Arwenin viimeiset hetket (G)

Draamaa, angstia ja vakavia aiheita.

Valvojat: Likimeya, Andune

Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Arwenin viimeiset hetket (G)

Viesti Kirjoittaja Andune »

Title: Arwenin viimeiset hetket
Author: Andune
Rating: G
Genre: Draama
Disclaimer: Hahmo(t) Tolkienin omia, en tee tarinallani rahaa
Summary: Otsikostakin voi päätellä, eli kertoo Arwenin viimeisistä hetkistä.
Feedback: Ehdottomasti!



Arwen makasi ruohikossa. Kaikkialla oli hiljaista. Kaikki olivat lähteneet. Puut ja kukat odottivat. Tuuli oli tyyni. Kukaan ei enää laulanut, ei kuulunut harpun soittoa, ei linnun laulua eikä iloista puhetta. Kaikki oli hiljaista ja surumielistä. Arwen sulki silmänsä ja kuunteli. Hän kuuli, kuinka puut ja maa vaikersivat ja surivat. Enää ei Jalo Kansa asunut kauniissa Lórienin maassa. Jäljellä olivat vain vihreä nurmi, puut, elanor ja niphredil. Linnut olivat lähteneet. Haltioiden aika oli ohi. Sormuksen Sodan päätyttyä oli myös haltioiden aika päättynyt. Koskaan ei enää Keski- Maassa tuo Jalo Tähtien Kansa kulkisi, niin kuin ennen. Ihmiset lisääntyivät ja erämaat asutettiin. Elrond, Galadriel, Celeborn ja Cirdan olivat poissa. Laivat olivat lähteneet.

Arwen avasi silmänsä, ja katsoi puiden lehvistöjä. Lehdet putoilivat maahan. Pieni viileä tuulenvire käväisi oksistoissa, mutta sitten kaikki oli taas tyyntä. Ilma oli viileä ja kaikki oli hämärää. Taivas oli täynnä tummia pilviä. Pian sataisi. Kyyneleet valuivat Arwenin silmäkulmista. Oli tullut aika.

Näin läheni Arwen Undómielen elämä loppuaan. Kohtalona oli kuolla vasta, kun viimein oli menettänyt kaiken, mitä oli saanut. Vuonna 120 Neljättä Aikaa maaliskuun 1. päivänä oli Kuningas Elessar, Esiaikojen viimeinen kuningas, luopunut elämästään. Silloin oli Kuningatar menettänyt kaiken mitä oli saanut, ja hänen elinpäivänsä lähenivät loppuaan. Haltiavalo oli silmistään sammunut, ja Arwen oli lähtenyt Valkoisesta Kaupungista ja viimein saapunut hiljaiseen Lórienin maahan.

Kyyneleet valuivat pieninä virtoina maahan. Arwen ikävöi lapsiaan ja miestään. Mutta samalla hän yritti hymyillä ja ajattella että kenties hän tapaisi Aragornin vielä. Hän toivoi sydämessään, että mies olisi odottamassa, kun hän vetäisisi viimeisen henkäyksensä.

Arwen ei tiennyt kuinka kauan oli maannut kummullaan. Minuutteja, tunteja, päiviä, viikkoja? Niillä ei enää ollut merkitystä hänen elämässään. Ainoa, millä oli merkitystä enää, oli se että Aragorn odottaisi häntä. Mallornin lehdet putoilivat yhä. Arwen oli lehtien peitossa. Mielessään hän hyvästeli lapsensa, vanhempansa, veljensä ja kaikki rakkaansa. Hän loi viimeisen katseen taivaalle.
”Minä tulen nyt”, Arwen kuiskasi, vetäisi viimeisen kerran henkeä, ja niin oli Arwen Undómiel poissa. Siinä samassa alkoivat pienet pisarat putoilla, kuin taivas olisi itkenyt hänen poismenoaan.

