Arwenin ja Elrondin hyvästit, G

Draamaa, angstia ja vakavia aiheita.

Valvojat: Likimeya, Andune

Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Arwenin ja Elrondin hyvästit, G

Viesti Kirjoittaja Andune » Ke Tammi 04, 2006 7:51 pm

A/N:Tämä on se korjattu versio,poistin "huonomman" version.

Title: Arwenin ja Elrondin hyvästit
Author: Andune
Rating: G
Genre: Draama
Disclaimer: Hahmot ovat Tolkienin luomia hahmoja, niinkuin jokainen varmaan osaa päätelläkin otsikosta
Summary: Oma tulkintani siitä, mitä Arwen ja Elrond puhuivat ja ajattelivat jättäessään hyvästit.

Luin tekeleeni ja totesin että parantamisen varaa on aika paljon. Tässä siis vähän paranneltu versio. Loppua muokkasin ja lisäsin vähä tekstiä, ettei olis pelkkä vuoropuhelu. Toivottavasti tämä on paree....



He lähtivät molemmat allapäin kävelemään ylös rinnettä. Arwen ei katsonut isäänsä, sillä tiesi että kyyneleet alkaisivat heti valua. Pian he olivat ylhäällä. Kukkulan päällä tuuli, ja Arwenin hiukset leijuivat ilmassa. Hetken he katselivat ympärilleen, näkivät Meduseldin kultaisen kartanon kimaltelevan auringossa, ja kauempana Anduinin. Joki näytti kauniilta, se oli kuin hopealanka. Idässä se teki laajan mutkan, kunnes kääntyi länteen, ohi Minas Tirithin.

- Näin viimein,rakas tyttäreni, koittaa eromme hetki. Sinä olet tehnyt päätöksesi, enkä minä sitä voi muuttaa. Sydämeni on raskas ja suruni suuri. Mutta minun menetykseni kautta jatkuu Gondorin kuninkaitten suku.

- Ei minunkaan sydämeni kevyeltä tunnu. Mutta toivon että ymmärrät. Sanoin sinulle jo kerran; jos jätän hänet nyt, kadun sitä ikuisesti. Tiedän kohtaloni ja suuren surun mikä minua odottaa tulevaisuudessa. Vaikka jäänkin Keski-Maahan, en kiellä ettenkö haluaisi lähteä mukaasi. Mennä meren yli, nähdä valkeat rannat. Ja viimein, nähdä taas äitini.

Elrondin mieleen tuli kuva Celebríanista. Kuinka keveä tämän askel oli, kuinka kaunis tämä oli. Elrond tunsi taas saman pelon kuin silloin, kun Celebrían oli joutunut örkkien väijytykseen ja häntä oli kidutettu. Kun Elrond oli hoitanut vaimoaan peläten koko ajan menettävänsä tämän. Mutta kaikeksi onneksi Celebrían toipui. Mutta hän ei ollut samanlainen kuin ennen. Ja niin hän väsyi elämäänsä Imladrisissa ja matkusti meren taa Kuolemattomille Maille. Nyt Elrond tunsi saman pelon. Mutta tämä ei ollut siltikään samanlaista. Silloin hän pelkäsi menettävänsä vaimonsa. Nyt kaikki oli varmaa ja todellista: hän menettäisi tyttärensä. Elrond huokaisi.

- Niin, äitisi, kaunis Celebrían. Voi, olisin halunnut sinun näkevän taas hänet. Mutta olet päätöksesi tehnyt, ja minä kunnioitan sitä, vaikka se ei olekaan minulle mieluinen.

- Tiedän sen, isä. Mutta etkö voisi vielä viipyä? Haluaisin että näkisit poikani. Sillä niin suruni vähenisi, kun poikani tapaisi sinut, oppisi tuntemaan.

- Tyttäreni, minun aikani on tullut, enkä voi viivytellä. Sillä viimeinen laiva ei odota minua. Jos nyt en lähde, jään ikuisiksi ajoiksi Keski-Maahan. Ja sitä en tahdo. Olen väsynyt elämääni täällä. Kauan olen Imladrisissa asunut, mutta nyt kun kolmen sormuksen mahti on mennyt, on osa minustakin poissa. Ja suuri on haluni nähdä vaimoni, josta olen kauan joutunut olemaan erossa. Se on lohtuni, sinusta joudun luopumaan ikuisiksi ajoiksi, mutta saan nähdä taas kauniin Celebríanini. Mutta koska suruni on suuri, ei se loppujen lopuksi suuri lohtu ole. Vaikea on tämä hetki. Menetän sinut, mutta lopulta saan takaisin Celebríanin.

