All by myself! (Thorin Tammikilpi, crackfic)

Huumoria ja parodiaa yllin kyllin.

Valvojat: Andune, Ilona

Gwaeren
Puolituinen
Viestit: 358
Liittynyt: Ke Joulu 26, 2007 3:14 am
Paikkakunta: Jossain

All by myself! (Thorin Tammikilpi, crackfic)

Viesti Kirjoittaja Gwaeren »

Title: All by myself! …why is the ale gone?
Author: Gwaeren
Fandom: Hobitti
Pairing: None
Genre: Humor, crackfic
Rating: PG13
Summary: ”Joskus olet rasittavampi kuin Thorin laskuhumalassa täydenkuun aikaan!” - Mutta millainen on Thorin laskuhumalassa täydenkuun aikaan?
Warnings: Alkomahoolia, pari manausta
A/N: Minä saan liikaa ideoita. En aina. Mutta välillä. Takana on myös kohtalaisen pitkä tauko fanfictionin maailmasta, joten kirjoittamiseni saattaa olla vähän ruosteessa. Ei saa antaa sen häiritä, okei?
Feedback: Aina suotavaa.
Beta: Ei löytynynnä tähän hättään.

-.-.-.-.-

”Aaaallll byyyy myyyyseeeelf, iiiii'mm aaaaalll byyyyy myyyyyseeelff!!!” Epävireinen ja enemmän kuin lievästi ulvahteleva laulu raikui männikössä. Kaikki mahdolliset pieneläimet ja suuremmatkin otukset lähimmän kymmenen virstan säteellä olivat survoneet päänsä syvälle sammaleeseen ollakseen kuulematta älämölöä, viisaimmat eläimistä olivat tosin häipyneet sen siliän tien kun Thorin Tammikilpi joukkioineen oli leiriytynet läheiselle aukiolle.

Nyt hyvän matkaa puolenyön jälkeen ryhmä alkoi olla tukevassa humalassa jok'ikinen ja varsinkin sen muista eristäytynyt johtaja. Thorin oli jokin aika sitten hoippunut läheiselle kalliolle esittämään omaa serenadiaan yllään kumottavalle täysikuulle. Nyt kääpiökuninkaan näytti kumminkin vallanneen alakulo ja raskasmielisyys. Mies heitteli käpyjä läheiseen pensaaseen kiroillen samalla vuolaasti milloin milläkin kielellä haukkuen kaikin itsestään ja suvustaan aina kotivuorensa vallanneeseen lohikäärmeeseen ja joukkion mukana kulkevaan velhoon ja tämän hienompaan miekkaan, toimen keskeytyessä vain silloin tällöin kyseiseltä olennolta karkaavaan laulunpätkään jossa jokainen lopputavu tuntui nousevan entistä korkeampiin sfääreihin.

”Aaaalll byyy myyyseeelf, doooon't waaanna beeeeee aaaaaalll byyyyy myyyseeeelf!” Laulava hahmo räpytteli muutamaan otteeseen silmiään ennen kuin onnistui luomaan tulistuneen katseen läheiseen puuhun. ”Äläsh sinä perkkl naura miNUlle! *hik* Minä.. Minä olen kuninGAS!” Ärtynyt kääpiö yritti heittää puuta kävyllä mutta tähtäys meni noin metrin huti ja sekös vasta pientä eläjää jaksoikin harmittaa! ”Ssshinä! Sshenkin... Tarpeeton, ylimiellinen ja ja ja.. UJO!!! Shekin vielä! Ujo *jotakin käsittämätöntä mölinää*” Hahmo toikkaroi lähemmäs puuta ja yritti huonolla menestyksella potkaista sitä mutta potku meni ohi ja lennätti kääpiön selälleen tantereeseen. Seurasi vuolas kirosanatulva joka sai parinkymmenen jalan päähän piiloutuneet nuoremmat kääpiöt sävähtämään kuin molempia olisi läväytetty avokämmenellä paljaille persposkille.

