Lord of the Rings FanFiction

Kappale:Toni Wirtasen Ilona

Omistettu eräälle edesmenneelle hyvälle ystävälle.

Tää on sitten esikoiseni!
Palautetta kiitos!

____________________________________________________________


En aina voi sua ymmärtää,
oisit ees voinut yrittää,
vaikka joskus tuntuu,
että kaikki on turhaa.

Istun nojatuolissa ja mietin jokaista sanaasi. En ymmärrä. Miksi et lopettanut sotimista? Ei sinun olisi ikuisesti tarvinnut olla sotilas jos se on niin vaikeaa. Miksi jätit minut? En ymmärrä. Kaikella on aina kuitenkin jokin merkitys vaikkei se siltä aina tunnu.

Sä koitit mulle selittää,
ei oo järkee jatkaa elämää.
Mä tahdoin olla sulle syy jatkaa huomiseen.

Sanoit: Sodan jälkeen tulee uusi. Iskun jälkeen seuraava. Sota ei lopu sotimalla. Sanoit nähneesi tarpeeksi kuolemaa. Et tahtonut enää tappaa, mutta sotilas joka ei taistele on turha. Sellaisella sotilaalla ei ole syytä elää. Otin sinut viereeni joka ilta tahdoin että näet kuinka paljon välitän.

Sä olit perhonen,
jonka siivet eivät kauas kantaneet,
sä väsyit kylpyhuoneeseen.
Nyt kun öisin katson tähtii
ja sun kasvos siellä nään,
rakastun uudelleen.

Olit kuin perhonen jonka siivet olivat liian raskaat. Näit ammeen vedessä vain levon jota mielesi halajaa. Katson ylös yöhön enkä näe tähtiä. Näen kauniit kasvosi ja tunnen loputtomien kyynelten polton. Legolas rakastan sinua yhä.

Et halunnut mua sun maailmaan,
vaikka koitin sua niin rakastaa.
Sä sanoit, et on parempi mulle,
et halunnut satuttaa.

Tuntuu kuin olisit vältellyt rakkauttani. Puhuin kanssasi joka ilta annoit minun halata ja lohduttaa. Suudella en silti saanut. Vaikka kovasti halusin. Sanoit joka ilta ettet välttämättä näe seuraavaa aamua. Tiedän et tahtonut minen surevan ja kärsivän.

Kun eilen näin sun itkevän,
mä aavistin sun lähtevän.
Sun silmät katsoi tyhjää,
nuku rauhassa pikkuinen.

Näin eilen kun itkit. Sen puun takna jonka ohi kuljin. Katseesi oli lasittunut ja tyhjä. Aavistin että jotain pahaa voisi tapahtua. Nyt tuskasi on kuitenkin ohi. Sinun ei tarvitse enää taistella. Lepää rauhassa rakas.

Sä olit perhonen,
jonka siivet eivät kauas kantaneet,
sä väsyit kylpyhuoneeseen.
Nyt kun öisin katson tähtiin
ja sun kasvos siellä nään rakastun, uudelleen.

Näen yhä rauhalliset kasvosi veden alla. Olit kaunis. Näytit kuin olisit vain nukkunut. Kunpa olisitkin vain nukkunut! Muistan nauravat, iloiset kasvosi ennen näitä pitkiä sotia. Legolas niin sinua rakastan! Anna rakkauteni johdattaa henkesi meren yli. Toivon näkeväni sinut vielä, kun oman lähtöni aika tulee. Rakkaani.

//: Amene täällä. Kirjoitukseen _pitää_ olla Rating, ikäraja. meneppä lukemaan miten muut ovat ilmoittaneet ja kysy jos on epäselvää ^__^ Ikäraja otsikossa. Menin nyt ja lisäsin. Muistahan seuravalla kerralla ^__^

Voiih... Tuli ihan kyyneleet silmiin *herkkis* Käytit hienosti tuon laulun sanoja mukana juonessa. Kirjotusvirheitä huomasin, lähinnä sellasia, missä puuttuu pilkku. Ei ne kuitenkaan mitään häiritseviä ollu. Hieno ja surullinen ficci, kirjota lisääkin! (:

Varsin surullinen mutta kaunis ficci.
Hassu sattuma, koska laitoin juuri kyseisen biisin soimaan kun tulin draama-osastolle etsimään luettavaa. ^^
Nuo Fanyn mainitsemat pilkunpuuttumiset häiritsivät hieman, mutta muuten hieno ficci. x)

Rakastan tuota kappaletta se sopi tähän todella hyvin ja olit "ujuttanut" sen juuri sopiviin kohtiin. Löysin vähän kirjoitus virheitä mutta ne eivät haitanneet lukemista. Oli todella ihana ja kaunis ficci ^^

Ehkä mä olen jotenkin erityisen herkkä (tai heikko) ihminen tai jotain, mutta mä alan itkeä, kun luen Ilonan sanoituksia. Jotenkin se... sattuu.

Jups, Amen kanssa samaa mieltä, voisit tuonne alkuun lisätä vähän ikärajoja ja genreä ja sellaista. Katselepas täältä ja täältä vähän neuvoja.

Tarina oli kaunis, olisin vaan toivonut lisää sitä sun itse kirjoittamaa osaa. Se jotenkin jäi lyhyeksi eikä oikein päässyt sisään. Kaunis idea. *halaa* Voimia sulle, ystävän menetys on aina raskasta..

En oo kuullut koko laulua, mutta sanoiltaan se ainakin sopi ficciin täydellisesti.
Pilkkuvirheitä huomasin kanssa ja joissain kohissa oli mielestäni vähän oudot sanajärjestykset... Ficci ite oli koskettava ja hieno.

Hah, löysin kuin löysinkin tämän biisin levysotkujeni joukosta :3 Sopi loistavasti ficin tunnelmaan. Muutamia kirjoitusvirheitä bongasin, mutta enpä nyt nipota niistä^^;

Surullinen tarina, musiikki toi siihen oman tunnelmansa. Sellaisen alistuneen surullisen. Muutenkin tykkäsin tavastasi kirjoittaa^^

Omat kirjoitusosasi olisivat tosiaan voineet olla hiukan pidempiä, mutta tavallaan lyhykäisyys jätti myös jonkinlaista mysteeriä ilmaan.

Ilona. Se kaikkein herkin Apulannan kappale ikinä. Muistan kerran, kun kuuntelin sitä taustalla kuin luin erästä surullista tekstiä. Se sai kyyneleet valumaan. Se on niin kaunis, niin surullinen, niin täydellinen.

Hienon kappaleen löysit tähän ficciin. Ystävän menettäminen sattuu varmasti todella paljon. Enkä usko, että siitä kirjoittaminen oli helppoa. Mutta, ehkä se kuitenkin auttoi, en tiedä.

*ahdistunut ähkäisy*
Äh, niin surullista... :(
Ilona on Apulannan surullisin, mutta samalla mielestäni yksi ihanimmista kappaleista! Ja se sopi tähän niin loistavasti..
Tämä tarinan pätkä sai kyllä olon tosi haikeeks.
Tämä oli niin surullinen!
Ja vaikka et haluaisi, pitää sanoa, että kun tuolla lukee siitä ystävästäsi... se todella nirhaisi sydäntä ja teki olon hieman ahdistuneeksi, varmasti vaikea kirjoittaa siitä... mutta onnistuit siinä kyllä hyvin! :)