Sivu 1/1

Suhteita ja solmuja (Osat: I, II, III)

Lähetetty: Pe Touko 23, 2008 10:30 pm
Kirjoittaja Vindë
Title: Suhteita ja solmuja
Author: Vindë
Rating: Hmm...laitan jo alustavasti ainakin PG-13
Pairing: vähän kaikki/kaikki
Genre: Saippuaa, slashia, hettiä, huumoria...
Warnings: Arwen/kääpiö
Disclaimer: Hahmot (c) J.R.R Tolkien
Summary: Mitä kaikkea tapahtuukaan Rivendellin väen suhde-elämässä...

A/N: Tuli tällainen tarve kirjoittaa saippuaa LOTRin hahmoilla. Tässä on vasta ensimmäinen osa, en nyt kerennyt enempää laittaa.

Feedback: Palaute inspirois kummasti.
***************************************'

I osa: Kääpiöiden seokset

Päivä oli jo pitkällä Elrond Puolhaltian talossa. Eilis-illan juhlat olivat olleet tavallista riehakkaammat ja koko Rivendellin väki uinui vielä vaikka aurinko oli ehtinyt kiivetä korkealle. Sää oli tavallista utuisempaa; tiheä sumu hiipi Imladrisin ylle, kuin varoittaen ennalta tulevasta myrskystä.

Todellakin, koko Rivendell nukkui. Joka ikinen haltia, kääpiö ja ihminen veti hirsiä, kaikki paitsi Arwen, kansansa Iltatähti.
Arwen käveli huoneessaan ympyrää hermostuneena vilkuillen aina välillä huoneen perällä sijaitsevan suuren sängyn suuntaan, jonka jälkeen hänen vartalonsa läpi kävi raju puistatus.
”Miten tässä on päässyt käymään näin?”, hän mutisi itsekseen. Eilinen juhla oli ollut Arwenille todellakin liikaa, ja hän katui nyt suunnattomasti sitä että oli mennyt maistamaan kääpiöiden mukana tuomaa mallasolutta. Elrondin tyttärenä oli hänen osoitettava hyviä käytöstapoja, eikä kääpiön oluesta sopinut kieltäytyä kun tämä sitä tarjosi. Ensimmäinen tuoppi kului, toinen meni samoin, kolmannen kohdalla oli Arwen huomannut, että vaikka haltioiden piti olla alkoholille varsin immuuneja, alkoi kääpiöiden vahva seos vaikuttaa tämän käyttäytymiseen. Yhtäkkiä karvaiset, juomisesta punottavat kasvot alkoivat näyttää varsin viehättäviltä, eivätkä kääpiöt nyt niin lyhyitä ja rumia olleetkaan. Asia johti toiseen, ja Arwen sai toisen puistatuskohtauksen yritessään muistella illan tapahtumia. Mitä ikinä olikaan tapahtunut, sen oli täytynyt olla kääpiöiden oluen syytä. Mikään muu ei voinut selittää Arwenin sängyssä nukkuvaa alastonta kääpiötä.

