Kuolemattomat G

Huumoria ja parodiaa yllin kyllin.

Valvojat: Andune, Ilona

Avatar
sagitta
Aktiivipallero
Viestit: 584
Liittynyt: La Maalis 09, 2013 12:16 pm

Kuolemattomat G

Viesti Kirjoittaja sagitta » Pe Huhti 17, 2015 9:46 pm

Kuolemattomat

Title: Kuolemattomat
Author: Sagitta
Genre: Humor
Rating: G
Disclaimer: Tollers omistaa kaiken, minä lainaan ja väristelen parhaani mukaan.

Summary: Raapale erään kääpiön elämästä

AN: Ensimmäistä kertaa kirjotan kääpiöistä ja alunperin tämän piti olla Boromirin tarina. Dsynmi tietyllä tavalla innoitti tähän. (Joten kiitos!)
Hieman harmittaa, etten keksiny parempaa otsikkoa, tuosta kun voi saada kuvan aivan väärästä lajista. : P

****

Elämässä tulee niitä hetkiä, jolloin pitää pystyä olemaan rohkea ja kohtaamaan vaara. Ei vain itsensä vuoksi, vaan myös niiden, jotka sitä sinulta odottavat. Kun Fili Urhea seisoi suorana, pää pystyssä, hän tiesi sen hetken olevan käsillä. Hän tiesi, että Durinin huoneen perillinen ei saanut perääntyä pelkurimaisesti, ei. Esiaikojen suurten kääpiökuninkaiden tavoin hänkin oli syntynyt kohtaamaan velvollisuuksia, haasteita, vastoinkäymisiä ja vaaroja. Fili oli valmis laittamaan henkensä alttiiksi, sillä hän tiesi, että tässä oli myös hänen maineensa kyseessä. Kun koetus olisi ohi, olisi ikuinen loisto ja kunnia hänen. Hän oli vahva, hän oli rohkea, hän oli soturi, hän oli mies! Mies, joka…

”Fili, lakkaa haaveilemasta ja tule tänne ottamaan lääkkeesi!”
Äidin tiukka ääni palautti pikku kääpiön takaisin todellisuuteen. Nuori soturi katsoi hurjasta parrakkaasta naisesta aina suureen haasteeseensa, lääkepulloon. Lääkepullo ei ollut koskaan näyttänyt yhtä suurelta tai neste sen sisällä yhtä vastenmieliseltä. Fili Urhean rohkeus kaikkosi yhtä nopeasti kuin hänen kuvitelmansa ja hän irvisti vaistomaisesti.

Kääpiönainen seisoi ikkunan luona lastenhuoneen nurkassa ja piteli Kiliä, isoveljeään viisi vuotta nuorempaa kääpiötä sylissä. Vaikka äidin lempeä katse oli nuorimmaisessa, oli hänen sanansa kohdistettu vanhempaan:
”Fili, olepa nyt reipas poika ja ota lääkkeesi. Isäsikin on juonut samaa lääkettä kun oli sinun ikäisesi.”

Jos tuo lääke on niin vanhaa, ei ihme, että se maistuu aina niin pahalta. Se on varmasti jotain hiisien myrkkyä. Fili mietti, samalla isoa pahaa pulloa mulkoillen ja toivoen, että voisi katseensa voimalla hävittää koko hirvityksen. Lääke kuitenkin oli ja pysyi. Äiti, joka oli tottunut nuoren kääpiön jokailtaiseen rituaaliin, huokaisi ja sanoi:
”Fili rakas, miksi joka kerta näin yksinkertaisesta asiasta pitää tehdä yksi suuri tahtojen taisto? Ethän tahdo sairastua?”
Poika suoristi selkänsä ja sanoi ylpeänä: ”En minä sairastu! Olen Durinin sukua, eivätkä he sairastu!”

Dis ei voinut olla hymyilemättä poikansa sanoille laskien samalla Kilin maahan. Tämä otti jo pieniä, mutta varmoja askelia isoveljeään kohti. Hymyillen veli kannusti nuorempaa ja ojensi samalla kätensä ottamaan pikkuista vastaan.
”Eikö niin Kili! Me ei tarvita tyhmiä lääkkeitä, me ollaan Durin Kuolemattoman perillisiä!”
”Ej, äättek, Eij”
”Kuulitko äiti, Kili on samaa mieltä kanssani! Kaksi vastaan yksi!” Fili hihkaisi ja pörrötti pikkuveljen pehmoista ja paksua tukkaa.
”Valitan pojat, mutta tilanne taitaa olla kaksi vastaan kaksi.”

Takaa kuului vakaa matala ääni. Hyvä sotilas tietää, milloin taistelu on hävitty, ja niin tiesi Filikin. Isää vastaan ei edes kaksi rohkeaa kääpiötä voinut mitään. Varsinkaan, kun tällä oli hurjaakin hurjempi äiti rinnallaan. Lannistettuna poika meni äitinsä luokse ja avasi lopulta kuuliaisesti suunsa.

***

Illalla Fili makasi paksun karvapeiton alla ja katseli sänkynsä päädyssä olevia puu-ukkoja. Kaikki sotilaat olivat hienossa rivissä, niin kuin kunnon sotilaiden tuleekin olla. Poika oli nimennyt jokaisen. Ensimmäinen oli tietysti itse Durin Kuolematon, sitten tulivat Thorin setä, Thrain, tumma Dwalin, Balin, Gloin ja tietysti hänen isänsä. Viimeisenä, isän vieressä oli pisin ja Filiin mielestä hienoin puu-ukko. Tuon puusotilaan kääpiö lapsi oli nimennyt Fili Suureksi.

Tyytyväisenä poika hymyili, sulki silmänsä ja mietti hiljaa. Hänen pitäisi pyytää setää veistämään vielä yksi soturi, Kili Rohkea.
Yhdessä he kaksi olivat Durinin perillisiä, voittamattomia ja kuolemattomia!

***
Loppu
Life and Death have been in Love longer than words can describe.
Life sends Death countless gifts
And Death keeps them forever...


Vuoden Palautteenantaja 2014

Avatar
Pyrexia
Metsähaltia
Viestit: 631
Liittynyt: Su Maalis 30, 2008 5:26 pm
Paikkakunta: Jossain metsän laitamilla

Re: Kuolemattomat G

Viesti Kirjoittaja Pyrexia » To Touko 21, 2015 8:01 pm

Luin tämän eilen, mutta kun olin jotenkin niin vetellällä päällä, etten sitten jaksanut kommentoida, mutta koitan nyt saada jonkinmoista palautetta aikaiseksi.

Jotenkin huvittavaa ajatella Filiä ja Kiliä pieninä, olivat varmaan hyvinkin jääräpäisiä tapauksia. :D Kuitenkin, ficci oli kevyttä luettavaa, ja hieman lyhyehkö, mutta ei sen pidempi olisi tarvinnut ollakkaan. Toisinaan juuri tykkään lukea näitä lyhyitä ficcejä, jossa ei tarvitse liikaa ajatella monimutkaisia juonikuvioita.
”Fili, olepa nyt reipas poika ja ota lääkkeesi. Isäsikin on juonut samaa lääkettä kun oli sinun ikäisesi.”
Jos tuo lääke on niin vanhaa, ei ihme, että se maistuu aina niin pahalta. Se on varmasti jotain hiisien myrkkyä.
Tuo oli ihan paras kohta.
Tomorrow is tomorrow
Hyvin usein voittajia on häviäjät,
jotka päättivät yrittää vielä kerran.

Vastaa Viestiin