éowyn ei olisi sanonut mitään.

”Minä tiputin hänet korkealta”, Aragorn sanoi iloisesti.

Nyt Legolas, joka oli äsken ollut järkytyksestä hiljaa, aukaisi suunsa ja sanoi: ”Kun sanoin aikoinaan, että heitä se naikkonen hittoon, tarkoitin lähinnä, että et menisi naimisiin hänen kanssaan, jotta hän voisi tulla tänne hakemaan lohtua, ja parin vuoden yhdessäelon jälkeen olisimme voineet saada parit lapset ja jotain sellaista… Mutta en sitä, että HEITTÄISIT hänet oikeasti alas jostain korkealta!”

”Sanoinko muka, että juuri minä tökkäsin hänet alas?!” Aragorn kysyi närkästyneenä.

”Öh… Sanoit. Mutta mitä sitten tapahtui, jos sinä et häntä tiputtanut?” Legolas kysyi.

”Hän halusi pakosti leikkiä Titanic-elokuvaa, enkä minä saanut häntä kiinni humalapäissäni. Sen pituinen se!” Aragorn sanoi, kuin tiputtelisi naisia päivittäin korkeista paikoista.

”Hyvä Ara! Niin sitä pitää!” Éowyn nauroi.

”No mut-” Faramir aloitti mutta Aragorn alkoi jo selostaa seuraavasta aiheesta, joka ei liittynyt mitenkään Arwenin kuolemaan.

”Pyysit sitten Aragornia kertomaan KAIKEN, Haldir..?” Legolas sanoi kun Aragorn alkoi selittää harakoista, jotka likasivat hänen esi-isiensä patsaat paskomalla niiden päälle, ja kuinka Minas Tirithin kuninkaanlinnan viinit valmistettiin.

Kaikki paitsi Aragorn alkoivat olla jo humalassa, mutta koska Aragorn selitti kokoajan suu vaahdossa, hän ei ehtinyt juoda paljoakaan. Faramir nuokkui nukahtamispisteessä Éowynin kainalossa. Éowyn katsoi sumein silmin toisella puolellaan puhuvaa Aragornia ja hiplasi Faramirin toisella puolella istuvan Legolaksen niskaa ja hiuksia. Legolas oli taas niin omissa fantasioissaan että ei huomannut Éowynin tekemisiä. Tai Haldiria, joka hyväili Legolaksen selkää hänen paitansa alla ja välillä laski kätensä Legolaksen housujen sisään.

”Legolaksella on saatanan hyvä perse!” Éowyn huusi kovaan ääneen ja sai jopa Aragornin unohtamaan selityksensä epäkäytännöllisistä alushousuista, ja siitä kun oli oppinut neulomaan villasukkia.

”Anteeksi mitä?” Legolas kysyi hämillään palattuaan omista maailmoistaan.

”Niin. Sinulla on saatanan hyvä perse!” Éowyn toisti.

Kaikkien ihmeeksi omistushaluinen Faramir ei saanut vitunmoista mustasukkaisuus kohtausta, vaan sanoi: ”Legolas, nouse ylös jotta voin nähdä perseesi paremmin!”

Legolas nousi huojuen ylös penkilleen selkä muita päin.

”Kas perkelettä, niinpä on!” Faramir totesi. ”Eikö olekin, Haldir?”

”On, oikein hyvä perse. Mutta miltähän noin tiukka mahtaisi tuntua sisältä päin?” Haldir vastasi ja hymyili perverssisti katsoessaan Legolaksen takamusta.

”Hyvältä! Oikein hyvältä!” Aragorn huusi humalapäissään pulloa heilutellen; hän oli tyhjentänyt kokonaisen viinipullon yksin.

”Mistä sinä tiedät!?” Haldir kysyi hieman mustasukkaisesti huutaen. Hän ei pystynyt kännipäissään hallitsemaan äänensä volyymia.

”Sain Legolakselta persettä Rohanissa juomakilpailun jälkeen!” Aragorn virnisti.

”Minä olin silloin pahemman kerran humalassa! Minähän en ole homo!” Legolas mutisi laskeutuessaan varovasti tuolilta.

”Niin, et tietenkään. Eihän kukaan ole niin väittänytkään. Istu toki syliini, Legolas”, Haldir sanoi ja taputti reisiään.