Myös Minas Tirithissä satoi. Eldarion katsoi kuin vaistomaisesti ikkunasta kohti pohjoista. Ja siinä samassa hän tunsi piston sydämessään. Eldarion kääntyi pois ikkunasta. Lasittunein silmin hän katsoi eteenpäin. Hänen äitinsä oli poissa.

A/N: Lyhyt ficci, mutta käsittelee aika lyhyttä tapahtumaa(eikös?). Jotkut ovat varmaan jo huomanneet, että minulla on joku pakkomielle Arweniin, Aragorniin ja Eldarioniin. Sen huomaatte viimeistään seuraavasta ficistäni joka ilmestyy ties milloin.
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Tämä oli kyllä todella kaunis pikku ficci, hyvin kirjoitettu ja minun lempiaiheestani eli kuolemasta :twisted: :shock: . Minua tuo Arwenin kuolintapa on aina vähän ihmetyttänyt, että eikö se nyt voinut ottaa ja kupsahtaa siellä Minas Tirithissä lapset ympärillään... Mutta kai sillekin on joku järkevä selitys, mutta en tiedä kun en ole niin perehtynyt tuohon "haltiaoppiin". Vai oliko se Arwen sitten edes haltia sen jälkeen kun rupesi kuolevaiseksi... Mutta kirjoittele vain jatkossakin kuningasperheen elämästä, se vaikuttaa kiinnostavalta.
Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune »

*ruttii Mithrellasia*
Minua tuo Arwenin kuolintapa on aina vähän ihmetyttänyt, että eikö se nyt voinut ottaa ja kupsahtaa siellä Minas Tirithissä lapset ympärillään...
No, kai kaupunki muistutti liikaa Aragornista. Ja on mielestäni sopivaa, että Arwenin viimeiseksi leposijaksi tuli nimen omaan Cerin Amrothin kumpu(kirjoitin kai oikein?) Siellähän Aragorn ja Arwen kihlasivat toisensa(jollen muista väärin). Joo,seuraava ficcini käsittelee kuningasperhettä :)
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Elenya
Örkki
Viestit: 180
Liittynyt: Pe Tammi 13, 2006 6:32 pm

Viesti Kirjoittaja Elenya »

Kyllä, Cerin Amrothin kummulla kihlaantuivat (mainos: minä olen kirjoittanut siitä ficin).

Alussa lauseet olivat liian lyhyitä ja yksinkertaisia. En itse olisi käyttänyt alussa heti sanaa Arwen, vaan esim. "haltianainen", "eteerisen kaunis olento" tai joitain vastaavaa.

Eldarion katsoi kuin vaistomaisesti ikkunasta kohti pohjoista. Ja siinä samassa hän tunsi piston sydämessään. Eldarion kääntyi pois ikkunasta.

Myös tässä toistettiin nimeä. Olisit voinut käyttää yksinkertaisesti esim. sanaa "mies".

Lasittunein silmin hän katsoi eteenpäin.

Tähän olisi ehkä voinut laittaa "katsoi toiseen maailmaan", "katsoi jonnekin kauas" tai jotain.
Luvut kannattaa kirjoittaa ihan kirjaimin, tässä tapauksessa 1. => ensimmäinen.

Kaunis tämä kuitenkin oli, vaikka tekstistä huomasikin että et ehkä ole kauheasti kirjoittanut. Mutta ehdottomasti sinussa on ainesta, ja paljon! Minusta oli todella kaunis ajatus, että taivaskin itkisi kun tästä maailmasta kuolee jotakin noin kaunista pois.
Toivottavasti saamme lukea yhä lisää sinulta ^^

"Minä tulen nyt” .. en voinut olla ajattelematta tuota kaksimielisesti..
Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune »

*ruttii Elenyaa*

Iso ja kaunis kiitos kommentistasi!
"Minä tulen nyt” .. en voinut olla ajattelematta tuota kaksimielisesti..
Tsot tsot :D
Tähän olisi ehkä voinut laittaa "katsoi toiseen maailmaan", "katsoi jonnekin kauas" tai jotain.
Ajattelin vähä että siinä Eldarionilla on jo kyyneleet silmissä yms.
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
möykky
Örkki
Viestit: 16
Liittynyt: La Maalis 04, 2006 1:41 pm
Paikkakunta: Vanha Metsä

Viesti Kirjoittaja möykky »

Olipas ihana surumielinen tarina. Ihan oli sujuvasti etenevää tekstiä ja taitavia sanankäänteitä.

