Valkoisen muurin vanki, G

Draamaa, angstia ja vakavia aiheita.

Valvojat: Likimeya, Andune

Avatar
athelas
Puolituinen
Viestit: 338
Liittynyt: Ma Joulu 19, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: synkmetsä
Viesti:

Viesti Kirjoittaja athelas » Ma Maalis 20, 2006 3:31 pm

Nyt luin tän loppuun ja ei voi muuta kun ihmetellä, kuinka osaat kirjottaa näin älyttömän hyvin! Tosi sujuvaa ja hienoa tekstiä ja muutenkin loistavaa!

Enemmän pidin tästä Denethorin osuudesta. Siinä tosiaan päästiin Denethorissa pintaa syvemmälle sen mielen salaisiin sopukoihin asti. Se tosiaan rakasti molempia poikiaan, vaikka erilaila.

Ja toi ajatus/olettamus/tieto/mikä lie, että Faramir "piilotti" oikeat tunteensa ja pyrki olemaan mieliksi isälleen oli ihana, vaikka olisin kuitenkin ehken enemmänkin odottannu, että Faramir olisi ollut juuri sellainen "tunneherkkä" ja sellanen ja Boromir taasen tunteitaan piilottava, vaikka toisaalta kuvittelen senkin tosi avoimeksi

*sekavaa*

Tähän olisi vielä voinut liittää Boromirin osuuden ja ehkä Findulaisin ja vaikka Beregornin.. :D

Onko tulossa lisää ihanaisia faramir-ficcejä? :wink:
"Neledh corvath an edhilerain no i venel
Odog an naughírath ne rynd gonui hain
Neder an hírath fírib, barad na ´urth
Mîn an mornhir ne had dûr în
Ned i dalath e-Vordor
Ennas i ngwath dorthar"

Avatar
Sound of Silence
Samooja
Viestit: 425
Liittynyt: La Maalis 11, 2006 11:00 am
Paikkakunta: Mikaelin kainalo.. <3

Viesti Kirjoittaja Sound of Silence » Ma Maalis 20, 2006 7:15 pm

ihmettelen täällä ruudun takana minäkin että miten sinä osaatkin kirjoittaa näin hyvin ja sujuvasti. tekstiä oli helppoa lukea..^^
♥ Werd ich ein Engel sein
Für dich allein ♥

Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas » Ke Maalis 22, 2006 8:40 pm

Kiitos paljon, athelas ja Sound of Silence :). Mukava että piditte tekstiä sujuvana. Sellaista tekstiä minä yritänkin kirjoittaa, mutta aika vaivalloista puuhaa se kyllä on. Tekstin hiomiseen menee aika paljon aikaa, ja aina tuntuu että sitä voisi jatkaa loputtomiin...
Ja toi ajatus/olettamus/tieto/mikä lie, että Faramir "piilotti" oikeat tunteensa ja pyrki olemaan mieliksi isälleen oli ihana, vaikka olisin kuitenkin ehken enemmänkin odottannu, että Faramir olisi ollut juuri sellainen "tunneherkkä" ja sellanen ja Boromir taasen tunteitaan piilottava, vaikka toisaalta kuvittelen senkin tosi avoimeksi
Mitä tuohon Faramirin tunteiden piilottamiseen tulee niin oikeastaan ajattelin että se oli enemmän Denethorin "syytä" - Faramir ei näyttänyt hänelle tunteitaan kun ei Denethorkaan ilmaissut omiaan hänelle (toisin kuin Boromirille, ainakin kerran). Mutta Faramir olisi muiden ihmisten seurassa sitten avoimempi. Tetynlainen varautuneisuus on kyllä varmaan kaikille dúnadaneille tyypillistä. Boromir oli puolestaan enemmän sellaisen rohanilaisen tyyppinen, ja ilmaisi sen vuoksi itseään avoimemmin. En ole kyllä varma mistä olen tuon käsityksen saanut, omaa keksintöäni se ei kyllä ole.

