Pienen pojan murheet, G

Draamaa, angstia ja vakavia aiheita.

Valvojat: Likimeya, Andune

Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Pienen pojan murheet, G

Viesti Kirjoittaja Andune »

Täällä draamapuolella on ollut hiljaista, joten pistänpä nyt esille uuden ficcini. Tuskin tarvitsee arvaillakkaan, kestä kertoo ;)

Title: Pienen pojan murheet
Author: Andune
Rating:G
Genre:Draama
Disclaimer: Hahmot (edelleenkin) monesti ylistetyn Tolkienin, enkä tee tarinallani rahaa
Summary:Kertoo pienen pojan murheista, ja tämän pojan luulisi kaikkien tietävän :)
Feedback:Totta kai!
A/N: Tätä minun pakkomieltäni taas...pyydän sitä syvästi anteeksi. Tämä nyt on tämmöinen "tunnelmapala" ja todella lyhyt.


Arwen katseli ulos makuukammarin ikkunasta. Päivä ei ollut vielä puolessa. Ilma oli mitä ihanin. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ihanasti lämmittäen ja välillä pieni tuulenvire viilensi ulkona olevien oloa. Välillä alhaalta kaupungista kuului lapsen iloista naurua, naisten puhetta ja miehien huudahduksia toisilleen töiden lomassa. Kaikki oli rauhallista.

Kuningatar lähti makuukammarista aikeissa etsiä poikansa. Pitkälle ei hän ehtinyt etsinnöissään kun jo kuuli takaansa tuttujen askelten ja naurun äänet. Eldarion juoksi kohti äitiään ja hypähti äitinsä syliin.
”Minä etsinkin jo sinua”, Arwen sanoi.
”Miksi?”, Eldarion kysyi ja katsoi äitiään vakavan näköisenä.” Olenko tehnyt jotain väärää?”
”Voi, et toki. Ajattelin vain, että voisi olla mukavaa viettää aikaa yhdessä”. Arwen laski poikansa maahan ja he lähtivät kävelemään pitkin käytävää.
”Äiti”, Eldarion sanoi vakavasti, pientä surumielisyyttä äänessään, ”miksi isä on niin paljon poissa?” Oikeastaan poika tiesi kysymykselleen vastauksen, mutta halusi kuulla sen äidiltään. Hän halusi olla varma.
”Ymmärräthän sinä, että isäsi on hyvin kiireinen. Hän haluaisi varmasti viettää enemmän aikaa kanssasi, mutta hänellä on hoidettavanaan monia asioita jotka vievät aikaa. Tiedän, että sinusta tuntuu kurjalta, mutta tämän hetkiselle tilanteelle ei voi tehdä juuri mitään”, Kuningatar vastasi. Hän näki kuinka poika painoi päänsä alas ja tuijotteli lattiaa kävellessään. Poika kaipasi isäänsä, hän oli kuullut aina silloin tällöin isänsä teoista. Aragorn oli Eldarionille sankari, esikuva jollaiseksi itsekin halusi tulla. Arwen itsekin kaipasi Aragornin seuraa. Hän ymmärsi miehensä kiireet, mutta entä pieni poika? Miten saada poika ymmärtämään, että isällään oli kiireitä, tärkeitä tehtäviä jotka, ikävä kyllä, joskus menivät oman pojan edelle, vaikka se ei ollut tarkoitus.
”Luulenpa, että voisit tänä iltana valvoa vähän myöhempään. Saisit viettää aikaa sitten illalla isän kanssa.” Eldarionin ilme kirkastui ja hän hymyili leveästi.
He kävelivät ohi salin, josta kuului oven läpi vaimeaa puheensorinaa.
”Mitä haluaisit tehdä?”, Arwen kysyi pojaltaan.
”En oikein tiedä”, poika vastasi mietteliäänä, ”tahtoisin tietää, tarkoitan, millaisia sinun isäsi ja äitisi olivat?” Varjo käväisi Kuningattaren kasvoilla. Arwen tunsi silmiensä kostuvan ja pyyhkäisi kyyneleensä pois. Hän ei ollut pitkään aikaan ajatellut vanhempiaan. Kipeä oli tuo muisto sydämessään, mutta ajan kuluessa oli suru helpottanut ja haipunut vähäsen.
”Äiti, oletko kunnossa?”, Eldarion kysyi huolestuneena. Hän näki kuinka äitinsä pyyhkäisi silmäkulmiaan.
”Kaikki on hyvin”, Kuningatar vastasi ja pakotti hymyn kasvoilleen, ”Miksi se sinua kiinnostaa?”
”Ajattelin vain, viettivätkö he molemmat aikaa kanssasi”, poika sanoi vaisusti, ” vai olivatko he joskus kauan poissa”.
”Tuskin tiedät erästä asiaa isästäsi”, Arwen sanoi. ”Isäsi oli vasta kahden, menettäessään oman isänsä. Hänkin on joutunut olemaan yksin”. Eldarionin kasvot vakavoituvat. Hän ei pystynyt kuvittelemaan elämää ilman omaa isäänsä.

