Odotusta (G)

Draamaa, angstia ja vakavia aiheita.

Valvojat: Likimeya, Andune

Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Odotusta (G)

Viesti Kirjoittaja Andune »

Title: Odotusta
Author: Andune
Rating: G
Genre: Drama
Disclaimer: Ficissä esiintyvät hahmot Tolkienin, enkä tee hahmoilla rahaa
Summary: Kertoo lyhykäisesti Eldarionin syntymästä
A/N: En voi sille mitään että minulla on pakkomielle kirjoittaa ficcejä hahmoilla Aragorn/Arwen/Eldarion. On vain pakko :) Toivottavasti pidätte
Feedback: Ehdottomasti!


Arwen heräsi. Hän oli tuntenut potkaisun, joka oli vahvempi kuin koskaan ennen. Vaistonvaraisesti hän liu`utti kätensä vatsansa päälle ja hymyili. Pian olisi aika. Arwen oli raskaana ja viimeisillään. Aragorn oli jo alkanut hermoilla, huolimatta siitä, että Arwen oli vakuutellut kaiken olevan hyvin ja kunnossa. Arwen kääntyi Aragorniin päin. Tämä nukkui kuin lapsi, kasvot olivat rauhalliset ja kauniit. Arwen painoi hellän suudelman miehensä huulille ja silitteli tämän hiuksia. Näitä hetkiä hän rakasti, hetkiä jolloin sai olla rakkaansa kanssa kahden. Aragorn oli yrittänyt viettää enemmän aikaa vaimonsa kanssa, sillä synnytys tapahtuisi milloin hyvänsä, ja Aragorn halusi olla läsnä ja vaimonsa tukena. Tulevaa isää ihmetytti, kuinka Arwen otti asian niin rauhallisesti. Hän itse oli hermoillut jo pitkään, ja yritti pitää Arwenin makuuhuoneessa, jottei tälle vain tapahtuisi mitään, mikä saattaisi vahingoittaa tätä tai lasta. Suurimman osan aikaa Arwen oli noudattanut miehensä pyyntöä, mutta oli silloin tällöin käynyt ulkona.
”Tarvitsen välillä raitista ilmaa. Sitä paitsi tulen hulluksi, jos minun täytyy olla koko ajan neljän seinän sisällä”, oli Arwen sanonut, kun Aragorn oli esittänyt vastalauseensa vaimonsa ulkoilulle. Mukanaan Arwenilla oli aina seuraneitinsä, varmuuden vuoksi. Arwen olisi mieluiten kulkenut yksin, mutta tässä asiassa Kuningas oli pitänyt päänsä. Usein Arwen suuntasi kulkunsa Parannuksen Tarhaan, osaksi varmistaakseen lapsen olevan kunnossa, ja osaksi siksi, että tunsi rentoutuvansa kävellessään siellä. Tuntui, kuin kaikki huolet olisivat karisseet pois, kun tunsi sen ruohon paljaiden jalkojensa alla.

Arwen nousi ja pukeutui. Hän siirsi verhot syrjään, ja katseli ikkunasta. Hän raotti ikkunaa tunteakseen kevyen ja raikkaan ilmavirran kasvoillaan. Kuningatar hyräili itsekseen ja hyväili pulleaa vatsaansa. Hän mietti, mahtoiko lapsi olla poika vai tyttö. Samalla hän pohti sopivia nimiä lapselleen. Yhtäkkiä hän tunsi tutut ja turvalliset kädet ympärillään. Aragorn painoi päänsä Arwenin hiuksiin ja veti syvää henkeä. Tämä tuoksui hyvältä. Aragorn laski leukansa Arwenin olkapäälle ja suuteli tämän kaulaa. Arwen otti miehensä kädet omiinsa, ja painoi ne vatsansa päälle. Aragorn tunsi potkaisun.
”Tunsitko tuon?”, Arwen kysyi.
”Tunsin”, Aragorn vastasi.
”Sisälläni kasvaa pieni ihme”, Arwen sanoi,” meidän lapsemme. Pian on aika.”
He molemmat seisoivat hiljaa, ja katselivat ikkunasta näkyvää maisemaa. Aragorn tunsi uuden potkaisun.
”Todellakin”, hän ajatteli, ” pieni ihme.”


***********************************


Arwen oli kirjastossa lukemassa. Hän luki usein vanhoja kirjoituksia. Kuninkaan pyynnöstä kirjastoon oli hankittu myös haltiataruja. Melkein joka käynnillään Arwen luki tarun Berenistä ja Lúthienista. Kertomus auttoi häntä, kun kaikki tuntui toivottomalta. Mutta Arwen oli päässyt jo pahimman yli. Nyt häntä eivät huolet painaneet, vaan hän odotti innolla lapsen syntymää. Lukemalla tarua, hän ikään kuin karaisi itseään, sillä tiesi mikä oli kohtalonsa. Mutta kaikki oli vielä kaukana tulevaisuudessa, eikä Arwen halunnut miettiä asiaa enempää. Kuningatar havahtui mietteistään. Hän tunsi voimakkaita supistuksia. Synnytys oli alkanut.

