Kultainen kartano (G) Muokattu/muunneltu 8.huhtikuuta
Lähetetty: La Maalis 18, 2006 7:51 pm
Title: Kultainen kartano
Author: HaLtiA
Rating: G
Genre: Draama?
Disclaimer: Kaikki hahmot [paitsi ''minä'' hahmo] ovat Tolkienin.
Summary: AU - Tämä ''minä'' hahmo liikkuu Tolkienin luomassa maailmassa.
A/N: Tämä on ensimmäinen ficcini jonka 'julkaisen' joten se on heikon puoleinen. Ei ole betaa mutta yritin korjailla sitä mahdollisimman paljon..
Feedback: Ja palautettahan voi antaa..
---
Säpsähdin hereille. Makoilin hetken sängylläni. Kunnes huomasin olevani janoinen. Katsahdin kohti kelloon. Se oli vasta puoli kaksi. Nousin istumaan sänkyni reunalle ja päätin mennä hakemaan vettä. Avasin huoneeni oven varovasti ja lähdin pilkkopimeässä kohti alakerrassa olevaa keittiötä, unohtaen yhdenpienen asian joka oli lähempänä kuin muistin. Astuin tyhjään tajutessani että portaat olivat alkaneet. Tunsin kuinka lensin ja olkapäähäni kolahti johonkin, luultavasti portaaseen. Tömähdin lattialle; tai ainakin luulin niin. Enenpää en muistanut...
Luku 1/?
Kuulin kuinka naisen ääni hyräili sängyn päässä ja luulin olevani kotona.
"Huomenta, äiti." Sanoin heikosti. Ja nainen hämmästyi kääntyen ja katsoen suoraan minuun.
"Huomenta vain." Sanoi naisen ääni hieman hymähtäen hän jatkoi "Mutta en minä sinun äitisi ole." Nousin varovasti istumaan ja ihmettelin missä olen. Paikka näytti tutulta, mutta oma kotini se ei ollut. Käännyin katsomaan naista joka oli puhunut. Säpsähdin. Nainen näytti erittäin tutulta mutta en saanut päähäni kuka hän oli. Hänellä olli yllään valkea mekko johon oli kirjailtu kultaisella langalla ja sidottu kulta nauhoja. Naisen vaaleat hius suortuvat laskeutuivat hänen harteilleen. Hän oli hyvin hoikka ja kaunis. Hän hymyili kauniisti ja hänen askeleensa olivat kevyet.
"K-kuka olet?" Kysyin varovasti kietoen käteni polvieni ympäri.
"Ei tarvitse pelätä. En ole vihollinen" Hän yritti rauhoittaa.
"Ette vastannut kysymykseeni." Sanoin tiukasti. Nainen naurahti.
"Hyvä on. Nimeni on Éowyn, Kuningas Theodenin sisarentytär. Olette varmasti kuulleet minusta. Haltiat ovat läheinen kansa meille; meille Rohanin kansalle ja Kultaisen Kartanon hallitsijalle." Nainen vastasi lempeästi.
''Haltiat?" Sanoin kysyen yllättyneenä. Neitokin oli nyt hämmästynyt.
"Niin, sinähän olet haltia."
"Ei. En, minä ole haltia." Vastasin napakasti. Neito hämmästyi vielä enemmän.
"On parasta että lepäätte nyt rauhassa. Tunnutte olevan hieman sekaisin. Olitte lyönyt päänne." Nainen peitteli minut silitti hieman hiuksiani ja lähti hieman hymyillen enää mitään sanomatta.
---
" Ei tämä ei ole totta." Ajattelin. Nousin ylös ja kävelin kohti ikkunaa. Siirsin verhoa hieman sivuun ja katsoin ulos. Talot, tiet, linna.. Miten tämä on mahdollista?En voi olla Rohanissa." Katselin linnan komeita muotoja ja koristusta. Olin näemmä toisiksi korkeimmassa kamarissa. Éowyn kai asusti ylimmässä. "Hän sanoi minua haltiaksi. Mutta minähän olen ihminen! En voi millään näyttää lähellekkään haltiaa!"
Sitten huomasin peilin. Hivuttauduin hitaasti peilin eteen. Ylläni oli viinin punainen mekko ja sen kirjailut olivat eri sävyistä punaista. Hiukseni olivat pitkät ja mustat niinkuin ennenkin silmäni vaalean siniset ja olin yhtä hoikka kuin ennen... En pitänyt siitä että hiukseni olivat korvieni päällä joten vaistomaisesti siirsin ne korvan taa."Mitä?!Korvani eivät olleet enää pyöreät vaan ne olivat suipot kuin haltioilla konsanaan. "Miten tämä on mahdollista! Olen sisällä tarinassa!" Hihkuin innoissani. Mutta sitten hymyni hyytyi. . "Onko sormusksen sota vielä syttynyt?" Niin paljon kysymyksiä; missä oli Éowyn?
