Veri on kylmää kuin jää

Draamaa, angstia ja vakavia aiheita.

Valvojat: Likimeya, Andune

Avatar
sagitta
Aktiivipallero
Viestit: 586
Liittynyt: La Maalis 09, 2013 12:16 pm

Veri on kylmää kuin jää

Viesti Kirjoittaja sagitta » Su Syys 10, 2017 9:56 pm

Title: Veri on kylmää kuin jää
Author: Sagitta
Genre: AU, draama, action, paljon angstia, jonkin verran väkivaltaa ja ripaus slashia/hettiä
Rating: 13
Disclaimer: Hahmot ovat Tolkienin, eivät minun.
Summary: Rivendellissä tehdään murha. Teko tapahtuu juuri pahimmalla mahdollisella hetkellä, sillä samaan aikaan ollaan päättämässä Keskimaan kohtalosta. Epäiltyjä on jokapuolella ja mukaan tulee juonittelua, politikointia sekä lisää verta.

A/N: Selvä, mitäpä tästä kertoisi. Aloitin tämän tarinan kirjoittamisen todella kauan sitten. Alkuinspiraatio lähti Agatha Christien salapoliisiromaaneista ja se varmasti näkyy tarinassa. Aika kului ja tämä tarina jäi sivuun pitkäksi aikaa. Sain hommaan vasta innostusta, kun Game of Thronesin uudet jaksot tulivat. (Heh ja mitään hyvää siitä voisi seurata…) Tämäkin näkyy ja tarinan "rikosromaanityyli" muuttuu eteenpäin mentäessä. Toisin sanoen tästä tuli kunnon saippuaoopperaa ja yhtä valtaistuinpeliä. : P
Otsikointi on suoraan Mordorista, mutten keksi parempaakaan. Ja koska olen aina suosinut synkkyyttä, niin tarinassa on riittämiin angstia.


***


Veri on kylmää kuin jää


Prologi

Valtias Elrond Puolhaltia on murhattu!
Rivendellissä on aloitettu perusteelliset tutkinnat murhaajan löytämiseksi. Kenenkään ei sallita poistuvan Rivendellin laaksosta eikä ketään tulla laskemaan sisään!


Hän repi lapun ja heitti palaset tuleen toivoen, ettei kukaan koskaan saanut tietää sen todellisesta sisällöstä. Kuuma tuli rätisi voimakkaammin, kun sinne heitettiin hieman sytykettä. Kylmät silmät katselivat vielä pitkään, kuinka liekit nielivät valkeaa paperia ja polttivat ne tuhkaksi. Yksi revitty paperin suikale paljasti vielä viimeisen lauseen, ennen kuin se paloi ja muuttui tuhkaksi.
Sota on alkanut!



Ensimmäinen luku

Siinä lepäsi nyt Elrond Puolhaltia, Tarujen tuntija, Imladrisin hallitsija, mestari, parantaja ja soturi. Suuri oli hänen tietonsa sekä taitonsa, joita Puolhaltia oli kerännyt läpi pitkän elämänsä. Hän oli mahtava niin haltian, ihmisten kuin kääpiöidenkin parissa. Valtias Elrond oli aseteltu korkealle koristeelliselle kivipaadelle Imladrisin holvikammioon, jota sopi kutsua nyt hautakammioksi. Vaikka kasvot olivat kalpean harmaat, saattoi niistä edelleen nähdä haltiaruhtinaan hiipuvan kauneuden.

Kivijalustan ympärille oli kokoontunut pieni joukko kunnioittamaan Mestari haltiaa. Etummaisena ja lähimpänä vainajaa seisoi pitkänä ja kauniina Laakson kultainen kapteeni Glorfindel. Hänen takanaan oli, kuten aina, Imladrisin neuvonantajien päällikkö Erestor. Synkännäköisen ihmismiehen, Isildurin perillisen Aragorn Arathornin pojan tasainen askellus kaikui kylmällä marmorilattialla, kun tämä kulki edestakaisin sulkeutuneena mietteisiinsä. Velho Gandalf Harmaa oli myös paikalla, mutta jättäytyi nurkkaan, hänkin omiin ajatuksiinsa syventyneenä. Kaksi viimeistä hahmoa, valtiaan omat kaksospojat Elrohir ja Elladan, seisoivat hieman sivummalla, päät painuksissa ja kasvot varjoissa. Raskas ilmapiiri kylmäsi läsnäolijoita, mutta lopulta Aragorn katkaisi puheellaan kammiota vallitsevan hiljaisuuden.

