Kuoloa kalliimpaa (Éomer, PG)

Draamaa, angstia ja vakavia aiheita.

Valvojat: Likimeya, Andune

Annatar
Puolituinen
Viestit: 389
Liittynyt: Pe Marras 04, 2005 4:09 pm
Paikkakunta: Rohanin ruohotasangot

Kuoloa kalliimpaa (Éomer, PG)

Viesti Kirjoittaja Annatar »

Title: Kuoloa kalliimpaa
Author: Annatar
Genre: draama, huumori
Rating: PG
Warnings: kuivaa huumoria, ei sen kummempaa
Disclaimer: Hahmot ovat arvoisan herra Tolkienin omaisuutta, minä vain leikin niillä mitään rahallista hyötyä ansaitsematta.
Summary: Tuokiokuva vanhasta kunnon Éomerista. No, hiukan alta lipan kyllä.

A/NI: Kirjoitin tämän pikkuficin perjantaina junassa, ajatus oli kyllä jo valmiina. Olen vetänyt viime aikoina sen verran ehtaa draamaa tulemaan, että pienoinen kevennys lienee paikallaan :wink:
Saa kaikin mokomin siirtää, mikäli tämä ennemmin kuuluisi huumoriosastolle.

A/NII: Tsemppiä sille, joka ensimmäisenä lukee otsikon väärin ^^



Kuoloa kalliimpaa

Kuningas Éomer vääntäytyi varovasti vuoteensa reunalle rintaansa rapsuttaen. Vielä oli varhaista, usva leijaili edelleen kevyenä tasankojen yllä. Kyllästynyt irvistys nousi äkkiä miehen kasvoille, perhanan iskiashermo kiukutteli taas.
Toista se oli silloin kun vielä oli vanha kunnon Lothíriel läiskimässä linimenttejä ja lievittäviä yrttitahnoja hänen nahkaansa; mutta ei, enää oli vain niitä hermostuneesti hihittäviä palvelustyttöjä joiden pienet sormet nipistelivät minkä suinkin kerkesivät.
Eipä tuo tosin ollut mikään ihme, olihan Markin herra voimakas ja komea miehenmullikka vanhoilla päivilläänkin -mutta eiväthän tyttölasten hennot läpsyttelyt suinkaan ollet verrattavissa omaan vaimoon ja tämän ronskeihin mäiskäisyihin.
Niin, Lothíriel. Éomer huokaisi alistuneesti ajatellessaan edesmennyttä vaimoaan ja tämän hymyileviä kasvoja, joissa olivat hehkuneet kilvan kevätaurinko ja sille päälle sattuessaan tuhannet salamatkin. Siinä oli totisesti ollut miehellä ihailemista!
Naisen poismeno muutama vuosi sitten oli lamaannuttanut miehen täysin. Oli outoa herätä yksin, syleillä tyhjin käsin pelkkää ilmaa tai lakanamyttyä tuntematta naisen hentoa vartaloa rintaansa vasten. Tuoksu, sekin oli erilainen. Mennessään Lothíriel oli vienyt huoneesta laventelin ja muut sulostuttajat, joiden olemassaolon mies pisti merkille vasta huomatessaan niiden haipuneen ilmasta.

Halusta muistella menneitä ja itselleen lohduksi Éomer oli kutsunut Bukinmaasta luokseen mestari Meriadocin sekä thain Peregrinin. Rohanin kuningas olisi voinut lyödä vaikka lempiorinsa palleista vetoa, että ainakin Peregrin olisi sama hilpeä pikkuveikko kuin aikaisemmin -mutta valjenneiden jalkakarvojen lisäksi (ja Éomerin hienoiseksi pettymykseksi) oli tämän elämänriemu vuosien mittaan tasoittunut satunnaiseksi ilonkuplinnaksi. Sääliksi olisi siis käynyt hevosta. Mies oli silti kiitollinen puolituisten seurasta, näiden pienten ukkojen kanssa oli leppoisaa jutustella tuopin ääressä tai ihan vain istua hiljaa kunnon miesten tapaan.