”Kiitos, minusta tuntuukin, että olen juonut vähän liikaa pysyäkseni pystyssä ilman jonkun tukea! Legolas hymyili humalaisesti ja istuutui Haldirin syliin.

”Haldir, sinulla on luisevat reidet tai taskussasi on jotain kovaan. Jokin kova painaa takapuoltani…” Legolas mutisi ja yritti löytää mukavamman asennon, sillä seurauksella että hän tuotti Haldirille suunnatonta mielihyvää.

Faramir sylkäisi viininsä takaisin lasiin ja alkoi nauraa.

”Mitä nyt, Faramir?” Legolas kysyi kohteliaasti.

”Ei mitään… Ei kerrassaan mitään…” Faramir myhäili.

”Millaista on olla ratsastaja?” Éowyn kysyi yhtäkkiä.

”No olethan sinä itsekin ratsastanut”, Faramir sanoi.

”No eikun millaista on olla SELLAINEN ratsastaja?” Éowyn kysyi.

Miehet olivat humalassa niin hidassytytteisiä, etteivät tajunneet yhtään mitä Éowyn ajoi takaa kysymyksellään.

”Ai millainen?” Aragorn kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.

”No, voi perkele teidän kanssa! Pitää kai se sanoa suoraan, kun ei hienovaraisia vihjauksia ymmärretä…! Millaista on, helvetti soikoon, panna?!” Éowyn huudahti turhautuneena.

Tällä kysymyksellä Éowyn aiheutti hetken kiusallisen hiljaisuuden, jonka aikana Aragorn sammui pöytään kuin saunalyhty. Sitten Legolas tokaisi virnistäen: ”No on se parempaa kuin olla pantavana!”

”Sinähän sen tiedät…” Faramir sanoi pisteliäästi.

MUKSISTA!

”Hah! Siitäs sait!” Legolas sanoi, lyötyään Faramiria tyhjällä pullolla päähän.

”Se on niin väärin! Miksei minusta voinut tulla miestä?!” Éowyn valitti ja painoi päänsä miehensä jaloille.

Faramir nojautui hieman lähemmäs Haldiria, joka istui Legolaksen paikalla Legolas sylissään, ja kuiskasi hänen korvaansa jännittyneenä: ”Taidan saada tänä yönä!”

Haldir katsahti Legolasta, joka lauloi kovaan ääneen ”Ei tippa tapa, ja ämpäriin ei huku!” ja kuiskasi Faramirille: ”Niin minäkin!”
----
Kommentteja?
Vuoden 2008 Gimli Kiitos kovasti <33

Ankka
Örkki
Viestit: 52
Liittynyt: Ma Joulu 04, 2006 2:05 pm
Paikkakunta: Minas Tirith

Viesti Kirjoittaja Ankka » Ma Maalis 26, 2007 9:36 pm

*REPS* Tää osa oli kyllä paras. En ala silti luetteleen parhaita kohtia, kun koko juttu oli mahtava :D

Avatar
mr.Greenleaf
Örkki
Viestit: 196
Liittynyt: Ma Tammi 29, 2007 8:14 pm
Paikkakunta: Imatra

osa 5!

Viesti Kirjoittaja mr.Greenleaf » Ti Huhti 17, 2007 10:40 am

A/N: Here I go again!

Haldir, Legolas, Éowyn ja Faramir juttelivat ja joivat iloisesti humalassa vielä hetkisen, kunnes Faramir nousi ylös ja sanoi:

”Me tästä taidammekin mennä makuuhuoneen puolelle!”

”Eikä mennä! Ei minua vielä väsytä!” Éowyn vastusti.

”Emmeköhän me keksi jotain, jolla saamme sinutkin väsymään…?” Faramir sanoi viettelevästi ja hipaisi vaimonsa niskaa.

”Hyvä on orini!” Éowyn virnisti tajuttuaan vihjeen.

Sitten pariskunta toivotti hyvät yöt ja lähti ”nukkumaan” Éowynin humalaisen kikatuksen saattelemana.

”Ehkä meidänkin pitäisi mennä pan- siis nukkumaan.” Haldir sanoi, kun Éowynin kikatus oli kadonnut kauemmas. ”Voit nukkua minun huoneessani, Legolas. Näytät olevan siinä kunnossa että et pärjää nyt omillasi…” hän jatkoi ja sipaisi nuoremman haltian takamusta kun tämä nousi ylös.

