Helmin-hiton-pitkä-vapaapudotus (PG-13, slash, het, prologi)

Huumoria ja parodiaa yllin kyllin.

Valvojat: Andune, Ilona

Amene
Puolituinen
Viestit: 344
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 7:53 pm
Paikkakunta: Vantaa

Helmin-hiton-pitkä-vapaapudotus (PG-13, slash, het, prologi)

Viesti Kirjoittaja Amene »

Nimi: Helmin-hiton-pitkä-vapaapudotus (Älä kyseenalaista nimeä, tajuat pian.)
Kirjoittaja: Amene
Luokitus: slash, hetsku, humor, päättömyys?
Paritus: err.. no joo. En kerro! Lälläspöö.
Ikäraja: PG-13, kielenkäyttö ja koska tämä käsittelee tapaturmia.
Oikeudet: Hahmot ovat Tolkienin, juonen alkuperä A long Way down-novellistä ja kavereiden kirjoittamasta jatkosta tuohon novelliin. Heille siis prossit. Ja sitten mukauttaminen toki minulle \o/
Beta: Haluaako/uskaltaako joku?
Varoitukset: hetskua, slashia, itsemurhaa, tapaturmaa, "kielenkäyttöä", päätöntä huumoria.

A/N: Kaverit siis enkuntunnilla juoniskelivat aivan upean jatkon tuohon novelliin ja se oli _pakko_ käyttää hyväksi. Kokeilen siis tätä tähän ideaa ja kyllä, tämä on vasta prologi.

--

Joka kaupungissa on oma paikkansa niille ihmisille, jotka eivät oikeasti vain enää jaksa tätä koko elämää. Tai melua. Tai raskautta. Tai toisiaan. Tai rahaa. Tai köyhyyttä. Tai rumia taloja, jotka ovat olevinaan moderneja taideteoksia.

Keski-maa, joka oli juuri uudistunut nykyaikaan ihanine moderneine tillihökkeleineen, oli tervetoivottanut uuden vuosituhannen, milleniumin, lahjoittamalla maalleen upean monikerroksisen pilvenpiirtäjän. Sen virallinen nimi oli Helmin tornin majakka, mutta tuttavallisemmin se tunnettiin ”Ärsyttääkö koko elämä? Etkö jaksa appivanhempiasi? Onko kaikki nyt vain päin seinää? Tule tänne ja koe Helmin-hiton-pitkän-talon-vielä-pidempi-pudotus-jonka-aikana-ehtii-kelata-jopa-koko-pitkän-elämänsä äkkitiputuksen vapaa leijuva tunne!”


--

Tiedättekö sen tunteen, kun kaikki vaan yksinkertaisesti vituttaa? Anteeksi sanankäyttöni, mutta se oli ainut sopiva sana kuvaamaan Gimlin tunnetilaa sillä hetkellä.

Ensinnäkin, hän oli rauhassa ollut kävelemässä töihin, kun joku hiivatin kaksi metrinen koripalloilija tönäisi häntä ja kehtasi haukkua palopostiksi! Hittoakos se hänen vikansa on, jos pituutta on nyt se maksimi metri kolmekymmentä?

Kaiken lisäksi jatkaessaan erittäin vihaisena matkaansa töihin, tuo idiootti Sam-tiedän-kaiken-mutta-koko-ajan-haluan-olla-kahdestaan-rakkaani-kanssa, tuttavallisemmin hänen pomonsa, tunki Gimlin naamavärkkiin lappusen, jossa oli iloisesti ilmoitettu, että hänet oli nyt erotettu. Nätimmin sanottuna siis potkittu pihalle ja toivotettiin onnellista päivänjatkoa.

Oikeasti! Kuka idiootti kirjoittaa irtisanomiskäskyn pinkille paperilla sydämien kera?! Ja kuka saakeli uskaltaakin tehdä sellaista hänelle? Gimli tunsi kirjaimellisesti savun nousevan korvistaan. Tämä. Oli. Ennenkuulumatonta.

Tämä lyhyt parrakas, ja tällä hetkellä erittäin murhanhaluinen, käppänä oli Gimli Glöinin poika, lyhyt, mutta sitäkin tulisempi veijari.

”Ja saamari soikoon se tyhmä lapsi, joka julkesi kustua minua veijariksi! Asukoon siellä roskalaatikossa loppuelämänsä!” .. Tai ei niin veijari.

Ympärillä kulkevat ihmiset väistivät huomiontuntuisesti ja hakeutuivat pois tämän murisevan pikkumiehen tieltä. Valitettavasti jollain tyhmällä juuri-ajokortin-saaneella idiootilla ei ollut älliä jatkaa tätä trendiä.

