Uusia Kokemuksia, osa 6 18.5 (Valmis, R-Nc-17)

Huumoria ja parodiaa yllin kyllin.

Valvojat: Andune, Ilona

Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Uusia Kokemuksia, osa 6 18.5 (Valmis, R-Nc-17)

Viesti Kirjoittaja Silidir » Ke Huhti 18, 2007 8:11 pm

Title: Uusia Kokemuksia
Author: Silîdir
Genre: humor
Rating: R-NC-17 (osasta riippuen)
Pairing: Glorfindel/Ecthelion
Summary: Tapahtuu pienenpieni virhe ja Ecthelion syntyy uudelleen…
Disclaimer: Hahmot ovat ajasta ikuisuuteen Tolkienin omistamia, minä vain leikin heillä hiekkalaatikollani.
Warnings: Het maistettuna slashillä, miehisellä ajattelutavalla ja ripauksella ”sopivaa” huumoria.
Feedback: Khyllähän se kelepoo

A/N: löysin tämän pätkän naftaliinista ja herätin henkiin. Suurkiitos betaajalle: Haltsu! Ja tietenkin takapiruille (lue: koelukijoille), syyttäkää heitä tämän julkaisukuntoon saattamisesta.


UUSIA KOKEMUKSIA


”Olen kyllästynyt.”
”Olet aina kyllästynyt!”
”Mitä sitten?” Námo kääntyi huokaisten Lórienin puoleen ja katsoi tätä syyttävästi.
”Mitä sitten? Viimeksi vapautit sen kultahiuksisen katastrofin täältä!” Mandosin Salien herra sanoi kääntyen jälleen pöytänsä puoleen. Lórien virnisti ilkikurisesti ja käveli Námon taakse kietoen kätensä tämän vyötärön ympärille ja laski leukansa tämän olkapäälle.

”Sinähän sanoit, ettet halunnut kuulla enää hänen tarinoitaan”, Lórien sanoi nauraen.
”Sen sijaan saan kuunnella hänen ihailijoidensa inisemistä…” Námo mutisi.
”Mikä on ongelma? Vapauta heidätkin ja sillä siisti.”
”Arrrg! Olet mahdoton! En minä voi noin vain vapauttaa ketään ilman syytä!”
”Miksi et? Helppoahan se on: otat vain tuon leimasimen, isket leimat ja siinä”, Lórien sanoi toteuttaen samalla sanojaan ja leimasi paperin Námon edessä. Mustiin pukeutunut Námo tuijotti eteensä järkyttyneenä ja käännähti tarttuen Lórienin rinnuksiin kiinni. ”Uuuu, kovia otteita!” Tämä vain sanoi.
”Tiedätkö mitä sinä juuri teit!?” Námon ääni sihahti uhkaavasti ja hän kohotti paperia ylös. ”Sinä leimasit juuri Ecthelionin paperiin, että hän on tuleva onnellinen äiti!”

”Ups.”
”Ups?”
”Kas kas, minun pitääkin tästä lähteä… Onpas se aika kulunut. Nähdään taas!” Lórien haihtui näkyvistä jättäen raivostuneen Námon seisomaan yksinään. Hän tiesi, että seuraavassa hetkessä toinen vala soisi ihastuttavan seuransa hänen toimistoonsa. Yavanna oli Lórienin lisäksi yksi raivostuttavimmista valarista.

Eikä mennyt kuin muutama minuutti, kun Yavanna väreili omaan omituiseen tyyliinsä sumeana usvana keskellä lattiaa.
”Oletin, että erotat miehen ja naisen toisistaan”, Yavannan korkealta kajahtava ääni nauroi.
”Oletin, että Lórien osaisi jo käyttäytyä…” Námo vastasi ja nosti Ecthelionin kansion käteensä.
”Oletin, että et laskisi häntä käsiksi papereihisi, varsinkaan sen katastrofaalisen Glorfindel-tapauksen jälkeen.” Yavanna materialisoitui alastoman naisen hahmoon ja hymyili sirosti Námolle. ”Mutta tehty mikä tehty. Ecthelion palaa – naisena.”
”Hän ei pidä ajatuksesta.”
”Mutta pitää vartalosta, jonka annan hänelle…” Yavanna lupasi virnistäen.

***

Námo kutsui eteensä soturin sielun ja ilmoitti, että oli hänen aikansa tulla uudelleen syntyneeksi. Tai oikeastaan hänen sielunsa muuttaisi asumaan valmiiseen vartaloon ja hänet lähettäisiin suoraan Imladrisiin. Ecthelion nyökkäsi hyväksyntänsä ja tunsi suurta kiitollisuutta Valaria kohtaan raskaan tunteen vallatessa hänen sielunsa.

Námo kuuli haltian ajatukset ja huokaisi. Hän tarvitsisi korvatulppia.

***

Ecthelion heräsi päänsärkyyn. Hän makasi mahallaan nurmikolla ja nousi hitaasti käsiensä varaan katsellen yllättävänkin siroja sormiaan. Haltia nousi viimein polvilleen ja katseli ympärilleen uteliaana tietämään missä oli. Suuret vesiputoukset heijastivat sateenkaaren värit joen ylle ja ympäristö tuntui rauhalliselta. Vallaton musta hiuskiehkura livahti Ecthelionin silmien eteen ja hän pyyhkäisi sen korvansa taakse katsellen ympäristöään.

Ecthelion tajusi äkkiä, että jokin oli hullusti. Hän nousi ja tunsi hiustensa sipaisevan takapuoltaan. Juuri Valarin tapaista, hän oli aina leikannut hiuksensa lyhyemmiksi, inhoten paksuja mustia hiuksiaan. Hämmästynyt henkäisy kuului Ecthelionin takaa ja hän kääntyi katsomaan uteliaana horjahtaen hieman. Aukion toisella reunalla seisoi joukko haltiasotilaita, joiden edessä seisoi uljas soturi. Jokaisen kasvoilla oli samanlainen typertynyt ilme.

”Glorfindel?” Äkkiä Ecthelion muisti kultahiuksisen haltian nimen ja helpottuneena harppoi tämän luokse, halaten tiiviisti vanhaa ystäväänsä. Pettyneet huokaisut kantautuivat Ecthelionin korviin ja hän katsoi Glorfindeliin kummastuneena. Tämän kasvoilla viipyi edelleenkin typertynyt ilme, mutta nyt siihen sekoittui… himoa? Ecthelion katsoi alaspäin ystävänsä vartaloa ja tajusi tämän olevan kiihottunut.

”Hei! Mikä sinua vai…” Äkkiä Ecthelion kalpeni. Hän katsoi uudelleen alas, tällä kertaa omaa alastonta vartaloaan ja tuijotti hetken aikaa terhakoita rintojaan ja muodokasta vartaloaan. ”Ei. Ei. Ei... EIII!!!!”

Samaan aikaan Námo irvisti ja peitti korvansa.

***

Ehkä se oli vain pahaa unta. Niin sen täytyi olla, Ecthelion päätti ja avasi silmänsä varoen. Hän katsoi kauniisti koristeltua kattoa helpotuksesta huokaisten. Hän käänsi päätään ja näki oudonnäköisen tummahiuksisen haltian vierellään. Ecthelion muisteli nähneensä tuollaiset, hieman ihmismäiset korvat Eärendilillä, oliko poika selvinnyt?

”Minä olen Elrond”, haltia hymyili ja ojensi Ecthelionille kupin kuumaa teetä.
”Mitä tapahtui...” Ecthelionin silmät laajenivat. Hänen äänensä oli sointunut heleänä ja naismaisena huoneen ilmassa. Ja äkkiä hän repi vaatteensa kaula-aukkoa isommaksi ja tuijotti kauhuissaan rintojaan. Elrond katsoi hienotunteisesti toisaalle. Ecthelion hengitti raskaasti, mutta pysyi tajuissaan ja katsoi Elrondia suu auki. ”Miksi?”
”Glorfindel toi sinut tänne ja sanoi, että vaikutat jotenkin etäisesti tutulta. Aivan kuin Lähteen vartijana tunnettu Ecthelion, mutta... vartalosi on tuntematon. Hän oli hyvin vaivautunut puhuessaan, enkä kyllä yhtään ihmettele. Valar on suonut sinulle aikamoiset... muodot”, Elrond virnisti ja käveli ikkunan luokse. Ecthelion sulki viimein suunsa ja nousi, astuen suuren peilin eteen. Vapisevin sormin hän avasi kaapunsa ja levitti sen tuijottaen itseään peilistä. Hän oli pitkä, mutta sirorakenteinen. Sinisenmustat, hieman kiharat hiukset kehystivät sydämenmuotoisia kasvoja, joista katselivat siniset silmät. Ruusunpunaiset huulet täydensivät kuvan ja Ecthelion oli jo kiroamassa Valarin, kun hänen katseensa lipui alemmaksi.