Arwenin seuraneiti lähti kiireesti hakemaan apua, ja samalla palvelijat auttoivat Arwenin tämän makuuhuoneeseen. Pian saapuivat Ioreth ja tämän apurit. Palvelijat hakivat lämmintä vettä ja pyyhkeitä. Eräs palvelijoista lähti etsimään Kuningasta. Pian Aragorn olikin Arwenin vierellä tämän kädestä kiinni pitäen.


************************************


Synnytys oli ohi, palvelijat ja Ioreth apureineen olivat poistuneet. Arwen makasi sängyllä Aragorn vieressään ja poika sylissään. Lapsi nukkui rauhassa äitinsä käsivarsilla. Arwen katsahti sivusilmällä Aragorniin. Tämä katseli poikaa hymyillen ja silmät loistaen. Aragorn naurahti:
”Pieni ihme, todellakin. Meidän poikamme.”
Hän kietoi toisen kätensä Arwenin ympärille, ja hiljaa vierekkäin he katselivat poikaansa, joka edelleen nukkui rauhallisesti Arwenin käsivarsilla.
”Haluaisitko ottaa hänet syliisi?” Arwen kysyi.
”Totta kai”, Aragorn vastasi. Hän otti vauvan hellästi käsiinsä niin, ettei tämä heräisi. Arwen katseli miestään, kun tämä käveli ympäri huonetta, hitain ja vakain askelin.
”Hänestä tulee hyvä isä”, hän ajatteli mielessään. Arwen painoi silmänsä kiinni, hän oli väsynyt. Hän havahtui lapsensa itkuun. Tämä oli herännyt.
” Luulenpa, että sinua kaivataan”, Aragorn sanoi, ja antoi lapsen Arwenin hoiviin. Ovelle koputettiin ja palvelija astui sisään.
” Kuningas, teille olisi vieras”, tämä sanoi. Aragorn katsoi Arwenia.
” Mene vain, olen aivan kunnossa. Olen vain vähän väsynyt”, Arwen sanoi arvaten miehensä ajatukset. Aragorn painoi hellän suudelman Arwenin huulille, ja lähti. Kuningatar katsoi poikaansa.
”Olet aivan isäsi näköinen”, hän kuiskasi lapselleen.
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Avatar
Etiäinen
Puolituinen
Viestit: 355
Liittynyt: Ti Joulu 13, 2005 9:12 pm
Paikkakunta: Metsä

Viesti Kirjoittaja Etiäinen »

Voi ei. Tämä on ihana. Suloinen.
Jotenkin niin..... onnellinen.
Olet kuvannut hyvin ja tekstistä välittyy Aragornin ja Arwenin välinen onni ja rakkaus tulevaan lapseensa.
Aragorn on varmasti hyvä isä, ja pidän tällaisesta.... ei, olen sanaton.
En yleensä lue mitään mikä liittyy Arweniin, mutta tämä osui sattumalta silmiin...

Tykkäsin kovasti, tämä oli nätti.
Niin tie on musta,
vaan mustempi ois mieli kulkijalla,
Jos kuu ei paistaisi hopeaansa
Kuoleman kattilalla - tummuvan taivaan alla.

Viikate:Tie

"Mutta koska jonkun pitää sotkea asiat" | Vuoden Pippin 2009
Piratesse
Vitam Piratae Aligo
Viestit: 781
Liittynyt: Su Marras 06, 2005 11:26 pm
Paikkakunta: Shin-Ra HQ

Viesti Kirjoittaja Piratesse »

Juups. Samaa täytyy minunkin sanoa; söpöä. Tämä oli sellainen herttainen perhekuvaus ja herttaisuutta lisäsi se, että vain hyvät hetket oli kuvattu ja esimerkiksi synnytyksen ikävyydet oli jätetty kokonaan pois ja sivuutettu.

Minusta on kiva, että jollakin on into kirjoittaa juuri näistä kahdesta ja niiden jälkikasvusta. Näitä ei nyt niin paljoa kuitenkaa ole, niin sitä on kiva lukea.

Tuo ihan loppu oli hieman hätäisen oloinen. Siis kirjoitusteknisesti. Ihan kuin sinulle olisi tullut vähän kiire? :roll: Olisit voinut vähän enemmän antaa siihen aikaa ja muokata sitä vähän pidemmälle. Nyt siinä tapahtuu pienessä ajassa aivan hirveästi ja ainakin itse olisin kaivannut siihen vähän kuvailu enemmän.

