Sivu 2/3

Lähetetty: Ke Helmi 14, 2007 11:06 am
Kirjoittaja Lizlego
Varmaan jotain kertoo tekstin tunnelmasta se, että loppua luin ihan tippa linssissä. Tämä oli jotenkin niin surumielisen kaunista. Surumielistä ainoastaan sen takia, että koko ajan lukiessa tiesi miten Boromirille lopulta käy ja siitä tuli surullinen olo. Boromir on helppo kuvitella juuri tuollaiseksi isoveljeksi ja toisaalta Faramir voisi hyvinkin runoilla pöytälaatikkoon. Ehkä se on se stereotyyppinen esikoinen - kuopus asetelma, mutta psykologiset tutkimuksetkin kuulemma sen vahvistavat. Siis sen, että kuopukset ovat yleisemmin taiteellisia kuin esikoiset tai eivät varmaan ole varsinaisesti, mutta heillä ei ole esikoisten kokemia vanhimman lapsen velvollisuuksia.

Tässä tuli hyvin esille veljesten luonteet. Boromirin peräänantamattomuus... no tuo on kyllä hyvin tyypillistä isoveljille, että kun pikkusisaruksilla on jotain salaisuuksia, ne on kaivettava esiin. Boromirissa oli samalla kovuutta, itsepintaisuutta ja päättäväisyyttä, mutta sitten kuitenkin pehmyyttä, joka tulee ilmi siitä, että hän ei sitten lopulta lukenutkaan sitä Faramirin lappua. Ja jotenkin siitä tulee mieleen se, että ehkä Boromir nauttii enemmän metsästyksestä kuin saaliin saamisesta, enemmän kisailusta kuin varsinaisesti veljensä voittamisesta. Tuossa oli jonkinlainen koulutuksellinenkin näkökulma, kun Boromir mietti, että Faramirista tulisi vielä hyvä soturi.

Surku sen suhteen, että tuo runo ei sitten koskaan tullut Boromirin tietoon eikä hänelle välttämättä koskaan selvinnyt miten paljon Faramir jo nuorena häntä ihaili, vaikka sellaisia tunteita nuoret (varsinkaan pojat) eivät toisilleen paljastakaan. Ehkä se ei kuitenkaan ollut olennaista tai tahdon ajatella, että myöhemmin se oli heille kummallekin jo itsestään selvää, että kunnioittivat ja rakastivat toisiaan. Ja runo olisi luettuna varmaan tuntunut kummastakin vähän nololta. ;)

Yksi suosikkikohtani tässä on se, kun Faramir tuuppaa isänsä pois tieltään. Olen lukenut liikaa sellaisia ficcejä, joissa Denethor on kauhea tyranni pojilleen ja Faramir kyyristelee isänsä edessä. Jotenkin tämä on lähempänä omia mielikuviani, ehkä siksi, että nopealla ajatuksella se tuntuu olevan lähempänä elävää elämää.

Minusta tuo runo on ihan uskottava ja kauniskin, vaikka vähän humoristinen.

Lähetetty: Ma Helmi 19, 2007 9:22 pm
Kirjoittaja Mithrellas
Kiitos kommentista Lizlego. :)

Onhan tuota syntymäjärjestyksen merkitystä ihmisen persoonallisuudelle tutkittu, tosin en kyllä itse muista muita kuin Alfred Adlerin ikivanhat teoriat. (Adlerin teesi kuului muistaakseni niin että esikoisista tulee poliiseja tai vanginvartijoita, keskimmäisistä huippuja omilla aloillaan ja kuopuksista juoppoja taiteilijoita. Adler itse oli tietysti keskimmäinen lapsi.) Oikeassa elämässä en kyllä pistäisi kamalasti painoarvoa noille teorioille, mutta ehkä nuo tuollaiset ajatukset jotenkin vaikuttavat taustalla kun kirjoittelen ficcejä. (Ei siis siten, että kuvittelisin Faramirista tulevan juopon taiteilijan :P - minulla on varmaankin ihan omat käsitykseni siitä, miten syntymäjärjestys voisi vaikuttaa.)

Minäkin tuossa ehkä ajattelin, että runo olisi luettuna tuntunut kummastakin aika nololta, varsinkin kun he olivat tuossa vielä aika nuoria eikä tunteista varmaankaan puhuttu kovin suoraan. Vaikka olisihan Boromirin sydäntä varmaan lämmittänyt kuulla tuollainen tunnustus veljeltään.