- Olemme kaikki varmaan yhtä mieltä, että tämän verityön ajankohta oli selvästi suunniteltu. Olimmehan juuri päättämässä Keski-Maan kohtalosta ja kunnianarvoisa Elrond oli kutsunut tänne väkeä eri puolelta Keski-Maata. Suurimman osan sellaisia, joita emme edes tunne…

Vanhempi kaksosista, Elladan, tuli hiukan lähemmäksi, mutta niin, ettei hänen tarvinnut katsoa isänsä kasvoja. Katse harhaillen ja ääni hermostuneisuutta sekä lapsenomaista epäuskoa hipoen hän kysyi.

- Mitä tarkoitat Aragorn? Että joku täällä Imladrisissa olisi tämän hirvittävän teon takana?

- En haluaisi uskoa sitä, mutta sitä tosiasiaa ei voi laskea poiskaan. Vihollinen, ellei sitten ole soluttautunut joukkoomme, ei ole voinut päästä tähän laaksoon huomaamatta.

Glorfindel yhtyi tähän.

- Aragorn on oikeassa, Elladan hyvä. Laakson puolustus on ylitsepääsemätön. Olisimme huomanneet jo kaukaa, jos joku olisi ylittänyt luvatta rajat. Lisäksi tiedustelijamme ovat seuranneet Vihollisen liikkeitä pitkään ja olemme itsekin lisänneet joukkojen määrää.

Äänen itsevarma kaiku sai lisäpuhtia siitä ammatillisesta ylpeydestä, jota haltiaylimys näytti tuntevan. Ääni tuntui kuitenkin vaihtuvan astetta matalammaksi, kun hän pääsi eteenpäin.

- Tänne kutsuttuja vieraita ei muodollisistakaan syistä voitu tarkastaa, mutta siitä voimme olla varmoja, ettei puoliakaan heistä olisi pitänyt päästää Imladrisiin. Tosin tällä hetkellä synkkyys ja pimeys tuntuvat olevan kaikkien sydämissä, niin vieraiden kuin talon väenkin.

Sama hiljaisuus laskeutui taas paikallaolijoiden ympärille. Jokainen tuntui palaavan omiin mietteisiinsä ja epäilyksiinsä. Gandalf, joka oli istunut nurkassa yhtä hiljaisena ja harmaana kuin kivi, oli noussut ylös. Velho tuli kivipaaden luo ja katseli vakavana kuollutta haltiaruhtinasta. Hänen silmänsä pysähtyivät rintakehän kohdalle. Puhtaiden valkeitten vaatteiden alta sitä ei nähnyt, mutta juuri siinä kohtaa oli aamulla ollut pystyssä veitsi. Ääni tiukkana Gandalf kysyi huoneessa olevilta.

- Tunnistettiinko tappoväline jo?

- Kyllä. Se oli Valtiaamme oma veitsi… tai koriste-esine se pikemminkin hänelle oli. Hän piti sitä aina työpöydällään. Hienoa tekoa, sanoisinko. Terä täyttä Mithriliä, kahva koristeltu ja kullattu sekä, ellen aivan väärin muista, siihen oli upotettu useita safiireja. Valtiaamme muisto Viimeisen liiton ajoilta, kukaties.

Neuvonantajan teräksisen sointuisa ääni kaikui kivisillä seinillä, kun hän jatkoi tympääntyneen kuuloisena.

- Ei liene ollut vaikeaa napata ensin veitsi työpöydältä ja sen jälkeen pujahtaa rakastetun Valtiaamme kamariin, huoneet kun olivat yhteydessä toisiinsa. Kuitenkin ihmettelen, miten joku on päässyt huoneeseen ohi vartijoiden, puhumattakaan Valtiaasta itsestään. Hiiviskelijän on täytynyt olla todella taitava voidakseen olla herättämättä häntä. Soturin vaistot eivät petä edes nukkuessa, tai eivät ainakaan pitäisi. Noh.. Mithril-veitsen kaltaisen aseen käyttöön ei liene vahvaa kättä tarvittu. Siihen riittäisi naisenkin voima.

