Länteen - Into the West, G, songfic

Draamaa, angstia ja vakavia aiheita.

Valvojat: Likimeya, Andune

Elenloth
Samooja
Viestit: 456
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 8:43 pm
Paikkakunta: Puu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Elenloth » To Marras 18, 2004 4:46 pm

Totta kai minua saa ja kuuluukin kutsua Eleniksi. Elenloth on liian pitkä nimi näin pienelle olennolle XDDD

Etiitti iskee.// Haa! Meidän offimme sai aikaan toisen sivun XDDD !
Vuoden Tolkienisti 2006 - kysykää mitä haluatte ja saatte varmasti väärän vastauksen!

Niénor
Samooja
Viestit: 481
Liittynyt: To Maalis 04, 2004 9:31 pm

Viesti Kirjoittaja Niénor » To Marras 18, 2004 7:22 pm

Huuu. Peräti toinen sivu ohvia xDD
Tätä pitää juhlistaa! ^^;;

*korkkaa pullon auki*

Terveydeksi!


Noh, pitää painua suihkuun viruttelemaan itseäni.
Kohtalon valtias

"How do you pick up
the threads of an old life?
How do you go on
when in your heart
you begin to understand
there is no going back"


Ken Follett - TAIVAAN PILARIT

Hermyli
Örkki
Viestit: 153
Liittynyt: Ma Huhti 12, 2004 4:05 pm

Viesti Kirjoittaja Hermyli » Ma Helmi 14, 2005 9:30 pm

Pidin oikein oikein paljon. Kuvailit mielestäni tosi hyvin kaikkea. Lisäksi oli ihanaa lukea Galadrielin menneisyydestä, koska en tiedä siitä mitään. Olen nähnyt TSH elokuvat, ja kirjoissa olen Kahdessa Tornissa, joten olen aivan tietämätön tuollaisista seikoista.
Kiitos *kumartaa*

Avatar
Kuolonsulka
Puolituinen
Viestit: 228
Liittynyt: To Marras 11, 2004 5:41 pm
Paikkakunta: Siellä missä päivä kuolee

Viesti Kirjoittaja Kuolonsulka » Ti Helmi 15, 2005 9:47 am

Aivan mielettoman kaunis.
Liikuttava, varsinkin loppu.
Upea kuvailu.
En osaa kommentoida järkevästi.
Mahtavaa tekstiä vaan.

Elenloth
Samooja
Viestit: 456
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 8:43 pm
Paikkakunta: Puu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Elenloth » Ke Maalis 02, 2005 9:54 am

Hermyli: Hienoa, että sain annettua sinulla galadrielsivistyskurssin ^^

Kiitokset myös Tuulilaulajalle!
Vuoden Tolkienisti 2006 - kysykää mitä haluatte ja saatte varmasti väärän vastauksen!

Hitunen
Puolituinen
Viestit: 212
Liittynyt: Ma Loka 31, 2005 7:50 pm

Viesti Kirjoittaja Hitunen » La Tammi 21, 2006 9:53 pm

Voi tämä oli todella onnistunut fic ^^ Todella haikea ja ihana ja kaikkea muuta oikein mukavaa...

Loppu oli niin ihana! Todella söpö tuo Frodo poika :)

Kiitos tästä ihanasta ficistä.

Elindar
Örkki
Viestit: 64
Liittynyt: Ma Tammi 09, 2006 6:02 pm
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja Elindar » La Helmi 11, 2006 10:41 am

Tämä oli nätti ficci, eikä tälläistä lukiessa voi olla itkemättä. :} Tuo laulu on ihana, ja ihanan ficin olet onnistunut laatimaan sen ympärille.
Tuo sinä-muodon käyttö ei häirinnyt yhtään, vaan lukiessa tuli sellainen tunne että joku yrittää lohduttaa Galadrieliä. ^^
Kuvailu on kaunista ja hyvin muistelit myös Galan elämää, joka on yksi ristiriitaisimmista Tolkienin kirjoittamista tarinoista.

Mutta hieno ficci oli, lisää tämmöisiä. n___n
~
My heart is [url=htpp://elindar.livejournal.com]broken[/url] and I don't have glue.

