Sydämen pimeä puoli (PG -> R)

Draamaa, angstia ja vakavia aiheita.

Valvojat: Likimeya, Andune

Avatar
mustaenkeli
Örkki
Viestit: 27
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 10:38 pm
Paikkakunta: Synkmetsä

Sydämen pimeä puoli (PG -> R)

Viesti Kirjoittaja mustaenkeli » Pe Helmi 06, 2004 9:21 pm

Title: Sydämen pimeä puoli
Author: mustaenkeli
Rating:En ole aivan varma mutta luulen PG, myöhemmin ehkä R
Genre: Aika varmasti Angst
Disclaimer: Hahmot ovat kunnioitetun Tolkienin käsialaa mutta joni on oma
Summary: tää on mun eka ficci joten palaute on tärkeää. Tätä ei ole beetettu. Valitan kirjoitus virheitä
A/N: Tää on vanhasta. muistaakseni laitoin tän jo kerran tänne...... :? no laitan tän kuitenkin uudestaan.

Oli yö. Yksinäinen susi ulvoi kaukana. Kaikki Synkmetsässä nukkuivat, paitsi yksi haltia. Legolas käveli levittomasti huoneessaan
Hän ei tiennyt mikä aiheutti unettomuuden mutta hänen sydämmensä oli levoton.
Samaan aikaan Mordorissa Sauron jakeli käskyjä rakkaille palvelijoilleen Nazguleille. Pian ne jo lensivät taivaalla. Ne lensivät jokainen eri ilmansuuntaan, paitsi kaksi jotka lensivät kohti Synkmetsää.
Nazgulit lensivät suoraan Synkmetsän sydämmeen, sinne missä haltiakuninkaan palatsi oli.
Ne kaartelivat palatsin yllä kuin jättimäiset korpit kunnes laskeutuivat palatsin puutarhan puihin odottamaan.

Legolas huomasi sydämmensä käyvän aina vain levottomammaksi. Lopulta hä ei enää kestänyt vaan lähti ulos puutarhaan kävelemään. Juuri sitä Nazgulit olivat odottaneet.
Puu, jossa Nazgulit olivat, oli haltioiden ajattelupuu. Siellä haltiat pohtivat asioita sekä rentoutuivat. Sitä kohti Legolas mateli.
Koskaan hän ei ollut tuntenut näin. " Minä en ymmärrä tätä, en ymmärrä sydäntäni, mitä se tahtoo sanoa, kautta kirkkaan Eärendilin ohjatkaa minua!" Legolas huusi.
Hän jatkoi kävelyä ja saapui suuren puun luo ja huusi tähdille:" Ohjaa minua Elbereth!"
Juuri silloin Nazgulit pudottautuivat puusta suoraan Legolaksen eteen. Haltia säikähti niin että otti askeleen taakseppäin, kompastui ja putosi istualleen suoraan irvistelevien Nazgulien eteen, jolloin Nazgulit saivat tilaisuuden napata haltiaa käsivarsista ja nostaa hänet ilmaan.
Järkytyksestä toivuttuaan Legolas huomasi olevansa korkealla ilmassa, roikkuen kahden Nazgulin välissä. Koska Legolas ei ollut täysin järjissään, pelästyttyään niin, Hän alkoi kiemurrella Nazgulien otteessa ja huusi:" Päästäkää irti saastaiset örkit!" Siitä hän sai palkaksi tällin rautahansikkaasta ja menetti tajuntansa.

Legolas alkoi heräillä, mutta ajatukset harhailivat. Ensin hän muisti Aragornin, sitten Haldirin ja lopulta Nazgulit. Se iski Legolasta tajuntaan kuin pommi ja hän yritti ponnahtaa seisomaan mutta viiltävä kipu päässä ja sidotut raajat estivät sen.
Maattuaan hetken hiljaa Legolas alkoi hahmottaa ympäristöä. Hän huomasi olevansa hämärässä huoneessa, jossa oli vain yksi pieni ikkuna ja sekin oli aivan katon rajassa. Kun kipu päässä helliti myös näkö alkoi parantua ja Legolas alkoi katsella huonetta jossa oli.
Se oli pieni pyöreä huone jossa ei ollut paljon tavaraa, ainoastaan muutama luuranko josta Legolas teki sen johtopäätöksen että oli örkkien vankityrmässä.
Legolas alkoi pyristellä jalkojaan ja käsiään sitovista köysistä irti. Samalla hänellä oli aikaa miettiä asioita. Miksi Nzgulit olivat liikkeellä? Miksi ne olivat tulleet Synkmetsään? Ja miksi ne olivat napanneet juuri hänet kaikkien muiden joukosta?
Näitä miettiessään Legolas oli saanut jalkojansa sitovat köydet auki ja pystyi kävelemään.
Legolas alkoi kävellä huoneessa ja tutkia sitä lähemmin samalla yrittäen irrottaa käsiään köysistä.
Satuaan kädet irti Legolas huomasi että puukko, hänen ainoa aseens, oli viety. Juuri kun hän alkoi miettiä ulospääsyä ovelta kuului ääntä

Kaltei luukusta kurkisti iljettävän näköinen örkki joka huusi:" Hei, tää on jo jalkeilla, kattokaa miten ne muut!"
Legolas värähti. Muut! Oliko täällä muitakin?
Örkki jatkoi huutamistaan:" Tää on päässy irti!" Legolas varautui siihen että jokupyrkis sisään, mutta kukaan ei tullut. Hiljalleen Legolas alkoi menettää mielenkiintonsa oveen ja alkoi kuunnella olisiko joku muu vangeista hereillä tai liikkeellä, mutta hän ei kuullut mitään.

Legolas olivaipunit jonkinlaiseen horrokseen kun hän yhä´äkkiä havahtui huutoon:" Käsky kävi, tuokaa vangit ulos!" Ennen kuin Lagolas ehti mitenkään reakoida hänen kätensä oli taas sidottu ja silmukka pujotettu kaulaan.
Legolas talutettiin ulos kopistaan ja seisotettiin riviin muiden vankien kanssa, jolloin hänellä oli aikaa vilkuilla muita vankeja.
Siellä oli kolme ihmistä joita Legolas ei tuntenut, kaksi haltiaa jotka olivat vaaleutensa puolesta varmasti Lorienista. Mutta kaksi henkilöä sai legolaksen kauhistumaan. " Aragorn? Haldir?" Legolas kuiskasi. Haldir kuuli Legolasin kuiskauksen ja tönäisi vierellään nuokkuvaa Aragornia. Aragonrn säpsähti ja katseli ympärilleen kunnes äkkäsi Legolaksen. " Legolas mitäs...?"" Hiljaa siellä rivissä!" huusi eräs örkki, joka oli jäänyt vartioon.

Pitkän odotuksen jälkeen örkki, joka oli lähtenyt ulos, tuli takaisin ja antoi merkin että vangit oli vietävä ulos.
Legolas pisti merkille että vain haltioilla oli köysi kaulassa." Ne pelkäävät meitä. Pelkäävät vaikka olemme avuttomia" Legolas ajatteli virnistellen.

