Vettä vasten (PG)
Vettä vasten (PG)
Title: Vettä vasten
Author: Fanyare
Rating: PG
Genre: Draama
A/N: Rakastuin Indican Vettä vasten –nimiseen kappaleeseen ja sain pitkästä aikaa inspiraation. Huaa. Aika väsyneenä ja Lauriksen sukkahuumorin taustalla kirjoitettu, joten xDD Tämä fic on tehty yhden TTT:n kohtauksen perusteella, että älkää kirjafanaatikot hämääntykö =)
***
Hallava hiljaisuus vain ympärilläs
aika ei liikkunut ollenkaan
Anduin solisi kauniisti korvissani. Vesi lipui eteenpäin hiljaa ja kevyesti. Tuuli leikki hiuksillani, ja suljin silmäni kuunnellen luontoa. Aika oli vaipunut unholaan ja minä kauas menneisyyteen.
Toivoit et osaisit siirtää käsilläs
vuodet niin raskaat pois radaltaan
Siitä on kauan, kun ensimmäisen kerran erosin rakkaasta veljestäni. Hän oli lähdössä johtamaan joukkoja Osgiliathiin, verenhimoisia örkkejä vastaan. Kuinka ihaillen minä silloin häntä katsoinkaan, kun hän ratsasti ylpeänä hevosensa selässä, kasvoiltaan kauniina ja kuninkaallinen olemus niiltä loistaen. Hän kääntyi vielä katsomaan taakseen, ja soi minulle rohkaisevan hymyn. Hän ei pelännyt.
Pohjaton ikävä olla maan päällä
Muut oli menneet, sä rannalle jäit
Mitä olisin antanutkaan veljeni rohkeudesta ja periksiantamattomasta luonteesta, unohtamatta isäni kunnioitusta ja sympatiaa, joka kuului Boromirille. Minä jäin aina veljeni varjoon.
Elämä oli muualla, vain sinä täällä
Tahdoit jo soutaa myrskyä päin
Kuinka ollakaan, veljeni palasi Osgiliathista voittajana, saaden osakseen isäni ylpeyden ja minun ihailuni. Boromir ei koskaan hävinnyt. Hän oli kuin Gondorin Valkoinen puu, joka ei tuhannenkaan vuoden olemassaolon jälkeen suostu luovuttamaan, vaan jatkaa sitkeästi kamppailuaan.
Viimein on airot vettä vasten
Souda virtaan valkeaan
Hetken vain on airot vettä vasten
Kulje minne sielus kaipaakaan
Isäni vallanhimo on rajaton. Hän hakee kunniaa vaikka perijänsä kautta, kuten tälläkin kertaa: Kuullessaan Valtasormuksen löytymisestä hän etsi Boromirin käsiinsä ja kertoi tälle suunnitelmansa aarteen tuomisesta Gondoriin. Ajatus edellyttäisi sen, että veljeni lähtisi Minas Tirithistä toiselle puolelle Keski-Maata, ja vaarantaisi siinä samassa oman henkensä. Boromir ei pitänyt hanketta hyvänä asiana ja oli pitkään vastahakoinen lähtemään, mutta jääräpäisyytensä lisäksi hänen ominaisuuksiinsa kuuluu myös isänsä käskyjen toteuttaminen.
Aavoja pitkin pois menneestä seilaat
koskaan et kotiin palata vois
Muutaman päivän päästä hän lähti. Ensi kertaa minut valtasi rankka epäilys siitä, tapaisinko enää rakasta veljeäni sellaisena, mitä hän oli ennen lähtöään. Olin kuullut Sormuksen mahtavasta voimasta lumota jokainen kantajansa, ja vaikka Boromir oli vahvin tuntemani mies, ei hänkään voisi vastustaa houkutusta pitää aarre itsellään.
