Tahj Haukkis - Elflian Hyvyyden Kakkara NC-17
Lähetetty: Pe Heinä 07, 2006 2:39 pm
Title: Tahj Haukkis - Elfian Hyvyyden Kakkara NC-15
Author: Blitzkrieg
Rating: NC-17 (yksi slash kohtaus tulee olemaan)
Pairing: Tahj/Kaisla
Genre: Draama/Seikkailu/Yksi Slash juttu.
Warning: Jossain kohdin väkivaltaa/Slash
Summary: Hobbitilassa vietetään kevätjuhlaa ja Tahjin jo piloille mennyt juhlailo , muuttuu kauhuksi, kun kesken juhlien kylä saa tietää, että Tahjin isä, Tikko Haukkis sairastuu salaperäiseen Mordorin rokkoon. Seuraavana päivänä tulee tietoon, että Tahjin vihaaman Murtlel Räppänän isä saa tartunnan myös. Siitä tuleekin sotku, sillä ainoa parannus keino on salaperäinen Elflian Hyvyyden Kakkara, jota kasvaa vain yksi kappale Ered Luinin vuorilla kaukana Luoteessa ja koko kukka pitää syöttää vain toiselle, Kylän kunnioitettu Samwais Gamgi päättä, että he kilpailevat siitä kumpi ehtii ensin, se saa sen, joka ehtii ensin kukan luo. Tahj joutuu elämänsä vaarallisimpaan seikkailuun täynnä kommeluksia ja ongelmia, joiden myötä hän toivoo olevansa kotona isänsä kanssa pellolla.
A/N: Tää fici syntyi hetken mielijohteesta ja aloin miettiä tätä enemmän ja sit keksin tän tarinan kunnolla. En osaa sanoa tästä oikein mitään just nyt.
FeedBack: Ehdottomasti kyllä.
=========================================
Tahj Haukkis - Elflian Hyvyyden Kakkara
Luku 1. Mordorin Mustat pilvet
Maailma on taas ennallaan. Mordor on kaatunut ja rauha raikaa.
Voi kuinka kaunis maa onkaan, kun se puhkeaa kauniiseen kukkaan ja paljastaa taivaalliset piirteensä ja hajut joita kevään lapsi haistelee, joka päivä.
Jokainen meistä on kokenut menetyksen surun Mordorin ja soruksen sodan aikana, örkkejä selviytyi sodasta, mutta nämä ovat nykyään paenneet syvimpiin koloihinsa ympäri Keski-Maata toivoen ja pysyen siellä häpeälliseen kuolemaansa saakka. Ne tekevät kyllä pieniä ryöstöjä joksus, mutta yleisimmin ne ovat häpeissään ja suruissaan piilossa ja ikävöivät Sauronin vallan aikoja.
Mutta Mordor jätti jälkeensä, vielä jotain pahaa, jota kukaan ei osannut odottaa. Tuhoutuneen Tuomio vuoren uumenista nousi paha pilvi röykkiö, joka keräsi kirottua vettä itseensä Mordorin lähteestä ja pilvi alkoi edetä Keski-Maahan. Gondorin tietäjät arvioivat pilven suuntaa ja päivää jolloin se sataisi julmat pahuuden vetensä Keski-Maan kauniiseen maaperään päiviä. pari viikkoa myöhemmin se arvioitiin ja sanottiin ettei pilvi sataisi Keski-Maahan, vaan kaukana merellä. Tietäjät tekivät kuitenkin virheen. Pilvestä satoi vain kaksi ''vaivaista'' pisaraa.
Ne putosivat helisten pienen Hobbitti kansan kodin Konnun yllä Huhtikuun 6. päivänä. Ensimmäisenä pudonneen paikka ei tiedetä, mutta tiedetään, että toinen putosi klo 13.45 aamupäivällä erään vanhan haukkiksen vesimukiin.
Kontun jokainen asukas oli sulkeutunut pieneen koloonsa, kun nuo mustat pahuuden omaiset pilvet laskeutuivat pikkuruisen Kontun päälle kummittelemaan. Hobiteja kismitti myös se että kevät juhlien seremnoia on 3 päivän päässä ja paljonm tekemistä oli vielä. Hobitit ihmettelivät, että noin mustat pilvet eivät sataneet pisaraakaan, mutta jyrisivät uhmakkaasti, kuin vihaiset hukat saalista syödessään. Sadetta he odottivat, mutta sitä ei tullut, mutta ei kannattanut jättää asioita yhden kortin varaan, jos se tulee sittenkin.