Örkit johtivat jonoa pitkin karua maata. Monen tunnin taivalluksen jälkeen Legolas huomasi sydämmensä tulevan levottomaksi, mutta samalla jotenkin iloiseksi. Kun taas muut haltiat tulivat tulivat hyvin huolestuneeksi.
Kun he kapusivat jyrkkää rinnettä ylös örkit kovin mielellään antoivat vangeille lisää vauhtia, enemmän kuin koko matkan aikana, kaihäin ja ruoskin. Ennen kuin Legolas oli päässyt huipulle asti endellä kulkevat haltiat pysähtyivät kauhuissaan. " Sauronin Musta Torni" he kuiskivat. He olivat saapuneet Sauronin linnoitukseen.
Ei kaikki kiiltävä kultaa lie,
vaeltaja ei eksy jokainen,
ei vahvalta vanhuus voimia vie,
syviin juuriin ei ulotu pakkanen.
Tuli tuhkasta jälleen pilkahtaa,
valo varjoista syttyvä on;
terä miekan murtunut yhteen saa,
ja kruunataan kruunuton.

Avatar
mustaenkeli
Örkki
Viestit: 27
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 10:38 pm
Paikkakunta: Synkmetsä

Re: Sydämen pimeä puoli

Viesti Kirjoittaja mustaenkeli » Pe Helmi 06, 2004 9:22 pm

Jonon pysähdyttyä örkit ulivat kärsimättömiksi ja alkoivat läiskiä vankeja ruoskilla saadakseen heidät kulkemaan eteenpäin. Yksi ruoskan piiskoista osui Legolasta poskeen, tehden siihen haavan , josta alkoi tihkua verta. Jonon alkaessa taas liikkua Legolas pyyhki poskeaan silmät salamoiden.

Vankien saavuttua Mustan Tornin portille ihmiset kyyristelivät portin varjossa ja haltiat vapisivat. Niin suuri oli Sauronin mahti. Vain yksi vangeista käveli portista pää pystyssä ja pelotta. Legolas, hän tunsi tulleensa kotiin.

Vangit vietiin tornin vankityrmiin ja teljettiin sinne. Legolas, Aragorn ja Haldir joutuivat samaan tyrmään

Tyrmät olivat ahtaita, pimeitä ja kosteita, eivätkä haltiat pidä niistä. Haldir sai heti ahtaanpaikankammon ja talttui vasta kun sekä Legolas että Aragorn istuivat hänen päällään. " Jos Haldir sai noin pahan kohtauksen, miten muut haltiat voivat?", kysyi Legolas Aragornilta, mutta tämä vain kohautti hartioitaan.

Tunnin, parin kuluttua heille heitettiin jotain ruoan tapaista johon kukaan ei koskenut.

Taas tuntien odottelun jälkeen kolmikon tyrmän ovi avattiin ja sisään astui isokokoinen örkki. Örkki viittoi Legolasta tulemaan perässään, mutta kun Legolas ei tehnyt elettäkään seuratakseen örkki asteli Legolasin luokse, otti tätä niskasta kiinni ja alkoi retuuttaa häntä ovelle. Aragorn tajusi heti mitä oli tekeillä ja hyökkäsi örkkiä päin, jolloiin sai örkin nyrkistä iskun palleaansa.
Legolas säikähti kun örkki iski Aragornia. " Saes, Aragorn saes, anna olla", Legolas pyysi ja Aragorn näki kuinka kivusta irvistelevä Legolas retuutettiin pois. Haldir oli sillä aikaa rauhoittunut mutta alkoi taas riehua heittäytyen ovea päin, haukkuen örkkejä tiesmiksi ja käskien niiden häipyä kaiken maailman teitä.
Haldirin huudot kantautuivat vielä pitkään Legolasin korviin kun häntä vietiin tornin salaisimpaan sopukkaan, itse Sauronin luokse.

Hetken aikaa Legolasta retuutettuaan örkki laski hänet maahan, sitoi Legolasin silmät ja alkoi tuuppia häntä eteen päin pitkin kiemuraisia käytäviä.

Jonkin aikaa käveltyään Legolas pysäytettiin. Hän kuuli kuinka raskas ovi avattiin ja aivan yhtä´äkkiä Legolas tyrkättiin ovesta sisään ja hän kaatui parahtaen kyljelleen. Heti kuului ääni joka sanoi:" Olkaa varovaisia. Hän on hyvin arvokas vanki." Legolas kuuli kuinka joku tai jokin liikkui huoneessa lähemmäs häntä ja nosti hänet polvilleen. Legolas värähti kosketusta, sillä se oli jäätävän kylmä. Samalla hänen silmiään peittävä side vedettiin pois.

Legolas räpytteli silmiään kirkkaassa valossa ja lask päänsä. Ääni sanoi:" Katso minuun", Legolas ei nostanut katsettaan. " Sanoin, katso minuun!", ääni huusi ja samalla jäätävä käsi kiskoi Legolasta hiuksista ja pakotti tämän katsomaan itseensä.

Se oli Sauron. Legolas yritti perääntyä pois tuon kauhean olennon luota, mutta Sauronin koura Legolasin hiuksissa esti sen.

" Onpa mukava nähdä sinut", Sauron sanoi maireasti ja otti Legolasta leuasta ja tutki tämän kasvoja. " Kuka teki tämän?", Sauron kysyi, osoittaen haavaa Legolaksen poskessa. " Joku örkeistä?", Sauron kysyi kävellessään ovelle. Sauron huusi jotain käytävään ja hetken kuluttua sieltä saapui joukko örkkejä, jotka Legolas tunnisti samoiksi, jotka olivat johdattaneet vangit tänne." Kuka heist?", Sauron kysyi. Legolas ei vastannut. " Kuka!?", Sauron karjui niin että Legolas melkein hyppäsi säikähdyksestä ilmaan, mutta ei vieläkään vastannut. "Minulle ei olla tottelemattomia ja jätetä vastaamatta, sillä jos et vastaa tapan rakkaat ystäväsi, oikein hitaasti", sanoi Sauron osoittaen erästä ovea, joka aukeni heti. Sen takana olivat sekä Haldir että Aragorn köytettynä ja veitset kaulallaan. Legolas älähti säikähtäneenä. "Aivan, yksi merkki niin he kuolevat ja sinä saat katsella vierestä." Hitaasti Legolas kohoitti sidotut kätensä ja osoitti erästä örkkiä. "Hyvä", Sauron sanoi ja viittasi örkkeejä lähtemään. Kohta kuului käytävästä hirveä huuto. Sauron ei ollut ystävällinen edes palvelijoilleen.

Sauron hymyili tyytyväisenä ja käänsi katseensa ovesta Legolasiin ja alkoi lähestyä tätä hymy huulillaan. Legolas oli kauhuissaan, miten joku saattoi olla noin julma omille apulaisilleen, mutta samalla ihmeissään, miksi Sauron ei vain ottanut häneltä ja muilta henkeä pois. Samassa Sauron otti veitsen, Legolas säikähti, mutta Sauron katkaisikin Legolasin käsiä sitovat narut.