Tyynestä pinnasta kasvojas peilaat
luottamus lapsen on katseesta pois
Huokaisen ja käännyn katsomaan virtaavaa jokea. Erotan sieltä jotain vettä kiinteämpää, ja astun lähemmäs. Hopeainen vene, joka liikkuu tasaisesti Anduinin hellässä tuudituksessa. Kahlaan rannassa, mutta en kauas, haluan vain nähdä, mitä tuo vene pitää sisällään. Siinä lepää ihminen, jonka kasvot ovat minulle tutut. Veljeni, kaunis Boromir, Gondorin käskynhaltijan perillinen. Hän ei enää tuo viestiä rohkeuden ja kunnian hahmottumana. Gondorin torvi ei enää soi kuninkaiden kaupungissa.
Viimein on airot vettä vasten
Souda virtaan valkeaan
Hetken vain on airot vettä vasten
Kulje minne sielus kaipaakaan
Kunniassa kuollut Boromir keinui hopeaveneessä viimeisellä matkallaan. Anduinin laulu kaikui korvissani, mutta nyt sen sanoma oli muuttunut. Veljeni katosi hiljaa usvan taakse.
Annoin hänen mennä.
Author: Fanyare
Rating: PG
Genre: Draama
A/N: Rakastuin Indican Vettä vasten –nimiseen kappaleeseen ja sain pitkästä aikaa inspiraation. Huaa. Aika väsyneenä ja Lauriksen sukkahuumorin taustalla kirjoitettu, joten xDD Tämä fic on tehty yhden TTT:n kohtauksen perusteella, että älkää kirjafanaatikot hämääntykö =)
***
Hallava hiljaisuus vain ympärilläs
aika ei liikkunut ollenkaan
Anduin solisi kauniisti korvissani. Vesi lipui eteenpäin hiljaa ja kevyesti. Tuuli leikki hiuksillani, ja suljin silmäni kuunnellen luontoa. Aika oli vaipunut unholaan ja minä kauas menneisyyteen.
Toivoit et osaisit siirtää käsilläs
vuodet niin raskaat pois radaltaan
Siitä on kauan, kun ensimmäisen kerran erosin rakkaasta veljestäni. Hän oli lähdössä johtamaan joukkoja Osgiliathiin, verenhimoisia örkkejä vastaan. Kuinka ihaillen minä silloin häntä katsoinkaan, kun hän ratsasti ylpeänä hevosensa selässä, kasvoiltaan kauniina ja kuninkaallinen olemus niiltä loistaen. Hän kääntyi vielä katsomaan taakseen, ja soi minulle rohkaisevan hymyn. Hän ei pelännyt.
Pohjaton ikävä olla maan päällä
Muut oli menneet, sä rannalle jäit
Mitä olisin antanutkaan veljeni rohkeudesta ja periksiantamattomasta luonteesta, unohtamatta isäni kunnioitusta ja sympatiaa, joka kuului Boromirille. Minä jäin aina veljeni varjoon.
Elämä oli muualla, vain sinä täällä
Tahdoit jo soutaa myrskyä päin
Kuinka ollakaan, veljeni palasi Osgiliathista voittajana, saaden osakseen isäni ylpeyden ja minun ihailuni. Boromir ei koskaan hävinnyt. Hän oli kuin Gondorin Valkoinen puu, joka ei tuhannenkaan vuoden olemassaolon jälkeen suostu luovuttamaan, vaan jatkaa sitkeästi kamppailuaan.
Viimein on airot vettä vasten
Souda virtaan valkeaan
Hetken vain on airot vettä vasten
Kulje minne sielus kaipaakaan
Isäni vallanhimo on rajaton. Hän hakee kunniaa vaikka perijänsä kautta, kuten tälläkin kertaa: Kuullessaan Valtasormuksen löytymisestä hän etsi Boromirin käsiinsä ja kertoi tälle suunnitelmansa aarteen tuomisesta Gondoriin. Ajatus edellyttäisi sen, että veljeni lähtisi Minas Tirithistä toiselle puolelle Keski-Maata, ja vaarantaisi siinä samassa oman henkensä. Boromir ei pitänyt hanketta hyvänä asiana ja oli pitkään vastahakoinen lähtemään, mutta jääräpäisyytensä lisäksi hänen ominaisuuksiinsa kuuluu myös isänsä käskyjen toteuttaminen.