- Tiedän ettei laiva odota. Silti oli minun pakko pyytää. Ja suren myös poikani takia; sitä ettei hän koskaan saanut tavata sinua. Mutta myös sinä olet päätöksesi tehnyt, ja kunnioitan sitä. Ja sydämeni on huolien varjostama, sillä tiedän että vaikka vielä monta vuotta saan elää onnellisena, on silti suuren surun hetki lähellä. Ja nytkin on suruni suurempi. Ennen ajattelin että lähtisin kanssasi Kuolemattomille Maille ja näkisin äitini. Mutta nyt menetän sinut enkä häntäkään näe enää ikinä.

- Niin, vaikka monta vuotta saat elää Aragornin kanssa, tuntuu se sinusta loppujen lopuksi lyhyeltä ajalta. Ja suuri on surusi, eivätkä edes lastesi rakkaus voi sitä lieventää. Ja siksi sydämeni vastustaa jäämistäsi. Sillä kun Aragorn viimein jättää tämän maailman, minne silloin menet?Vastustan tätä, sillä rakastan sinua, enkä halua että lopulta, Aragornin mentyä, kuihdut pois. Mutta silti, sinä rakastat häntä ja päätöksesi pitää. Tiedän että äitisi pettyy kun et ole mukanani. Mutta hän ymmärtää. Hän on viisas ja ymmärtää miksi jäät.

- Niin, viisas hän on, ja todellakin toivon että hän ymmärtää. Sillä päätökseni pitää. Valinnan hetki on jo mennyt, enkä voi, vaikka haluaisinkin, sitä enää muuttaa. Mutta en haluaisikaan. Mutta luulen, etten Aragornin mentyä enää voi jäädä Valkoiseen Kaupunkiin. En tiedä minne tieni vie menetykseni jälkeen. Mutta niin tai näin, kuolen minä lopulta. Sillä luovuin kuolemattomuudesta. Ja mieluummin vietän yhden ihmisen iän hänen kanssaan, kuin kaikki maailman ajat yksin, mielessäni vain muisto rakkaudesta. Jos hänet jättäisin, jäisi muisto mieleeni. Mutta vaikka se olisi kaunis, en silti saisi rauhaa. Silloinkin kuihtuisin suruuni.

- Niin varmaan kävisi. Enkä olisi halunnut nähdä sinua surullisena. Sillä nyt voit olla monta vuotta onnellinen. Niin se on, että sinua odottava suru kestää vain hetken, verrattuna siihen, mikä sinua odottaisi jos jättäisit hänet. Mutta nyt minusta tuntuu, että on viimein aika sanoa viimeiset hyvästit.

Elrond syleili Arwenia pitkään ja suuteli tämän otsaa. Kyynelvirrat valuivat pitkin Arwenin poskia, mutta ääntäkään ei hän päästänyt.
Hän sulki silmänsä, ja kävi läpi kaikki yhteiset hetkensä isänsä kanssa. Ja viimeisenä hänen mielessään oli kuva äidistään, niinkuin hän tämän muisti: kauniit pitkät vaaleat hiukset säihkyivät auringossa, ja liehuivat tuulessa, kun Celebrían juoksi alas mäenrinnettä. Kädet avoimina, valmiina sulkemaan lämpimään syleilyyn tyttärensä. Juostessaan hän nauroi, ja valkea oli hänen pukunsa. Paljain jaloin hän juoksi, ja nauroi ja lauloi. Kauniit muistot äidistään saivat Arwenin itkemään vielä vuolaammin. Mutta edes pientä nyyhäisyä ei hän päästänyt. Viimein kohotti Arwen kasvonsa ja katsoi rakasta isäänsä silmiin. Kasvot olivat huolien uurtamat, silmät tarkat ja haltiavalo paloi niissä, ja viisaus asui noissa silmissä. Mutta nyt kasvojen uurteet olivat syvemmät kuin koskaan ennen ja valo silmissään oli haalea.