Mutta tänään, tänään pitäisi taas kuunnella neuvonantajien jaarituksia ja näiden loppumattomia ehdotelmia valtakunnan parhaaksi.
Himpskattiin lähestyvä kuolema ja jälkijättöiset, ajatteli Éomer, kunhan saisi taas kohta pyöritellä armasta Lothírielia kunnon pidoissa!
Johan se poikakin hommansa osasi. Eikä yksikään entinen hallitsija ollut tähänkään mennessä noussut valittamaan kumpunsa alta, tai ei ainakaan sikäli kuin nykyinen kuningas tiesi.
Jospa sitä kokeilisi, josko Mandos jo laskisi saleihinsa. Ähkäisten mies asettautui takaisin vuoteelleen ja sulki silmänsä. Siinä hän makasi natisevia jäseniään liikkua lotkauttamatta ja mitään ajattelematta, kunnes iloinen ääni julisti kamarin oven takana aamukaljan aikaa. Virvoittavaa, vaahtoavaa kaljaa! Miettiväisenä Éomer kynsäisi leukaansa. Kai sitä aina yhden tuopillisen ehtisi kippaista, ehkä kaksikin. Tuskin se Mandos niin hoppuinen hätähousu oli.
Viimeksi muokannut Annatar, Ma Joulu 11, 2006 10:48 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Vuoden Draamaficcaaja 2007

Kauniin avan taiteili julietik.

Ruoskatarin (okei, Ruoskattaren ;)) kautta Annatariksi jälleen.
Likimeya
Samooja
Viestit: 529
Liittynyt: Ke Elo 04, 2004 5:28 pm
Paikkakunta: Joensuu

Viesti Kirjoittaja Likimeya »

Tämä oli hyvä, erittäin hyvä. Minä pidän. ^^

Minusta tuo viimeinen lause oli aivan mahtava. Tuskin se Mandos niin hoppuinen hätähousu oli. Jotenkin se kuulostaa niin perinteiseltä mieheltä. :D

Tämä oli, lyhykäisyydestään huolimatta hyvin monipuolinen ficci. Ensin vanhan miehen tympääntyneisyyttä, sitten haikeutta vaimon mentyä, sitten kuvattiin hiukan jopa sivuhenkilöitä, (valjenneiden jalkakarvojen), jonka jälkeen tylsyyttä, sitten kuolemankaipuuta ja lopulta kuitenkin kalja vei voiton. Aivan upeaa, täytyy sanoa. :)

Tykkäsin myös noista hiukan omintakeisista sanankäytöistä. Ei mitään tylsää yleiskieltä, vaan sellaisia ilmauksia kuten: "Himpskattiin lähestyvä kuolema ja jälkijättöiset", hoppuinen, miehenmullikka, ....

Kokonaisuudessaan, pidin tästä paljon. Ja täytyy myöntää, etten itsekään tiedä kuuluuko tämä nyt sinne huumori-osastolle, vaiko tänne, vaikka Draama-osaston moderaattori olenkin. :D
Ava by arctic_silence|Valvoja -07,-08 ja -09!| Boromir 2010!|Hakee inspiraatiota

Tämä demoninen nauru, jota kuulen kirjoittaessani, on peräisin vain omista, heikkenevistä aivoistani.-H.P. Lovecraft
Marnie
... has left the building
Viestit: 866
Liittynyt: Pe Huhti 16, 2004 11:02 pm
Paikkakunta: juhannukseen asti Australia

Viesti Kirjoittaja Marnie »

