Hups (R)
Lähetetty: Ti Maalis 13, 2007 10:40 pm
Title: Hups
Author: Silîdir
Genre: PWP, Humor
Rating: R (JEI!)
Pairing: ylläri!
Warning: Het!!!
Summary: Valarin kirjanpito menee sekaisin…
Beta: Lumisusi
Disclaimer: Ei, en omista kumpaakaan hahmoa. Leikin vain niillä yksinäisinä ja pimeinä yön tunteina.
Feeback: Tietty!
A/N: Hooo!!! Liikaa aikaa, liikaa ideaa! Toivon mukaan nautit betaamisesta tällä kertaa, Lumisusi.
Julkaistu Lumisuden lempeällä suostumuksella!
HUPS
Lumisusi käänsi tyytyväisenä kylkeään ja hämmästyi hieman törmätessään varsin lihaksikkaan oloiseen vartaloon vierellään. Hän räpytteli silmiään ja katseli ympärilleen hämärässä opiskelijasolussaan haparoiden silmälasejaan epätoivoisesti. Huomenna oli koepäivä ja Lumisusi kirosi mielessään – hurskaasti tietenkin.
Silmälasien sijaan hänen kätensä osui paljaalle rintakehälle, joka nousi ja laski nukkujan hengityksen tahtiin. Nyt Lumisusi alkoi tosissaan miettiä mitä hän olikaan eilen illalla tehnyt. Hän oli istunut netissä, kuten tavallista ja nauranut ystäviensä jutuille ja käynyt ajoissa nukkumaan. Yksin. Hän testasi kädellään vielä kerran paljasta rintakehää ja myhäili tyytyväisenä ja löi ajatuksissaan itseään poskelle. Kuka tahansa tunkeilija olikin, hän saisi lähteä.
Varovaisesti Lumisusi irrotti itsensä lihaksikkaiden käsivarsien otteesta ja etsi silmälasinsa. Voitonriemuisesti virnistäen hän kääntyi nyt sänkykumppaninsa puoleen ja oli jo lausumassa jonkin pisteliään kommentin kun hän jähmettyi paikoilleen. Lumisusi raotti epäuskoisesti verhoaan ja laski katulamppujen valon pieneen huoneeseen. Se valaisi leikkisästi kirjahyllyt ja suljetun tietokoneen, tiskaamattomat astiat ja viikatun vaatepinon. Kujeillen kellertävä valo tanssi myös kullanhohtoisilla, hieman kiharilla pitkillä hiuksilla, jotka olivat levittäytyneet nukkuvan hahmon ympärille. Ja kuin Lumisutta kiusoitellen kellertävään katulamppujen valoon sekoittui kuun hopeiset säteet, ja yhdessä ne saivat lihaksikaan miesvartalon hohtamaan hämärässä.
Lumisusi tunsi kurkkuaan kuivaavan ja hän nojautui tukea etsien vasten seinää. Hän pystyi näkemään jokaisen värähtävän lihaksen ja tunsi äkkiä punastuvansa ajatuksistaan. Lumisusi pakotti katseensa nukkujan kasvoihin ja hän tunsi maailman pyörivän ympärillään nähdessään siron, suipon korvankärjen pistävän esiin kultaisten hiusten lomasta.
Hän ei pystynyt estämään kättään, joka tarttui kiinni peiton reunaan joka juuri ja juuri nousi haltian vyötärölle ja uteliaana kurkisti peiton alle. Nyt kun tilaisuus oli. Ja nielaisi. Ja nielaisi uudelleen. Ja uudelleen. Hän tunsi vatsanpohjassaan kipristelevän ja luvattomia kuvia tulvi hänen mieleensä, poistaen viimeisenkin tiedonjyvän seuraavan päivän kokeesta. Lumis tunsi poskiaan kuumottavan ja säpsähti rajusti suuren, mutta pehmeän käden tarttuessa hänen käteensä.
Lumisusi nosti katseensa ja kohtasi sinisimmät silmät, mitä hän oli elämänsä aikana nähnyt. Ja kohtasi pehmeimmät huulet omillaan, kielen sivellessä hänen omia huuliaan kiusoittelevasti. Haltia näykkäisi hänen alahuultaan, seuraten kielellään sen rajaa. Hetkeen Lumisuden päässä ei liikkunut yksikään ajatus, mutta viimein hän räpytteli silmiään ja näki haltian istuvan hänen edessään, alasti ja erittäin kiihottuneena.
”Pidätkö näkemästäsi?” Glorfindelin matalan pehmeä ääni kysyi.
***
”Lórien!” Manwë huusi raivokkaasti unien valtakunnan herralle. Lórien katsoi yllättyneenä pehmeästä tuolistaan ylös. ”Olet TAAS sotkenut!”
”Laitoin unen Glorfindelistä, kuten pyysit…” Lórien puolustautui mutta kalpeni nähdessään Manwën käsissä kaksi paperia. Molempien numero oli sama, mutta toinen kuului naiselle ja toinen miehelle.
”Laitoit sen IHMISELLE!!!” Manwë huusi ja paiskasi paperit Lórienin syliin. ”Etkä kenelle tahansa!” Hän osoitti toisen paperin alareunan merkintää: Loftis. Lórien kalpeni. Heillä oli tiukat säännöt tuon oudon veljeskunnan kohdalla. Ei mitään ylimääräisiä kannusteita, noilla riitti mielikuvitusta ilman valarin apuakin. Lórien hymyili anteeksipyytävästi ja hymyili hieman varoen.