Terhakat, suurikokoiset rinnat, solakka uuma ja kauniit lanteet. Ecthelion sulki äkkiä kaapunsa oven käydessä. Elrond nyökkäsi kapteenilleen, joka loi nolostuneen katseen haltianaiseen. Glorfindel oli käynyt huoneessaan peseytymässä ja hoitamassa pois kiihotuksensa, ja palannut sitten tapaamaan uutta tulokasta. Ecthelion ravisti päätään ja istui sängylle jääden tuijottamaan eteensä.

”Sinä olet kuin Ecthelion, mutta… uh…” Glorfindel loi anovan katseen Elrondiin.
”Minä olen Ecthelion, ääliö”, nainen mutisi
”Ei millään pahalla, mutta tuolla vartalolla… Ecthelion oli minun ystäväni ja luotettuni”, Glorfindel aloitti. ”Ja hän ei ollut... nainen?”
”En ollut, en... Pelastin sinut eräänkin kerran monien isien vihalta. Sinun viettelemiesi nuorten neitojen määrä oli huikea ”, Ecthelion sanoi vaimeasti. Hän katsoi viimein vanhaa ystäväänsä, joka vaipui sängylle istumaan ravistaen päätään. Elrond astui lähemmäksi.
”Emme voi kutsua sinua sillä nimellä”, hän sanoi. ”Se ei vain toimi. Voimme pitää tämän keskinäisenä salaisuutenamme, jos niin toivot.”
”Ja taatusti toivon! Tämä on muutenkin aivan kirotun uskomatonta. En tarvitse uteliaita ääliöitä ympärilleni…” Ecthelion aloitti.
”Ymmärrän”, Elrond nauroi ja katsoi kapteeniaan. ”Mutta tarvitsemme nimiehdotuksia.”
”Elenna?” Glorfindel ehdotti viattomaksi. Ecthelion huokaisi ja irvisti ystävälleen. Elrond hymyili ja nyökkäsi, luoden kysyvän katseen Ecthelioniin.
”Hyvä on. Kai se nimi kelpaa siinä missä muutkin”, Lähteen vartija huokaisi.

***

Viimeinkin yksin, Ecthelion mietti astuessaan ylelliseen huoneistoon, jonka Elrondin neuvonantaja Erestor oli hänelle osoittanut. Se oli naisellinen. Vaaleita värejä, herkkiä kuvia seinillä ja suuri kampauspöytä. Soturi ravisti päätään ja kurkisti makuuhuoneeseen. Sängyn vaaleanpunainen päiväpeitto sai päänsäryn alkamaan.

”Voi ei...” Ecthelion huokaisi. Hän istuutui sängylle ja mietti.

Hyvä on. Tämän täytyy olla erehdys. Olenko loppuikäni kiinni tässä hahmossa? Eipä silti, ettenkö pitäisi tästä kropasta, mutta toivoisin pääseväni käsiksi tähän ulkopuolelta… Ecthelionin silmät laajenivat ja hän katsoi rintojaan. Hmmm, ne ovat kivan näköiset. Uh! Ja aika herkät! Hellästi… Oh. Taidan olla kiihottunut…

Ecthelion tunsi kosteuden kasvavan alapäässään ja tajusi inahtelevansa sänkynsä päällä. Kuumat aallot väreilivät alavatsalla lähettäen välillä salamat liikkeelle pitkin selkärankaa. Soturi nosti helmojaan uteliaana ja levitti jalkojaan koskettaen itseään kuumaan, väreilevään kosteuteen ja vain hetkeä myöhemmin hän huusi ilmaan räjähtävän tunteen vallatessa hänen mielensä.

Selvä. Nyt ymmärrän enemmän, Ecthelionin tajusi vapisevansa yhä jälkimainingeissa.


…jatkuu…
Viimeksi muokannut Silidir, La Touko 19, 2007 8:26 am. Yhteensä muokattu 5 kertaa.
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.

Avatar
mr.Greenleaf
Örkki
Viestit: 196
Liittynyt: Ma Tammi 29, 2007 8:14 pm
Paikkakunta: Imatra

Re: Uusia Kokemuksia (R-Nc-17)

Viesti Kirjoittaja mr.Greenleaf » To Huhti 19, 2007 6:12 pm

Hohoo! Tässäpä mahtava idea! Ecthelion naisena! :lol: Tapahtuipa Valoilla pienenpieni virhe...

Tää kyllä reväytti pahasti! :D
Silîdir kirjoitti:”Tiedätkö mitä sinä juuri teit!?” Námon ääni sihahti uhkaavasti ja hän kohotti paperia ylös. ”Sinä leimasit juuri Ecthelionin paperiin, että hän on tuleva onnellinen äiti!”

”Ups.”
”Ups?”
Ja jatkoa, haluaa tietää tuleeko Glorfindelille ja Ecthtionille.. hmm.. muksuja? :lol:
Vuoden 2008 Gimli Kiitos kovasti <33

QKärmes
Samooja
Viestit: 446
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 6:52 pm
Paikkakunta: Pimeässä nurkassa pyyhkimässä kyyneliään
Viesti:

Viesti Kirjoittaja QKärmes » To Huhti 19, 2007 8:21 pm

hi hih hihihihihih *virnistelee tyhmästi töissä*

Ei mitään järkevää sanottavaa :D mielenkiintoinen asetelma kieltämättä :D
Kuva
Ficcejä 33+ kpl
Typotar-08

Miaplacidus
Puolituinen
Viestit: 307
Liittynyt: La Maalis 03, 2007 12:21 am
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Miaplacidus » To Huhti 19, 2007 9:18 pm

*Reps* Joskus on hyvä tarkistaa humor-osasto:) Tämä oli ihan hulvaton!

Glorfindel ja Ecthelion ovat tietysti ihania hahmoja. Tässä oli söpöä leikkisää pilaa (ja Valar x)). Jatkoo? (Lupaan kirjoittaa kunnon pitkän kommentin kun kerkeän...)
Ihminen muistetaan niistä asioista, joista kukaan ei uskalla sanoa hautajaisissa mitään.

Vuoden Tulokas 2008 - Äww, kiitos <3

Piratesse
Vitam Piratae Aligo
Viestit: 781
Liittynyt: Su Marras 06, 2005 11:26 pm
Paikkakunta: Shin-Ra HQ

Viesti Kirjoittaja Piratesse » Pe Huhti 20, 2007 7:26 pm

Kommaampa sitten tännekin. Irkissähän tätä tuli ruodittua jo aika tavalla, mutta kyllä tämän edelleenkin hihityttää. Sinun Lorienisi on kyllä aika epeli, kun ajattelee, mitä kaikkea sen suunnalta on jo saatu kokea. (kyllä, minun sohvallani on edelleenkin yksi punatukkainen haltia... :P)

Odotan jännityksellä ja naurulihakset treenattuina, mitä kaikkea vielä tulee eteen. Kiäh, tai siis sellaista, mitä ei ole vielä lukenut.
Vuoden tulokas 2006/ Vuoden Originaalikirjoittaja 2007/2008

Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Viesti Kirjoittaja Silidir » Ti Huhti 24, 2007 8:13 pm

Zilah: Minulla on suhde Irmon kanssa, joka on ihan hillitön juorumaakari! ... Tosin tässä tulee Irmolle pienimuotoinen kostoprojekti kaikista niistä visioista joita hän on uniini heittänyt.

mr.Greenleaf: Kiitos. Valar ja minä olemme huono juttu yhdessä. *evilgrin*

Ignata: Ja yhä mielenkiintoisemmaksi muuttuu... Tavoittelen loppua jota KUKAAN ei osaa arvata. :P

Miaplacidus: Mukavaa että miellytti, tämä tosiaan roikkui useamman kuukauden tuolla jemmassa.

Piratesse: *on täysin viaton punatukkaiseen haltiaan Piratessen sohvalla*



A/N: ja tässähän sitä seuraavaa osaa kaikelle kansalle on.... Kommentit edelleenkin tervetulleita


Osa 2

Glorfindel katseli Ecthelionia mietteliäänä. Tämä oli saapunut myöhässä illalliselle, hiukset vapaasti selän takana heiluen. Kapteenin oli myönnettävä, että Ecthelionilla oli hyvä maku vaatteiden suhteen, tummansininen vartalonmukainen puku suorastaan nosti tarjolle haltian vartalon. Yhä toistuvasti Glorfindel muistutti itseään, että nainen oli hänen asetoverinsa. Ja yhä useammin hän huomasi tuijottavan kyseisen asetoverinsa rintavarustusta.

”Glorfindel, silmäni ovat ylempänä”, Ecthelion sanoi ironisesti.
”Jo vain, mutta näin alempana jotain todella kiinnostavaa”, Glorfindel kuiskasi. Heidän keskustelunsa näytti kauempaa hyvinkin sivistyneeltä ja ruokki sitä huhua, että heidän välillään olisi vakava suhde.
”Epäilemättä. Tarvitsen apuasi sopeutumiseen, Glorfindel…” Musta hiuskiehkura karkasi Ecthelionin silmien eteen. Hän pyyhkäisi sen pois kiinnittämättä huomiota enää ruokaansa. Yksinäinen lasi viiniä seisoi hänen edessään ja Ecthelion loi kaipaavan katseen Glorfindelin edessä olevaan isoon olutmukiin.