He menivät ulos Lähteenpihalle, missä Valkoinen Puu kukki ja kasvoi.
”Äiti, kuinka vanha tuo puu on? ”, Eldarion kysyi ja katseli puuta lumoutuneena.
” Puu itsessään on vielä aika nuori. Mutta sen suku on hyvin, hyvin vanha. Vanhempi Kuninkaiden sukua”.
” Sen suvun täytyy sitten olla todella vanha”, poika tokaisi, mutta Arwen oli kuulevinaan tämän äänessä pientä ihmetystä. Päivä kului Eldarionin kysellessä äidiltään milloin mistäkin asioista. Päivä taittui iltaan. Ilma alkoi viiletä ja Arwen ajatteli, että pian pitäisi mennä takaisin sisälle. Hän toivoi että Aragorn tulisi pian. Eldarion näytti surulliselta yrittäessään seistä varpaillaan nähdäkseen edes vilauksen muurin yli. Poika oli odottanut koko päivän että tapaisi isänsä. Mutta entä jos Aragornilla oli tärkeitä vieraita tai hänellä muuten menisi myöhään? Poika pettyisi pahan kerran. Arwen kääntyi katsomaan kohti ovea, ja kaikeksi onneksi näki Aragornin tulevan häntä kohti. Tämä hymyili mutta näytti hyvin väsyneeltä.
” Täällähän te olette, etsin jo teitä”, Aragorn sanoi ja suuteli hellästi vaimoaan. Eldarion varpusti edelleen nähdäkseen muurin yli. Hän ei ollut vielä huomannut isänsä tuloa.
”Hän kaipaa sinua”, Arwen sanoi hiljaa. ”Tiedän että olet kiireinen, mutta Eldarion kaipaa huomiotasi. Hän kärsii, kärsii siitä ettei näe isäänsä vasta kuin illalla. Ja minäkin haluaisin nähdä sinua enemmän. Tunnen oloni joskus niin yksinäiseksi”.
”Tiedän”, Aragorn vastasi vakavalla äänellä. ”. Monesti haluaisin vain työntää työn syrjään ja viettää aikaa kanssanne. Eldarion kasvaa koko ajan. Ennen kuin huomaankaan, hän on jo mies. Kaikki aika hänen kanssaan on arvokasta”.
”Ilma viilenee, olisi kai parasta jo mennä sisälle”, Arwen sanoi, ”alkaa jo olla myöhä”.
”Sinä voit mennä jo sisälle”, Aragorn vastasi, ” minä taidan jäädä tänne vielä Eldarionin kanssa”.
” Hyvä on”, Kuningatar vastasi ja lähti kohti ovea. Ennen sisälle menoa hän katsoi taakseen ja hymyili. Aragorn seisoi muurilla Eldarion sylissään ja kertoi tälle jotain. Eldarion kietoi kätensä isänsä kaulaan ja kysyi jotain. Aragorn alkoi taas puhua. Pojan ilme muuttui jännittyneeksi ja tarkkaavaiseksi. Kuningas kertoi pojalleen varmaankin jotain tarinaa. Arwen tiesi Eldarionin rakastavan isänsä kertomia taruja. Pojan ilmeestä näki, kuinka tämä yritti selvästi painaa mieleensä joka sanan. Kenties hän myöhemmin kertoisi samaa tarinaa omalle pojalleen.