”Pitäisikö tuohon puuttua?” Nuorempi yhä suhteellisen selvistä veljeksistä kysyi toiselta. ”En tiedä. Ehkä. Mutta se en ole minä joka tekee niin!” Vanhempi suhahti yhteenpuristettujen huuliensa välistä vaientaen nuoremman seuraavaan alkavan lauseen pelkällä mulkaisulla. Fili ei todellakaan halunnu Thorinin kuulevan ja huomaavan heitä sen hetkisessä olotilassaan.

”Khuule.. En minä mittään pahhaa tarkottanu.. Shinä, shinä oot oikeen kiva veikko ja minä oon ilonen siitä että shinä oot mukana.. *hik*” Kääpiökuningas oli viimeinkin saanut kammettua itsensä takaisin jaloilleen muutaman uudelleen pyllähdyksen jälkeen. Nyt mies halasi tiukasti äsken potkimaansa mäntyä ja parkui sen kaarnaiseen pintaan maailman epäreiluutta. ”Mmminä en oish shaanu shannoo niin pahashti shinulle! Shinä oot oikeen oikeen kiva miesh ja mminä tiiän että mhinä oon rashittava, mutta elä välitä shiitä liikaa, en minä mittään pahhaa halua kenellekkään.. Paitshi sille halvatun haltiakuninkaalle! Kolomashti Durinin parran kautta kirottu Tran-trah-tara-- No voooi Erebor! Trahdulhildilmikhäikhinäolikaan!!!” Hetkellisesti rauhoittunut kääpiö tuntui vaihteeksi menettävän itsentä hillinnän ja alkoi potkia läheistä kiveä suunnattoman raivon vallassa. Välillä kääpiö yritti painia kiven kanssa, mutta kun ei saanut sitä ylös maasta, tyytyi jatkamaan potkimista. Kauemmas kuului epäselviä mutistuja pätkiä kuten 'minä näytän shinulle', 'oletkhos shiinä' ja 'kirottu peikonäpärä'.

Lopulta kääpiö näytti kuluttavan energiansa loppuun ja lysähti huohottamaan jo tutuksi tulleen männyn juurelle. Hapuileva käsi löyti ennenpitkää kääpiön aiemmin mukanaan tuoman kolpakon ja oli jo nostamassa sitä huulille kun uusi ajatus näyttä pälkähtävän Thorinin päähän. Kääpiö käännähti huterasti ympäri ja kohotti tuoppinsa kohti männyn oksistoa ”Otahan shinäkii huikka, elä kuivin suin ishtuksi.. ” Kun puu ei oletetusti vastannut mitenkään, tyytyi sen juurelle pesää tekevä kuninkaallisen suvun vesa ja oikeutettu kuningas hymähtämään ”Ai shinä oot niitä.. Et juo vaikka juotettais.. No eeeipä mihtään, jiä enempi minulle..”. Kääpiö nosti enempiä aikailematta kolpakon huulilleen tyhjentääkseen sen kurkkuunsa jättäen huomiotta sen että oli äsken muunmuassa paiskonut kyseistä astiaa ympäriinsä, joten kaikki mahdollisesti jäljellä ollut sisältö oli ajat sitten imeytynyt metsänpohjaan.

Kääpiö jähmettyi paikoilleen järkyttyneenä kun tuopista ei valahtanutkaan hänen kurkkuunsa mitään. Hetken odottelun jälkeen Thorin tarttui tuoppiin tukevasti molemmin käsin ja tiiraili hetken keskittyneesti sen sisälle kunnes tuli tulokseen ”Lopussa?! MIKSI?!” Varmuuden vuoksi kuningas vielä käänsi tuoppinsa ylösalaisin ja ravisteli sitä pariin otteeseen napakasti. ”Eeeeiii! Mikshi she on lopussha? Ei she shaa olla lopussha! Minä haluan lishää!” Seuraavaksi tuoppi linkaistiin niin kauas kuninkaasta kuin suinkin mahdollista hänen sen hetkisessä tilassaan. Kauemmas piiloutuneille kuninkaallisille sisarenpojille tämä näytti olevan jonkinlainen merkki koska tuopin tömähtäessä maahan alkoivat molemmat peruuttaa huomaamattomasti kohden kääpiöiden leiriä. Veljekset tunsivat enonsa tarpeeksi hyvin tietääkseen että pidemmälle ei tarvinnut katsoa.