Tumman haltian kirkkaat silmät kohtasivat kapteenin valppaan katseen, joka täydensi verkkaisesti ystäväänsä.

- Totta, tai pelkän puolituisen.

***

A/N : Koko homma tuntui paisuvan ja suurin huolenaihe on miten saan sen pidettyä kasassa.
Kuitenkin halusin tänne hiukan eloa ja ficihän on juuri sopiva keino siihen. ; )
Viimeksi muokannut sagitta, Ma Syys 11, 2017 10:39 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Life and Death have been in Love longer than words can describe.
Life sends Death countless gifts
And Death keeps them forever...


Vuoden Palautteenantaja 2014

Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 824
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Re: Veri on kylmää kuin jää

Viesti Kirjoittaja Silidir » Su Syys 10, 2017 11:33 pm

^^

Hei kiva, uutta tekstiä. Ja seuraavaksi shokkireaktio. (Ei Elrondia voi tappaa!)

No joo, se oli ehkä hetken pienen sellainen etten meinannut päästä ajatuksesta yli, mutta pääsihän siitä. Syytän omaa urautunutta ajatteluani. Ja sitten komenttiosioon.

Minä olisin kaivannut enemmän kuvailua? Nimeomaan ympäristön ja tilanteen, niin että olisi ikään kuin lipunut mukaan ennen kuin tapahtumat iskivätt 100km/h lasiin. Toki ymmärrän, ja varmaan itsekin sorrun siihen ajatukseen, että kaikkihan tietää. Minua kiehtoo ihan hirveästi kuitenkin sellaset nippelitiedot ja kuivailut joita lueskellessa jään sitten pohtimaan.

Koska mun betaajani kärsii migreenistä kielioppivirheideni kanssa niin en edes yritä miettiä oliko tekstissä sellaisia.. :D

Teknistä nillitystä:
AU - alternative Universe. :P Sehän tää on. Genren kohdille muistaakseni (korjatkoon joku jos pitäs laittaa muualle?)
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.

Avatar
sagitta
Aktiivipallero
Viestit: 586
Liittynyt: La Maalis 09, 2013 12:16 pm

Re: Veri on kylmää kuin jää

Viesti Kirjoittaja sagitta » Ma Syys 11, 2017 10:38 pm

Oi nyt jo palautetta, kiitos Silidir! : )

Auts, no arvasin kyllä että Ellun nirhiminen aiheuttaa sydänkohtauksia. (Vaiko särkyneitä sydämiä) En valitettavasti keksinyt ketään muutakaan yhtä merkityksellistä henkilöä, jonka olisi sopinut tuohon "rooliin".
Myönnän että olen jättänyt kuvailun minimiin tässä ficissä. Aloin keskittymään enemmän tilainteiden asetteluun, hahmojen suhteisiin ja jonkinmoiseen pohdiskeluun, jolloin tarinan ympäristö jäi melko koruttmaksi.
Life and Death have been in Love longer than words can describe.
Life sends Death countless gifts
And Death keeps them forever...


Vuoden Palautteenantaja 2014

Avatar
sagitta
Aktiivipallero
Viestit: 586
Liittynyt: La Maalis 09, 2013 12:16 pm

Re: Veri on kylmää kuin jää

Viesti Kirjoittaja sagitta » Pe Syys 15, 2017 9:10 pm

A/N: Suurkiitos Tindikselle betauksesta! ^^


Toinen kappale


Legolas käveli yksin Imladrisin kauniissa puutarhassa. Yleensä puut ja kasvit rauhoittivat hänen mieltään. Puut erityisesti, sillä ne eivät puhuneet pahoja sanoja taikka levittäneet valheita ympäriinsä. Ne eivät juoruilleet selän takana eivätkä luoneet kylmiä katseita. Kuitenkaan tällä hetkellä lehtien havina ei auttanut. Synkmetsän prinssi oli liian hermostunut. Tämä puutarha oli vieras, nämä puut olivat vieraat, koko paikka ja sen asukkaat olivat vieraita ja vihamielisiä.

Ja minä olen täällä ykin.

Haltia käveli ympyrää, edestakaisin, siksakkia ja pysähtyi välillä vain vaihtaakseen pyörimissuuntaa. Legolas koetti välillä istuutua, mutta nousi äkisti pystyyn ja alkoi taas harppoa edestakaisin. Legolas näki tahtomattaankin mielessään kuvan kuolleesta Valtiaasta, tämän mätänevästä ruumiista ja sen riivatusta sielusta. Häntä puistatti ja inhotti.