Elrond katsoi tytärtään. Kuinka paljon Arwen muistuttikaan Celebríania. He olivat niin samanlaiset mutta kuitenkin niin erilaiset. Arwenilla oli korpinmustat hiukset ja Celebíanin hiukset olivat kuin kultainen puro. Ne säihkyivät auringossa ja liehuivat tuulessa. Ja pimeän tullen hohtivat Celebríanin hiukset vienoa valoa. Mutta kasvot heillä olivat samankaltaiset. Ja kun Elrond katsoi tytärtään silmiin, näki hän samalla Celebríanin silmät. Samat silmät heillä oli. Kirkkaat ja viisaat, siniharmaat silmät joista loisti haltiavalo. Ja heidän mielenlaatunsakin oli niin samanlainen. Ulkoisesti olivat he erilaiset vieraan silmään. Mutta se joka tunsi molemmat tarkemmin, tiesi että he olivat samankaltaiset. Murheellinen oli hänen mielensä mutta hän pakotti hymyn huulilleen.

- Nyt on aika sanoa viimeiset hyvästit. Toivon sinulle kaikkea hyvää. Toivon lapsillesi pitkää ikää, kauneutta ja viisautta. Samaa kauneutta ja viisautta joka sinussakin on. Ja toivon ettet kovin pitkään murehdi. Sillä se vähentää voimiasi, ja onneasi. Ja totisesti haluan että olet onnellinen. Ja jos tunnet olosi epävarmaksi ja surulliseksi, niin muista silloin Bereniä ja Luthienia. Sillä se kenties voi tuoda sinulle lohtua. Että niinkuin he, tapaatte sinä ja Aragorn vielä kuolemankin jälkeen.

Arwen painoi päänsä alas ja yhä hän itki. Hetken olivat molemmat hiljaa. Arwen ei halunnut päästää irti isästään. Ei vielä, vielä heillä oli aikaa.
Ennenkuin Elrondin oli lähdettävä ikuisiksi ajoiksi pois Arwenin luota.
Ja Arwen muisteli Luthienin ja Berenin tarua, ja Luthienin uhrausta ja sai siitä lisää rohkeutta. Lopulta Arwen sanoi hiljaisella ja surullisella äänellä:
- Luthienia minä muistan. Sillä uskon ettei hänenkään päätöksensä helppo ollut. Ja se antaa minulle rohkeutta ja voimaa ja toivoa. Että todella tapaan kuoleman jälkeen vielä Aragornin. Mutta enää en puhu kuolemasta. Sillä se tekee minut entistä surullisemmaksi. Nyt on todellakin aika sanoa hyvästit. Toivotan sinulle turvallista matkaa, ja toivon että äitini näkeminen tuottaa sinulle suurta iloa, niin että hymyilisit taas.

- Arwen, äitisi näkeminen tuottaa minulle suurta iloa. Mutta suruani ei se kokonaan voi poistaa. Mutta myös minä esitän sinulle pyynnön. Hymyile taas, hymyile niinkuin silloin kun tämä suuri päätös ja suru ei ollut vielä läsnä. Sillä sinulla on monia asioita edessä minkä vuoksi hymyillä ja nauraa. Joten ole iloinen äläkä murehdi liikoja. Sillä kun elinpäiväsi, haltioiden mittapuulla, ovat lyhyet, älä vietä niitä suru mielessäsi. Muuten sinä kuihdut. Minulla on se lohtu myöskin, että tiedän että Aragorn pitää sinusta huolen. Kerro hänellä kun sydämessäsi on huolia. Niin on minunkin sydämeni kevyempi.

Ja he hyvästelivät toisensa ja Elrond lähti. Arwen jäi kukkulalle. Siellä hän odotti kunnes Elrond oli lähtenyt. Hän käveli kukkulalla miettien elämäänsä, mennyttä ja tulevaa. Hän oli kuivannut kyyneleensä. Mutta miettiessään yhä uudestaan ja uudestaan vanhempiaan, murtui hän lopulta ja itki kauan ja vuolaasti. Tuuli oli kova ja pilvet peittivät taivaan. Arwen nosti päänsä ylös ja katsoi taivaalle. Hetkeksi pilviverho repeili ja aurinko pilkisti sen takaa. Niin kauan se paistoi kunnes sen valo ja tuuli olivat kuivanneet Arwenin kyyneleet ja niin pilvet peittivät taas auringon. Arwen lähti pois kukkulalta ja sai kuulla että Aragorn oli lähtenyt matkalaisia saattamaan Rohanin Aukolle saakka. Edorasissa hän odottaisi kunnes Aragorn tulisi takaisin. Yhdessä menisivät he Minas Tirithiin ja siellä hän eläisi kunnes Aragorn luopuisi elämästä. Mitä hän sen jälkeen tekisi kun Aragorn olisi mennyt? Arwen ei halunnut ajatella asiaa enempää. Sillä vain aika näyttäisi, miten hänen lopulta kävisi. Mutta siitä hän oli varma ettei kuolisi Minas Tirithissä. Jossain muualla, se oli varmaa. Mutta Arwen pyyhki nuo ajatukset hänen viimeisestä leposijastaan pois mielestään. Sillä vielä olisi monta vuotta elämää ja iloa edessä. Mutta Arwen tunsi ettei noiden vuosien aikana voisi siltikään olla ajattelematta tulevaa kuolemaa. Se olisi kaikkina hänen tulevien elinvuosiensa ajan läsnä, vain varjona, mutta silti vahvana.

