Kuunsiltaa, G, MS

[jawetus]

Title: Kuunsiltaa
Author: jawetus
Rating: G, MS
Genre: Drama


*************

"Kuunsiltaa pitkin
kaukaa tänne kuljin.
Maan äärestä,
takaa laajojen merien.

Vuosien virran,
Ajan tarun.
Ne kokenut täällä olen.

Suuret ilot,
Suuret surut.
Ne kokenut täällä olen.

Mutta pian takaisin.
takaisin kaukaiseen länteen,
tää matkani jatkua saa.

Ja loppuun vien
tehtäväni tään,
jonka kauan sitten
taakakseni sain."


Se oli kirjoitettu hopealla ja hakattu suureen kiveen, jonka tummaa kylkeä vasten vuonon mainingit löivät. Oliko kukaan nähnyt tuota aiemmin, sitä ei voi tietää. Hirvittävän kauan oli kuitenkin siitä, kun joku muinainen ihminen oli sen vaivalla kiveen hakannut.

Levät ja jäkälät olivat kasvaneet suuren kiven ympärille, mutta tuo teksti oli merkillisen puhdas. Ainoastaan tuuli ja sade olivat sitä kaltoin kohdelleet niin, että ilman upotettua hopeaa, sitä olisi ollut melkoisen mahdotonta erottaa.

He jäljensivät tekstiä ja koettivat tulkita outoja kirjaimia, mutta edes he Fornostin oppineet eivät niitä tunteneet.

"Tengwar-aakkosia ehkä?", yksi ehdotti.
"Älä viitsi", sanoi toinen ja nauroi. "Nuo jututhan on jo kauan sitten todettu täysin perättömiksi. Haluat varmaan Arthurin lailla hullun kirjoihin."

Ronald kosketti kirjoitusta varovaisesti ja kivi tuntui hämmästyttävän lämpimältä. Hän sulki silmänsä kuljetti kätensä tekstin päälle ja samassa hän näki tai kuvitteli ympärillään valtavat vihreät laitumet. Keskellä korkeaa ruohoa laidunsi suuri ja valtavan komea valkoinen hevonen.

Kun hän liikutti kättään edelleen, näki hän kaukana siintävät siniset vuoret, joiden huiput olivat lumen peitossa.

Sitten näky haihtui ja edessä oli sali täynnä oudon näköistä väkeä. Oli pieniä ihmisiä, parrakkaita hahmoja, jaloja ihmisiä, jotka tuntuivat ylimaallisen kauniilta. Tuo väki keskusteli jostain.

"Hei Ron. Lopeta! Se on muinaismuisto ja kuuluu museoon. Ei sitä saa kosketella noin", hänelle huudettiin ja hän havahtui.

"Tämä ei ole pelkää tekstiä", hän sanoi hiljaa, eikä sitä muut kuulleet. "Clive. Tulepa vähän tänne."

Tämä tuli ylös kalliolle tekstin luo ja ryhtyi tutkimaan tarkemmin.
"Katso. Sehän on hakattu käsittämättömän taidokkaasti. Kaaret ovat liki täydellisiä. Tuskin nykyisilläkään vehkeillä saisi aikaan moista."

"Niin on, mutta sitä minä en tarkoittanut."
Clive katsoi häneen oudoksuen. Eihän yksikään arkeologi voi olla innostumatta noin hienosta kivityöstä.
"Kosketa tuota tekstiä", hän sanoi vaativasti ja tämä kosketti. Hän liikutti sormiaan pitkin hopeatekstiä, mutta mitään ei tapahtunut.

"Miksi minun pitää kosketella tätä?"
"Hölmö. Etkö tunne, mitä se näyttää sinulle. Tuo ei ole mikään tavallinen kirjoitus Clive, vaan jonkinmoinen viesti menneiltä ajoilta."

"Olet järjiltäsi. Mennään takaisin leiriin kertomaan löydöstä. Lupaan unohtaa äskeiset harhasi", sanoi Clive nauraen. "Joka tapauksessa olemme nähneet jotain hyvin erikoista ja se on varmasti järkyttänyt sinua."

"Niin varmaan", sanoi Ronald.


Yö laskeutui vuonon rannalle ja tutkimusmatkailijoiden leiristä lähdettäisi tutkimaan uutta löytöä heti aamun koitteessa. Iltanuotiolla Ron oli vaiti, sillä näyt olivat yhä hänen edessään selkeinä ja vahvoina. Oli kuin hän olisi käynyt noissa paikoissa aivan oikeasti.

Levottomasti nukutun yön jälkeen seurue pakkasi ponien kyytiin tallennusvälineitä ja muuta rekvisiittaa. Löydön luona menisi varmasti koko päivä. Vaivalloisesti he etenivät rannan jyrkkien kallioiden alla juuri nousuvesirajan yläpuolella.

"Se paasi on juuri tuon niemen takana", Clive sanoi innoissaan ja niin se olikin. Suuri kivi seisoi siellä yksin. Paaden alaosat olivat levättyneet ja yläosissa kasvoi paljon jäkälää. Sen merenpuoleisella sivulla oli kuitenkin laaja alue, jossa jäkälää oli vain vähän.