Aavoja pitkin pois menneestä seilaat
koskaan et kotiin palata vois
Muutaman päivän päästä hän lähti. Ensi kertaa minut valtasi rankka epäilys siitä, tapaisinko enää rakasta veljeäni sellaisena, mitä hän oli ennen lähtöään. Olin kuullut Sormuksen mahtavasta voimasta lumota jokainen kantajansa, ja vaikka Boromir oli vahvin tuntemani mies, ei hänkään voisi vastustaa houkutusta pitää aarre itsellään.
Tyynestä pinnasta kasvojas peilaat
luottamus lapsen on katseesta pois
Huokaisen ja käännyn katsomaan virtaavaa jokea. Erotan sieltä jotain vettä kiinteämpää, ja astun lähemmäs. Hopeainen vene, joka liikkuu tasaisesti Anduinin hellässä tuudituksessa. Kahlaan rannassa, mutta en kauas, haluan vain nähdä, mitä tuo vene pitää sisällään. Siinä lepää ihminen, jonka kasvot ovat minulle tutut. Veljeni, kaunis Boromir, Gondorin käskynhaltijan perillinen. Hän ei enää tuo viestiä rohkeuden ja kunnian hahmottumana. Gondorin torvi ei enää soi kuninkaiden kaupungissa.
Viimein on airot vettä vasten
Souda virtaan valkeaan
Hetken vain on airot vettä vasten
Kulje minne sielus kaipaakaan
Kunniassa kuollut Boromir keinui hopeaveneessä viimeisellä matkallaan. Anduinin laulu kaikui korvissani, mutta nyt sen sanoma oli muuttunut. Veljeni katosi hiljaa usvan taakse.
Annoin hänen mennä.
Viimeksi muokannut Fanyare, To Helmi 08, 2007 7:00 am. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Today is the tomorrow you worried about yesterday.
Merri 05-06, RPS-ficcaaja 07 ja Japanifriikki 08
avatar by 25djadja @ LJ
Merri 05-06, RPS-ficcaaja 07 ja Japanifriikki 08
avatar by 25djadja @ LJ
Shh, kultaseni, tuota sukkahuumoria ei olisi tarvinnut mainita *virnistää*
Whii ^__^ Ihastuin jo nimeen, ja vaikka en olekaan biisiä kuullut, se tuota noin, sopii tähän. No niin, yritä nyt saada minusta irti jotain muuta xD Kello on aika paljon. Mutta kumminkin. Faramir-raasu, säälin sitä jo leffassakin, tämä oli jo melkein liikaa xD Boromirin kuvailut olivat myös ihanat ^^
Whii ^__^ Ihastuin jo nimeen, ja vaikka en olekaan biisiä kuullut, se tuota noin, sopii tähän. No niin, yritä nyt saada minusta irti jotain muuta xD Kello on aika paljon. Mutta kumminkin. Faramir-raasu, säälin sitä jo leffassakin, tämä oli jo melkein liikaa xD Boromirin kuvailut olivat myös ihanat ^^
Ih ^^ Ihana kohta. Kaunis ^^ Ja tuo viimeinen lause...aww ^^ Kaunista, dear. Kaunista.Kuinka ollakaan, veljeni palasi Osgiliathista voittajana, saaden osakseen isäni ylpeyden ja minun ihailuni. Boromir ei koskaan hävinnyt. Hän oli kuin Gondorin Valkoinen puu, joka ei tuhannenkaan vuoden olemassaolon jälkeen suostu luovuttamaan, vaan jatkaa sitkeästi kamppailuaan.
I can’t see you, I can’t hear you
Do you still exist?
Do you still exist?
-
- Örkki
- Viestit: 187
- Liittynyt: Ti Helmi 03, 2004 9:31 pm
- Paikkakunta: Arskan Hattu ^^ (Ja Tampere...)
