Riesa, vai jotain aivan muuta..., G

Draamaa, angstia ja vakavia aiheita.

Valvojat: Likimeya, Andune

Elwing
Örkki
Viestit: 16
Liittynyt: Ma Helmi 28, 2005 2:04 am
Paikkakunta: Rauma
Viesti:

Riesa, vai jotain aivan muuta..., G

Viesti Kirjoittaja Elwing » Pe Maalis 04, 2005 8:31 pm

Title: Riesa, vai jotain aivan muuta...
Author: Elwing
Rating: G
Genre: General
One Shot [ehkä?]
Summary: Merri ja Pippin jäävät Tukien luokse yöksi, kahdestaan ja Pippin taitaa olla hieman liian vaativainen...
A/N: Taidan olla hieman päästäni vialla, kun tämän tänne laitoin, kaikkien aikojen ensimmäinen ficcini olkaapa hyvät! >.< Tarinassa toistetaan liikaa hahmojen nimiä ja pahoittelen sitä. Kiitän niitä, jotka ilmoittelevat kirjoitusvirheistä, jos niitä löytyy.
Pippin on 4 ja Merri 12-vuotias.

--------------------------------------------

Myöhäinen ilta, Pippinin kotona. Herra ja rouva Tuk sekä Helmi olivat lähdössä juhlimaan ystäviensä syntymäpäiviä, jonne ei lapsia ole kutsuttu. Merri oli heidän luonaan kylässä.
”Meriadoc.” sanoi Helmi, Merri käänsi päänsä Helmeen päin.
”Pärjäätkö nyt varmasti yksin Peregrinin kanssa?” kysyi Helmi.
”Yksin?” kysyi Merri.
”Mutta minä kun luulin että… Että, Alpi ja Pervinca tulisivat kotiin yöksi.”
”He jäivät ystäviensä luokse yöksi.” sanoi Helmi.
”Pärjäätkö sinä?”
”Kyllä minä pärjään.” sanoi Merri.
”Me lähdemme nyt, hei!” sanoivat kaikki ja he lähtivät.
”No niin, kahden jäätiin.” sanoi Merri pienelle serkulle vieressään.
”Minun on nälkä.” sanoi Pippin.
”Minä haen sinulle jotain.” sanoi Merri. Merri meni keittiöön ja tuli sieltä pian leivän kanssa jonka ojensi Pippinille. Pippin alkoi mutustaa sitä ahnaasti.
”Väsyttääkö sinua jo?” kysyi Merri Pippiniltä.
”Vähän.” sanoi Pippin ja haukotteli.
”Voisitko lukea minulle iltasadun?” kysyi Pippin. Merri ilme muuttui kummalliseksi, mutta hän kuitenkin sanoi:
”Voin minä.” jo hieman turhautuneena. Pippin haki pöydältä kirjan ja ojensi sen Merrille. Kumpikin asettui istumaan pienelle sohvalle ja Merri alkoi lukea. Hän luki niin kauan että hänen äänensä oli mennä. Lopulta Pippin nukahti. Merri kantoi Pippinin omaan omaan sänkyynsä. Hän oli juuri lähdössä huoneesta kun kuului pieni ääni:
”Voisitko peitellä minut?” Pippin kysyi hiljaa. Merri kääntyi jo hieman tuohtuneena serkkuunsa päin, meni sängyn luokse ja laittoi peiton Pippinin päälle.
”Hyvää yötä, Merri.” sanoi Pippin ja sulki silmänsä.
”Öitä, Pippin.” sanoi Merri ja lähti huoneesta. Hän laahusti väsyneenä suoraan vierashuoneeseen ja kaatui sängylle. Kun hän oli juuri saamasta unen päästä kiinni, hän kuuli taas pienen äänen huoneen ovelta. Siellä seisoi Pippin:
”Merri? Oletko hereillä?” hän kysyi hiljaa.
”Olen.” sanoi Merri jo hyvin kireästi.
”Mikä nyt on?” hän kysyi.
”Minun on jano.” sanoi Pippin. Merri nousi ylös ja meni Pippin perässään keittiöön. Hän otti lasin, laittoi siihen vettä ja ojensi sen Pippinille. Pippin joi sen, hymyili ja sanoi:
”Kiitos, Merri.” Pippin lähti kävelemään takaisin omaan huoneeseensa.
”Hyvää yötä, Merri!” hän huusi taas.
”Hyvää yötä!” huusi myös Merri ja meni takaisin vierashuoneeseen nukkumaan. Mutta pian taas hänen ovellaan seisoi pieni hahmo.
”Merri?” Pippin kysyi hiljaa. Merri ei vastannut hän halusi vain nukkua, eikä enää nousta, hän raotti hieman silmiään ja näki pienen hobitin seisovan ovellaan. Pippin toisti pari kertaa Merrin nimeä, Pippinin ilme muuttui surulliseksi ja hän kääntyi poispäin ja lähti hiljaa kävelemään pois. Merri huomasi että Pippinin oli tullut surulliseksi ja hän sanoi tämän perään:
”Pippin.” Pippin palasi oitis huoneen ovelle ja katsoi serkkuaan.
”Mikä on?” kysyi Merri häneltä.
”Merri.” sanoi Pippin arasti.
”Voinko nukkua vieressäsi?”
”Mitä?” kysyi Merri ja nousi istumaan.
”Miksi?”
”No kun---” sanoi Pippin.
”Minä… Minä… pelkään pimeää.” hän sanoi lopulta. Merri hymyili.
”Tule tänne sitten, Pip.” hän sanoi iloisesti. Pippin ilostui ja hän ryntäsi Merrin viereen. Kaverukset painoivat päänsä tyynyyn. Ennen nukahtamistaan Pippin vielä kuiskasi Merrin korvaan:
”Sinä ole paras ystäväni, Merri.” Merri hymyili ja sanoi sitten hiljaa:
”Ja sinä minun.” Sitten he nukahtivat.
May it be an evening star
Shines down upon you
May it be when darkness falls
Your heart will be true
You walk a lonely road
Oh! How far you are from home

