Repunpään kevät, G

Draamaa, angstia ja vakavia aiheita.

Valvojat: Likimeya, Andune

Avatar
Fairy tale
Puolituinen
Viestit: 270
Liittynyt: Ke Huhti 28, 2004 6:17 pm
Paikkakunta: Tukinturku

Repunpään kevät, G

Viesti Kirjoittaja Fairy tale » Ke Huhti 28, 2004 6:40 pm

Nimi: Repunpään kevät
Kirjoittanut: Fairy tale
Tekijänoikeushuomautus: Tämä tarina perustuu J.R.R.Tolkienin Taruun Sormusten Herrasta. En ansaitse kirjoituksillani, eikä tarkoitukseni ole loukata tekijänoikeuslakeja.
Esittely: Frodo on masennuksen vallassa. Hän avautuu ensimmäistä kertaa Samille kertoessaan hänelle surustaan. Tarinassa mainitaan hobitti, jolla on ollut suuri merkitys Frodon elämässä ja menneisyydessä. Hobitti esiintyy myös muissa tarinoissani. Häntä ei voida suoraan löytää hobittien sukupuusta.


Repunpään kevät
Vuosi 1401 Konnunlaskua (Frodo 33v. Sam 21v.)

Frodo oli isännöinyt Repunpäätä puoli vuotta. Bilbo oli lähtenyt eikä Frodo ollut suostunut viettämään suruaikaa hänen tähtensä. Hän ei uskonut Bilbon kuolleen. Tämä oli lähtenyt jonnekin haltioiden luo. Bilbo oli puhunut siitä monta vuotta, eikä lähtö tullut hänelle täytenä yllätyksenä. Silti hän oli surullinen vanhan hobitin vuoksi. Mutta Frodon sydäntä painoi suurempi suru, mitä Bilbon lähtö olisi voinut aiheuttaa. Hän raotti makuuhuoneensa verhoja ja näki alkavan kevään kauneuden. Viimeisetkin lumet olivat sulaneet ja ensimmäiset kukat kukkivat. Aurinko lämmitti huonetta suloisesti. Hän veti verhot takaisin ikkunan eteen ja kyyneleet valuivat pitkin hänen poskiaan.
-Minä kaipaan häntä niin, Frodo mumisi itsekseen. Minun kaunis Kevättuuleni. Nyt joudun aina olemaan yksin. Frodo käpertyi sänkyynsä ja päätti olla nousematta lainkaan. Hänen tyynynsä kastui kyynelistä läpimäräksi. Kohta eteisestä kuului tuttu ääni. -Frodo-herra! huusi Sam. Missä te olette? Sam täällä. Sam kolisteli hetken keittiössä, kun hän laittoi teepannun tulelle. Sitten hänen askeleensa kuuluivat lähempää. -Frodo-herra? hän sanoi kysyvästi. Varovasti Sam kolkutti Frodon makuuhuoneen ovea ja tuli sisään.
-Minä jo luulin että olitte lähtenyt jonnekin, hän sanoi. Frodo oli hiljaa ja rutisti tyynyään.
-Frodo-herra, oletteko kunnossa? Sam kysyi hiljaa. Frodo kääntyi hitaasti rutistaen tyynyään.
-Sam, en voi oikein hyvin, hän vastasi kyyneltensä keskeltä. Sam oli hämillään nähdessään Frodon itkevän. Hän oli tavallisesti niin iloinen ja hänen kasvonsa loistivat elämäniloa. Nyt olivat kyllä Konnun kirjat sekaisin, Sam ajatteli itsekseen ja tarjosi isännälleen nenäliinaa.
-Voinko minä auttaa jotenkin? Sam kysyi varovasti. Frodo lysähti jälleen makaamaan.
-Ei Sam, en tarvitse mitään, sai Frodo sanottua. Haluan olla yksin. Kiitos Sam.