”Kiitos, mutta enköhän minä pärjää!” Legolas hymyili.

”Eikun minä todella haluaisin että tulisit”, Haldir maanitteli.

”No, voinhan minä tulla, jos siitä ei ole liikaa vaivaa!” Legolas virnisti humalaisesti ja lähti Haldirin kanssa kävelemään huojuvin askelin Haldirin huoneelle.

”Ei ollenkaan. Päinvastoin!” Haldir ajatteli tyytyväisenä.

”Jätetäänkö me hänet tuohon?” Legolas kysyi.

”Jaa kenet?” Haldir kysyi palattuaan haaveistaan.

”No Aragornin tietysti, hölmö!” Legolas ärähti. Hänen tunnetilansa heittelivät humalassa rankasti.

”Jätetään vaan, hän tuskin haluaa herätä jostain siivouskomerosta!” Haldir sanoi ja sulki ruokailuhuoneen oven, jättäen Aragorin yksin pöydän ääreen.

”Mitähän siellä siivouskomerossa tekisi?” Legolas kysyi ystävältään.

”Se jäisi kaikilta mysteeriksi, myös häneltä.”

***
Matkalla Haldirin huoneeseen he sattuivat kulkemaan Éowynin ja Faramirin huoneen ohi. Pariskunnalta oli jäänyt ovi auki, ja huoneesta kantautui kenen tahansa mielenkiinnon herättäviä ääniä…

Legolas joutui totaalisesti uteliaisuutensa valtaan ja päätti kurkistaa huoneeseen. Se oli häneltä vika tikki, huoneen näkymä ei sattunut nimittäin olemaan mitään hellää rakastelua..!

Legolas olisi huudahtanut säikähdyksestä ja kauhusta, ellei olisi tiennyt, että siitä koituisi enemmän kuin harmia. Legolas kääntyi pois, onnistuen siinä hieman kehnosti, sillä alkoholin vaikutus niin nopeassa kääntymisessä aiheutti Legolasille turvalleen kaatumisen kivilattialle.

”Mahtavaa! Pääsen harjoittamaan elvyttämistaitojani tekohengityksen antamisessa!” Haldir ajatteli iloisena ja kumartui Legolasin suulle.

”Hyi hitto, Haldir! Meinasin tukehtua kieleesi!” Legolas ähkäisi.

”Mutta minä pelastin sinut!”, Haldir sanoi oudon kirkkaalla ja iloisella äänellä. Hänen silmänsä olivat niin suurina, että hän olisi sopinut paremmin johonkin Anime-sarjaan, kuin siihen hetkeen.

”Ah, kuinka ihanaa. Pois päältäni!” Legolas sanoi välinpitämättömästi ja tyrkkäsi Haldirin päältään.

Legolas nousi huojuen ylös ja sulki Faramirin ja Éowynin huoneen oven, kun Haldir sillä aikaa nousi seinää vasten seisomaan.

”On parempi, että me menemme nyt pois täältä…” Legolas mutisi ja tuki huojuvaa ystäväänsä.

”Se on parempi kuin parempi idea, ystäväiseni!” Haldir ajatteli ja hymyili perverssisti mielikuvalleen mitä yön aikana voisi tapahtua.

***
Parin vastoinkäymisen jälkeen haltiaystävykset pääsivät Haldirin huoneeseen. Legolas huomasi heti yhden avaamattoman viinipullon, jonka Haldir oli jättänyt huoneeseensa tarkoituksella yötä varten.

”Jospa joisimme tämän vielä ennen nukkumaanmenoa…” Legolas mutisi ja ryhtyi avaamaan viinipulloa hampaillaan.

”Eikö sinullakin ole kuuma? Minä suorastaan läkähdyn tänne!” Haldir sanoi ja riisui paitansa mahdollisimman eroottisesti, joutuen hieman pettymään. Legolas oli tarttunut viinipulloon antaumuksella, eikä ollut vilkaissutkaan Haldiriin.

Haldir kirosi mielessään Legolasin tyhmyyttä, eikö tuo kuvankaunis ihanuus todellakaan tajunnut minkään tapaisia vihjailuja!?

