Länteen - Into the West, G, songfic

Draamaa, angstia ja vakavia aiheita.

Valvojat: Likimeya, Andune

Elenloth
Samooja
Viestit: 456
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 8:43 pm
Paikkakunta: Puu
Viesti:

Länteen - Into the West, G, songfic

Viesti Kirjoittaja Elenloth » To Marras 04, 2004 12:08 pm

Title: Länteen - Into the West
Author: Elenloth
Rating: G
Genre: Drama, songfic
Laulu: Annie Lennoxin/Kuninkaan paluun Into the West
Disclaimer: Oikeastaan mikään tässä ficissä ei kuulu minulle, paitsi sanamuoto ja jotkut ajatukset. Galadriel ja hänen menneisyytensä kuuluvat Tolkienille, kuten myös Valinor ja kaikki minkä tunnistatte. Into the West kuuluu luonnollisesti tekijöilleen.
Summary: Haltialaiva purjehtii kohti Länttä ja sen kannella öistä merta katselee yksinäinen hahmo ajatellen elämäänsä, mennyttä ja tulevaa.
A/N: Eka songficcini, lähinnä koska en juurikaan kuuntele musiikkia. Kappale on siis varmasti useimmille tuttu RotK:in "tunnuslaulu" Into the West (esittäjä Annie Lennox).
Tämä ei ole mikään järin hyvä ficci, ja aihe on varsin yleinen, muttamutta...tämä on minun versioni, äkillisessä inspiraationpuuskassa eilen illalla sutaistu tekele.
Tarina on kirjoitettu [yksikön] toisessa persoonassa, älkää antako sen haitata. Minusta sinä-muoto toi parhaiten esille ajatukseni.
---

Kuva

---

Lay down
Your sweet and weary head
Night is falling
You have come to journey`s end

Sleep now
Dream the ones who came before
They are calling
Across a distant shore


Olet viimein matkalla kotiin. Kotiin, josta olet ollut poissa tuhansia vuosia - suurimman osan pitkästä elämästäsi. Osa ajasta on kulunut kuin siivillä, ihmisten vuodet ovat vierineet eteenpäin sinun ehtimättä laskea niitä; osa ajasta on madellut hitaammin kuin ujo niphredil avaa kukkansa kesäaamuna Cerin Amrothilla.
Olet iloinnut ja surrut; nauttinut ja kärsinyt; palvellut ja hallinnut, viimeksi Lórienin valtiattarena.
Olet nähnyt perheesi ja sukusi kaatuvan ympäriltäsi ja tuntenut surua, olet viimeisenä elossa Finarfinin lapsista. Olet löytänyt rakkauden ja saanut lapsia ja iloinnut siitä. Olet ollut palvelija, Melianin hovineito, ja hallitsija, ylhäisin Keski-Maan haltioista ja noldorin ylhäisistä viimeinen.

Why do you weep?
What are these tears upon your face?
Soon you will see
All of your fears will pass away

Safe in my arms
You`re only sleeping


Sinä itket, muistojen ahdistavuuden tähden, ja koska olet helpottunut päästessäsi viimein eroon niistä ja maasta, johon ne liittyvät. Sinä itket tietäessäsi pääseväsi aloittamaan jälleen uuden elämän, sillä vanhaan elämääsi Valinorissa et voi palata milloinkaan. Et ole enää se nuori ja ylpeä, pystypäinen haltineito, joka aikoinaan lähti uuteen maahan päästäkseen omaksi valtiaakseen.
Valar ovat antaneet sinulle, kapinoitsijalle, anteeksi lukemattomien itkemättömien kyynelten vuoksi. Kyynelten, jotka nyt itket katsellessasi sinistä merta josta kuunsilta heijastuu.
Kapinoitsija, joka on oppinut nöyryyttä...

What can you see
On the horizon?
Why do the white gulls call?

Across the sea
A pale moon rises
The ships have come
To carry you home


Näet taivaanrannassa hopeista valoa, vaikka on jo yö. Valo kutsuu sinua lokkien kirkunan äänellä, ja sinä ja monet muut vastaavat sen kutsuun.
Valkea laiva kyntää aaltoja synnyttäen uusia. Merituuli hyväilee kasvojasi, joilla on kahdenlaisia suolaisia pisaroita: meren pärskeitä ja ne lukemattomat kyyneleet jotka voi viimein itkeä jättäessäsi menneisyyden taaksesi. Silti se tulee aina olemaan katkeransuloinen osa sieluasi.