Lilah
Örkki
Viestit: 54
Liittynyt: Pe Huhti 07, 2006 10:01 pm

Viesti Kirjoittaja Lilah » La Huhti 08, 2006 11:00 am

Kaunis songfic!!! Minä olen aina rakastanut tätä laulua
ja tarina sopi siihen loistavasti!! <3<3<3<3<3<3<3<3


Lilah

Love's such an old fashioned word

Narbeleth
Örkki
Viestit: 62
Liittynyt: Ke Syys 27, 2006 9:24 pm
Paikkakunta: Itä-Suomi

Viesti Kirjoittaja Narbeleth » Pe Tammi 12, 2007 10:53 am

Oikein kaunis ficci.

Tästä kuvastaa suoraan läpi Galadrielin kauneus, viisaus ja hyvyys.

Sinä itket, muistojen ahdistavuuden tähden, ja koska olet helpottunut päästessäsi viimein eroon niistä ja maasta, johon ne liittyvät. Sinä itket tietäessäsi pääseväsi aloittamaan jälleen uuden elämän, sillä vanhaan elämääsi Valinorissa et voi palata milloinkaan. Et ole enää se nuori ja ylpeä, pystypäinen haltineito, joka aikoinaan lähti uuteen maahan päästäkseen omaksi valtiaakseen.
Valar ovat antaneet sinulle, kapinoitsijalle, anteeksi lukemattomien itkemättömien kyynelten vuoksi. Kyynelten, jotka nyt itket katsellessasi sinistä merta josta kuunsilta heijastuu.
Kapinoitsija, joka on oppinut nöyryyttä...


Tämä kohta oli minusta kaikkein paras. Voi, tämä on kaunis. Tässä on surullinen ja haikea tunnelma, tuntuu vähän samalta, kun itse hyvästelee arkun vieressä kuolleen sukulaisen tai ystävän, viimeistä kertaa. Tunnelma tulee niin hyvin esille. Se on käsinkosketeltava, ja minä olin ainakin ihan nyyhkis. ^^
Pidin kovasti.
"Missä on ratsu ja ratsumies? Missä on torvi toitottava? Ne haipuivat niinkuin vuorilta sade ja niityiltä tuulen humu.
Päivät painuvat länteen taakse kukkuloiden, varjoihin.
Miten tässä näin kävi?"

Melis
Puolituinen
Viestit: 354
Liittynyt: Ma Marras 07, 2005 6:07 pm

Viesti Kirjoittaja Melis » Pe Tammi 12, 2007 10:38 pm

Voi elämä. Tykkäsin tästä ihan hirveästi!

Todella kaunis ficci. En osaa oikein muuta sanoa, koska olen mykistynyt ja aivan sanaton. En löytänyt omasta mielestäni täältä yhtään virheitä, koska olin niin haltioitunena kiinni tässä ficissä ja janosin vaan lukea lisää ja lisää.

Laulunsanat siellä välissä oli todellinen neronleimaus. Ne pehmensivät vielä lisää kaikkea ja ne laulunsanat olivat vaan niin kauniit (niin, kuin itse tarinakin.)

Kiitos, kiitos, kiitos!

*ruttaa kirjoittajan*

Anteeksi, mutta en pysty sanomaan mitään rakentavaa, koska haluaisin vaan ylistää

Noradriel
Yksinäinen susi
Viestit: 1134
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
Paikkakunta: Lothlórien

Viesti Kirjoittaja Noradriel » Ke Helmi 21, 2007 2:02 pm

Pidin. Ehkä kliseinen idea, mutta tämä oli todella kaunis.

Ja tuo sin-muoto oli minusta aika kiva. En muista lukeneeni montaakaan ficiä, joissa olisi näin. Ja se sopi tähän täydellisesti.

Minun pitääkin etsiä tuo kappale. Niin, siis biisi sopi täydellisesti tähän.

...Minulla oli joku pointti vielä, mutta se unohtui, kun sisko tuli häiritsemään...*mutin*
Let me forget all of the hate, all of the sadness.

Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009

Vastaa Viestiin