- Viesti:
Kaunis ^.^ Oikein kaunis. Jos en olisi näin väsyneissä kikakika tunnelmissa (ja niitä tunnelmia ei yhtään paranna viisi cola-lasillista ja suklaalevyn puolikas...) ollut koko iltaa olisin ehkä saattanut itkeä tirauttaakkin tässä vaiheessa, mutta kun satun olemaan niin tyhmä etten tajua lopettaa kikattelua vaikka näin liikuttava teksti tuli eteen niin ei voi mitään. Siitä saattaa johtua tämän kommentin levottomuus, mutta ei välitetä siitä... *köh*
Niin, eli oikein kaunis ja liikuttava tarina. Olenko koskaan maininnut kuinka perkuleen hyvä kirjoittaja sinä olet? Olen varmaan mutta voihan sen aina uudestaan mainita...
Nyt voisin sääliä Farmaria tässä jonkin aikaa mutta taidan jättää sen väliin ettei tämä kävisi liian pitkäveteiseksi viestiksi. Juu, eli kaunis ja liikuttava ja hyvin kirjoitettu tarina. Kirjoita lisää. Tai tottakaihan sinä kirjoitat koska muutenhan minä voisin tulla ja puraista *evil grin*
(Koittakaa saada minusta nyt taas selvää..)
Niin, eli oikein kaunis ja liikuttava tarina. Olenko koskaan maininnut kuinka perkuleen hyvä kirjoittaja sinä olet? Olen varmaan mutta voihan sen aina uudestaan mainita...
Nyt voisin sääliä Farmaria tässä jonkin aikaa mutta taidan jättää sen väliin ettei tämä kävisi liian pitkäveteiseksi viestiksi. Juu, eli kaunis ja liikuttava ja hyvin kirjoitettu tarina. Kirjoita lisää. Tai tottakaihan sinä kirjoitat koska muutenhan minä voisin tulla ja puraista *evil grin*
(Koittakaa saada minusta nyt taas selvää..)
And together we may rule the Earth with irresistable nakedness and homoerotic dance routines!
-
- ... has left the building
- Viestit: 866
- Liittynyt: Pe Huhti 16, 2004 11:02 pm
- Paikkakunta: juhannukseen asti Australia
Oi taivas miten ihana ficci tämä on elokuvasta. Minun täytyy lukea tämä vielä uudestaan niin että luen nuo lyriikat kanssa, minä kun tuppaan hyppimään ne aina yli ekalla kerralla.. ^^ Mutta tämä on valtavan ihana. Faramirin ajatukset veljestään on tosi kauniisti kirjoitettu, ja minä tosiaan rakastan sitä miten sinä olet Boromirista kirjoittanut tässä! Boromirin oma ylpeys, pelottomuus, voimakkuus, kunnioitus isäänsä kohtaan (*miten niin minä pidän Boromirista* *L*) tulee tässä niin hienosti esille. Ja kaikki sinun lauseesi ovat tosi kauniita, en lainaa mitään tai muuten saisin quotata koko ficin. ^^ Mutta nuo ihan viimeiset lauseet olivat minun lemppareitani, ja tämä kohta:
Niin kaunista. Ihanaa että kirjoitit tämän ficin! ^^Veljeni, kaunis Boromir, Gondorin käskynhaltijan perillinen. Hän ei enää tuo viestiä rohkeuden ja kunnian hahmottumana. Gondorin torvi ei enää soi kuninkaiden kaupungissa.
Look at it this way, Wayne - we will always have Saskatchewan. Shelly, NX
Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.
Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.
-
- Örkki
- Viestit: 57
- Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 11:36 am
- Paikkakunta: Unelma kujani <3
- Viesti:
Re: Vettä vasten (PG)
Kaunis. Tässä ficissä kuvaat hyvin Faramirin rakkautta Boromiriin ja sitä kuinka hän ihaili isoveljeään. Pidin erityisesti näistä kohdista:
Ja miten näin yksinkertaisilla sanoilla voikaan koskettaa sydäntä:Fanyare kirjoitti: Kuinka ihaillen minä silloin häntä katsoinkaan, kun hän ratsasti ylpeänä hevosensa selässä, kasvoiltaan kauniina ja kuninkaallinen olemus niiltä loistaen. Hän kääntyi vielä katsomaan taakseen, ja soi minulle rohkaisevan hymyn. Hän ei pelännyt.
^-^ Kiitos. Tämä oli erittäin mielyttävä lukukokemus.Fanyare kirjoitti: Annoin hänen mennä.
