Rakkautta, ja se kaikista paras iskurepliikki
Lähetetty: Ma Kesä 16, 2008 11:19 am
Title: Rakkautta ja se kaikista paras iskurepliikki
Author: Celeb
Rating: G
Pairing: Aragorn X Arwen
Genre: Romance / humor
Warnings: Eipä ihmeempiä.
Disclaimer: Hahmot ja maailma J. R.R. Tolkienin omaisuutta, kirjoittaja ei hyödy rahallisesti ollenkaan.
Summary: Aragornin ja Arwenin ensikohtaaminen, voiko siitä sitten enempää sanoa.
A/N: Tästä lähtee, elämäni ensimmäinen ficci...
Feedback: Suorastaan anelen teitä kommentoimaan!
Komea nuorukainen asteli Rivendellin ruohikolla iltataivaan alla, laulaen iloisesti. Aurinko oli maalannut pilvien täplittämän taivaan hehkuvilla sävyillään punaiseksi ja kellanoranssiksi. Koivujen sorjat, valkeat oksat kurottautuivat lehtien vihreässä runsaudessa kohti ikuisuutta, ja viileässä ilmassa tuoksui pian saapuva yö. Tuuhean ruohon seasta pilkotti valkeita kukkia kuin tähtiä vihreällä taivaalla. Paikka hehkui unenomaista kauneutta, joka oli kuin peräisin toisesta maailmasta.
Tässä maisemassa asteli laulaen Aragorn Arathornin poika, joka vasta eilen oli saanut tietää oikean nimensä ja sukunsa. Ja hänen sydämensä riemuitsi, sillä jo pitkään hän oli halajanut tietoa oikeasta isästään. Sillä vaikka Elrond oli ollut hänelle suopea, alati oli tuo kysymys ollut hänen seuranaan.
Mutta äkkiä hänen laulunsa keskeytyi. Sillä katso! Koivujen keskellä iltahämyn ympäröimänä asteli kaunein neito, jonka Aragorn oli ikinä nähnyt. Hetken ajan mies tuijotti näkyä kuin unessa, sillä hän oli laulanut Lúthienista, kaikista haltianeidoista kauneimmasta. Neidon valkea iho hohti virheettömyyttään, hänen tummat kutrinsa liikahtelivat keveästi lempeässä iltatuulessa ja hänen norja vartalonsa oli ilmeinen sisar valkeille koivuille.Tällä oli yllään hopean- ja sinisensävyinen takki, joka oli verratonta käsityötä.
Mutta Aragornilla oli silmiä vain neidon kasvoille. Harmaissa silmissä asui tähtien loiste, ja huulet olivat täyteläisemmät, kuin Aragorn oli villeimmissä kuvitelmissakaan uskaltanut naisen huulista uneksia. Sillä samaisella hetkellä, kun neidon katse osui häneen, hän tunsi vapisevansa jonkin suuren ja voimakkaan tuntemuksen edessä. Hän oli rakastunut.
Aragorn tunsi värin nousevan kasvoilleen. Äkkiä hänestä tuntui nololta, jotenkin kömpelöltä siinä seisoessaan neidon edessä. Hänen mielensä tuntui olevan täynnä noita ihmeellisiä kasvoja, eikä hän ollut keksiä mitään sanottavaa. Aragorn, ole mies! Hän komensi itseään. Nyt oli äkkiä keksittävä jotain sanottavaa, ennen kuin neito katoaisi. Vaivalloisesti, ponnistuksia vaatien Aragorn kokosi jokaisen miehisen arvokkuutensa rippeen, jota neidon kauneus ei ollut häivyttänyt, kuin kesäaamun aurinko kastetta.
Suurin ponnistuksin hän lopulta ähelsi nolona ja häkeltyneenä ainoan mieleensä juolahtaneen asian:
”Ki-kivat kengät. Nussitaanks?”
A/N: Melko lyhythän tämä on, mutta niin on tapahtumahetkikin. Tuntuu miltei pahalta pilata tunnelma tällaisesta ficistä. Mutta palautetta, elän sen voimalla!
