Legolas? (songfic) PG
Lähetetty: To Touko 20, 2004 7:57 pm
Kappale:Toni Wirtasen Ilona
Omistettu eräälle edesmenneelle hyvälle ystävälle.
Tää on sitten esikoiseni!
Palautetta kiitos!
____________________________________________________________
En aina voi sua ymmärtää,
oisit ees voinut yrittää,
vaikka joskus tuntuu,
että kaikki on turhaa.
Istun nojatuolissa ja mietin jokaista sanaasi. En ymmärrä. Miksi et lopettanut sotimista? Ei sinun olisi ikuisesti tarvinnut olla sotilas jos se on niin vaikeaa. Miksi jätit minut? En ymmärrä. Kaikella on aina kuitenkin jokin merkitys vaikkei se siltä aina tunnu.
Sä koitit mulle selittää,
ei oo järkee jatkaa elämää.
Mä tahdoin olla sulle syy jatkaa huomiseen.
Sanoit: Sodan jälkeen tulee uusi. Iskun jälkeen seuraava. Sota ei lopu sotimalla. Sanoit nähneesi tarpeeksi kuolemaa. Et tahtonut enää tappaa, mutta sotilas joka ei taistele on turha. Sellaisella sotilaalla ei ole syytä elää. Otin sinut viereeni joka ilta tahdoin että näet kuinka paljon välitän.
Sä olit perhonen,
jonka siivet eivät kauas kantaneet,
sä väsyit kylpyhuoneeseen.
Nyt kun öisin katson tähtii
ja sun kasvos siellä nään,
rakastun uudelleen.
Olit kuin perhonen jonka siivet olivat liian raskaat. Näit ammeen vedessä vain levon jota mielesi halajaa. Katson ylös yöhön enkä näe tähtiä. Näen kauniit kasvosi ja tunnen loputtomien kyynelten polton. Legolas rakastan sinua yhä.
Et halunnut mua sun maailmaan,
vaikka koitin sua niin rakastaa.
Sä sanoit, et on parempi mulle,
et halunnut satuttaa.
Tuntuu kuin olisit vältellyt rakkauttani. Puhuin kanssasi joka ilta annoit minun halata ja lohduttaa. Suudella en silti saanut. Vaikka kovasti halusin. Sanoit joka ilta ettet välttämättä näe seuraavaa aamua. Tiedän et tahtonut minen surevan ja kärsivän.
Kun eilen näin sun itkevän,
mä aavistin sun lähtevän.
Sun silmät katsoi tyhjää,
nuku rauhassa pikkuinen.
Näin eilen kun itkit. Sen puun takna jonka ohi kuljin. Katseesi oli lasittunut ja tyhjä. Aavistin että jotain pahaa voisi tapahtua. Nyt tuskasi on kuitenkin ohi. Sinun ei tarvitse enää taistella. Lepää rauhassa rakas.
Sä olit perhonen,
jonka siivet eivät kauas kantaneet,
sä väsyit kylpyhuoneeseen.
Nyt kun öisin katson tähtiin
ja sun kasvos siellä nään rakastun, uudelleen.
Näen yhä rauhalliset kasvosi veden alla. Olit kaunis. Näytit kuin olisit vain nukkunut. Kunpa olisitkin vain nukkunut! Muistan nauravat, iloiset kasvosi ennen näitä pitkiä sotia. Legolas niin sinua rakastan! Anna rakkauteni johdattaa henkesi meren yli. Toivon näkeväni sinut vielä, kun oman lähtöni aika tulee. Rakkaani.
//: Amene täällä. Kirjoitukseen _pitää_ olla Rating, ikäraja. meneppä lukemaan miten muut ovat ilmoittaneet ja kysy jos on epäselvää ^__^ Ikäraja otsikossa. Menin nyt ja lisäsin. Muistahan seuravalla kerralla ^__^
Omistettu eräälle edesmenneelle hyvälle ystävälle.
Tää on sitten esikoiseni!
Palautetta kiitos!
____________________________________________________________
En aina voi sua ymmärtää,
oisit ees voinut yrittää,
vaikka joskus tuntuu,
että kaikki on turhaa.
Istun nojatuolissa ja mietin jokaista sanaasi. En ymmärrä. Miksi et lopettanut sotimista? Ei sinun olisi ikuisesti tarvinnut olla sotilas jos se on niin vaikeaa. Miksi jätit minut? En ymmärrä. Kaikella on aina kuitenkin jokin merkitys vaikkei se siltä aina tunnu.
Sä koitit mulle selittää,
ei oo järkee jatkaa elämää.
Mä tahdoin olla sulle syy jatkaa huomiseen.
Sanoit: Sodan jälkeen tulee uusi. Iskun jälkeen seuraava. Sota ei lopu sotimalla. Sanoit nähneesi tarpeeksi kuolemaa. Et tahtonut enää tappaa, mutta sotilas joka ei taistele on turha. Sellaisella sotilaalla ei ole syytä elää. Otin sinut viereeni joka ilta tahdoin että näet kuinka paljon välitän.
Sä olit perhonen,
jonka siivet eivät kauas kantaneet,
sä väsyit kylpyhuoneeseen.
Nyt kun öisin katson tähtii
ja sun kasvos siellä nään,
rakastun uudelleen.
Olit kuin perhonen jonka siivet olivat liian raskaat. Näit ammeen vedessä vain levon jota mielesi halajaa. Katson ylös yöhön enkä näe tähtiä. Näen kauniit kasvosi ja tunnen loputtomien kyynelten polton. Legolas rakastan sinua yhä.
Et halunnut mua sun maailmaan,
vaikka koitin sua niin rakastaa.
Sä sanoit, et on parempi mulle,
et halunnut satuttaa.
Tuntuu kuin olisit vältellyt rakkauttani. Puhuin kanssasi joka ilta annoit minun halata ja lohduttaa. Suudella en silti saanut. Vaikka kovasti halusin. Sanoit joka ilta ettet välttämättä näe seuraavaa aamua. Tiedän et tahtonut minen surevan ja kärsivän.
Kun eilen näin sun itkevän,
mä aavistin sun lähtevän.
Sun silmät katsoi tyhjää,
nuku rauhassa pikkuinen.
Näin eilen kun itkit. Sen puun takna jonka ohi kuljin. Katseesi oli lasittunut ja tyhjä. Aavistin että jotain pahaa voisi tapahtua. Nyt tuskasi on kuitenkin ohi. Sinun ei tarvitse enää taistella. Lepää rauhassa rakas.
Sä olit perhonen,
jonka siivet eivät kauas kantaneet,
sä väsyit kylpyhuoneeseen.
Nyt kun öisin katson tähtiin
ja sun kasvos siellä nään rakastun, uudelleen.
Näen yhä rauhalliset kasvosi veden alla. Olit kaunis. Näytit kuin olisit vain nukkunut. Kunpa olisitkin vain nukkunut! Muistan nauravat, iloiset kasvosi ennen näitä pitkiä sotia. Legolas niin sinua rakastan! Anna rakkauteni johdattaa henkesi meren yli. Toivon näkeväni sinut vielä, kun oman lähtöni aika tulee. Rakkaani.
//: Amene täällä. Kirjoitukseen _pitää_ olla Rating, ikäraja. meneppä lukemaan miten muut ovat ilmoittaneet ja kysy jos on epäselvää ^__^ Ikäraja otsikossa. Menin nyt ja lisäsin. Muistahan seuravalla kerralla ^__^