Sipsutin hiljaa paljainjaloin kamarini piokki. Nappasin pienet kengät ovenpielestä ja laitoin ne jalkaani. Tartuin ovenkahvaan ja työnsin sitä varovasti. Kurkkasin varovast ovesta. Kuulin vaimeaa puhetta. Astuin ulos huoneesta ja lähdin kävelemään ääntäkohti. Käytävä oli melko lyhyt joten saavuin nopeasti sen päähän. Edessäni oli kaide. Oikealla ja vasemmalla puolellani menivät portaat. Valitsin oikean puoleiset ja astelin hyvin kevyesti ja ääneti saliin joka näytti olevan niinsanottu eteinen eli se huone jossa kuningas otti vieraansa vastaan. Kuulin seuraamani äänen nyt lähempänä ja tulin ajatelleeksi että jos kerran olin haltija, kuulin ja näin paremmin ja eikä askeliani kuultaisi helposti.
Kuulin tutun nais äänen sanovan. "Hän ei tiennyt olevansa haltia. Vaikka hän siltä selvästikkin näyttää. Luulen että hän kolautti päänsä ehkä pahastikkin."
Se oli Éowyn. Sitten vuoroon tuli, matala mies ääni, joka sanoi.
"Jos hän on Synkmetsäläinen hänen pitäisi tuntea sisareni, mutta jos hän menetti muistinsa hän ei voi todistaa olevansa ystävämme, hänhän voi olla vaikka vakooja!" Tunnistin äänen Éomeriksi. Avasin oven varovasti ja sanoin:
"Aina niin epäilevä Éomer." Hymähdin astellessa kohti kuningasta, joka istui sisarusten (Éowynin ja Éomerin) takana.Éomer oli hämillään mutta väistyi kun kävelin eteenpäin.
"Terve, Théoden kuninkaani!" ( A/N:Muistelin miten itse Taru sormusten herrasta kirjassa yleensä tervehdittiin .) Polvistuin kuninkaan eteen samalla sanoen. "En ole vakooja uskoitte tai ette. Voin kertoa tarinan miten tänne jouduin; jota kylläkään en usko itsekkään."
Théoden oli hitusen hämillään mutta nousi sitten seisomaan. Antoi merkin Éomerille ja olin varma, että he aikoivat vangita minut. Tunsin kuinka vahva käsi tarttui käsivarteeni nosti yläs ja saattoi minut toiseen huoneeseen jossa oli runsaasti katettuun ruokapöytään.
Vihdoin Théoden puhui: "En usko sinua vakoojaksi, mutta uskon, että olet nälkäinen. Syö, syö mielin määrin ja kerro tarinasi meille kun olet kylläinen. Itse kuningaskin istui pöytään sekä vierelleen istuivat Éowyn ja Éomer joka vielä epäili tyttöä.
- - -
Author: HaLtiA
Rating: G
Genre: Draama?
Disclaimer: Kaikki hahmot [paitsi ''minä'' hahmo] ovat Tolkienin.
Summary: AU - Tämä ''minä'' hahmo liikkuu Tolkienin luomassa maailmassa.
A/N: Tämä on ensimmäinen ficcini jonka 'julkaisen' joten se on heikon puoleinen. Ei ole betaa mutta yritin korjailla sitä mahdollisimman paljon..
Feedback: Ja palautettahan voi antaa..
---
Säpsähdin hereille. Makoilin hetken sängylläni. Kunnes huomasin olevani janoinen. Katsahdin kohti kelloon. Se oli vasta puoli kaksi. Nousin istumaan sänkyni reunalle ja päätin mennä hakemaan vettä. Avasin huoneeni oven varovasti ja lähdin pilkkopimeässä kohti alakerrassa olevaa keittiötä, unohtaen yhdenpienen asian joka oli lähempänä kuin muistin. Astuin tyhjään tajutessani että portaat olivat alkaneet. Tunsin kuinka lensin ja olkapäähäni kolahti johonkin, luultavasti portaaseen. Tömähdin lattialle; tai ainakin luulin niin. Enenpää en muistanut...
Luku 1/?
Kuulin kuinka naisen ääni hyräili sängyn päässä ja luulin olevani kotona.
"Huomenta, äiti." Sanoin heikosti. Ja nainen hämmästyi kääntyen ja katsoen suoraan minuun.
"Huomenta vain." Sanoi naisen ääni hieman hymähtäen hän jatkoi "Mutta en minä sinun äitisi ole." Nousin varovasti istumaan ja ihmettelin missä olen. Paikka näytti tutulta, mutta oma kotini se ei ollut. Käännyin katsomaan naista joka oli puhunut. Säpsähdin. Nainen näytti erittäin tutulta mutta en saanut päähäni kuka hän oli. Hänellä olli yllään valkea mekko johon oli kirjailtu kultaisella langalla ja sidottu kulta nauhoja. Naisen vaaleat hius suortuvat laskeutuivat hänen harteilleen. Hän oli hyvin hoikka ja kaunis. Hän hymyili kauniisti ja hänen askeleensa olivat kevyet.
"K-kuka olet?" Kysyin varovasti kietoen käteni polvieni ympäri.
"Ei tarvitse pelätä. En ole vihollinen" Hän yritti rauhoittaa.