Miksi juoksisin haltiapojujen perässä kun kerran polkupyörä on keksitty?
Aww, te rakkaat kultapallerot ^___^ *ruttaa kaikki neljä* Ihanaa, että luitte tämän, jaksoitte kommentoida ja pelastitte päiväni Ennen kaikkea se oli mukavaa, että piditte lopusta (yksi muinaisista tanssinopettajajistani sanoi kerran viisaasti, että loppu on aina tärkein, koska se jää parhaiten ihmisten mieliin. Mutta ei puhuta siitä sitten enempää.). Kiitos. *heittelee ruusuja*
Today is the tomorrow you worried about yesterday.
Merri 05-06, RPS-ficcaaja 07 ja Japanifriikki 08
avatar by 25djadja @ LJ
Merri 05-06, RPS-ficcaaja 07 ja Japanifriikki 08
avatar by 25djadja @ LJ
Ensimmäiseksi: Indican Vettä vasten on älyttömän ihana kappale joka käy tähän ficciin erittäin hyvin.
Toiseksi: Kaunis ficci. Ehdottomasti kaunis. Faramirin ajatukset isoveljestään olivat haikeita, yhdessä vaiheessa jopa katkera. Minulla soi juuri Vettä vasten kappale levyltä joten ei tule paljon kommenttia.
Toiseksi: Kaunis ficci. Ehdottomasti kaunis. Faramirin ajatukset isoveljestään olivat haikeita, yhdessä vaiheessa jopa katkera. Minulla soi juuri Vettä vasten kappale levyltä joten ei tule paljon kommenttia.
Ehdottomasti lempikohtani. Tuo kohta liikutti minua erityisesti xDFanyare kirjoitti:Viimein on airot vettä vasten
Souda virtaan valkeaan
Hetken vain on airot vettä vasten
Kulje minne sielus kaipaakaan
Kunniassa kuollut Boromir keinui hopeaveneessä viimeisellä matkallaan. Anduinin laulu kaikui korvissani, mutta nyt sen sanoma oli muuttunut. Veljeni katosi hiljaa usvan taakse.
Annoin hänen mennä.
Kohtalon valtias
"How do you pick up
the threads of an old life?
How do you go on
when in your heart
you begin to understand
there is no going back"
Ken Follett - TAIVAAN PILARIT
"How do you pick up
the threads of an old life?
How do you go on
when in your heart
you begin to understand
there is no going back"
Ken Follett - TAIVAAN PILARIT
Haa, Boromir-ficci! Tai jokin sellainen. Minä niin rakastan ficcejä joissa kerrotaan Boromista (ja ei hei, minä en ole kirjoittanut kahta sellaista itse *viheltelee*)
En ole koskaan kuullut tuota kappaletta, mutta sanat ainakin sopivat tähän hyvin.
Kauniisti kirjoitettu kultamuru. Ja hyvin kirjoitettu.
Pakko sanoa (toivon, ettet kuulu Murhatkaa pilkunviilaajat-seuraan), että Andúinista puuttuu aksentti. Mutta se ei paljoa haittaa. Olit onnistunut tavoittamaan hienosti sen tunnelman, joka oli elokuvassa.
Tuo loppu on todella kaunis. Pidän kovasti viimeisestä lauseesta.
En ole koskaan kuullut tuota kappaletta, mutta sanat ainakin sopivat tähän hyvin.
Kauniisti kirjoitettu kultamuru. Ja hyvin kirjoitettu.
Pakko sanoa (toivon, ettet kuulu Murhatkaa pilkunviilaajat-seuraan), että Andúinista puuttuu aksentti. Mutta se ei paljoa haittaa. Olit onnistunut tavoittamaan hienosti sen tunnelman, joka oli elokuvassa.
Tuo loppu on todella kaunis. Pidän kovasti viimeisestä lauseesta.
Fanyare kirjoitti:Anduinin laulu kaikui korvissani, mutta nyt sen sanoma oli muuttunut. Veljeni katosi hiljaa usvan taakse.
Annoin hänen mennä.
Vuoden Tolkienisti 2006 - kysykää mitä haluatte ja saatte varmasti väärän vastauksen!
Yritän muistaa tuon ensi kerralla (: Kiitos kovasti palautteesta! *heittää ruusun ja ruttaa*Elenloth kirjoitti:Pakko sanoa (toivon, ettet kuulu Murhatkaa pilkunviilaajat-seuraan), että Andúinista puuttuu aksentti. Mutta se ei paljoa haittaa. Olit onnistunut tavoittamaan hienosti sen tunnelman, joka oli elokuvassa.
Today is the tomorrow you worried about yesterday.
Merri 05-06, RPS-ficcaaja 07 ja Japanifriikki 08
avatar by 25djadja @ LJ
Merri 05-06, RPS-ficcaaja 07 ja Japanifriikki 08
avatar by 25djadja @ LJ
Hyvänen aika
Kylmiä väreitä ja haikeita ajatuksia, siinä tämä ficci tiivistettynä ^^ Kaunista, voi niin kaunista.
Laulussa on hyvin kauniit sanat (en ole sitä kuullut, niin en voi muuta sanoa). Ja kuten jo muutkin ovat todenneet, loppu. Aww. Viimeinen lause. Awwww.
Ihan mielettömän upea ficci. Vau.
Kylmiä väreitä ja haikeita ajatuksia, siinä tämä ficci tiivistettynä ^^ Kaunista, voi niin kaunista.
Laulussa on hyvin kauniit sanat (en ole sitä kuullut, niin en voi muuta sanoa). Ja kuten jo muutkin ovat todenneet, loppu. Aww. Viimeinen lause. Awwww.
Ihan mielettömän upea ficci. Vau.
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.
Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08 ♥
långsamt genom rummen går hon ut
Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08 ♥
långsamt genom rummen går hon ut
Re: Vettä vasten (PG)
Ensimmäinen silmiinpistävän kaunis kohta.Fanyare kirjoitti: Anduin solisi kauniisti korvissani. Vesi lipui eteenpäin hiljaa ja kevyesti. Tuuli leikki hiuksillani, ja suljin silmäni kuunnellen luontoa. Aika oli vaipunut unholaan ja minä kauas menneisyyteen.
Ensin luulin että se on Aragorn. Ei sitten ollutkaan. Miellyttävä aloitus.
Kahlaan rannassa, mutta en kauas, haluan vain nähdä, mitä tuo vene pitää sisällään. Siinä lepää ihminen, jonka kasvot ovat minulle tutut. Veljeni, kaunis Boromir, Gondorin käskynhaltijan perillinen. Hän ei enää tuo viestiä rohkeuden ja kunnian hahmottumana. Gondorin torvi ei enää soi kuninkaiden kaupungissa.
Ihanaa, kuin jatko tai syvennys rakkaseen TSH:n.
Anduinin laulu kaikui korvissani, mutta nyt sen sanoma oli muuttunut. Veljeni katosi hiljaa usvan taakse.
Annoin hänen mennä.
*mykistynyt liikutuksesta* Ja sitä ei tapahdu usein. Kivenjärkäle (minä) liikuttui. Aih, kaunista tekstiä!
Jotenkin vertauskuvallinenkin (tai sen voi ymmärtää niin) tuo loppu. Kaunis loppu, kaunis alku. Kaunis ficci.
Pitkästä aikaa Loftiksessa on taidokasta ja virhetöntöntä tekstiä, tarkalleen hiottua, jokainen sana punnittu, ei kliseitä tai kirjoitusvirheitä.
(Mielestäni Loftiksen ficcien taso on viime aikoina laskenut ei tarkoita loukata ketään, ja omat tasovaatimukseni ovat aika korkealla, luen kyllä kaiken, mutta kommentoin vain kauneimpiin, en näe syytä kommentoida ficcehin joista ei ole paljoa hyvää sanottavaa)
Rakentavaa ei ole, eikä tule, se kuoli.
Biisin sanat toimivat kuin nakutettuna (outo ilmaisu). Tasapainoinen, herkkä ja kaunis ficci.
Jatka kirjoittamista, tekstisi kun on niin kaunista ja ihanaa luettavaa!