Legolasin ilme kirkastui vasten odotuksia kulaus kulaukselta ja viimein irrotettuaan huulensa pullonkaulasta, hän röyhtäisi ja sanoi: ”Niinpä on, taidan ottaa minäkin paitani pois!”

”Tästä saattaakin tulla varsin mielenkiintoinen yö, kunhan pääsemme itse asiaan..!” Haldir ajatteli katsoessaan Legolasin paljasta ja kiinteää yläruumista himoitsevasti. Haldir nuolaisi huuliaan, kun hän ajatteli miltä tuo kauniisti hohtava iho maistuisi.

Legolas oli juonut pullosta jo huomattavat määrät, hän ojensi pulloa hymyillen Haldirille ja sanoi: ”Saatat tarvita vielä kunnon humala tilaa.”

Mitä Legolas tuolla tarkoittikin, hän ei sitä kertonut, vaan nousi ylös tuolista ja käveli ikkunan luona olevalle lipastolle huojuen ja nojasi siihen selkä ikkunaan päin.

”No?” hän kysyi viettelevästi.

”Jaa, mitä no?” Haldir kysyi hämmästyneenä.

”Mitä oikeasti halusit, kun minut tänne välttämättä raahasit?” Legolas hymyili viettelevästi, mutta kokonaisuus kärsi, koska hän huojui hieman ja hänen silmänsä karsastivat hiukan. Siitä huolimatta tunsi Haldir suurta vetoa nuorempaa haltiaa kohtaan ja tunsi myös kuinka veri suorastaan holahti alas nivusiin.

”Etköhän sinä kohta arvaa…” Haldir vastasi ja käveli Legolaksen taakse ja suuteli haltiaa kosteasti niskaan.

Kahdet housut tippuivat maahan samalla hetkellä ja pari huojui toisiaan kähmien kohti sänkyä.

Legolas kaatoi Haldirin alleen sängylle kiusaten kielellään toisen korvanipukkaa, Haldirin huokaillessa nautinnollisesti.

Hetkessä oli Haldirin mietteisiin tullut muutos, ja hän huomasi olevansa hänen suunnitelmiinsa nähden juuri päinvastaisessa asemassa Legolasiin nähden.

”Ei sen nyt näin pitänyt mennä!” Haldir ajatteli hädissään, mutta ei saanut kerättyä tarpeeksi päättäväisyyttä ja omaa tahtoa nuoremman haltian kosketusten huumassa. Pian oli Haldir taivaassa, mutta silti nelinkontin sängyllä nautinnollisesti ähkivä Legolas takanaan.

Koko pitkän yön, aina aamun pitkiin tunteihin asti kuului tietyn haltian makuuhuoneesta merkillisiä kovaäänisiä huokauksia, huutoja, ähkimistä ja naurua.

***
(Aamupalalla)

Aamu oli jo vaihtunut hiljalleen iltapäiväksi, mutta ruokasalissa oltiin vasta aloitettu aamupalan syönti. Legolas istui jalat leveästi haarallaan, hyvin tyytyväinen ja tyydytetty hymy kasvoillaan. Häntä ei jostain syystä krapula pahemmin vaivannut.
Aragorn nuokkui uhkaavasti nukahtamispisteessä puurolautasensa yläpuolella. Miehen krapula oli kerrassaan aivoja nakertavan kamala. Hän haisi vahvasti oksennukselle ja viinalle. Hyh.
Mutta tuossa pöydässä oli yksi jonka olemus oli kerta kaikkiaan kummallinen. Haldirin ilme oli kovin kivulias, hän näytti muutenkin ulkoa päin kovin rasitetulta ja hänen hiuksensa hapsottivat pahasti. (Vielä pahemmin kuin Aragornin, ja se on todella paljon.) Kuka tahansa olisi voinut olla varma, että haltian ulkomuoto ei johtunut ainoastaan karmeasta krapulasta.

”Huomenta herrat…” Faramir tervehti hiljaa kuiskaten, sillä hänkään ei nähtävästi ollut parhaassa mahdollisessa vedossa.

Aragorn ja Haldir tyytyivät vain nyökkäämään väsyneesti päätään, kun taas Legolas tervehti iloisesti: ”Huomenta. Mitenkäs voitte?”