”Hups.”
Author: Silîdir
Genre: PWP, Humor
Rating: R (JEI!)
Pairing: ylläri!
Warning: Het!!!
Summary: Valarin kirjanpito menee sekaisin…
Beta: Lumisusi
Disclaimer: Ei, en omista kumpaakaan hahmoa. Leikin vain niillä yksinäisinä ja pimeinä yön tunteina.
Feeback: Tietty!
A/N: Hooo!!! Liikaa aikaa, liikaa ideaa! Toivon mukaan nautit betaamisesta tällä kertaa, Lumisusi.
Julkaistu Lumisuden lempeällä suostumuksella!
HUPS
Lumisusi käänsi tyytyväisenä kylkeään ja hämmästyi hieman törmätessään varsin lihaksikkaan oloiseen vartaloon vierellään. Hän räpytteli silmiään ja katseli ympärilleen hämärässä opiskelijasolussaan haparoiden silmälasejaan epätoivoisesti. Huomenna oli koepäivä ja Lumisusi kirosi mielessään – hurskaasti tietenkin.
Silmälasien sijaan hänen kätensä osui paljaalle rintakehälle, joka nousi ja laski nukkujan hengityksen tahtiin. Nyt Lumisusi alkoi tosissaan miettiä mitä hän olikaan eilen illalla tehnyt. Hän oli istunut netissä, kuten tavallista ja nauranut ystäviensä jutuille ja käynyt ajoissa nukkumaan. Yksin. Hän testasi kädellään vielä kerran paljasta rintakehää ja myhäili tyytyväisenä ja löi ajatuksissaan itseään poskelle. Kuka tahansa tunkeilija olikin, hän saisi lähteä.
Varovaisesti Lumisusi irrotti itsensä lihaksikkaiden käsivarsien otteesta ja etsi silmälasinsa. Voitonriemuisesti virnistäen hän kääntyi nyt sänkykumppaninsa puoleen ja oli jo lausumassa jonkin pisteliään kommentin kun hän jähmettyi paikoilleen. Lumisusi raotti epäuskoisesti verhoaan ja laski katulamppujen valon pieneen huoneeseen. Se valaisi leikkisästi kirjahyllyt ja suljetun tietokoneen, tiskaamattomat astiat ja viikatun vaatepinon. Kujeillen kellertävä valo tanssi myös kullanhohtoisilla, hieman kiharilla pitkillä hiuksilla, jotka olivat levittäytyneet nukkuvan hahmon ympärille. Ja kuin Lumisutta kiusoitellen kellertävään katulamppujen valoon sekoittui kuun hopeiset säteet, ja yhdessä ne saivat lihaksikaan miesvartalon hohtamaan hämärässä.
Lumisusi tunsi kurkkuaan kuivaavan ja hän nojautui tukea etsien vasten seinää. Hän pystyi näkemään jokaisen värähtävän lihaksen ja tunsi äkkiä punastuvansa ajatuksistaan. Lumisusi pakotti katseensa nukkujan kasvoihin ja hän tunsi maailman pyörivän ympärillään nähdessään siron, suipon korvankärjen pistävän esiin kultaisten hiusten lomasta.
Hän ei pystynyt estämään kättään, joka tarttui kiinni peiton reunaan joka juuri ja juuri nousi haltian vyötärölle ja uteliaana kurkisti peiton alle. Nyt kun tilaisuus oli. Ja nielaisi. Ja nielaisi uudelleen. Ja uudelleen. Hän tunsi vatsanpohjassaan kipristelevän ja luvattomia kuvia tulvi hänen mieleensä, poistaen viimeisenkin tiedonjyvän seuraavan päivän kokeesta. Lumis tunsi poskiaan kuumottavan ja säpsähti rajusti suuren, mutta pehmeän käden tarttuessa hänen käteensä.
Lumisusi nosti katseensa ja kohtasi sinisimmät silmät, mitä hän oli elämänsä aikana nähnyt. Ja kohtasi pehmeimmät huulet omillaan, kielen sivellessä hänen omia huuliaan kiusoittelevasti. Haltia näykkäisi hänen alahuultaan, seuraten kielellään sen rajaa. Hetkeen Lumisuden päässä ei liikkunut yksikään ajatus, mutta viimein hän räpytteli silmiään ja näki haltian istuvan hänen edessään, alasti ja erittäin kiihottuneena.
”Pidätkö näkemästäsi?” Glorfindelin matalan pehmeä ääni kysyi.
***
”Lórien!” Manwë huusi raivokkaasti unien valtakunnan herralle. Lórien katsoi yllättyneenä pehmeästä tuolistaan ylös. ”Olet TAAS sotkenut!”
”Laitoin unen Glorfindelistä, kuten pyysit…” Lórien puolustautui mutta kalpeni nähdessään Manwën käsissä kaksi paperia. Molempien numero oli sama, mutta toinen kuului naiselle ja toinen miehelle.
”Laitoit sen IHMISELLE!!!” Manwë huusi ja paiskasi paperit Lórienin syliin. ”Etkä kenelle tahansa!” Hän osoitti toisen paperin alareunan merkintää: Loftis. Lórien kalpeni. Heillä oli tiukat säännöt tuon oudon veljeskunnan kohdalla. Ei mitään ylimääräisiä kannusteita, noilla riitti mielikuvitusta ilman valarin apuakin. Lórien hymyili anteeksipyytävästi ja hymyili hieman varoen.
”Hups.”