Ajatellessaan Imladrisin valtiasta hän ei voinut olla muistelematta muutama päivää sitten käytyä keskustelua tuon samaisen haltian kanssa. Keskustelu oli ollut pikemminkin saarna, joka oli tullut Valtias Elrondin suusta. Monta katkeraa sanaa hän oli kohdistanut Legolasin isään, kuningas Thranduilia vastaan, haukkunut sekä vähätellyt tätä ja tämän tekemisiä. Vihoissaan oli Legolas poistunut huoneesta ja kironnut Elrondin ja samalla koko Imladrisin. Vihan sekaisissa ajatuksissaan prinssi oli toivonut kostoa, jopa valtiaan kuolemaa. Nyt haltiaprinssiä kadutti.

Minä olen täällä yksin vihollisten ympäröimänä! Kuinka pääsen täältä pois ilman että joudun tahraamaan käsiäni vereen?


***

Arwen istui huoneessaan katsellen samalla ulos ikkunasta. Talvi oli tuloillaan, mikä näkyi nyt selvemmin kuin koskaan. Maisema näytti kolealta ja harmaalta. Synkkyys tuntui syvenevän ja varjot sen mukana. Johtuiko kaikki tämä vain siitä syystä, että hänen isänsä mahti oli poissa, vain koska hänen isänsä oli nyt kuollut?

Kuollut…

Arwen alkoi harjata hopeisella harjalla pitkiä tummia hiuksiaan. Harja lipui tasaisesti silkkisten hiusten lomitse samalla kun haltianainen pohdiskeli, kuka mahtoi olla syyllinen? Haltia naisen mielessä kiertelivät lukuisat vaihtoehdot ja hän jopa tunsi pientä nautintoa punoessaan lankoja yhteen.

Nyt kun hänen isänsä oli kuollut, Imladrisin johto siirtyisi hänen veljilleen. Elladan ja Elrohir eivät tosin osanneet johtaa mitään eikä ketään. He tässä olivat pikemminkin ohjailtavissa. Tosiasia oli, että todellinen valta olisi nyt Kultaisen Kukan huoneen Glorfindelilla sekä Lähteen alemman sukuhaaran Erestorilla. Kahden ikivanhan suvun viimeisillä ylimyksillä, joiden todellinen valta kaatui jo Ensimmäisellä Ajalla. Nämä haltiaruhtinaat olivat aina saaneet vähemmän valtaa kuin olisivat halunneet ja enemmän kuin hänen isänsä oli tohtinut antaa. Nyt Erestor oli pääneuvonantajana Imladrisin korkeimman hallinnollisen elimen johdossa, kun taas kapteeni Glorfindel johti laakson sotajoukkoja. Siinä sivussa kaksoset jäisivät pelkiksi sätkynukeiksi.

Se rooli tuntui sopivan heille. He nielevät purematta kaiken mitä heille sanotaan.

Vihollisia ja vihamiehiä hänen isänsä oli saanut kerättyä elämänsä varrella kiitettävästi. Ensimmäisenä tuli mieleen Synkmetsän Pimentokuningas Thranduil. Eikö tämä ollut kantanut kaunaa Elrondille jo tämän syntyperänkin vuoksi? Noldot ja Sindat eivät muutenkaan voineet sietää toisiaan ja Viimeisen liiton tapahtumat vain sinetöivät Kukkaiskuninkaan vihan. Ja nyt oli hänen rakas pikku poikansa laaksossa hieromassa sovintoa?

Tuskinpa.

Kääpiöitten ja haltioiden välit eivät olleet nekään kummoiset. Tosin siinä missä Synkmetsä tai Lorien halveksivat kitukasvuisia partaveikkoja avoimesti, oli Imladrisissa asiat osattu tehdä aina hienovaraisemmin. Selvää oli kuitenkin, että hänen isänsä inhosi naugrimeja. Sen tiesivät kaikki Laaksossa.

Kuten myös itse kääpiöt.