Voi hyvänen aika, tämä oli sitten mahtava. Aivan ihanaa lukea iäkkäästä Éomerista jonka paikat rutisee ja iskias kiukuttelee. Ficeissä usein tuntuu että kaikki pysyvät ikuisesti nuorina eivätkä vanhene ja kuole - jotenkin tällaiset vanhoista ihmisistä kertovat ficit nousevat minulla helposti ylitse muiden. Ja tämä oli valtavan herttainen - Éomerin asenne elämään ja vähän kaikkeen sai minut hymyilemään leveästi, se tuntui niin rennolta ja sen muistelut olivat yksinkertaisen letkeitä. Tykkäsin tuosta miten Éomer ajatteli vaikka Lothírielista - Éomerin ja Lothírielin suhde tuntui niin lämpimältä ja läheiseltä ja tykkäsin noista pikkujutuista; linimenttien levittelyistä kivistäviin lihaksiin ja iskiaksiin ja laventelin tuoksusta jne - pikkujuttuja, mutta ne kertoo sellaiseta mutkattomasta läheisyydestä mikä tulee siitä että sen toisen todella tuntee. Tuo lopetus oli muuten haikea - että jos kokeilisi jos Mandos laskisi saleihinsa - se on vain niin surullista, vaikka Éomer selvästi onkin jo elänyt pitkän ja hyvän elämän. Ja pianhan se Mandos sen sinne laskee, kun Pippin ja Merri jo ovat Rohanissa.. minä olin vain tosi iloinen että Éomer on säilynyt näin tyytyväisenä ja hyväntuulisena loppuun asti. ^^

Ja sinun huumorisi on kauttaaltaan aivan ihanaa. ^^ Tässä vaan mietin että miten kummassa sinä osaat, se värittää tätä ihan mahtavasti. ^^

(Miten tuon otsikon voi lukea väärin? ^^ Minä olen taas blondi enkä tajua. ^^)
Look at it this way, Wayne - we will always have Saskatchewan. Shelly, NX

Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Olen liian väsynyt kommentoimaan, mutta en saa unta ellen huomauta tästä asiasta. Nimittäin olen 99 %:sen varma, että Lothíriel eli pidempään kuin Éomer, koska hän oli kuitenkin miestä 8 vuotta nuorempi, ja koska hänessä virtasi (todennäköisesti) Númenorin veri vahvempana kuin Éomerissa. Tästä ficistä sai sellaisen käsityksen, että Lothíriel olisi kuollut jo joskus 80-vuotiaana. Aika epätodennäköistä, kun isäkin eli sentään 99-vuotiaaksi. Onhan se tietysti voinut kuolla johonkin epäluonnolliseen syyhyn, mutta en itse oikein tykkää ajatella sillä tavalla.

Muuten ficci olisi ehkä sopinut paremmin huumori-osastolle. Itse en näe Éomeria ihan noin...hmm...rahvaanomaisena vai miten se nyt pitäisi ilmaista. Mutta kommentoin tätä paremmin huomenna, kun olen virkeämpi.
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Avatar
Fuu
norppa
Viestit: 948
Liittynyt: Ke Helmi 18, 2004 8:12 pm
Paikkakunta: syli

Viesti Kirjoittaja Fuu »

Tämähän oli hurmaava! ^^
Ihana lukea sellaisesta uljaasta ihmismiehestä vanhenevana, inhimillisenä tyyppinä, jolla on vähän ärtyisä, mutta hiljainen luonne, iskiasvaivoja ja huonoja päiviä ja tylsää. Kuten muillakin. Ihanasti kuvattu mies, juu.
Melkein kävi Pippiniä sääliksi, mitä paralle on tapahtunut. Kai sekin sitten vanheni. :>

Pidin tästä ^^ Vaikka tämä ei ehkä draamaa olekaan, vaikeasti sijoitettava mutta kuitenkin mukava teksti.
you spin me right round, baby, right round
like a record, baby, right round round round


Vuoden Ilopilleri 2005-2009, vuoden Humor-ficcaaja 2010. Pörr.

captainfuu.tumblr.com
captainfuu.deviantart.com
Marnie
... has left the building
Viestit: 866
Liittynyt: Pe Huhti 16, 2004 11:02 pm
Paikkakunta: juhannukseen asti Australia

Viesti Kirjoittaja Marnie »