Muusikot aloittelivat soittamistaan ja äkkiä Ecthelion tarttui kauhuissaan Glorfindelin käteen. Hän saattoi nähdä kiinnostuneet katseet, joita häneen luotiin. Glorfindel huokaisi ja nosti ystävänsä käden huulilleen virnistäen ilkikurisesti.
”Tahtoisitko kävellä puistossa, valtiatar Elenna”, hän kysyi viattomalla äänellä. Ecthelion löi ajatuksissaan nyrkillä ystäväänsä, mutta loihti kasvoilleen kauniin hymyn ja nyökkäsi. He nousivat yhdessä ja astuivat Imladrisin puistoihin.

”Valtias Elrond. Lordi Ecthelionilla on ongelma”, Erestor katsoi pariskunnan perään pilke silmissään. Elrond käännähti ja loi hämmästyneen katseen neuvonantajaansa. Erestor huokaisi ja ravisti päätään. ”Älä yritä. On minun asiani tietää.”
”Mutta pidä se omana tietonasi”, puolhaltia mutisi. ”Enkä minä näe ongelmaa, Erestor. Toisin kuin Gondolin, Imladris on suvaitsevaisempi.”
”En tarkoittanut sitä. Kuvittele itse joutuvasi väärään vartaloon, se on hämmentävää”, neuvonantaja huokaisi.
”Olet oikeassa kuten aina, Erestor. Mutta en ole…”
”Kertonut kaikesta? Olen pettynyt sinuun Elrond. Ecthelionin olisi saatava tietää, millaista on elää naisena”, Erestor siemaisi tummaa viiniään ja jäi katselemaan tanssivia pareja. Elrond katsoi hetken Erestoria, jonka virheettömät kasvot vainosivat puolhaltiaa jopa tämän unissa. Neuvonantaja oli tietenkin oikeassa. Kuten aina, Elrond huokasi ja päätti seuraavana päivänä kutsua Ecthelionin luokseen.

***

Glorfindel johdatti Ecthelionin puiston reunalla olevalle kauniille aukealle, jonka laidalle Elrond oli asennuttanut penkin. Ecthelion istui sille kasaten hameensa helmat, kiroten samalla epämukavaa vaatetta mielessään. Lämmin yö kietoi heidät syleilyynsä ja tuttu hiljaisuus vaipui heidän ympärilleen. Hetken aikaa Ecthelion pystyi jopa ajattelemaan itsensä takaisin Gondoliniin, takaisin omaan vartaloonsa.

”Ecthelion, tiedän, että tämä on vaikeaa, mutta … olet vain saanut niin pahuksen…”
”Tiedän. Minä näen ja tunnen sen joka päivä. En ymmärrä, mitä olen tehnyt väärin ansaitakseni tämän?” Ecthelion painoi päänsä katkerana ja Glorfindel vaipui polvilleen hänen eteensä. Hän pyyhki ystävänsä poskelle vierähtäneen kyyneleen. Äkkiä Ecthelion heittäytyi hänen kaulaansa nyyhkien ja surren kohtaloaan, joka oli sitonut hänet tähän elämään.

Kun hän viimein rauhoittui ja tajusi heidän asentonsa, hän nielaisi nostaessaan katseensa. Glorfindel hymyili ja nousi, auttaen ystävänsä ylös. Ecthelion oli jo kiittää kevyen punan noustessa hänen poskilleen, kun he kuulivat vihjaavan kuuloisia vihellyksiä. Haltioiden katsoessa sivulle he näkivät kaksi samannäköistä nuorukaista seisovan aukion laidalla.

”Jotain kerrottavaa Glorfindel!” Elladan nauroi, astuessaan lähemmäksi. Hän kumarsi liioitellusti mustahiuksiselle tuntemattomalle naishaltialle, huomioiden tämän yllättyneen ilmeen.
”Elladan. Sinun, jos kenen, pitäisi osata olla kohtelias”, Glorfindel huokaisi ja tervehti vanhaa oppilastaan. Elrohir kohotti kulmiaan ja hymyili monimielisesti nyt yksin seisovalle naiselle. Ecthelion hillitsi halunsa lyödä nuorta haltiaa, ja astui lähemmäksi Glorfindeliä.
”Ah, on minun kunniani esitellä Imladrisin uusin asukas, valtiatar Elenna”, Glorfindel nosti Ecthelionin käden huulilleen toivoen, että hänen ystävänsä tajuaisi olla raivostumatta. Lähteen vartija ei ollut tyhmä ja hymyili kauniisti ensin Glorfindelille ja sitten kaksosille.
”Minä olen Elladan ja tämä tässä on Elrohir. Ja saanen huomauttaa, että kauneimmatkin ruusut kapenevat rinnallanne, valtiatar”, Elladan virnisti ilkikurisesti. Hän näki varoituksen Glorfindelin katseessa ja mietti hetken aikaa. Äkkiä hän ymmärsi ja alkoi nauraa. ”Olen pahoillani Glorfindel! En tiennyt sinun olevan vakavissasi!”

Elrohir virnisti samanaikaisesti ja yhdessä kaksoset kipaisivat juoksuun, jättäen kaksi tyrmistynyttä haltiaa jälkeensä. Ecthelion katsoi kysyvänä kalvennutta Glorfindeliä.

”Heidät on saatava kiinni!” kultahiuksinen haltia puuskahti, mutta irvisti tuntiessaan tiukan otteen ranteessaan.
”Mitä? En ymmärrä, Glorfindel!”
”Elladan ja Elrohir ymmärsivät väärin ja me olimme varsin… läheisesti. He… luultavasti tekevät julkisen ilmoituksen, ellemme ehdi estää heitä”, Glorfindel punastui ja tempoi Ecthelionia mukaansa. Tämän kasvoille nousi kauhistunut ilme ja pian he juoksivat yhdessä minkä jaloistaan pääsivät kohti salia.

Mutta he myöhästyivät vain hiukan, ja saavuttaessaan suuren salin ovet Ecthelion kompastui hameensa helmoihin, ja Glorfindel nappasi hänet vaistomaisesti syliinsä. Heidän sisääntulonsa oli huomiota herättävä ja Elladan ja Elrohir nostivat saman tien maljan uudelle kihlaparille.

***

Voiko jokin vielä mennä pieleen?

***

”Olen pahoillani, mutta en pysty keksimään yhtään keinoa, jolla voisitte vetäytyä tästä aiheuttamatta minkäänlaista skandaalia”, Elrond hieroi ohimoitaan. Hän loi tuikean katseen poikiinsa, jotka istuivat hänen työhuoneensa sohvalla Erestorin valvovan silmän alla. Ecthelion katsoi nuorukaisia sormiensa lomitse. Hän istui käsiinsä nojaten Elrondin nojatuolissa ja sai oudoksuvia katseita kaksosilta.
”Elrond. Ei millään pahalla, mutta en voi naida häntä”, Glorfindel sanoi nostaen kädet rinnalleen.
”Glorfindel, tämä voi olla ihan hyväkin ratkaisu…”
”Hyvä?! Ja sinua sanotaan viisaaksi, voi Valar!” Ecthelion sihahti nousten ylös, mutta vaipui seuraavassa hetkessä maahan polvilleen pidellen vatsaansa. Elrond oli saman tien hänen rinnallaan ja auttoi haltian jälleen istumaan nojatuoliin.

”Kuuntele. Te tulette toimeen keskenänne, eikä Glorfindel ylitä rajojaan. Jos olet kihlaamaton, joutuisit selviytymään myös kiusallisista kosijoista”, Elrond selitti tutkiessaan Ecthelionia.
”Se myös antaisi sinulle mahdollisuuden elää vapaammin”, Erestor huomautti. Elrond hymyili ja nousi ylös.
”Hyvä on, ymmärrän, mitä tarkoitatte. Voisi kai asia huonommin olla…” Ecthelion mutisi ja irvisti luoden katseen puolhaltiaan. Glorfindel virnisti huvittuneesti ja ravisti päätään.

”Tämä on niin outoa”, hän totesi viimein.

Elrond hymyili ja käski kaikki ulos huoneestaan tahtoen puhua kahden Ecthelionin kanssa. Glorfindel otti kaksoset mukaansa ja varasi mielessään heille tiiviin koulutustilaisuuden, kun Erestor puolestaan hävisi omaan toimistoonsa. Elrond katsoi neuvonantajansa perään huokaisten ja sulki oven.

”Tätä ei ole helppo sanoa, mutta tiedäthän sinä, että naisilla on taipumus olla välillä hyvin temperamenttisia?” Elrond aloitti ja saadessaan nyökkäyksen vastaan, hän jatkoi. ”Se johtuu monien asioiden yhteisestä summasta, mutta niitä aikoja seuraa aina verinen vuoto.”
”Mitä?” Ecthelion katsoi puolhaltiaa suu auki. ”Mistä?”
”Sinä et todellakaan tiedä, vai?” Elrond huokaisi ja nojasi pöytäänsä. Hän alkoi selittää asiaa seuraten samalla koko ajan kalpeammaksi käyvää naista edessään. Elrond tunsi sääliä soturia kohtaan ja syvällä mielessään ihmetteli tämän tarkoitusta. Yhtälailla kuin oli ihmetellyt Glorfindelin uudelleensyntymistä. Puolen tunnin jälkeen Ecthelion tuijotti yhä eteensä suu auki, ja hetken aikaa Elrond jo pelkäsi pahinta, kunnes soturi nielaisi ja veti henkeä. Hänen huutonsa kaikui Imladrisia ympäröivien vuorten sokkeloissa.