Sellanen juttu jäi vähän mietityttään kun eikös Arwenilla ja Aragornilla kuiteskin ollu se poikkelis, niin kuitenkin se oli menettänyt kaiken mitä se oli saanut, elikkäs vois kuvitella että poika ei ollut kovin tärkeä.
mulle vaan tuli tollanen mieleen.
Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune »

Tuota poika/lapsi-juttua olen itsekin monta kertaa miettinyt. Mutta eivät kai ne tarpeeksi merkinneet loppujen lopuksi,ainakin niin olen ymmärtänyt lukiessani Arwenin ja Aragornin tarua
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Chinida
Örkki
Viestit: 102
Liittynyt: Ke Huhti 27, 2005 5:30 pm
Paikkakunta: jossain tuolla kaukana

Viesti Kirjoittaja Chinida »

Kaunsi, lyhyt ja jotenkin niin surullinenkin. Hienosti kerrottu. Tykkäsin ja tykkään aina tästä.. :)
"Isn't anyone tryin to find me?
Won't somebody come take me home "
-I´m With You, Avril Lavigne
Marnie
... has left the building
Viestit: 866
Liittynyt: Pe Huhti 16, 2004 11:02 pm
Paikkakunta: juhannukseen asti Australia

Viesti Kirjoittaja Marnie »

Minä pidin tästä ficistä ja tuosta alun "minimalistisesta" kirjoitustyylistä, nuo lyhyet lauseet sopivat minusta hyvin tällaiseen lyhyeen tunnelmapalaan ja luovat tietynlaista tunnelmaa. Tämä oli kaunis, minusta sinä sait tuon Arwenin kuoleman tuntumaan hyvin elävältä (tulipas tuosta hienosti muotoiltu lause :D) ja kuvatuksi sen liikuttavasti.

Lempilauseeni, muuten:
Ihmiset lisääntyivät ja erämaat asutettiin.
Kaunis, itsessään, ja sopii hyvin siihen haikeaan tunnelmaan mikä tulee TSH:nkin lopussa, kun haltiat lähtevät ja keskimaa muuttuu lopullisesti.

Pidin paljon. ^^
Look at it this way, Wayne - we will always have Saskatchewan. Shelly, NX

Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.
Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune »

Haleja, haleja Chinidalle ja Marnielle! Vallan ihastuttavaa että piditte :)
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Silvertiggy
Puolituinen
Viestit: 250
Liittynyt: La Maalis 04, 2006 6:25 pm
Paikkakunta: Edoras

Viesti Kirjoittaja Silvertiggy »

Olen samaa mieltä Elenyan kanssa siitä, että alussa olisit voinut käyttää jotain muuta kuin Arwenin nimeä. Tarina oli muuten vallan ihana. (Voin sanoa että sinulla on 1. paikka hallussasi siinä ficcikisassani...)

Tämä lause jäi päähän pyörimään:

"Eldarion katsoi kuin vaistomaisesti ikkunasta kohti pohjoista. Ja siinä samassa hän tunsi piston sydämessään. Eldarion kääntyi pois ikkunasta. Lasittunein silmin hän katsoi eteenpäin. Hänen äitinsä oli poissa."

Niisk. No ei nyt liioitella...
Blast off
It's party time
And where the fuck are you?
Where the fuck are you?
Why don't presidents fight the war?
Why do they always send the poor?