Kevät juhlien telttojen rakennus tarpeet, pöydät ja muut tarpeet kevät juhlia varten lojuivat orpoina isonkiviaidan takana kauniin vihreällä niityllä, jonne juhlat aioittiin pistää pystyyn. Töitä oli pakko jatkaa, mtta hobittien pelko katosateesta oli liian suuri.
''Tahj!'', pikkuruinen rouva Haukkis huusi pienellä kimeällä äänellä heidän maanalaisen kotinsa pyöreältä ovelta. Rouva Haukkis oli sukunsa pienin jäsen ja häpesi sitä suuresti. hän oli syntyeässään normaalin hobbitti-vauvan kokoinen, mutta hänen kasvunsa oli keskeytynyt jo 10-vuotiaana, kun hän oli noin 149 cm pitkä ja hobbitit olivat yleensä 90-120 centtiä korkeita. Herra Tikko Haukkis oli kuitenkin nainut tuon viehättävän naisen, vanhempien estelyistä piittaamatta jotka olivat, niin toivoneet poikansa naivan heidän sukunsa kaltaisen suositun tytön, mutta hän naikin epäsuositun hiirulaisen ja Herra Haukkis oli siitä ylpeä.
Rouva Haukkis vilkaisi mieheensä, joka nukkui pienellä hirsituolilla yöpöydän vieressä mukikädessään ja heidän kananansa juoksentelivat ympäri pihaa njokkien maata.
''Tikko!'', Rv. Haukkis huudahti.
Vanha hobbitti nosti päänsä ylös ja katseli kullanrukseilla silmillä vaimoaan terävästi, mutta väsyneesti.
''Oletko nähnyt Tahjia?'', vaimo kysyi huolestunjeella äänellä ja pyyhki ruskeita hiuksia kasvoiltaan korvan taakse.
''En... Ei kai hän ole ulkona?'', Herra Haukkis kysyi.
''On hän ja mitä sinäkin teet täällä ulkona täällä ilmalla?'', vaimo kysyi tiukasti ja osoitti taivaalle.
Tikko vilkaisi ensin pahuuden ja synkkyyden värjäämälle taivaalle ja sitten pihalla löntysteleviin kanoihinsa ja samalla odottamatta pienikokoinen musta pisara putosi hiljaisesti plumpsahaten Herra Haukkiksen mukiin sekoittuen puhtaan ja kirkkaan veden kanssa alkaen värjätä sitä pimeyden mustaksi muuttamatta makua miksikään.
''Hae sinä poika! minä kerään nuo pahuksen kotkottajat kasaan!'', Herra Haukkis sanoi.
Vaimo hymähti, otti kiinni hameestaan ja lähti pihasta vikkelästi juosten kohti hobbittilan kulmia mutisten kiivaasti jotain miehistä.
''Naiset. Kyllä ne ovat silti sydämmessään kauniita ja välittäviä...'', Tikko sanoi ja joi ''vetensä'' yhdellä kulauksella ja tunsi raikkauden, kun vesi liukui ihanasti mahalaukkuun ja toi lisää tarmoa.
Tahj näki kauniita unia kesä juhlosta, perheestään ja etenkin Kaislasta.
Kaisla oli eräs hobbittilan kauneimmista tytöistä, joka asui Hobbitilan perällä siskonsa kanssa. Tahj hymyili unissaan, kun hän näki nuo vaaleanpunaiset huulet mielessään ja tunsi himoa suudella niitä. Kaisla oli kaunein hänen mieleensä ja eikä kukaan muu. Hnäellä oli kiharaiset vaaleat hiukset, jotka kimalsivat auringossa, kuin kulta. Hänellä oli Tahjin tavoin vihreät silmät. Hän pukeutui yleens äsiihen kauniiseen vihreään hammeseen jonka helmoihin oli ommeltu oikeita auringon kukkia.
Mutta Tahj sai vain unelmoida hänestä, sillä hän oli vain typerä hobitti, jota noin kaunis ei huomaisi. Hän oli jutellut hänen kanssaan, mutta yleensä hän ei opikein huomannut häntä.
Hän näki vain Tahjin inhokin Murlel Räppänän. Hän ja Tahj olivat ennen läheisiä ystäviä, mutta kun Kaisla ilmestyi heidän elämäänsä. He olivat kilpailleet tytön huomiosta ja Murlel oli vienyt fvoiton aina ja Tahj-parka oli jäänyt taakse. Tahj in ilme happani noista unista.