Kirkkaan pinkki auto hurjisteli hänen ohitsensa jättäen paikalle nyt todellakin vihastuneen, märän pikkumiehen.

”SE SIITÄ! Nyt riitti!”

--


Legolas pyyhki epätoivoisesti vetistäviä silmiään yrittäessään ohjata autoaan. Hän oli todella syvän epätunnon vallassa, sellaisen tunteen jonka kohdattuaan tietää, että kaikki muut tunteet on olleet vain hölynpölyä.

Tämä kaunis adonis huiskaisi vaaleat, pitkät hiuksensa olkapäidensä yli ja jatkoi naisellista vollotustaan. Kuinka ihmeessä hänelle oli suvaittu tehdä jotain tämänlaista?!

Tämä mies oli ollut viattoman onnellinen vielä tunti sitten. Kaikki oli mennyt täydellisesti - hänellä oli unelmatyö, unelmatalo ja unelmapoikaystävä. Kyllä, luit oikein poikaystävä. Ei, ei tyttö, joka näytti pojalta tai ihan-ollaan-jooko-vain-kavereita-kaveri. Luulitko tosiaanko, että tällä erityisen nätillä pojalla voisi olla tyttöystävä? Hehän riitelisivät vessavuoroista, meikeistä ja sukkahousuista jatkuvasti! Puhumattakaan siitä, että kumpi saa käyttää tänään nahkasaappaita.

Mutta, takaisin Legolaksen täydellisen elämän tuhoutumiseen. Hänellä oli ollut kirjaimellisesti kaikkea. Unelmatyö, unelmatalo ja unelmapoikaystävä. Ja kyllä, luit oikein. Siinä todellakin lukee poikaystävä.. Jatkuu.

Taas kerran jälleen takaisin juoneen. Hän oli ollut siis ihan täysin untuvikkona kävelemässä kauniiseen nelikerroksiseen kartanoonsa hennon punaisine aitoineen, kun ovesta käveli ulos Haldir - ja Aragorn! Ei siinä mitään, Haldir käveli talosta ulos melkein joka päivä, mutta niin myös Aragornikin.. tosin he kumpikaan eivät tehneet sitä samaan aikaan.

Legolas ei näes pystynyt tyytymään vain yhteen seurustelukumppaniin. Luuletko tosiaan, että hän saa tarpeeksi lahjoja vain yhdeltä, vaikka tämä olisi kuinka jumalallisen rikas, mieheltä? Ehei, ei todellakaan.

Ja nyt Aragorn ja Haldir pilasivat kaiken! Ihan kaikenkaikenkaikenkaiken! Tämä ei yksinkertaisesti enää ollut reilua.

Legolas löi nyrkillä rattiaan, oikaisten liian läheltä katua ja huomaamattaan kastellen pienen, mutta sitäkin enemmän karvaisen, lapsen kokonaan, ja huusi tuskastaan ja raivostaan.

Ja okei, niitä poikaystäviä oli kaksi.

--

Lapsi tuijotti järkyttyneenä kadulla kävelevää otusta. Se näytti mieheltä, se melkein kulki kuin mies, se puhui melkein kuin mies, mutta se haisi kuin rotta.

”Äiti, äiti! Kato tota miestä! Äiti! Kato nyt! Katokato! Se puhuu itsekseen!” lapsi rääkäisi innoissaan. Hänen äitikultansa nappasi nopeasti jälkikasvuaan kädestä ja raahasi hänet toiselle puolelle tietä.

”Hyss nyt! Ei saa puhua tuollaista!” hänen äitinsä kuiskasi ja yritti saada lapsen kävelemään vielä nopeampaan.

Tähän ei lapsi kuitenkaan suostunut, sillä nyt tämä olento oli alkanut puhua itsekseen selostaen jotain kissoista, viemäreistä ja hiivatinketunleivän sormuksista, jotka eivät vain suostuneet pysymään paikallaan.

”Äiti, äiti, kato! Nyt se puhuu itsekseen! Äiti! Katokatokato!” tyttö hyppi ihan onnesta käkenä ja nyki vanhempansa kättä. Tämä onneton vanhempi nappasi lapsensa syliinsä ja päätti käyttää hyödykseen lelukauppaan.

Monen minuutin päästä lapsen huomio katosi kummallisesta olennosta ja keskittyi täysin uuteen barbiin, jonka mukana sai jopa kolmet vaihtovaatteet ja vaihdettavan naaman ja alavartalon!

”.. Äiti?”

”Niin?”

”Mitä tarkoittaa hiivatinketunleipä?”

--

”Sam? Oletko nähnyt sormustani? ”

”Ai sitä kultaista, jonka hukkasit viime vuonna?”

”Juuri sitä.”

”En. Kysyit viisi minuuttia sitten.”

”Ai.”

”Joo.”

”Oletko nähnyt sitä vieläkään?”

”En.”

”Ai. Entäs nyt?”

”Frodo, minun pitää mennä töihin.”

”Mikä sinun on?! Etkä enää välitä minusta?”

”…”

”Oletko muuten vieläkään nähnyt sormustani?”

--

On asioita, joita nähdessään kaikki normaalit ihmiset juoksevat tien toiselle puolelle tai leikkivät yllättäen tulleensa sokeiksi. Esimerkkejä näistä on yksin puhuvat ihmiset, puhumisenhaluiset vanhukset, mafiaihmiset, juopuneet ja samanlaisiin, värisiin, kokoisiin ja mallisiin lenkkeilyasuihin pukeutuneet parit.

Sauron piti tästä asiasta todella paljon. Hänellä oli aina tilaa, kaduilla ihmiset kaikkosivat hänen edestään kuin vesi Mooseksen edestä ja hän sai aina alennusta jokaisessa kaupassa!
Onnellisesti, tai niin onnellisesti kuin voit olettaa mafiapomon hymyilevän, Sauron astui kadulla ja käveli niin ryhdikkäästi ja pitkin askelin kuin tyköistuvassa nahkasmokissa pystyy. Joka ei kyllä ole todella nopea tahtista, mutta sitäkin vaikuttavampaa.

Kauhistuksekseen Sauron huomasi joutuvansa käyttämään kyynärpäätekniikkaa kulkiessaan aamuruuhkaisella Keski-Maan pääkaupungin Gondorin katuja pitkin.

Ja samalla Sauron muisti ettei hän enää ollutkaan mafiapomo.

”Helkutin häviävä sormus! En enää koskaan mene käymään upealla ja rentouttavalla kylpyläreissulla Rivendellissä!”

--

”Arwen, baby , elämäni valo, sukukalleuteni, hanikultapupumösölötömussukkahani? Kulta? Kultaseni? Kalleuteni? Haniseni? … Arwen?

”Boromir, pää kiinni.”

”Mutta! Mitä tein väärin?”

Arwen kääntyi silmät palaen katsomaan Boromiria, vaaleahiuksista adonista, joka tunnettiin paremmin nimellä hänen aviomiehensä.

”Tämä ei vaan yksinkertaisesti toimi! En tiedä missä me menimme vikaan, mutta tiemme erosivat nyt! Olemme niin eri taajuuksilla! Emme enää edes harrasta seksiä ja tämä kaikki tuntuu olevan niin rutiinia jo”, hän huudahti väsyneenä. Lysähtäen alas istumaan tämä tummahiuksinen, upea ja kaunis sekä hellä ja ymmärtäväinen, nainen painoi päänsä väsyneenä käsiinsä.

”Mutta.. haniseni? Nyt on vasta meidän hääyömme.” Boromir kuulosti todella hämmentyneeltä ja totta puhuen näyttikin siltä.

”Kaiken lisäksi sinä, Boromir, et edes ole Aragorn!”

--

Kaikki nämä kuusi Keski-maan epäonnisinta ihmistä tajusivat samalla kellonlyönnillä, että on olemassa vielä yksi paikka, jossa he voivat yrittää uudelleen.

Nimittäin Helmin tornin majakka.

Sauron olikin aina halunnut kokeilla vapaapudotusta.

--

A/N2: That's it.
Legolas looked blank

Huumorificcaaja 2004, Typoilija 2006, Mangafriikki 2007, Merri 2009, Typoilija 2010 \o
Avatar
Fuu
norppa
Viestit: 948
Liittynyt: Ke Helmi 18, 2004 8:12 pm
Paikkakunta: syli

Viesti Kirjoittaja Fuu »

*hihittelyä*
Ame pieni, tämähän tuntuu toimivalta! Jo alusta saa hihitellä sille, että tämä ficci tuntuu ihan oikeasti sellaiselta täysin kettuuntuneiden, tarpeekseen saaneiden ihmisten vuodatukselta, jotka haluavat kävellä kadulla ja jupista rauhassa itsekseen mutta siitäkään ei tule mitään. xD Nuo kaiken maailman pitkät nimet on tosiaan omiaan sitä tunnelmaa luomaan, vaikka niitä olikin hitosti. :D
Odotan mielenkiinnolla että millainen ryysis sinne Helmin majakkaan sitten syntyy, kun nämä kaikki kohtalon kolhimat raukat sinne tunkevat. Voi voi. :')
”Mikä sinun on?! Etkä enää välitä minusta?”
”…”
”Oletko muuten vieläkään nähnyt sormustani?”
Tämä on nyt ihan pakko lainata, sillä kaikessa ytimekkyydessään tuo Frodon ja Samin vuoropuhelu oli oikeasti helmi. :D Kerrankin Frodo on se tyhmä, ja toisaalta tuo oli niin täydellisen ärsyttävän tuntuista että xD
”Arwen, baby , elämäni valo, sukukalleuteni, hanikultapupumösölötömussukkahani? Kulta? Kultaseni? Kalleuteni? Haniseni? … Arwen?

”Boromir, pää kiinni.”
"sukukalleuteni" 'kuoli täysin nauruun* Tämä oli ihan loistava, varsinkin tuo Arwenin repla, yhdistettynä Boromirin hirvittävään sössöttämiseen. xD Lisäksi ihana tuo miten irvistelit Arwenin täydellisyydelle, koska se on ihan totta. :D Kiitos tuosta.

Ahaha, odotan jatkoa todella mielenkiinnolla ^_^ Kiitos tästä *ruttaa* (ai ja jos tahdot betailua niin voin tarjoutua hommaan :D)
you spin me right round, baby, right round
like a record, baby, right round round round


Vuoden Ilopilleri 2005-2009, vuoden Humor-ficcaaja 2010. Pörr.

captainfuu.tumblr.com
captainfuu.deviantart.com
Avatar
xipe
Örkki
Viestit: 94
Liittynyt: To Loka 05, 2006 3:32 pm
Paikkakunta: T's pocket

Viesti Kirjoittaja xipe »

Enkö ole kommentoinut tätä aiemmin? Voi Sauron sentään, asianlaita täytyy korjata mahdollisimman pian.

Lyhyesti sanottuna pidin ficistäsi. Huumoria (siis oikeasti toimivaa sellaista) on vaikea kirjoittaa, mutta olet onnistunut melkoisen loistavasti.

Repeilyä aiheutti Boromirin lässytys ja Sauronin mafia-elkeily. Ja oikeastaan koko idea oli varsin mycket bra. En suosittele kirjastossa lukemista, kanssaihmiset ihmettelevät kun hihitän itsekseni täällä.
Tule tänne ja koe Helmin-hiton-pitkän-talon-vielä-pidempi-pudotus-jonka-aikana-ehtii-kelata-jopa-koko-pitkän-elämänsä äkkitiputuksen vapaa leijuva tunne!”
Hienoa. Jos jatkaa aiot, voit olla varma että täällä on ainakin yksi innokas lukija.
<i>I'll be your dream, I'll be your wish
I'll be your fantasy
I'll be your hope, I'll be your love
Be everything that you need...
</i>
Avatar
Darial Kuznetsova
Samooja
Viestit: 436
Liittynyt: Pe Marras 09, 2007 5:25 pm
Paikkakunta: Kemi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Darial Kuznetsova »

Toi oli- *nauraa kippurassa tuolin reunalla*
Epistä! Jotkut keksii jotain ihan päätöntä!
Kaikki nämä kuusi Keski-maan epäonnisinta ihmistä tajusivat samalla kellonlyönnillä, että on olemassa vielä yksi paikka, jossa he voivat yrittää uudelleen.

Nimittäin Helmin tornin majakka.

Sauron olikin aina halunnut kokeilla vapaapudotusta.
Heippa, ehjät kylkiluut *alkaa rykiä naurettuaan liikaa ja putoaa tuolilta*
*syvä hiljaisuus*
Jos oli nimi niin kuka sitä muistaa, jos oli kasvot niin ne helppo oli unohtaa.
Jos oli sydän niin se helppo oli poistaa ja pyörät pyörii, päivät itseään toistaa...

Sydänpuu - Mustaan Uneen (Jani Liimatainen)
Avatar
damnsixx
Örkki
Viestit: 72
Liittynyt: Su Marras 18, 2007 5:42 pm
Paikkakunta: keskellä korpea

Viesti Kirjoittaja damnsixx »

*mielipuolista käkästystä*
Ehkä pitäisi lopettaa käkätys,tai tulee piipaa-auto hakemaan O_o.
Legolas parka,mutta kyllä paras tässä ficissä oli Sauron.
No voi nenä,nyt se piipaa-auto tuli.*juoksee vessaan piiloon.*
UkiBya♥
AkaSaku♥
All the problems make me wanna go
Vastaa Viestiin