”EIIIIIII!”

***

Námo pyöräytti silmiään ja laski kynänsä pöydälleen. Lórien saisi maksaa tästä…


...to be continue...
Viimeksi muokannut Silidir, Ma Huhti 30, 2007 3:09 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.

Miaplacidus
Puolituinen
Viestit: 307
Liittynyt: La Maalis 03, 2007 12:21 am
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Miaplacidus » Ti Huhti 24, 2007 8:35 pm

*naur* tulihan sitä jatkoa!

Idea on ihana. Minä jaksan edelleenkin repeillä tuolle Ecthelionille. Elrondin ja hänen keskustelu koskien naistenvaivoja... Pari kirjoitusvirhettä bongasin: tempperamanttisia -> temperamenttisia eli vain yksi P ja koulutus tilaisuuden -> koulutustilaisuuden eli yhteen.
Ja yhä useammin hän huomasi tuijottavan kyseisen asetoverinsa rintavarustusta.
Miehet! :evil:
Voiko jokin vielä mennä pieleen?
Joo-o? Jatkoo?
Ihminen muistetaan niistä asioista, joista kukaan ei uskalla sanoa hautajaisissa mitään.

Vuoden Tulokas 2008 - Äww, kiitos <3

Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Viesti Kirjoittaja Silidir » Ma Huhti 30, 2007 3:08 pm

Miaplacidus: Kiitos, käyn korjaamassa nuo tässä hetimiten. Kyllähän Ecthelionilla on vielä paljon edessä... *evilgrin*

A/N: Ja tämän osan yksityiskohtien säädöstä kiitän nöyrimmästi Piratessea. *ojentaa punatukkaisen haltian*

Ja kommentit tervetulleita...

Osa 3

Seuraavan viikon aikana Ecthelion oli valmis tappamaan itsensä päästäkseen Mandosin Saleihin ja Námon kimppuun. Haltia oli järkyttynyt Elrondin kertoessa hänelle tästä jokakuisesta vaivasta, mutta sen kokeminen oli kymmenen kertaa pahempaa. Nolostuneena soturi oli joutunut kysymään apua Elrondilta selvitäkseen päivä kerrallaan eteenpäin. Samanaikaisesti Glorfindel sai onnitteluja alaisiltaan, ja neuvoja avioelämää varten. Elladan ja Elrohir pitivät salaisuuden, mutta kiusasivat armottomasti kahta soturia.

Ecthelion hämmästyi Glorfindelin ilmestyessä hänen ovelleen eräänä kauniina iltana. Kapteeni oli vaivautunut ja Ecthelion astui hieman syrjään laskeakseen ystävänsä sisään, mutta Glorfindel ravisti päätään.

”Tule mukaani, mennään kävelemään…” hän mutisi vaivautuneena. Ecthelion katsoi ystäväänsä oudoksuen ja nyökkäsi viimein. Hän irvisti ja otti olkapäilleen lämpimän liinan, jota naiset käyttivät yleisesti. Ecthelionin mielestä se oli vain vaivanloinen, mutta hän yritti sopeutua. Jos tämä kerta oli Valarin tahto, niin mikä hän oli sitä vastaan kamppailemaan.

Ecthelion nautti Imladrisin puistoista, mutta hämmästyi Glorfindelin johdattaessa hänet kohti syrjäistä aluetta. Vielä enemmän hän yllättyi nähdessään kaksi miekkaa lepäävän puun runkoa vasten.

”Tiedän… tai en oikeastaan, mutta voin kuvitella sinun kaipaavan kaksintaistelua”, Glorfindel nyökkäsi miekkoja kohden.

”Oh, et arvaakaan!” Ecthelion puuskahti ja tarttui toiseen miekkaan. Hän muisti liikkeet, ja miekka tanssi hänen ympärillään. Glorfindel näki, kuinka Ecthelionin kasvoille nousi onnellinen ilme. Hetkeksi Ecthelion pystyi unohtamaan oman vartalonsa, kunnes kompastui hameensa helmaan. Glorfindel oli välittömästi auttamassa ystäväänsä ylös.
”Sattuiko sinuun?”
”Mitä pahaa minä olen tehnyt”, Ecthelion kuiskasi ja katsoi Glorfindeliä suoraan silmiin. ”En ymmärrä…” Glorfindel painoi sormensa hänen huulilleen ja hymyili varovaisesti viitaten miekkojen alla lepäävään vaatenyyttiin. Ecthelionin katse huokui kiitosta hänen nostaessa esiin väljän tunikan ja housut. Glorfindel virnisti ja käänsi selkänsä antaen ystävälleen yksityisyyttä.

He kävivät läpi tuttuja harjoituksia ja tunsivat aseveljeyden kasvavan välilleen, vaikka totuudenmukaisesti Glorfindelin oli vaikea keskittyä. Ohut tunika liimautui kevyen hien ansioista naisen ihoa vasten, ja pian Glorfindel teki virheen ja paiskautui maahan. Ecthelion istui hänen mahansa päälle, miekka tiivisti hänen kaulaansa vasten.

”Uhm, ole kiltti ja nouse”, Glorfindel sanoi hieman epätoivoisesti. Ecthelion virnisti, hän muisti hyvin, kuinka kiihkeän tunteen kunnon harjoitus sai vellomaan jokaisen sisällä. Itse asiassa, hän saattoi tuntea Glorfindelin kiihotuksen koskettavan takamustaan. Ja äkkiä kylmänväreet kulkivat pitkin hänen vartaloaan, nipukat kohosivat terhakoina ylös ja kutkuttava tunne alavatsalla sai hänet sävähtämään kauemmaksi istumaan. Ecthelion tuijotti lähes kauhuissaan ystäväänsä, joka nyt nousi hitaasti ylös.

Glorfindel oli riisunut paitansa jossain vaiheessa, ja Ecthelion tajusi tuijottavansa hänen vatsalihaksiaan. Ja kiihottuvansa siitä. Olihan Glorfindelin kultaisine hiuksineen ollut jo Gondolissa naisten keskuudessa hyvin suosittu ja haluttu seuralainen, mutta eipä Ecthelion ollut sitä sen kummemmin ajatellut. Mutta nyt hänen vartalonsa petti hänet ja himoitsi tuota upeakroppaista haltiaa tavalla, joka hämmensi Lähteen vartijan mieltä. Hän kietoi kätensä vartalonsa ympärille ja sävähti kun käsivarret koskettivat kovia nipukoita.

”Glorfindel… ole kiltti ja mene pois”, Ecthelion sanoi vaimeasti, mutta Glorfindel istuutui hänen viereensä ja katseli huolestuneena ystäväänsä.
”Ecthelion. Kerro minulle”, hän pyysi. Uteliaana hän yritti tavoittaa ystävänsä katsetta. ”Hei… sinä olet minun luvattu puolisoni”, Glorfindel sanoi virnistäen ja Ecthelion naurahti. Hän muistutti itseään siitä että kyseessä oli Glorfindel, hänen rakas ystävänsä. Hän rauhoittui ja nyökkäsi.
”Hyvä on”, Ecthelion huokaisi. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän veti hitaasti tunikansa pois ja katsoi rintojaan. ”Muistatko, kuinka naiset yleensä menivät sanattomaksi läheisyydessäsi?” Glorfindel nyökkäsi muistolle tuijottaen uteliaana ystävänsä rintoja.
”Ja me ajattelimme, että he olivat vähämielisiä”, hän nauroi. Ecthelion hymähti ja kosketti hieman uteliaana nipukkaansa, sihahtaen kivusta.
”Minun erinomainen vartaloni reagoi näin sinun läsnäoloosi”, hän sanoi viimein. ”Voisi kai sanoa samaa, kuin silloin kun näimme sen nuoren neitokaisen uimassa…”
”Tarkoitatko, että he… että sinä… olivat kiihottuneita minusta?” Glorfindel oli aidosti hämmästynyt ja tuijotti nyt ystäväänsä silmiin. Ecthelion nyökkäsi ja tarttui mekkoonsa, vetäen sen päälleen. Glorfindel nousi hitaasti, viitsimättä edes yrittää peittää pullottavia housujaan. Ecthelion hymyili vaisusti.
”Onneksi tunne on näköjään molemminpuolinen…” hän sanoi viimein ja otti ystäväänsä olkapäästä kiinni, aseveljien tervehdykseen. Glorfindel nyökkäsi.