Tahj oli kyllä melko reipas ja luotettava hobitti, jolta ei puuttunut älyä eikä oveluutta. Hänellä oli vaalean ruskeat pitkät kiharat hiukset. Hänen kavonsa olivat suhteellisen nuorehkot, mutta ilman pientä sänkipartaa hän olisi pikkupojan näköinen, hupsu ja vekkuli poika, jolla oli iso mielikuvitus.
Hänen unensa keskeytyivät, kun hän kuuli tutun kimeän äänen. Hän heräsi ja katseli ympärilleen, mutta näki vain sakeita oksastoja. Hnä muisti nukahtaneensa puuhun.
''Tahj! Missä olet?'', Äiti huusu.
''Olen tääl...'', Tahj huusi, mutta hänen jalkansa lipsahti ja hän putosi oksalta, jolla hän lepäsi. Hnä oli puun latvassa ja se oli kivulias pudotus ala, kun hän iskeytyi monenlaisiin oksiin, mutta ei saanut vammoja. Pian hän mätkähti mahalleen puun juureen ja voivotti siinä.
Hän tunsi kuhmun kehittyvän päähän.
Tahj nosti päätään ja näki äitinsä jalat. Tämä kumartui poikansa eteen ja silmiäili Tahjia.
''Eikö isä ole sanonut, että puissa ei kannata kiivetä, jos ei osaa varoa.'', Rouva Haukkis sanoi.
''juu, mut...'' Tahj sanoi, mutta Äit kaappasi hänet syliinsä ja rutisti kovaa.
''Voi kulta! Topivottavasti ei käynyt pahasti!'', äiti sanoi.
''He... Äiphi päähtä irt..'', Tahj mumisi.
Anteeksi pyydellen äiti päästi pojastaan irti. Samalla kuului taas hirveän petollisen kauhea jyrähdys ja salamkin välähti.
''Nyt äkkiä kotiin.'', Tahjin äiti sanoi ja nosti poikansa ylös ja veti tätä kädestä mukanaan kotiin päin, kun maailma tummui pimeyteen entisestään.
Tahj istahti huoneensa työpöydän ääreen ja pani palavan kynttilän pöydälle. Pimeys oli nyt täysin vallannut Konnut perukoita myöten ja kynttilä valaisi mukavasti huonetta. Tahjin is-ä ei ollut huutanut hänelle, kun äiti taltutti hänet kotiin. Hän oli ollut ilmeisen rauhallaninen ja nyt hänellä oli pieni vatsakipu ja hän lepäsi vuoteessaan äidin kanssa tekemässä yksityisiä asioitaan. Tahj kuuli sängyn narina, mutta hän vähät välitti siitä. Hnä oli päättänyt kirjoittaa kirjeen isoisälleen, joka asui nykyään Rohanissa vaimonsa kanssa. He olivat muuttaneet sinne, jo silloin, kun Tahj oli vasta taapero ja isänsä kehoituksesta hän oli saanut itselleen läheisen kirjeystävän.
Tahjia inhotti vain postin hitaus. kyllä kirjekyyhkyt olivat nopeita, mutta kuitenkin hidasta. Joskus kirjeen tulo kesti kuukauden, mutta useimmiten neljä viisi viikkoa. Tahj kastoi sulkakynän musteesen hiljaa ja alkoi raapusta hienolla käsialalla tekstiään paperiin.
Parahin isoisä Haukkis.
Miten siellä Rohanissa menee? Meillä menee varsin hyvin, mutta nyt Konnun ylle on laskeutunut suuri mustapimeys, joka on tukahduttanut viimeisetkin lämpimät auringon säteet ja antaa meille vain säkkipimeyden. Kevät juhlien teko on keskeytetty ja toivomme, että pilvet väistyvät pian ja valmistelut jatkuvat.
Itse en voi viedä kirjettä, kuin vasta silloin kun pilvet ovat väistyneet, mutta kai sekin aika pian koittaa. Hyvää 89-vuotis päivää sinulle vielä rakas isoisä. anteeksi, jos ne tulevat myöhässä.
Rakkaudella: Parahin lapsen lapsesi Tahj Haukkis.
Tahj kääri varovasti kirjeen kasaan ja tunki laittoi sen varovasti kuoreen ja nuoli ja sulki sen. Samalla hän vajosi ajatuksiinsa ja näki Kaislan silmissään taas ja nukahti unelmiinsa uudelleen.