Minun pitää vielä genrestä sanoa sen verran, kun unohdin edellisestäni, että minusta tämä on enemmän draamaa kuin huumoria, koska se sävy minkä minä tästä ficistä löydän, on että tämä on humoristisesti kerrottua draamaa. Huumori tuo oman sävynsä mukaan, mutta pääpaino ei ole sillä. Tai niin minä sen luin. ^^

Lothírielin kuoliniästä - tämä menee nyt ihan offaamiseksi, mutta piti vain sanoa että erilaiset kulkutaudit ja vastaavat ovat varmaan Keskimaassakin yleisiä, ja vaikka Lothíriel onkin Éomeria nuorempi niin mitä tahansa voi sattua, varmaan aika harvat ihmiset oikeasti kuoli pelkkää vanhuuttaan. Tai mistä minä tiedän. Tolkienilla itse asiassa aika monikin tuntuu kuolevan niin.. ^^ pöh, anteeksi tämä viesti. ^^ Olisin editoinut edellistäni, mutta sitten tämä viestin jälkimmäinen puoli olisi ollut ihan väärässä paikassa. ^^
Look at it this way, Wayne - we will always have Saskatchewan. Shelly, NX

Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Tämä oli jotenkin.. suloinen? Ei, väärä sana sekin. Joka tapauksessa sai minut hymyilemään. Éomer oli toki, kuten Mithrellas sanoi, hieman rahvaanomainen, nyt samaa nimitystä käyttääkseni. Joka tapauksessa tämä piristi päivääni ja olen iloinen, että täältäkin löytyi tälläinen taas. Siis ficci, jos käsitätte..

Oudot selitykseni ja sisällötön kommenttini. Halusin vain kertoa lukeeni ja pitäneeni. :roll:
Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune »

Yritin jo aiemmin tänään kirjoittaa kommenttia mutta sitten tuli kiire pois koneelta (koulussa olin, tunti loppui). Siis, uusi yritys...

Tuo viimeinen lause jaksaa hymyillyttää :) Suloista lukea Éomerista muistelemassa vaimoaan. Kohta jossa kerrottiin Éomerin kutsuneen lohduksi Merrin ja Pippinin luokseen, sai tämän otuksen kaksimielisen mielikuvituksen laukkaamaan :P

Tässä oli sopivaa "synkkyyttä" jota kevensi tuo pienoinen huumori. Yhtä aikaa kevyttä ja raskasta. Jep, tämä on se päivä jolloin osaan selittää kaiken niiiiin selvästi :roll:

Niin, piti sanomani että pidin valtavasti!
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Luin tämän nyt uudelleen ja pitää myöntää, että kyllä tämä taisi sittenkin olla enemmän draamaa. Siis huumoriin verhottua draamaa niin kuin Marnie sanoi. Oikeastaan tällainen tyyli käsitellä surua kyllä sopiikin Éomerille - ei sitä oikein osaa kuvitella käyskentelemään yksikseen puutarhaan ja tuijottelemaan tähtiä. Tuo Merrin ja Pippinin maininta oli kiva juttu. Tuo heidän vierailunsahan on canonia ja he itse asiassa pysyttelivät Edorasissa Éomerin kuolemaan saakka. Oikeastaan tuon perusteella voisikin ajatella, että Lothíriel kuoli ennen Éomeria, ja tämä sen vuoksi niin kovasti halusi nuo vanhat tutut rinnalleen. Tämä tietysti saattoi olla sinulla tausta-ajatuksenakin koko ficissä... Kuitenkin minun on hyvin vaikea uskoa, että Lothíriel olisi kuollut alle 85-vuotiaana. Mutta onhan se tietysti saattanut vaikka riutua suruun, kun joutui asumaan niin kaukana kotoaan, mutta tästä ficistä ainakaan ei saa sellaista kuvaa. Olisi mukava, jos voisit vähän selventää tuota seikkaa, että miten sinä sen olet ajatellut.
Marnie kirjoitti: Lothírielin kuoliniästä - tämä menee nyt ihan offaamiseksi, mutta piti vain sanoa että erilaiset kulkutaudit ja vastaavat ovat varmaan Keskimaassakin yleisiä, ja vaikka Lothíriel onkin Éomeria nuorempi niin mitä tahansa voi sattua, varmaan aika harvat ihmiset oikeasti kuoli pelkkää vanhuuttaan.
No, minusta ainakin olisi kamala ajatella että TSH:n uljaat sankarit tulevat kuolemaan kulkutauteihin tai taittavat niskansa portaissa kompastellessaan. Olen sen verran lapsellinen että ajattelen mieluummin heidän eläneen loppuun asti uljaina, elinvoimaisina ja vailla mitään sen kummempia sairauksia ja nukkuneen sitten rauhassa pois omassa vuoteessaan kun elinpäivät tulevat täyteen. Vanhuuden kolotukset tutisevine polvineen eivät oikein innosta minua ficcien aiheinakaan, tuntuu vain jotenkin pahalta ajatella heidät sellaisessa jamassa.
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Annatar
Puolituinen
Viestit: 389
Liittynyt: Pe Marras 04, 2005 4:09 pm
Paikkakunta: Rohanin ruohotasangot