***

Erestor oli järjestänyt Ecthelionin huoneeseen muutamia naisten vaatteita, ja odotti kärsivällisesti kihlaparin saapumista. Hymyillen Ecthelion tervehti neuvonantajaa, mutta loi sitten epäilevän katseen sängylle. Glorfindelin vihelsi hiljaa katsellessaan satiinisia alusvaatteita ja asusteita, jotka Erestor oli sängylle kasannut.

”Ethän yritä väittää, että nämä ovat minulle…” Ecthelion mutisi epätoivoisesti, katsellessaan kieltämättä hyvin kiehtovia vaatteita. Hän kohotti kulmiaan Glorfindelin nostaessa ylös hyvin pienet alushousut ja virnisti avoimesti ystävänsä ilkikuriselle katseelle. Glorfindelillä oli kauniit silmät, Ecthelion ajatteli ja käveli tämän vierelle. Hän otti alushousut käsiinsä ja tunsi kuinka pehmeältä sileä kangas tuntui hänen sormiensa alla. Erestor huokaisi ja nosti esiin korsetin.
”Aloitetaan tästä”, hän sanoi. Glorfindel oli jo poistua, mutta Erestor ravisti päätään. ”Saatan tarvita apuasi.”
”Apuani? En minä osaa pukea noita, vain riisua…” Glorfindelin kasvoille nousi puna. Erestor huokaisi ja nosti toisen kätensä lanteilleen.
”Jos osaat riisua, osaat myös pukea”, neuvonantaja sanoi ja alkoi tottuneesti avata korsetin nauhoja. Ecthelion kohotti kulmiaan ja loi epävarman katseen Glorfindeliin, joka oli yhtälaisen hämmästynyt. Erestorilta ei mennyt kauaakaan ennen kuin hän ojensi korsetin Ecthelionin suuntaan.
”Mitä?” soturi sanoi.
”Voi hyvä Valar… Ota vaatteesi pois, tämä tulee alle”, Erestor pyöräytti silmiään ja ravisti päätään.
”Ai…” Ecthelion punastui ja riisui yksinkertaisen mekkonsa.
”Kadehdittava vartalo”, Erestor huomautti. ”Nosta kädet ylös.”
Ecthelion totteli, ja niin Erestor veti hänen päälleen korsetin. Hetken soturi mietti, ettei tämä niin paha juttu ollutkaan, mutta Erestorin kiristäessä ensimmäiset nyörit, hän korjasi mielipidettään. Narut kiristivät vähitellen korsetin tiukaksi hänen ympärilleen, jättäen rinnat paljaiksi.

”Se on tiukka”, Ecthelion sihahti hampaidensa välistä, nojatessaan pöytään.
”Sen pitää olla tiukka”, Erestor vastasi ja nyökkäsi Glorfindelin suuntaan. ”Noh? Miltä näyttää?” Ecthelion nousi ja vääntelehti hetken ennen kuin kääntyi ystävänsä puoleen. Glorfindel pystyi vain nyökkäämään.
”Tämähän tuntuu aika mukavalta” Ecthelion totesi kosketellessaan asusteen pehmeää pintaa. Itse asiassa, tämähän tuntui erinomaisen tukevalta , Ecthelion ajatteli ja nosti katseensa ylös. Suuri peili näytti hänen kuvajaisensa ja hän huomasi ajattelevansa kuinka hyvältä näyttikään. Korsetti oli edelleenkin hänen mielestään yksi kiihottavimmista vaatekappaleista… Ei. Tutuksi käynyt väreily iholla sai soturin kiroamaan ääneen.
”Onko naisen vartalo näin herkkä?” hän puuskahti ja vaistomaisella eleellä peitti rintansa ja alapäänsä käsillään. Glorfindel nielaisi voimatta katsoa muualle kuin ystäväänsä. Erestor sen sijaan ravisti päätään huokaisten.
”Ei se ole, mutta koska sinä ajatellet kuin mies, koet oman vartalosi ja sen … mahdollisuudet kiihottavana”, hän sanoi ja ojensi koristeellista vaatetta.
”Minäkin koen hänen vartalonsa kiihottavana”, mutisi Glorfindel.
Niinpä niin, Ecthelion huokaisi mielessään. Kukaan ei muista enää, että minulla on älykkyyttäkin. Korsetti alkoi vähitellen painaa häntä. Mahtavaa. Kauanko minun pitikään sietää tätä? Koko päivänkö? Ecthelion tunsi tappiomielialan valtaavan itsensä ja painoi päänsä. Erestor ravisti päätään.

”Ryhdistäydy”, neuvonantaja sanoi käskevästi.
”Vaikea on tehdä muuta. Tämä … korsetti on kuin mithrill-vanne ympärilläni”, Ecthelion murahti.
”Siihen tottuu, usko minua”, Erestor vastasi ja pyysi Glorfindelin tuomaan korurasian lähemmäksi.
”Hyvähän sinun on sanoa”, nainen kivahti. Erestorin huulille nousi kevyt hymy ja hän astui taaksepäin avaten samalla mustan kaapunsa. Molemmat soturit henkäisivät hämmästyksestä nähdessään mustan korsetin neuvonantajan yllä. Sen taitavat kuvioinnit päättyivät alareunan helmikoristeluihin. Yhtä ilmeettömästi Erestor sulki kaapunsa ja palasi Ecthelionin korujen pariin.
”Miksi?” Glorfindel kysyi.
”Aluksi siksi, että loukkaannuin pahasti ja korsetti tuki minun vaurioitunutta selkääni. Myöhemmin siksi, että pidän tästä tunteesta”, neuvonantaja vastasi
Ecthelion kohensi oloaan, korsetti todellakin alkoi ahdistaa, vaikkei se Erestorin mukaan ollut edes kovin tiukalla. Glorfindel tunsi olonsa turhaksi toimiessaan Erestorin apuna, vaikkakin hän ymmärsi, että hän tulisi olemaan Ecthelionin apu myöhemmin.

***

Námo seisoi Manwën edessä. Tuulten herra kysyi kolmannen kerran.

”Niin MITÄ hän teki???”


Jatkuu...
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.

Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Viesti Kirjoittaja Silidir » Ma Touko 07, 2007 7:25 pm

ZilahNo juu, jos nyt pitäisi näppini EROSSA Erestorista ja Elrondista (omia uniani ei lasketa mukaan. :D). Manwëlla on aikamoiset ajatukset, mutta hänen visioitaan näemme enemmän vasta myöhemmin.

A/N: Osa neljä, olkaatte hyvät. Tämä on ainakin se NC-17 osa joten teitä on varoitettu. Ja ne kommentit piristää mieltä!


Osa 4.

Juhlaillallinen oli järjestetty hyvällä maulla. Ecthelion ja Glorfindel istuivat kauniin murattikaaren alla, Elrondin ja Erestorin istuessa heidän vierellään. Ecthelion katseli kateellisena Glorfindelille tuotua oluttuoppia.

”En suosittele”, Erestor sanoi siemaisten samalla tummanpunaista viiniään. Ecthelion katsoi vierellään istuvaa neuvonantajaa kysyvänä. ”Vältä myös turvottavia ruokia…”
”Miksi?”
”Korsetti, valtiatar Elenna, korsetti”, Erestor sanoi sipaisten omaa vyötäröään. Elrond loi hieman kummastuneen katseen neuvonantajaansa ja tämä peitti avoimen ilmeensä nopeasti. Äkkiä Ecthelion tajusi tuntevansa sääliä mustahiuksista neuvonantajaa kohtaan, joka salasi kaikilta itsensä. Hän laski kätensä Erestorin käden päälle ja hymyili.
”Olen kiitollinen, että sinä olet auttamassa minua”, Ecthelion sanoi. Erestorin kasvoilla välähti yllättynyt ilme, joka pehmeni pian surumieliseksi hymyilyksi.
”Olen iloinen, että voin olla avuksi”, hän sanoi.

Elrond ja Glorfindel vaihtoivat oudoksuvan katseen Ecthelionin ja Erestorin syventyessä keskustelemaan keskenään. Glorfindel venytti juhlakaapunsa kaulusta, joka tuntui jostain syystä kuristavan häntä. Hän katseli Elladanin ja Elrohirin juomiskilpailua melkein haaveilevasti, kaksoset osasivat pitää hauskaa, mutta eivät edelleenkään hallinneet juomistaan.

”Toivon mukaan ajattelet samaa kuin minä”, Ecthelion kuiskasi tulevan puolisonsa korvaan.
”Joisimme heidät kevyesti pöydän alle…” Glorfindel hymyili ilkikurisesti ja nousi ojentaen kätensä Ecthelionille, joka nousi kohtuullisen sulavasti. He kävelivät kaksosia kohti ja pöydän luokse päästyään, istuivat alas. Ellladan ja Elrohir vaihtoivat lähes kauhistuneen katseen keskenään ennen kuin loivat anovan katseen isäänsä. Elrond vain nosti viinilasiaan ja hymyili viattomasti.