Faramir mulkaisi Legolasta murhaavasti ja istui pöytään. ”Arvaahan kolme kertaa ja ammu pupulta korvat…” Éowyn tiuskaisi hiljaa ja nosti etu-, keski- ja nimettömän sormen ylös Legolasia päin. Nainen näytti siltä kuin olisi oksentanut moneen otteeseen.

”No siinä tapauksessa ottakaa tästä huikat! Tämän pitäisi auttaa selvittämään päätä, se vaikuttaa noin tunnin sisällä”, Legolas sanoi ja ojensi pöydässä olioille pientä pulloa, joka oli täynnä jotain kirkasta nestettä. Toiset eivät ajatelleetkaan kysyä mitä siinä oli, vain jokainen tarttui vuorollaan antaumuksella pulloon ja joi huikat.
Sitten laskeutui hiljaisuus pöytään, jokainen vain söi omaa vauhtiansa pöydän antimia.

Hiljaisuuden katkaisi Faramir kysymällä suu täynnä leipää: ”Mifen finä voit ovva noin filoinen?” Hän nielaisi ja jatkoi: ”Kun Aragorn on kohta aivan kirjaimellisesti pois pelistä, ja Haldir näyttää siltä, kuin olifantti olisi raiskannut!”

”Ei minulla sentään niin iso ole!” Legolas naurahti.

Faramir pudotti ruokailuvälineensä kalahtaen lattialle, ja Éowyn kaatoi lasinsa pöydälle. (Osaksi Legolasin sanoista ja osaksi siksi, ettei jaksanut nostaa lasia kunnolla.) Haldir punastui rajusti, ja Aragorn nukahti puuroonsa.

”Sinä siis… Sinä?!” Faramir kysyi hämmentyneenä, ja Legolas nyökkäsi tyytyväisenä: ”Minä.”

Sitten Éowyn ja Faramir repesivät pariskunnan omaperäisen räkäiseen nauruun, ja Legolas hymyili leveästi. Haldirin kasvojen väri muistutti jo selvästi paloautoa, ja Aragorn kuorsasi mistään mitään tietämättä puurossaan.

”Minä kun kuvittelin, että sinä olisit saanut Haldirilta vähän täytettä itseesi”, Faramir nauroi vedet silmissä.

”En uskonutkaan, että sinun kaltaisellasi ruipelolla olisi voimaa työntyä toisen sisään”, Éowyn totesi, kun oli rauhoittunut hieman.

”Itse asiassa, jos tarkkoja ollaan, niin sehän kävi kolme kertaa. Ja olihan siinä ekalla kerralla työtä, kun hän oli aivan kokematon siitä suunnasta!” Legolas virnisti, ja kaikki paitsi Aragorn ja Haldir nauroivat kovaan ääneen. Rajusti punastunut Haldir mulkoili Legolasia murhanhimoisesti, ja Aragorn kuorsasi.

Äkkiä Haldir nousi ylös loukkaantuneen näköisenä ja rynnisti pois ruokasalista, jättäen jälkeensä vaivaantuneen hiljaisuuden, jonka rikkoi vain Aragornin kuorsaus.

”Taisi suuttua”, Faramir sanoi hiljaa.

”Pitäisikö pyytää anteeksi, taisin hieman nolata hänet..?” Legolas kysyi hiljaa.

”Vähätelty ilmaisu! Kannatan anteeksipyyntöä”, Éowyn sanoi vilkaisten ovea, josta Haldir oli rynnännyt pihalle ja paiskannut kiinni niin, että saranat paukkuivat.

”Mutta mitä minä sanon?” Legolas kysyi hädissään, kun tajusi, että Haldir tuskin puhuisi hänelle, ellei hän pyytäisi pian anteeksi.

”Pyydät vain jotenkin anteeksi, vapaa tyyli. Tee vain mitä hän pyytää!” Faramir sanoi rohkaisevasti ja taputti Legolasta olkapäähän.

”Näin unta, että me asuttiin Muumilaaksossa…” Aragorn mutisi ja nosti päänsä unisesti puurosta.

Toiset tuijottivat hiljaa häntä kuin tärähtänyttä, kunnes Legolas sanoi: ”Mahtavaa… Minä menen nyt etsimään Haldiria”, ja lähti lepyttelemään ystäväänsä.

”Jos Legolas lupaa todella tekevänsä kaiken, mitä Haldir käskee, hän on enemmän kuin korviaan myöten kusessa! Haldir on varmasti suuttunut pahemman kerran”, Éowyn sanoi miehelleen, kun Legolas oli mennyt varmasti kuuloetäisyydeltä.