Murheellisena Sam meni takaisin keittiöön. Tapansa mukaan hän kattoi aamiaispöydän valmiiksi ja siisti vähän paikkoja. Sitten hän teki pienen kierroksen puutarhassa. Enää viikko ja hän voisi aloittaa työt puutarhassa oikein toden teolla. Nyt hän voisi tehdä jotain pientä alustavaa työtä. Routa oli sulanut jo kokonaan ja monet kevätkukat kurkistelivat jo mullasta. Lehtikasan alta kömpi siili. Sam katseli sitä, kun se lyllersi eteenpäin etsien auringon lämmittämää paikkaa puutarhasta. Sitten hän huokaisi syvään.
-Kevät! Mikä ihana vuodenaika. Tuuli pyyhkäisi lempeästi hänen kasvojaan ja linnut lentelivät edestakaisin hänen yläpuolellaan. Sitten Samin katse osui Frodon makuuhuoneen ikkunaan. Verhot oli vedetty tiukasti kiinni. -En voi antaa hänen olla yksin sisällä, Sam mutisi. Hän piristyy varmaan, kunhan tulee ulos. Täällä on niin kaunista. Koko Kontu herää, hän jatkoi itsekseen.
Sisään tultuaan Sam huomasi heti, ettei Frodo ollut käynyt aamiaisella. Kaikki oli pöydällä koskemattomana. Sam meni hiljaa Frodon huoneeseen. Sieltä hän löysi isäntänsä surun vallassa. Tyyny oli pudonnut lattialle. Sam nosti sen ylös. -Teidän tyynynne on ihan märkä, sanoi Sam. Minä haen uuden. Sam haki nopeasti uuden tyynyn ja toi sen isännälleen. Frodo otti sen kiitollisena vastaan ja rutisti sitä rintaansa vasten. -Ajattelin että voisin aloittaa työt puutarhassa, aloitti Sam. Siellä on kaunis kevätpäivä. Koko Kontu herää talven jälkeen. Tekin voisitte tulla ulos. Se piristäisi varmasti. Sitä paitsi aamiaisenne odottaa. -Kiitos Sam, mutta ei tänään, Frodo sanoi ja niisti läpimärkään nenäliinaansa. -Voit toki aloittaa työt puutarhassa jos haluat.
-Hyvä on, Sam sanoi. Mutta sitä ennen tuon sinulle ainakin kymmenen kuivaa nenäliinaa. Tuota menoa kaikki tyynynne ovat märkiä ennen iltaa.
Sam vei aamiaisen Frodon huoneeseen ja aivan käden ulottuvilla oli pino kauniita nenäliinoja.
-Menen nyt puutarhaan, sanoi Sam. Löydätte minut sieltä, jos tarvitsette jotain. Frodo nyökkäsi tuskin huomattavasti ja kääriytyi jälleen peittoonsa. Samassa vanhat muistot viilsivät jälleen hänen sydäntään. Hän muisti Doriksen kauniit kasvot ja pehmeät kiharat. He olivat olleet onnellisia viettäessään aikaa yhdessä. Frodo nyyhkytti ja vajosi jälleen synkkiin ajatuksiin. Välillä hän nukahti, mutta hän näki painajaisia, jotka raastoivat hänen sisintään. Herätessään hän vapisi ja hänen oli kylmä, vaikka aurinko lämmitti huonetta.
-Minä olen niin yksin, hän mutisi ja hautasi kasvonsa tyynyyn. Kukaan ei voi ottaa rakkaan Dorikseni paikkaa sydämessäni. Se kuuluu hänelle ja hän vei palan mennessään. Ei kukaan, ei koskaan, ei koskaan enää.

Frodolle päivä oli raskas ja se kului hitaasti. Hän kuuli ulkoa työn ääniä, kun Sam ahersi puutarhassa. -Kontu on kaunis paikka elää ja Repunpään puutarha on vielä kauniimpi. En vain tiedä pystynkö enää koskaan nauttimaan niistä, kun en voi jakaa niitä tyttöni kanssa, Frodo mietti. Sitten hän kuuli ääniä eteisestä. Sam oli viimein lopettanut työnsä puutarhassa ja oli pitkään keittiössä valmistaen päivällistä. Viimein hän uskaltautui häiritsemään Frodoa. Hän huolestui todella, kun näki isäntänsä edelleen itkevän, eikä hän ollut koskenut ruokaansa. Frodo kääntyi lannistuneena poispäin ja tärisi vilusta. Samin silmiin nousi kyyneleet ja hän polvistui Frodon sängyn vierelle.
-Kertokaa minulle miten minä voin auttaa, Frodo-herra, Sam sanoi ääni itkusta väristen. Te kärsitte, minä näen sen, mutta minä olen tässä, teidän Saminne.
-Minun on kylmä, sanoi Frodo kuiskaten, eikä sen jälkeen sanonut enää mitään. Sam penkoi lipaston kaapista lämpimän huovan ja peitteli sillä Frodon hellästi. Hetken hän istui sängyn vierellä ja katseli Frodoa. Sitten hän pyyhkäisi kyyneleet kämmenselällään ja lähti huoneesta murheellisena. -Mitä ihmettä minä oikein teen? Sam mietti. En osaa kuitenkaan tehdä mitään oikein. Jokin asia häntä painaa, mutta miksi hän siitä minulle kertoisi. Onhan hänellä ystäviä ja minä olen pelkkä Sam. Haluaisin kovasti auttaa häntä, eikä täällä ole ketään muitakaan. Sam tunsi itsensä pieneksi ja mitättömäksi.
-Hänen on kylmä, Sam mutisi. Minähän voisin laittaa lämpimän kylpyveden valmiiksi, jos se vaikka vähän auttaisi. Lämmittää se ainakin hetken. Mikäli saan Frodo-herraa tänään yhtään mihinkään, hän mietti. Sam meni kylpyhuoneeseen ja laittoi kaiken valmiiksi. Kylpyammeen vieressä oli pehmeä matto, sekä muutama puhdas pyyhe ja saippuaa. Sitten Sam meni keittiöön, jossa oli aina kuumaa vettä liedellä valmiina. Päivällinen oli valmis, mutta se saisi odottaa.

Frodo oli nukahtanut levottomaan uneen kun Sam tuli. Hän liikehti ja mutisi jotakin unissaan. Sam odotti hetken ja herätti hänet sitten varovasti. -Frodo-herra, laitoin lämpimän kylvyn valmiiksi, kun sanoitte että teidän on kylmä, sanoi Sam varovasti ja hiljaa. Olisin iloinen nähdessäni teidät taas jalkeilla. Seurasi pitkä hiljaisuus. Sam odotti kärsivällisesti sängyn vierellä. Ei, hän ei sanoisi enää mitään. Frodo joko nousisi tai jatkaisi uniaan. Mutta Sam jaksaisi odottaa. Ja hän odotti.
-Sam, kuiskasi Frodo viimein ja nousi vaivalloisesti istumaan. Hän riiputti päätään ja katsoi alas. Hitaasti hän kääriytyi Samin antamaan huopaan ja katsoi sitten Samiin.
-Kiitos Sam, hän sanoi hiljaa ja nousi ylös. Laahaavin askelin ja pää painuksissa hän käveli kylpyhuoneeseen. Sam lisäsi kuumaa vettä kylpyveteen. Frodo istahti ammeeseen ja tuijotti murheellisena jonnekin kaukaisuuteen. Sam auttoi häntä selänpesussa ja lähti hakemaan isännälleen puhtaita vaatteita. Frodo istui kauan lämpimässä saippuavedessä. Hän sulki silmänsä ja yritti olla muistelematta mitään mennyttä, ei kaunista eikä kauheaa, mutta se oli vaikeaa. Valtava ikävä ja kaipaus sai hänet valtaansa hänen muistaessaan hänen ja Doriksen ensimmäisiä tapaamisia. Ne olivat sisältäneet paljon unelmia ja lupauksia. Ja lupaukset olivat pitäneet loppuun asti. Asiat voisivat olla aivan toisin, mutta kun eivät ole. Äkkiä Frodo värähti. Aivan kuin kylmä jäinen koura olisi puristanut hänen sydäntään. Sitten ei millään tuntunut olevan mitään väliä. Yksinäisyys asuisi hänessä aina. Frodo hautasi kasvonsa käsiinsä ja yritti taistella epätoivon ajatuksia vastaan.
-Miksi pitäisi taistella? hän kuuli itsensä sanovan. Suurin tahdonvoiman ponnistuksin hän yritti pestä hiuksensa. Juuri silloin Sam tuli takaisin ja asetti puhtaat laskostetut vaatteet tuolille.
-Antakaa minä autan, Sam sanoi ja lisäsi kuumaa vettä kylpyveteen. Sitten hän varovasti pesi Frodon hiukset ja huuhteli kaiken saippuan pois. Frodo kömpi ammeesta ja kuivasi itsensä lämpimään pyyhkeeseen. Sam tyhjensi ammeen ja kuivasi lattian. Frodo seurasi Samin hääräilyä ja tunsi itsensä pieneksi ja avuttomaksi. Hän pukeutui ja huomasi Samin valinneen hänelle hänen mielivaatteensa.

