Syntymäpäivistä Se Pahin

Huumoria ja parodiaa yllin kyllin.

Valvojat: Andune, Ilona

Avatar
Isaradith Greenleaf
Örkki
Viestit: 5
Liittynyt: Ma Heinä 20, 2009 11:58 am
Paikkakunta: HELL(sinki)

Syntymäpäivistä Se Pahin

Viesti Kirjoittaja Isaradith Greenleaf » Ke Joulu 09, 2009 4:43 pm

Title: Syntymäpäivistä Se Pahin
Author: Isaradith Greenleaf
Rating: Hell knows, not me.
Pairing: Eipä ole.
Genre: Kieroutunut huumori..
Warnings: Hieman kiroilua. (Hui).
Disclaimer: Tolkienin hahmoja kaikki. En yritä tehdä tällä rahaa, eikä tästä varmaan saisikaan.
Summary: Sormuksen Sota on päättynyt, Konnussa kaikki sujuu hyvin, ja iki-ihana Frodosemme juhlii 62-syntymäpäiväänsä. Harmi vain, että hän on saanut vakavanluonteisen hermoromahduksen.
A/N: Tuli sitten tämmönen. Tämä on eka ficcini, joten yrittäkää ymmärtää.
Feedback: Palautetta KYLLÄ KIITOS.