Arwen oli jo nukkumassa, kun Aragorn tuli makuukammariin.
” Kerroitko Eldarionille taas jonkun tarinan?”, hän kysyi hymyillen.
”Kerroin”, Aragorn vastasi. Hänen ilmeensä oli huvittunut.
” Ja mistähän kerroit tällä kertaa?”
Aragorn vastasi hymyillen, ” Hän halusi tietää meidän tarinamme”.
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Minusta on mukava lukea tätä "sarjaa", jota kirjoitat Aragornin perheestä, heidän elämästään kun tiedetään niin vähän (siis ei oikeastaan mitään). On kiinnostavaa seurata, kuinka hahmosi kehittyvät eteenpäin jutusta toiseen. Eldarionilla on varmasti rankkaa, kun isä on sellainen supersankari, ja häneen varmaan kohdistuu aika kovat odotukset monelta taholta.

Oikeastaan on aika hauska sattuma, että minä kirjoitin juuri alkuviikosta jutun Boromirista ja Faramirista pikkulapsina (se ei tosin ole vielä läheskään julkaisukelpoinen), ja tavallaan tuntuu, että siinä on jotain samaa kuin tässä sinun jutussasi. Mutta en nyt sano siitä sen enempää, kun en tiedä kuinka paljon vielä päätän muokata sitä.

Pidin tuosta ilmaisusta "varpusti" - en ollut koskaan ennen kuullut tuollaista sanaa, mutta tuossa kun googletin sen huomasin, että sitä tosiaan käytetään. Sanavarastoni siis kasvoi jälleen - kiitos siitä Andune! :)

Oletko muuten ajatellut kirjoittaa Eldarionista silloin kun tämä oli nuori mies tai siitä miten tämä löysi itselleen vaimon? Minun käy tavallaan nuo kuninkaan lapset sääliksi, kun heidän elinikänsä on varmaan ainakin 200 vuotta, mutta eivät kuitenkaan voi löytää mistään yhtä pitkäikäistä puolisoa (nimittäin en usko että kukaan heistä olisi mennyt haltian kanssa naimisiin). Joten on mielenkiintoista miettiä, missä iässä he menevät naimisiin, menevätkö normaali-iässä joskus 20-40-vuotiaina ja elävät sitten sata viimeistä vuottaan leskenä, vai menevätkö vasta sitten 100-vuotiaina naimisiin ja vanhenevat yhdessä puolisonsa kanssa...

Joka tapauksessa minusta on ihana lukea tällaisia herttaisia juttuja, joita sinä kirjoittelet, Andune! Tällaisia G-tason ficcejä ei täällä Loftiksessa paljon näy, mikä on vähän sääli (englanninkielellä niitä tietysti löytyy vaikka kuinka paljon).
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune »

Voi,iso ja kaunis kiitos Mithrellas! Tuntuu vähän että musta ei ole muulla ratingilla en oikein saisi kirjoitettua mitään. Onhan mulla jo jotain vähän kirjoitettu ajasta kun Eldarion on mies. Alku alko aika hyvin mutta loppua pitää vielä miettiä. Enköhän jotain saa kuitenkin aikaiseksi :)
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Andamunda
Örkki
Viestit: 62
Liittynyt: Pe Maalis 31, 2006 4:46 pm

Viesti Kirjoittaja Andamunda »

Oi, hellyyttävä ficci. Ihanaa, kun Aragorn kertoi Eldarionille itsensä ja Arwenin tarun, ja että Aragornilla kuitenkin töittensä lomassa liikenee aikaa rakkaalle pojalleen. :)

Joitain pieniä kirjoitusvirheitä hyppäsi silmille, mutta en nyt jaksa ruveta viilaamaan pilkkua. :wink:
Kuinka myurä sai housut?
Niénor
Samooja
Viestit: 481
Liittynyt: To Maalis 04, 2004 9:31 pm

Viesti Kirjoittaja Niénor »

Ensimmäinen kommenttini n. 10 kuukauteen. *eläköön-huutoja*

Ficcisi oli varsin hellyttävä. Eldarion oli juuri sellainen kuin kuvittelin hänen olevan lapsena. Mikä hassuinta, Arwen kuulosti ihan kotiädiltä ja Aragorn kuin iskä, joka on vain tylsissä toimistöissä eikä koskaan kerkeä kotiin. Pitää nyt tässä välissä kysyä, että oletko jatkamassa tätä?

Ja nyt pikkunipo täti iskee. Peljätkää. Ensimmäisestä kappaleesta
Arwen katseli ulos makuukammarin ikkunasta. Päivä ei ollut vielä puolessa. Ilma oli mitä ihanin.
Lauseet töksähtävät vähän. Päivä ei ollut vielä puolessa. Ilma oli mitä ihanin. Niistä tulee hieman töksähtävän oloista. Esim. lausetta voisi yhdistää esim. Päivä ei ollut vielä puolessa ja ilma oli mitä ihanin. Tekstistä tulisi sujuvaa luettavaa, mutta se on vain minun pikku mielipiteeni. Loppu kappale oli oikein mukavaa luettavaa, ihanaa kun kommentoit tavistenkin tekemisiä! Kaikki oli rauhallista. - tuohon vosi laittaa: Kaikkialla oli rauhallista

Eladarion on todella symppis! Tuollainen pieni poika, joka ihannoi isäänsä ja haluaisi tietää lisää vanhemmistaan ja muista asioista. Niin kuin se kohta, missä Arwen lupasi pojalleen että tämä saa valvoa pitempään että Eladarion kerkeäsi jutella kiireisen isänsä kanssa. Ja pikku pojan kasvot kirkastuvat *kaappaa Eldarionin syliinsä ja rutistaa sitä*
Hän halusi olla varma.
Tässä kohdassa aloin miettiä mistä asiasta hän halusi olla varma.
Hän näki kuinka äitinsä pyyhkäisi silmäkulmiaan.
Ilmeisesti vain pieni virhe. Tähän voisi laittaa: Hän näki kuinka hänen äitinsä/äiti pyyhkäisi silmäkulmiaan.

Arwenin tuska erotessaan vanhemmistaan on tullut mukavasti esiin.
Mutta sen suku on hyvin, hyvin vanha. Vanhempi Kuninkaiden sukua”.


Tässä kohdassa aloin miettimään puuttuisikohan tästä jotakin? Vanhempi Kuninkaiden sukua??
Eldarion näytti surulliselta yrittäessään seistä varpaillaan nähdäkseen edes vilauksen muurin yli.


*rutistaa tiukemmin Eldarionia että poika alkaa uhkaavasti näyttää siniseltä* Olet kyllä tehnyt Eladarionista hellyyttävän. Pisteet siitä ^^ Mutta mikä ihmeen varpusti??
Loppukappale oli kaunis. Eldarionin keskustelu isänsä kanssa ja Arwen kysyy sitten että mitäs kerroit. Loppukappale on ihan jättebra, überscön XDD. quottaan sen vielä tähän ^^
Arwen oli jo nukkumassa, kun Aragorn tuli makuukammariin.
” Kerroitko Eldarionille taas jonkun tarinan?”, hän kysyi hymyillen.
”Kerroin”, Aragorn vastasi. Hänen ilmeensä oli huvittunut.
” Ja mistähän kerroit tällä kertaa?”
Aragorn vastasi hymyillen, ” Hän halusi tietää meidän tarinamme”.
Kohtalon valtias

"How do you pick up
the threads of an old life?
How do you go on
when in your heart
you begin to understand
there is no going back"


Ken Follett - TAIVAAN PILARIT
Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune »

Andamunda: Olisit vain maininnut niistä kirjoitusvirheistä :) Ihanaa että pidit.

Niénor:
Tässä kohdassa aloin miettimään puuttuisikohan tästä jotakin? Vanhempi Kuninkaiden sukua??
Mitä siitä mahdollisesti puuttuisi? Mieleen ei tule mitään :?
No mutta silti vallan ihastuttavaa että pidit tästä. Ja varpustaa=seistä varpaillaan, on ihan Suomen kielen sana :) Jatkoa tässä suunnitellaan, harppaan vähän vuosien yli, tekeillä siis ficci jossa Eldarion on jo mies, tai ainakin "mies" :)
Ja pitääpä miettiä tuota Mithrellasin ehdotusta Eldarion vaimosta. Olen niin parantumaton romantikko että pakko heidän on rakastua :) Jos joskus sellaisen kirjoitan niin se varmaan menee tuonne Romance-puolelle,kenties? Mutta kun vain saisi idean vaimon nimestä, syntyperästä jne.
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Silvertiggy
Puolituinen
Viestit: 250
Liittynyt: La Maalis 04, 2006 6:25 pm
Paikkakunta: Edoras

Re: Pienen pojan murheet, G

Viesti Kirjoittaja Silvertiggy »

Älä hirtä minua, mutta:

"...kun jo kuuli takaansa tuttujen askelten ja naurun äänet. "
-Mietin vain, voiko askeleiden perusteella tuntea ihmisen...