”Totta”, Faramir sanoi, ja parikunta jatkoi syömistä, Aragornin nukahtaessa takaisin puuroonsa.

***
Kun Legolas oli käynyt tarkistamassa Haldirin tyhjän huoneen, hän suuntasi askeleensa Rivendellin puutarhaan.

Saavuttuaan puutarhaan, hän huomasi olleensa oikeassa; Haldir seisoskeli kivisen kaiteen vieressä katsoen alas jokeen.

”Öh… En kai häiritse sinua, Haldir?” Legolas kysyi varovasti.

Haldir ei vastannut, joten Legolas päätti kävellä hänen viereensä.

”Mitä nyt?” Haldir kysyi kylmästi.

”Ehmn… Tulin pyytämään anteeksi. Annatko minulle anteeksi, ystävä rakas?” Legolas kysyi arasti, vaikka tiesi jo vastauksen. Haldir osasi olla kovin pitkävihainen ja häneltä oli vaikea saada anteeksi antoa.

”En. Vielä”, Haldir vastasi ja sai Legolasin hämilleen. Haldir kääntyi Legolasiin päin ja kysyi ovelasti: ”Mitä olisit valmis tekemään, jotta saisit anteeksi?”

”Mitä vain!” Legolas vastasi rohkeasti.

”Mitä vain?” Haldir kysyi hieman huvittuneesti toinen kulmakarva koholla.

”Ihan mitä vain!” Legolas vakuutti.

”Hyvä…” Haldir sanoi ja hymyili ilkikurisesti. Hän astui Legolasin taakse, joka tajusi juuri tehneensä suuren virheen sanottuaan ”Ihan mitä vain!”, sillä Haldir käyttäisi tuota lupausta varmasti hyväkseen.

”Ta-tai siis, en nyt ihan kaikkea, vaan minä-”, Legolas kääntyi Haldiriin päin, mutta pelkkä ilme Haldirin kasvoilla kertoi, että Legolas oli jo luvannut, eikä hän saisi syödä sanojaan.

”Tule mennään huoneeseeni, niin päätän siellä, mikä kuittaisi sen, mitä sanoit aamulla”, Haldir sanoi ja kahmaisi Legolasin kädestä kiinni ja lähti taluttamaan Legolasta huoneeseensa. ”Ja mikä kuittaisi sen, jonka teit yöllä”, Haldir lisäsi kitkerästi ja sai Legolasin pelkäämään pahinta.

”Istu, ole hyvä”, Haldir sanoi ja tyrkkäsi Legolasin istumaan sängylle ja meni itse takan viereiselle nojatuolille.

Legolasista tilanne oli enemmän kuin tukala. Hän tiesi, mitä Haldir aikoi tehdä. Hän tekisi saman, minkä Legolas oli tehnyt hänelle; kaataa sänkyyn ja naida tajuttomaksi muutaman kerran.

”Hmm.. Taidanpa tietää mitä teen”, Haldir sanoi ja käveli Legolasin luo. Legolas nielaisi peloissaan tyhjää.

Mitään varoittamatta Haldir kaatoi nuoremman haltian selälleen sängylle ja istui hänen päälleen hajareisin. Haldir alkoi avaamaan Legolasin paidan nappeja, eikä Legolas uskaltanut tehdä mitään, sillä hän oli varma, että siitä seuraisi jotain vielä pahempaa, sidontaa sun muuta irstaampaa.
Ilokseen Legolas huomasikin, ettei se, että Haldir pommitti hänen kaulaansa kosteilla suudelmilla, ollut yhtään vastenmielistä. Päinvastoin, se oli oikein mukavaa.

”Tähän voisi vaikka tottua!” Legolas ajatteli tyytyväisenä.

Mutta noilla rakastelevaisilla haltioilla ei ollut mitään tietoa siitä, että heidän oveaan oli raotettu hieman. Ja siitä pienestä raosta tuijotti sisään kolmet kiinnostuneet silmäparit; Aragornin, Éowynin ja Faramirin silmät. Faramir makasi lattialla mahallaan ja katseli lattia tasosta, Éowyn istui miehensä päällä ja Aragorn seisoi ylimpänä. Éowyn hihitteli hiljaa itsekseen, kun huoneessa olevat haltiat päästelivät nauttivia ääniä.