***

Kello oli minuuttia yli viisi iltapäivällä. Frodo pompahteli hermostuneena olohuoneen tuolilla; vieraat olivat myöhässä! Viisi oli sovittu, eikä ollut todellakaan kohteliasta myöhästyä. Eikä vieraita ollut edes paljon. Vain tärkeimmät oli kutsuttu, eli Sam, Merri, Pippin, Pulla Bolger ja pari muuta läheistä serkkua. Frodo ei ollut uskaltanut lähettää kutsuja Gandalfille, Legolasille, Aragornille ja Gimlille, sillä jos ne olisivat joutuneet hukkaan ja kuka tahansa klonkunmielinen olisi saanut semmoisen käteensä ja tuosta noin vaan pölähtänyt sisään ja pilannut juhlat luullessaan kutsun tarkoitetun itselleen. Se olisi ollut kamalaa. Sitä paitsi, ei Frodo halunnut pitää isoja juhlia, eihän 62. ikävuosi ollut mikään ihmeellinen. Frodo vilkaisi uudestaan kelloa; apua, kaksi minuuttia yli viisi! Frodo alkoi käydä jo epätoivoiseksi, mitä jos kukaan ei tulisikaan? Mitä jos he vain ajattelisivat että ”mitä helvettiä me siellä tehtäisiin, juhlikoon keskenään”? Frodo meinasi purskahtaa itkuun, mutta silloin alkoi kuulua pihalta puheensorinaa. Frodo loikkasi iloissaan ylös, ja oli juuri ryntäämässä eteiseen, kun hän pelästyi. Ei vieraita edes ollut niin paljon, että niistä olisi voinut lähteä tuommoinen meteli. Frodo oli juuri menossa kurkkimaan keittiön ikkunasta, kun ovikello rämähti soimaan hirveällä pauhulla. Frodo säikähti hirvittävästi, ja lamaantui paikoilleen. Ovikello rämisi jumalattoman kauan, ja loppuhuipennukseksi kuulosti siltä, että se irtosi ketjustaan ja putosi ulko-oven eteen. Ulkona oli hetken hiljaista; sitten Frodo erotti Samin äänen sanovan:
”Hups.” Haudanhiljaisuus. Sitten kuului Merrin ääni:
”Hyvä Sam. Tuosta Frodo varmasti ilahtuu.” Ulkona alettiin varovasti taputtaa. Nopeasti ne kohosivat räiskyviksi aplodeerauksiksi vihellyksien kera. Sitten Merri karjaisi:
”Hiljaa pällit! Muuten pilaatte koko jutun!” Ulkona hiljennyttiin, ja sitten Merri alkoi hakata ovea.
”Avaa Frodo! Avaa nyt! Tultiin syntymäpäivillesi! Avaa!” Frodo käveli tärisevin askelin kohti ovea, avasi sen, ja katsoi. Ja mitä hän näkikään. Koko Kontu seisoi hänen ovensa takana (tai siltä ainakin hänen mielestään näytti; ei heitä oikeasti niin paljon ollut). Hitaasti hän käänsi katseensa Merrin, joka virnisti leveästi hänen pöllämystyneelle ilmeelleen.
”Morjens Frodo. Tuolta tarttui pari kaveria mukaan, eikä viitsitty hakata niitä ja jättää ojaan. Niin joo, ja hyvää synttäriä!” Frodo aukoi suutaan kuin kala kuivalla maalla. Jotenkin hän sai änkytettyä:
”Örhmh… niin… joo… tuota… krmhmh… tu-tulkaa si-sisään!” Välittömästi koko ihmismassa lähti vyörymään kohti Frodon avonaista ovea. Frodo painautui eteisen seinää vasten, ja iloinen hobittijoukko liukui hänen ohitseen ja jokainen ohikulkeva toivotti ohimennen onnea. Pian koko kolo oli täynnä hobitteja, joille kaikille Sam oli jo ehtinyt vetäistä keittiöstä ruokaa. Takaovi avattiin, ja hobitteja virtasi hyvinhoidettuun takapihan puutarhaankin. Jotkut olivat ottaneet soittimia mukaan, ja pian alkoi kuulua iloista musiikkia. Jotkut tanssivat homppapomppaa, jotkut lauloivat, toiset muuten vaan huusivat, toiset söivät (tai siis kaikki söivät mutta nämä henkilöt taukoamatta). Frodo pääsi vihdoin pois eteisen seinältä ja tuijotti olohuonettaan. Se oli jo täydellisen kaaoksen vallassa. Frodoa alkoi heikottaa, kun hän kuvitteli juhlien jälkisiivousta. Nopeasti hän ryntäsi keittiöön Samin ”avuksi”; oikeasti hän halusi eroon ärsyttävistä wanna be-sukulaisista (jotka eivät oikeasti olleet missään suhteessa sukua) ja heidän läpinäkyvistä teko-onnentoivotuksista. Frodo kurkisti keittiöön, mutta Sam ei ollutkaan siellä. Frodo palasi kyräillen takaisin olohuoneeseen. Siellä meno oli sama, paitsi että juhlaväki oli ilostunut entisestään, luultavasti oluesta johtuen. Frodo käpertyi nurkkaan ja yritti saada siellä itseään juhlatuulelle. Varmaan siihen hommaan juuri se oikea ja paras paikka.
Kohta hobitit keksivät uuden ohjelmanumeron; lahjojen avaaminen.
”Avaa ensin minun lahjani!”
”Ei kun minun!”
”Meidänpäs!”
”Minunpas!”
”Minun lahjani on tärkeämpi kuin teidän kaikkien yhteensä! Siksi minun!”