Legolas raotti silmiään kirkkaan ikkunasta tulvivan valon osuessa niihin. Silmien tottuessa auringon valon kirkastamaan huoneeseen, nousi hän hiljalleen istuma-asentoon. Hän ojenteli hieman käsiään ja rapsutti sitten kultaisten pitkien hiusten peittämää takaraivoa. Hän antoi katseensa kulkea aina avonaisesta ikkunasta, mistä valo oli tullut, pitkin huoneen koristeellisen hentoja seiniä päätyen lopulta vieressään makaavaan hahmoon. Hymy levisi Legolasin huulille hänen katsellessaan hahmon kääntyilevän ja tuhisevan unissaan. Hän kumartui silittämään varovasti hahmon peiton alta paljastunutta olkapäätä ja naurahti pienesti huomatessaan tämän värisevän hänen kosketuksensa alla. Hahmo käännähti nyt jo hereillä Legolasiin päin ja hymyili.
” Huomenta”, sanoi Boromir käheällä äänellä. Legolas hymähti ja hypähti sitten ylös sängystä.
” Päivä on jo pitkällä, meidän pitäisi nousta jo”, hän sanoi reippaalla äänellä. Hän veti nopealla kädenliikkeellä paidan päänsä yli ja keräsi sitten Boromirin ympäri huonetta ripoteltuja vaatteita kasalle. Boromir ynisi sängyssä tympääntyneenä ja nousi istumaan.
”En halua nousta vielä”, hän narisi. Hän piteli hetken päätään käsiensä välissä tuskainen ilme kasvoillaan, ähkäisten äänekkäästi.
”Kauhea olo. Mitä eilen oikein tapahtui…?” Legolas nakkasi Boromirin vaatteet tämän syliin ja risti kätensä syyttävän näköisenä.
”Sait viettää yön minun kanssani, etkä muista siitä mitään?”, hän kysyi muka loukkaantuneella äänellä ja naurahti sitten Boromirin alkaessa selitellä hätäisesti jotain kääpiöiden oluesta.

Aragornin päässä jyskytti. Eilinen juhla oli todellakin saanut aikaan pahaa jälkeä. Aragorn nousi vaivalloisesti ylös makuu-asennosta ja irvisti tuntiessaan kovan kiven allaan. Hän ähkäisi ja pakottautui istumaan kylmälle kivilattialle.
”Eilinen ei mennyt ihan putkeen”, hän ajatteli itsekseen. Hän katsahti ympärilleen, jos vaikka tunnistaisi paikan missä oli. Lähellä paikkaa missä hän loikoili, sorisi pieni suihkulähde. Aragorn oli nähtävästi sammunut aukealle matkalla ylös makuusaleihin. Hän nosti kätensä nopeasti ohimolleen. Sitä vihloi kuin kymmenet tikarit olisivat siihen iskeneet samanaikaisesti. Mihin hän olikaan ollut matkalla? Sitä hän ei muistanut. Hän vilkaisi toisessa kädessään olevaa esinettä: olutpullo, jossa oli suurin riimuin kirjoitettu jotain, mitä Aragorn ei nyt jaksanut tulkita.
”Niinpä tietysti”, hän mutisi, ”mokomat kääpiöt.”

*JATKUU*

Re: Suhteita ja solmuja (I-osa)

Lähetetty: La Touko 24, 2008 10:49 am
Kirjoittaja Dúlin
Vindë kirjoitti: Mikään muu ei voinut selittää Arwenin sängyssä nukkuvaa alastonta kääpiötä.
Hahhahhaa, oikein Arwenille. xD Nyt kun hän vielä saisi pennun tuon kääpiön kanssa (Gimli, kenties?), niin olisi kyllä hyvä! Sitten Aragorn tulisi ja huomaisi sändyssä makoilevan, alastoman ja erittäin karvaisen kääpiön, josta ei tunnistanut kumpi pää oli kumpi, ja sitten lemppaisi Arwenin! >8D

Mutta sitten pistitkin Boromirin Legolasin kanssa sänkyyn. .__. Meinasin pudota tuolilta, kohta ei ollut huono eikä parituskaan, mutta eikä Aragorn olisi ollut parempi vaihtoehto tuohon? x'D Ei siksi että olen kyseisen parituksen ylin ystävä, vaan siksi, että jos Aragorn olisi viettänyt yönsä Legolasin kanssa ja Arwen karvaisen kääpiön seurassa, niin eikö suhteet olisi menneet vielä enemmän solmuun?

Ja tuli tuosta pullosta mieleen, että Aragorn makoilee portailla sammuneena omaan kuseensa ja kädessään hänellä on Lapin Kulta-kaljapullo. .__. Anteeksi vain mielikuvani~.

Mutta odottelisin jatkoa... ja enemmän homo-suhteita~<3.