Viesti Kirjoittaja Annatar »

Suuri kiitos teille kaikille kommenteistanne! ^^

Varsin mukavaa, että tämä herätti ajatuksia :P Minä ajattelen itse Éomerin maanläheisemmäksi ja tietyllä tavalla mutkattomammaksi tyypiksi kuin vaikka Aragornin tai Faramirin -itselleni on helpompaa kuvitella arvon herra kaipailemaan vaimoaan hiukan noita kahta äreämpänä ja hiljaisempana. Tosin hiukan kyllä kärjistin herran hahmoa huumorin varjolla.

Itse siis kuvittelen että Lothíriel olisi menehtynyt ennen miestään ja että Éomer olisi siksikin kutsunut hobitit luokseen ennen omaa kuolemaansa. Mutta jokainen pitäköön rauhassa omat mielikuvansa asiasta, mitkä ne sitten ikinä olivatkaan ^^

Kiitokset vielä palautteestanne!! :)

//Ai juu, minä muuten onnistun itse katsoa tuon otsikon joka kerta "Kuolaa" kalliimmaksi -siitä tuo pieni välihuomautus ^^
Vuoden Draamaficcaaja 2007

Kauniin avan taiteili julietik.

Ruoskatarin (okei, Ruoskattaren ;)) kautta Annatariksi jälleen.
Avatar
Etiäinen
Puolituinen
Viestit: 355
Liittynyt: Ti Joulu 13, 2005 9:12 pm
Paikkakunta: Metsä

Viesti Kirjoittaja Etiäinen »

Voooi, meidän Éomer on tullut vanhaksi ^^ TÄmä oli oikein suloinen. Ja toki surullinenkin, mutta tämä kuvasti melko hyvin minun mielikuvaani Éomerista, joka on sellainen perusäijä. Kyllähän sitä voisi kuollakin, mutta kyllä se olut aina kaiken muun voittaa :>
Ja hajosin pahasti Pippin-kohdalle, ja tuolle lempiorin palleille. Tykkäsin kovasti, piristi ^^
Niin tie on musta,
vaan mustempi ois mieli kulkijalla,
Jos kuu ei paistaisi hopeaansa
Kuoleman kattilalla - tummuvan taivaan alla.