Minäkin ajattelin että tämän jutun olisi voinut kirjoittaa vaikka kuinka monen eri henkilön näkökulmasta, mutta kyllä nuo Faramirin ja Denethorin näkökulmat saavat riittää tällä haavaa. Mutta toki minulla on uusia Faramir-juttuja tekeillä ja mietintämyssyssä. :)
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010

Avatar
athelas
Puolituinen
Viestit: 338
Liittynyt: Ma Joulu 19, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: synkmetsä
Viesti:

Viesti Kirjoittaja athelas » To Maalis 23, 2006 4:00 pm

jaah..no noin se kuulostaa kyllä varsin järkevältä!

Toivottavasti Ficcisi valmistuvat nopeasti :D
"Neledh corvath an edhilerain no i venel
Odog an naughírath ne rynd gonui hain
Neder an hírath fírib, barad na ´urth
Mîn an mornhir ne had dûr în
Ned i dalath e-Vordor
Ennas i ngwath dorthar"

Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen » La Helmi 03, 2007 12:32 pm

Voi ei!

Pidin ihan hirveän paljon. Ihanan tunnelmallinen juttu. Voi.

Faramirin osuus oli kirjoitettu ihanan lapsenomaisesti. Ei se täällä haitannut yhtään :D ,vaikka kuvittelisin kyllä 11-vuotiaan hieman kypsyneemmäksi. Tähän tuo silti sopi enkä lähtisi sitä muuttamaan mihinkään suuntaan, se oli täydellinen noin. Ja nuo Faramirin ajatukset, kun piti laittaa sotilas häntä vartioimaan.. Voi voi, sietämättömän ihanaa.

Denethor. *pitkä hiljaisuus* Tämä sai minut miltei kyyneliin. Miten isä oikeasti rakasti lastaan, ei vain ymmärtänyt tätä... Se oli niin todellinen. Ei, enää minulla ei ole inhokkeja TSH:ssa, ei tämän jälkeen kun sinä ja Annatar olette käännyttäneet minut Denetohrin suhteen. tuo mieshän oli ihana, vain hiukan kömpelö. Tuo ei ole oikea sana sitä kuvaamaan, ei hän kömpelö ollut, mutta sanotaan nyt että ihmisasioissa olikin. Kun mainitsit Thorongilin vihollisena, voih... En ihan sentään huutanut ääneen. En tiedä miksi se sai minut niin tunteiden valtaan.... Se vain.. Noh. Antaa olla. Tuo miten Denethor murtui lopulta palantírin kanssa... Jotain ihan uskomatonta.

Epilogi oli ihana. Ihana. Oikeasti, olin alkaa itkemään uudelleen. Faramirin piiloleikkimuisto... *niisk* Kyllä ne ajat olivat hyviä. Ei voi muuta sanoakaan.

Pidin tästä todella, jos et vielä huomannut. Ja kasasin itseni kommenttien suhteen :) (Edellinen tänään kirjoittamani kommentti (muuten sinulle) ei ollut oikein kehuttava.) :roll:

Tämä ficci oli täynnä ihanaa tunnelmaa ja tunteita, ja se tuntui selittävän paljon asioita, ainakin Denethorin puolelta. Voi, olen otettu, paras pitkään aikaan lukemani juttu, täytyy sanoa.
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014

Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas » Ke Helmi 07, 2007 7:49 pm

Kiitos Nerwen. :D Tämä on yksi niitä ficcejä, joita en ole pystynyt lukemaan jälkeenpäin - minua ärsyttää tuo Faramirin osuuden tyyli aivan älyttömästi. Se tosiaan vaikuttaa siinä korkeintaan viiden vanhalta... Mitähän minä siitä Denethorista mahdoin kirjoittaa? *Kipittää tarkistamaan tuon Thorongil-kohdan.* No joo, tuo heijastelee tietysti Denethorin näkökulmaa, eipä hän kirjassakaan erityisen suopeasti Aragorniin asennoitunut...