JATKUU...
Author: Blitzkrieg
Rating: NC-17 (yksi slash kohtaus tulee olemaan)
Pairing: Tahj/Kaisla
Genre: Draama/Seikkailu/Yksi Slash juttu.
Warning: Jossain kohdin väkivaltaa/Slash
Summary: Hobbitilassa vietetään kevätjuhlaa ja Tahjin jo piloille mennyt juhlailo , muuttuu kauhuksi, kun kesken juhlien kylä saa tietää, että Tahjin isä, Tikko Haukkis sairastuu salaperäiseen Mordorin rokkoon. Seuraavana päivänä tulee tietoon, että Tahjin vihaaman Murtlel Räppänän isä saa tartunnan myös. Siitä tuleekin sotku, sillä ainoa parannus keino on salaperäinen Elflian Hyvyyden Kakkara, jota kasvaa vain yksi kappale Ered Luinin vuorilla kaukana Luoteessa ja koko kukka pitää syöttää vain toiselle, Kylän kunnioitettu Samwais Gamgi päättä, että he kilpailevat siitä kumpi ehtii ensin, se saa sen, joka ehtii ensin kukan luo. Tahj joutuu elämänsä vaarallisimpaan seikkailuun täynnä kommeluksia ja ongelmia, joiden myötä hän toivoo olevansa kotona isänsä kanssa pellolla.
A/N: Tää fici syntyi hetken mielijohteesta ja aloin miettiä tätä enemmän ja sit keksin tän tarinan kunnolla. En osaa sanoa tästä oikein mitään just nyt.
FeedBack: Ehdottomasti kyllä.
=========================================
Tahj Haukkis - Elflian Hyvyyden Kakkara
Luku 1. Mordorin Mustat pilvet
Maailma on taas ennallaan. Mordor on kaatunut ja rauha raikaa.
Voi kuinka kaunis maa onkaan, kun se puhkeaa kauniiseen kukkaan ja paljastaa taivaalliset piirteensä ja hajut joita kevään lapsi haistelee, joka päivä.
Jokainen meistä on kokenut menetyksen surun Mordorin ja soruksen sodan aikana, örkkejä selviytyi sodasta, mutta nämä ovat nykyään paenneet syvimpiin koloihinsa ympäri Keski-Maata toivoen ja pysyen siellä häpeälliseen kuolemaansa saakka. Ne tekevät kyllä pieniä ryöstöjä joksus, mutta yleisimmin ne ovat häpeissään ja suruissaan piilossa ja ikävöivät Sauronin vallan aikoja.
Mutta Mordor jätti jälkeensä, vielä jotain pahaa, jota kukaan ei osannut odottaa. Tuhoutuneen Tuomio vuoren uumenista nousi paha pilvi röykkiö, joka keräsi kirottua vettä itseensä Mordorin lähteestä ja pilvi alkoi edetä Keski-Maahan. Gondorin tietäjät arvioivat pilven suuntaa ja päivää jolloin se sataisi julmat pahuuden vetensä Keski-Maan kauniiseen maaperään päiviä. pari viikkoa myöhemmin se arvioitiin ja sanottiin ettei pilvi sataisi Keski-Maahan, vaan kaukana merellä. Tietäjät tekivät kuitenkin virheen. Pilvestä satoi vain kaksi ''vaivaista'' pisaraa.
Ne putosivat helisten pienen Hobbitti kansan kodin Konnun yllä Huhtikuun 6. päivänä. Ensimmäisenä pudonneen paikka ei tiedetä, mutta tiedetään, että toinen putosi klo 13.45 aamupäivällä erään vanhan haukkiksen vesimukiin.
Kontun jokainen asukas oli sulkeutunut pieneen koloonsa, kun nuo mustat pahuuden omaiset pilvet laskeutuivat pikkuruisen Kontun päälle kummittelemaan. Hobiteja kismitti myös se että kevät juhlien seremnoia on 3 päivän päässä ja paljonm tekemistä oli vielä. Hobitit ihmettelivät, että noin mustat pilvet eivät sataneet pisaraakaan, mutta jyrisivät uhmakkaasti, kuin vihaiset hukat saalista syödessään. Sadetta he odottivat, mutta sitä ei tullut, mutta ei kannattanut jättää asioita yhden kortin varaan, jos se tulee sittenkin.
