Maailmat sekaisin

Huumoria ja parodiaa yllin kyllin.

Valvojat: Andune, Ilona

salmizzar
Örkki
Viestit: 1
Liittynyt: Ti Loka 14, 2014 10:06 am

Maailmat sekaisin

Viesti Kirjoittaja salmizzar »

Author: salmizzar
Rating: 10-13
Genre: kahden ihmisen tai tylleröisen "eksyessään" keskimaahan.
Warnings: ei pitäisi olla.
Summary: huumoripitoinen seikkailu, kaverusten keskeistä piikittelyä. Oma keksimää mielikuvituksen tuotetta, jonka ajattelin pistää teidän iloksi. Katsotaan mihin tämä päätyy. tai edistyy näin ekakertalaisena

Saapuessani kaverini kanssa elokuvateatterista, päätimme lähteä lähimpään hesburgeriin syömään, vaikka elokuvahetken limut ja karkit mylläsivät mahassa.
- Sulla on aina nälkä, miten sä pystyt? Kysyi kaverini kummissaan vaikka ei se uusi tieto hänelle ollutkaan.
- no kyllä 2 ja puolentunnin istumisesta leffateatterissa saa nälän aikaan- virnistin ja näytin kieltä.
- no sen kyllä huomaa, ku et lihokkaan ikinä, mumisten hieman närkästyneesti kaivellessaan laukustaan lompakkoa.

Kaverini on paras lapsuuteni ajoilta ja kaikkea on elämässä tapahtunut. Hyviä ja huonoja ja tosi sekavaakin. -kauanpa se lompakon kaivaminen kestää kun noin vaikeaa, ajatukseni katketessa kiinnittäen huomioni epämääräiseen räpellykseen.
-no kestää marjis totesi kovemmalla äänellä aivan kun se olisi maailmanloppu.
-mitäs tilaat? Kysyin päättäväisesti ja maksanko mää vai sää?
- otan tuon perinteisen kerrosaterian. Itse ajattelin tyytyä siihen kanasalaattiin etten näyttäisi kun ikinä olisi ruokaa saanutkaan.

Syömisemme jälkeen olimme saapuneet kotiin pienten pikkupurtavien kera illan rientojen jatkoksi.
-otatko sidukan kysyi marjis virnistäen?
-no jos nyt sen yhden
Availin putelia miettelijäänä. -oli kyllä ihan ok leffa. Yritin kehittää jotain keskustelun aihetta.
-Minusta se ainakin oli. Halusin nähdä sen kun katsonut ne aikasemmatkin.
Olin että jaha. -Minua kamalasti innosta keppiä heiluttavat noidat jotka pelaavat jotain ilmapallo peliä.
Virnuilin samalla ja selailin lehteä.
-No näyttää siltä, että karvaiset hobitit ovat kivempia, marjis huuteli. Kaapistasi taitaa vielläkin löytyä läjäpäin sen aiheisia
tavaroitakin, hän jatkoi.
-Minä en myönnä mitään, virnuin ja laahustin sänkyyni.

Karvaisia hobitteja ja lentäviä noitia, mumisin itsekseni.
-olet outo, sanoi marjis ja laahusti yläsänkyynsä.

Hyvää yötä. Ja käänsin kylkeni.

Aamu alkoi sarastaa kasvoihini. Auringon säteitten lämpö tuntui turhankin voimakkaalta. Ja lintujen äänet kaikuivat korviini.
Kaikuivat turjankin voimakkaasti. -On se ny kumma kun ei saa nukku rauh... noustessani pystyyn hyomasin, että
En ollutkaan omassa sängyssäni. Olin keskellä rehevää peltoa jota tuuli lempeästi helli.

Silmäni olivat viellä unenpöpperössä että en nähnyt kunnolla. Hieroin niitä hetken. -hienoa, erittäin hienoa.
Miten minä tänne päädyin? Ei nyt yks siideri tee tälläsiä tempauksia että herää keskellä ei mitään.