-Tulkaa, olen laittanut päivällisen valmiiksi, sanoi Sam. Frodo käveli Samin perässä ja hänen ihmeekseen päivällinen ei ollutkaan keittiössä, vaan takan äärellä. Sam oli sytyttänyt takkaan tulen ja työntänyt sohvan lähemmäs tulisijaa. Sohvalla oli monta tyynyä ja huopa odottamassa. Ja pienellä pöydällä tuoksui päivällinen. -Tuo on teidän paikkanne, sanoi Sam. Ja aion seistä tässä niin kauan, että olette syönyt edes vähän. Ette ole syönyt koko päivänä mitään. -Minulla ei näytä olevan vaihtoehtoja, sanoi Frodo ja kömpi kiltisti tyynyjen sekaan istumaan. -Sam, ei sinun tarvitse seistä. Olisin iloinen jos istuisit viereeni syömään kanssani, hän jatkoi. -Mutta... aloitti Sam ja vaikeni sitten. He söivät kaikessa hiljaisuudessa ja katselivat takkatulta. Sam tunsi itsensä vaivautuneeksi, eikä mieltä piristänyt yhtään se, että täällä hän istui Frodo-herran sohvalla multaiset työvaatteet päällä. Hän söi nopeasti ja päätti sitten lähteä kotiin. Olihan Frodo viimein noussut ja vaikutti olevan kunnossa, ainakin melkein. -Minun täytyy nyt lähteä, Frodo-herra. Minulla on vielä työvaatteet ja Ukkokin varmaan haluaa nähdä minut ennen iltaa, Sam sopersi. Frodo huokasi syvään. -Tule vielä käymään illalla, hän pyysi. -Varmasti tulen, lupasi Sam ja lähti.

Frodo vaipui mietteisiinsä. Hän havahtui huomaamaan kaiken sen, mitä Sam oli hänen hyväkseen tänään tehnyt. Koko päivän Sam oli huolehtinut hänestä ja hänen voinnistaan. Eikä hän edes tiennyt syytä Frodon murheeseen. Silti Sam auttoi uskollisesti, eikä välittänyt siitäkään, että hän oli jättänyt aamiaisen syömättä. Sam tuli hänen vierelleen, vaikka hän oli linnoittautunut huoneensa ja sai hänet taistelemaan kurjaa oloaan vastaan. Frodo tuijotti takkatulen hyppiviin liekkeihin. Sitten hän etsi hyvän asennon tyynyjen keskellä ja vetäisi huovan päälleen. Lämmin tunne valtasi hänet ja hän sulki silmänsä. Yksinäinen kyynel vierähti hänen poskelleen. Sam oli tehnyt kaikkensa, ettei hänen olisi kylmä. Frodo tajusi, että enemmän kuin lämmin huopa, kylpy ja takkatuli yhteensä, hänen sydäntään lämmitti Samin välittäminen ja huolenpito. Sam oli murtautunut hirvittävän yksinäisyyden muurin läpi, joka oli kiusannut häntä jo kauan. Sellaista pystyy aikaan saamaan vain todellinen ystävän rakkaus. -Minä voisin kertoa hänelle, mumisi Frodo itsekseen. Voisin kertoa kaiken, eikä minun tarvitse enää olla yksin. Sam on minun ystäväni ja hänen täytyy saada tietää se. Hänen täytyy tietää myös Doriksesta. Haluan hänen tietävän. Ja sitten hän nukahti.