"Tuolla se on", Clive sanoi, mutta järkyttyi tarkemmin katsoessaan.

Teksti oli kadonnut!

[Likimeya]

Hmm.. Tämähän oli mielenkiintoinen. Enpä ole aiemmin tämänkaltaista tekstiä lukenut. Ja viimeinen lause oli omiaan herättämään kiinnostusta vielä enemmän.

Kai tähän on piakkoin tulossa jatkoa? Mie ainakin odotan sitä kun kuuta nousevaa, sen verran jäi tuo lopetus kummittelemaan. ^^

[Marnie]

Tämä on tosi mielenkiintoinen, hieno idea sitoa Keski-Maa nykymaailman historiaan - tai siis niin, että Keski-Maassa aika on kulunut eteenpäin ja siellä olleet paikat on edelleen olemassa. Tuo runo on todella kaunis - onko se Gandalfin laatima? Minä en äkkiseltään keksinyt ketään muuta keneen se olisi sopinut (vaikka minä en nyt näin kuumeisena ja kurkkukipuisena osaakaan yhdistää Gandalfia Fornostiin...).
Nuo välähdykset joita Ronald Keski-Maasta sai oli muuten minusta ihanasti kirjoitettuja.. Jatkuuhan tämä? Tämä jäi niin uteliaisuutta herättävään kohtaan.

[jawetus]

Gandalfin, hmmm.... En voi tietää kaikkea. Jos edes Fornostin tiedemiehet eivät saa tekstistä selvää, niin miten sitten minä Ja jäljellähän on vain kahden tutkijan maastomuistiinpanot tekstistä joka katosi taivaan tuuliin.

Ne, jotka uskoivat vanhaan maailmaan ja tunsivat vielä tuolloin Tengwar-aakkoston, pystyivät kyllä tulkitsemaan runon. He tietenkin olivat entistä enemmän hämmennyksissään, kun runon sisältö paljastui. Fornostin tutkijat kuitenkin sanoivat tekstin olemassaolonkin olevan hourupäisten höpinää.

Ronald ja Clive eivät tietenkään tuon jälkeen jatkaneet enää tutkijoina, vaan ryhtyivät myöhemmin kuulema fantasiakirjailijoiksi.

Ja tarinaa on vaikea jatkaa, sillä muinainen teksti ilmeisesti kertoi jo kaiken, mitä sillä oli sanottavana. Ehkä se oli tehtävänsä suorittanut ja katosi viimeisenä menneen maailman muistona, kun joku, joka maailmaan uskoo, sitä kosketti.

Kuka tietää...

Ehkäpä hopeahiukkaset irtosivat kivestä, josta ne olivat pitäneet kiinni ammoisista ajoista. Ehkä hituset leijailivat öisen maatuulen mukana merelle, Lhûninlahdelle, johon löydön jälkeisenä keskiyön hetkenä täysikuu loi uskomattoman upean sillan.

Joka tapauksessa vanhaan maailmaan uskovat sanovat, että sinne, vanhaan satamaan, jäi viimeinen muisto kaukaisista ajoista.

[Elíniel]

Minä todella pidin tästä. Todella, todella pidin. Enkä minäkään ole lukenut mitään tämän kaltaista koskaan, todella mielenkiintoista. Ja nyt pohdiskelen täällä innoissani kuka kiveen oli tuon laulun/runon kirjoittanut.

Minä todella pidin tästä.

[jawetus]

...että Ronaldin väitetään sanoneen kuolinvuoteellaan ystävälleen Clivelle:

"Joskus vielä maailmaan tulee ihminen, jolla on nimeni. Hän kirjoittaa maailman sellaisena kuin se on ollut, kuinka Eldar on sen meille kertonut ja Valar heille."

Että semmosta.

Tiedä noista sitten ja enempää en sano, vaikka tietäisinkin...

[Marnie]

No nyt minusta tuntuu lievähkösti sanoen hölmöltä; en minä ajatellut tuosta Ronald-nimestä yhtään sen enempää.. nyt tämä sopii tällaiseksi yksiosaiseksi kertomukseksi ihan toisella tavalla kuin ennen noita sinun kahta pientä lisäystäsi. ^^

Sinä kirjoitat muuten todella kauniisti.
...katosi viimeisenä menneen maailman muistona, kun joku, joka maailmaan uskoo, sitä kosketti.
Kaunista ja surullista.

[miuy]

Tämä oli hyvin kaunis, varsinkin tuo runo ja kuvailut Keski-Maasta. Ne olivat jotenkin sellaisia kauniin melankolisia... Tässä oli myös jännä idea; kiinnostavasta näkökulmasta kerrottu. Hieno tunnelma pysyi myös kokoajan yllä.

Lopetus oli hieno ja yllättävä, ja siitä mielenkiinto heräsi enemmän tätä ficciä kohtaan.

Tykkäsin paljon

[jawetus]

Kiitti kommenteista

Oletteko muuten huomanneet, että toinenkin "päähenkilöistä" muistuttaa nimeltään jotain fantasiakirjailijaa. Mutta ketä?!?