Yhä puunsa juurella makaava Thorin Tammikilpi niisti nenänsä äänekkäästi hihaansa. Kuinka olut kehtasi olla lopussa? Hän oli vasta aloittanut! Joku oli kumminkin piilottanut sen! Kenties tuo hänen selkänsä takana seisova hiljaisenpuoleinen veikkonen, mutta kuningas oli liian väsynyt noustakseen ylös kysymään asiasta, sen sijaan monarkki nosti katseensa yllään kumottavaan kuutamoon. Thorinin kallon perällä häivähti hatara ajatus siitä että jos hän olisi susi, niin tälläisinä hetkinä olisi hyvä istua jossain vuorenkupeella kuono kohti taivasta ja ulvoa.

Kuninkaan ajatukset keskeytyivät yllättäen kun hänen sisarenpoikiensa paikalle hälyttämät Balin ja Dwalin ilmestyivät pensaikosta. ”Ysthävät! Joku vei *hik* minun olueni! Tehkää jotain!” Kuninkaansa kauan tunteneet veljetset jättivät komennon täysin huomiotta vanhemman kumartuessa puhtaan nenäliinan kanssa niistämään maassa makaavaan juoppolallin nenän ja kuivaamaan tämän silmistä valuneet kyyneleet. Syvällä päässään Balin huokaisi väsyneesti, mikään muu maailmassa ei saanut Thorin Tammikilpeä itkemään kuin liian aikaisin loppunut olut. Kuninkaan vaimeat vastaväitteet muuttuivat huomattavasti äänekkäämmiksi siinä vaiheessa kun Dwalin nosti maassa lojuneen monarkin pystyyn ja saman tien olalleen tajuttuaan ettei miehestä todellakaan olisi kävelemään itse leiriin.

Kolmikon päästyä takaisin leiriin, Dwalin kippasi kuninkaansa suoraviivaisesti tämän pedille väittämättä siniverisen vastaväitteistä sen enempää. ”Eieiei, en minä halua!” Hoki ärsyyntynyt kääpiö yrittäen vaikuttaa käskevältä ja varmalta, mutta onnistuen lähinnä näyttämään ja kuulostamaan viisivuotiaalta kääpiötenavalta joka ei halua mennä nukkumaan. Balin kumartui Thorinin puoleen sen suuremmitta seremonioitta ja peitteli kuninkaan tämän kiukuttelusta huolimatta. ”Silmät kiinni ja nuku.” Vanha kääpiö komensi yhä peittonsa alla venkoilevaa miestä tiukalla äänellä. ”Ei minua nukuta! Minä haluan olutta!” Vastaväite vaiennettiin vanhemman kääpiön hyisellä mulkaisulla ja kääpiöiden kuningas tyytyi jäämään peittonsa alle mutisemaan ruokottomia haukkumasanoja ja kuvauksia erinäistä ryhmän jäsenistä.

”Älkää huomioiko häntä mitenkään.” Balin hymähti muille paikalle kokoontuneille kääpiöille, velholle ja puolituiselle, näiden luodessa epäröiviä katseita kohti murjottavaa kuningasta ja tämän nukkumaan peitellyttä miestä. Ainoastaa Fili, Kili ja Dwalin näyttivät siltä kuin toimenpide olisi ollut täysin normaali.

Muutama minuutti myöhemmin Thorinin suunnalta kuuluva mutina alkoi vaientua ja hapui vähitellen kokonaan. Kuninkaan vaiettua lopullisesti kumartui Dwalin lähemmäksi tarkistamaan tämän tilan. ”Nukkuu.” Kaljupäisen kääpiön ilmoitus otettiin huojentuneena vastaan ja nuotion ympärille kerääntyneet kääpiöt saattoivat viimeinkin rentoutua. Myös Gandalfin selän taakse aiemmin piiloutuneet Bilbo ja Ori uskaltautuivat kömpimään esiin. Kuninkaan lievästi sanoen epätavallinen käytös oli ajanut kaksikon hakemaan turvaa koko ajan hiljaa nauraneen velhon selän takaa jotta monarkki ei vain huomaisi heitä ja päättäisi käskyttää kaksikkoa tekemään jotain epämääräistä.

Hiljaisuuden viimein laskeuduttua koko ryhmän ylle, rykäisi Dwalin saadakseen muiden huomion itseensä. ”Se joka seuraavan kerran tuo leiriin lisää olutta täysikuunaikaan saa selkäänsä eikä istu viikkoon, ymmärretty?” Kääpiö kierrätti tuikeaa katsettaan muissa, saaden aikaan nopeaa nyökyttelyä ja pari soperrettua 'kylläkyllä, uskotaan'-vastausta. Dwalinilta ei myöskään jäänyt huomaamatta Gloinin irvistys ja se miten vanha soturi yritti pikkuhiljaa hivuttautua kauemmas kaljupäästä. Pikainen vilkaisu velhon suuntaan ja tältä saatu vahvistava nyökkäys sai Dwalinin säntäämään pystyyn ja Gloinia kohti ”Sinä senkin! Minä vannon että nitistän sinut!”. Gloinin sännätessä karkuun minkä jaloistaan ehti ja ennen kuin kaksikko katosi nuotion valopiiristä oli viimeinen asia jonka nämä kuulivat Gloinin huutama ”Se oli vahinko! En minä tienny!”.

~fin.~
Maailmanlopun sattuessa keskivertosuomalainen vetää perseet koskenkorvalla
ja nukuttuaan pari päivää kohmeloa pois, kietoutuu turkikseen (koska täällähän
on aina talvi) ja lähtee pilkille; saattaa matkalla potkaista poroa ja karjaista
"PERKELE!"
Avatar
Tindis
Puolituinen
Viestit: 275
Liittynyt: Su Joulu 02, 2012 11:02 am
Paikkakunta: Hämeenlinna

Re: All by myself! (Thorin Tammikilpi, crackfic)

Viesti Kirjoittaja Tindis »

”Aaaalll byyy myyyseeelf, doooon't waaanna beeeeee aaaaaalll byyyyy myyyseeeelf!” Laulava hahmo räpytteli muutamaan otteeseen silmiään ennen kuin onnistui luomaan tulistuneen katseen läheiseen puuhun. ”Äläsh sinä perkkl naura miNUlle! *hik* Minä.. Minä olen kuninGAS!” Ärtynyt kääpiö yritti heittää puuta kävyllä mutta tähtäys meni noin metrin huti ja sekös vasta pientä eläjää jaksoikin harmittaa! ”Ssshinä! Sshenkin... Tarpeeton, ylimiellinen ja ja ja.. UJO!!! Shekin vielä! Ujo *jotakin käsittämätöntä mölinää*” Hahmo toikkaroi lähemmäs puuta ja yritti huonolla menestyksella potkaista sitä mutta potku meni ohi ja lennätti kääpiön selälleen tantereeseen. Seurasi vuolas kirosanatulva joka sai parinkymmenen jalan päähän piiloutuneet nuoremmat kääpiöt sävähtämään kuin molempia olisi läväytetty avokämmenellä paljaille persposkille.
* Yrittää puhua* Mitää!! Aivan mahtava ficci, ihanaaa, kiitos!!! *naurukuolema* Tuo pätkä on lempparini, mutta koko ficci oli aivan... *hakee oikeaa adjektiivia* Fantastinen!! Juuri se! Muutaman kirjoitusvirheen sieltä löysin, mutta en nyt jaksa etsiä niitä...

//Noni, sain kaivettua ne k-virheet:
"viisaimmat eläimistä olivat tosin häipyneet sen siliän tien kun Thorin Tammikilpi joukkioineen oli leiriytynet läheiselle aukiolle."
"kiroillen samalla vuolaasti milloin milläkin kielellä haukkuen kaikin itsestään ja suvustaan..."
"Hahmo toikkaroi lähemmäs puuta ja yritti huonolla menestyksella potkaista..."
" Fili ei todellakaan halunnu Thorinin kuulevan ja huomaavan heitä sen hetkisessä olotilassaan."
"Kuninkaansa kauan tunteneet veljetset jättivät komennon täysin huomiotta vanhemman kumartuessa puhtaan nenäliinan..."
Siel saattaa olla muitakin, mut mä en löydä enempää nyt... Kiitos kivasta ficistä!
Viimeksi muokannut Tindis, La Touko 18, 2013 12:58 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
~Stupid book. I need to sleep, but I can't stop reading you.
Vuoden Legolas 2014
ja virallinen Saunatonttu :3
Gillgalad
Örkki
Viestit: 138
Liittynyt: Ke Heinä 08, 2009 10:56 am

Re: All by myself! (Thorin Tammikilpi, crackfic)

Viesti Kirjoittaja Gillgalad »

Ficci antoi hyvät naurut. Nytpähän tiedetään millainen Thorin on laskuhumalassa. Loppu oli myös hyvä. Olisi voinut olla pitempikin.
Vuoden Tolkien-sanakirja 2010. Vuoden Tolkienisti 2014.
Avatar
Lumisusi
Satutäti
Viestit: 1115
Liittynyt: Su Huhti 09, 2006 8:27 pm
Paikkakunta: Mustalaishaltioiden matkassa

Re: All by myself! (Thorin Tammikilpi, crackfic)

Viesti Kirjoittaja Lumisusi »

Enpä nyt sanoisi siun olevan kovin pahasti ruosteessa. Ainakin tämä upposi minuun, migreenin takia tai siitä huolimatta. Jos tulee nillitettävää niin nillitän mesessä, ok? Ja ihana saada uusia ficcejä <3
O Elbereth! Gilthoniel!
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas.


Vuoden Beta 2007, Vuoden Tolkienisti 2008 & 2009, Vuoden Valvoja 2010 & 2014
Avatar
Villasukka
Örkki
Viestit: 26
Liittynyt: Su Maalis 31, 2013 2:50 pm

Re: All by myself! (Thorin Tammikilpi, crackfic)

Viesti Kirjoittaja Villasukka »

Hahah! aivan mahtava :D minä pidin ja sitäpaitsi on aina mukava saada lisää ficcejä.

Jos sitä vaikka itsellenikin inspiraatio iskisi ja jotain aikaiseksi saisin :roll:
Aiwendil
Samooja
Viestit: 417
Liittynyt: Ma Maalis 04, 2013 3:57 pm
Paikkakunta: Ent'asumus

Re: All by myself! (Thorin Tammikilpi, crackfic)

Viesti Kirjoittaja Aiwendil »

Aiheuttaa vähintääkin typeriä virnistyksiä ja satunnaista naurua, vaikka onkin jo varmaan viidestoista kerta, kun luen tätä ficciä. Mutta. Hieno ficci, en voi olla nauramatta mielikuvalle Richard Armitagesta halailemassa puuta ja sössöttämässä jotakin epämääräistä. Muuten, se kohta, jossa Thorin yrittää sanoo Thranduilin nimeä, ihan mahtava!
”Mmminä en oish shaanu shannoo niin pahashti shinulle! Shinä oot oikeen oikeen kiva miesh ja mminä tiiän että mhinä oon rashittava, mutta elä välitä shiitä liikaa, en minä mittään pahhaa halua kenellekkään.. Paitshi sille halvatun haltiakuninkaalle! Kolomashti Durinin parran kautta kirottu Tran-trah-tara-- No voooi Erebor! Trahdulhildilmikhäikhinäolikaan!!!”
Hulvaton! :D Aina yhtä ihana, tähän ei koskaan kyllästy. -Aiwen
P.S. Lopetus, mikä ihanuus. Thorin itkee vaan, kun olut loppuu liian aikasin. Ihana.
"I do not have a poetic bone in my body
and I don't want to say you left -
but my heart is no longer in my chest."

Kälätäti 2014 Kiitos kaunis!
Avatar
Fanyare
Joku hippi
Viestit: 928
Liittynyt: Ke Helmi 04, 2004 5:23 pm
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Re: All by myself! (Thorin Tammikilpi, crackfic)

Viesti Kirjoittaja Fanyare »

Aloitin tämän tunteella "mitä hemmettiä" ja yllätyin hyvin positiivisesti. Tämä oli ihan pirun riemastuttavaa luettavaa :D Thorin riisutaan ihanan absurdisti kaikesta kuninkuudesta ja arvovallasta. Kiitos!
Today is the tomorrow you worried about yesterday.

Merri 05-06, RPS-ficcaaja 07 ja Japanifriikki 08

avatar by 25djadja @ LJ
Avatar
Pyrexia
Metsähaltia
Viestit: 633
Liittynyt: Su Maalis 30, 2008 5:26 pm
Paikkakunta: Jossain metsän laitamilla

Re: All by myself! (Thorin Tammikilpi, crackfic)

Viesti Kirjoittaja Pyrexia »

Täytyy kyllä sanoa, että hauska ficci. Tuo kohta, jossa Thorin puhuu männylle oli lempikohtiani, ja tuo loppu kun Dwalin jahtaa Gloinia on myös huvittava. :mrgreen:
Tomorrow is tomorrow
Hyvin usein voittajia on häviäjät,
jotka päättivät yrittää vielä kerran.
Fangwen
Puolituinen
Viestit: 306
Liittynyt: La Loka 05, 2013 4:44 pm
Paikkakunta: *raapii päätään* sen ku tietäis...

Re: All by myself! (Thorin Tammikilpi, crackfic)

Viesti Kirjoittaja Fangwen »

Tämä on kyllä parasta päivänpiristettä jota olen ikinä koskaan milloinkaan päässyt lukemaan :mrgreen: Olen lukenut tämän varmaan viitisen kertaa jo, ja silti humalaisen Thorinin toilailut jaksaa naurattaa aina vaan :'D

Ensiksikin Thorin ja mänty. Se on jo ihan leendaarinen juttu meikäläiselle, koska ei hitto mielikuvat meidän Richard Armitage-Thorinista haukkumassa mäntyä ujoksi...ei emmää kestä :'D
Ja sitten tuo kohta missä Balin ja Dwalin hoitaa humaltuneen kuninkaansa tutimaan...ihan mahtavaa oikeesti, ihan kuin kiukustunu taapero ja sen kyllästyneet vanhemmat nukkumaanmenoaikaan! :'D

Varsinaista herkkua tästä tekstistä teki tää sun kirjoitustyylis, joka sopi tähän tekstiin kuin kolpakko Thorinin käteen. Teksti on sujuvaa ja helppolukusita, vapaa suuremmista typoista ja kummista lauserakenteista sun muista. Lisäksi tää huumori mitä olet tässä käyttänyt on ihan puhdasta kultaa, ei sellaista pakotettun tuntuista mitä joskus näkee vaan sellasta hienon luonnollisen tuntusta (voiko noin ees sanoa? Noh toivottavasti silti joku tajusi mitä yritin tarkoittaa). Vetoaa ainakin meikäläisen huumorintajuun ihan kympillä :D

Yhden tällaisen kirjoitus/näppäilyvirheen tapaisen meikäläinen bongasi, vaikka saattaa toki olla että se on siinä ihan tarkoituksella, sillä se on kuitenkin repliikissä ja niissähän saa käyttää puhekieltä ihan niin pajon kuin lystää...mutta siis tätä kohtaa siis tarkoitin:
”Se oli vahinko! En minä tienny!”
Elikkäs tämä aivan viimeinen lausahdus. Kuuluisiko tuossa olla 'tiennyt' vai onko siinä tarkoituksella 'tienny'?

Mutta siis aivan mahtava teksti oli, lisää tällaisia, kiitos!
"...But as for me, my heart is with the Sea, and I will dwell by the grey shores until the last ship sails. I will await you."

― Círdan the Shipwright

Hukka vieköön, mörkö syököön ja piru periköön!
Vastaa Viestiin