Kevät juhlien telttojen rakennus tarpeet, pöydät ja muut tarpeet kevät juhlia varten lojuivat orpoina isonkiviaidan takana kauniin vihreällä niityllä, jonne juhlat aioittiin pistää pystyyn. Töitä oli pakko jatkaa, mtta hobittien pelko katosateesta oli liian suuri.
''Tahj!'', pikkuruinen rouva Haukkis huusi pienellä kimeällä äänellä heidän maanalaisen kotinsa pyöreältä ovelta. Rouva Haukkis oli sukunsa pienin jäsen ja häpesi sitä suuresti. hän oli syntyeässään normaalin hobbitti-vauvan kokoinen, mutta hänen kasvunsa oli keskeytynyt jo 10-vuotiaana, kun hän oli noin 149 cm pitkä ja hobbitit olivat yleensä 90-120 centtiä korkeita. Herra Tikko Haukkis oli kuitenkin nainut tuon viehättävän naisen, vanhempien estelyistä piittaamatta jotka olivat, niin toivoneet poikansa naivan heidän sukunsa kaltaisen suositun tytön, mutta hän naikin epäsuositun hiirulaisen ja Herra Haukkis oli siitä ylpeä.
Rouva Haukkis vilkaisi mieheensä, joka nukkui pienellä hirsituolilla yöpöydän vieressä mukikädessään ja heidän kananansa juoksentelivat ympäri pihaa njokkien maata.
''Tikko!'', Rv. Haukkis huudahti.
Vanha hobbitti nosti päänsä ylös ja katseli kullanrukseilla silmillä vaimoaan terävästi, mutta väsyneesti.
''Oletko nähnyt Tahjia?'', vaimo kysyi huolestunjeella äänellä ja pyyhki ruskeita hiuksia kasvoiltaan korvan taakse.
''En... Ei kai hän ole ulkona?'', Herra Haukkis kysyi.
''On hän ja mitä sinäkin teet täällä ulkona täällä ilmalla?'', vaimo kysyi tiukasti ja osoitti taivaalle.
Tikko vilkaisi ensin pahuuden ja synkkyyden värjäämälle taivaalle ja sitten pihalla löntysteleviin kanoihinsa ja samalla odottamatta pienikokoinen musta pisara putosi hiljaisesti plumpsahaten Herra Haukkiksen mukiin sekoittuen puhtaan ja kirkkaan veden kanssa alkaen värjätä sitä pimeyden mustaksi muuttamatta makua miksikään.
''Hae sinä poika! minä kerään nuo pahuksen kotkottajat kasaan!'', Herra Haukkis sanoi.
Vaimo hymähti, otti kiinni hameestaan ja lähti pihasta vikkelästi juosten kohti hobbittilan kulmia mutisten kiivaasti jotain miehistä.
''Naiset. Kyllä ne ovat silti sydämmessään kauniita ja välittäviä...'', Tikko sanoi ja joi ''vetensä'' yhdellä kulauksella ja tunsi raikkauden, kun vesi liukui ihanasti mahalaukkuun ja toi lisää tarmoa.
Tahj näki kauniita unia kesä juhlosta, perheestään ja etenkin Kaislasta.
Kaisla oli eräs hobbittilan kauneimmista tytöistä, joka asui Hobbitilan perällä siskonsa kanssa. Tahj hymyili unissaan, kun hän näki nuo vaaleanpunaiset huulet mielessään ja tunsi himoa suudella niitä. Kaisla oli kaunein hänen mieleensä ja eikä kukaan muu. Hnäellä oli kiharaiset vaaleat hiukset, jotka kimalsivat auringossa, kuin kulta. Hänellä oli Tahjin tavoin vihreät silmät. Hän pukeutui yleens äsiihen kauniiseen vihreään hammeseen jonka helmoihin oli ommeltu oikeita auringon kukkia.
Mutta Tahj sai vain unelmoida hänestä, sillä hän oli vain typerä hobitti, jota noin kaunis ei huomaisi. Hän oli jutellut hänen kanssaan, mutta yleensä hän ei opikein huomannut häntä.
Hän näki vain Tahjin inhokin Murlel Räppänän. Hän ja Tahj olivat ennen läheisiä ystäviä, mutta kun Kaisla ilmestyi heidän elämäänsä. He olivat kilpailleet tytön huomiosta ja Murlel oli vienyt fvoiton aina ja Tahj-parka oli jäänyt taakse. Tahj in ilme happani noista unista.