”Hyst, Éowyn! Haltioilla on pirun hyvä kuulo, he saattavat kuulla sinut minä hetkenä hyvänsä!” Aragorn kuiskasi Éowynille.

”Kuulla minut? Ai noiden omien ääniensä yli?” Éowyn tirskui.

Éowyn oli osittain oikeassa; Haldir ripotteli suudelmiaan jo Legolasin housujen kauluksella, ja Legolas voihki koko ajan vain lujempaa ja lujempaa.

Kolmikon katseluhetken kuitenkin keskeytti pieni hobittilähetti kysymällä kovaan ääneen: ”Öh… Onko Aragorn Arathorin poikaa näkynyt?”

Vakoileva kolmikko oli hypätä metrin ilmaan, kun heti hobitin kovaäänisen möläytyksen jälkeen kuului huoneesta Legolasin ääni: ”Kuka hitto siellä on?” ja askelmat lähestyivät nopeasti ovea.

”Äkkiä lipettiin!” Éowyn kähähti, kaappasi hobitin kainaloonsa, ja kolmikko otti ritolat.

Juuri kun kolmikkomme ja säikähtänyt hobitti (joka ajatteli ”Näinkö täällä kaikkia vieraita kohdellaan!?”) olivat päässeet nurkan taakse, ilmestyi Legolasin pää oviaukosta.

”Kukahan se oli, Haldir? Olin varma, että kuulin puhetta ja juoksuaskelia”, Legolas sanoi ja katsoi monta kertaa molempiin suuntiin käytävällä.

”Enpä tiedä, tulehan takaisin orjani! En ole puoliksikaan saanut sitä mitä tulen saamaan…” Haldirin viettelevä ääni kuului huoneesta. Legolas sulki oven ja askelten ääni vaihtui epämääräisiin äännähtelyihin ja huudahduksiin.

”Saatana, se oli tipalla!” Faramir kuiskasi käheästi.

”Jep! Ja nyt selvisi, mitä Haldir keksi Legolasille; hän on tehnyt Legolasista seksiorjansa!” Éowyn naurahti hiljaa ja piti hobitista vieläkin tiukasti kiinni. Hänen vasen kätensä oli hobitin vyötärön ympärillä ja toinen suulla, ettei lähetti voinut sanoa mitään.

”Mennään muualle, ettei oikeasti jäädä kiinni”, Aragorn kuiskasi, ja he lähtivät hipsimään kauemmas Haldirin huoneesta, josta kantautui haltioiden paljonkertovaa ääntelyä.

Kun he olivat kulkeneet tarpeeksi kauas lemmenleikkejä harrastavista haltioista, Éowyn päästi hobittilähetin alas.
”No niin… Mitä sinä täällä teet?” Éowyn kysyi epäluuloisesti hobitilta. ”Olit perkeleen lähellä aiheuttaa meille ongelmia!” hän jatkoi.

”A-anteeksi! M-minä etsin A-aragorn Arathorin p-poikaa!” hobitti änkytti säikähtäneenä ja stressaantuneen näköisenä.

”Minä olen Aragorn. Mitä asiaa sinulla on?” Aragorn sanoi ja kyykistyi hobitin tasolle.

”Kappas, kuningashan on pirun komea!” lähetti ajatteli, mutta sanoi: ”Minulla on sinulle viesti Minas Tirithistä”, ja ojensi kirjeen.

Aragorn nappasi kirjeen hobitilta, ja Faramir rääkäisi ja osoitti hobittia: ”Hyi! Sillä seisoo!” ja kaikki kavahtivat kauemmas, aivan kuin lähetillä olisi ollut rutto tai joku muu kulkutauti. Hobitti punastui ja sopersi jotain anteeksipyytävää.

”Sano hänelle, että tulen heti kun kerkeän. Nyt, häivy silmistäni!” Aragorn sanoi ja pysytteli edelleen kauempana hobitista, ja lähetti pinkaisi juoksuun.

”Mitä siinä lukee?” Faramir kysyi Aragornilta, joka ojensi kirjeen Faramirin ja Éowynin luettavaksi.


Halibatsuika Aragorn!

