Sivu 1/1

Joutsenlaulu (songfic) PG

Lähetetty: To Helmi 05, 2004 9:44 pm
Kirjoittaja Tricardon
A/N: Ensimmäinen songficcini, palaute enemmän kuin suotavaa.

Taas lapset pihalla nään
ikkunas alla leikkivän leikkejään
Taas siihen paikallesi ikkunaan jäät, siihen ikkunaan jäät

Lennät vuosien taa
Ne muistot päivittäin sut valtaansa saa
Ne Joutsenlauluun etsii taas laulajaa, etsii taas laulajaa


Kuningas Elessar istui ikkunalla, kuu loisti ja taivas oli sees. Kuitenkaan kuninkaalla ei ollut laulua tai runoa mielessään, jonka hän olisi voinut kuulle lausua. Vuodet olivat tehneet jo jälkensä hänen kasvoihinsa ja mieleensä. Gondorin kuninkaan velvollisuudet olivat painaneet uurteita hänen otsalleen. Ikä oli sumentanut hänen silmänsä.
Kuningatar Arwen Iltatähden rinnalla hän oli onnellinen, hänellä oli se, jota hän oli aina rakastanut. Mutta hän ei koskaan unohtanut, kuinka monen uhrauksen takana se oli. Hän oli menettänyt ystäviänsä ja siten täyttänyt kohtalonsa. Hän muisteli mielessään sitä kohtalokasta yötä, joka koitui Legolasin kohtaloksi. Yö Helmin Syvänteessä. Hän ei koskaan unohtanut sitä, öisin se kummitteli hänen mielessään. Päivisin se oli hiljaa. Hän antoi mielensä vaeltaa vapaasti synkkiin muistoihin.

Nuo hetket syntymästä kuolemaan mun silmäluomiin heijastuu
Saa toiset uskomaan kai Jumalaan, toiset Saatanaan, tai mihin vaan
Muttei kuitenkaan tähän maailmaan

Sä kerran löysit myös sen
Tuon puolen vuosisadan rakkauden
Sun oli helppo olla onnellinen, olla onnellinen


Hän iski miekallaan satunnaiselta Uruk-hai-soturilta pään irti, raivon vallassa hän taisteli käyttäen voiman kaiken, mikä liikeni. Taistelun melseenkin keskeeltä hän kuuli tutun äänen huutavan tuskasta.
"Legolas!" hän karjaisi nähdessään kauniin haltian vajoavan maahan.
Hän juoksi kohti tilannetta huutaen raivoisasti huutaen. Valtava örkki taipui uuteen iskuun, mutta sitä se ei koskaan iskenyt. Aragorn oli tappanut sen. Hän kumartui kuvankauniin haltian puoleen.

"Legolas, mitä tuo saastainen hirviö on sinulle tehnyt?"
"A-aragorn, mellonamin..." haltia takelteli ja näytti suurta haavaa kyljessään, se vuoti verta.
"Rauhoitu, rauhoitu, minä puhdistan sen..."
"Ei, Aragorn, ei. Olen tullut tieni päähän. Nyt on minun vuoroni."
"Ei! En selviä ilman sinua. Älä mene!"
"Elessar, täytä tehtäväsi minun uhrauksellani. Tee se, pyydän, tee."
"Mikä epäonni minua riivaa, ensin menetin Boromirin ja nytkö sinut? Pyydän, Legolas..."
"Minun on pakko. Siunausta, rakas Aragorn..." haltia sanoi ja hymyili heikosti, sitten hän nukahti ikuiseen uneen.

Nyt mitä vaistoillas teet
Kun linnut pesästään on pois lentäneet
On enää valokuvat kellastuneet, jos elät taas uudelleen, taas uudelleen

Et ehkä sääliäni kaipaa, ei se saa tuskaa puutumaan
Tuo tuska laulun tämän kirjoittaa Tuo tuska kiinni saa kenet vaan
Tuo tuska kiinni saa


Taistelu oli lopulta ohi, tuhansia örkkejä makasi kuolleena maassa joukossaan myös muutamia muita epäonnisia taistelijoita. Kuivunutta verta oli kaikkealla ja raadot haisivat. Haavoituneita kannettiin linnakkeeseen. Aragorn ja Gimli seisoivat vakavina, itätuuli tutki Ämyrinlinnan maita kuin tuntien saman surun. Synkmetsän prinssi, Thranduilin nuorimmainen oli poissa. Harvat eloonjääneet, jotka olivat selvinneet taistelusta, kantoivat heikoilla paareilla verisiä ja hourailevia ihmisiä linnan suojiin. Kuningas Théoden oli sopinut tapaamisen luottohenkilöidensä kanssa, Éomer ja Gandalf oli kutsuttu, Aragornia ei. Kuningas kunnioitti hänen suruaan.

Aragorn oli hiljaa, Gimli katsoi parhaaksi jättää Isildurin perillinen rauhaan. Tuleva kuningas seisoi Syvänteenmuurilla, hän seisoi yksin. Ristinsieluakaan ei ollut havaittavissa. Pilvet olivat väistyneet ja aurinko kultasi maan. Taistelu oli ohi, mutta vain yksi taistelu. Ensimmäinen taistelu. Kuten Gandalf oli sanonut, taisteli Keski-Maasta on vasta alkamassa. Vajonneena synkkiin ajatuksiin Aragorn tuijotti horisonttiin. Hän kuuli hiljaiset askeleet muurinharjalta.