Monien yllätykseksi, Elenna osoittautui todelliseksi pelaajaksi eikä kaksosilla ollut mitään mahdollisuutta häntä vastaan. Elrond kohotti kulmiaan, kun Elrohir viimein teki tuttavuutta kovan lattian kanssa ja vain hetkeä myöhemmin Elladan seurasi häntä. Hetken aikaa vallitsi syvä hiljaisuus ennen kuin hurraa-huudot kaikuivat kaikkien korviin. Ecthelionin päässä humisi ja hän tiesi, että hän ei olisi kohta enää kävelykunnossa. He onnistuivat nousemaan ja poistumaan ylväästi salista, joka Ecthelionin mielestä heilahteli jo varsin uhkaavasti. Glorfindelin käsipuoleen nojaten, hän luotti siihen, että soturi johdattaisi heidät oikeasta ovesta ulos.

”Glorf…” Ecthelion puristi silmänsä kiinni. Taisin yliarvioida itseni, hän mietti yrittäessään saada happea. Korsetti. Tahdon tämän vehkeen pois päältäni! Ecthelion kompuroi sohvan vierelle ja osui kuin ihmeen kaupalla pehmeille tyynyille. Glorfindel, joka oli huomattavasti paremmassa kunnossa, mutta ei missään nimessä selvä, auttoi ystävänsä istumaan kunnolla.
”Tahdotko, että autan?” Hän kysyi pehmeästi.
”Kuka teistä?” Ecthelion avasi silmänsä ja yritti katsoa Glorfindeliä. ”En ymmärrä… en iki…nä, ole…”
”Noin humalassa… Tiedän. Nykyisellä vartalollasi ei ole samanlaista kestokykyä kuin entiselläsi”, Glorfindel avasi varoen hameen nyörityksiä, yrittäen olla koskettamatta ihoa.
”Tiedätkös…” Ecthelion antoi Glorfindelin kääntää itsensä ja nojasi kyynärpäillään sohvan selkänojaan tarjoten Glorfindelille aikamoisen näyn. Mustat hiukset olivat vielä pysyneet kampauksessaan, ja korsetti istui tiiviisti tiukan vartalon päällä. Pyöreät pakarat olivat paljaina, pienten alushousujen painuessa vakoon. Glorfindel nielaisi ja sulki silmänsä, miettien samalla karvaisia kääpiönaisia. ”On tästä jotain hyötyä…ääkin.”

”On vai? Kiusaat minua…” Glorfindel mutisi selitellessään korsetin solmua.
”Pfff! Sinä oletkin sankari!” Ecthelion kihersi ja kurkisti viettelevästi olkansa yli. Glorfindelin suu kuivui, kun Ecthelion keikautti lanteitaan. Hän kosketti varoen kalpeaa ihoa, sivellen sen pehmeää pintaa melkein ihmettelevästi. Ecthelion voihkaisi yllättyneenä kosketuksen tuomista sähköisistä väreistä.
”Ecthelion… ” Glorfindel veti kätensä pois ja perääntyi. ”En pysty hillitsemään itseäni.”
”…findel, kosketa minua…” Ecthelion kuiskasi. Valar, hän on taitava, Ecthelion henkäisi ajatuksissaan, Glorfindelin antaessa myöten himoilleen. Tämä riisui taitavasti alushousut ja kosketti naista hellän vaativasti niin, että tämä puristi sohvan selkänojaa rystyset valkoisina.

”Olet kaunis”, Glorfindel kuiskasi ja painoi suudelman toiselle pakaralle. Aye! Ecthelion huusi mielessään ja hetkeä myöhemmin hän huusi myös ääneen. Mitä hän nyt tekee… juuri sieltä… juuuuuri noin… Ecthelionin viininhuuruisiin ajatuksiin sekoittui nopeasti nouseva kiihko. Kumpikin heitti muut ajatukset päästään ja keskittyivät toisiinsa.

”Valar, Glorfindel!” Ecthelion parahti ja kääntyi äkisti hätkähtäen nähdessään ystävänsä alasti. Kiihko ei hävinnyt mihinkään vaan roihahti täyteen liekkiinsä naisen katseen vaeltaessa alaspäin Glorfindelin kiinteällä vartalolla. ”Sinä olet … täydel.. täydlel…”

”Täydellinen?” Glorfindel sanoi pehmeästi ja suuteli Ecthelionin pehmeitä huulia. ”Kuten olet sinäkin, rakkaani.” Ecthelion sulki silmänsä ja tunsi huulet kaulallaan. Hän tarttui kiinni vahvoista olkapäistä ja kallisti päätään vaistomaisesti, antaen Glorfindelille tilaa. Haltian kädet nousivat pyöreille rinnoille, eikä moraalia enää kyselty.

Glorfindel nosti Ecthelionin istumaan työpöydän reunalle ja vangitsi tämän huulet työntyessään sisään koskemattomaan lämpöön. Ecthelionin tuskaisat parahdukset hukkuivat Glorfindelin suuhun ja kynnet kaivautuivat pronssinhohtoiseen ihoon. Kutkuttava tunne repi Ecthelionin ajatukset palasiksi ja hän pystyi vain tajuamaan toisen haltian lämpimän vartalon päällään.

***

”Lórien!” Manwë karjaisi astuessaan Unien valan sekaiseen toimistoon. Lórien kohotti katseensa ja hymyili epävarmasti. Námo, joka käveli Manwën takana, hillitsi halunsa näyttää kieltä veljelleen. ”Jos sinulla on niin tylsää täällä, niin järjestä vaikka huoneesi!” Manwë pyyhkäisi kädellään kasan papereita lattialle.
”Minun maailmani on niin rauhallinen”, Lórien vastasi.
”Ja me siivoamme SINUN sotkujasi!”, Manwën ääni kuulosti hyiseltä.
”Hyvä on hyvä on. Olen pahoillani”, Lórien huokaisi. ”En tee sitä toiste.”
”Et sitä, etkä mitään muutakaan”, Tuulten herra sanoi kylmästi.

***

Hmmm… olo on karmea, Ecthelion päätti mielessään ja käpertyi lämmintä vartaloa vasten. Hetkinen. Kuka… Äkkiä hatarat muistikuvat palasivat Ecthelionin mieleen ja hän pyörähti sängyltä alas, älähtäen kivusta. Glorfindel säpsähti hereille ja nosti päätään näkemättä Ecthelionia missään.

”Ecthelion?” hän kysyi varoen.
”Lattialla”, kuului mutiseva vastaus. Glorfindel kurkisti reunan yli ja kohtasi ystävänsä siniset silmät hieman epävarmana. Hetken aikaa kumpikin katsoi toisiaan hiljaisuuden vallitessa. Ecthelion nousi hitaasti, alkava päänsärky ei helpottanut hänen oloaan, eikä poistanut jomottavaa tunnetta alapäästään. Glorfindelin avustuksella hän kömpi takaisin sänkyyn, yrittäen pitää hieman etäisyyttä haltiamieheen. Ecthelionin tahmaiseen mieleen nousi äkkiä ajatus siitä, mitä he olivat tehneet ja hän tunsi kyynelten nousevan silmiinsä.
”Ecthelion? Mikä on hätänä?” Glorfindel kysyi äkkiä.
”Minä… Sinä… Me … teimme sen?” Ecthelion sai sanotuksi nieleskellen kiukkuisena. Minä en itke, hän raivosi mielessään. Minä menetin juuri neitsyyteni… toisen kerran, mutta sitä ei lasketa. Jälleen liiallisen viinin seurauksena… Ecthelion hymähti omalle muistolleen. He makasivat selällään sängyllä, kumpikin omissa ajatuksissaan.

”Tuota, minä pidän sinusta”, Glorfindel aloitti varovaisesti.
”Pidät?”
”Niin… Tiedän, että sinä olet siellä Ecthelion, mutta pidän sinusta niin ystävänä, kuin… rakastettuna.”
”Annoin sinulle juuri neitsyyteni toistamiseen, etkä osaa muuta sanoa?” Ecthelion käänsi päätään ja kohtasi Glorfindelin katseen.
”Ironista, eikö vain?”
”On.”
”Pystyn elämään sen kanssa”, Glorfindel naurahti ja irvisti heti perään. Ecthelion hymyili vienosti ja tarttui Glorfindelin käteen. Nouseva krapula ei ollut luultavasti läheskään yhtä paha kuin kaksosilla, mutta molempien mielestä sänkyyn jääminen oli parhain vaihtoehto.
”Mutta tiedätkö mitä?” Ecthelion sanoi viimein.
”Kerro?”
”Tämä oli parempi kerta.”

TBC...
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.

Miaplacidus
Puolituinen
Viestit: 307
Liittynyt: La Maalis 03, 2007 12:21 am
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Miaplacidus » Ma Touko 07, 2007 8:50 pm

Joo-o, olen kyllä lukenut, mutta kommentointi on vähän jäänyt...

Tämä jatkuu edelleen hulvattomana x)
”Sinä olet … täydel.. täydlel…”
*reps* Pitihän se alkoholikin sekoittaa mukaan... Manwëhan alkaa käydä mielenkiintoiseksi! Ja Lórien kanssa. Jumalallinen väliinsekaantuminen odotettavissa? Anteeksi kommentin lyhyys, olen karmean kevätflunssan kourissa... Jatkoa?
Ihminen muistetaan niistä asioista, joista kukaan ei uskalla sanoa hautajaisissa mitään.

Vuoden Tulokas 2008 - Äww, kiitos <3

Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Viesti Kirjoittaja Silidir » To Touko 10, 2007 10:23 pm

Miaplacidus: ;) No, mutta pääasia että huumori on säilynyt. Kiitos kommentistasi! Ja tottakai. Alkoholi on mukana.

A/N: seuraava osa olkaatte niiiiin hyvä. ja jälleen se NC-17 suositus.



osa 5

Tämä ei ole todellista, Ecthelion katsoi epäuskoisena kummallisen näköistä telinettä edessään. Hän oli vaeltanut pitkin Imladrisin rakennusta ja osunut viimein huoneeseen, jossa oli paljon lankoja ja neuloja, sekä noita erikoisen näköisiä telineitä. Osassa telineistä oli työ kesken, ja Ecthelion oli huomannut kuvioiden olevan samoja, kuin mitä Elrond kantoi kaapujensa koristeina. Hän kosketti valmista nauhaa uteliaanakin ja seurasi sormellaan siroa, mutta monimutkaista kuviota.

”Hei, sinun on oltava valtiatar Elenna?” kuului heleä ääni Ecthelionin takaa, ja haltia kääntyi säpsähtäen. Hän tuijotti tummahiuksista ja ruskeasilmäistä naishaltiaa edessään. ”Minä olen Fiorel. Olen käsityömestari.”
”Eh… kyllä. Olen Elenna. Ja olen pahoillani, että tulin tänne kutsumatta”, Ecthelion yritti samalla katsella poistumisreittiä, mutta Fiorel ohjasi hänet istumaan omituisen kehyksen eteen.
”Olemme kuulleet sinusta. Ja tänne ovat tervetulleita kaikki, joita käsityöt kiinnostavat”, Fiorel hymyili ja ojensi lankoja täynnä olevan korin Ecthelionin vierelle. ”Tarvitsetko apua?”
”En ole…” Ecthelion laski kehyksen syliinsä epätoivoisen näköisenä. Täältä on päästävä pois! Fiorel naurahti ja opasti nopeasti Ecthelionin kirjonnan saloihin, samalla ihmetellen mielessään, eikö Gondolin ollutkaan tunnettu taidokkaista kirjailutöistään. Ecthelion irvisti, hän saattoi arvata mestarin mielessä kulkevat ajatukset. Mitä minä nyt teen? Pakko keksiä joku tekosyy… hän huokasi ja nosti kehyksen ylös. Tämä valarin kymmenesti kiroama kangas! Miten tämän on muka tarkoitus pysyä tässä? Hän mutisi kirosanoja ääneti, yrittäen samalla saada ohutta silkkiliinaa pysymään kehyksissä.

Tämä on epätoivoista, Ecthelion totesi viimein ja huokaisi syvään. Nyt joku tekosyy…
”Mestari Fiorel, näyttää siltä, että valtias Námo on hävittänyt osan muistoistani, en … saa tätä… En muista miten tämä tehtiin”, hän myönsi viimein. Fiorelin kasvoille nousi osaaottava ilme ja hän istuutui hitaasti Ecthelionin viereen.
”Opetan sinua.”

Kotvan kuluttua huoneeseen asteli joukko haltianaisia, joiden iloiset tervehdykset särähtivät Ecthelionin korviin pahasti. Hän hymyili epävarmasti Fiorelin esitellessä hänet toisille, jotka kävivät tottuneesti toimeen. Yksi otti käsiinsä samanlaisen kehyksen kankaineen kuin Ecthelionilla oli sylissään. Muutamat avasivat kauniit korit ja ottivat käsiinsä puikkomaisia työkaluja ja alkoivat työstää kesken jääneitä töitään. Puikkojen kilahtelu alkoi ärsyttämään Ecthelionin mieltä hyvin äkkiä ja hän painoi katseensa omaan työhönsä joka ei ollut edistynyt yhtään.

”Ah, mitä mieltä olette muuten siitä uudesta tulokkaasta? Synkmetsästäkö hän olikaan?”
”Tarkoitatko Saelbethiä? Hänellä on aika kiva peppu.”
”Mutta ne vatsalihakset… grrr!” sanoi kolmas nainen ja voihkaisi ääneen. Ecthelion tuijotti naista yllättyneenä, ja kykenemättömänä puhumaan mitään.
”Mutta eikös hän tapaile jotakuta?”
”Etkö ole kuullut??? Sen tytön vanhemmat kielsivät tapaamiset.”
”Kielsivät? Ah niin tietenkin. He ovat niitä intoilijoita. Tyttö-rukan lienee naitava puhdasverinen Noldo…”
”Totta kai! Ja Ilmadrisissä niitä noldoreja onkin. Mutta silti ei käy sääliksi sitä tyttöä. Saelbeth saisi milloin vain opettaa muutaman hyvän liikkeen minulle”, eräs nainen sanoi ja joukko nauroi häpeilemättömästi. Ecthelion tunsi kasvojensa punertuvan ja nousi kävellen ikkunan luokse. Hän oli järkyttynyt naisten puheista. Ja vielä järkyttyneempi seuraavasta kysymyksestä.

”Valtiatar Elenna? Sinähän voisit valistaa meitä kuinka kookkaita Gondolinin soturit ovat?” Kysyjän ilme ei jättänyt vaihtoehtoja, eikä Ecthelion saanut sanaakaan suustaan.
”Antakaa hänen olla. Uudelleensyntyminen toiseen aikaan on luultavasti rasittavaa.”
”Mutta kukaan ei ole päässyt Glorfindelin kanssa niin läheisiin tekemisiin, että osaisi sanoa, onko hän topannut housunsa…”
”Tuskinpa sentään. Sillä vartalolla olisi suorastaan synti olla mitätön vehje.”
”Ja minä antaisin mitä vain niistä hiuksista!”
”Ei”, Ecthelion sanoi hitaasti. Katseet kääntyivät hänen puoleensa kysyvinä. ”Glorfindel ei … toppaa housujaan.” Sanoja seurasi melkein tyrmistynyt hiljaisuus.
”Tarkoitatko, että hänellä on todellakin NIIN iso?” joku kysyi ja Ecthelion punastui rajusti. Hän kirosi mielessään tilannetta, mutta jälleen naiset armahtivat selvästi vaivautuneen tulokkaan.

”Imladrisin poikamiehet ovat vähissä. Luulen, että Saelbethin armaan on vaikea löytää puolisoa.”
”Erestor on aina vapaa”, nauroi eräs.
”Hmmm, kuka tietää mitä hän piilottelee sen tumman kaapunsa alla…”
”Ja se käskevä ja kylmä äänensävy! ’Sido minut, olen orjasi’”, nauroi nuorennäköinen haltia, laittaessaan puikkojaan järjestykseen.
”Erestor on kyllä varmasti ainoa mies, joka pitää niin hyvää huolta itsestään.”
”Hän ei voi olla naisista kiinnostunut.”
”Olet oikeassa. Mitä haaskausta, hän on niin ihanan hallitseva.”

Ecthelion ravisti päätään ja kaatoi itselleen viiniä.

”Jos Erestorin saisi soturina… ah, semmoinen tapaus kaataisi kyllä monet…”
”Hmmm. Eli mustat hiukset ja soturin vartalo.”
”Ja mielellään osaisi seurustella ja kenties soittaa jotain soitinta…”
”Aaaa, minä tiedän. Glorfindel on puhunut ystävästään Ecthelionista. Ja oletteko nähneet kuvia hänestä? Aikamoinen herkkupala sanon minä! Ja osaa soittaa huilua…”

Ecthelion purskautti viinit suustaan ja yski, yrittäen saada hengitystään kulkemaan. Toiset loivat häneen kummastuneen katseen, mutta jatkoivat keskusteluaan. En voi uskoa tätä! Nämä… naisethan ovat aivan … törkeitä puheissaan, Ecthelion ajatteli. Hän istuutui takaisin tuoliinsa ja yritti olla kuuntelematta, mistä kaikesta naiset puhuivat keskenään.

***

”En kestä enää!” Ecthelion huusi ja nousi ylös paiskaten kehyksen kankaineen lattialle ja laittoi etusormensa suuhunsa. Vihaan tätä! Soturi ajatteli kävellessään kiukkuisesti pois huoneesta, välittämättä oudoksuvista katseista. Hän melkein juoksi omaan huoneeseensa ja repi vaaleanpunaisen peiton pois sänkynsä päältä, paiskaten sen raivoissaan nurkkaan. Hetken aikaa hän katsoi kauniisti koristeltuja silkkilakanoita ennen kuin tunsi melkein voivansa pahoin. Olutta. Tahdon olutta!

Glorfindel astui huoneistoon ja käveli suoraa päätä makuuhuoneeseen.

”Tahdon eroon tästä!” Ecthelion huusi välittämättä kuka huoneeseen astui. Hän oli repinyt hameensa päältään ja se makasi lattialla riekaleisena kasana hänen jaloissaan. Korsetin nyörit olivat osin auki, mutta kiukuspäissään Ecthelion ei ollut malttanut selvitellä niitä tarpeeksi ja kääntyi nyt kohtamaan Glorfindelin kyyneleet silmissä. Tiukka korsetti oli takertunut rintojen alapuolelle kiinni, pakottaen Ecthelionin pitämään kätensä hyvin epämukavassa asennossa. Hän ei pystynyt enää liikuttamaan korsettia suuntaan eikä toisen.

”Ecthelion…” Glorfindel huokaisi ja veti rakastettunsa syleilyynsä. Ecthelion nyyhkäisi ja äkkiä kyyneleet kastelivat Glorfindelin tunikan olkapään. ”Et malttanut avata näitä kunnolla…”
”Tiedän. Tahdoin vain sen pois…” Ecthelion kuiskasi murtuneesti. ”En jaksa enää, en osaa mitään, en tahdo…”
”Hys”, Glorfindel kuiskasi ja avasi hiljalleen korsetin nyörityksiä. ”Minä olen sinun rinnallasi, pärjäämme kyllä.” Hitaasti hän veti vaatekappaleen pois Ecthelionin päältä ja laski sen varovaisesti nojatuolille.
”Päiväpeitto on hirveä”, nainen mutisi. Glorfindel vilkaisi nurkassa lojuvaa peittoa ja hymyili.
”Saat sinisen päiväpeiton.”
”Hopeisin koristeluin?”
”Hopeisin koristeluin”, Glorfindel lupasi.

Hetken aikaa kumpikin oli hiljaa, vaipuen omiin ajatuksiinsa. Ecthelion tunsi ystävänsä käsivarret alastoman vartalonsa ympärillä ja sipaisi kevyesti tämän olkapäätä. Glorfindel hymyili nähdessään Ecthelionin epävarman katseen.

”Tiedätkö? Ei meidän ole pakko… ”
”Tiedän. Mutta… ” Ecthelion huokaisi. ”Hyvä on. Tiedän, että tämä tilanne on vähintäänkin kummallinen, mutta… kaipaan … kosketusta?” hän punastui ja katsoi lattiaan. ”En ole ikinä pitänyt sinua puoleensavetävänä, siis olethan sinä hyvännäköinen…”
”Ecthelion…”
”Mutta siis, en viehäty miehistä. Tai siis vartaloni viehättyy ja on kiusallista katsoa sinun uskomattoman lihaksikasta vartaloasi, kun astelet pelkkä pyyhe päällä pitkin tätä huoneistoa…”
”Ecthelion.”
”Tai sitten katsella harjoituskentällä harjoituksia ja kuitenkin kiinnitän huomiota enemmän paidattomiin sotilaisiin kuin itse harjoitukseen… hmmumm…”

Glorfindel suuteli ystäväänsä lempeästi, kietoen kätensä tämän hoikan uuman ympärille. Suudelmaa seurasi syvä hiljaisuus kummankin miettiessä mihin he olisivat valmiita. Ecthelion kirosi viimein ääneen ja ojensi kätensä tarttuen Glorfindelin niskaan ja painoi tämän uuteen, huomattavasti kiihkeämpään suudelmaan.

”Oletko varma?” Glorfindel henkäisi riisuessaan paitaansa.
”Aivan varma. Jos et sinä, niin joku muu”, Ecthelion mutisi avaten näppärästi tulevan rakastajansa housujen kiinnitysnyörit. Hän hätkähti hieman kokoa, mutta sen näkeminen sai myös väreet kulkemaan hänen ihollaan.
”Oh… ” Glorfindel sai sanottua kykenemättä enää kovinkaan järkevään ajatteluun. Sirot sormet hyväilivät taitavasti hänen kovuuttaan, joka jo sykähteli malttamattomana. Ecthelion tunsi vastustamatonta halua polvistua ja testata kielellään tuota silkkistä pintaa, ja ennen kuin Glorfindel ehti edes ajatella estävänsä, kostea kieli vaelsi uteliaana kohti kärkeä. ”Ecth… minä…” Glorfindelin lause päättyi vapautuneeseen huokaisuun. Ecthelion oli äkkiä ottanut suuhunsa hänen miehuuttaan niin paljon kuin vain pystyi, ja se oli ollut liikaa.
”Yrität tukehduttaa minut?!?” Ecthelion yski ja kakoi niellen vaivalloisesti pistävää makua pois suustaan. Glorfindel irvisti vaipuen polvilleen ja ojensi viinilasin.
”Tekisi mieleni selittää, mutta luulen, että sinä tiedät”, Glorfindel sanoi hengittäen raskaasti. ”Mutta olet itse asiassa aika taitava.”
”Tee kuten tahtoisit itsellesi tehtävän”, Ecthelion virnisti ja yskäisi vielä. Tämä ei itse asiassa tuntunut pahalta. Ja sen Glorfindel huomasi kumartuessaan suutelemaan naista uudelleen.
”Miksi minä olen alasti ja sinulla on vaatteet päälläsi?” Kapteeni mutisi pehmeitä huulia vasten.
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.

Avatar
mr.Greenleaf
Örkki
Viestit: 196
Liittynyt: Ma Tammi 29, 2007 8:14 pm
Paikkakunta: Imatra

Viesti Kirjoittaja mr.Greenleaf » To Touko 10, 2007 10:45 pm

Tirsk... Hohhohhoo! :lol:
Hittolainen nauratti nuo naisten jutut, ihan kuin oma viiden henkilön tyttö porukkani teellä! Hitsikkäläinen, enpä olisi uskonut noista hienosto haltia naisista! Tai no, olisin kyllä... :roll:
Huumori on kyllä säilynyt tässä tarinassa oikein hyvin, vaikka olisin voinut luulla sen unohtuvan tuon kaiken kommelluksen ja nuoleskelun tiimellyksessä.

*"Jatkoa pyydämme" banneri ilmaan*
Vuoden 2008 Gimli Kiitos kovasti <33

Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas » La Touko 12, 2007 11:32 pm

Ilmoitan, että olen lueskellut tätä ficciä, ja pidän ideasta tosi paljon. Se on nimittäin aivan loistava - mies naisen ruumiissa. Tosi herkullinen asetelma, josta saa paljon hauskaa irti. Minusta sinä olet onnistunut tuossa Ecthelionin "kärsimysten" kuvailussa tosi hyvin. Kauhea kulttuurishokki kyllä varmaan miehelle päästä katselemaan maailmaa naisen näkökulmasta.

Yritän kommentoida seuraavia lukuja vähän tarkemmin, mutta nyt on niin myöhä, etten jaksa syväanalyysiin ryhtyä. Loistava idea ja hauska ficci. ;)
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010

Miaplacidus
Puolituinen
Viestit: 307
Liittynyt: La Maalis 03, 2007 12:21 am
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Miaplacidus » Ma Touko 14, 2007 6:23 pm

(Repesin kun luin tuon zilahin kommentin x))

Ajattelin kerrankin antaa kunnollisempaa palautetta, mutta katsotaan onnistunko. Epäselvän ainkin saat ;)

(Komppaan zilahia) Tässä on juurikin tuo katkeransuloinen sävy. Tämä on siis sitä huumoria, muttei öviriksi menevää - siitä minä tykkään. Taustalla on sellaisiakin piirteitä, että tässä on tarpeeksi vakavuutta ollakseen hauska.

Minäkin muuten ihmettelin tuota neitsyyden toistamiseen menettämistä Glorfindelille... Lisävalaistusta asiaan? ;)
Ja väliin bongailuja...
Puikkojen kilahtelu alkoi ärsyttämään Ecthelionin mieltä hyvin äkkiä
Alkoi ÄRSYTTÄÄ. Alkaa-verbin kanssa käytetään verbin perusmuotoa. Lempikirjoitusvirheeni... :roll:

Ja nuo naiset! Myönnetään, että kuulosti vähän tutuilta nuo äänensävyt... onhan ne jutut välillä aika - Loistavia^^
Olutta. Tahdon olutta!
Mitäköhän minä sanoin siitä alkoholista... x) Jatkoo? (Ei tullut parempaa palautetta, mutta yritetään...)
Ihminen muistetaan niistä asioista, joista kukaan ei uskalla sanoa hautajaisissa mitään.

Vuoden Tulokas 2008 - Äww, kiitos <3

Piratesse
Vitam Piratae Aligo
Viestit: 781
Liittynyt: Su Marras 06, 2005 11:26 pm
Paikkakunta: Shin-Ra HQ

Viesti Kirjoittaja Piratesse » Ma Touko 14, 2007 10:48 pm

Äh, pakko kantaa kortensa kekoon. Senkin rontti, menit tosiaan viemään ihan oikeita lausahduksia pienten poloisten ihmisten suusta. :lol: Kuinka tuleekan eräät keskustelut irkissä mieleen. :P

Mutta juu, minäkin jäin miettimään, miten Thel onnistui aiemminkin menettämään neitsyytensä samalle herralle?
Vuoden tulokas 2006/ Vuoden Originaalikirjoittaja 2007/2008

Vastaa Viestiin