Lähetetty: La Touko 24, 2008 11:52 am
Kirjoittaja Allegro
Oi, ystäväiseni. Mikä mainio idea tämä onkaan. TSH-saippuaa 8)

Mm. Tämä oli aika lyhyt, mutta lupaava alku. Olet hyvä kirjoittaja, ei liiemmin kirjoitus- tai kielioppivirheitä eikä kummallisia tai epäloogisia kohtia, siistiä kuvailua ja näin.

Ja hei, vaikka tämä nyt on - no, saippuaa, hahmot ovat silti suhteellisen ic. Tai siis, voin mainiosti kuvitella tuon krapulaisen Boromirin ja jopa tällaisen renttu-Aragornin. Itse asiassa tämä Aragorn tuntuu... aika suloiselta.

Olen myös onnellinen, että Arwenkin saa nenilleen. Ei olekaan niin neiti täydellinen. Hah. Luotan sinuun, ettet A & A:lle ainakaan mitään onnellista yhteiseloa anna >8)

Eli. Minä pidän tästä. Ja odotan sitä jatkoa.

Lähetetty: La Touko 24, 2008 8:12 pm
Kirjoittaja Vindë
Hahahahahaha. Dúlin, ei olisi kannattanut mainita tuota kääpiövauvaa. Taidan pistää Arwenin paksuksi...
Ja sehän se koko idea on! Se vasta pistääkin pakan sekaisin, kun Legolas pettää Aragornia. Tämä on asta I osa, muista se.

Jatkelen sitten tässä kohta...

Lähetetty: La Touko 24, 2008 8:40 pm
Kirjoittaja Darial Kuznetsova
En liiemmin saippuasta välitä, mutta tämä oli mehevää! *silmäilee Keski-Maan Sanomien tulevaa ohjelmistoa -osastoa* Yhtä mehevää kuin Bednaja Nastja -sarja, ellei vielä messevämpää! Taisit koukuttaa mut tähän...

Lähetetty: Su Touko 25, 2008 8:47 pm
Kirjoittaja Vindë
A/N: Hehehehe, tätä oli hauskaa kirjoittaa : )

II osa: Karvoja?

Imladrisin valtias seisoi suuren, kullatun peilin edessä. Hän tuijotti vaitonaisesti siitä heijastuvaa kuvaa vakava ilme kasvoillaan, liikahtamatta moneen ikuisuudelta tuntuvaan minuuttiin. Lopulta hän nosti hitaasti oikean kätensä otsalleen ja antoi sen haroa hiuksia. Hän haroi hiuksiaan niiden koko mitalta ja päästessään latvoihin asti, tuska vääristi haltian arvokkaat ja aina niin tyynet kasvot.
Hiuksia. Hänen kouransa oli täynnä pitkiä, mustia hiuksia.
”E-eihän…minun hiukseni…”, mutisi Elrond surun murtamalla äänellä ja valahti polvilleen peilin eteen.

Aragorn oli päättänyt käydä siistiytymässä ja selvittämässä päätään kylvyssä. Pitkän tovin puhdistauduttuaan hän puki ylleen puhtaanvalkoisen paidan ja tummat housut. Hän harjasi hiuksensa ja suoristi ryhtinsä.
”Selvä”, hän mumisi itselleen. Hän suuntasi nyt reippaat askeleensa kohti Legolasin makuuhuonetta. Sinne hän oli ollut pyrkimässä, siitä ei ollut epäilystäkään. Aragorn muisteli haltian raikasta tuoksua ja hellää kosketusta ja hymyili leveästi. He olivat olleet erossa vain vajaa kaksi päivää ja hänellä oli jo ikävä.

Arwen istui yksin pimeässä huoneessa. Hän oli vetänyt verhot suurten ikkunoiden eteen ja istui nyt tammisella tuolilla huoneen perimmäisessä nurkassa. Hän piteli päätään käsien varassa ja hengitti syvään. Hän vilkaisi kelloa ja huokaisi tuskaisesti.
”Noniin. Nyt on aika”, hän kuiskasi värisevällä äänellä itsekseen ja nousi hitaasti tuolilta. Hän käveli epävarmoin askelin huoneen toiselle puolelle ja kurotti kättään nostaakseen vaalean esineen puiselta pöydältä. Hän sulki silmänsä ja veti jälleen syvää henkeä. Hänen sydämensä jyskytti jo rajusti, kun hän viimein avasi silmänsä.