Viikate:Tie

"Mutta koska jonkun pitää sotkea asiat" | Vuoden Pippin 2009
Avatar
athelas
Puolituinen
Viestit: 338
Liittynyt: Ma Joulu 19, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: synkmetsä
Viesti:

Viesti Kirjoittaja athelas »

Hieno kuvaus, ja surullisella tavalla todella hauska, sellainen toivoa antava..:D
"Neledh corvath an edhilerain no i venel
Odog an naughírath ne rynd gonui hain
Neder an hírath fírib, barad na ´urth
Mîn an mornhir ne had dûr în
Ned i dalath e-Vordor
Ennas i ngwath dorthar"
Annatar
Puolituinen
Viestit: 389
Liittynyt: Pe Marras 04, 2005 4:09 pm
Paikkakunta: Rohanin ruohotasangot

Viesti Kirjoittaja Annatar »

Kiitoksia teillekin palautteestanne! :P Hienoa että piditte tästä pikkupätkästä ja saitte eri tunnetilojakin irti. Teki mieli kirjoittaa välillä vanhemmastakin hahmosta, eikä aina vain nuoresta ja kauniista.
Vuoden Draamaficcaaja 2007

Kauniin avan taiteili julietik.

Ruoskatarin (okei, Ruoskattaren ;)) kautta Annatariksi jälleen.
Avatar
Zirli
Örkki
Viestit: 130
Liittynyt: To Maalis 09, 2006 12:13 pm
Paikkakunta: Kriisikunta

Viesti Kirjoittaja Zirli »

Tässä ficissä oli mukava idea, oli kivaa lukea Éomerista vanhana. Pidin tästä, juuri sellainen hymyilyttävä, lyhyt tuokiokuvaus jossa oli kuitenkin paljon asiaa. Tässä oli ytimekkäästi ja persoonallisilla sanoilla kuvattu Éomerin ajatuksia ja elämää. Minustakin tämä oli sellaista humoristista draamaa, ja siksi tämä hymyilyttikin. Pidin myös siitä, miten Éomerin ajatukset seikkailivat tässä vähän sinne sun tänne, ja tässä käsiteltiin montaa eri aihetta samaan leppoisaan sävyyn. Vanhuus oli kuvattu hyvin, kyllästyneisyys tuli aika vahvasti esille. Sellainen tietty rauhallisuuskin varmaan kuuluu asiaan, asioista ei jaksa niin innosta eikä vihastua. Jonkinlainen välinpitämättömyys tästä tuli esille, minä tykkäsin siitä. Lothíriel oli kuvattu tässä minusta tosi kauniisti, Éomer tuntui tässä todella rakastavan ja kaipaavan vaimoaan, vaikka muut tunteet olivat ehkä vähän jo lamaantuneet, vai miten sen nyt sanoisi. Kuitenkin tuo, miten Lothíriel tässä kuvattiin, oli hyvin kaunis kohta. Pidin myös Merrin ja Pippinin mainitsemisesta, ja tuo vedon lyöminen lempiorin palleista hymyilytti taas vähän lisää ^^ Toisaalta ilmi käynyt hobittien muutoskin pisti hiukan mietityttämään, että niihinkin kahteen se vanhuus kyllä vaikuttaa. Minusta oli tosi kivaa että se oli tässä esillä. Loppu oli vähän surullinen ja silti jotenkin humoristinen, eli erittäin sopiva loppu tähän ficciin.

Kaiken kaikkiaan tämä oli hymyilyttävä ja ajatuksia herättävä pikkuficci, hyvä että eksyin lukemaan. Vähän mietin, osaanko kuvitella Éomeria tuollaiseksi, mutta voisihan se olla... No kuitenkin, kiitos tästä ficistä.
"Wild animals never kill for sport. Man is the only one to whom the torture and death of his fellow creatures is amusing in itself."
-James Anthony Froude
taivaansusi
Örkki
Viestit: 15
Liittynyt: Pe Helmi 16, 2007 8:09 pm
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja taivaansusi »

Ytimekästä ja näppärää sanankäyttöä, aidosti hauska ja originaali tarina jossa huumorilla lievennettiin raskasta asiaa. Pidin. Tällaisia pikku vinjettejä lukee mielellään.
She looked at the blood and she looked at Turin, and there was delight in her eyes. "Kill him, lord!" she said. "Kill him too! And then come with me." -<i>Narn î Hin Húrin</i>
Vastaa Viestiin