"Hän näki kuinka äitinsä pyyhkäisi silmäkulmiaan."
-Samaa kuin Niénor.



'”Tuskin tiedät erästä asiaa isästäsi”, Arwen sanoi. ”'
-Tämän olisi voinut kirjoittaa (tai siis olisin itse ainakin kirjoittanut) Arwen sanoi yrittäen oll puhumatta omista vanhemmistaan tai Arwen sanoi ja yritti välttää puhumasta vanhemmistaan tjs.

Arwen oli jo nukkumassa, kun Aragorn tuli makuukammariin.
-Tässä tuli mieleen, että jos Arwen oli jo nukkumassa, niin miten hän sitten kyseli mieheltään? Unissaanko?

Olihan tämä kerrassaan taas ihanan ihanan ihana tarina! Kivaa tosiaan lukea kuningasperheen elämästä kun siitä ei paljoa tiedetä! Ruusuja ruusuja!
Blast off
It's party time
And where the fuck are you?
Where the fuck are you?
Why don't presidents fight the war?
Why do they always send the poor?



Ava made by me.
Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune »

Tarkoitin tuolla "nukkumassa" sanalla makaamista sängyssä ja unen odottamista :)
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Silvertiggy
Puolituinen
Viestit: 250
Liittynyt: La Maalis 04, 2006 6:25 pm
Paikkakunta: Edoras

Viesti Kirjoittaja Silvertiggy »

Selvä. :D
Blast off
It's party time
And where the fuck are you?
Where the fuck are you?
Why don't presidents fight the war?
Why do they always send the poor?



Ava made by me.
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Ja pitääpä miettiä tuota Mithrellasin ehdotusta Eldarion vaimosta. Olen niin parantumaton romantikko että pakko heidän on rakastua Jos joskus sellaisen kirjoitan niin se varmaan menee tuonne Romance-puolelle,kenties? Mutta kun vain saisi idean vaimon nimestä, syntyperästä jne.
Minäkin olen tätä asiaa vähän miettinyt ja pitää nyt ihan korjata tuota edellisen viestini väitettä siitä, ettei Eldarion voisi löytää itselleen yhtä pitkäikäistä vaimoa - itse asiassa luulisin että pohjoisen dúnedainin joukosta sellainen voisi löytyä, koska Númenorin veri säilyi siellä puhtaampana. Mutta en kyllä tiedä heikäläisistä yhtikäs mitään, mutta kaipa sinne pohjoiseen vielä jäi niitä Sormuksen sodan jälkeenkin. Oikeastaan olen kyllä itse ajatellut että Eldarion menisi Faramirin nuorimman tyttären kanssa naimisiin, mutta Andune on tietysti vapaa tekemään oman ratkaisunsa (ja odotan sitä jännityksellä). :)
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune »

Minulla itsellä on joku ihme ajatus takaraivossa, mutta minusta pidetään Käskynhaltijan ja Kuninkaan suvut ihan vaan erillään :) Ja vaikka ne kuinka rakastaisivat toisiaan, minulle tulisi vain mieleen pakkoavioliitto....anteeksi, mutta tämä on minun mielipiteeni,en osaa pukea sitä oikein sanoiksi
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Joo, olet kyllä oikeassa siinä, ettei Eldarionin ja Fírielin (se on Faramirin tyttären nimi :)) liitto kyllä ole maailman paras idea, mutta en minä sitä pakkoavioliittona näkisi. Nimittäin olen varma, että Elessar vastustaisi suuresti jos hänen poikansa menisi naimisiin niin nuorena (30 v. tai jotain...). Tuo Fíriel saattaisi jopa ehtiä kuolla ennen kuin Eldarionista tulee kuningas. Ja onko se sitten hauskaa kun ei ole kuningatarta tai sellainen vanha mummeli siellä salskean Eldarionin rinnalla. Mitä tulee käskynhaltijan ja kuninkaan sukujen erillään pitämiseen, niin ihan järkevältä se kuulostaa, mutta minä vain vähän huolestuneena mietin sitä, löytyykö Keski-Maasta enää yhtään sellaista ylimysperhettä, joka ei olisi sukua Faramirin perheelle (käsittääkseni Keski-Maassa oltiin tarkkoja sen suhteen etteivät esim. serkukset menneet naimisiin). Tuo kuninkaan suvusta puolison ottaminen olisi terveellistä ihan geeniperimääkin ajatellen :). Mutta minulla on kyllä sellainenkin mielessä, että Faramirin nuoremman pojan poika naisi yhden Aragornin tyttäristä.
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Voioioi.... *typerä hymy*

Suloinen ficci, Eldarion oli niin suloinen kuin pikkupoika vain voi olla :D . Idea ja aihe olivat aivan mahtavia, mistä tämänkin idea oikein syntyi?

Pikkuvirheitä löytyi, mutta eivät ne muuten kuin pistivät hiukan silmään. Ja minusta tuo Hän näki kuinka äitinsä pyyhkäisi silmäkulmiaan oli ihan ymmärrettävä eikä kaipaa mitään lisää. Kyllä tuollaisiakin lauseita löytyy!

Hmm.. Jotain piti vielä sanoa... :roll: Hatara pää ei toimi, no, lisään sitten jos muistan...

Ja sitten se mistä on pakko mainita.
” Hän halusi tietää meidän tarinamme”. *vinkuu* Mistä oikein taiot näitä? Tuo oli niin ihana. Yksinkertaisesti. Ja mahdottoman kaunis loppu saman tien. Jotkut osaavat kirjoittaa kauniita loppuja.

Ja odottelen tuota miltei lupaamaasi romance-juttua, sellainen olisi kiva lukea ja lukisin heti, jos sellainen olisi... *vinkkinä vaan' :wink:
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune »

Kääk, ei näitä vanhoja saa kaivella esiin :oops: :)

Nerwen:Kiitos kiitos! Pidän itsekin Eldarionia aika suloisena tässä :roll: Mistä tämäkin idea syntyi, ei mitään tietoa. Tyyliä "nyt tekee mieli kirjoittaa Eldarionista" tai sitten koulussa on alkanut kirjoittaa tunnilla jotakin pätkää ja sitten syntyi tämä. Tämän kirjoittamisesta on jo aikaa, joten mahdotonta sanoa mistä idea alunperin lähti. Pidän itsekin tuosta lopusta :)
Ja odottelen tuota miltei lupaamaasi romance-juttua, sellainen olisi kiva lukea ja lukisin heti, jos sellainen olisi... *vinkkinä vaan';)
Itse asiassa olen kirjoittanut tuota romance-ficciä :) Aloitin kirjoittamisen varmaan vuosi sitten :roll: ja ekaa lukua olis tarkoitus laittaa maaliskuun aikana. Lukuja on ihan kivasti valmiina, olis enemmänki mutta kun kannettavan kiintolevy päätti silloin räjähtää niin sinne meni kaikki. Onneksi Annatarilla oli lukuja tallessa. Nyt kaikki on turvassa muistitikulla, enää en tietokoneisiin luota :)
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Piratesse
Vitam Piratae Aligo
Viestit: 781
Liittynyt: Su Marras 06, 2005 11:26 pm
Paikkakunta: Shin-Ra HQ

Viesti Kirjoittaja Piratesse »

Mitä ihmettä? Minä olen varmasti kommentoinnut tätä aikaisemmin. Ihan varmasti olen, mutta missä se kommentti oikein on? Ei saata käsittää :shock: Tai sitten minun on pitänyt kommentoida ja se on vain jäänyt. Oivoi, anteeksi sähläämiseni.

Tämä oli suloinen ja aito. Ne ovat nyt ne kaksi sanaa, mitä tästä nousee päälimmäiseksi. Olet saanut kuvattua kuningasperheen elämää herttaisesti ja kaikki tuntuivat hyvin aidoilta ihmisiltä.

Ääh, pahoittelut vielä tästä kommentoimattomuussäädöstäni (mikä sana!) ja lyhykäisestä palautteesta.
Vuoden tulokas 2006/ Vuoden Originaalikirjoittaja 2007/2008
Vastaa Viestiin