Mutta tämä oli oikein mukava pikkuinen ficci. :)
Vuoden tulokas 2006/ Vuoden Originaalikirjoittaja 2007/2008
mythme
Örkki
Viestit: 54
Liittynyt: La Helmi 11, 2006 2:27 pm

Viesti Kirjoittaja mythme »

Mää harvemmin availen muuta kuin slash-osastoa, mutta joskus kurkistan, ja luenkin.

Hmmmmm....

Tiedätkö mitä? Tämä jätti sellaisen kaipuun...

Että olisi kiva lukea jatkoa Eldarionin kasvamisesta ja elämästä!

Teethän sen? :) *toiveikkaana yrittää hymyillä oikein kauniisti*
Avatar
Sound of Silence
Samooja
Viestit: 425
Liittynyt: La Maalis 11, 2006 11:00 am
Paikkakunta: Mikaelin kainalo.. <3

Viesti Kirjoittaja Sound of Silence »

kaikki "tärkeimmät" kommentit on jo sanottu joten tyydyn vain toteatamaan että : söpöä ja tosi kiva lukea välillä tallästä perhe juttuakin ^^
♥ Werd ich ein Engel sein
Für dich allein ♥
Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune »

*Halii Etiäistä,Piratessea,mythmeä ja Sound of Silencea* Kiitos kommenteista!
mythme kirjoitti: Tiedätkö mitä? Tämä jätti sellaisen kaipuun...

Että olisi kiva lukea jatkoa Eldarionin kasvamisesta ja elämästä!

Teethän sen? :) *toiveikkaana yrittää hymyillä oikein kauniisti*
Olen jo kirjoittanut eräänlaista "jatkoa" tälle ficille. Sellaista perusjuttua, edelleen kyseisen perheen elämää...
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Elenya
Örkki
Viestit: 180
Liittynyt: Pe Tammi 13, 2006 6:32 pm

Viesti Kirjoittaja Elenya »

Mukava ficci, suloinen. Toistoja voisit kyllä miettiä, ja synonyymejä sanoille - mutta tosi kauniita lauseita tästä löytyi, kuten seuraava:


Tämä nukkui kuin lapsi, kasvot olivat rauhalliset ja kauniit.

Ihana ^^ Kommentointini jää tältä erää lyhyeksi, mutta toivottavasti tajusit että pidän tästä ficistä. Heh.
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Minäkin pidin tästä, oikein söpö pikku tarina. Aloin ihan miettiä tuota, että mahtoikohan haltioilla olla synnytykset helpompia kuin ihmisillä, mutta en kyllä pikaisella googletuksella löytänyt mitään tietoa asiasta. Mutta KTK:ssa todetaan númenorilaisista että "Ja vaikka lapsensaanti ei ollut kovin kivuliasta ja vaarallista, Númenor ei ollut 'maanpäällinen paratiisi', lapsensaanti ei ollut vaivatonta eikä työ vailla rasitusta." Joten jos númenorilaisten synnytykset eivät olleet kivuliaita niin tuskin sitten oli haltioillakaan. No, tällä pohdinnalla ei ollut kauheasti tekemistä palautteen kanssa, mutta ajattelin että se sopii jutun teemaan :). Minusta tuo Arwenin, Elessarin ja heidän lastensa elämä on monella tapaa mielenkiintoista, joten on mukavaa että tykkäät kirjoittaa heistä.
Silvertiggy
Puolituinen
Viestit: 250
Liittynyt: La Maalis 04, 2006 6:25 pm
Paikkakunta: Edoras

Viesti Kirjoittaja Silvertiggy »

Ja taas jälleen Adune on täällä! Kiva pieni tarina, tosiaan!
Luen ficcisi kyllä nyt väärässä järjestyksessä, mutta se tuskin sinnuu haittaa. Vai?
Ihanaa taas, kerran, jälleen...
Arwen oli raskaana ja viimeisillään.
Tämä toi mieleen, että Arwen olisi sekä raskaana että kuolemaisillaan!
”Olet aivan isäsi näköinen”, hän kuiskasi lapselleen.
Taas sinulla oli hyvä loppu ficissäsi! Kadehdin. :lol:
Blast off
It's party time
And where the fuck are you?
Where the fuck are you?
Why don't presidents fight the war?
Why do they always send the poor?