Kun Legolas tajusi olevansa vapaa hän juoksi repuimään Aragornia ja Haldiria vartioivat örkit heidän luotaan.
"Miten te voitte? Eikai teitä satutettu?", Legolas kysyi Aragornilta. "Ei meillä ole hätää", sanoi Aragorn. "Ne tulivat niin nopeasti että emme ehtineet tehdä mitään", lisäsi Haldir samalla kun Legolas irroitti köyttä hänen kaulastaan. Sauron ei tehnyt elettäkään estääkseen Legolasta. "Mitä tuo meistä haluaa?", Aragorn kysyi osoittaen Sauronia. "En tiedä, kysy häneltä", sanoi Legolas.

"Ei maksa vaivaa kysyä kerron sen kuitenkin", Sauron totesi."Te olette täällä testattavana, Sauron sanoi. Legolas kummasteli "Mitävarten meitä testataan?" "Minäpä selitän sen sinulle", Sauron totesi.
"Jokaisella olennolla ja lajilla on sydämessään pimeä puoli, muttateillä jotka olentuonut tänne se on suurempi kuin muilla ja sinulla, Legolas, se on kaikista suurin",Sauron sanoi ja hymyili Legolaksen kauhistuneelle ilmeelle.

"Siitäkö johtui että kun astuin portista sisään tunsin tulleeni kotiin?", kysyi Legolas kauhuissaan. "Kyllä, mukava että tunsit sen", Sauron sanoi humyillen. "Nyt kai tajuat miksi olen ollut sinulle ystävällinen." Legolas katsoi Sauronia kauhuissaan. "Et voi pyytää minulta sitä, et vain voi", legolas sopersi. "Minä en pyydä minä käsken", Sauron sanoi jyrkästi ja sumuttu jotakin Lagolaksen naamalle. Legolaksen kaikki aistit alkoivat hämärtyä ja hän hoiperteli. Viimeiseksi Legolas kuuli ystäviensä huutavan häntä nimeltä ja siihen sekoittui mielipuolinen nauru. Lopulta oli vain... Ei mitään.
Ei kaikki kiiltävä kultaa lie,
vaeltaja ei eksy jokainen,
ei vahvalta vanhuus voimia vie,
syviin juuriin ei ulotu pakkanen.
Tuli tuhkasta jälleen pilkahtaa,
valo varjoista syttyvä on;
terä miekan murtunut yhteen saa,
ja kruunataan kruunuton.

Avatar
mustaenkeli
Örkki
Viestit: 27
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 10:38 pm
Paikkakunta: Synkmetsä

Re: Sydämen pimeä puoli

Viesti Kirjoittaja mustaenkeli » Pe Helmi 06, 2004 9:23 pm

Hiljalleen Legolaksen tajunta alkoi palata. Ihmeekseen hän tajusi ettei häntä oltu sidottu vaan hän oli aivan vapaa.
Legolas nousi pystyyn ja katseli ympärilleen. Huokaisten hän huomasi olevansa siinä samassa kauheassa huoneessa jossa oli menettänyt tajuntansa. Samassa kuului heikko kuiskaus: ”Legolas”. Legolas säpsähti ja katsoi äänen suuntaan ja näki Aragornin, eikä Sauronia kuten oli pelännyt.

Legolas otti askeleen Aragornia kohti, mutta kompastui johonkin elävään joka valitti. ”Varo! Se on Haldir. Aine tehosi häneenkin”, Aragorn kuiskasi. ”Anteeksi Haldir ”, Legolas pyysi ja nousi uudestaan pystyyn. ”Miksi me kuiskaamme?”, kysyi Legolas. ”Koska Sauron jättivahdin ovelle”, vastasi Aragorn.
”Nyt kun olet kerran hereillä niin olisiko mitenkään mahdollista että irrottaisit köydet, käteni alkavat puutua”, kysyi Aragorn kärsimättömänä. ”Ai, anteeksi olin ajatuksissani”, Legolas mumisi.

Kun kaikki olivat irti köysistä he alkoivat pohtia Sauronin sanoja. ”Luuletko että Sauron oli oikeassa sen suhteen että Legolas on paha?”, Haldir kysyi. ”Jos olisin paha, miksi olisin päästänyt teidät vapaaksi?”, kysyi Legolas vihaisena. ”Sanoppa se minulle, Legolas”, kysyi ääni.

Sauron asteli ovesta sisään ja paiskasi oven kiinni mikä sai kolmikon hyppäämään pystyyn. ”Miksi päästit heidät irti Legolas? Annoinko siihen luvan?”, Sauron kysyi äristen. ”Minä en sinulta lupia pyytele!”, huusi Legolas silmät salamoiden. ”Minä en ikinä tottele sinua!” ”Legolas, minusta tuntuu että sinun ei kannata ärsyttää häntä”, kuiskasi Haldir. ”Miksi muka, minä sanon mmmm…”, Legolas mumisi kun Haldir painoi kätensä hänen suunsa eteen ja osoitti Sauronin kättä. ”Katso, hänellä on sormus”, Haldir kuiskasi kauhuissaan. ”Ah, pikku ystäväsi on oikeassa, minulla on sormus, ja kun minulla on sormus saan mitä haluan”, Sauron sanoi. ”Ja ensimmäiseksi haluan sinut, Legolas, oppipojakseni”. ”Minä en ikinä tule oppipojaksesi, vaikka tekisit mitä!”, Legolas huusi. Tuskin hän oli saanut sanat suustaan kun huoneessa välähti kirkas valo ja sekä Aragorn että Haldir paiskautuivat huoneen perälle ja jäivät sinne liikkumattomina makaamaan.

Legolas juoksi heidän luokseen ja aneli: ”Aragorn herää, Haldir herää, herätkää olkaa kilttejä”. ”Aragorn, Haldir herät… Aih, päästä irti senkin… Senkin… Senkin örkki, päästä irti”. ”Aragorn herää ole kiltti!”, Legolas huusi örkin raahatessa häntä ulos huoneesta. Viimeinen kuva Legolaksen mielessä oli Aragornin ja Haldirin liikkumattomat ruumiit. Sitten kaikki pimeni. ( taasJ )

Vaikka Legolas oli hereillä hän ei nähnyt mitään. Hän ei tajunnut että häntä vietiin vankityrmään eikä sitä että hänet kahlehdittiin käsistään seinään roikkumaan. Legolas ei tajunnut edes sitä että häneltä revittiin ylävartaloa peittävät vaatteet pois. Hän oli liian järkyttynyt huomatakseen että hänet kahlehtineen örkit pilkkasivat häntä. Lopulta Legolas jätettiin yksin.

Legolas roikkui kahleissa kauan ja hänen kätensä alkoivat puutua ja tulla tunnottomiksi. Lopulta örkit palasivat, mutta ne eivät aikoneet päästää Legolasta irti. Niillä oli ruoska mukanaan. Kun Legolas näki ruoskan hän päätti mielessään: ””minä en aio antaa niille sitä mielihyvää että huudan tai anelen armoa”.

Örkit eivät aikailleet ruoskinnan aloittamisessa, vaan aloittivat sen heti. Vaikka örkit aloittivat ruoskinnan jaloista missä iho ei ollut kovin herkkä kivulle Legolaksen kiukku alkoi nousta pintaan. Ruoskan iskut osuivat hiljalleen korkeammalle ja samalla raivo Legolaksen sisällä kasvoi.

Iskujen noustua rinnan korkeudelle Legolas raivostui täysin. Hän ei itsekkään tiennyt miten oli saanut kahleet revittyä seinästä, mutta niin hän teki ja hyökkäsi örkkien kimppuun ilman minkäänlaista asetta. Vaikka örkit ovat nopeita ollessaan peloissaan Legolas oli raivostuneena niitäkin nopeampi. Hän sai hitaimman örkin kiinni, taittaen tältä niskat, mutta kaksi muuta pääsi karkuun. Hetken kuluttua Sauron asteli ovesta sisään käsiään hieroen. Hymyillen hän sanoi: ”Joko nyt uskot että kuulut pimeälle puolelle”. ”Miten niin?”, kysyi Legolas yhä raivoissaan. ”No eikö se ole jo ilmiselvää. Ensin revit kahleet seinästä ja toiseksi tapat örkin mitä raaimmalla tavallaja vielä ilman asetta.”. Legolas katsoi kauhuissaan seinää, jossa nyt oli kaksi reikää, ja sen jälkeen jaloissaan makaavaa kuollutta örkkiä ja valahti lattialle nyyhkyttämään: ”Se ei voi olla näin, se ei voi, ei vain voi”. ”Mutta Legolas ektö sinä ymmärrä se on sinun kohtalosi”, Sauron sanoi ja asteli Legolasin luokse. ”Sinun on vain hyväksyttävä se”, sanoi Sauron lopuksi, laittaen kätensä Legolasin olkapäälle.

Pitkän hiljaisuuden jälkeen Legolas lopulta puhui. ”Jos jään tänne, lupaatko päästää muut vangit pois?”, Legolas kysyi. Sauron mietti hetken ja sanoi lopulta: ”Saat valita kolme henkilöä jotka haluat vapauttaa”:

Legolas alkoi miettiä. Yhtä´äkkiä hän kysyi. ”Miten Haldir ja Aragorn voivat? Mitä teit heille?” ”Äh! Se oli vain tainnutus isku”, Sauron totesi vähätellen. ”Haluan että heidät vapautetaan sekä yksi niistä muista ihmisistä”, sanoi Legolas jyrkästi. ”Hyvä on, he saavat lähteä aamulla”, myöntyi Sauron. ”Ja”, Legolas lisäsi, ”saat tuoda Haldirin ja Aragornin tänne. Haluan varmistaa ettei heille käy mitään”. ”Hyvä on, haetan heidät tänne ja sitten menemme johonkin mukavampaan paikkaan kuin tämä tyrmä”, Sauron sanoi. Huokaisten Legolas istuutui lattialle odottamaan ja hieromaan kipeitä ranteitaan.

Jonkin aikaa sen jälkeen kun Legolas oli viety niin Aragorn heräsi, sillä loitsu oli vain hipaissut häntä. Sen sijaan se oli osunut lähes täydellä teholla Haldiriin. ”Hän taitaa todella vihata haltioita, ajatteli Aragorn ja alkoi ravistella Haldiria hereille.

Aragorn sai ravistella Haldiria kauan ennen kuin tämä heräsi ja silloinkin Haldir oli vielä tokkurassa. Haldir oli heti pirteämpi kun Aragorn ilmoitti että huoneen nurkassa oli joitakin aseita ja mikä parasta ovi oli auki.

Aragorn ja Haldir keräsivät joitakin aseita mukaansa, joista useimmat olivat örkkit- tai ihmistekoa , ja juoksivat ovelle. Aragorn avasi oven ja juoksi käytävään mutta ei päässyt pitkälle ennen kuin hän törmäsi örkkiin ja hoippui taaksepäin suoraan Haldirin eteen jolloin he kumpikin kaatuivat lattialle. Koska örkki oli voimakkaampi kuin Aragorn se ei kaatunut ja aikoi noudattaa saatua käskyä.

Örkki oli se jonka Sauron oli, Legolasin pyynnöstä, lähettänyt hakemaan Haldiria ja Aragornia. Vaikka örkki oli hyvällä asialla sekä Aragorn että Haldir luulivat että se oli tullut viedäkseen heidät kidutettaviksi tai, vielä pahempaa, tapettaviksi.

Koska Aragorn ja Haldir makasivat avuttomina lattialla ja aseet levällään örkki alkoi lähestyä heitä. Silloin Haldir heittäytyi erään miekan luokse ja heilautti sitä, jokseenkin kömpelösti koska ei ollut koskaan käsitellyt ihmisten tekemiä miekkoja. Kuin ihmeen kaupalla miekka osui örkin rintakehään lävistäen örkin sydämen. Koska miekka oli painava ja vasta-alkajan käsissä se jatkoi matkaansa seinään. Josta se kimposi suoraan Haldirin vapaaseen käteen tehden siihen pitkän ja syvän haavan ja saaden haltian huutamaan tuskasta.

Aragorn säikähti ystävänsä huutoa, koska örkit voisivat kuulla sen, ja juoksi laittamaan kätensä haltian suun eteen estäen tätä enää huutamasta. Haldirin voihkiessa ja pidellessä haavoittunutta kättään Aragorn raahasi hänet erääseen huoneeseen ja sulki oven. Melkein samalla hetkellä kuului huutoja ja jalkojen töminää ja joukko örkkejä juoksi oven ohi. Aragorn huokaisi helpotuksesta.

Äänten hiljettyä Aragorn alkoi tutkia ystävänsä kättä, mikä ei ollut helppoa. Haava oli epäilemättä syvä ja tuotti niin kovia tuskia haltialle ettei tämä antanut edes Aragornin koskea siihen. Hetken aikaa ystävänsä oikuttelua katseltuaan Aragorn kyllästyi ja nappasi Haldiria terveestä kädestä, Estäen tätä kiemurtelemasta, ja painoi sormellaan haavaa niin kovaa ettei edes haltia olisi kestänyt sitä ja Haldir pyörtyi.

Haldir heräsi hirveään kipuun joka tuli hänen vasemmasta kädestään. Saman tien hän muisti miksi oli pyörtynyt ja olisi noussut jos joku ei olisi istunut hänen päällään. ”Aragorn!” Haldir sähähti. ”Voisitko nousta pois päältäni?” Aragornin noustua Haldir nousi istualleen mutta ei pidemmälle sillä päästä huippasi. ”Miksi ihmeessä sinä painoit haavasta?”, kysyi Haldir. ”Sinä et antanut minun koskea siihen ja olisit aivan varmasti kuollut verenhukkaan. Se oli hyvin iso haava”, Aragorn vastasi ja lisäsi ”Nyt se on asianmukaisesti sidottu”. ”Jouduin kylläkin repimään tunikkasi”, Aragorn selitti pahoitellen. Nyt vasta Haldir huomasi että hänellä oli päällään vain ohut pitkä hiainen paita.

Samassa käytävästä kuului hiljaisia askeleita. Ystävykset odottivat jännityksessä kun askeleet lähenivät. Ovelle ehdittyään askeleet pysähtyivät ja ovi alkoi avautua. Ennen kuin ovi ehti kunnolla avautua ystävykset hyökkäsivät ovesta tulijan kimppuun.
Ei kaikki kiiltävä kultaa lie,
vaeltaja ei eksy jokainen,
ei vahvalta vanhuus voimia vie,
syviin juuriin ei ulotu pakkanen.
Tuli tuhkasta jälleen pilkahtaa,
valo varjoista syttyvä on;
terä miekan murtunut yhteen saa,
ja kruunataan kruunuton.

Avatar
mustaenkeli
Örkki
Viestit: 27
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 10:38 pm
Paikkakunta: Synkmetsä

Re: Sydämen pimeä puoli

Viesti Kirjoittaja mustaenkeli » Pe Helmi 06, 2004 9:25 pm

Jonkin aikaa tyrmänsä lattialla istuttuaan Legolas alkio huolestua kun hänen ystäviään ei näkynyt eikä kuulunut. Vielä jonkin aikaa odotettuaan Legolas kysyi Sauronilta:” Onko lähettämäsi örkki varmasti sopiva hakemaan ystäväni?” ”Kyllä, kyllä. Se on voimakas örkki. Se pystyy vallan hyvin raahaa… err… tuomaan ystäväsi tänne”, Sauron sanoi kärsimättömänä
”Mitä sinä meinasit sanoa?”, kysyi Legolas . ”En mitään”. ”Sinä meinasit sanoa `raahata´, aivan varmasti sanoit”, Legolas huusi, kuulostaen tietämättään pieneltä lapselta, ja ponkaisi pystyyn. ”Istu aloillasi. Olet väsynyt ja sinun täytyy levätä”, sanoi Sauron, nyt jo hiukan vihaisena.
”En istu. Lähden itse hakemaan heitä”, huudahti Legolas ja juoksi käytävään Sauronin estelyistä huolimatta.

Legolasin jonkin aikaa juostua hän seisahtui ja mietti mistä päin oli tullut.
Joitakin minuutteja myöhemmin Legolaksen ajatuksen kulku rikkoutui. Jostain kuului tuskan täyteinen huuto. Huutajan Legolas tunnisti heti Haldiriksi.

Legolas lähti heti juoksemaan huudon suuntaan mutta joutui poikkeamaan erääseen sivukäytävään, koska hänen takaansa kuului jalkojen töminää ja huutoja.

Joukon mentyä ohi Legolas jatkoi kulkuaan, nyt kävellen. Hetken kuluttua Legolas näki eräässä käytävässä kuolleen örkin ja lähti tutkimaan sitä tarkemmin. Samassa hän huomasi verivanan joka johti yhteen käytävän huoneista. Legolas lähti sitä kohti. Ovea lähestyessään hän kuuli hiljaisia ääniä, jotka lakkasivat ennen kuin hän ehti ovelle.

Legolas tuli ovelle ja painoi korvansa siihen kuunnellakseen sisältä kuuluvia ääniä. mitään ei kuulunut.

Legolas painoi oven kahvaa ja ovi alkoi avautua jolloin Legolas astui sisään. Samassa hänen kimppuunsa hypättiin ja hänet painettiin lattiaan, raahattiin sisälle ja ovi laitettiin kiinni.

”Okei örkki, miksi Sauron lähetti sinut”, kysyi Aragornin ääni, joka oli tulvillaan vihaa.

”Mutta enhän minä ole örkki, mikäli minä itse tiedän”, totesi Legolas närkästyneenä mutta samalla hiukan huvittuneena.

”Legolas!”, huudahti Aragorn ja nousi Legolasin päältä.

Legolasin kömpiessä pystyyn hänen ystävänsä huomasivat ruoskan jäljet hänen vartalossaan. ”Mistä sinä olet nuo saanut”, Haldir kysyi, ”Ja missä sinun tunikkasi?” ”Missä omasi on?”, kysyi Legolas vaivautuneena, muistettuaan ettei hänellä ollut minkään laista vaatetta ylävartalollaan.
”Aragornin piti repiä se , jotta voisi sitoa tämän”, sanoi Haldir näyttäen kättään. ”Kuka sen teki?”, kysyi Legolas. ”Hän itse”, naureskeli Aragorn.
”Siinä ei ole mitään naurettavaa”, tuhahti Haldir, ”Ihmiset eivät osaa tehdä kunnon miekkoja”.
”Niissä ei ole mitään vikaa, et vain osaa käyttää niitä”, Aragorn nälvi.
Riitä olisi varmasti jatkunut pitkään, ellei Legolas olisi mennyt ystävysten väliin.

”En haluaisi keskeyttää, mutta olisiko mitenkään mahdollista saada teiltä yhtä kunnon vastausta?”, kysyi Legolas. ”NO!”, huusivat hänen ystävänsä yhtä aikaa.

Legolas katsoi ystäviään vuorotellen. Kumpikin katsoi Legolasta silmät leimuten ja kädet melkein toistensa kurkuissa. Jos tilanne ei olisi ollut niin vakava Legolas olisi purskahtanut nauruun.

”Miksi ette tulleet örkin mukana?”; Legolas töksäytti. ”Miksi olisi pitänyt? Se olisi kuitenkin raahannut meidät jonnekin tyrmään ja tappanut sinne”, Haldir sanoi, kuulostaen hiukan typertyneeltä.
”Ensimmäinen oikein”, sanoi Legolas, saaden ystävänsä aukomaan suutaan.
”Miten niin `ensimmäinen oikein´ ?”, Aragorn ihmetteli.
”Siten niin, että se örkki oli lähetetty hakemaan teidät, minun käskystäni. Sauron lupasi päästää kolme vankia pois jos minä jään”. ”Ja sinä lupasit jäädä?”, huudahti Aragorn ihmeissään. Legolas vain nyökkäsi. Kolmikon välille syntyi hiljaisuus.

Lopulta Legolas puhui. ”Luulen että meidän pitäisi mennä”. ”Mennä minne?”, äyskähti Haldir. ”Sauronin luokse vai, jotta hän voisi ruoskia meidät niin kuin sinut”, murisi Haldir vihaisena.
”Siinä ei ole mitään henkilökohtaista”, Legolas mutisi. ”Ei henkilökohtaista? Legolas ajattele vähän. Hän Ruoski Sinut”, raivosi Haldir. ”Luulin sinua vähän viisaammaksi”, Haldir tuhahti lopuksi. ”Mutta hän vain yritti…”. ”Yritti mitä?! Tappaa sinut?”, Haldir huusi.
”Nyt olet hiljaa ja kuuntelet”, Legolas huusi, saaden Haldirin hyppäämään taaksepäin. ”Hän yritti vain näyttää minulle mikä on okein.Siinä hän kyllä onnistui”, mutisi Legolas lähinnä itsekseen. ”En pidä tästä itsekkään, mutta sain sentään teidät vapaiksi ja pois täältä”, Legolas sanoi painokkaasti.

Haldir katsoi Legolasta ihmeissään. Hän ei ollut koskaan nähnyt Legolasin menettävän hermojaan noin pahasti. Itse asiassa hän ei ollut nähnyt Legolasin edes suuttuvan.

Legolas mulkoili Haldiria ja Aragornia vuorotellen. Lopulta Haldir avasi suunsa. ”Hyvä on Legolas, jos tahdot välttämättä jäädä voit puolestani jäädä. Omapahan on asiasi”, Huokaisi Haldir.

”Haldirin pitäisi saada parempaa hoitoa kädelleen. En tiedä oliko se miekka aivan puhdas ja siinä oli örkin verta kun Haldir hosui sillä örkkiä päin”. ”Minä en hosunut sillä, minä löin”, Haldir mutisi. ”Kuinka vain, mutta hoitoa sinun pitää saada”, Legolas totesi. ”Tosin Sauron sanoi että voitte lähteä vasta aamulla. Mutta voinhan yrittää suostutella häntä”, lisäsi Legolas nopeasti huomattuaan ystäviensä ilmeet.

Hiljaisuuden vallitessa kolmikko lähti huoneesta ja kohti tyrmiä. Legolasin kulkiessa edellä ja näyttäessä tietä Haldir huomasi että kivut hänen kädessään kasvoivat ja hänen oli aina vain vaikeampi astua askel. Aragorn huomasi sen.

Yhtä`äkkiä Haldirin jalat pettivät ja hän kaatui pitkin pituuttaan lattialle. Legolas kuuli muksahduksen takanaan ja kääntyi nähdäkseen ystävänsä makaamassa lattialla. Hän juoksi Haldirin luokse. ”Hän ei ole tajuton”, Aragorn sanoi. ”Ilmeisesti se veitsen terä oli likainen”, Haldir mumisi väsyneesti tuskaisen irvistyksen takaa. ”Se on miekka. Miekka senkin…”. ”Aragorn!”, Legolas sanoi varoittavasti. ”Hänet täytyy saada parantajan luokse”, huudahti Legolas, huomattuaan Haldirin silmien sumenevan.

Lopun matkaa Aragorn ja Legolas kantoivat Haldiria. Tyrmään saavuttuaan he tapasivat vihaa puhkuvan Sauronin.

Huomattuaan jonkun tulleen sisään Sauron käännähti ja havaitsi tulijan Legolakseksi.

Legolasin huomasi että Sauron oli todella vihainen ja astui ystäviensä eteen kuin kilveksi. ”Legolas, älä vaaranna itseäsi”, Haldir sai vaivoin kuiskatuksi tuskien repiessä hänen ruumistaan. ”Ei hän minua vahingoita”, hymähti Legolas.

Samaan aikaan Sauronin oli lähestynyt kolmikkoa kissamaisen notkeasti. Hän oli muuttanut mielensä eikä aikonut opettaa yhtään ainutta haltiaa pahaksi, oli sillä kuinka musta sydän tahansa.
Huomatessaan Legolasin vielä luulevan hänen olevan ystävällinen Sauronin suu kääntyi hymyn tapaiseen irvistykseen. Sauron veti miekan vyöltään ja lähestyi Legolasta nopeasti.

Samassa maa järisi voimakkaasti ja kaikki kaatuivat pitkin pituuttaan lattialle. Hetken kuluttua ilman täyttivät kirkkaat salamat ja korvia huumaava jylinä.
Ei kaikki kiiltävä kultaa lie,
vaeltaja ei eksy jokainen,
ei vahvalta vanhuus voimia vie,
syviin juuriin ei ulotu pakkanen.
Tuli tuhkasta jälleen pilkahtaa,
valo varjoista syttyvä on;
terä miekan murtunut yhteen saa,
ja kruunataan kruunuton.

Avatar
mustaenkeli
Örkki
Viestit: 27
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 10:38 pm
Paikkakunta: Synkmetsä

Re: Sydämen pimeä puoli

Viesti Kirjoittaja mustaenkeli » Pe Helmi 06, 2004 9:26 pm

Jyrinä tuntui kestävän ikuisuuksia.

Legolas, joka oli onnistunut säilyttämään tasapainonsa kauiten, näki ikkunasta tumman hahmon jolla näytti olevan siivet.

`Eihän Keski-Maassa ole olentoja joilla on siivet! Vai onko?´

Samassa maa järähti tavallista voimakkaammin ja Legolas muksahti istualleen maassa makaavan Haldirin ja pitkin pituuttaan röhnöttävän Aragornin seuraksi.

Jyrinä ja järinä lakkasivat hiljalleen ja Legolas aikoi juuri nousta ylös, mutta samassa hän tunsi miekan kurkullaan.

”Muutin mieleni!”, sähisi ääni. ”En opeta sinua”.

”Päästät minut siis menemään?”, kysyi Legolas toiveikkaana.

”Ei, pikku haltia, en päästä sinua. Sen sijaan tapan sinut”, Sauron sähähti ja Legolas tunsi miten Sauron nosti miekkansa valmiiksi iskuun.

Juuri kun Sauron meinasi heilauttaa miekkaansa Legolas tunsi suuren voiman astuvan huoneeseen ja Sauronin jähmettyvän kesken iskun.

”Varokkin koskemasta poikaani!”, mutisi voimakas ääni.

Legolas, joka oli käyttänyt Sauronin hämääntymistä hyödykseen, oli päässyt nousemaan ja auttoi nyt Haldiria pystyyn Aragornin avulla, vilkaisi ylös ja näki tumman hahmon pitämässä miekkaa nyt Sauronin kurkulla.

´Näenkö minä väärin vai onko hänellä tosiaan siivet?` Legolas mietti kummissaan.

”Legolas? Kuka hän on? Miksi hän kutsui sinua pojakseen?”, kysyi Haldir vaivalloisesti yrittäessään pysyä jaloillaan, mutta vaipui valittaen takaisin istuma-asentoon.

Hahmo tuntui silloin vatsa huomaavan muut huoneessa olijat ja liikahti Haldirin suuntaan, saaden Legolasin siirtymään itsensä ja Haldirin väliin kasvoillaan ilme täynnä uhmaa.

”En tarkoita mitään pahaa. Haluan auttaa häntä. Luota minuun, poikani.”, hahmo lausui pehmeästi, silmät täynnä lämpöä, ja työnsi hämmästyksestä jähmettyneen Legolaksen lempeästi sivuun.

Hahmo astui Haldirin luo, joka istui Aragornin tukemana lattialla, ja polvistui tämän eteen.
Sitten hän nosti kätensä Haldirin haavoittuneen käden päälle ja huoneeseen syntyneen hiljaisuuden rikkoi pieni kipinöinti, joka lähti hahmon käsistä, ja Haldirin nopea ihmetyksen huudahdus kun hahmo nosti kätensä hänen kätensä päältä.

Aragorn nappasi heti Haldirin haavoittuneen käden pois hahmon ulottuvilta ja huomasi ihmeekseen että hänen sitomissaan siteissään ollut veri oli kadonnut. Aragorn avasi nopeasti siteet ja hämmästyi huomatessaan että haava oli kadonnut. Ihmeissään hän nosti katseensa hahmoon, joka oli jo siirtynyt Legolasin luokse.

”Mitä sinä teit?”, Legolas kysyi hahmolta, pitäessään silmällä Haldiria joka tutki kummissaan kättään.
”Kuka sinä oikeastaan olet, lienee olennaisin kysymys”, korjasi Aragorn.

”Minä olen Lucifer, se on siis nimeni, mutta oikeastaan olen Legolaksen isä”, hahmo sanoi Aragornille.

”Et voi olla isäni. Thranduil on isäni ja… Aih!”, Legolas huudahti kun joku tarttui häntä käsivarresta ja painoi veitsen hänen kurkulleen. (taas =) )

Kaikki hätkähtivät Legolasin yllättävää huudahdusta ja ihmettelivät mistä se johtui.

”Sauron”, sihisi Lucifer vihaisesti ja näytti kasvavan pituutta monta senttiä.
”Päästä poikani niin saatan säästää henkesi”.

”Sinä et ole mitään minua uhkaamaan! Sinä olet täällä vain muutaman päivän kerran kahdessatuhannessa vuodessa. Et kuulu tähän maailmaan!”, Sauron huusi veitsi yhä Legolasin kurkulla.

”Päästä irti senkin limainen, inhottava, saastainen…aaahh! Tanya awra!” (Tuo sattui!), Legolas kähähti kun veitsi hänen kurkullaan paini hiukan kovemmin hänen kurkkuaan vasten.

”Poika! Pysy erossa aikuisten riidoista kun et asioista kuitenkaan mitään ymmärrä.”, Sauron sanoi ivallisesi.

”En ole mikään poika sinulle. Olen sentään… Hetkinen olen tasan 2000-vuotias.” , Legolas sanoi ihmeissään kääntäen päänsä niin että saattoi katsoa Luciferia.

”Joko sinä nyt uskot että olet minun poikani. Ole nyt kiltti poika ja seiso hiljaa niin isi hoitaa homman.”, Lucifer sanoi oudosti lässyttäen.

Legolas päätti totella ja oli aloillaan ja unohtuikin ajatuksiinsa niin ettei edes tajunnut päässeensä pois Sauronin otteesta.

”Nyt meidän täytyy lähteä.”, Luciferin ääni hätkähdytti Legolasin ajatuksistaan.

”Mitä? Minne?”, hän kysyi tyhmä ilme kasvoillaan.

”Kotiin! Kuulostaako tutulta?”, ilveili Aragorn.

”Joo, mut…”, Legolas väitti vatsaan.

”Ei muttia, nyt lähetään himppeen!”, Lucifer hössötti.

”Miten se nyt tolla tavalla alkoi puhua?”, kysyi Haldir kummissaan.

”Apua! Tämä menee ihan kummalliseksi.”, huokaisi Aragorn kärsivästi.

”Niinpä!”, totesi Haldir, ”Voidaanko ja lähteä kotiin?”

Juuri kun Legolas aikoi vastata ympäristö muuttui yhtäkkiä sumuiseksi, ja hänen päässään alkoi pyöriä. Hitaasti hän vajosi polvilleen ja pimeys ympäröi hänet.
Ei kaikki kiiltävä kultaa lie,
vaeltaja ei eksy jokainen,
ei vahvalta vanhuus voimia vie,
syviin juuriin ei ulotu pakkanen.
Tuli tuhkasta jälleen pilkahtaa,
valo varjoista syttyvä on;
terä miekan murtunut yhteen saa,
ja kruunataan kruunuton.

Avatar
mustaenkeli
Örkki
Viestit: 27
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 10:38 pm
Paikkakunta: Synkmetsä

Re: Sydämen pimeä puoli

Viesti Kirjoittaja mustaenkeli » Pe Helmi 06, 2004 9:27 pm

”Legolas… Legolas…!”, ääni tuntui tulevan jostain kaukaa.

”Legolas…”, se tuntui tulevan yhä lähempää.

”Legolas… Tiedän että kuulet. Sinun täytyy herätä. Et saa vajota alas taas!”, ääni oli itsepintainen ja kuulosti omituisen tutulta.

”Isä…”, Legolas kähähti.

”Niin, Legolas, minä olen tässä”, ääni tuntui hymyilevän.

Legolaksen silmät rävähtivät auki ja hän huomasi olevansa omassa makuuhuoneessaan, omalla sängyllään.

”Mitä… Mitä minä täällä teen?”, sopersi Legolas, ”Vastahan minä olin Mordorissa”.

”Et sinä… Tai siis mielesi ja sielusi oli, mutta ruumiisi makasi täällä. En tiennyt sinun pystyvän siirtämään mieltäsi. Tiesin kyllä että Elrond pystyy, vaikka ei aina, ja se vie hirveästi hänen voimiaan”, Thranduil selitti nopeaan tahtiin.

”Isä! Rauhoitu. Hengitä syvään ja rauhoitu”, Legolas huudahti.
”Ei minulla ole mitään hätää”, hän lisäsi.

”Ei hätää!? Ei hätää! Oletko ehkä tutkinut kehoasi?”, Thanduil kysyi nostaen Legolasken päällä olevaa peitettä, ”Mistä kuvittelet näiden tulleen?”, hän kysyi osoittaen poikansa vartalossa olevia arpia.

Legolas katseli mietteliäänä vartalossaan olevia arpia.

”Onko Rivendelistä tai Lorienista tullut viestejä”, hän kysyi yhtäkkiä.

”Mutta Legolas, miten se liittyy mitenkään tähän?”, Thranduil sanoi heittäen kätensä ilmaan, mutta tuijottaen inhoten poikansa haavoja.

”Isä kiltti! Onko tullut kirjeitä Elrondilta tai Galadrielilta? Se on tärkeää”, Legolas aneli.

”Hyvä on. Elrondilta tuli kirje tänään ja Lorienista eilen, mutta en ole avannut niitä vielä. Olin liian huolissani sinusta.”, Thranduil sanoi kaivellen taskujaan.

Lopulta hän löysi kirjeet ja ojensi ne Legolakselle.

”Aragorn myös…”; Legolas mutisi itsekseen avattuaan Elrondin kirjeen. Sen luettuaan hän avasi Galadrielin kirjeen.
Sen tehtyään Legolas jäi tuijottamaan tyhjää.
”Myös Haldir ja Aragorn… Miten se on mahdollista?”, hän mutisi.

”Legolas, lopeta mutiseminen ja kerro mistä on kyse”, Thranduil pyysi.

”Isä. Aragorn ja Haldir olivat myös siellä… Mordorissa. Ja myös he ovat vaipuneet uneen”, Legolas selitti.

”Elrond sanoi kirjeessään että Aragorn oli nukahtanut, täysin odottamatta, aamiaisella ruokansa päälle. Eikä kukaan saanut häntä hereille. Ja Haldir oli pudonnut hevosensa selästä ollessaan partioimassa Lorienin rajoja. Hänen muu joukkonsa toivat hänet Galadrielin luokse. Hänkään ei herännyt.”, Legolas kertoi.

