Kuin kala vedessä (FF10 2/10, G)

Huumoria ja parodiaa yllin kyllin.

Valvojat: Andune, Ilona

Avatar
Fuu
norppa
Viestit: 942
Liittynyt: Ke Helmi 18, 2004 8:12 pm
Paikkakunta: syli

Kuin kala vedessä (FF10 2/10, G)

Viesti Kirjoittaja Fuu » La Joulu 12, 2009 10:08 am

FF10 2/10
sana 03: sade

Title: Kuin kala vedessä
Genre: general, humor
Rating: G

Disclaimer: en omista pienenpieniä hobitteja, Kontua tai mitään muutakaan hauskaa, enkä saa tästä edes rahaa, teen vain kunniaa herra Tolkienin ihanalle Pippinille :D

Summary: Hän järkeili, ettei se voinut olla pahempaa kuin kylpeminen: kumpikin sisälsi paljon vettä ja jonkin verran äidin motkotusta.
A/N: Tämä fic sijoittuu Pippinin lapsuuteen, noin vuoteen 1400 Konnunlaskua (en mie ole friikahtanut Tarun liitteisiin, kuvittelette vain) ja hänen äitinsä nimi oli tosiaankin Angervo. Kaikki tässä esitetyt henkilöt ja paikat perustuvat Taruun, paitsi tietenkin Pippinin riehuminen, jota Tolkien ei katsonut tarpeelliseksi dokumentoida. :D

*

Satoi.

Laiskana, mutta tasaisena virtana taivaalta valuva harmaa vesimassa piiskasi lähes koko Kontua armotta. Lintujen ääniä ei kuulunut, vaikka oli lämmin kesä, eikä ulkona ei näkynyt ristin sielua lukuunottamatta joitakin satunnaisia epäonnisia, joilla oli kotiin pidempi matka. Jotkut läpeensä kastuneet kulkijat eivät edes yrittäneet kävellä kotikoloihinsa asti, vaan koputtivat ensimmäisen vastaantulevan hobittiasumuksen oveen ja pyysivät tilaisuutta päästä sateelta suojaan. Hobittien ennestäänkin valtava vieraanvaraisuus vain yltyi sateella, mikäli mahdollista, ja matkalaiset pääsivät kuivattamaan sukkiaan ja viittojaan takkatulen ääressä samalla, kun heille juotettiin teetä ja syötettiin mainioita maustekakkusia. Kenenkään ei tarvinnut jäädä sateeseen vilustumaan, vaan kunnon hobitit saattoivat vain kuunnella sen kohinaa sisällä lämpimässä.

Sateen valtaisaa pärskettä ja loisketta kuunteli lämpöisessä kotikolossaan myös pieni Peregrin Tuk. Hän oli mahdottoman pitkästynyt: kukaan hänen leikkitovereistaan ei päässyt ulos eikä hän päässyt kenenkään luokse, ja kaikki hänen lelunsa tuntuivat sillä hetkellä koko Konnun typerimmiltä vempaimilta. Peregrinin isä ei voinut leikkiä hänen kanssaan, sillä tämä oli lähtenyt jo aikaisin aamulla Valkovaaroille vapaamarkkinoille - pieni hobitti eli siinä käsityksessä, että siellä tapahtuisi jotakin suunnattoman tärkeää, sillä hän oli kuullut juhlalliset sanat "pormestarin valinta" hyvin usein markkinoista puhumisen yhteydessä. Peregrinille tästä ei kuitenkaan ollut juuri hyötyä. Hän ei osannut edes lukea sen vertaa, että olisi päässyt penkomaan isänsä poissa ollessa tämän kirjahyllyä ja valitsemaan sieltä jonkin mielenkiintoisen opuksen, eikä hänen äitinsä antanut hänen auttaa ruoanlaitossa. Peregrin oli siis suorastaan nääntyä tekemisen puutteeseensa, ja niinpä hän antoi vilkkaiden lapsenaivojensa askarrella kiivaasti samalla, kun hän istui ikkunan äärellä ja tuijotti lasia pitkin valuvaa vesivanaa.
Peregrinin teki mieli mennä ulos. Hän tiesi, että se oli ankarasti kiellettyä ja hän saisi äidiltään taatusti selkäänsä, mikäli tekisi sen. Siitä huolimatta siinä kaikessa vedessä oli jotakin erittäin kiehtovaa, ja Peregrin mietti, millaista olisi seistä kaatosateessa tai hypätä vesilätäkköön ja kastua nenänpäätä myöten. Hän järkeili, ettei se voinut olla pahempaa kuin kylpeminen: kumpikin sisälsi paljon vettä ja jonkin verran äidin motkotusta.