Sam löysi tullessaan Frodon nukkumassa levollisena tyynyjen keskeltä ja huopa vedettynä korville asti. Takkatuli paloi enää hiilloksella ja Sam lisäsi muutaman puun, jotka syttyivät rätisten liekkeihin. Hän korjasi päivällisastiat pois ja odotti sitten että Frodo heräisi. Frodon kasvot näyttivät väsyneiltä ja kärsineiltä. Frodo heräsi takkatulen rätinään ja huomasi Samin istuvan matolla takkatulta katsellen. -Minä olen onnellinen hobitti, kun saan pitää ystävänäni Samia, hän ajatteli ja katseli Samin mietteliästä ja vakavaa ilmettä tämän kasvoilla. Frodo nousi istumaan ja teki Samille tilaa sohvalle.
-Sam, tule istumaan. Minä haluan kertoa sinulle jotakin, Frodo sanoi hiljaa. Sam nousi matolta ja istahti sohvalle. -Haluan sinun tietävän pari asiaa, hän aloitti ja henkäisi syvään. -Tapasin kaksi vuotta sitten erään hobitin, josta tuli hyvä ystäväni. Olin onnellinen hänen kanssaan. Hänen nimensä oli Doris. Itse asiassa hän oli enemmän kuin ystävä. Hän... hänestä...Frodo ei saanut kerrottua enempää ilman kyyneleitä. Sam istui sohvannurkassa ja kuunteli. Hän odotti että Frodo saisi viimein jatkettua kertomaansa. -Sam, Frodo jatkoi hiljaa. Hänestä piti tulla minun vaimoni tänä keväänä, sanoi Frodo, eikä saanut kyyneleitä loppumaan.
-Voi Frodo-herra, olen pahoillani. Mitä tapahtui? Sam kysyi.
-Hän kuoli, Sam. Hän putosi rotkoon ja hänen jalkansa halvaantuivat. Sen jälkeen hän ei jaksanut enää elää, nyyhkytti Frodo. Sam oli aivan neuvoton. Kyyneleet kohosivat hänen silmiinsä sumentaen hänen näkönsä. Hän etsi Frodon käden omaansa ja piteli sitä lujasti. Hänen kyyneleensä tippuivat Frodon kädelle. Sam tunsi olevansa huono lohduttaja. Ei hän osannut sanoa mitään.
-Nämä ovat liian suuria asioita minulle, hän mietti. Sitten hän sulki Frodon lohduttavaan halaukseen. Frodo nyyhkytti pitkään Samin sylissä. -Olen pahoillani Frodo-herra. Minä en voi mitenkään auttaa. Ja minä niin halusin, mutta en voi, Sam itki.
-Minulla oli sinulle vielä toinenkin asia kerrottavana Sam, sanoi Frodo. Minä olen tänään taistellut, että jaksaisin itse elää. Doris vei palan sydämestäni mennessään, eikä kukaan voi koskaan tulla hänen paikalleen. Sam nyökkäsi ja oli kovin pienen ja murheellisen näköinen.
-Sam, olen ollut pitkään kovin yksinäinen. En ole uskaltanut päästää ketään lähelleni. Sinä mursit tänään tuon yksinäisyyden, sanoi Frodo ja katsoi Samia silmiin. -Nyt en taida ihan ymmärtää, sopersi Sam ujosti. -Sitä minä tarkoitan, että sinulla on paikka minun sydämessäni, ystäväni. Sam, rakas ystävä, minä rakastan sinua, sanoi Frodo ja katsoi Samiin. Sam laski katseensa ujosti ja etsi sanoja.
-Minä... tuota, minäkin olen miettinyt Frodo-herra, hän aloitti. Kun te sanoitte, että joku on vienyt palan sydämestäsi tai jollakin on siellä tilaa. Se oli kauniisti sanottu ja olen miettinyt sitä. Niin, olen ajatellut, että teillä on paikka minun sydämessäni, Frodo-herra. Minuun sattuu, kun näen teidän kärsivän. Minäkin rakastan teitä, sanoi Sam ja itki.
-Tiedän, kuiskasi Frodo ja piti Samin päätä hellästi käsiensä välissä. -Tiedän, rakas ystäväni, sanoi Frodo vielä ja suuteli Samin otsaa. -Jonain päivänä Sam, löydät jonkun, jonka kanssa haluat jakaa kaiken. Haluan kunnioittaa sitä rakkautta, sillä se kuuluu vain sinulle ja hänelle. Halusin sanoa tämän sinulle, jotta ystävyytemme voisi pysyä kestävänä niin kauan, kuin elämme. Sam nyökkäsi ja yritti peittää väsymystään, mutta ei onnistunut. Frodo huomasi Samin haukotuksen.
-Olisin iloinen, jos voisit jäädä tänne nukkumaan, Frodo sanoi. Nukun varmaan paremmin, kun tiedän sinun olevan lähellä. -Jään mielelläni, Sam sanoi, jos se vain helpottaa oloanne. Sitten hän käpertyi sohvalle ja etsi mukavan asennon tyynyjen keskeltä. Frodo peitteli vielä hänet ja hymyili.
-Hyvää yötä Sam, hän sanoi. -Hyvää yötä Frodo-herra, vastasi Sam ja näki Frodon katoavan omaan huoneeseensa.