Nousin pystyyn katsoakseni tarkemmin missä olin. Näin takanani kaverini viellä sikeästi nukkumassa.

-paranee vain. Tuon olisi varmaan pitänyt sattua jos yläsängystä tänne asti tullut. Mietin itsekseni.
Kävelin marjista kohti. -herää, herää nyt. Tiedätkö missä me ollaan, kysyin hätääntyneenä.
-Kyllä, olenhan omassa sängyssäni, hän mutisi puoli unissaan.
-aha, mistäs lähtien sängystäsi on alkanut ruoho kasvaa?
Marjis ponkaisi ylös ja katsoi kirjaimellisesti maata, ei tuttua sänkyään. -kodissani on ruoho-ongelma.
-mä sulle ruoho-ongelmat näytän, kato ny tonne. Mutisin ja osoitin eteenpäin sormellani.

-jaa-a, miks sä sara mut tänne kannoit, keskelle peltoo.
-no saisin olla aika velho jos sut tänne jaksasin kantaa ja tietämättä itse mitään siittä.
-no olipas tyhmä kysymys, tuhahti marjis.
Katselin ympäristöä jos löytyisi mitään tuttua jotta pääsisi pois. Turhauduin ja lösähdin maahan istumaan.

Oli hetken hiljaisuutta, kunnes ihmeellinen kopinan ääni rikkoi rauhan -marjis, kuuleksä ton oudon ääden.
-minkä äänen?
Hyst, no ton.
Nousin pystyyn ja yritin katsoa mistä ääni tuli. Sitten kaukaa näkyi kolme epäselvää hahmoa...hevosilla.
-hevosia huusin.
-missä muka? Ihmetteli marjis.
-sokee.
-hmph, no jo on aikoihin eletty.marjis totesi. Ois ny ollu vaikka traktori, mut kai noilt on bensa loppu, ni noi kulkee kauravoimalla.

Hahmot alkoivat lähestyä ja piirteetkin näkyivät.
-joku harmaaseen viittaan ja suippohattuun pukeutunut vanhus. Rääsyihin pukeutunut heviletti, ja outo punaparrakas kääpiö.

Hahmot alkoivat lähestyä pikkuhiljaa meitä kohti. -Katso, niillä on keskiaikaset aseeetkin. Kävelysauvaa,miekan lätyskää, ja lelukirves.
-Eikös karnevaali aika ole ohi jo? Mietin kyselevänä.
- Kyllä, tai siis, en ole kyllä niistä kuullutkaan, tuhahti Marjis.

Hahmot alkoivat enemmän lähestyä meitä kohti ja pelko alkoi kavaltaa mieltämme.
-Nyt äkkiä livohkaan tai tulee sauvvasta päin näköä, huusin hätääntyneesti, että varmasti viesti menisi perille.

Aloimme hieman epävarmasti juosta karkuun, mutta harmikseni Marjis säntäsi väärään suuntaan keskelle peltoa.

- Odottakaa nyt vähän, kuului takaa.
- Emme me teille mitään pahaa tee, jos ette ole örkkien kätyreitä.

Olin mielessäni että just joo, että örkit, nehän tästä nyt puuttuisivat. Missä lie world of war craftissa mäki mahdoin olla.
Käännyin hitaasti hyypiöitä kohti ja otin pari askelta heitä päin, mutta jätin sopivan turvavälin.

-Sara, oletko sä hullu? kuului edestäpäin. -Minä en astu senttiäkään eteenpäin, koska ei voi tietää mitä hull..
- Etkös osaa olla jo hiljaa? kysyi Gandalf painotteisella äänellä kaveriltani.
- Eiköhän tuo osaa olla joo hiljaa jos käsken, vastasin kun kerta kysyttiinkin.
- Komenteleva nainen, huudahti Gimli takaa.

Gandalf vilkaisi Gimliä vähätellen tätä.