Peregrin kohottautui tuolissa ja vilkaisi varovasti ympärilleen. Seinän takana hänen äitinsä puuhasteli keittiössä, eikä kolossa kerta kaikkiaan ollut ketään muita. Keittiöstä levisi vihanneskeiton herkullinen tuoksu, mikä oli vähällä saada pikkuhobitin katumaan juoniaan: lopulta uteliaisuus kuitenkin selvisi voittajana. Äidin vihanneskeittoa Peregrin oli syönyt ennenkin, mutta kaatosateessa hän ei ollut koskaan vielä juoksennellut.
Hän nousi tuolista erittäin varovasti, hiipparoi ulko-ovelle kuin paraskin konna ja työnsi sen varovasti auki. Saranat narahtivat hiukan, ja keittiöstä kuului Angervo Tukin voimakkaalla äänellä: "Kuka siellä?"

Peregrin pinkaisi juoksuun.

Angervo säntäsi ovelle aavistaen yhtäkkiä erittäin selkeästi, mitä oli tapahtunut, ja ehti juuri parahiksi nähdä Peregrinin vallattoman hiuspehkon katoavan aidan taakse.
"Tule takaisin, Pippin Tuk, tai saat kunnolla selkääsi!" uhkaili Angervo sormeaan heristäen, mutta siitä ei ollut enää hyötyä: nuoret, vikkelät hobitinjalat olivat suorastaan lennättäneet Pippinin jo mäkeä alas. Angervo pudisti päätään, vilkaisi taivaalle, irvisti ja sulki oven hyvin huolellisesti. Hän tiesi, ettei Pippin menisi kovin kauas ja että hän tulisi kotiin ennemmin tai myöhemmin, useimmiten ennemmin: sellainen oli pieni Pippin ollut miltei syntymästään asti, vilkas ja hieman höpsö. Useimmiten hän teki, ennen kuin ajatteli, mutta hänellä oli kultainen sydän.
"Jos hän saa nuhan, olkoon se hänelle opiksi."
Angervoa nauratti, ja päätään pudistellen hän palasi keittopadan ääreen.

Sillä välin Pippin oli ehtinyt jo kastua likomäräksi ja saada vaatteilleen hyvän määrän rapaa ja vettä. Mutta voi sitä suunnatonta riemua! Pippin nauroi ilosta ääneen hypätessään tasajalkaa jokaiseen vastaantulevaan vesilammikkoon ja yrittäessään roiskuttaa vettä mahdollisimman laajalle alueelle: useimmiten suurin osa vedestä päätyi Pippinin housuille, mutta se ei haitannut häntä tippaakaan. Taivaalta piiskaava sade litisti hänen joka suuntaan pyrkivät kiharansa tasaisen varmasti kiinni otsalle, ohimoille ja niskaan, ja hänen vaatteensakin olivat tyystin liimautuneet hänen ihoonsa. Lisäksi ne tuntuivat vedestä raskailta - muuten Pippin tunsi olonsa höyhenenkevyeksi juostessaan ja loikkiessaan ympäriinsä. Hän rakasti rankkasateen rummutusta päälaellaan, häntä riemastuttivat pärskeet, joita hän sai aikaan vesilammikkoihin hyppimällä, ja hänen täytyi ehdottomasti myös kokeilla, miltä pellonvieruksen mutavelli tuntui sormissa ja karvaisissa varpaissa. Hän päätti tomerasti mennä siitä edespäin ulos aina, kun rankkasade sattui iskemään.

Ensimmäisen ukkosenjyrinän kaikuessa peltojen yllä Pippin seisahtui - nilkkojaan myöten vesilätäkössä - ja kääntyi saman tien lähteäkseen vihdoinkin kotiin. Hän katsahti kotikolon suuntaan. Ylämäki vaikutti yhtäkkiä loputtoman pitkältä ja rankkasade kylmältä ja inhottavalta, ja kaiken lisäksi Pippin-raukka hieman säikkyi ukkosen jyrinää. Niinpä hän raahusti mäkeä ylös pää painuksissa, nenänpääkin vettä tippuen: muutama naapuri kurkisteli uteliaana ikkunoistaan ja pudisteli hymyillen päätään nähdessään pientäkin pienemmän hobitin, jonka vaatteet olivat tyystin märät ja kuraiset ja pää nuokahtanut kuin rangaistusta odottavalla tihutyöläisellä. "Paladinin poika taisi päästä taas äitiään karkuun", tuumasi joku.

Pippin pääsi kuin pääsikin kotiovelleen, avasi sen hyvin varovasti ja astahti kynnysmatolle. Hän tippui vettä, hänen housuillaan, varpaissaan, käsissään ja kasvoissaan oli mutaa, ja jos hänet olisi voinut vain rutistaa kuivaksi, hänestä olisi taatusti saanut irti ainakin saavillisen lokaa. Pippin seisoi hiljaa ja surkean näköisenä, ja hänen äitinsä tuli eteiseen.
"Pippin Tuk, mitä minä sinulle tästä sanoin?"
"Etten saa mennä rankkasateella ulos, tai saan selkääni", mumisi Pippin.
"Oliko se sitten mukavaa?"
"Oli se, mutta minun tuli kylmä ja ukkonen pelottaa", Pippin sopersi itku kurkussa.
Angervo Tuk astahti eteenpäin ja nipisti lastaan lujasti korvasta. Sitten hän kyykistyi poikansa eteen ja hymyili.
"Älä nyt itke, Peregrin-pieni", hän sanoi ja pyyhkäisi kyyneleen - sellaiset hän kyllä erotti sadepisaroista - Pippinin poskelta. "Ota nuo märät vaatteet pois ja mene lämpimään kylpyyn, niin saat maukasta vihanneskeittoa. Isäkin tulee kohta kotiin, ja sitten kerromme hänelle, miten tuhma hobitinalku oletkaan ollut."
Pippin niiskutti, töräytti nenäänsä niin kovaäänisesti kuin vain pieni poika sen saattoi tehdä ja päätti vakaasti, ettei enää ikinä menisi rankkasateella ulos. Seuraavaan sadepäivään asti se päätös pitikin erittäin hyvin.
you spin me right round, baby, right round
like a record, baby, right round round round


Vuoden Ilopilleri 2005-2009, vuoden Humor-ficcaaja 2010. Pörr.

captainfuu.tumblr.com
captainfuu.deviantart.com

Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Re: Kuin kala vedessä (FF10 2/10, G)

Viesti Kirjoittaja Nerwen » La Joulu 12, 2009 11:22 am

Voi, tämä oli todella suloinen...

Hymyilen varmaan loppupäivän. Voin nähdä niin elävästi Pippinin juoksemassa kaatosateessa ja nauramassa täyteen ääneen, ja sitten pelästymässä ukkosta.

Tässä kivaa oli erityisesti se, että Pippin kuvitteli äitinsä hermostuvan täysin, vaikka tosiasiassa tätä vain huvitti. :lol: Ihana. Lisäksi tämän tyyli on niin hobittimainen, ettei mitään rajaa - kaikki kuulostaa täydelleen hobiteilta. Sanavalinnat ovat aika yksinkertaisia eikä missään ole turhia koukeroita (paitsi tietty hobittikoukeroita). :roll: Olipas taas selkeää.

Tämä oli myös juuri sopivan pituinen, vaikka teksti sinällään oli lyhyt, se kertoi kaiken oleellisen eikä tarvinnut mitään lisää.

Tykkäsin, kiitos tästä. :D
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014

Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Re: Kuin kala vedessä (FF10 2/10, G)

Viesti Kirjoittaja Mithrellas » Ti Joulu 29, 2009 4:59 pm

No nyt minä vihdoin ehdin kommentoida tätäkin. Luin tämän silloin, kun tämä ilmestyi ja tykkäsin todella paljon, mutta tuo joulukuun alkupuoli oli jotenkin niin kiireistä että se kommentointi unohtui.

Olen tämän sanonut ennenkin, mutta sanotaan nyt vielä että sinä tosiaan tunnet hobitit. ;) Jotenkin tuokin ajatus, että hobitit saattoivat rankkasateella hakeutua suojaan kenen tahansa kotiin sopii niin hyvin tuohon hobittikulttuuriin. Nämä ficcisi herättävät kyllä samalla sellaisen kaipauksen, että voi kun meilläkin olisi tuollaista. Tämä oli aivan ihana pikku kertomus, ja toi deja vu:n omaan lapsuuteen, kun leikin kerran sateella yksin kerrostalomme pihalla ja päätin mennä istumaan sellaisen älyttömän ison ja syvän vesilätäkön keskelle. Se oli tosi hauskaa, kunnes yksi neljännessä kerroksessa asuva papparainen tuli parvekkeelle mesoamaan että heti pois siitä lätäköstä. Hmph, se ei kai tajunnut, että minulla oli kurahousut ja saappaat. Yritän siis sanoa, että olin ihan täysillä Pippinin puolella tässä, kyllä lasten pitää saada mellastaa sateella ulkona. Tietysti hobiteilla oli se haittapuoli, ettei heillä tainnut oikein olla sadevaatteita (sateenvarjojahan heillä kyllä oli), mutta eipä se kastuminen kuolemaksi ole. Tuo lause, jonka olit laittanut summaryynkin oli loistava ja tiivisti hyvin sen, mistä tässä oli kyse. Kyllähän sitä itsekin tuli lapsena laskelmoitua tuohon tapaan, että äidin motkotus on pieni hinta hauskanpidosta.

Tykkäsin myös tavasta, miten juttu ratkesi, eli että Pippin joutui itse huomaamaan, että sillä sateessa rymyämisellä on haittapuolensa, eikä niin että äiti tulee väkisin raahaamaan hänet sisään kesken hauskanpidon. Itse oivaltamalla oppii paremmin kuin selkäsaunalla, minkä Angervokin selvästi ymmärsi. Pippinin tapauksessa tuo oppiminen ilmeisesti vaatii jonkin verran aikaa, jos hän kerran seuraavana sadepäivänä karkasi ulos uudestaan. ;)

Ihana ficci kaikin puolin. Lisää tällaisia, kiitos. :)
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010

Avatar
Leida
Puolituinen
Viestit: 385
Liittynyt: Pe Tammi 19, 2007 8:55 pm

Re: Kuin kala vedessä (FF10 2/10, G)

Viesti Kirjoittaja Leida » Ke Tammi 06, 2010 10:05 pm

Minäkin olen varmasti sanonut jo, että rakastan näitä sinun hobittificcejäsi, mutta kyllä se tämän ficin yhteydessä täytyy toistaa. Rakastan myös pieniä tunnelmapaloja ja tämä oli juuri sellainen. Tähän oli loistavasti vangittu juuri tuo hetki eikä mitään ylimääräistä. Ja pieni Peregrin, se oli aivan vastustamattoman suloinen otus. :)

Tässä oli hienoa lasten ajatusmaailmaa - tykkäsin kovasti siitä, kun Pippin pähkäilee luvattoman retkensä ja äidin vihanneskeiton välillä. Samaten jotkut sanavalinnat, paitsi että olivat aivan hobittimaisia, niin olivat myös sellaisia mukavan lapsenomaisia. Erityisesti se kuvailu, miten Pippinillä kertakaikkiaan oli niin pohjattoman tylsää eikä kerrassaan mitään tekemistä. Muistan sen tunteen hyvin omasta lapsuudestani, kun mikään ei tuntunut huvittavan, mutta jotakin tekemistä olisi pakko keksiä. Ja rakastuin tuohon lauseeseen Peregrin pinkaisi juoksuun. Se oli niin oikeassa kohtaa ja vielä ovelasti omana kappaleenaan. Niin ja tykkään tosi paljon siitä, miten tuot ficciin hahmojen näkökulman lisäksi tavallaan koko hobittikansa näkökulman, kuten se, kun kerrot, miten hobiteilla oli tapana toimia sateen sattuessa.

Ja viimeinen lause oli ihan älyttömän hieno, tykkäsin kovasti. Kokosi ficin yhteen ja kertoi paljon myös Pippinin persoonasta. Kiitos, ihana piristys. :)
Whoever said you can't fool an honest man wasn't one.
-Terry Pratchett: Making money

Vuoden Draama-ficcaaja 08, kommari 09, EpäLotR-ficcaaja 10

Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1084
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Re: Kuin kala vedessä (FF10 2/10, G)

Viesti Kirjoittaja Andune » To Tammi 07, 2010 8:06 pm

Hih, aivan ihana! Minä pidän kyllä valtavasti näistä sinun Pippin-ficeistäsi. Nämä ovat jotenkin niin hauskoja ja ennen kaikkea aitoja. Pippin on juuri sellainen, kuin olen kuvitellutkin, villi ja vallaton.Pystyn hyvin kuvittelemaan pienen Pippinin juoksentelemassa vesilätäköissä ja leikkimässä märällä mudalla. Tässä oli ihana leppoisaa ja keveää kerrontaa.

Oli myös hauskaa, miten yleisestikin kuvailit hobittien käytäntöjä sateen sattuessa ja erityisesti tuo, miten he tarjoavat toisilleen kuivan suojan sateen ajaksi oli erittäin...hobittimaista.

Voi kääk, en tiedä syyttääkö koulun alkamista vai mitä, mutta minun kommenttini loppuu tähän. Kiitos tästä päivän piristyksestä :)
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009

Avatar
Miaplacidus
Puolituinen
Viestit: 307
Liittynyt: La Maalis 03, 2007 12:21 am
Viesti:

Re: Kuin kala vedessä (FF10 2/10, G)

Viesti Kirjoittaja Miaplacidus » To Tammi 07, 2010 9:27 pm

Hän järkeili, ettei se voinut olla pahempaa kuin kylpeminen: kumpikin sisälsi paljon vettä ja jonkin verran äidin motkotusta.
Äww. Tämä lause oli niin ihanan pikkupoikamaisen söpö <3

Tykkäsin tuosta kuvailusta kovasti. Varsinkin tuo alun laiskana virtaava sade kuulostaa aivan mahtavalta! Hobiteistakin tuli hyvin hobittimainen kuva ihan noiden pienten kuvailujen ansiosta. Pippinistä tulee mahtavan pikkupoikamainen olo! :D Myös se oli söpöä, että Pippinin aikeet meinasi pysäyttää äidin vihanneskeiton tuoksu... *naur*

Pippinin äidin nimi pisti naurattamaan, mutta sen takia, että tiedän henkilon, kellä on oikeasti (suku-) nimenään Angervo... Angervo oli kyllä sympaattinen ja tosi äitimäinen.
"Älä nyt itke, Peregrin-pieni", hän sanoi ja pyyhkäisi kyyneleen - sellaiset hän kyllä erotti sadepisaroista - Pippinin poskelta.
Äww.

Oli kiva ficci, paljon kiitoksia <3 (Ja minäkin yritän nyt kunnostautua tällä kommentoinnin saralla taas!)
Ihminen muistetaan niistä asioista, joista kukaan ei uskalla sanoa hautajaisissa mitään.

Vuoden Tulokas 2008 - Äww, kiitos <3

Avatar
Naava
Örkki
Viestit: 53
Liittynyt: La Syys 05, 2009 3:26 pm

Re: Kuin kala vedessä (FF10 2/10, G)

Viesti Kirjoittaja Naava » Pe Tammi 15, 2010 7:15 pm

Uuuh. Olipas ihana ja virkistävä lukukokemus.
Mä pidän hobiteista tosi paljon. Ja Pippinistä erityisesti. Se ikään kuin kasvaa niitten kirjojen aikana. Mutta unohdetaanpas se ja keskitytään itse ficciin.
Loistava. Muistuttaa niiiiin kovasti mun melkein 3-v pikkusiskoja. Ihania.

Mä en nyt oikein osaa. Peräännyn, kumarran maahan asti, pyydän anteeksi "rakentavaa" kommenttia ja luen uudestaan. =3
i can be alone, yeah,
i can watch a sunset
on my own...

~Kate Nash, Merry Happy

Avatar
Fuu
norppa
Viestit: 942
Liittynyt: Ke Helmi 18, 2004 8:12 pm
Paikkakunta: syli

Re: Kuin kala vedessä (FF10 2/10, G)

Viesti Kirjoittaja Fuu » Pe Helmi 19, 2010 9:25 pm

Siis mitä, enkö mie ole vieläkään kiittänyt ketään kommenteista? Nyt järkytyin, täytyy siis sanoa iso kollektiivinen KIITOS kaikille kommentoineille! ^^

Minusta on mahtavaa kuulla, että toin joillekuille mieleen jopa muistoja omasta lapsuudesta. Pyrin tässä sellaiseen lapsen riemukkuuteen, kun tekee jotain kiellettyä mutta ah niin valtavan hauskaa. Ja ihanaa että piditte kuvailusta! Itse asiassa tylsyyttä ja harmaita tilanteita, joissa mikään ei muutu, on yllättävän vaikeaa kuvata - miten saa sen tylsyyden välitettyä lukijalle kouriintuntuvasti mutta ei niin, että lukija päättää vaihtaa ficciä, koska se on arsesta ja pitkästyttävä. :D Siksikin yritin saada loppupuolelle ja Pipin ryntäilyyn vähän enemmän meininkiä.

Ihanat kommentoijat, kiitos vielä kerran <3
you spin me right round, baby, right round
like a record, baby, right round round round


Vuoden Ilopilleri 2005-2009, vuoden Humor-ficcaaja 2010. Pörr.

captainfuu.tumblr.com
captainfuu.deviantart.com

Avatar
Suetus
Örkki
Viestit: 156
Liittynyt: Pe Elo 07, 2009 9:24 pm
Paikkakunta: Siellä jossain maailman laidalla

Re: Kuin kala vedessä (FF10 2/10, G)

Viesti Kirjoittaja Suetus » Su Helmi 21, 2010 1:25 am

Aaws miten suloinen tämä oli! Tuo oli juuri sellainen Pippin joksi hänet olenkin pienempänä kuvitellut. Loppu oli ihana <3. Kirjoitat todella kauniisti eikä kirjoitusvirheitä ollut. Sori tämä "erittäin rakentava" palaute, mutta kun se pakeni Rivendeliin ^^

-Suetus-
little piece of heaven

Vuoden 2010 Frodo :3

Avatar
Pyrexia
Metsähaltia
Viestit: 631
Liittynyt: Su Maalis 30, 2008 5:26 pm
Paikkakunta: Jossain metsän laitamilla

Re: Kuin kala vedessä (FF10 2/10, G)

Viesti Kirjoittaja Pyrexia » Ti Touko 26, 2015 8:09 pm

Ihanan suloinen ficci. Voin hyvin kuvitella miten pieni Pippin hyppelee kuralammikoissa, ja se miten hän pelästyy ukkosta. Loppu oli myös mukava, se miten Angervo Tuk suhtautui poikansa toilailuun. Hieno ficci! :D
Tomorrow is tomorrow
Hyvin usein voittajia on häviäjät,
jotka päättivät yrittää vielä kerran.

Vastaa Viestiin