Taistelu Arkkikivestä || S || Multifandom ||

Huumoria ja parodiaa yllin kyllin.

Valvojat: Andune, Ilona

Eweliinah
Örkki
Viestit: 5
Liittynyt: La Elo 04, 2018 1:32 am

Taistelu Arkkikivestä || S || Multifandom ||

Viesti Kirjoittaja Eweliinah » Ke Syys 05, 2018 9:34 pm

TAISTELU ARKKIKIVESTÄ
(TAI SIITÄ MITÄ SIITÄ ON JÄLJELLÄ)


Author : Eweliinah
Fandom : Taru Sormusten Herrasta, Hobitti, Pirates of the Caribbean
Paring : Eipäs oikein ole
Genre : Humor, ehdottomasti.
Warnings : Paska huumori
Rating : S (Sallittu)
Feedback : Jooko? Edes pikku pikku kommenttia? Elän niillä!
Summary : Pienimuotoinen taistelu, jossa ei ole mitään järkeä...

A/N Siis, tämä on joku vuoden vanha uneni jonka päätin sitten tänne laittaa... Lukekaa jos uskallatte, ei mitään kaunista tekstiä...


Luku 1.
Kolme armeijaa

A/N Minä en omista hahmoja, Tolkien, Peter Jackson ja mikälie Ted Elliot ja Johnny Depp omistaa. Minä vain näin heistä unta. (As always)


Kaukana vuorten juurella aurinko oli laskeutumaisillaan. Kolme armeijaa odotti taistelua hiljaa. No, jokseenkin hiljaa, mitä nyt Fili ja Kili riitelivät siitä, kumpi johtaa kääpiöt taistoon. Fili veti Kiliä parrasta. “Olen kaksi minuuttia vanhempi!” Kili sähähti, ja nyt oli Filin vuoro olla revittävänä.
“No et edes ole, sinä olet vain likainen petturi! Minä olen viisi vuotta vanhempi!” Fili ärähti veljelleen. Nuorten kääpiöiden riidellessä Legolas Viherlehti katseli omaa armeijaansa, joka koostui haltioista. Tuuli tuiversi hänen hiuksiaan, jotka hän oli melkein kokonaan sullonut hopeisen kypärän alle. Legolaksen kasvoilla oli määrätietoinen ilme.
“Voitammeko me tämän taistelun?!”Hän karjaisi haltioille. Vastausta odottamatta hän nosti jousensa sodanjulistuksen merkiksi. Tällä välin merirosvojen armeijassa liikkui kapteeni Jack Sparrow. Hän raivasi tiensä merirosvojen läpi, ja näki haltiajoukkojen hyökkäävän. Kauhuissaan hän kääntyi miehistöään kohti.
“Hyökätkää nyt tekin, pahaiset pilssirotat!” Hän karjaisi heille. Oitis he kaikki lähtivät miekat koholla hyökkäykseen. Kun taistelu alkoi, olivat kääpiöt jo kyllästyneet Filin ja Kilin riitelyyn. Silloin astui esiin Bombur, joka oli myös mukana.
“Hyökätään! Emme me tarvitse noita kahta johtamaan, olemmehan itsenäisiä kääpiöitä!” Bombur huusi miekkaa heilutellen. Heti lähtivät kääpiöt mukaan taisteluun. Miekkojen kalahdellessa yhteen ja jousien viuhuessa kiipesi eräs “puolueeton” henkilö vuorta ylöspäin. Hän oli Thorin Tammikilpi, mukanaan Arkkikivi. Arkkikivi kimalsi auringossa vielä hetken. Thorin näki kallion olevan laaja, eli otollinen paikka komealle linnoitukselle. Hän otti selästään säkin, joka oli pullollaan maito- ja mehupurkkeja. Keski-Maassa ei ollut vatsinaisia kierrätyspisteitä, joten nyt tulisi purkeille käyttöä. Thorin alkoi rakentaa linnoitusta itselleen. Ja Arkkikivelle. Alhaalla taistelun tuoksinassa Legolas käänsi katseensa ylös, ja näki Thorinin maitopurkkilinnoituksen, sekä Arkkikiven siinä samalla.
“Jos saan Arkkikiven, varmasti saan autettua isääni, haltiakuningasta”, hän ajatteli ja unohti tyystin joukkojensa johtamisen. Nyt hän keskittyi ampumaan jousella Thorinin “linnoitusta”, joka oli niin pieni, että Thorin tuskin mahtui sinne istumaan. Legolas tahtoi osua inhottavaan kääpiöön, ei suinkaan Arkkikiveen. Legolasin ammuskellessa olivat kääpiöt voitolla merirosvoista 2-0. Merirosvot alkoivatkin jo vetäytyä taka-alalle. Haltioilla oli kuitenkin uusi, vahva johtaja. Tauriel. Tauriel oli ihan hyvä taistelija siinä missä Legolaskin. Jotkut haltiat olivat huomanneet Legolasin uuden kohteen. Moni vaihtoi hölmistyneitä katseita.
“Ei! Älkää tuhlatko aikaa yhteen kääpiöön!” Huusi silloin Tauriel, joka oli parhaillaan taistelemassa komeaa ja aika sulavaliikkeistä kapteeni Jackia vastaan. Taistelu oli kovaa, mutta sitä ei Legolas huomannut. Thorin oli yhä ylhäällä lepertelemässä Arkkikivelle.
“Kuka on kiiltävä? Siiiiinä olet!”Thorin kerkesi kuiskutella kivelle ennen kuin Legolas osui. Nuoli lensi kiveen, ja se hajosi pirstaleiksi.


