Kuoloa kalliimpaa (Éomer, PG)

Draamaa, angstia ja vakavia aiheita.

Valvojat: Likimeya, Andune

Piratesse
Vitam Piratae Aligo
Viestit: 781
Liittynyt: Su Marras 06, 2005 11:26 pm
Paikkakunta: Shin-Ra HQ

Viesti Kirjoittaja Piratesse »

Oi, minä olen aina kateellinen siitä miten sinä saat muutamiin sanoihin puristettua asiat ja silti onnistut viljelemään niissä sellaista kuivakasta huumoria, mikä iskee minuun erittäin hyvin.

Mukava lukea vaihteeksi näistä sankareista iäkkäämpinä. Minä olen aina kuvitellut Èomerin juuti tämmöiseksi, rennoksi tyypiksi, joka ei ole ihan niin jäykkä kuin nuo Gondorin poijjaat. Jännä, kokeilu joko kuolema jo ottaisi puoleensa, tuntui tosi tutulta ja luonnolliselta. (juu, mummolta tuota kuulee ihan jatkuvasti...)

Ja tuo miten ne pikkuseikat huomaa vasta kun toinen on poissa, tuntui myös todella luontevalta. Sinä sitten jaksat miettiä ja viilata näitä. :)
Vuoden tulokas 2006/ Vuoden Originaalikirjoittaja 2007/2008
Lizlego
Samooja
Viestit: 513
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 5:05 pm
Paikkakunta: Syntimaa, Pohjoinen Suomi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lizlego »

Kaikessa lyhykäisyydessäänkin tämä on eheä ficci ja kokonainen tarina. Éomeria käy kieltämättä vähän sääliksi, mutta minä taas koen sen hyvinkin viihdyttävänä miettiä, mitä sankareille tapahtuu kun he vanhenevat ja toki nyt heistäkin joku elää vanhaksi. Humoristisuus oli jotenkin kotoista. Éomer angstaa, mutta on kuitenkin seuraavassa hetkessä valmis lähtemään aamukaljalle ja arvelee, että kaihan ne Mandoksessa odottaa. 8) Käytännössä siis Éomer ei ole menettänyt elämänhaluaan vaan hänellä vaan on tylsää, kun pitää kuunnella tylsiä neuvonantajia ja ruumiskin on käynyt niin vanhaksi ja väsyneeksi, ettei kestä kunnon bilettämistä. :roll: Tämä on se, mitä luen tuolta rivien välistä. Tietenkin myös puolison menettämisellä on suuri merkitys ja vaikutus mielen virkeyteen, joka taas vaikuttaa ruumiinkin virkeyteen. Éomer on ottanut puolisonsa olemassaolon itsestään selvyytenä ja sitten tämän kuolema onkin jättänyt hänet yksinäiseksi. Puolison menettäminen voi tosiaan olla kova paikka juuri sen takia, että sitä ei välttämättä sittenkään osaa pelätä.

Puhutteleva tarina.
Annatar
Puolituinen
Viestit: 389
Liittynyt: Pe Marras 04, 2005 4:09 pm
Paikkakunta: Rohanin ruohotasangot

Viesti Kirjoittaja Annatar »

Kiitokset teille kaikille kommenteistanne! ^^ (Suokaa toki anteeksi, etten vastaa jokaiselle erikseen.)

Mukavaa nähdä että tätäkin on luettu ja tästä on pidetty. Minusta on tosi hienoa, miten löysitte tästä vieläkin erilaisia pohjavireitä ja jaksoitte pohtia paitsi Éomeria, myös sen suhdetta Lothiríeliin ja ikääntymiseen sekä elämään yleensä ^^

En halunnut (niin kuin yleensäkään) kirjoittaa liian yksiselitteisesti, että lukijoiden omillekin ajatuksille jäisi tilaa. Eli mukavaa, että saitte tästä eri asioita irti! ^^
Vuoden Draamaficcaaja 2007

Kauniin avan taiteili julietik.

Ruoskatarin (okei, Ruoskattaren ;)) kautta Annatariksi jälleen.
Likimeya
Samooja
Viestit: 529
Liittynyt: Ke Elo 04, 2004 5:28 pm
Paikkakunta: Joensuu

Viesti Kirjoittaja Likimeya »

(Suokaa toki anteeksi, etten vastaa jokaiselle erikseen.)

Nyt on kyllä pakko tunkeutua topikkiin ja mainita, että tuo ylläoleva on ainakin minun mielestäni tavoiteltavampaa ja paljon parempi kuin että tosiaan jokaiseen kommenttiin kirjoittaisi erillisen kiitosviestin. :)

Joten jatka vain tuota rataa, että vastaat useampaan kommenttiin yhdellä, se on hyvä nimittäin. ^^
Ava by arctic_silence|Valvoja -07,-08 ja -09!| Boromir 2010!|Hakee inspiraatiota

Tämä demoninen nauru, jota kuulen kirjoittaessani, on peräisin vain omista, heikkenevistä aivoistani.-H.P. Lovecraft
Vastaa Viestiin