Ihmisten puoleen oli turha kääntyä. Vaikka Elrond oli kasvattanut ja huolehtinut vuosisatoja Isildurin perillisistä, ei Gondorissa oltu katsottu sitä hyvällä. Kukapa nyt toivoisi, että valtion päämies ja johtaja kasvatettaisiin vieraassa ympäristössä? Niin tyhmiä ja rumia kuin ihmiset olivatkin, oli Minas Tirithissä ymmärretty, mikä valta Elrondilla todellisuudessa oli tulevaan kuninkaaseen. He saivat vain arvailla, kuinka haltioiden kasvatus heijastuisi kuninkaan tekemisiin tai tämän politiikkaan. Ja entäpä nykyisen käskynhaltian Denethorin omat pelot istuimensa menettämisestä? Huhujen mukaan tämä kammoksui ajatusta, että todellinen kuningas tulisi vaatimaan Siipikruunua ja valtikkaa. Ehkäpä siinä yksi syy miksi myös käskynhaltia oli lähettänyt ylpeän poikansa Imladrisiin.

Se typerys on tullut tänne vakoilemaan ja keräämään tietoa.

Eikä tarvinnut mennä rajojen ulkopuolelle, sillä vihamielisyyttä löytyi heti nurkan takaa. Monen Imladrisissä asuvan haltian nöyrän kumarruksen ja kohteliaan hymyn takana oli paljon muuta kuin puhdas rakkaus herraansa kohtaan. Laakson Valtias oli pitänyt valtakuntaansa rautaisessa otteessa. Vapaata elämää tai irstailua ei sallittu. Rakkaus, ilonpito ja nautinto olivat paheita ja vain säännöille, työlle ja kurille oli tilaa. Tämä tukahdutettu ilmapiiri loi varjon Imladrisin asukkaiden sydämiin, mutta pelko oli pitänyt alaiset kurissa. Lisäksi monet olivat pitäneet pahana, että ihmisveri sai niin suurta sijaa jalojen kuolemattomien parissa. Mutta tätä kaikkea ei hänen isänsä ollut koskaan huomannut. Ei siksi etteikö hänellä olisi ollut taitoa lukea sydämiä, hänellä ei vain ollut halua kiinnostua alaistensa syvimpiin tunteisiin. Ei niitten, joita hän piti itsestään selvyyksinä. Ainoa mitä hän halusi, oli järjestys!

Harjan liike tuntui pysähtyvän hiustakkuun. Arwen tuhahti ääneen. Naisen pitkät ja sirot sormet alkoivat selvittää mustia säikeitä tottuneesti. Hänen kauniit harmaat silmänsä kiiluivat.

Entä mitä häneen tulisi? Häntähän ei kukaan epäillyt, eikä epäilisi. Naisilta ei muutenkaan osattu odottaa muuta kuin tottelevaisuutta, uhrautuvaisuutta ja kunnioitusta miehiä kohtaan. Niin oli hänen äitiparkansakin elänyt ja kuollut. Asia mitä hän ei koskaan ollut isälleen anteeksi antanut. Mutta tätä kaunaa ei isä huomannut. Hän oli pitänyt itsestään selvyytenä, että tytär oli aina yhtä kuuliainen ja alistuvainen. Voi, miten väärässä hän olikaan! Arwen oli oppinut Lorienissa naisen oikean paikan. Siellä hän oli nähnyt todellisen loiston voimasta, jonka vain nainen voi luoda ympärilleen!

Ja pian kaikki saavat nähdä, kuinka minä rakennan samanlaisen ja vielä suuremman loiston ympärilleni!

Vihdoinkin hän oli vapaa! Vapaa kahleista, joita hänen isänsä oli vuosituhansien aikana hälle asettanut. Kuinka kauan hän olikaan joutunut elämään häkissä lukittuna ja kuristettuna? Kuinka monet kerrat hän oli joutunut nöyrtymään isänsä tahdon alle? Ja sitten hän oli kohdannut Elesarin. Hän oli nähnyt pakokeinon häkistä ja mahdollisuuden uuteen elämään. Sitten isä oli tullut väliin ja kieltänyt senkin.

Mutta enää häntä ei ole. Isä on kuollut!

Haltia asetti harjan pois ja nousi ylös. Hän käveli peilin eteen tarkistamaan työnsä tuloksen, eikä joutunut pettymään. Arwen hymyili omalle kauniille kuvalleen.

Nyt hän, Imladrisin neito, pääsisi vihdoinkin Kuninkaitten valtaistuimelle, eikä kukaan olisi sitä estämässä!