Avatar
Fairy tale
Puolituinen
Viestit: 270
Liittynyt: Ke Huhti 28, 2004 6:17 pm
Paikkakunta: Tukinturku

Viesti Kirjoittaja Fairy tale » La Maalis 05, 2005 8:30 am

Tämä oli söpöä! Voin hyvin kuvitella pikku-Pippinin lapsen vaatimuksineen ja ihailemassa vanhempaa serkkkuaan. Jostakin heidän ystävyytensä on alkanut ja tämä kuulostaa ihan mahdollisesta ja melko todennäköiseltä. Todella mukavaa lukea jotain tämänkaltaista. Miten sen sanoisin... hobittimaisen pehmoisen ihanaa! 8)

(Ai sinä olet Raumalta? Minäkin asuin siellä 20 vuotta ja vanhempani asuvat edelleen, joten siellä suunnalla tulee aika aijoin käytyä.)

Elwing
Örkki
Viestit: 16
Liittynyt: Ma Helmi 28, 2005 2:04 am
Paikkakunta: Rauma
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Elwing » La Maalis 05, 2005 12:37 pm

Kiitos, Fairy Tale! Mukava kun pidät siitä ^_____^ :D
May it be an evening star
Shines down upon you
May it be when darkness falls
Your heart will be true
You walk a lonely road
Oh! How far you are from home

Niénor
Samooja
Viestit: 481
Liittynyt: To Maalis 04, 2004 9:31 pm

Viesti Kirjoittaja Niénor » Ma Maalis 07, 2005 4:41 pm

Tämähän on vallan suloinen ficci!
Pikku-Pippin on jotenkin hellyyttävä. Purskahdin nauruun aina välillä kun Pippin pyyti kaikkea Merriltä.
Otsikko on hyvin osuva XDDD Tässä on oikeastaan nerokas juoni. Kuvailua ei ollut vuorosanojen välillä paljon yhtään, mutta se ei haitannut minua yhtään tätä lukiessa. Lyhyt tämä myös oli.
”Merri.” sanoi Pippin arasti.
”Voinko nukkua vieressäsi?”
”Mitä?” kysyi Merri ja nousi istumaan.
”Miksi?”
”No kun---” sanoi Pippin.
”Minä… Minä… pelkään pimeää.” hän sanoi lopulta. Merri hymyili.
”Tule tänne sitten, Pip.” hän sanoi iloisesti. Pippin ilostui ja hän ryntäsi Merrin viereen. Kaverukset painoivat päänsä tyynyyn. Ennen nukahtamistaan Pippin vielä kuiskasi Merrin korvaan:
”Sinä ole paras ystäväni, Merri.” Merri hymyili ja sanoi sitten hiljaa:
”Ja sinä minun.” Sitten he nukahtivat.
*hymy* Suloinen lopetus. Nyt olisi mieli ottaa Pippin kainaloon ^^;;
Oikein hyvä ficci ensimmäikseksi ficiksi. Minen nyt saa itsestäni mitään Rakentavaa. Kirjoitahan lisää ficcejä ;)
Kohtalon valtias