Frodo ei tietenkään osannut päättää, minkä lahjoista avaisi ensin. Siksi hän päätti aloittaa korteista. Kaikki kortit heitettiin kasaan, ja Frodo arpoi ihan randomilla kasasta vaan jonkun. Pienessä osassa korteista luki jotain onnentoivotuksia syntymäpäivistä, mutta useimmissa jotain ihan muuta. Yhdessä luki ”Otamme osaa”, mistä syystä lieneekin, toisessa ”Hyvää syntymäpäivää Frodo; jo SATA vuotta!” ja yhdessä ”Hauskaa joulua!”. Vain alkuperäisten vieraiden korteissa oli allekirjoitus; muissa ei.
Hobitit kuitenkaan jaksaneet kauaa kiinnostua korttien lukemisesta. Pian kortit unohdettiin, ja alkoi lahjojen avaaminen. Lahjoja oli kuitenkin aivan julmetusti, ja jos niitä olisi avattu yksitellen, olisi mennyt koko loppuviikko. Lisäksi kaikki mankuivat oman lahjansa avaamista ensin. Niinpä keksittiin, että avataan ne jotenkin yhtä aikaa. Kukaan vain ei tiennyt miten.
Kaikki hobitit miettivät päänsä puhki tehokasta keinoa, ja pian suhteellisen paljon juonut Pippin keksi:
”Hei! Sytytetään kokko, ja yksinkertaisesti POLTETAAN käärepaperit tuhkaksi! Sitten sammutetaan ja ZÄDÄÄM! Lahjat ovat siinä!” Kaikista tämä oli todella älykäs idea, eikä Frodo saanut pikku ääntään kuuluville, että se ei oikein taida olla järkevää. Hobitit kasasivat jo haloista ”pientä” nuotiota ulos.
Pian nuotio oli kuorrutettu lahjoilla, ja Merri tajusi heittää vielä vähän paloöljyä päälle, kekseliäs hobitti kun oli. Sam raapaisi tulitikun, ja laittoi sen varovasti yhden halon päälle. Sekunnissa nuotio/kokko oli ilmiliekeissä, ja paksu savu kohosi taivaalle. Innostuneet hobitit taputtivat käsiään ihastuneina, mutta hymyt hyytyivät nopeasti, kun Merri ja Pippin yrittivät saada kokkoa sammumaan. He heittivät siihen ensin epähuomiossa paloöljyä veden sijasta, eivätkä heti edes tajunneet virhettään. Nyt kaikki lahjat paloivat iloisesti tuusan nuuskaksi, eikä vedestä ollut mitään apua. Pian Frodo – raukan puutarhakin alkoi hiljalleen syttyä, ja pelästyneet hobitit juoksivat pois paikalta. Frodo tärisi yksin ensin pelosta, mutta hiljalleen hän alkoi suuttua; tulla nyt näin törkeästi kuokkimaan HÄNEN syntymäpäivilleen, ja sitten vielä polttaa hänen kausin puutarhansa! Frodon raivo eneni hitaasti koko ajan enemmän ja enemmän, niin kuin enteillä, ja pian kun pari puutakin oli syttynyt, hän räjähti.
”SAATANA! NYT KAIKKI VIIVANA ULOS! HÄIPYKÄÄ! HUS! OLETTE PILANNEET KAIKEN! RANKKIBUK! TUK! GAMGI! BOLGER! JA KAIKKI TE ÄLLÖTTÄVÄT KUOKKIJAT! PAINUKAA HELVETTIIN ÄLKÄÄKÄ TUHOTKO KOTIANI! ”
Tähän liittyi vielä liuta muita kaunistakin kauniimpia sanoja, ja kaikki pelästyivät aivan julmetusti punaista karjuvaa Frodoa. Kaikki vielä paikalle jääneet hobitit vyöryivät massana ulos, Merri, Pippin, Sam ja Pulla Bolger mukanaan. Sam oli vähän huolissaan isäntänsä pillereidensyönnistä. Eikö hän ollutkaan ottanut niitä lääkkeitä, jotka Gandalf hänelle oli määrännyt? Ne, mitä ne nyt olivatkaan, ”rajun hermoromahduksen saajalle tarkoitettuja rohkeuspillereitä…” Oikeasti Frodo oli ottanut niitä yliannostuksen. Ihan vain huvikseen. Nyt Frodolla oli kuitenkin kiva ongelma: miten saada tuo älyttömän kokoinen kokko sammumaan?
Pian apu kuitenkin itse käveli puutarhaan. Gandalf nimittäin oli ollut matkalla onnittelemaan Frodoa, mutta joutuikin nyt sammutustöihin. Ja tietysti se Gandalfilta luonnistui. Olihan hän sentään Gandalf. Frodo seisoi täristen Gandalfin sammutellessa kokkoa. Kun kaikki oli sammutettu, Gandalf sanoi:
”Frodo, tiedän mitä on tapahtunut, tiedän myös että olet ottanut yliannostuksen pillereitäsi, ja…” Frodo kuitenkin keskeytti Gandalfin.
”Häivy! En tarvitse älyttömiä neuvojasi, osaan itse elää omaa elämääni! Painu pois!” Gandalf näytti aika kyllästyneeltä, huokasi, ja lähti pois. Frodo yritti saada itseään rauhoittumaan, epäonnistui siinä surkeasti, ja päätti sitten katsoa, mitä lahjoista oli jäljellä. Frodo käveli hitaasti savuaville kokon jäännöksille, pysähtyi, ja tuijotti yhtä löytämäänsä lahjaa. Se oli joltain ihan random -tyypiltä, ja Frodo tunnisti heti mikä se oli. Hänen kaikista kallein teekuppinsa, jonka hän oli antanut Sormuksen Sodan aikoihin sulaa ystävällisyyttään Klonkulle.
***
A/N: Tämmönen. Ja nyt niitä kuuluisia kommentteja, kiitos…
What's the Light at the End of the World?

Avatar
Aralas
Puolituinen
Viestit: 251
Liittynyt: Su Kesä 14, 2009 4:12 pm
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Re: Syntymäpäivistä Se Pahin

Viesti Kirjoittaja Aralas » Ke Joulu 09, 2009 5:59 pm

Hmm..... Olihan se ihan hyvä, nauratti paris kohassa,
siitä plussaa -^^-
Yksi pikkuriikkinen onkelma oli: JAKSOTUS.
Se puuttui, ja jos sen viitsit tehdä niin tästä tulee
täyellinen. Koita myös hankkia beta jo heti alussa,
niin ei tule muistutuksia oikeinkirjoituksesta.

Terv. Aralas
"After San Sebastian please come with me. I'll take my clothes off." Mr. Tony Kakko

Vuoden Legolas 2010

Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Re: Syntymäpäivistä Se Pahin

Viesti Kirjoittaja Silidir » Ke Joulu 09, 2009 10:18 pm

PItuutta ihan kivasti, mutta tosiaan jaksotus helpottaisi lukemista. Nyt meni aika puuroiseksi välillä, kun oli tekstiä tekstin perään. Ja betaaja eli oikolukija olisi aina hyvä juttu, oli sitten se ensimmäinen tai se viideskymmenes ficci. :)
Kirjoitusvirheitä oli jokunen, ja varsinkin noissa repliikeissä olisin kaivannut tarkempaa selvitystä, siitä, kuka puhuu

Sisältö oli ehkä hieman sekalainen, ja minun ainakin oli paikoitellen vaikea pysyä kärryillä. Aikamoisen sekasotkun saa läjä hobitteja, kieltämättä. :D

Tästä on hyvä jatkaa. Ja tervetuloa ficcariksi. ;)
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.

Avatar
Naava
Örkki
Viestit: 53
Liittynyt: La Syys 05, 2009 3:26 pm

Re: Syntymäpäivistä Se Pahin

Viesti Kirjoittaja Naava » To Helmi 04, 2010 8:09 pm

Pidin, hymähdin muutamissa kohdissa makeasti (mielenkiintoinen virke..) ja niin päin pois. Ihan kekseliäs, siitä kehuja. Rokotusta tulee noista jaksotuksista. Ei tämä nyt niin huono ollut (jos vertaa minun ensimmäiseeni..), jatka vaan kirjoittamista, en minäkään ihan kokonaan masentunut (ihan vähän vaan).
Greit. Upeaa. Loistavaa.
Kaikki järkevä kommentti jälleen Mordorissa.
i can be alone, yeah,
i can watch a sunset
on my own...

~Kate Nash, Merry Happy

Avatar
Pyrexia
Metsähaltia
Viestit: 631
Liittynyt: Su Maalis 30, 2008 5:26 pm
Paikkakunta: Jossain metsän laitamilla

Re: Syntymäpäivistä Se Pahin

Viesti Kirjoittaja Pyrexia » To Touko 28, 2015 7:47 pm

Hyvän mittainen ficci, erilainen ja hauskakin vielä. Järkevämpää palautetta onkin vaikeampi keksiä, ilman että toistaa aikaisempia kommentteja.
Mutta silti hyvä ensimmäiseksi ficiksi, etenkin kun muistelen omia raapustuksiani vuodelta nakki.
Tomorrow is tomorrow
Hyvin usein voittajia on häviäjät,
jotka päättivät yrittää vielä kerran.

Vastaa Viestiin