Aragorn koputti varovasti suuriin puuoviin ja odotti että Legolas tulisi avaamaan. Hän hymyili kuullessaan kevyiden askelien lähestyvän ovea ja hänen sydämensä hypähti kun hoikka vaalea haltia avasi oven raolleen.
”Iltoja”, Aragorn sanoi hymyillen lempeästi. Legolas vastasi hymyyn ja kietoi kätensä Aragornin kaulan ympärille.
”Tule peremmälle, täällä on kylmä”, hän kuiskasi Aragornin korvaan ja näykkäisi sitä pienesti ennen kuin irrottautui syleilystä ja johdatti miehen kädestä pitäen peremmälle huoneeseen. He kulkivat käsikkäin katseet liimautuneena toisiinsa sängyn viereen, ja kaatuivat sille sitten, Legolas alimmaiseksi.
”Minulla on ollut ikävä”, Aragorn kuiskasi Legolasin huulia vasten painaen sitten omansa hellästi niitä vasten. Legolas liikutti kättään Aragornin selkää pitkin ja kipeautti sitten itsensä miehen päälle.
”Kuin myös”, hän sanoi suudelmasta hengästyneenä ja kurottautui sitten painamaan miehen huulille uskaliaamman suudelman. Aragorn silitti Legolasin hiuksia varovalla kädenliikkeellä. Hän antoi kätensä jatkaa matkaa olkapäiltä selkää pitkin, ja saapuessaan alaselän kohdalle, hänen huomionsa herpaantui Legolasin huulista.
Hius. Legolasin harmaanvihreään nuttuun oli alaselän kohdalle tarttunut vaaleanruskea hius. Aragorn nappasi hiuksen kouraansa ja työnsi Legolasin kauemmas.
”Mikä tämä on?”, hän kysyi ihmettelevällä äänellä, ja tutkailtuaan hieman hiusta, muuttui hänen ilmeensä ärsyyntyneeksi. Hän vilkaisi Legolasta tuima ilme kasvoillaan, ja näki haltian selvästi yrittävän salailla jotain.
”Legolas, mikä tämä on?”

*JATKUU*
(Niinku Dúlin kommentoi; C.S.I-meininkiä! xD )

Lähetetty: Su Touko 25, 2008 10:10 pm
Kirjoittaja Allegro
Jes.
”E-eihän…minun hiukseni…”, mutisi Elrond surun murtamalla äänellä ja valahti polvilleen peilin eteen.
Hm. Tuskallista ;___; Elrond raukka. Vaikka pakko sanoa, olen ehkä jotenkin yksinkertainen tai jotain, mutta silti. En oikein tajunnut koko hiusjuttua. Tai että mitä oli tapahtunut.
Joka tapauksessa, säälin kaikkia, joille on tapahtunut jotain katastrofaalista hiuksiin liittyen.

Ja mitäs. Tarkkanäköinen Aragorn. Tai pitäisikö sanoa tarkkakätinen, ihan sama. Hyvin huomattu, ylimääräinen hius kaavussa. Siis, hyvä kohta tuo luvun loppu.

Tämä oli hyvin viisas kommentti, mutta yritän porkkanoida sinut jatkamaan tätä piakkoin...