Edelleen kommenttia, niin risuja kuin ruusujakin.
Viimeksi muokannut Andune, Ti Tammi 24, 2006 5:52 pm. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009

ian
Samooja
Viestit: 454
Liittynyt: Ke Elo 03, 2005 5:48 pm
Paikkakunta: Nummela

Viesti Kirjoittaja ian » Ke Tammi 04, 2006 8:13 pm

Tämä on hyvä ensimmäiseksi ficiksi, todella hyvä.(sanoo tyyppi joka ei ole kirjoittanut ficcejä)

Henkilöiden tunteita olisi ehkä voinut kuvata enemmän, tämä oli enemmänkin vuoropuhelua. Pilkun ja pisteen jälkeen tulee väli. :wink:
Kirjoitusvirheitä en bongannut, enkä niitä kyllä etsinytkään.^^'

En ihmettelisi jos näin olisi todella tapahtunut, Elrondin ja Arwenin jäähyväiset. Kauniisti kirjoitettu, ainoa mikä jäi häiritsemään oli kuvailun puute. Mutta kirjoitustyylisi on kaunis, puhe jota tässä käytettiin samoin.

Lopussa jäi häiritsemään;
Arwen matkusti takaisin Minas Tirithiin ja siellä hän asui aina Aragornin kuolemaan asti.
Tuo lause. Tuntui jotenkin irtonaiselta, kun tämä fic on aiemmin ollut tässä hetkessä, Arwenin ollessa siellä kukkulalla, ja yhtäkkiä hän matkustaa Minas Tirithiin ja on sitten siellä. Tuon olisi voinut ehkä jättää poiskin, ei olisi tarvinnut ehkä noin paljoa loikata tulevaisuuteen.

Mutta muuten kelpo fic, kirjoita ihmeessä lisää. ^^
'07-Boromir, '08-Pippin, '09-angst-ficcaaja.

I'll be your father, I'll be your mother
I'll be your lover, I'll be yours.

Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune » Ke Tammi 04, 2006 8:24 pm

Kiitokset palautteesta!Loppu tuntuu tosiaan irtonaiselta,mutta tästäpä opin.Ehkä joskus vielä intoudun kirjoittamaan parannellun version.Mutta kiva jos se kelpaa :)Se meni vähä vuoropuheluks ja mietin kyl vähä et mitä tekis...sitte iskin pari ei-vuoropuhelua väliin.Arwenin mielikuva äidistään yms.Siinä Arathido oot oikees et olis pitäny vähä enemmän Arwenin ja Elrondin tunteista kirjottaa.Mulla ei oo mitää sitä vastaan jos joku muuki intoutuu kirjottamaan samasta aiheesta.On vaan mukava lukea muiden tulkintoja
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009

ian
Samooja
Viestit: 454
Liittynyt: Ke Elo 03, 2005 5:48 pm
Paikkakunta: Nummela

Viesti Kirjoittaja ian » Ke Tammi 04, 2006 8:32 pm

Kirjoittamallahan juuri oppii. :wink: Mutta sanoisin vielä että ensimmäiseksi ficiksi vallan hyvä, ja kelpaa, tietenkin kelpaa. ^^'
Aiheesta ei minun tietääkseni(toisaalta tietoni ovat kovin vajavaiset) ole kovin paljoa kirjoitettu, mutta hyvä fic tämä on, ja ehkäpä tästä joku voi saada inspista kirjoittaa oma näkemyksensä. ^^'
'07-Boromir, '08-Pippin, '09-angst-ficcaaja.

I'll be your father, I'll be your mother
I'll be your lover, I'll be yours.

Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune » To Tammi 05, 2006 3:16 pm

Kommenttia pistäkää....
Viimeksi muokannut Andune, To Helmi 23, 2006 3:30 pm. Yhteensä muokattu 4 kertaa.
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009

Likimeya
Samooja
Viestit: 529
Liittynyt: Ke Elo 04, 2004 5:28 pm
Paikkakunta: Joensuu

Viesti Kirjoittaja Likimeya » To Tammi 05, 2006 3:39 pm

Eikö tuon nyt olisi voinut tuon ensimmäisessä viestissä olevan tekstin korvata tuolla korjatulla versiolla, ja ilmoittaa siitä vaikka näin "A/N: Korjattu versio"?

Ja peräänkuuluttaisin tässä vielä niitä tietoja, joita useimmat ficcailijat täällä ilmoittavat tuolla ennen itse tekstiä. Mm. Rating, Disclaimer, mahdl Warnings sekä myös ilmoitus parituksista olisi hyvä löytyä. Ratingin ja paritusten on myös oltava nähtävissä topikin nimessä.

Jos olet hiukan epävarma siitä, että mitä kaikkea infoa siinä alussa pitäisi olla, niin käy vaikka vilkaisemassa parin muun kirjoittajan ficcejä, ja ota mallia sieltä. ^^

Myöskin, jos hankkisit beta-readerin, niin se olisi suotavaa. Itsekin käytän betaa ja olen todennut hyväksi käytännöksi luetuttaa teksti jollain toisella ennen julkaisemista. Toki se on hyväksyttävää vaikka näin eivät kaikki toimisikaan, mutta itse ainakin suosittelen. Tekstin ulkoasu kun vaikuttaa yllättävän paljon myös itse lukukokemukseen. ;)

Ja jos et vielä ole ehtinyt huomaamaan, niin kehottaisin sinua lukemaan "Suuntaa-antavan oppaan" tuolta Ilmoituksista.

Äläkä toki luule, että minä ilkeyksissäni etsin aina jotain valittamisen aihetta sinun viesteistäsi tai mitään, vain lähinnä koitan neuvoa uutta käyttäjää näihin Loftiksen käytäntöihin. ^^
Ava by arctic_silence|Valvoja -07,-08 ja -09!| Boromir 2010!|Hakee inspiraatiota

Tämä demoninen nauru, jota kuulen kirjoittaessani, on peräisin vain omista, heikkenevistä aivoistani.-H.P. Lovecraft

Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune » To Tammi 05, 2006 7:38 pm

Pistin siksi uuden version erikseen,että voi lukea vanhan ja uuden version ja verrata ja kommentoida. Ja oon vähän pihalla näistä jutuista vielä kun olen aikast uusi täällä. Siksi tekstin alussa ei noita tietoja ole. Ja kuinkas minä sen beta-readerin saisin? Noniin mutta nyt lisään uuteen versioon ne tiedot. Kiitos infosta!
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009

ian
Samooja
Viestit: 454
Liittynyt: Ke Elo 03, 2005 5:48 pm
Paikkakunta: Nummela

Viesti Kirjoittaja ian » To Tammi 05, 2006 8:03 pm

Betareaderin saat varmasti, jos menet Etsitään-palstalle ja ilmoitat sellaista tarvitsevasi. Halukkaat betat voivat sitten ilmoittaa olemassaolostaan. ^^
'07-Boromir, '08-Pippin, '09-angst-ficcaaja.

I'll be your father, I'll be your mother
I'll be your lover, I'll be yours.

Marnie
... has left the building
Viestit: 866
Liittynyt: Pe Huhti 16, 2004 11:02 pm
Paikkakunta: juhannukseen asti Australia

Viesti Kirjoittaja Marnie » To Tammi 05, 2006 9:32 pm

Minä en ole kovin montaa ficciä lukenut Arwenin ja Elrondin viimeisestä keskustelusta, minusta tämä oli hyvä tulkinta siitä millainen se olisi voinut olla. Keskustelu oli minusta ihan sopivasti tunnepitoinen (ei kuitenkaan mitenkään liian liikuttava ^^), ja siitä näkyi miten paljon Arwen ja Elrond toisilleen merkitsivät, ja myös Celebrian. Pidin tuosta että käsittelit Celebriania niin paljon tässä ficissä, minusta se on aina ollut mielenkiintoinen hahmo, ja minusta on mielenkiintoista ajatella mitä sen lähtö merkitsi silloin aikanaan sen lapsille. Arwenin muisto äidistään oli kaunis.