Ava made by me.
Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune »

Kiitokset Eleneán kommentista! *ruttii ilmat pihalle*
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Avatar
Noradriel
Yksinäinen susi
Viestit: 1134
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
Paikkakunta: Lothlórien

Viesti Kirjoittaja Noradriel »

Ensimmäinen, joka kirjoittaa tästä. Minua itseäni kiinnostaaa Arwenin kuolema, vaikka en Arwenista niin paljoa pidäkään.

Kaunis ja rauhallinen. Surullinen samalla.
Laivat olivat lähteneet.
Tämä yksinkertainen lause vie sydämeni. Kaunis ja... lopullinen. Haltiat ovat lähteneet, Aragorn on kuollut, Arwen kuolee.

Minulta loppui sanominen...
Let me forget all of the hate, all of the sadness.

Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009


Avatar by Paperlime
Niénor
Samooja
Viestit: 481
Liittynyt: To Maalis 04, 2004 9:31 pm

Viesti Kirjoittaja Niénor »

Kaunis ficci. Pidin ihan. Ihanaa kun edes joku kirjoittaa näin kauniisti Arwenista! Pidin tavastasi kuvailla Arwenia ja hänen hyvästelyjään.
Haltioiden aika oli ohi. Sormuksen Sodan päätyttyä oli myös haltioiden aika päättynyt
Jotkut lauseet toistavat liikaa toisiaan. Nuo tynkä lauseet häiritsivät hieman. Minua hieman hämäsi että miten pitkään se Arwen oikein makasi siellä Lórienissa odottamassa kuolemaansa?
”Minä tulen nyt”, Arwen kuiskasi, vetäisi viimeisen kerran henkeä, ja niin oli Arwen Undómiel poissa. Siinä samassa alkoivat pienet pisarat putoilla, kuin taivas olisi itkenyt hänen poismenoaan.
Tämä on ihana, kaunis kohta. Tuo kuinka hän tiesi että Aragorn odottaa häntä ja taivas itki Arwenin poismenoa. Todella kaunista. Anteeksi kommentin kömpelyys, olen istunut kirpparilla myymässä rojuja yli kuusi tuntia :mrgreen:
Kohtalon valtias

"How do you pick up
the threads of an old life?
How do you go on
when in your heart
you begin to understand
there is no going back"


Ken Follett - TAIVAAN PILARIT
Avatar
Fuu
norppa
Viestit: 948
Liittynyt: Ke Helmi 18, 2004 8:12 pm
Paikkakunta: syli

Viesti Kirjoittaja Fuu »

No voihan mökä.
Todella kaunis pieni ficci. Olen pannut merkille paitsi sen, että todella rakastat näistä hahmoista kirjoittamista, myös sen, että saat heidät elämään! ^^ Tuot koko tämän pienen, kauniin perheen ja heidän hetkensä lähelle lukijaa ja kuvaat niitä kauniisti, mutta ymmärrettävästi. Pidän siitä teksteissäsi. :>

Tämä oli surullinen muttei epätoivoinen, ehkä. Tietysti Arwen menetti kaiken... mutta jotenkin samalla tyyni ja rauhallinen kuolema. Se, ettei ajalla ollut enää väliä, oli jostain syystä vangitsevin, ihanin kohta koko ficissä. <3
Lauseet olivat ehkä vähän lyhyitä, niitä olisi varmaan voinut yhdistääkin, mutta toisaalta se ei pilannut mielestäni tunnelmaa. Mene tiedä. ^^
"Minä tulen nyt", anteeksi, mutta ei sitä voi olla ajattelematta... agh xD *hautaa päänsä työpöytään*

Joka tapauksessa haikean kaunis ja rauhallinen teksti, pidin erittäin paljon. ^^<3
you spin me right round, baby, right round
like a record, baby, right round round round


Vuoden Ilopilleri 2005-2009, vuoden Humor-ficcaaja 2010. Pörr.

captainfuu.tumblr.com
captainfuu.deviantart.com
Vastaa Viestiin