Mutta niin lyhyesti sanottuna: kiitos että kommentoit tätäkin juttua. :)
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010

Avatar
Leida
Puolituinen
Viestit: 385
Liittynyt: Pe Tammi 19, 2007 8:55 pm

Viesti Kirjoittaja Leida » To Helmi 08, 2007 4:35 pm

Ihana :)

Minä oikeasti ihailen sitä, kuinka hyvin sinä osaat kirjoittaa lapsen näkökulmasta. Tämäkin oli aivan ihana, mutta vielä taitavampaa on minusta sinun lapsen suuhun sopiva dialogisi, kuten Salatuissa säkeissä.
Faramirin osuus oli valloittava, eikä minua Faramirin ikä erikoisemmin häirinnyt, vaikka ehkä minäkin olisin siitä pari vuotta tiputtanut pois. Minämuotoinen kerronta sopi tähän kuin nenä päähän, ja pidin siitä, miten molemmat osuudet olivat tiukasti omassa näkökulmassaan pysytteleviä, mutta yhdessä täydensivät toisiaan hienosti.

Pidin myös Denethorista paljon ja tämän ficin käsitys Denethorin ja Faramirin suhteesta käy aika hyvin yksiin oman käsitykseni kanssa, joskin minä ajattelen että Boromirin suosiminen oli vielä tässä vaiheessa hiukan hienovaraisempaa ja Faramirin lapsuus vähäsen onnellisempi. Mutta Faramir ja Denethor olivat kovasti omia itsejään. Pidin kovasti tuosta kohdasta, jossa Faramir meni kertomaan isälleen, ettei tahdo olla sotapäällikkö. Juuri Faramir olisi voinut pienenä reagoida, vaikka tietysti hänestä tuli sittemmin erittäin mainio päällikkö.

Ja Beregondin rooli oli mukava yllätys ;)
Whoever said you can't fool an honest man wasn't one.
-Terry Pratchett: Making money

Vuoden Draama-ficcaaja 08, kommari 09, EpäLotR-ficcaaja 10

Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas » Ma Helmi 12, 2007 9:37 pm

Kiitos Leida. Mukava että viitsit lukea tämän. :) Minä kyllä edelleen kavahdan tuota Faramir-osuutta. Olin kai lukenut juuri Veljeni Leijonamielen tai luin samaan aikaan kun kirjoitin tätä, ja se lapsekas kerronta jäi päälle. En oikein enää muista, miten kuvasin tuota Faramirin ja Denethorin suhdetta, mutta yritin siinä kai jotain sen suuntaista, ettei oikeastaan kumpikaan ollut varsinaisesti syyllinen niihin ongelmiin. En uskoakseni halunnut antaa sellaista vaikutelmaa, että Denethor varsinaisesti suosisi Boromiria - hän vain piti Boromiria helpompana lapsena kuin Faramiria tai jotain sen suuntaista. Mutta minun pitäisi kyllä lukea tuo uudestaan, että voisin järkevästi puolustella. Mutta oli miten oli, minun käsitykseni ovat kyllä ehtineet muuttua tämän kirjoittamisesta aika paljon, enkä varmasti kuvaisi asioita enää samoin kuin tuolloin. Minä en oikein usko Denethorin tietoisesti suosineen Boromiria missään vaiheessa, vaan hän vain sattui tulemaan paremmin toimeen esikoispoikansa kanssa, koska tämä oli kuuliaisempi etc.

Tuo "Faramir ja Beregond olivat lapsuudenystäviä" taitaa olla jonkinasteinen ficciklisee, mutta onhan se jollain tavalla viehättävääkin, että Beregond pääsi sitten myöhemmin pelastamaan ystävänsä hengen. Mutta mieluummin ajattelen, että Beregond pelasti Faramirin puhtaasti moraalisista syistä eikä siksi, että olisi ollut jotenkin velkaa Faramirille.
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010

Vastaa Viestiin