Kirjoitusasusta sen verran että pilkkujen ja pisteiden jälkeen tulee välilyönti, se voi olla jollekin sellainen asia että ficci jää lukematta sen takia. ^^ Muuten minusta hyvä ficci varsinkin ensimmäiseksi ficiksi!
Look at it this way, Wayne - we will always have Saskatchewan. Shelly, NX

Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.

Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune » Pe Tammi 06, 2006 7:13 pm

Noniin nyt viimeinkin ainakin uudessa versiossa on pisteiden ja pilkkujen jälkeen välilyönti :)
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009

Annatar
Puolituinen
Viestit: 389
Liittynyt: Pe Marras 04, 2005 4:09 pm
Paikkakunta: Rohanin ruohotasangot

Viesti Kirjoittaja Annatar » Ti Tammi 10, 2006 9:45 pm

Ihanaa lukea vaihteeksi tästäkin aiheesta. Pidän tästä ficistä. ^^

Elrondin ja Arwenin vuoropuhelut oli kauniisti kirjoitettu, ja sanojensa kautta tuli selville, mitä he tunsivat.
Erityisesti minä pidin tuosta kohdasta, jossa Elrond vertasi Arwenia ja Celebriania keskenään. ^^ Samoin kohdasta, jossa kuvailtiin Elrondin kasvoja tuolla hetkellä, syventyneitä juonteita ja haaleita silmiä..

Toisaalta on mukava ajatella, että vaikka kumpikin joutui raskaasti luopua jostakin, sai kumpikin myös jotakin tilalle. Elrond näki vaimonsa jälleen ja Arwen sai omakseen miehen jota rakasti... (Vaikka ei enää nähnyt äitiään ja se jos mikä on surullista.)
Vuoden Draamaficcaaja 2007

Kauniin avan taiteili julietik.

Ruoskatarin (okei, Ruoskattaren ;)) kautta Annatariksi jälleen.

Piratesse
Vitam Piratae Aligo
Viestit: 781
Liittynyt: Su Marras 06, 2005 11:26 pm
Paikkakunta: Shin-Ra HQ

Viesti Kirjoittaja Piratesse » Ti Tammi 10, 2006 10:21 pm

Enkö minä pölvästi opi ikinä kommentoimaan sen jälkeen kun olen lukenut? Taas meinasi mennä ihan ohi... :roll:

Mitä minä voisin enää sanoa näiden muiden kommenttien jälkeen? Marnie ja Marianna ovat jo melkein kaiken sanoneet, mitä itsekin olisin sanonut. Mutta pidin siis kovasti. Tämä oli koskettava ja minä en jäänyt sitä kuvailua yhtään enempää kaipaamaan (en minäkään oikein handlaa sitä ja siten jää muutenkin enemmän lukijalle mielikuvituksen varaan.) :)

Ainut, mikä häiritsi, oli ne muidenkin mainitsemat välilyöntien puuttumiset välimerkkien jälkeen. Ne kun korjaisit, niin tämä olisi nautittavaa luettavaa.
Vuoden tulokas 2006/ Vuoden Originaalikirjoittaja 2007/2008

Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune » Ke Tammi 11, 2006 7:11 pm

Mielestäni kyllä lisäsin kaikkien välimerkkien jälkeen välilyönnin....sanokaa jos jostakin on unohtunu...
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009

Avatar
athelas
Puolituinen
Viestit: 338
Liittynyt: Ma Joulu 19, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: synkmetsä
Viesti:

Viesti Kirjoittaja athelas » Ma Tammi 16, 2006 2:45 pm

Alku vaikutti jotenin väkinäiseltä jollain kinkkisellä tavalla, mutta siitä se sitten vain kokoajan parani. Tosi herkkä ja koskettava vuoropuhelu... hieno ensificci (paljon parempi kuin minun :roll: )
"Neledh corvath an edhilerain no i venel
Odog an naughírath ne rynd gonui hain
Neder an hírath fírib, barad na ´urth
Mîn an mornhir ne had dûr în
Ned i dalath e-Vordor
Ennas i ngwath dorthar"

Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas » Ti Tammi 17, 2006 9:23 pm

Olen samaa mieltä edellä kirjoittaneiden kanssa: tämä on hyvä ficci (itse asiassa on aina pieni ihme jos minut saa lukemaan sellaisen tarinan joka ei sisällä Faramiria :) ). Nuo Elrondin ja Arwenin jäähyväiset on tosiaan kirjassa kuvattu niin ylimalkaisesti että se kohta ehdottomasti kaipaa täydennystä, ja sinä olet kirjoittanut sen hyvin uskottavasti ja kauniisti.

Vastaa Viestiin