//No niinhän minä ajattelin, mutta miksi niitä hiuksia lähti? Tai se kai sitten jätettiin ilkeästi kiusaamaan lukijoita. Että ne eivät tiedä. Kuitenkin. Joo. Hei. 8D

Lähetetty: Ma Touko 26, 2008 2:17 pm
Kirjoittaja Dúlin
Allegro kirjoitti:
”E-eihän…minun hiukseni…”, mutisi Elrond surun murtamalla äänellä ja valahti polvilleen peilin eteen.
Hm. Tuskallista ;___; Elrond raukka. Vaikka pakko sanoa, olen ehkä jotenkin yksinkertainen tai jotain, mutta silti. En oikein tajunnut koko hiusjuttua.
No minusta Elrondilla lähti ainakin hiuksia. o__O Muutenkin niin valtavan korkea hiusraja etten yhtään ihmettele jos vaikka alkaisikin kaljuuntua. xD

Mutta tuo Aragornin löytämä hius oli kyllä hiukka liikaa. .__. Tulee mieleen, että Arska-setä on niin pirun mustasukkainen. Entä jos karva onkin koiran karva tai entä jos se on *iso sensori*? Mutta tykkäsin toisesta osasta kuitenkin. ^_^

Lähetetty: Ke Touko 28, 2008 6:54 pm
Kirjoittaja Vindë
Hahaa, siinäpä mietitte.

Lisää tulee viikonloppuna.

Lähetetty: Ke Kesä 11, 2008 11:06 pm
Kirjoittaja Vindë
Näin kävi, että Vindë raukalla ei ole periaatteessa kesälomaa ollenkaan, kun pitää hoitaa kirjallisuusdiplomi (9 kirjaa + tehtävät) ja kasvien keruu (25 kasvia) ennen loman loppua, eikä ficcaamiselle oikein jää aikaa. Niimpä armollisesti päätän tämän turhuuden kertomalla yksinkertaisessa muodossa mikä näiden sankareiden loppu oli tämän tarinan osalta.

III osa: Kuinkas sitten kävikään? FINALE

Arwen synnytti kauniin *köh* ja karvaisen kääpiö-vauvan ja Elrond menetti loputkin hiuksensa nähdessään tämän pienen kuvotuksen tyttärensä sylissä. Arwenista tuli myöhemmällä iällä hyvin turhautunut yksinhuoltaja-kotiäiti, joka lapsensa pahoinpitelyn seurauksena hankittiin hoitoon hermolomalle. Arwenin lapsi sai nimekseen Jörö, ja hänet tunnetaan tunteellisella tasolla vammautuneena kääpiönä vielä nykypäivänäkin (hän esiintyi tosi tv-sarjassa ”Lumikki ja seitsemän kääpiötä). Hän muutti opiskelija-ajoillaan lupaavan lehti-ilmoituksen johdattelemana ("Upea tamminen poikamies-boxi meren rannalla, kuumia mimmejä ja riidatonta yhteiseloa!") hikisen pieneen mökkiin keskellä ei-mitään kuuden muun häiriintyneen kääpiön kanssa.
Aragorn tutki Legolasin huoneen ja löysi muitakin epäilyttäviä karvoja. Aragorn tilasi internetistä C.S.I- aloittelijan paketin ja suoritti monia kokeita saadakseen selville karvojen omistajat. Kävi ilmi, että kyseessä olevat suortuvat olivat peräisin mm. Glorfindelin, Samin, Gimlin, Gandalfin ja Hallavaharjan hiuksista (tai oikeastaan harjasta). Testeissä kävi myös ilmi että Boromir onkin Aragornin poika (syy lienee taas kääpiöiden viinakset).
Aragorn järkyttyi liikaa saatuaan selville jälkeläisestään ja rakastettunsa petikavereista, jonka seurauksena hän kieltäytyi kruunusta ja sulkeutui Vihreän Lohikäärmeen kellariin monen vuoden ajaksi. Hänestä kerrotaan tulleen kovan luokan alkoholisti ja Keskimaan pelätyin pedari.
Legolasin isä Thranduil haki pojalleen ammattiapua uskoessaan, ettei pojan yllättävä kiinnostus eläimiä kohtaan ollut enää tervettä (viimeisin tempaus Hallavaharjan kanssa vahvisti epäilyt). Legolas vietiin Eläinten ystävien tukikeskukseen, jossa häneltä havaittiin kuukausittaisessa lääkärintarkastuksessa HIV- positiivisuus ja satiaisia.
Boromir aloitti ammatinharjoittamisen yleisenä tienvarsi-huorana, hänen vakio kulmauksensa sijaitsee kertoman mukaan jossain Briin ja Vanhan Metsän välimaastossa (töissä 24/7, viikonloppuisin alennus klo 20 jälkeen).
[/b]

