MS: Lothlòrienin viimeinen haltia, G

Draamaa, angstia ja vakavia aiheita.

Valvojat: Likimeya, Andune

Elenloth
Samooja
Viestit: 456
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 8:43 pm
Paikkakunta: Puu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Elenloth » Ma Helmi 14, 2005 5:45 pm

Vieläkin lisää palautetta tähän vanhaan pätkään ^__^ Kiitos Järkkis *halaus*

Korjasin tuon kultaisiksi, olet aivan oikeassa. Mikä lie huolimattomuus minuun iskenyt *mutin*

Kyllä nuo kaikki paikat ovat "olemassa", en minä niitä päästänikään vetänyt :wink: .
Vuoden Tolkienisti 2006 - kysykää mitä haluatte ja saatte varmasti väärän vastauksen!

Chinida
Örkki
Viestit: 102
Liittynyt: Ke Huhti 27, 2005 5:30 pm
Paikkakunta: jossain tuolla kaukana

Re: MS: Lothlòrienin viimeinen haltia, G, Drama

Viesti Kirjoittaja Chinida » To Huhti 28, 2005 9:37 am

Todella kaunis ja koskettava. Hyvin kerrottu ja kuvailtu. Luettuani tämän kerran olo oli haikea, mutta jollain tapaa onnellinen..

Erityisesti loppu oli haikea:
Olin luullut lähteväni pois kotoa, mutta olinkin matkalla kotiin. Sillä Lännessä on kaikkien haltioiden koti.
Niin surullinen, mutta niin onnellinen..
"Isn't anyone tryin to find me?
Won't somebody come take me home "
-I´m With You, Avril Lavigne

miuy
Örkki
Viestit: 26
Liittynyt: Ma Elo 15, 2005 10:02 pm

Viesti Kirjoittaja miuy » Ke Syys 07, 2005 6:27 pm

Minäkin pidin kovasti. Kauniita sanavalintoja ja hienosti kirjoitettuja erilaisia tilanteita, jotka saivat mielen haikeaksi. Rauhallinen ja melankolinen, mutta kuitenkin lupaava ja toiveikas.

Nimikin oli upea, jää mieleen hyvin ja sai minut lukemaan tämän ficin.
Because I continue to sleep, I am unconscious of everything.
I am drowned in my own dream where no one can reach me. ~

Annatar
Puolituinen
Viestit: 389
Liittynyt: Pe Marras 04, 2005 4:09 pm
Paikkakunta: Rohanin ruohotasangot

Viesti Kirjoittaja Annatar » La Marras 05, 2005 11:12 pm

Ihanasti kirjoitettu,pidin tästä. Kamalan surullista ajatella Lothlorienia tyhjillään, samalla tavalla kuin muutoksia oikeassakin elämässä. Jotenkin sitä vaan jää niin kiinni tuttuihin asioihin että niistä on vaikea irtaantua vaikka niitä kuinka ajattelisi osaksi elämän kiertokulkua :roll:
(Anteeksi,on vaikeaa yrittää keksiä mitään mitä kukaan ei olisi jo sanonut.
Päätin silti että kommentoin jokaista lukemaani hyvää ficciä, vaikka en osaisi hokea muuta kuin "ihanaa", "kaunista", "koskettavaa" tai "hienosti kirjoitettu" :wink: Että koittakaa kestää.)

Hamajo
Örkki
Viestit: 57
Liittynyt: Pe Loka 21, 2005 6:36 pm
Paikkakunta: Fantapullon pohjassa

Viesti Kirjoittaja Hamajo » Su Marras 20, 2005 12:27 pm

Kaunis ja surullinen samaan aikaan. Pidin.
Todellinen elämä oli kaaosta, mutta mielikuvituksessa oli jotain puistattavan johdonmukaista.
-Dorian Grayn muotokuva

Piratesse
Vitam Piratae Aligo
Viestit: 781
Liittynyt: Su Marras 06, 2005 11:26 pm
Paikkakunta: Shin-Ra HQ

Viesti Kirjoittaja Piratesse » Ke Marras 23, 2005 7:49 pm

Pakko minunkin tätä kommentoida, vaikkei minulla varmaan mitään uutta sanottavaa olekaan. Luin tämän jo hetki sitten, mutta se jätti aika kaihoisan olon pitkäksi aikaa.

