Ajattomuus (G, minificlet)

Draamaa, angstia ja vakavia aiheita.

Valvojat: Likimeya, Andune

Annatar
Puolituinen
Viestit: 389
Liittynyt: Pe Marras 04, 2005 4:09 pm
Paikkakunta: Rohanin ruohotasangot

Ajattomuus (G, minificlet)

Viesti Kirjoittaja Annatar »

Title: Ajattomuus
Author: Annatar
Genre: draama
Warnings: -
Rating: G
Summary: Kenties hiukan hämmentävä tunnelmapala. Draamamättöä minä-kertojalla.

A/N: Tämä on arkistoni pohjalta, päätin antaa sille hiukan tuuletusta. Päähenkilöt taitavat tällä kertaa olla jokaisen oman mielikuvituksen varassa :wink:


Ajattomuus


Usvassa pyörteilevinä hahtuvina siintävät sinun ääriviivasi, kevyinä nousevat jalkateräsi käymään uuteen päivänkoittoon. Tuulen harppua soittelevat sormet sinä olet, viileät puunlatvojen ympärille kietoutuvat kutrit, ilmava henkäys pyyhkimässä surua kasvojeni iholta. Vihreinä silmuina aukeavat sinun silmäsi, ikivihannan puun käsivarsilla olet jälleen näkevä uuden suven.

Sammaleesta haihtuva kaste sinun tuntemattomien askeltesi polkuina, aamuauringon valojuhlassa viherverho katsettasi varjoaa. Iltatuulen rannalla keinuttamat osmankäämit kaulaasi kantavat, sinun äänelläsi huutavat kaukaiset kuovit surunsävyistä lohdutustaan. Tuoksuasi kantavat ylpeinä havupuut, syyskesän kanervat koristautuvat poskiesi hennolla punalla.

Kaikkea sitä, mitä sinä rakastit, katson ja tunnen sinun kääntävän kirkkaan hymysi minun puoleeni. Syvänä kuin lukuisat meret tunnen minä sinun läsnäolosi, jylhänä kalliona kannattelet murheellista.

Sinä olet kaikki, tämä olevaisuus sinussa hengittää. Jokainen rengas perhosen siiveniskujen väreestä tyvenen pinnalla, valkeana tanssahteleva vaahtopää rantakivien siliävää rosoisuutta syleilemässä.
Sinä, yötaivaalla kuljeksivina pilvinä ja povelleni istahtavan sudenkorennon lempeänä katseena. Ohuessa helmiäisverkossa viivähtävänä valonsäteenä välkehtävät sinun kasvosi vapaina ja levollisina.

Ethän jätä minua enää. Pysy minussa, kunnes suljen silmäni.
Vuoden Draamaficcaaja 2007

Kauniin avan taiteili julietik.

Ruoskatarin (okei, Ruoskattaren ;)) kautta Annatariksi jälleen.
Silvertiggy
Puolituinen
Viestit: 250
Liittynyt: La Maalis 04, 2006 6:25 pm
Paikkakunta: Edoras

Viesti Kirjoittaja Silvertiggy »

Voi.... että kuinka kaunis. Aivan mielettömän, älyttömän kaunis. Käyttämäsi kuvaukset olivat todella nättejä. Ihana, pieni tunnelmapala, tosiaankin. Mieleeni tulivat taas kaksi hahmoa, alkukirjaimet ihan vain sattuvat alkamaan A-kirjaimella.. :wink:

Tämä aiheutti hieman surumielisyyttä, mutta tavallaan myös piristi.

Kaunis.
Blast off
It's party time
And where the fuck are you?
Where the fuck are you?
Why don't presidents fight the war?
Why do they always send the poor?



Ava made by me.
Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune »

Hih, hyvä kun laitoit esille.

Kuten jo aiemmin sanoin, tämä laittaa aivan sanattomaksi. Aivan upeaa kuvailua, yksi kauneimmista jutuista mitä olen ikinä lukenut. Tämä nyt sattuu vain olemaan niin ihana :) *sulaa*

Rakentava palaute katsoo kisoja...
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Tämä oli todella kaunis... Hmm. Ajatukset hukassa, pyydän anteeksi..

Kuvailusi oli tässä kyllä aika uskomatonta. Tästä näkee, että oikeastaan juonetonkin juttu voi olla kaunis ja sillä on tarkoituksensa. Jostain syystä tuli sellainen olo, että joku on kuollut ja häntä muistellaan... Sellainen omituinen olo.

Äärettömän kaunista, mutta juuri nyt en saa tämän parempaa irti itsestäni... :roll:
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
Marnie
... has left the building
Viestit: 866
Liittynyt: Pe Huhti 16, 2004 11:02 pm
Paikkakunta: juhannukseen asti Australia

Viesti Kirjoittaja Marnie »