Täällä on ollut oikein hauskaa, ja hyvin pyyhkii edelleen! Mutta toki tämähän ei, ikävä kyllä, ole pysyvää, siis jos kaipaat takaisin Minas Tirithin sivistyksen pariin, pois sieltä peräpajulasta, ja kaunista kruunuasi, (joka ohimennen sopii päähäni kuin valettu) senkus tulet! Ovat avoinna 24/7! (Riippuu toki siitä, mihin aikaan yöstä sammun)

T: Minas Tirithin tämänhetkinen ylläpitäjä.

P.S. Parempia palvelus tyttöjä ei löydä, varsinaisia petoja, suosittelen!



”Vai että tällä tavalla…” Faramir tirskui ja katsoi kummallisesti vaimoaan, noilla kahdella oli varmasti jotain salattavaa.

”Millos lähdetään, hobitin seisauttaja?” Éowyn tirskui.

”Kunhan olen saanut vakoiltua kaiken selville niistä kahdesta, äläkä kutsu minua hobitin seisauttajaksi!” Aragorn sanoi ja kääri kirjeen.

”Keitä sinä vakoilet, Aragorn?”, kuului Legolasin ääni Éowynin takaa. Kolmikko oli hypätä metrin ilmaan, kun molemmat haltiat olivat päässeet huomaamattomasti niin lähelle.

”Oravia!” Aragorn huudahti väkinäisesti.

A/N2:Kommentteja? Pyydän.
Vuoden 2008 Gimli Kiitos kovasti <33

Ankka
Örkki
Viestit: 52
Liittynyt: Ma Joulu 04, 2006 2:05 pm
Paikkakunta: Minas Tirith

Viesti Kirjoittaja Ankka » Ke Huhti 18, 2007 2:04 pm

Tartteeko mun ees sanoa, että mä repesin? :D Paras oli kyl se, kun Aragorn nukahti puuroon :D Myös se kun se hobittilähetti tuli. Lisää

Avatar
Bulla
Örkki
Viestit: 16
Liittynyt: Ti Huhti 10, 2007 10:46 pm
Paikkakunta: Pippinin kainalossa

Viesti Kirjoittaja Bulla » La Huhti 21, 2007 2:13 pm

Aikas hauska. :) Omistuisen huumorintajuni ansiosta tälle repesin ääneen:
ÄÄK! Éowyn, rakas, älä katso!”
Ehhehee, tuossa oli jotain uskomattoman hykerryttävää. Ihan mukava tämä on
Sometimes we need to be cruel to be kind.

Avatar
damnsixx
Örkki
Viestit: 72
Liittynyt: Su Marras 18, 2007 5:42 pm
Paikkakunta: keskellä korpea

Re: osa 4!

Viesti Kirjoittaja damnsixx » Su Joulu 23, 2007 12:37 pm

mr.Kuusenneulanen kirjoitti: ”Sain Legolakselta persettä Rohanissa juomakilpailun jälkeen!” Aragorn virnisti.

”Minä olin silloin pahemman kerran humalassa! Minähän en ole homo!” Legolas mutisi laskeutuessaan varovasti tuolilta.


Tuo kohta oli lempparini XD Aijai,Legolas,ei saa väittää vastaan.Arska on yhtä rakastettava kuin aina.Tykkäsin tästä.
UkiBya♥
AkaSaku♥
All the problems make me wanna go

Avatar
Nuokkutar
Örkki
Viestit: 49
Liittynyt: To Syys 11, 2008 6:23 pm
Paikkakunta: "Paikkkunta? Öh... Hei tyypit? Missä me ollaan?"

Re: osa 4!

Viesti Kirjoittaja Nuokkutar » Ti Syys 16, 2008 7:55 pm


Kaikkien ihmeeksi omistushaluinen Faramir ei saanut vitunmoista mustasukkaisuus kohtausta, vaan sanoi: ”Legolas, nouse ylös jotta voin nähdä perseesi paremmin!”



Haldir katsahti Legolasta, joka lauloi kovaan ääneen ”Ei tippa tapa, ja ämpäriin ei huku!” ja kuiskasi Faramirille: ”Niin minäkin!”

*Naurua* :lol: Tämä on hyvä! Milloin tähän saadaan jatkoa? Tuskin maltan odottaa..
Varsinkin tuo loppuratkaisu kiinnostaa kovasti. :D

Vastaa Viestiin