Tahj oli kyllä melko reipas ja luotettava hobitti, jolta ei puuttunut älyä eikä oveluutta. Hänellä oli vaalean ruskeat pitkät kiharat hiukset. Hänen kavonsa olivat suhteellisen nuorehkot, mutta ilman pientä sänkipartaa hän olisi pikkupojan näköinen, hupsu ja vekkuli poika, jolla oli iso mielikuvitus.
Hänen unensa keskeytyivät, kun hän kuuli tutun kimeän äänen. Hän heräsi ja katseli ympärilleen, mutta näki vain sakeita oksastoja. Hnä muisti nukahtaneensa puuhun.
''Tahj! Missä olet?'', Äiti huusu.
''Olen tääl...'', Tahj huusi, mutta hänen jalkansa lipsahti ja hän putosi oksalta, jolla hän lepäsi. Hnä oli puun latvassa ja se oli kivulias pudotus ala, kun hän iskeytyi monenlaisiin oksiin, mutta ei saanut vammoja. Pian hän mätkähti mahalleen puun juureen ja voivotti siinä.
Hän tunsi kuhmun kehittyvän päähän.
Tahj nosti päätään ja näki äitinsä jalat. Tämä kumartui poikansa eteen ja silmiäili Tahjia.
''Eikö isä ole sanonut, että puissa ei kannata kiivetä, jos ei osaa varoa.'', Rouva Haukkis sanoi.
''juu, mut...'' Tahj sanoi, mutta Äit kaappasi hänet syliinsä ja rutisti kovaa.
''Voi kulta! Topivottavasti ei käynyt pahasti!'', äiti sanoi.
''He... Äiphi päähtä irt..'', Tahj mumisi.
Anteeksi pyydellen äiti päästi pojastaan irti. Samalla kuului taas hirveän petollisen kauhea jyrähdys ja salamkin välähti.
''Nyt äkkiä kotiin.'', Tahjin äiti sanoi ja nosti poikansa ylös ja veti tätä kädestä mukanaan kotiin päin, kun maailma tummui pimeyteen entisestään.
Tahj istahti huoneensa työpöydän ääreen ja pani palavan kynttilän pöydälle. Pimeys oli nyt täysin vallannut Konnut perukoita myöten ja kynttilä valaisi mukavasti huonetta. Tahjin is-ä ei ollut huutanut hänelle, kun äiti taltutti hänet kotiin. Hän oli ollut ilmeisen rauhallaninen ja nyt hänellä oli pieni vatsakipu ja hän lepäsi vuoteessaan äidin kanssa tekemässä yksityisiä asioitaan. Tahj kuuli sängyn narina, mutta hän vähät välitti siitä. Hnä oli päättänyt kirjoittaa kirjeen isoisälleen, joka asui nykyään Rohanissa vaimonsa kanssa. He olivat muuttaneet sinne, jo silloin, kun Tahj oli vasta taapero ja isänsä kehoituksesta hän oli saanut itselleen läheisen kirjeystävän.
Tahjia inhotti vain postin hitaus. kyllä kirjekyyhkyt olivat nopeita, mutta kuitenkin hidasta. Joskus kirjeen tulo kesti kuukauden, mutta useimmiten neljä viisi viikkoa. Tahj kastoi sulkakynän musteesen hiljaa ja alkoi raapusta hienolla käsialalla tekstiään paperiin.
Parahin isoisä Haukkis.
Miten siellä Rohanissa menee? Meillä menee varsin hyvin, mutta nyt Konnun ylle on laskeutunut suuri mustapimeys, joka on tukahduttanut viimeisetkin lämpimät auringon säteet ja antaa meille vain säkkipimeyden. Kevät juhlien teko on keskeytetty ja toivomme, että pilvet väistyvät pian ja valmistelut jatkuvat.
Itse en voi viedä kirjettä, kuin vasta silloin kun pilvet ovat väistyneet, mutta kai sekin aika pian koittaa. Hyvää 89-vuotis päivää sinulle vielä rakas isoisä. anteeksi, jos ne tulevat myöhässä.
Rakkaudella: Parahin lapsen lapsesi Tahj Haukkis.
Tahj kääri varovasti kirjeen kasaan ja tunki laittoi sen varovasti kuoreen ja nuoli ja sulki sen. Samalla hän vajosi ajatuksiinsa ja näki Kaislan silmissään taas ja nukahti unelmiinsa uudelleen.
JATKUU...