Edit: Korjasin kirjoitusvirheen, joka poltti silmiä...
Author: Celeb
Rating: G
Pairing: Aragorn X Arwen
Genre: Romance / humor
Warnings: Eipä ihmeempiä.
Disclaimer: Hahmot ja maailma J. R.R. Tolkienin omaisuutta, kirjoittaja ei hyödy rahallisesti ollenkaan.
Summary: Aragornin ja Arwenin ensikohtaaminen, voiko siitä sitten enempää sanoa.
A/N: Tästä lähtee, elämäni ensimmäinen ficci...
Feedback: Suorastaan anelen teitä kommentoimaan!
Komea nuorukainen asteli Rivendellin ruohikolla iltataivaan alla, laulaen iloisesti. Aurinko oli maalannut pilvien täplittämän taivaan hehkuvilla sävyillään punaiseksi ja kellanoranssiksi. Koivujen sorjat, valkeat oksat kurottautuivat lehtien vihreässä runsaudessa kohti ikuisuutta, ja viileässä ilmassa tuoksui pian saapuva yö. Tuuhean ruohon seasta pilkotti valkeita kukkia kuin tähtiä vihreällä taivaalla. Paikka hehkui unenomaista kauneutta, joka oli kuin peräisin toisesta maailmasta.
Tässä maisemassa asteli laulaen Aragorn Arathornin poika, joka vasta eilen oli saanut tietää oikean nimensä ja sukunsa. Ja hänen sydämensä riemuitsi, sillä jo pitkään hän oli halajanut tietoa oikeasta isästään. Sillä vaikka Elrond oli ollut hänelle suopea, alati oli tuo kysymys ollut hänen seuranaan.
Mutta äkkiä hänen laulunsa keskeytyi. Sillä katso! Koivujen keskellä iltahämyn ympäröimänä asteli kaunein neito, jonka Aragorn oli ikinä nähnyt. Hetken ajan mies tuijotti näkyä kuin unessa, sillä hän oli laulanut Lúthienista, kaikista haltianeidoista kauneimmasta. Neidon valkea iho hohti virheettömyyttään, hänen tummat kutrinsa liikahtelivat keveästi lempeässä iltatuulessa ja hänen norja vartalonsa oli ilmeinen sisar valkeille koivuille.Tällä oli yllään hopean- ja sinisensävyinen takki, joka oli verratonta käsityötä.
Mutta Aragornilla oli silmiä vain neidon kasvoille. Harmaissa silmissä asui tähtien loiste, ja huulet olivat täyteläisemmät, kuin Aragorn oli villeimmissä kuvitelmissakaan uskaltanut naisen huulista uneksia. Sillä samaisella hetkellä, kun neidon katse osui häneen, hän tunsi vapisevansa jonkin suuren ja voimakkaan tuntemuksen edessä. Hän oli rakastunut.
Aragorn tunsi värin nousevan kasvoilleen. Äkkiä hänestä tuntui nololta, jotenkin kömpelöltä siinä seisoessaan neidon edessä. Hänen mielensä tuntui olevan täynnä noita ihmeellisiä kasvoja, eikä hän ollut keksiä mitään sanottavaa. Aragorn, ole mies! Hän komensi itseään. Nyt oli äkkiä keksittävä jotain sanottavaa, ennen kuin neito katoaisi. Vaivalloisesti, ponnistuksia vaatien Aragorn kokosi jokaisen miehisen arvokkuutensa rippeen, jota neidon kauneus ei ollut häivyttänyt, kuin kesäaamun aurinko kastetta.
Suurin ponnistuksin hän lopulta ähelsi nolona ja häkeltyneenä ainoan mieleensä juolahtaneen asian:
”Ki-kivat kengät. Nussitaanks?”
A/N: Melko lyhythän tämä on, mutta niin on tapahtumahetkikin. Tuntuu miltei pahalta pilata tunnelma tällaisesta ficistä. Mutta palautetta, elän sen voimalla!
Edit: Korjasin kirjoitusvirheen, joka poltti silmiä...