Thorin katseli pirstaleita pökerryksissä.
Isä kääntyisi haudassaan, jos tietäisi tämän!
“Voi Throrin pottuvarvas, EEEEEEI!” Thorin parkaisi tai no pikemminkin karjaisi tuskastuneena. Hän alkoi heti etsiä palasia. Pian oli Thorin etsinyt ne kaikki, ja katseli niitä surullisena.
Hän ei älynnyt, että hänen “pikku” parkaisunsa oli kiirinyt halki kivisen taistelukentän. Läähättäen juoksi pieni hobitti, Bilbo Reppuli nimeltään, hänen luokseen.
“Mitä Smaugin haisevan hengityksen nimeen sinä huudat?!” Bilbo ihmetteli, kunnes näki Arkkikiven. Tai sen mitä siitä oli jäljellä. Thorin käänsi katseensa tuskastuneena parhaaseen ystäväänsä.
“Bilbo, rakas ja myöskin paras ystäväiseni, sinä saat kunnian heittää elämäni perustan, Arkkikiven, haltioiden päähän”, Thorin tokaisi ystävälleen.
Sitten hän ojensi sirpaleet Bilbolle. Bilbo katsoi ystäväänsä hämmästyneenä. “Oletko varma? Heitän vain niin montaa haltiaa päähän kuin vain ikinä kykenen?” Bilbo varmisti. Saatuaan myöntävän vastauksen alkoi rankka kivisade. Yli kymmenentuhatta haltiaa kaatui Bilbon yllätyshyökkäyksestä tajuttomana maahan. Arkkikivi oli voimakas myös palasina, ja kun se yhtäkkiä lentää kypärättömään päähän niin on se taju pois.
Bilbo katsoi Thorinia, joka tuijotteli alas välittämättä Legolasin epätoivoisista yrityksistä osua Thoriniin. Legolas-parka ei huomannut, että kivi oli jo rikki! Hän vain ampui ja ampui ja tuntui siltä, etteivät hänen nuolensa ikinä lopu. Ja jokainen kyllä osui, mutta aina noin millisentin huti. Ja vain siksi että Gandalfin taika suojasi Thorinia, joten häneen ei voinut osua edes metrin päästä. Kukaan ei vain vaivautunut kertomaan sitä Legolasille. Thorin huokaisi hiljaa ja suri menetettyä Arkkikiveään. Hän näytti aivan kuninkaalta, mikä hän kyllä olikin, seistessään siinä Vuoren laella hiukset hulmuten. Siinä samassa oli Bilbo saanut kivet heiteltyä. Hän taputteli käsiään voitonriemuisesti yhteen.
“Ja nyt hae ne”, Thorin sanoi ystävälleen rauhallisesti. Bilbon kasvoille levisi kauhistunut ilme.
“Miten minä ne nyt enää löydän?!” Hän parahti ja tuijotti Thorinia suu auki. Thorin käänsi tylsistyneenä katseensa Bilboon.
“Mistä minä tiedän, sinä ne heitit”, hän sanoi nyrpeästi. Bilbo-raukan ei auttanut muu kuin lähteä konttailemaan muiden sekaan etsien kiviä.

Legolas ampui jousellaan yhä Thorinia kohti. Hän astui askeleen taaksepäin ja kuuli kammottavan kiljaisun.
“Mikä sinä olet?” Legolas kysyi takanaan ryömivälle Bilbolle, joka piteli kättään.
“Hobitti, eli puolituinen, tottakai!” Bilbo uikutti Legolakselle. Kirottu suippokorva oli astunut Bilbon käden päälle!
“Ahaa. Mitä sinä teet?”
“Etsin.”
“Aivan. Siltä näyttääkin.”
“Oletko sattumoisin nähnyt pieniä Arkkikiven palasia?”
Legolas kurtisti kulmiaan. Ei, ei hän ollut nähnyt.
“En ole nähnyt, mutta onnea etsintään!” Hän huikkasi hobitille ja jatkoi ampumista.
“Hetkinen….Enkös minäkin etsinyt Arkkikiveä?” Legolas huomasi ja lähti heti konttailemaan Bilbon perään. Molemmat huomasivat yhtä aikaa yhden, kimaltavan, pikkuriikkisen palasen .
Bilbo syöksähti sen kimppuun ja ketterä haltia seurasi heti perässä. Legolas sai palasen ja lähti juoksemaan karkuun. Pieni hobitti kuitenkin tarrasi Legolasta jaloista ja kaatoi tämän ilkeän rusahduksen saattelemana. Näiden kahden taistellessa kapteeni Jack huomasi pikku Arkkikiven ja nosti sen maasta. Hän huomasi kallioilla monta “tonttua”, ja päätti lähteä heidän luokseen. Kauas hän ei kuitenkaan kerennyt koska joku tai jokin kaatoi hänet. “Oho, anteeksi”, Legolas sanoi muka-niin-pahoillaan ja hyppäsi Jackin yli. Matkallaan hän nappasi Arkkikiven palasen ja lähti rynnistämään Vuorelle.


A/N Ja tässä näimme osan 1. Älkää tappako mua...

Avatar
Pyrexia
Metsähaltia
Viestit: 631
Liittynyt: Su Maalis 30, 2008 5:26 pm
Paikkakunta: Jossain metsän laitamilla

Re: Taistelu Arkkikivestä || S || Multifandom ||

Viesti Kirjoittaja Pyrexia » Ti Syys 11, 2018 10:07 pm

Jokainen ficci ansaitsisi palautetta, vaikka täällä vähän hiljaista tuppaa olemaankin.
Voisin muuten kuvitella melkein omaksi unekseni, ilman vain Pirates of the Caribbean hahmoja (en ole oikein koskaan välittänyt merirosvoista). Mielenkiintoista tehdä unesta ficci, mutta unet voi joskus olla todellakin outoja ja hauskoja. :D
Voi Bilbo raukkaa, joka joutui keräämään Arkkikiven palasia, varmaan aika toivotonta.

Huomaa muuten ettei ole kirjoittanut palautetta pitkiin aikoihin, tuntuu ettei osaa enää.
Tomorrow is tomorrow
Hyvin usein voittajia on häviäjät,
jotka päättivät yrittää vielä kerran.

Vastaa Viestiin