Imladrisin "arkea" PG Viimeinen luku 6.12
Lähetetty: Su Heinä 07, 2013 10:05 pm
Title: Imladrisin "arkea"
Author: Tindis
Rating: Kenties PG-13, mutta tässä ensimmäisessä luvussa ainakin nyt vaan PG... Katsotaan nyt.
Pairing: mahdollisesti Glorfindel/Erestor tai Glorfindel/Erestor/Elrond... Saas nähdä...
Genre: humor, lievä angsti tuossa ekan luvun alussa
Warnings: ERITTÄIN lievä slash jos ollenkaan, pientä pervoilua havaittavissa ja viinin siemailua hiukan tai hiukka enemmän... Hahmot hiukan OOC.
Disclaimer: Tolkieninhan nuo haltiat ja paikat ovat, en tee tällä räpellyksellä rahaa.
Summary: Elrond raataa töissä, ja eräs haltiakaksikko päättää hankkia hänelle (ja samalla itselleen) vapaaillan.
Feedback: juu, kyllä erittäin mieluusti. Nipottaakkin saa, min tahtoo virheet pois!
A/N: Juu, eli tämä on Saphiren heittämä pikku haaste, sekä ensimmäinen minun ficcini, jonka olen vakaasti aikonut kirjoittaa loppuun. Tässä tulee olemaan neljä lukua. Lähti hiukan käsistä, aluksi oli tarkoitus tehdä sellainen tunnelmapala vain... Nauttikaa tai älkää!
1. luku
Elrond
Herään auringonpaisteeseen. Kevätaurinko pilkottaa raolleen jääneiden tummansinisten verhojen välistä harmaaseen kivilattiaan. Huokaisen. Jälleen yksi kiireinen päivä, paperitöitä jatkuvasti. En minä haluaisi valittaa, mutta edes lyhyt loma tekisi hyvää. Milloin olinkaan viimeksi nauttinut auringosta ja tuulesta? Ja koska viimeksi olinkaan käynyt ratsastamassa? Siitä on liian kauan että pystyisin edes muistamaan.
Nousen ylös sängystä ja pukeudun pikaisesti mustaan kaapuun. Käyn samaan, nopeaan tahtiin syömässä ja kiiruhdan kohti toimistoani. Kiire. Miten inhoankaan sitä! Mutta nyt täytyy keskittyä - täytyy alkaa hommiin.
Matkalla kuljen neuvonantajani Erestorin huoneen ohi. Hän kohottaa tumman katseensa papereistaan juuri sopivasti huomatakseen minut.
"Valtias Elrond! Tulisitteko tänne, minulla on papereita, jotka sinun täytyy allekirjoittaa mieluusti ennen keskipäivää", Erestor huudahtaa.
Huokaisen, mutta kävelen hänen luokseen. Hän hymyilee ymmärtäväisesti ojentaessaan paperipinkkaa minulle. Ei hänelläkään ole helppoa. Pitäisiköhän antaa Erestorille lomaa? Se voisi tehdä hänelle hyvää. Mutta minun täytyisi etsiä joku tekemään hänen osuutensa töistä, mikä voisi olla vaikeaa näin keväällä, kun monet ovat lähteneet Imladrisista Lórieniin ja Synkmetsään kyläilemään tai muuten vain samoilemaan jonnekkin. Josta muistankin poikani. Missäköhän he ovat juuri nyt? Tappamassa örkkejä ja hiiviskelemässä taas sen samoojapojan kanssa puskissa? Siis Estelin, eikun Aragornin, ei hän enää minun Estelini ole...
Hätkähdän hereille ajatuksistani, kun tajuan Erestorin toistelevan nimeäni. Ilmeisesti hän on tehnyt sitä jo hyvän aikaa.
"Niin, paperit pitää allekirjoittaa..." lausahdan kömpelösti ja ravistan hiukan päätäni. Erestor nyökkää vahvistukseksi.
Jatkan matkaani toimistoon. Se on siististi järjestetty pieni huone, jossa on pari kirjahyllyä omistettu melkein kokonaan kaksosten pölyyntyneille, tuhat vuotta vanhoille kuvakirjoille, sekä kirjoituspöytä ja tuoli. Ja pöydällä on lisää papereita ja tutuksi tullut kynä ja mustepullo. Istun alas ja aloitan työni - jälleen kerran.