Ava made by me.
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Ihanaa... Sana, joka on pompannut esiin jo monesti, on suloinen. Tälle ei ole muuta sanaa... Suloinen. Tämä on sitä elämää ihanimmillaan... Taidan olla aikamoisessa hurmoksessa... Joka tapauksessa todella kaunis. Ainut ongelma,, mikä tässä on, on Piratessen jo mainitsema: Loppu tulee jotenkin liian nopeasti, jos niin voi sanoa.. :) Ihana siltikin, tykkäsin paljon!
Marnie
... has left the building
Viestit: 866
Liittynyt: Pe Huhti 16, 2004 11:02 pm
Paikkakunta: juhannukseen asti Australia

Viesti Kirjoittaja Marnie »

Tämä oli valtavan suloinen - meinasin ensin sanoa että "tunnelmaficci", mutta olihan tässä muutakin kuin sitä tunnelmaa, vaikka sellainen onnellisuus ja herttaisuus minulle jäikin tästä päällimmäiseksi mieleen. ^^ Tykkäsin kovasti tuosta miten sinä Arwenin ja Aragornin suhdetta tässä kuvasit; että Aragorn tosiaan vietti aikaa raskaana olevan vaimonsa kanssa ja yritti helpottaa sen oloa läsnäolollaan, ja miten Arwen oli sinut raskautensa kanssa, ja että ne oli molemmat niin aidon onnellisia siitä, ja, ja, ja... ^^ ja että tuo "pieni ihme" kulki mukana tässä ficissä - niinhän se on että lapsi on aina pieni ihme - ja se oli kaunis tapa lopettaa tämä ficci. ^^ Ja tuo miten Aragorn sitten lähti omiin hommiinsa tuossa ihan lopussa oli minusta hieno lopetus - elämä tosiaan jatkuu sen lapsen syntymän jälkeenkin. (Jos sinä sait tästä jotain irti, niin hyvä ^^ minusta tämä oli tosiaan ihana teksti kuningasparin esikoisen syntymästä!)
Look at it this way, Wayne - we will always have Saskatchewan. Shelly, NX

Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.
Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune »

Mitä, vieläkö joku lukee näitä vanhoja? :) On näköjään jäänyt pariin kommettiin kommakommentoitua (mikä sana!)

Elenya:Ei kai tässä voi muuta tehdä kuin kiittää ihan hirrrmuisesti!

Mithrellas:Kiitokset sinullekin! Kuninkaallisesta perheestä on vaan niin kiva kirjoittaa :)

Silvertiggy:Kiitos kommentista!

Nerwen:Kiitokset! Mulla on sen verran itsesuojeluvaistoa että jätän tämän ficin rauhaan eli en ala lukemaan. Joten tuosta hätäisestä lopusta en oikein osaa sanoa mitään :roll:

Marnie:Kiitos kiitos! Ihanaa että pidit :)
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Avatar
Fuu
norppa
Viestit: 948
Liittynyt: Ke Helmi 18, 2004 8:12 pm
Paikkakunta: syli

Viesti Kirjoittaja Fuu »

Ha. ^^
Tämä oli oikein kaunis. Tosin tietysti olisin voinut melkein ärsyyntyä Arwenin harmonisuudesta, mutta kai sen nyt voi kuitata sillä että haltiahan se on. :D Hermoileva Aragorn oli mielestäni oikein hupaisa lisä. Totta, ihmismies, joka rakastaa vaimoaan ja on vähän hätä kädessä, kun ei varmaan paljon tiedä lapsensaannista. Tosin tiedä, millaisiin tilanteisiin se on samoojana kierrellessään joutunut. o_O
Ihanasti tätä odotuksen tunnelmaa, nimenomaan, ja hyvin kaunis, pieni, rento teksti. Loppu oli ihana. :>

Pidin tästä. ^^
you spin me right round, baby, right round
like a record, baby, right round round round


Vuoden Ilopilleri 2005-2009, vuoden Humor-ficcaaja 2010. Pörr.

captainfuu.tumblr.com
captainfuu.deviantart.com
Avatar
Suetus
Örkki
Viestit: 156
Liittynyt: Pe Elo 07, 2009 9:24 pm
Paikkakunta: Siellä jossain maailman laidalla

Re: Odotusta (G)

Viesti Kirjoittaja Suetus »

Aaaww, ihanan suloinen ja koskettava. Tuo oli jotenkin niin Aragornia että hän hermoilee rakkaansa synnytyksestä eikä päästä tätä mihinkään ilman seuraneitiä. Juuri tuollaiseksi olenkin Aragornin kuvitellut, huolehtivaiseksi ja lempeäksi.
Pituutta olisi tietenkin saanut olla vähän lisää, koska olisin lukenut mielelläni enemmänkin tätä. Aragorn/Arwen paritus on yksi minunkin lemppareistani.
Ainoastaan minua häiritsi ficissä Arwenin ylenpalttinen rauhallisuus ja harmonia. Itse olisin ainakin vähintään yhtä hermona kuin Aragorn jos saisin lapsen. Mutta ehkä tuo rauhallisuus menee sen piikkiin, että Arwen on haltia.
Kiitoksia siis tästä ficistä, olet kerran taas onnistunut :)
little piece of heaven

Vuoden 2010 Frodo :3
Vastaa Viestiin