"How do you pick up
the threads of an old life?
How do you go on
when in your heart
you begin to understand
there is no going back"


Ken Follett - TAIVAAN PILARIT

Elwing
Örkki
Viestit: 16
Liittynyt: Ma Helmi 28, 2005 2:04 am
Paikkakunta: Rauma
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Elwing » Ma Maalis 07, 2005 5:06 pm

Kiitoksia tuhannesti ^_____^ Juu, hieman lyhyt se ehkä oli, mutta en ole hyvä jaarittelemaan. XD Lisää ficcejä? ó.O Eipäs ole oikein ideoita ollut lähiaikoina, ehkä niitä joskus tulee.
May it be an evening star
Shines down upon you
May it be when darkness falls
Your heart will be true
You walk a lonely road
Oh! How far you are from home

Niénor
Samooja
Viestit: 481
Liittynyt: To Maalis 04, 2004 9:31 pm

Viesti Kirjoittaja Niénor » Ma Maalis 07, 2005 9:51 pm

Elwing kirjoitti:mutta en ole hyvä jaarittelemaan. XD
*reps*
Jep. Jaaritteleminen onkin hirveän tylsää XDDD *virnistää*
Käy ihmeessä tuolla Etsitään osastolla, jos tahdot vaikka haasteen kirjoittaa vaikka jotakin LotRista ^^;;
Kohtalon valtias

"How do you pick up
the threads of an old life?
How do you go on
when in your heart
you begin to understand
there is no going back"


Ken Follett - TAIVAAN PILARIT

Marnie
... has left the building
Viestit: 866
Liittynyt: Pe Huhti 16, 2004 11:02 pm
Paikkakunta: juhannukseen asti Australia

Viesti Kirjoittaja Marnie » Ti Maalis 08, 2005 10:13 am

Voi että miten suloinen ficci! Tuo pikku Pippin on niin suloinen, iltasadun lukemisineen kaikkineen. ^^ Tuo oli hauskaa miten Pippin rasitti Merrin hermoja hetki hetkeltä enemmän, ja tuo lopetus sopi sitten taas täydellisesti; Merri ei halua pahoittaa pienen serkkunsa mieltä ja ottaa sen viereensä nukkumaan. Tosi suloista. Sinä olet saanut Merrin ja Pippinin tuntumaan hyvin 12- ja 4-vuotiailta. ^^

Kuvailu olisi tuonut tekstiin ehkä vielä enemmän eloa tuohon loppuun jossa Merri ja Pippin keskusteli (mutta älä välitä minusta, minulla on itselläni pakkomielle iskeä kuvailua joka väliin ja se voi olla rasittavaa luettavaa x) ), mutta toisaalta tämä sinun ficcisi oli kaunis ja helppolukuinen juuri näin.

Ai niin, ja tuo nimi oli minustakin tosi hieno ja kuvaava. Jotain vallan ihan muuta. ^^
Look at it this way, Wayne - we will always have Saskatchewan. Shelly, NX

Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.

Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen » Ma Loka 02, 2006 4:23 pm

Suloinen...

Jotenkin kliseinen, tuothan vettä, on nälkä yms. asiat, mutta tähän se sopi. Pippin ja Merri.. Tuosta parivaljakosta ei enää suloisempaa saa vaikka mitä tekisi. Sweet. Muuta sanaa sille ei ole. Tykkäsin kovasti.

Kyllä, jostain syystä eksyn tänään näihin ficceihin, jotka ovat ilmeisesti olleet pimennossa jo hetken aikaa...

Vastaa Viestiin