Väsymyksestä huolimatta Sam ei saanut heti nukuttua. Hän mietti kaikkea tapahtunutta ja kuulemaansa. Hän oli surullinen Doriksen takia. Hänestä olisi pitänyt tulla rouva Reppuli ja Frodo olisi voinut olla onnellinen hänen kanssaan. Miksi maailmassa piti tapahtua niin paljon pahaa ja olla niin paljon surua? Sitten hän mietti Frodon sanoja, kun hän kertoi Doriksen vieneen palan hänen sydämestään. Sam uskoi ymmärtävänsä. Sitten lämmin aalto kulki hänen lävitseen kun hän mietti Frodolla olevan paikan hänen sydämessään ja hänellä oli paikka Frodon sydämessä. Mutta kenet hän löytäisi, jonka kanssa hän haluaisi jakaa kaiken? Näitä miettiessä Sam viimein nukahti ja nukkui levollisesti aamuun saakka.

Omppu
Örkki
Viestit: 194
Liittynyt: Ma Maalis 08, 2004 6:43 pm
Paikkakunta: sukka

Viesti Kirjoittaja Omppu » Pe Touko 07, 2004 8:23 am

Jipppppiii!!!!!!!OON EKA!!!!!!!!.
Kröhöm.Siis.Niin.
Tämoli ihana tarina!!!!
Se oli niin niin koskettava X)
Vähän nuo nenäliinat häiritsi mutta hälläkö väliä!
愛する 人は あなただけ 誰も 邪魔させない

Angapauriel
Örkki
Viestit: 160
Liittynyt: Ma Kesä 14, 2004 2:37 am
Paikkakunta: Kontu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Angapauriel » Ma Heinä 12, 2004 9:11 pm

Niin, eikös tämä ollut jatkoa niille romance puolen osille? *tyhmä*

Tämä oli ihana. Tuo Sam on niin ihanan huolehtiva. Juuri sellainen millaiseksi hänet kuvittelen. En yleensä paljon perusta tämän aiheen ficeistä, mutta tästä pidän. (Suru ja masennus eivät ole minun lempiaiheitani.)