Käteeni sattuu kun nousen vihdoin ylös ja lähden ulos. On keskipäivä. Ulkona lämmin kevätaurinko paistaa ja kaikkialla on jotenkin... eloisaa. Imladris on heräämässä talven jälkeen. Hymyilen, sillä on ihanaa olla ulkona tekemättä mitään. Päätän jäädä tänne vähäksi aikaa, vain kävelemään ja katselemaan.
Kuljen juuri erään kukkaistutuksen ohi, kun Glorfindel tulee vastaan. Yllätyn hiukan, sillä en ole nähnyt kultahiuksista kapteenia vähään aikaan. Hän on ollut örkkijahdissa muutamia viikkoja.
"Valtias, Erestor ja minä olemme etsineet sinua. Meidän mielestämme sinä tarvitset illan, jolloin sinun ei tarvitse huolehtia kaikesta ja kaikista. Vapaaillan", Glorfindel sanoo suoraan.
Tajuan tuijottavani häntä leuka melkein varpaissa asti. Minä kun olin ajatellut Erestorille lomaa! Mutta enhän minä voi lomailla, minun pitäisi nytkin olla tekemässä töitä, ei kuljeskelemassa puutarhassa. Loksautan leukani kiinni etten näyttäisi enää yhtään pidempään kuivalle maalle heitetyltä kalalta.
"Öh... Vapaailta? Milloin minä pitäisin sen, ja miten työni hoituvat lomaillessani?" kysyn ihmeissäni.
Glorfindel vastaa kysymykseeni yhä erittäin suoraan:
"Tänään tietysti, valtias, ja Erestor on sanonut löytäneensä jonkun tekemään kirjanpidon sun muut paperihommat sinun ja hänen puolesta." Kultahiuksinen haltia hymyilee. "Hän aikoo pitää sinulle seuraa ja pyysi minuakin liittymään seuraan. Sinulla ei ole syytä luistaa, joten tulethan viettämään iltaa kanssamme?"
A/N: Sellainen. Ja palaute on erittäin toivottua. Ja edelleen mainitsen että suurempikin nipotus on sallittua.
Author: Tindis
Rating: Kenties PG-13, mutta tässä ensimmäisessä luvussa ainakin nyt vaan PG... Katsotaan nyt.
Pairing: mahdollisesti Glorfindel/Erestor tai Glorfindel/Erestor/Elrond... Saas nähdä...
Genre: humor, lievä angsti tuossa ekan luvun alussa
Warnings: ERITTÄIN lievä slash jos ollenkaan, pientä pervoilua havaittavissa ja viinin siemailua hiukan tai hiukka enemmän... Hahmot hiukan OOC.
Disclaimer: Tolkieninhan nuo haltiat ja paikat ovat, en tee tällä räpellyksellä rahaa.
Summary: Elrond raataa töissä, ja eräs haltiakaksikko päättää hankkia hänelle (ja samalla itselleen) vapaaillan.
Feedback: juu, kyllä erittäin mieluusti. Nipottaakkin saa, min tahtoo virheet pois!
A/N: Juu, eli tämä on Saphiren heittämä pikku haaste, sekä ensimmäinen minun ficcini, jonka olen vakaasti aikonut kirjoittaa loppuun. Tässä tulee olemaan neljä lukua. Lähti hiukan käsistä, aluksi oli tarkoitus tehdä sellainen tunnelmapala vain... Nauttikaa tai älkää!
1. luku
Elrond
Herään auringonpaisteeseen. Kevätaurinko pilkottaa raolleen jääneiden tummansinisten verhojen välistä harmaaseen kivilattiaan. Huokaisen. Jälleen yksi kiireinen päivä, paperitöitä jatkuvasti. En minä haluaisi valittaa, mutta edes lyhyt loma tekisi hyvää. Milloin olinkaan viimeksi nauttinut auringosta ja tuulesta? Ja koska viimeksi olinkaan käynyt ratsastamassa? Siitä on liian kauan että pystyisin edes muistamaan.