Kiva, että pidit Denethor-kohtauksesta. Minä näen Denethorin varmaan aika eri tavalla, mitä monet muut ficcaajat, eikä se nyt välttämättä ole ihan canonia (koska Denethor taidettiin mainita ankaraksi, eikä se nyt tässä järin ankara ollut), mutta eiväthän ihmiset aina käyttäydy luonteensa mukaisesti. Kiva, jos kohtaus tuntui olevan lähellä elävää elämää - ehkä minä jotain sellaista tällä ficillä tavoittelinkin.

Lähetetty: Ti Helmi 20, 2007 10:58 am
Kirjoittaja Kaukokatse
Eksyinkin vihdoin draamapuolelle (niin, kiitos kommentointikamppanjan) ja olen hyvin onnellinen siitä, aivan mahtava ficci. ^^ Ah nuoruus.
Faramir oli niiiin ältsin ältsin liikuttava ja osin ehkä hiukan säälittävä 14-vuotiaan teinin herkässä olemuksessaan, koko runoidea pehmentää kaveria hyvin. Pojasta sai heti alussa (uskoakseni?) toivotun haavoittuvaisen kuvan mm sen piikaan törmäämisen ansiosta ja olen muutenkin ihastunut tuollaisiin kiusallisiin tilanteisiin, jos kirjoittaisin hiukan enemmän *hum huum...* niin herkuttelisin niillä luultavasti eniten.
Mutta Boromirista sen sijaan tuli jotenkin sellainen kaljamaha ja rasva suupielessä fiilis aluksin xDD Älä kysy miks mutta nuo repliikit olivat vain jotenkin sellaisia ja kun Bortsua ajattelee vähän nuorena ja pulleaposkisena, mitä hän tässä kohtaa tosin ei enää ollut, niin jotenkin liitän miehen aina syömiseen. Mutta siitä saa varmaan syyttää sitä etten koko Tsh:ta ole kokonaan lukenut... *ANTEEKSI!* Mutta repliikki jossa Boromir ajatteli Faramirista tulevan vielä hyvä soturi karisti nämä karskit mielikuvat ja sulatti sydämen. Ihana!
Aluksi muuten ajattelin että tämä ficci olisi jotain enemmänkin kuin pelkkää veljeyttä mutta ylätyin positiivisesti ^^ Siis kaiken kaikkiaan pidin hirmusti.
Niin ja pakko mainita Denethorin mahtavat päivittelyt, repsahdin niille. :'D
Eikä se runo nyt niin kamala ollut, itseasiassa pidin siitäkin oikein paljon, ajan henki välittyi siitä hyvin.
Loppu oli tietysti lohduton, mutta aluksi en ede tullut ajatelleeksi sitä. Ja sitten se tuli niin nopeasti ja.. Niiskis. ^^
Tulipas hajanainen palaute... Mutta kiitos kiitos kiitos upeasta ficistä!

Lähetetty: Ti Helmi 20, 2007 1:09 pm
Kirjoittaja athelas
Voi kun ihana ja kiva, jotenkin tuo veljesrakkaus on aina vain iskenyt minuun. Todella upea se oli

Niin ja runo oli kiva:DD

Lähetetty: To Maalis 01, 2007 8:37 pm
Kirjoittaja Mithrellas
Kiitos palautteistanne. :) Minä melkein unohdin vastata, mutta en ihan. :P

Kaukokatse: Faramir taisi tosiaan olla aika haavoittuvaisen oloinen, ja varmaan juuri siksi, koska hän oli niin nuori (en noin yleisesti ottaen pidä häntä haavoittuvaisena). Mielenkiintoisia nuo mielikuvasi Boromirista. :D Olihan se tässä tosiaan aika ronski ja karski, mutta en minä sitä ehkä ihan noin brutaalina nähnyt. :wink: Kiva että pidit Denethorista, ja siitä runon kuvatuksestakin.

Athelas: Kiitos sinullekin. Hauska kuulla että veljesrakkaus iski. Minäkin jollain tavalla pidän sisarusrakkaudesta, siis platonisessa muodossa tietenkin. ;)

Lähetetty: La Maalis 03, 2007 1:06 am
Kirjoittaja Silvertiggy
Faramir kuljetti runoa taskussaan vielä monen vuoden ajan, ja kulkiessaan joskus pitkin linnan hiljaisia käytäviä, hän oli kuulevinaan takaansa veljensä nopeat juoksuaskeleet, ilkikurisen naurun ja toistuvat pyynnöt ja vaatimukset siitä, että saisi edes lyhyesti vilkaista, mitä pikkuveli oikein oli lapulle kirjoittanut. Silloin Faramir otti paperin esiin ja luki sen säkeet vaimealla äänellä seinällä palavien soihtujen valossa, ja veljen nauru lakkasi tämän hiljentyessä kuuntelemaan.