And all will turn to silver glass
A light on the water
All souls pass

Hope fades
Into the world of night
Through shadows falling
Out of memory and time


Jätät taaksesi Keski-Maan, sen vihreät kentät ja Lothlórienin kultaiset salot. Elämä jatkaa kulkuaan Kultaisessa Metsässäkin, lehdet muuttuvat nyt syksyn tullen kullankarvaisiksi, vaikka sen oksistosta ei enää kaiukaan laulu ja soitto ja haltioiden heleä nauru. Ja Metsän valtiatar on sille vain muisto, pieni äänen muutos lehtien havinassa.
Jätät taaksesi myös Arwen Iltatähden, lapsenlapsesi, mutta hän on itse valinnut kaksiteräisen kohtalonsa. Ja miehesi, joka tulee Meren yli perässäsi ennen pitkää.
Edessäsi on Valinor, valarin maa, jota Manwë ja Varda hallitsevat. Nyt olet valmis, halukaskin, elämään toisen vallan alla - hallitseminen ja suurien päätösten tekeminen on sinun osaltasi ohitse. Ja se tuntuu vain vapauttavalta.

Don`t say
We have come now to the end
White shores are calling
You and I will meet again

And you`ll be here in my arms
Just sleeping


Synnytit Keski-Maassa Celebornille kaksi lasta, joista kumpikaan ei jää sinne jälkeesi. Amroth on kadonnut, lähtenyt kauan sitten, eikä kukaan tiedä, pääsikö hän koskaan perille. Veljeään paljon nuorempi Celebrían, särkynyt sielu, odottaa sinua Valinorissa. Ja ehkä näet siellä hänen silmissään sen valon ja ilon, jota vailla ne olivat hänen viimeiset kuukautensa Keski-Maassa. Ehkä hän saa sen silmiinsä nähdessään sinut, tai sen toisen, joka tässä laivassa myös on ja kenties rakastaa tytärtäsi vielä enemmän kuin sinä ja eri tavalla.
Tapaat Valinorissa epäilemättä myös vanhempasi ja sinne jättämäsi ystävät, sillä miksi he olisivat kuolleet Siunatussa Maassa? He eivät myöskään ole muuttuneet, nuo jotka eivät koskaan lähteneet maanpakoon, vain sinun sydämesi on muuttunut ja iäksi erilainen.
Sinulla on nyt mahdollisuus levätä ja itkeä, surra ja katua, antaa sydämellesi valta tuntea mitä se haluaa, nyt kun olet matkalla kotiin. Ei kukaan ole kokonaan teräksestä tehty, vähiten sinä.

What can you see
On the horizon?
Why do the white gulls call?

Across the sea
A pale moon rises
The ships have come
To carry you home


Kuulet pienten jalkojen tassutusta takaasi ja käännyt katsomaan kultaiset hiukset kasvojen eteen hulmahtaen. Työnnät ne pois ja kysyt: "Mitä nyt, Frodo? Etkö saa unta?"
Hobitti tulee viereesi, kun käännyt takaisin katsomaan merelle päin ja nojaat laivan partaaseen. Kyyneleet ja meren pärskeet kasvoillasi ovat kuivuneet, mutta voit tuntea niiden suolaisen maun huulillasi.
Frodo kysyy merta katsellen: "Onko vielä pitkä matka?"
Hymyilet itseksesi ja katsot kaukaisuuteen. On vielä pitkä matka, Galadriel, mutta se on matka Länteen, matka kotiin.

And all will turn to silver glass
A light on the water
Grey ships pass
Into the West.



---
A/N: Palautteenpuolikasta? Please? Kertokaa ihan rehellisesti, mitä piditte.
Viimeksi muokannut Elenloth, Ti Tammi 25, 2005 12:48 pm. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Vuoden Tolkienisti 2006 - kysykää mitä haluatte ja saatte varmasti väärän vastauksen!

Marnie
... has left the building
Viestit: 866
Liittynyt: Pe Huhti 16, 2004 11:02 pm
Paikkakunta: juhannukseen asti Australia

Viesti Kirjoittaja Marnie » La Marras 06, 2004 12:48 am

Kaikki ficit mitkä olen lukenut sinulta ovat todella kauniita, eikä tämäkään ole poikkeus. Pidin tästä ”sinä”-muodosta, ulkopuolisesta kertojasta. Kuvittelin ensin tähän Celebornin kertojaksi.. ^^ (Ja näinkin tästä kyllä välittyy kaikki se haikeus, jota Celeborn aivan varmasti tunsi Galadrielin lähtiessä.)

Tuo aloitus oli heti todella kaunis:
Osa ajasta on kulunut kuin siivillä, ihmisten vuodet ovat vierineet eteenpäin sinun ehtimättä laskea niitä; osa ajasta on madellut hitaammin kuin ujo niphredil avaa kukkansa kesäaamuna Cerin Amrothilla.
Luin tuon kohdan moneen kertaan. Se on vain niin ihanasti sanottu. – Minä voisin oikeastaan quotata koko tarinan, koska se on kokonaisuudessaan niin kaunis. Minun lempikohtani on varmaankin tuo, jossa puhut siitä, miten Galadriel on muuttunut. ”Kapinoitsija, joka on oppinut nöyryyttä... ” Todellakin, aivan nappiin sanottu. Ja miten Kultainen Metsä jatkaa eloaan, ja Amrothin ja Celebrianin kohtalot… sinä olet tässä käynyt läpi ja kirjoittanut todella upeasti Galadrielin koko elämästä.

Tämä on yksi liikuttavimpia ficcejä joita olen lukenut. ^^ Liikuttava, mutta samalla siitä henkii sellaista syvää rauhaa..
Look at it this way, Wayne - we will always have Saskatchewan. Shelly, NX

Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.

Elenloth
Samooja
Viestit: 456
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 8:43 pm
Paikkakunta: Puu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Elenloth » La Marras 06, 2004 12:01 pm

Kiitos palautteesta, Marnie ^^ ! Luulin jo, että Loftiksen palautteenantajat ovat kuolleet sukupuuttoon (ennen sain _paljon_ enemmän palautetta huonoihinkin ficceihin).

Tämän olisi toki voinut kirjoittaa Celeborninkin tai vaikka Legolasin näkökulmasta, mutta halusin Galadrielin, koska hän oli syntynyt Valinorissa. Sinne palaaminen on kuitenkin aivan eri asia kuin vain sinne lähteminen.

Hienoa, jos pidit tuosta aikavertauslauseesta, itse olin vähän epävarma tuon jälkimmäisen vertauksen kanssa ("osa ajasta on madellut hitaammin kuin ujo niphredil avaa kukkansa kesäaamuna Cerin Amrothilla"), se tuntui vähän kömpelöltä ja alkuun minulla oli vaikeuksia keksiä mitään siihen ("madellut kuin etana" ei olisi varmaan tuottanut haluttua vaikutusta, eihän :wink: ?).

Et löytänyt asiavirheitä, vai? Minä pelkäsin niitä ihan hirveästi ja luin pitkiä pätkiä TSH:n liitteistä ja Keskeneräisistä taruista niiden välttämiseksi. Samoin pelkäsin unohtaneeni jotain olennaista Galadrielin elämästä, mutta en sitten ilmeisesti kuitenkaan.

*halaa Marnien*
Vuoden Tolkienisti 2006 - kysykää mitä haluatte ja saatte varmasti väärän vastauksen!

Avatar
Fanyare
Joku hippi
Viestit: 928
Liittynyt: Ke Helmi 04, 2004 5:23 pm
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Fanyare » La Marras 06, 2004 12:26 pm

Voih. Tämä oli ihanasti kirjoitettu, kuten sinun ficcisi yleensäkin. Tuo näkökulma oli hieno ja erilainen, ja tässä oli haikea tunnelma, ainakin kun Joshin Remember soi taustalla. *niisk* Marnien mainitsema kohta oli todellakin aivan upea. Tässä käydään hienosti läpi Galadrielin elämä ja hänen tunteensa tuolla hetkellä. Ihana ficci. En muuta osaa sanoa. *ruttaa Elenin*
Today is the tomorrow you worried about yesterday.

Merri 05-06, RPS-ficcaaja 07 ja Japanifriikki 08

avatar by 25djadja @ LJ

Elenloth
Samooja
Viestit: 456
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 8:43 pm
Paikkakunta: Puu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Elenloth » La Marras 13, 2004 10:48 am

Kiitos, Fany *halaa lämpimästi*

Olen iloinen, jos tämä ei ole mitään tusinatavaraa...
Vuoden Tolkienisti 2006 - kysykää mitä haluatte ja saatte varmasti väärän vastauksen!

yashmine
Moon Child
Viestit: 604
Liittynyt: Ma Touko 03, 2004 7:29 pm
Paikkakunta: Sateenkaaren päässä.

Viesti Kirjoittaja yashmine » La Marras 13, 2004 9:19 pm

*huokaa syvään* Koskettava ja kaunis, henkesalpaava (miten niin kliseisesti sanottu???). Minä todella pidän Galadrielistä, ja tavasta, jolla sinä olet hänet kuvaillut ja kirjustellut. Tämä oli niin surullinen ja kaunis, mutta ei kuitenkaan ihan hirvittävän surullinen. Oeh. Tämä rakastaa tätä.
Rakasta minua kyselemättä.

___
-Vuoden 2005 tulokas-
-Vuoden 2007 Merri-

losti
Örkki
Viestit: 83
Liittynyt: La Huhti 10, 2004 7:58 pm

Viesti Kirjoittaja losti » Su Marras 14, 2004 10:17 am

Olen aivan varmasti lukenut muitakin tuotoksiasi.
Kirjoitat todella hyvin ja tämä tarina on kaunis. Tunnelma on haikea ja kirjoittamasi on helppoa kuvitella : )

Elenloth
Samooja
Viestit: 456
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 8:43 pm
Paikkakunta: Puu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Elenloth » Su Marras 14, 2004 10:36 am

Voi hyvänen aika, miten minä nyt sain yhtäkkiä kaksi kommenttia *hämillään* ?

No, kiva juttu ^^.

Kiitokset molemmille ^^.
Vuoden Tolkienisti 2006 - kysykää mitä haluatte ja saatte varmasti väärän vastauksen!

Niénor
Samooja
Viestit: 481
Liittynyt: To Maalis 04, 2004 9:31 pm

Viesti Kirjoittaja Niénor » Su Marras 14, 2004 5:29 pm

Sinulla on hyvin kaunis kosketus kirjoittamiseen. Kaunista - hyvin elävää tekstiä.

Tämä tarina jättää haikean jälkensä; usein olen pelännyt Tarun katoamista ajasta - ja ajatuksistamme.
Elenloth kirjoitti:Sinä itket, muistojen ahdistavuuden tähden, ja koska olet helpottunut päästessäsi viimein eroon niistä ja maasta, johon ne liittyvät. Sinä itket tietäessäsi pääseväsi aloittamaan jälleen uuden elämän, sillä vanhaan elämääsi Valinorissa et voi palata milloinkaan. Et ole enää se nuori ja ylpeä, pystypäinen haltineito, joka aikoinaan lähti uuteen maahan päästäkseen omaksi valtiaakseen.
Valar ovat antaneet sinulle, kapinoitsijalle, anteeksi lukemattomien itkemättömien kyynelten vuoksi. Kyynelten, jotka nyt itket katsellessasi sinistä merta josta kuunsilta heijastuu.
Kapinoitsija, joka on oppinut nöyryyttä...
*surumielinen hymy*

Tunnustan; minua itkettää. Ja asiaa auttaa varmasti vielä sekin että kuuntelen RotKin kappaleita, niitä haikeimpia kappaleita.

Menen taas pois asiasta. Tuhma minä xP
Elenloth kirjoitti:Osa ajasta on kulunut kuin siivillä, ihmisten vuodet ovat vierineet eteenpäin sinun ehtimättä laskea niitä; osa ajasta on madellut hitaammin kuin ujo niphredil avaa kukkansa kesäaamuna Cerin Amrothilla.
Kaunista.

Tämä kauneimpia ficcejä joita olen lukenut. Näin voin sanoa rehellisesti omasta puolestani.

Kiitos, Elenloth.

Don`t say
We have come now to the end
White shores are calling
You and I will meet again
Kohtalon valtias

"How do you pick up
the threads of an old life?
How do you go on
when in your heart
you begin to understand
there is no going back"


Ken Follett - TAIVAAN PILARIT

Elenloth
Samooja
Viestit: 456
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 8:43 pm
Paikkakunta: Puu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Elenloth » Su Marras 14, 2004 5:55 pm

Voi, Nie pieni, ei sinun minua kuulu kiittää. Minä olen vain iloinen, jos joku saa jotain hyviä tunteita lukiessaan tekstejäni. *rutistaa* Olet ihana.
Vuoden Tolkienisti 2006 - kysykää mitä haluatte ja saatte varmasti väärän vastauksen!

Niénor
Samooja
Viestit: 481
Liittynyt: To Maalis 04, 2004 9:31 pm

Viesti Kirjoittaja Niénor » Ti Marras 16, 2004 8:11 pm

Pitää sinuakin tietysti kiittää. *hym*
Sain tästä inspiksen myös. Halleluja! xDD

*sai kaksimielisiä ajatuksia 'pieni' sanasta*
Kohtalon valtias

"How do you pick up
the threads of an old life?
How do you go on
when in your heart
you begin to understand
there is no going back"


Ken Follett - TAIVAAN PILARIT

Elenloth
Samooja
Viestit: 456
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 8:43 pm
Paikkakunta: Puu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Elenloth » Ke Marras 17, 2004 11:10 am

Älä sinä siinä kaksimielisöi, Niénor! *tätimäinen ääni ja purskahtaa sitten nauruun*

Kiitos, pikkuinen XDD vielä kerran.
Vuoden Tolkienisti 2006 - kysykää mitä haluatte ja saatte varmasti väärän vastauksen!

Niénor
Samooja
Viestit: 481
Liittynyt: To Maalis 04, 2004 9:31 pm

Viesti Kirjoittaja Niénor » Ke Marras 17, 2004 4:39 pm

*taputtaa sitä päälaelle*

Pois kaksimielisyydet minusta..


Minä olin tänään hammaslääkissä, höpötin vain sen hoitajan kanssa talleista. Uh, se 45 asteen harjauskulma on pelottavaa.
*nielaus* Todella traumaattista. Ja heti sitten karkkia ostamaan. *virn*


Tämä on varmaan tyhmä kysymys, mutta onko tähän jatkoa tulossa?
Ei varmaan tule, mutta toivossa on aina hyvä elää xDD

Kiitos.
Kohtalon valtias

"How do you pick up
the threads of an old life?
How do you go on
when in your heart
you begin to understand
there is no going back"


Ken Follett - TAIVAAN PILARIT

Elenloth
Samooja
Viestit: 456
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 8:43 pm
Paikkakunta: Puu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Elenloth » Ke Marras 17, 2004 6:48 pm

Niénor, miten tähän voisikaan tulla jatkoa ^^ ? Ei, älä vastaa. Ei ole tulossa. Ei minulla ole mitään ideaa, miten tämä voisi jatkua *kohauttaa olkapäitään* Eli ei varmaan tule.

*halaa Niekun* Kai sinua saa kutsua Niekuksi? Son niin ihana nimi ^^´.
Vuoden Tolkienisti 2006 - kysykää mitä haluatte ja saatte varmasti väärän vastauksen!

Niénor
Samooja
Viestit: 481
Liittynyt: To Maalis 04, 2004 9:31 pm

Viesti Kirjoittaja Niénor » Ke Marras 17, 2004 8:39 pm

Elenloth kirjoitti:Kiitos, pikkuinen XDD
Pikkuinen? *epämääräinen äännähdys*
Mie olen jo ito tyttö.

*ponnekasta nyökyttelyä*


*ruttaa sen takaisin*
Tietysti saa minua miksikin kutsua. Saahan sinua Eleniksi sanoa? <;;>
Kohtalon valtias

"How do you pick up
the threads of an old life?
How do you go on
when in your heart
you begin to understand
there is no going back"


Ken Follett - TAIVAAN PILARIT

Vastaa Viestiin