"Lordi Aragorn, kerro minulle. Monen uhrauksella taistelu on voitettu ja te surette yhtä." Éowyn kysyi hiljaa jäisellä äänellään, joka jäi häilymään ilmaan.
"Rohanin neito, minä rakastin häntä ystävänäni. Hänen lähtönsä veisti loven sydämeeni."
"Kuten minä rakastan teitä. Ja saman jäljen olisi kuolemasi tehnyt minun sydämeeni."
"Éowyn Éomundin tytär, kuuntele minua. En voi antaa teille haluamaanne. En voi." Aragorn sanoi ja nosti kaulastaan riipuksen

Suruhuntusi nään, se viisi vuotta sitten sai hengittää
Sut Joutsenlaulu silloin sai itkemään, sut sai itkemään

Tahtoisin olla niin kuin silloinkin, kun peityit huntuun valkoiseen
Se jäänyt on jo ajan jalkoihin niin kuin sinäkin

(solo)

Tahtoisin yrittää ja että silloin veden pinnalle jään
Kun joen tulvivan mä uomista nään, kun joen tulvivan nään

Nuo naiset marketeissa kärryineen ja miehet kantabaareissaan
Nuoruuden lähteistä kai haaveilee, kai tuska laimenee, tai miten vaan

Taas hetken lähempänä kuolemaa, ei haihdu tuska milloinkaan
Tuo tuska laulun tämän kirjoittaa, tuo tuska kiinni saa
Kenet vaan, tuo tuska kiinni saa kenet vain haluaa

[/i]

// Vaikka son songficci, miusta siinä silti kannattaisi olla ne "normaalit" tiedot ja min menen muoksimaan ikärajan, on nyt PG. Muistahan! , Ame.

Lähetetty: La Helmi 07, 2004 1:30 pm
Kirjoittaja Nessa
Se oli aivan ihana. Huomasin sen että tossa oli slashia. Toi oli aivan fantastinen tarina. Kirjota lisää Tricardon...kirjota!!! :D

Lähetetty: La Helmi 07, 2004 1:32 pm
Kirjoittaja Tricardon
Ahaa, sinäkin huomasit slashahtavan vaiheen. Outoa.

Lähetetty: La Helmi 07, 2004 3:48 pm
Kirjoittaja Noradriel
Ihana! Rakastan Juotsenlaulua!

Tämä oli todella kaunis. Onneksi Legolas ei kuollut, vaikka ei Legolas ole lempihahmojani, mutta silti.

Lähetetty: La Helmi 07, 2004 5:11 pm
Kirjoittaja Tricardon
Kiitokset Norpallekkin! Sin olet ihanan piristävä aina.

Lähetetty: La Helmi 07, 2004 9:10 pm
Kirjoittaja Elvédan
Tämä on ihana! Joutsenlaulu on upea ja tosi surullinen biisi, ja sin olet tavoittanut sen tosi hienosti tuohon ficciisikin. (Myönnän itkeneeni lukiessani tuota...) Ja slashiahan minä löydän vaikkei sitä olisikaan...

Ihana! (En osaa muuta sanoa... :) )

Lähetetty: Ma Helmi 09, 2004 10:24 pm
Kirjoittaja Tricardon
Tälle saattaa tulla vielä jatkoa, jos saisin lisätietoa Aran pojasta. Juttaan ficci inspiroi minua oudosti.

Lähetetty: La Marras 05, 2005 10:32 am
Kirjoittaja Annatar
Tämä kosketti. Itku pääsi... :cry: Miten tänne voi ikinä uskaltaa laittaa omia tekstejään, näiden kaikkien ihanien joukkoon?

Lähetetty: Pe Marras 11, 2005 9:59 pm
Kirjoittaja Piratesse
Pidän joutsenlaulusta oikein paljon ja tämä toimi varsin hyvin, paitsi pienenpieni mutta... Ensimmäinen dialogipätkä pikkuisen tökkäisi. Minulle on auttanut se, että puhuu ne vuorosanat ääneen ja samantien tajuaa toimiiko se vai ei. (tosin sitten on pakko olla yksi tai tekee kuolemaan noloudesta ;P) Kokeile ihmeessä.

Mutta kokonaisuudesta pidin kyllä. Jatkaa kirjoittamista! :)

Re: Joutsenlaulu (songfic) PG

Lähetetty: La Tammi 16, 2010 3:24 pm
Kirjoittaja Aralas
Joutsenlaulu kuuluu yksiin lemppareihini, vaikka kuuntelenkin aivan toista genreä. Todella ihanaa, kun löytyi slashia, piristi mukavasti.

Tuota ns. 'varsinaista' tekstiä olisi voinut olla enemmän. Kirjoitusvirheitä (jos ne nyt edes niiksi lasketaan) löytyi pari samantapaista:
"Éowyn Éomundin tytär, kuuntele minua. En voi antaa teille haluamaanne. En voi."
Yuo tulee siis repla, lainausmerkki ja pilkku.

Mutta muuten todella hyvä ;)

Re: Joutsenlaulu (songfic) PG

Lähetetty: Ke Loka 07, 2015 5:47 pm
Kirjoittaja Pyrexia
Kaunis ja koskettava songficci. Joutsenlaulu on ollut jo kauan yksi suosikki kappaleistani, jokin siinä aina iskee surumielisyydellään. Olisin ehkä vähän kaivannut enemmän tekstiä loppupuoliskolle, mutta muuten hyvin tunteellinen ja hyvin kirjoitettu. Pidin sanavalinnoistasi hyvin paljon.