”Kuka sai teidän sielunne sinne?”, Thranduil ihmetteli.

”Isä. Kuka on Lucifer?”, Legolas kysyi lyhyen hiljaisuuden jälkeen.

Thranduil hätkähti. ”Kuinka sinä hänet tunnet?”, hän kysyi selvästi järkyttyneenä.

”Tuota… Hän… Hän ilmestyi Mordoriin… Ja hän paransi Haldirin”, Legolas änkytti ihmeissään.
”Kuinka niin? Tunnetko sinä hänet?”, hän kysyi.

”Itse asiassa kyllä. Tapasimme hiukan huonoissa merkeissä”, Thranduil sanoi halveksiva ilme kasvoillaan.

”Missä te tapasitte?”, Legolas kysyi.

”Hän tuli tänne, Synkmetsään, ja rakastui vaimooni. Hän viipyi vain muutaman päivän ja sitten hän katosi, eikä kukaan ole nähnyt häntä, ennen kuin nyt”, Thranduil kertoi, halveksiva ilme edelleen kasvoillaan.

”Hän sanoi jotain omituista…”, Legolas mutisi tuskin kuuluvasti, ”Hän sanoi minua pojakseen. Onko se totta?”, Legolas kysyi.

”EI! Ei, se ei ole totta!”, Thranduil huudahti.
”On äijällä otsaa. Vain sen takia että hän kerran…”, Thranduilin ääni hiipui pois.

”Ei, Legolas, hän ei ole isäsi”, Thranduil sanoi jo paljon rauhallisemmin ja laski kätensä Legolaksen olkapäälle.

”Mene nyt takaisin nukkumaan. Minä lähetän kirjeen Elrondille ja Galadrielille, ja kerron että olet herännyt, ja kysyn miten Aragorn ja Haldir voivat”, Thranduil sanoi ja peitteli Legolasin takaisin sänkyyn.

Legolas haukotteli ja antoi isänsä peitellä hänet. Hiljalleen hän liukui haltioiden keveään uneen eikä kuullut kun Thranduil lähti huoneesta.

Thranduil huokasi kävellessään työhuoneeseensa. `Mitä hän oli tehnyt ansaitakseen tämän taakan? No, Legolas ei koskaan saisi tietää että Thranduil ei ollut hänen isänsä´.

Thranduil huokasi uudestaan. `Kaikki olisi hyvin nyt. Kunhan Legolas vain ei alkaisi kasvattaa siipiä´. Thranduil hymähti ajatukselle ja jatkoi matkaansa työhuoneeseensa kirjoittamaan kirjeitä.

~Fin~
Ei kaikki kiiltävä kultaa lie,
vaeltaja ei eksy jokainen,
ei vahvalta vanhuus voimia vie,
syviin juuriin ei ulotu pakkanen.
Tuli tuhkasta jälleen pilkahtaa,
valo varjoista syttyvä on;
terä miekan murtunut yhteen saa,
ja kruunataan kruunuton.

Avatar
Bishounen Ai
Örkki
Viestit: 39
Liittynyt: To Helmi 12, 2004 10:07 am
Paikkakunta: Ryuhei Matsudan futonin laita...

Viesti Kirjoittaja Bishounen Ai » To Helmi 12, 2004 11:17 am

Se oli hieno tarina :) , mutta niin täynnä kirjoitusvirheitä että oli hankala lukea :cry: Onko tälle tulossa jatkoa?????

Avatar
mustaenkeli
Örkki
Viestit: 27
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 10:38 pm
Paikkakunta: Synkmetsä

Viesti Kirjoittaja mustaenkeli » To Helmi 12, 2004 7:32 pm

Tiedän että virheitä löytyy, en ehtiny korjaa sitä...

Jatkoa ei ole tulossa.
Tarina on loppu, end, finito.....JNE.....
Ei kaikki kiiltävä kultaa lie,
vaeltaja ei eksy jokainen,
ei vahvalta vanhuus voimia vie,
syviin juuriin ei ulotu pakkanen.
Tuli tuhkasta jälleen pilkahtaa,
valo varjoista syttyvä on;
terä miekan murtunut yhteen saa,
ja kruunataan kruunuton.

Vieras

Viesti Kirjoittaja Vieras » Su Maalis 21, 2004 1:45 pm

Ihan mukava ficci, vaikkakin nuo melko lukuisat kirjoitusvirheet häiritsivät. Loppu ikään kuin töksähti, mutta muuten ihan hyvä. Kokeile betaa ;).

Narmo
Samooja
Viestit: 529
Liittynyt: Su Helmi 22, 2004 9:51 pm
Paikkakunta: Metrotunneli (Hellsinki)
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Narmo » Su Maalis 21, 2004 2:36 pm

Joo, beta kannattaa hankia.
Muuten hyvä ficci, jos kirjoitusvirheitä ei lasketa. :wink:
~~

Vuoden 2006 Comeback~ Kannatti herätä.

Avatar
Fanyare
Joku hippi
Viestit: 928
Liittynyt: Ke Helmi 04, 2004 5:23 pm
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Fanyare » Su Huhti 04, 2004 1:51 pm

Muista aina, että sydämeen ei mahdu kahta ämmää :wink:
Today is the tomorrow you worried about yesterday.

Merri 05-06, RPS-ficcaaja 07 ja Japanifriikki 08

avatar by 25djadja @ LJ

Omppu
Örkki
Viestit: 194
Liittynyt: Ma Maalis 08, 2004 6:43 pm
Paikkakunta: sukka

Viesti Kirjoittaja Omppu » Pe Touko 07, 2004 8:41 am

Hjuu,ihan hyvä ficci oli.
Ja kirjotusvirheet häiritsi.
Mutta eniten häiritsi se että Sauron ei ollut silmämuna.Vai oliko?
愛する 人は あなただけ 誰も 邪魔させない

Niénor
Samooja
Viestit: 481
Liittynyt: To Maalis 04, 2004 9:31 pm

Viesti Kirjoittaja Niénor » Ti Kesä 01, 2004 11:45 am

hieno ficci,jännittävä..
kirjoitusvirheet vain häiritsi..*tihrustaa tekstiä*
Kohtalon valtias

"How do you pick up
the threads of an old life?
How do you go on
when in your heart
you begin to understand
there is no going back"


Ken Follett - TAIVAAN PILARIT

Avatar
athelas
Puolituinen
Viestit: 338
Liittynyt: Ma Joulu 19, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: synkmetsä
Viesti:

Viesti Kirjoittaja athelas » Ke Tammi 11, 2006 3:21 pm

Kiva juoni ja hauskasti kerrottu :wink:

noi kirjoitusvirheet tosiaan vaan häiritsi melkoisen paljon :roll:
"Neledh corvath an edhilerain no i venel
Odog an naughírath ne rynd gonui hain
Neder an hírath fírib, barad na ´urth
Mîn an mornhir ne had dûr în
Ned i dalath e-Vordor
Ennas i ngwath dorthar"

Vastaa Viestiin