-No mutta mistäs te oikein tulette, ette vissiin ole täältä päin. Ja kun noin...omituiset vaatteetkin. Kenties pohjoisesta?
-Ei meillä noin kukkakuviollisia vaatteita ainakaan tehdä, sanoi Aragorn, joka asteli tummalla ruunallaan lähemmäksi.

Katsoin pitkään, mukamas olevaa velhoa ja juoponnäköstä ihmistä pitkään. Mielessäni pyöri, että ei tästä kyllä mitään tule kun keskellä ei mitään näkee omituisia ihmisiä jotka esittävät typeriä kysymyksiä.
Takana oleva kääpiö, osasi nyt olla hiljaa, mutta katsoi tuimasti.

- Noh, ei teilläkään ole hääppäset vaatteet, mistä lie kerjäläiskaupasta te ne hankkineet. Ja eikös halloween mennyt jo? Jos he eivät tähän osaa vastata järkevästi ni sitten olen jossain muulla planeetalla,miettiessäni ja raapimalla otsaani samaanaikaan
-Hallo, mikä? Kysyi Aragorn ihmeissään.
Ette te kyllä täältäpäin ole, mutisi Gimli.

- No emme niin. Olemme kaverini kanssa eksyneet, tai itseasiassa emme tiedä missä me olemme, muutakun tässä pellolla. Emmekä tiedä miten tänne jouduimme.
Vastasin kiivaasti, ihan kun he tietäisivät jotain, kun vähä-älysiltä tai omituisilta näyttivät.

- Vai niin. Vastasi Gandalf, joka nosteli samalla kulmakarvojaan.
- otetaan nuo neidot matkaan, ei heistä näytä olevan harmia, vähän pöllähtäneiltä, sanoi Aragorn Gandalfille.
-Pikemminkin tolvanoilta, mutisi Gandalf. -Tehkäämme sitten niin, joka samalla kehotti hevostaansa menemään eteenpäin.

-Voitte tulla meidän matkaamme, siellä saatte levätä, ja voitte sitten miettiä miten tänne jouduitte, mutta ehkä ette saa mihinkään noihin vastausta, joten varautukaa myös siihen, Aragorn lohdutteli ja otti kevyttä käyntiä hevosellaan.
Kävelin Marjista kohti, katsellen häntä silmät pyöreinä.
- Ehkä meidän on vaan parasta mennä heidän matkaansa. Ei me täälläkään keskellä peltoa voida olla. seuraavat hyypiöt eivät ole ehkä niin ystävämielisiä kun he.
Marjis katsoi minuun, ja huokaisi. -Kuhan ei tarvitse miljoonaa kilometriä kävellä, keskimaan kun tuntien ni täällä ei ole junia eikä buss..- hiljaa, ehkä he eivät ansaitse kuulla
kaikkea mitä meidän maailmassamme on, jos tämä höpötys edes on totta. Marjiksen kipakkuudestaan tuntien pieni äläkkä syntyi.

-Kyllä ne saa joskus tietää mitä pöpejä mekin ollaan, kiljaisi Marjis hämmentyneenä.
Avatar
Pyrexia
Metsähaltia
Viestit: 633
Liittynyt: Su Maalis 30, 2008 5:26 pm
Paikkakunta: Jossain metsän laitamilla

Re: Maailmat sekaisin

Viesti Kirjoittaja Pyrexia »

Ideana hyvä ficci, mutta kirjoitusvirheitä vilisi silmissä ja osa lauseista kirjoitettu hieman erikoisesti. Olisin kaivannut enemmän kuvailua ja hitaampaa menoa, asiat etenivät mielestäni töksähtelemällä. Tarinan runko oli hyvä, mutta ficci olisi kenties kaivannut vain enemmän aikaa kypsyäkseen ja betan käyttökin olisi varmaan auttanut.
Mutta kannattaa jatkaa kirjoittelemista, koska aina voi kehittyä. :D
Tomorrow is tomorrow
Hyvin usein voittajia on häviäjät,
jotka päättivät yrittää vielä kerran.
Vastaa Viestiin