Lähetetty: To Kesä 12, 2008 10:16 am
Kirjoittaja Dúlin
Jesss, erinomaisen hauska loppu! x'''D
Vindë kirjoitti:Kävi ilmi, että kyseessä olevat suortuvat olivat peräisin mm. Glorfindelin, Samin, Gimlin, Gandalfin ja Hallavaharjan hiuksista (tai oikeastaan harjasta). Testeissä kävi myös ilmi että Boromir onkin Aragornin poika (syy lienee taas kääpiöiden viinakset).
*nauraa* Legolas on jakorasia... x''D Ja eläimiin sekaantuja... o.o''
Vindë kirjoitti:Aragorn järkyttyi liikaa saatuaan selville jälkeläisestään ja rakastettunsa petikavereista, jonka seurauksena hän kieltäytyi kruunusta ja sulkeutui Vihreän Lohikäärmeen kellariin monen vuoden ajaksi. Hänestä kerrotaan tulleen kovan luokan alkoholisti ja Keskimaan pelätyin pedari.
Tämä oli erityisen hauska, varsinkin tuo Hänestä kerrotaan tulleen kovan luokan alkoholisti ja Keskimaan pelätyin pedari. Löysihän se Aragorn viimein paikkansa... (Ei vaineskaan, Aragornista ei tulis ikinä tuollaista. >__<'')
Vindë kirjoitti:Legolasin isä Thranduil haki pojalleen ammattiapua uskoessaan, ettei pojan yllättävä kiinnostus eläimiä kohtaan ollut enää tervettä (viimeisin tempaus Hallavaharjan kanssa vahvisti epäilyt). Legolas vietiin Eläinten ystävien tukikeskukseen, jossa häneltä havaittiin kuukausittaisessa lääkärintarkastuksessa HIV- positiivisuus ja satiaisia.
Satiaisia!! D8 HIV-positiivisuus!! Kamalaa! *juoksee auringonlaskuun* Onneksi Thranduil puuttui asiaan... Ties vaikka Legolas olisi joskus vehdannut Bregon kanssa ja jälkeläisensä olisi Bregolas... Hei, mutta sellainenhan on jo....

Re: Suhteita ja solmuja (Osat: I, II, III)

Lähetetty: La Joulu 19, 2009 10:58 pm
Kirjoittaja Aralas
Ei saakeli xDD Aivan loistavaa! Käkättämistä on HIEMAN vaikeeta lopettaa, ja purkka suussa auttaakin asiaa todella paljon!!
Aragorn tutki Legolasin huoneen ja löysi muitakin epäilyttäviä karvoja. Aragorn tilasi internetistä C.S.I- aloittelijan paketin ja suoritti monia kokeita saadakseen selville karvojen omistajat.
xDDDD Kauhee käkättäminen jatkuu vieläkin!
Hän haroi hiuksiaan niiden koko mitalta ja päästessään latvoihin asti, tuska vääristi haltian arvokkaat ja aina niin tyynet kasvot.
Taisi olla aika takkuiset hiukset kun nuin kipeetä teki :D

Kertoisin jotakin "pahaa" taikka kritisoitavaa, mutta kun sitä EI LÖYDY!

Hyvää joulua terv. Aralas

Re: Suhteita ja solmuja (Osat: I, II, III)

Lähetetty: Ke Tammi 27, 2010 2:55 pm
Kirjoittaja Suetus
Ei luoja ^^! Nyt ei kyllä tule mitään rakentavaa kommenttia sillä tukehdun pian nauruuun! Aragornin pitäisi kyllä mennä C.S.I:hin näyttelemään XD. Kirjoitusvirheitä en bongannut.