Huimaa, miten lyhyestä tekstistä saa niin napakan ja muutamalla lauseella saa luotua useita mielikuvia ja tunnelmia. Minua liikutti jäähyväisten jättö tutuille paikoille, olit kuvannut ne myös todella kauniisti. Kaihoisaa, en osaa muuta sanoa.

Lilah
Örkki
Viestit: 54
Liittynyt: Pe Huhti 07, 2006 10:01 pm

Viesti Kirjoittaja Lilah » Ma Huhti 10, 2006 5:14 pm

Erittäin mukava pätkä... Kaunista luettavaa!

Lilah

Love's such an old fashioned word

Lille
Samooja
Viestit: 466
Liittynyt: Ti Touko 02, 2006 4:39 pm
Paikkakunta: Turggune
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lille » La Touko 20, 2006 5:27 pm

Tämä oli lyhyt, haikea ja kaunis :). Tunnetta olisi ehkä voinut olla enemmän, mutta. Äh, vaadin taas liikoja. Tämä oli kyllä oikein hieno --> ficcisi ideakin oli hyvä.
Minä ja minun adjektiivini o___o'.

Tuo loppu oli aivan ihana. Se oli jotain... :cry: :roll: :)

psst. tuosta aika lopusta puuttui yksi piste.
Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan.

Shadow
Örkki
Viestit: 30
Liittynyt: Ti Syys 12, 2006 4:23 pm
Paikkakunta: Synkmetsä

Viesti Kirjoittaja Shadow » To Syys 21, 2006 3:08 pm

Kaunista, ei ole muuta sanottavaa.
Ihmeellistä, tosiaan, että saat näinkin lyhyeeseen ficciin niin paljon asioita ja ihmeteltävää. Minä pidin, pidin todella!
Olin luullut lähteväni pois kotoa, mutta olinkin matkalla kotiin. Lännessä on kaikkien haltioiden koti.
Ihanaa.

Avatar
Etiäinen
Puolituinen
Viestit: 355
Liittynyt: Ti Joulu 13, 2005 9:12 pm
Paikkakunta: Metsä

Viesti Kirjoittaja Etiäinen » Pe Syys 22, 2006 4:37 pm

Tämä sai kylmät väreet selkään. Kaunista tekstiä.
Tällaiset
Meri kutsui minua kotiin.
kohdat saavat minut aina kyynelten partaalle, niin tässäkin, vaikka teksti olikin lyhyt. Kaunista, todella kaunista.
Niin tie on musta,
vaan mustempi ois mieli kulkijalla,
Jos kuu ei paistaisi hopeaansa
Kuoleman kattilalla - tummuvan taivaan alla.

Viikate:Tie

"Mutta koska jonkun pitää sotkea asiat" | Vuoden Pippin 2009

Elokuuntytär
Örkki
Viestit: 47
Liittynyt: Pe Joulu 29, 2006 12:51 pm

Viesti Kirjoittaja Elokuuntytär » Pe Tammi 12, 2007 5:12 pm

Koskettava. Olen itsekin usein kuvitellut että jäikö Lothlorieniin enää haltioita Galadrielin lähdettyä.
Se kohta missä hän veti tikkaat kerälle, niin ettei kukaan muu kuin haltia sinne enää kiipeäsi, sai minut surulliseksi.

"Tunsin suurta onnea. Olin luullut lähteväni pois kotoa, mutta olinkin matkalla kotiin. Sillä Lännessä on kaikkien haltioiden koti."

Minulle olisi varmaan jäänyt todella surullinen ja haikea olo, jos et olisi laitanu tuohon loppuun tuota.
-Losing faith makes a crime-

Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen » La Helmi 03, 2007 12:55 pm

Oi.

Tämä kuvaa hyvin sitä, että vaikka Sota olikin jo Keski-Maassa ohi, kaikki ei ollut kuten ennen. Haltiat olivat lähdössä tai lähteneet. Se saa minut surulliseksi, lainatakseni Frodoa Sormuksen Ritareissa. Tilanne oli tosiaan haikea, ja kaikki tässä kuvasti haikeutta otsikkoa myöten. Ja siitä otsikosta innostuinkin lukemaan, ja sitten kauhistuin, miksi en ollut ennen lukenut.

Lempikohtani oli kaiketi tuo monesti mainittu köysitikas-juttu. Se tosiaan kertoo kaiken sen, mitä on jättämässä ja ettei haltioita toisiaan enää ole.

Surullinen ja kaunis, pidin tästä.
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014

Vastaa Viestiin