"Ette vastannut kysymykseeni." Sanoin tiukasti. Nainen naurahti.
"Hyvä on. Nimeni on Éowyn, Kuningas Theodenin sisarentytär. Olette varmasti kuulleet minusta. Haltiat ovat läheinen kansa meille; meille Rohanin kansalle ja Kultaisen Kartanon hallitsijalle." Nainen vastasi lempeästi.
''Haltiat?" Sanoin kysyen yllättyneenä. Neitokin oli nyt hämmästynyt.
"Niin, sinähän olet haltia."
"Ei. En, minä ole haltia." Vastasin napakasti. Neito hämmästyi vielä enemmän.
"On parasta että lepäätte nyt rauhassa. Tunnutte olevan hieman sekaisin. Olitte lyönyt päänne." Nainen peitteli minut silitti hieman hiuksiani ja lähti hieman hymyillen enää mitään sanomatta.
---
" Ei tämä ei ole totta." Ajattelin. Nousin ylös ja kävelin kohti ikkunaa. Siirsin verhoa hieman sivuun ja katsoin ulos. Talot, tiet, linna.. Miten tämä on mahdollista?En voi olla Rohanissa." Katselin linnan komeita muotoja ja koristusta. Olin näemmä toisiksi korkeimmassa kamarissa. Éowyn kai asusti ylimmässä. "Hän sanoi minua haltiaksi. Mutta minähän olen ihminen! En voi millään näyttää lähellekkään haltiaa!"
Sitten huomasin peilin. Hivuttauduin hitaasti peilin eteen. Ylläni oli viinin punainen mekko ja sen kirjailut olivat eri sävyistä punaista. Hiukseni olivat pitkät ja mustat niinkuin ennenkin silmäni vaalean siniset ja olin yhtä hoikka kuin ennen... En pitänyt siitä että hiukseni olivat korvieni päällä joten vaistomaisesti siirsin ne korvan taa."Mitä?!Korvani eivät olleet enää pyöreät vaan ne olivat suipot kuin haltioilla konsanaan. "Miten tämä on mahdollista! Olen sisällä tarinassa!" Hihkuin innoissani. Mutta sitten hymyni hyytyi. . "Onko sormusksen sota vielä syttynyt?" Niin paljon kysymyksiä; missä oli Éowyn?
Sipsutin hiljaa paljainjaloin kamarini piokki. Nappasin pienet kengät ovenpielestä ja laitoin ne jalkaani. Tartuin ovenkahvaan ja työnsin sitä varovasti. Kurkkasin varovast ovesta. Kuulin vaimeaa puhetta. Astuin ulos huoneesta ja lähdin kävelemään ääntäkohti. Käytävä oli melko lyhyt joten saavuin nopeasti sen päähän. Edessäni oli kaide. Oikealla ja vasemmalla puolellani menivät portaat. Valitsin oikean puoleiset ja astelin hyvin kevyesti ja ääneti saliin joka näytti olevan niinsanottu eteinen eli se huone jossa kuningas otti vieraansa vastaan. Kuulin seuraamani äänen nyt lähempänä ja tulin ajatelleeksi että jos kerran olin haltija, kuulin ja näin paremmin ja eikä askeliani kuultaisi helposti.
Kuulin tutun nais äänen sanovan. "Hän ei tiennyt olevansa haltia. Vaikka hän siltä selvästikkin näyttää. Luulen että hän kolautti päänsä ehkä pahastikkin."
Se oli Éowyn. Sitten vuoroon tuli, matala mies ääni, joka sanoi.
"Jos hän on Synkmetsäläinen hänen pitäisi tuntea sisareni, mutta jos hän menetti muistinsa hän ei voi todistaa olevansa ystävämme, hänhän voi olla vaikka vakooja!" Tunnistin äänen Éomeriksi. Avasin oven varovasti ja sanoin:
"Aina niin epäilevä Éomer." Hymähdin astellessa kohti kuningasta, joka istui sisarusten (Éowynin ja Éomerin) takana.Éomer oli hämillään mutta väistyi kun kävelin eteenpäin.
"Terve, Théoden kuninkaani!" ( A/N:Muistelin miten itse Taru sormusten herrasta kirjassa yleensä tervehdittiin .) Polvistuin kuninkaan eteen samalla sanoen. "En ole vakooja uskoitte tai ette. Voin kertoa tarinan miten tänne jouduin; jota kylläkään en usko itsekkään."
Théoden oli hitusen hämillään mutta nousi sitten seisomaan. Antoi merkin Éomerille ja olin varma, että he aikoivat vangita minut. Tunsin kuinka vahva käsi tarttui käsivarteeni nosti yläs ja saattoi minut toiseen huoneeseen jossa oli runsaasti katettuun ruokapöytään.
Vihdoin Théoden puhui: "En usko sinua vakoojaksi, mutta uskon, että olet nälkäinen. Syö, syö mielin määrin ja kerro tarinasi meille kun olet kylläinen. Itse kuningaskin istui pöytään sekä vierelleen istuivat Éowyn ja Éomer joka vielä epäili tyttöä.
- - -