Tämä, viimeinen kappale, oli se paras. Murruin viimeisen lauseen kohdalla aivan yhtäkkiä, odottamatta. Ihmettelin itsekin, mutten sen jälkeen kun mietin pari viimeistä lausetta uudelleen. Koska onhan tuo viimonen virke koskettava. :cry:

Vilkaisin vahingossa tuota runoa ennen kuin olin päässyt viimeisiin lauseisiin asti, ja silloin tuo "väkevä kuin luolapeikko" nauratti, mutta ei enää lopunkin luettuani.


*kröhkröhm* No niin, vetistelyt seis. Ficci oli tosi hyvä, olen jotenkin nyt innostunut Faramirin ja Boromirin yhteiselämästä, ja heistä kahdesta kertovista ficeistä (joten luulen, että löydät kommenttini muistakin ficeistäsi lähiaikoina :wink: ). He ovat jotenkin ihastuttava veljespari. Uh. :D (Ei, ei kaksimielisesti! :D)



Joten kiitos, tämä oli ihana :)

Lähetetty: Su Huhti 15, 2007 4:53 pm
Kirjoittaja Mithrellas
Hui, kamala. Huomasin juuri etten ole muistanut kiittää kommentistasi Silvertiggy. Joten tässä se tulee: kiitos palautteesta, Silvertiggy! Mukava kuulla, että ficci kosketti. Faramir ja Boromir ovat tosiaan ihastuttava veljespari, ilman mitään kaksimielisyyksiä siis. :)

Re: Salatut säkeet (Boromir, Faramir, PG)

Lähetetty: Su Elo 16, 2009 1:29 pm
Kirjoittaja Aralas
Wau, ei voi muuta sanoa.

On kivaa, kun tulee aina silloin tällöin Farskan ja Borskan 'menneisyyttä' vastaan, se piristää kummasti.

Kirjoitusvirheitä ei kyllä näkynyt, siitä plussaa. Toinen plussa taas tulee juonesta, mutta siitä vain puolplussaa, oli pieniä aukkoja.
"En minä mitään vetistele. Minuun sattuu kun sinun jättimäinen ruhosi litistää ja ruhjoo minun sisuskaluni."
Hauskaa hykertelyä :mrgreen:

Mitäköhän vielä, hmm.... Joo, toi kisailu oli kivaa ^^ Muuta ei nyt sitten tuu mieleen. Kiitos ja hei. Editoin sitten...

//EDITT
tyttö kirjoitti:Tuota... tämä on ehkä hieman noloa. Itse olet luokitellut tämän drama/humour, mutta suoraan sanottuna minä itkin tätä lukiessani. Oikeasti.
Myöskin minä itkin nyt, kun luin tämän uudestaan. Hieno ficci, edelleen!

Re: Salatut säkeet (Boromir, Faramir, PG)

Lähetetty: Ma Elo 31, 2009 9:56 pm
Kirjoittaja Mithrellas
Kiitos Aralas, kun kommentoit. On kiva saada välillä palautetta näistä vanhoista jutuista. :)

Re: Salatut säkeet (Boromir, Faramir, PG)

Lähetetty: Ti Loka 06, 2009 5:49 pm
Kirjoittaja Naava
Aww.
Meitti on ihan sanaton. Musta oli mukava lukea ficci, jossa Dene ei ole hullu hakkaajatyrannifaramirvihaaja, vaan tollanen aika (aika?) tärkeä henkilö jolla riittää huumoriakin. Ehkä alan pikkuhiljaa päästä Denethor-vihastani.

Tuo Faramirin käytös oli jotenki... nii ihana. Tunnen yhet kaksoset, poikia molemmat, tutustuin heihin kolmevuotiaana ja heidän kisailunsa on tuollaista. Nyttemmin he ovat (ikävä kyllä) etääntyneet...
Suosittelen muuten kaikille, ettei kuuntele esim. Leona Lewisin kappaletta Bleeding Love samaan aikaan kun lukee tätä ficciä, alkaa itkettämään ihan kauheasti. Noniin...

Boromirin ja Faramirin suhde on ollut aina lähellä sydäntäni, heidän rakkautensa toisiaan kohtaan oli niin ihanan vilpitöntä (ainakin aikuisiällä). Ajattelin itsekin vielä joskus kirjoittaa heistä ficin, aww... kunhan tässä opettelen kirjoittamaan.

Re: Salatut säkeet (Boromir, Faramir, PG)

Lähetetty: Ti Joulu 29, 2009 5:02 pm
Kirjoittaja Mithrellas
Kiitos kommentista Naava! (Näin vähän myöhässä.) Joo ei Denethoria pitäisi vihata, ei hän oikeasti paha ollut, yksinäinen ja synkkä mies vaan. Hänestä oli annettu leffassa liian negatiivinen kuva, ei hän kirjassa ollut läheskään niin julma Faramiria kohtaan, ja vähän senkin takia kirjoittelin aikanaan tällaisia ficcejä, joissa hän ei ollut kovin ankara. Kiva kuulla, että pidit Faramirin ja Boromirin kisailusta. Minun pitääkin kuunnella tuo kappale joskus, jos sillä on kerran tuollainen vaikutus. :)

Re: Salatut säkeet (Boromir, Faramir, PG)

Lähetetty: Su Joulu 08, 2013 6:19 pm
Kirjoittaja sagitta
Tämä oli niitä ensimmäisiä ficejä, joita täällä luin.

Todella suloinen ja koskettava tarina. Kirjoitit niin todentuntuisesti Boromiristä ja Faramiristä, että olisin voinut kuvitella tämän todella tapahtuneen.(Ja mistäs sitä tietää vaikka olisikin.) Poikien luonteet täsmäävät niin hyvin omien mielikuvieni kanssa. Ja tuo loppu kruunasi koko ficin! Aivan ihana, aivan liian surullinen, Faramir parka!
Tuo otsikkokin sopii hyvin tarinaan. (En tiedä, mutta minusta otsikolla on todella suuri merkitys tarinassa.)

Tämä fici tuo muuten mieleen yhden piirustuksen Devianartissa, jossa on vähän samanlainen loppu asetelma.

Re: Salatut säkeet (Boromir, Faramir, PG)

Lähetetty: Su Joulu 08, 2013 8:31 pm
Kirjoittaja Ezellohar
Tämä ficci on kyllä sieltä parhaimmasta päästä. Upea, koskettava kertomus niin erilaisista veljeksistä, jotka kuitenkin rakastavat toisiaan. Mä en edelleenkään osaa tarkemmin sanoa, mikä tuossa Boromirissa meikään vetoaa, mutta tykkään hänestä ihan hirveästi. <3 Tietty sympatiat on Faramirin puolella ja jos itse olisin ollut paikan päällä, olisin kyllä puolustanut häntä. Mutta koska itselläni on kaksi pikkuveljeä, niin ymmärrän täysin tuota, että ulkopuolisesta tuo saattaa kuulostaa aika julmalta, mutta kyllä molemmat tietää, että se on vaan sitä sisarusrakkautta.
Onnistuit tosi hyvin kuvailemaan molempia juuri sellaisena, kun olen itsekin kuvitellut heidän olevan. :) Ja Denethor oli myös mukava tässä, vielä läsnäoleva, rakastava isä.

Upeaa!

Re: Salatut säkeet (Boromir, Faramir, PG)

Lähetetty: Su Joulu 08, 2013 10:39 pm
Kirjoittaja Mithrellas
Kiitos kovasti kommenteista sagitta ja Ezellohar! Vaikka ficci on vanha, lämmittää aina mieltä lukea kommentteja. On mukavaa, etteivät nämä kirjoitukseni pyöri täällä turhaan. :)

Minun piti itse asiassa lukea tämä uudestaan, että muistaisin mitä tässä oikeastaan tapahtui. Vähän harmittaa, ettei minulla enää tunnu olevan aikaa ficcailuun. Tämä viikonloppu on kyllä taas herättänyt kaipauksen vanhoihin Loftis-aikoihin. Silloin tuli kyllä kirjoitettua vaikka mitä Faramiriin liittyvää, kun olin hänestä niin innoissani... Nyt en kyllä tiedä, mitä kirjoittaisin, kun kaikki on päässyt unohtumaan. Joskus vielä luen TSH:n uudestaan ja ehkä sitten inspiroidun.

Re: Salatut säkeet (Boromir, Faramir, PG)

Lähetetty: La Tammi 23, 2016 10:43 am
Kirjoittaja Miuku
*itkee hiljaa nurkassa*

Toi oli ihana... <\3 alussa vähän naureskelin noitten leikille, vaikka tuskin itseni ja veljeni välinen kina paljon parempaa on (eihän meillä ikäeroo oo mut pojat tapaa olla vahvempii, ja ohan mun veli urheilullisempi tyyppi ku minä), paitsi että meil ei oo yhtä paljon tilaa juosta ja mun veli voittas mut heti... yleensä se on vaan sitä et mä huudan sille ja se nauraa... mut toisaalta, meil ei myöskään oo yhtä lämmintä suhdetta ku Boromirilla ja Faramirilla...