***
Life and Death have been in Love longer than words can describe.
Life sends Death countless gifts
And Death keeps them forever...


Vuoden Palautteenantaja 2014

Avatar
Miuku
Örkki
Viestit: 57
Liittynyt: Ke Joulu 16, 2015 9:16 am

Re: Veri on kylmää kuin jää

Viesti Kirjoittaja Miuku » Pe Loka 06, 2017 3:53 pm

Huuuuu, täähän on upeeta. Käyn taas vaihteeksi läpi Sormusten Herra-fandomvaihetta (kiitos kirjastosta löydetyn äänikirjan. Siis enhän mä edes lue äänikirjoja, mutta... hups?), ja tuli mieleen vilkaista tänne (häpeä, minä, en ole koskaan postannut tänne mitään omaani kun en koskaan saa mitään valmiiksi ja postauskuntoon). Ja kas, kuin tilauksesta, löysin täältä tämän.
Vähän ehkä harmittaa, kun Elrond kuoli :( Se on ihana hahmo, ei sille saa tehdä noin! Ja hui, Arwen... pahiksena? Pakko tietää, miten tää jatkuu, ei näin hyvää tarinaa voi olla lukematta!
Hassu turhankin puhelias olento

Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 824
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Re: Veri on kylmää kuin jää

Viesti Kirjoittaja Silidir » Pe Loka 06, 2017 10:49 pm

Aikamoinen soppa sinulla on. Jossain kohdin särähti sana niitten ->niiden. Muuten en kummemmin kielioppiin puutu.
Mutta tästä sopasta. En varsinaisesti vierasta ajatusta Elrondista tiukkapipoisena, mutta joitakin kohtia ehkä joutunen pureksimaan (hampaanpoiston takia toispuoleisesti) kovemmin. Mä itseasiassa tyksin Arwen laskelmoivammasta puolesta tosi paljon, tuli mieleen joku teiniuhmispissis. Legolas oli ehkä hieman irrallinen mut se saattoi olla vaan toistuvien samojen sanojen syytä. Erestorin ja Glorfindelin sekä kaksosten mielipiteitä odotellen.... :mrgreen:
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.

Avatar
Beowulf
Örkki
Viestit: 69
Liittynyt: To Huhti 11, 2013 7:06 pm

Re: Veri on kylmää kuin jää

Viesti Kirjoittaja Beowulf » Ti Loka 10, 2017 11:35 pm

Vau! Uusi ficci! En olisi tätäkään huomannut, ellei Silidirin nicki olisi näkynyt foorumin etusivulla kommentoineena tähän. :D

Aikamoisen sätkyn sain ajatuksesta Elrondin kuolemasta - vieläpä murhattuna. Niin luonnoton ajatus, mutta ideana aivan loistava! Ensimmäinen luku oli tosiaan aika nopeatempoista luettavaa, vaikka siinä ei ollut hirmuisesti sisältöä. Toinen luku avasi lisää ovia tähän murhamysteeriin ja aivan uudenlaisen näkökulman Rivendellin sisäpiirin ja haltioiden keskinäisiin suhteisiin. Pidin tuosta Arwenin pohdinnasta ja yllätyin lopussa mihin se päätyi. Arwenko pahis?

Pari kirjoitusvirhettä bongasin tokasta luvusta ja hieman pisti silmään Legolasin nimen toistaminen peräkkäisissä lauseissa, kun nimen olisi voinut korvata myös hän-muodolla. Makuasia toisaalta. :) En oikeastaan ole salapoliisikirjojen tai murhamysteerien fani (paitsi CSI), mutta tähän jäin koukkuun juurikin aivan absurdien hahmovalintojen takia. Toivottavasti saat ficcin loppuun ja päästät meidät tuskasta, kuka olikaan murhan takana.

Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 824
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Re: Veri on kylmää kuin jää

Viesti Kirjoittaja Silidir » To Loka 12, 2017 10:25 pm

//OffTopic: vau, mä kommentoin enemmänkin jos saa ihmisii kommentoimaan!!!//
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.