Nousen ylös sängystä ja pukeudun pikaisesti mustaan kaapuun. Käyn samaan, nopeaan tahtiin syömässä ja kiiruhdan kohti toimistoani. Kiire. Miten inhoankaan sitä! Mutta nyt täytyy keskittyä - täytyy alkaa hommiin.
Matkalla kuljen neuvonantajani Erestorin huoneen ohi. Hän kohottaa tumman katseensa papereistaan juuri sopivasti huomatakseen minut.
"Valtias Elrond! Tulisitteko tänne, minulla on papereita, jotka sinun täytyy allekirjoittaa mieluusti ennen keskipäivää", Erestor huudahtaa.
Huokaisen, mutta kävelen hänen luokseen. Hän hymyilee ymmärtäväisesti ojentaessaan paperipinkkaa minulle. Ei hänelläkään ole helppoa. Pitäisiköhän antaa Erestorille lomaa? Se voisi tehdä hänelle hyvää. Mutta minun täytyisi etsiä joku tekemään hänen osuutensa töistä, mikä voisi olla vaikeaa näin keväällä, kun monet ovat lähteneet Imladrisista Lórieniin ja Synkmetsään kyläilemään tai muuten vain samoilemaan jonnekkin. Josta muistankin poikani. Missäköhän he ovat juuri nyt? Tappamassa örkkejä ja hiiviskelemässä taas sen samoojapojan kanssa puskissa? Siis Estelin, eikun Aragornin, ei hän enää minun Estelini ole...
Hätkähdän hereille ajatuksistani, kun tajuan Erestorin toistelevan nimeäni. Ilmeisesti hän on tehnyt sitä jo hyvän aikaa.
"Niin, paperit pitää allekirjoittaa..." lausahdan kömpelösti ja ravistan hiukan päätäni. Erestor nyökkää vahvistukseksi.
Jatkan matkaani toimistoon. Se on siististi järjestetty pieni huone, jossa on pari kirjahyllyä omistettu melkein kokonaan kaksosten pölyyntyneille, tuhat vuotta vanhoille kuvakirjoille, sekä kirjoituspöytä ja tuoli. Ja pöydällä on lisää papereita ja tutuksi tullut kynä ja mustepullo. Istun alas ja aloitan työni - jälleen kerran.
Käteeni sattuu kun nousen vihdoin ylös ja lähden ulos. On keskipäivä. Ulkona lämmin kevätaurinko paistaa ja kaikkialla on jotenkin... eloisaa. Imladris on heräämässä talven jälkeen. Hymyilen, sillä on ihanaa olla ulkona tekemättä mitään. Päätän jäädä tänne vähäksi aikaa, vain kävelemään ja katselemaan.
Kuljen juuri erään kukkaistutuksen ohi, kun Glorfindel tulee vastaan. Yllätyn hiukan, sillä en ole nähnyt kultahiuksista kapteenia vähään aikaan. Hän on ollut örkkijahdissa muutamia viikkoja.
"Valtias, Erestor ja minä olemme etsineet sinua. Meidän mielestämme sinä tarvitset illan, jolloin sinun ei tarvitse huolehtia kaikesta ja kaikista. Vapaaillan", Glorfindel sanoo suoraan.
Tajuan tuijottavani häntä leuka melkein varpaissa asti. Minä kun olin ajatellut Erestorille lomaa! Mutta enhän minä voi lomailla, minun pitäisi nytkin olla tekemässä töitä, ei kuljeskelemassa puutarhassa. Loksautan leukani kiinni etten näyttäisi enää yhtään pidempään kuivalle maalle heitetyltä kalalta.
"Öh... Vapaailta? Milloin minä pitäisin sen, ja miten työni hoituvat lomaillessani?" kysyn ihmeissäni.
Glorfindel vastaa kysymykseeni yhä erittäin suoraan:
"Tänään tietysti, valtias, ja Erestor on sanonut löytäneensä jonkun tekemään kirjanpidon sun muut paperihommat sinun ja hänen puolesta." Kultahiuksinen haltia hymyilee. "Hän aikoo pitää sinulle seuraa ja pyysi minuakin liittymään seuraan. Sinulla ei ole syytä luistaa, joten tulethan viettämään iltaa kanssamme?"
A/N: Sellainen. Ja palaute on erittäin toivottua. Ja edelleen mainitsen että suurempikin nipotus on sallittua.