Oi, miten kaunis, tämä oli aivan kuin olisi pientä runoa lukenut. ^^ En pystynyt äkkisältään yhdistämään tätä tiettyihin henkilöihin Keskimaassa ja tämä sopisi muuallekin kuin sinne, mutta minusta tässä tunnelmassa oli jotain Tom Bombadil / Kultamarjamaista, mikä varmasti tuli minun mieleeni kaikista näistä luontokuvailuista ja luontovertauksista (jotka olivat siis aivan nerokkaita). ^^ Tuo viimeinen lause taas tuntui paljastavan että näistä kahdesta ei ollut kyse (vaan ehkä ennemmin Arwenista ja Aragornista tai Galadrielista ja Celebornista tms. sitten kuitenkin), mutta minä ignooraan tuon lopun nyt ja luen tämän Tomista ja Kultamarjasta kertovana, koska minusta se sopisi niin ihanasti niihin kahteen. Tom on runollinen mies ja rakastaa vaimoaan niin suunnattomasti. ^^ juu, omiani taas selittelin, mutta siis, tykkäsin tästä valtavasti, tämä oli niin kaunista tekstiä.
Look at it this way, Wayne - we will always have Saskatchewan. Shelly, NX

Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.
Avatar
Fanyare
Joku hippi
Viestit: 928
Liittynyt: Ke Helmi 04, 2004 5:23 pm
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Fanyare »

Tämä ficci on taas elävä todiste siitä, että pituus ei tuo laatua. Tämä ficci on lyhyt, ja siinä piilee osa sen viehätysvoimaa: se on pieni, runollinen, taitavasti punottu tunnelmapala. Juuri tämänkaltaisia ficcejä on vaikea kommentoida siitä syystä, että niissä säilyy tunnelma koko ajan, eikä ole mitään erityistä kohtaa, joka räjäyttäisi universumit, koska koko ficci on taidetta, kauneutta. Kuvailusi on aivan mielettömän upeaa. En ollenkaan tiedä keistä tämä kertoo, mutta ensin mieleeni tuli, kuten parilla muullakin, Aragorn ja Arwen. ^^ Toisaalta hyvä, ettet sanonut nimiä tässä ficissä, sillä se olisi voinut rikkoa tuota salaperäisyyttä. Eli tiivistettynä erittäin, erittäin kaunis ficci ^___^
Today is the tomorrow you worried about yesterday.

Merri 05-06, RPS-ficcaaja 07 ja Japanifriikki 08

avatar by 25djadja @ LJ
Avatar
Fuu
norppa
Viestit: 948
Liittynyt: Ke Helmi 18, 2004 8:12 pm
Paikkakunta: syli

Viesti Kirjoittaja Fuu »

*_* Ui luoja sentään.
Tämä oli taas näitä tekstejä, joita voisin ennemmin sanoa runoiksi. Hämmentävää sinänsä, että tästä ei kyllä tullut paljon TSH mieleen ennen ihan viimeistä lausetta, koska tämä voi sijoittua melkein mihin tahansa, mutta ei se kuitenkaan haitannut.
Aivan uskomattoman kaunista kirjoitusta ja kuvaamista, sellaista tajunnanvirtamaista ja tunnelmallista ja rakastavaa. Varsinkin se, että kuvaat näitä hahmoja/ tarinan "sinua" niin paljon luonnon pienten ihmeiden avulla, on todella ihanasti sommiteltu tähän. Oijoi. Vallan mykistyn. *_*
-- siintävät sinun ääriviivasi, kevyinä nousevat jalkateräsi --

-- Syvänä kuin lukuisat meret tunnen minä sinun läsnäolosi, jylhänä kalliona kannattelet murheellista. --

-- Sinä, yötaivaalla kuljeksivina pilvinä ja povelleni istahtavan sudenkorennon lempeänä katseena. --
Edellä lainatut ja aivan viimeinen kursivoitu kohta, rakastuin näihin aivan totaalisesti. <3
Kiitos todella paljon tästä. ^^
you spin me right round, baby, right round
like a record, baby, right round round round


Vuoden Ilopilleri 2005-2009, vuoden Humor-ficcaaja 2010. Pörr.

captainfuu.tumblr.com
captainfuu.deviantart.com
Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Newra »

Kauniita, kauniita kuvia. Jalkaterä on loistava sana. Mutta osa oli jo niin kauniita, että yhdistettynä lauserakenteeseen tuntui menevän prameilun ja tyrkyttämisen puolelle. Käännetty sanajärjestys näin useasti käytettynä tekee tekstistä raskaan ja vaikeaselkoisen. Mietin kauan, että onko sitä liikaa vai juuri sopivasti, ja nyt kun luin tämän vielä uudemman kerran päädyin tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon. Lauserakenne olisi siis kaivannut vähän vaihtelua.
Viimeinen lause antoi tälle sitä syvyyttä, jota olisin ammentanut mieluusti lisää. Varsinkin tuo 'enää'-sana toi tähän tarinaa taakse. Loistava sana :>
Pidin hahmojen salaperäisyydestä - minäkin ajattelin Arwenia ja Aragornia. Ja pidin myös tästä olemisesta, jota tässä ficissä on. Jotain hengittävää ja herkkää.
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Minä luin tämän jo aikaisemmin, mutta kommentointi jäi kun olen niin huono keksimään mitään sanottavaa tämän tyyppisistä abstrakteista jutuista... Runoillahan sinä osaat, ja tämä oli taas yksi osoitus siitä... Yritin miettiä, mistä tämä oikeastaan kertoo, mutta en ihan saanut siitä kiinni. Mietin myös tuota otsikkoa ja sitä miten se liittyi juttuun. Päällimmäinen tunne oli, ettei tämä varsinaisesti kertonut kenestäkään hahmosta, minkä takia en ihan täysin ymmärrä, miksi tämä oli sijoitettu tänne TSH-draamaan. Jos sinulla oli mielessä joku TSH:n teema, niin mieluusti kuulisin, mikä se oli... