Harmaan wurstin paluu (Vaikkei se mihinkään mennyt.) G

Huumoria ja parodiaa yllin kyllin.

Valvojat: Andune, Ilona

Avatar
sprig
Puolituinen
Viestit: 265
Liittynyt: Su Joulu 09, 2007 6:31 pm

Harmaan wurstin paluu (Vaikkei se mihinkään mennyt.) G

Viesti Kirjoittaja sprig »

Title: Harmaan wurstin paluu
Author: sprig ja hänen sisarensa.
Rating: G...? Ei tässä suoraan kai sanota mitään tuhmaa.
Pairing: Frodo/Sam tavallaan.
Genre: Ääliösekoilu.
Warnings: Ääliösekoilu.
Disclaimer: Hahmot Tolkienin.
Summary: Gandalf tulee Kontuun kyläilemään.
A/N: Juu tosiaankin kirjoitettiin tämä siskon kanssa yhteistyönä joskus huviksemme.
Feedback: Kyllä sitä aina saa antaa.

Olipa kerran suloinen pikku papparainen nimeltään Gandalf Harmaahursti, jota myös Mithrandiriksi kutsuttin. Gandalf Harmaahursti piti erittäin paljon wurstimakkaroista ja lähti tapaamaan hobittiystäviään, jotka olivat erittäin taitavia niiden valmistamisessa. Hän pomppeli heppaskärryillään Konnun tietä pitkin Bilbo Reppulin kotitaloa kohti. Bilbo näki Harmaahurstin tulevan ja huusi hänelle:
”Kautta karvaisten varpaideni! My very old friend!”

”Hoh hoh hooh! Täältä sitä taas tullaan, ystäväiseni!” huusi Mithrandir kumealla bassoäänellään, loikkasi pois pollensa kärryiltä ja tunki ohjakset Samvais Gamgille, joka juuri tuli kukkia kastelemasta.

”Bilbo! Bilbo! Olisiko sinulla vähän vilauttaa maankuulua wurstiasi sitä himoitsevalle puutteenalaiselle matkamiehelle?” kumea bassoääni kaikui kukkuloilla.

”Häh? Mitä höpötät?” ”Aah, nyt ymmärrän! Kipaisen hakemassa sen pötkylän kellarista, johon säilöin sen varmaan paikkaan sinua varten. ”

”Sitä ei olekaan nähty viikkokausiin”, Bilbo jutusti ja kipitti kellariin. Alhaalta kaikui epämääräistä ryskettä ja huohotusta. Lopulta Bilbo palasi.

”Bilbo! En tiennytkään sen olevan noin iso!” Sam huudahti säikäyttäen Mithrandir-Gandalf Harmaahurstin heppasen. Bilbo nosti makkaransa ilmaan ja sanoi:
”Minä valmistan maailman parhaat ja isoimmat wurstit!”

Makkaralla oli kyllä kokoa vaikka muille jakaa. Se oli vähintään puolen metrin pituinen ja paksuutta siinä oli noin 10 cm.

”Ohhoh hoh”, Gandalf hohotteli sormiaan väännellen ja myhäillen.

”Eiköhän panna pöytä koreaksi”, Bilbo sanoi. Hän nosti makkaran kainaloonsa ja taapersi sisään. Gandalf tuli perässä hyräillen ikivanhaa velhojen makkaranpaistolaulua. Sam katsoi hetken heidän peräänsä, mutta ei mennyt taloon vaan juoksi yhden ikkunan alle. Oikeastaan se ei ollut talo vaan kolo, vähän niin kuin kolojen verkosto. Bilbo oli hyvin kunnianhimoinen hobitti. Paitsi että hänen makkaransa olivat maan parhaita, hän halusi myös maan parhaimman hobittikolon. Bilbo olikin kaivellut koloaan sieltä täältä ja rakentanut maan päällekin lisäosia. Nyt Repunpää oli kuin olikin Hobittilan hienoimpia asumuksia.

Sam oli mennyt vakoileman Bilboa ja Gandalfia. Samilla oli sellainen pieni paha tapa. Mutta hän oli unohtanut Gandalfin hepan. Heppa vaelteli puutarhassa syöden kaikkea sieltä täältä ja vetäen yhä heppaskärryjä perässään. Kärryjen pyörät ja heppaskaviot sotkivat nurmikon ja hepan hampaat jauhoivat kukkapenkit. Sam tuijotti ikkunasta sisään ja näki Gandalfin istumassa nojatuolissaan piippuaan poltellen. Bilbo juoksi huoneeseen tuoden lautasella isoa könttiä makkaraa.

”Aah! Johan kesti leikata siitä pahuksen patukasta pala irti. Se on aikojen saatossa vain sitkastunut. Mutta maistahan, onko maku vielä tallella!” Bilbo jutusti.

”No, onhan se”, Gandalf vastasi imeskellen siivua. ”Parempaa en ole koskaan maistanut”, hän lisäsi.

Sam nuoleskeli huuliaan. Äkkiä hän tunsi himoa tuota herkkua kohtaan. Jospa Bilbolla olisi pala hänellekin? Hän tunsi äkkiä henkäisyn niskassaan ja kääntyi miettien olisiko se Frodo-herra. Kauhukseen hän huomasi tuijottavansa heppasen naamavärkkiä. Sen suusta roikkui hänen istuttamansa petunia.

”AAAAAAARGH!” Sam karjui, nappasi haravan ja lähti jahtaamaan töppökoivillaan pelästynyttä heppasta ympäri pihaa.

”Sinä kaakinkuvatus!” ”Ai kiljuu!” hurjistunut Sam kiljui. Hän ei huomannut Gandalfia, joka astui kolosta ulos.

”No mutta älä piekse heppaskultaani! Mitäs et sitonut sitä kiinni, hunsvotti!” Gandalf torui.

”Petuniani! Kauniit petuniani!” Sam kiljui mitä hurjistunein ilme pyöreillä kasvoillaan.

”Tilalle kasvaa uusia petunioita”, Gandalf tyynnytteli Samia. Sitten hän vei heppasensa Repunpään vajaan syömään heinää. ”Tai ehkä jätänkin heinät pois. Se on syönyt jo aika paljon...” Gandalf tuumaili.

Frodo hiippaili arasti nurkan takaa. Hän ujosteli hieman Gandalfia, koska ei ollut nähnyt tätä pitkään aikaan.

”Hohoo! Missäs pikku Frodo-veitikka on piileskellyt?” Gandalf huudahti taas kumeasti.

”Hän oli taas päivätorkuilla, Gandalf”, Sam vastasi. Frodo punastui. Gandalf taputti häntä päälaelle. Frodon posket punoittivat mielihyvästä.

”Tulkaa syömään makkara loppuun! En minä turhan takia säästänyt sitä Gandalfin tuloa varten!” Bilbo huusi ikkunasta.

”Oi! Miiistör Froudou! Tule pian, saat maistella wurstia! Hopi isäntä!” Sam kujerteli ja hinasi Frodoa mökkiin.

”Sam, kyllä minä sinne itsekin osaan”, Frodo sanoi ja hymyili ymmärtäväisen lempeästi puutarhurilleen, joka katsoi häntä hivenen loukkaantuneena. Hobitit ja Gandalf istuivat nauttimaan Bilbon makkaran rippeistä. Gandalf oli jo ahneuksissaan syönyt melkein kaiken, mitä pöytään oli tuotu. Hän vilkuili hivenen kiusaantuneena Samia, joka hiveli Frodon kättä jatkuvasti. Frodo ei tätä näyttänyt panevan pahakseen.

”Kröhöm!” Gandalf yskäisi ja hobitit säpsähtivät ja punasteleva Sam vetäisi käden pois. Frodo tuijotti maahan ja näytti hyvin nolostuneelta.

”No, mikäs teille nyt tuli?” Gandalf kysyi muka hämmästellen.

”Ei mikään, arvon herra harmaahursti”, Sam vastasi. Frodo oli liian lamaantunut edes katsoakseen Gandalfia ja hänen pieniä, hurjia silmiään.

”Voi, voi, kullanmurut, kohta vietetään kesähäitä!” Bilbo huudahti iloisesti hymyillen. Sam ja Frodo punastuivat ja Frodon silmät pullistuvat päästä.

”Siis eräiden sukulaisteni”, Bilbo täsmensi.

”Menkääpäs ulos temmeltämään, Frodo ja Sam. Minä ja Bilbo haluamme keskustella kahden kesken”, Gandalf kehotti.

Sam ja Frodo lähtivät kävelylle.

”Kuule, Frodo. Luuletko, että Bilbolla ja Gandalfilla on jotain salaisuuksia, kun he häätivät meidät?” Sam kysyi.

”Ää, enpä usko”, Frodo vastasi. Sitten hän ja Sam hyppelivät käsi kädessä metsään.

”Katso nyt, onko tuo ihan normaalia? Siis etä kaksi hobittia ovat tuollaisia... tuollaisia... No näet itsekin”, Bilbo puuskahti. ”Olen parhaani mukaan koettanut kasvattaa Frodo-pojusesta arvovaltaista, kunnioitettavaa hobittia, mutta hän on... homppeli! Siis mitä nyt teemme?” hän jatkoi.

”No, huolehdit turhaan. Ystävyys, joskus syvempikin, on ihan normaali juttu”, Gandalf totesi järkkymättömään tyyliinsä. ”Sitä paitsi, tuo on aika... no miten nyt sanoisi... suloista! Pidän hobittirakkaudesta”, hän sanoi.

”Niin, olen huomannut, miten katselet heitä. Sauvasi alkaa lähestulkoon väpättää!” Bilbo sanoi. Gandalf kääntyi hivenen järkyttyneenä katsomaan vanhaa ystäväänsä. Hänen julman leiskuvat silmänsä kiiluivat, kun hän sanoi:
”MINUN sauvaani ei ilman lupia töllätä, edes sinulla ei ole oikeutta siihen!” Harmaahursti jyrähti bassoäänellään. Bilbo hätkähti, näytti hetken olevan vastaamaisillaan, mutta sitten hän katsoi alas ja hiljeni. Bilbo peitti silmänsä käsillään, nojasi pöytään ja niiskahti sydäntäsärkevästi.

”Voi rakas vanha ystäväni! Älä noin surustu. Velhoilla vain on tapana olla tarkkoja sauvoistaan”, Gandalf lohdutti Bilboa. Bilbo nosti katseensa ja hymyili Gandalfille. Yksinäinen kyynel valui hänen poskeaan pitkin.

”Unohdetaan se. Kerroinko, kun viimeksi kävin Synkmetsässä?” Gandalf sanoi hieman pahoillaan kiivastumisestaan.

”Et”, Bilbo mutisi ja hikkasi.

”No...” Gandalf alkoi selittää pitkää ja tylsää juttua. Bilbo yritti turhaan näyttää kiinnostuneelta ja ennen pitkää häntä alkoi nukuttaa. Gandalf jaaritteli juttuaan ja hohotteli itsekseen jollekin velhovitsilleen.

”Ja sitten, uskotko, se vanha käppänä sanoi: ”Mi....”” Gandalfin jutun keskeytti kopsuhdus kun Bilbon pää putosi hänen käsiensä välistä pöydälle.

”Voi! Anteeksi, sinua varmaan kyllästyttää, ystäväinen”, Gandalf sanoi ja katseli höpsähtäneen näköistä Bilboa.

”Joo, vähän...” Bilbo mutisi. ”No, nyt on tullut aika kertoa se mitä olen viivytellyt jo ihan liian pitkään”, Gandalf sanoi arvoituksellisesti.


A/N: Ja jatkoa tälle sekoilulle ei koskaan tule, osittain siitäkin syystä ettemme me kirjoittajat itsekään tiedä mikä se asia on. (Siis Gandalfin uutinen, ei jatko.)
Viimeksi muokannut sprig, Ma Helmi 15, 2010 7:55 pm. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
EpäLotR-ficcaaja 2009
Runoilija 2010
Avatar
Darial Kuznetsova
Samooja
Viestit: 436
Liittynyt: Pe Marras 09, 2007 5:25 pm
Paikkakunta: Kemi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Darial Kuznetsova »

Tää on kans niin *putoaa uudestaan lattialle* mahtava! Ei kyllä voi muuta kun nauraa ja putsata näyttöä et näkis lukee.
Jos oli nimi niin kuka sitä muistaa, jos oli kasvot niin ne helppo oli unohtaa.
Jos oli sydän niin se helppo oli poistaa ja pyörät pyörii, päivät itseään toistaa...

Sydänpuu - Mustaan Uneen (Jani Liimatainen)
Avatar
Daealis
Metsähaltia
Viestit: 650
Liittynyt: Ke Helmi 09, 2005 4:02 pm
Paikkakunta: Seinäjoki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Daealis »

Vaissemmoinen. Mitähän tuosta nyt sanoisi. Jokseenkin sellainen fic, ettei siitä jäänyt mieleen mitään kohtia. Kirjoitusvirheitä ei ainakaan silmille hypellyt, mutta enpä niistä niin tarkka olekkaan. Yksi ihmeellinen sana tosin pisti silmään:
Hän pomppeli heppaskärryillään
Kannattaa päättää hyppeleekö vai pomppiiko, mutta ei yritetä tehdä molempia yhtä aikaa. Ficin loppupuolella sijainnut kaksi dialogia, jotka leikkasivat varoittamatta keskikohdassa, olivat nerokkaasti aseteltu. Samaa kikkaa on käytetty useammassa elokuvassa, esim. Austin Powerin jossain osassa(kesken vuoropuhelun leikataan toisaalle, niin että kesken jäänyt lause täydennetään jollain toisen sanomalla sanalla).

Pituutta ja tapahtumia vain lisää, potentiaalia löytyy.
Tears are a waste of good suffering.
T.E.R.O - Taitava ja Ekstaattisen Reipas Orjapiiskuri
Vuoden Jääräpää -07 & -08 \o/
Avatar
sprig
Puolituinen
Viestit: 265
Liittynyt: Su Joulu 09, 2007 6:31 pm

Viesti Kirjoittaja sprig »

Kiitos kaikille palautteesta. :D

Tätä ficciä ei todellakaan ole tehty kovin kunnianhimoiset tavoitteet mielessä. Kirjoitimme vain omaksi huviksemme ja sitten ajattelin järkevöittää kirjoitusasua ja laittaa tämän tänne jos tämä vaikka hauskuuttaisi jotakuta muutakin kuin meitä tekijöitä.

Siitä pomppelusta en tiedä, mikä se on. Luultavasti en ole itse keksinyt sitä ja annoin sen jäädä sinne. Jotenkin vain pomppelu ja heppaskärryt sopivat yhteen, kun kumpaakaan sanaa ei todennäköisesti ole olemassa oikeasti...
EpäLotR-ficcaaja 2009
Runoilija 2010
Escapist
Örkki
Viestit: 79
Liittynyt: To Maalis 06, 2008 9:39 am

Re: Harmaan wurstin paluu (Vaikkei se mihinkään mennyt.)

Viesti Kirjoittaja Escapist »

Komentaja kirjoitti: ”Voi, voi, kullanmurut, kohta vietetään kesähäitä!” Bilbo huudahti iloisesti hymyillen. Sam ja Frodo punastuivat ja Frodon silmät pullistuvat päästä.

”Siis eräiden sukulaisteni”, Bilbo täsmensi.
Ei :!: :!: :!: :!: :!: että repesin :mrgreen: .Aivan paras ficci. Ihan hervoton. Rakentavaa ei kyllä juuri nyt löydy...olen pahoillani :oops:
"Isona muutan Over the Hills and Far Away!"
Vastaa Viestiin