Njaa..Minulla ei nyt, ikävä kyllä, ole rakentavaa palautetta. Olenkohan ikinä edes sellaista antanut? Mutta joo, tämä oli todella ihana. (minä en koskaan toista itseäni ;) ) Ne osat 8 ja 9 olivat kanssa hyviä. Näissä sinun kirjoituksissa on jotain Tolkienmaista. :D
Elämäni tarkoitus on olla varoittavana esimerkkinä muille.

Hyödyllistä latinaa: Bis dat, qui cito dat. - Kadesti antaa se, joka antaa nopeasti.

Marnie
... has left the building
Viestit: 866
Liittynyt: Pe Huhti 16, 2004 11:02 pm
Paikkakunta: juhannukseen asti Australia

Viesti Kirjoittaja Marnie » To Helmi 17, 2005 5:02 pm

En ole tainnutkaan lukea tätä aikaisemmin – tämä sopii hyvin luettavaksi tuon Frodo-Doris-ficcisi jälkeen. Minusta on edelleen ihanaa että Frodolla on Sam ystävänään, joku jolle se voi kertoa omista murheistaan.

Sinulla on ihania pieniä yksityiskohtia mukana, kuten nuo Samin ajatukset puutarhatöistä – ja tuo siili heräämässä. Oi, se oli niin söpö, minä näin sen mielessäni lyllertämässä puutarhassa. ^^

Tuon Frodo/Doris-ficin jälkeen tämä on kyllä surullista luettavaa, ei voi tehdä muuta kuin tuntea ihan hirvittävästi myötätuntoa Frodoa kohtaan. Se rakasti Dorista niin paljon, että ei kai ole ihme, että se on aivan murheenmurtama tässä. Kun se muistaa koko ajan, mitä se on menettänyt. –Samin ajatukset itsestään huonona lohduttajana on tavallaan suloisia – joskus ei tarvita kuin ystävän läsnäoloa lohduttamaan ja auttamaan, mutta Sam ei taida tietää sitä.
Kaunis ficci – minä ajattelen tätä koko ajan eräänlaisena epilogina tuolle pidemmälle ficille, ja tämä on hieno jatko sille, lukija saa kuulla miten Frodo selviytyy Doriksen menetyksestä.
Look at it this way, Wayne - we will always have Saskatchewan. Shelly, NX

Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.

Pihlaja
Örkki
Viestit: 12
Liittynyt: Su Huhti 17, 2005 12:39 pm

Viesti Kirjoittaja Pihlaja » Su Touko 01, 2005 1:13 pm

Ensimmäisenä mainittakoon, että jo tämän ficin nimi oli jotenkin kauniin yksinkertainen. Herätti mielenkiintoni heti.

Itse en ole lukenut noita aiempia osia, mutta on aivan pakko mennä seuraavaksi lukemaan niitä tuonne romanceen.

Mutta itse tämä ficci ja sen sisältö... Tässä oli kokoajan surullinen ja alakuloinen tunnelma, joka kantoi loppuun asti hyvin. Se ei mennyt missään vaiheessa överiksi. Teksti oli virheetöntä ja välillä sellaista runollistakin luettavaa. Frodo oli tosiaan ihan pihalla, mutta onneksi Sam oli vastapuolena tukemassa. Niinkuin Marniekin mainitsi, tässä oli myös pieniä ihania yksityiskohtia. Minäkin tykkäsin siitä siili -kohdasta.
Itse pidin paljon. Tykkään lukea juuri tämäntyyppisiä ficcejä, erityisesti tällaisia jossa on kokoajan kauniita ja hienoja ajatuksia, tunnelmia ja kuvailuja.

Mutta minä katoan nyt lukemaan niitä aiempia osia, joihin tämä perustuu...
Hiljaisuudessa sana,
pimeässä valo,
kuolemassa elämä:
huikea kuin haukan lento
taivaan autiudessa.

Avatar
jawetus
Örkki
Viestit: 62
Liittynyt: Ke Touko 25, 2005 3:55 pm
Paikkakunta: Taniquetil
Viesti:

draamaa!

Viesti Kirjoittaja jawetus » To Touko 26, 2005 12:03 pm

Draaman taju tallella edelleen, Fairy tale ;-)

Tämä on mulle uusi keskusteluryhmä, mutta kertomuksesihan ovat minulle tuttuja jo Vihreästä Lohikäärmeestä.

Jatka samaan malliin!

Piratesse
Vitam Piratae Aligo
Viestit: 781
Liittynyt: Su Marras 06, 2005 11:26 pm
Paikkakunta: Shin-Ra HQ

Viesti Kirjoittaja Piratesse » Su Marras 13, 2005 9:16 pm

Miten sitä aloittaisi? En ole lukenut noita aiempia juttuja - en tiennyt niistä, mutta näemmä nekin täytyy lukea läpi. Frodo-parka. Tuli itsellekin sellainen olo, että pitäisi käydä silittämässä pörröistä päätä ja sanoa, että aika parantaa haavat (ihan kuin se oikeasti auttaisi mitään...)

Sam oli kyllä kultainen tässä. Olit tavoittanut Tolkienin lämmön ja herkkyyden kertoa Samista. Aivan ihana. Vähän se kyllä ihmetytti, ettei Sam tiennyt Doriksesta. Vai eikö Sam ja Frodo olleet aiemmin niin läheisiä? *pitää oikeasti lukea ne aiemmat.*

Pidin kovasti myös siitä miten lopussa elämä taas voittaa ja valoa näkyy tunnelin päässä eikä se ole vain vastaantuleva juna.... :wink:

Yksi juttu mikä pikkuisen häiritsi, oli rivivälit. Koska teksti oli pääosin yhtenä pötkönä, sen luettavuus hieman kärsi. Jos kappaleiden väleissä olisi tyhjät rivivälit, niin sitä olisi paljon helpompi lukea. Meinasin sen takia alussa luovuttaa, mutta sitten tarina vei mukanaan. :roll:

Hamajo
Örkki
Viestit: 57
Liittynyt: Pe Loka 21, 2005 6:36 pm
Paikkakunta: Fantapullon pohjassa

Viesti Kirjoittaja Hamajo » Su Marras 20, 2005 12:23 pm

Tää on niin ihanan surullisen kaunis. Vaikka en olekkaan lukenut edellisiä osia, tämä tuntui niin sopivalta ihan yksikseenkin. Minä pidin.
Todellinen elämä oli kaaosta, mutta mielikuvituksessa oli jotain puistattavan johdonmukaista.
-Dorian Grayn muotokuva

Noradriel
Yksinäinen susi
Viestit: 1134
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
Paikkakunta: Lothlórien

Viesti Kirjoittaja Noradriel » Ke Helmi 21, 2007 12:41 pm

En ole lukenut noita aikaisempia, mutta minä pidin.

Tämä oli sellainen rauhallisen surullinen. En ole ihan varma mitä tarkoitan mutta...
Frodon suru oli jotenkin kaunista, kauniisti kuvattu. Ja Sam, tämä Sam on se, josta pidän(onko niitä montakin?). Samin on tarkoitus huolehtia Frodosta, ja katsoa, että Frodo jaksaa. Elokuvassa tämä suhde ja Sam muutenkin on pilattu.

Rakastuin noihin nenäliinoihin. Se oli sievä yksityiskohta. Ei virheitä. Mitä muuta minulla oli sanottavaa....? Ei oikeastaan mitään. Edelliset ovat sanoneet jo minunkin puolestani...
Let me forget all of the hate, all of the sadness.

Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009

Vastaa Viestiin