Avatar
Celeb
Velho
Viestit: 792
Liittynyt: To Kesä 05, 2008 12:41 pm
Paikkakunta: Rivendell
Viesti:

Re: Veri on kylmää kuin jää

Viesti Kirjoittaja Celeb » Su Loka 15, 2017 1:53 am

Minäpä kuulkaa kommentoin!! :D

Ensinnäkin peukutan ylöspäin kaikenlaista. Dekkarityyliä, irtiottoa canonista, hahmojen sisäistä narratiivia, niiden välisiä jännitteitä, tapahtumien rivakkaa rytmiä ja koukuttavuutta, sekä vahvaa ja läpileikkaavaa omaa tulkintaa. Erityisen kivaa luettavaa mun mielestä on ollut jännitteiden rakentumiset, se semmonen foreshadowing (mitä se on suomeks apua?), ja suspense (google translator pls). Mulle tulee tosi vahvasti tästä mieleen Agatha Christien kirjat, toivottavasti se ei haittaa.

Tekstin rytmitys on asia, josta en ihan osaa päättää rakastanko sitä pyyteettömästi vai toivoisinko siihen vielä jotain parannettavaa. Mitä, ei hajua, joten ehkä se on hyvä näin. Mutta jos nyt osaan kuvailla, niin mulle tulee vahvasti mieleen elokuva- tai sarjakuvamainen kerronta tästä, jossa on nopeita leikkauksia kohtauksien välillä ja paljon clifhangerin omaisia näkökulmanvaihtoja.

Se mitä ehkä eniten kaipaan, olis jonkinlaiset kohtaukset, joissa päästään seuraamaan aktiivisesti jonkun hahmon silmin joidenkin toisten hahmojen välistä suhdetta ja ehkä analysoimaan sitä tai ainakin seuraamaan sen kehitystä. Se on mun lempi asia dekkarityylisissä kirjoissa: nähdä mitkä jutut joissain hahmosuhteissa on ne paljastavat tekijät ja indikaattorit, joista ulkopuolinen saa selville mitä on oikeasti meneillään. Ja no hmm saatan muuten vaan haluta paljon kaikkia kivoja suosikkihahmoja joka paikkaan. 8)

Että ei kun vaan jatkoa kirjoittelemaan, lukijoita ainakin löytyy.
Kurkkaa ficcilistaustani tai runonurkkaustani.

Vuoden tulokas 2009, Kälätäti 2010 ja Ilopilleri 2014!
Kiitos, ihanaa! <3


Coolin Eksentrinen ja Lievästi Epäröimätön Bandiitti.

NUORI JA VIRIILI 2K17

Avatar
sagitta
Aktiivipallero
Viestit: 586
Liittynyt: La Maalis 09, 2013 12:16 pm

Re: Veri on kylmää kuin jää

Viesti Kirjoittaja sagitta » Ke Loka 25, 2017 10:59 pm

Apua, täällähän on paljon kommentteja :shock: Tai siis hienohan se on, mutta tuli kyllä yllätyksenä! *ei paineita*
Kiitokset kaikille kommenteista ja rakentavasta palautteesta! ^^

Tiedän että tappamalla Elrondin olen ansainnut paikkani Mordorin syvimmästä kuilusta! Silti se tuntui (ainakin kun aloitin tämän stoorin) oikealta hahmolta olla murhan kohteena. Arwen ei ole oikeastaan koskaan ollut lempihahmojani. Ja omasta mielestäni hän on, niin kirjoissa kuin leffoissakin, aika tylsä. Joten päädyin sitten tekemään hänestä kunnon bitch-tyylisen hahmon. XD

Kieliopin, rytmityksen ja rakenteen (ja oikeastaan kaiken) kanssa, mulla on tosiaan ongelmia. En tiedä paraneeko se eteenpäin mentäessä, toivottavasti, mutta yritän kyllä hioa sitä. Voi olla että ainakin aluksi hahmot jäävät hiukan erillisiksi toisistaan. Kerron pitkälti tilanteet kunkin hahmon omasta näkökulmatsa ja siinä on paljon pohdiskelua. Jatkossa tulen saattamaan hahmoja myös yhteen ja toivottavasti se laajentaa hiukan kerrontaa.

Kiitokset vielä kaikille kommenteista! :D Valitettavasti jatkoa tulee hitaanpuoleistesti, sillä tällä hetkellä ole Suomessa. Mutta yritän julkaista seuraavan osion niin pian kuin mahdollista.
Life and Death have been in Love longer than words can describe.
Life sends Death countless gifts
And Death keeps them forever...


Vuoden Palautteenantaja 2014

Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija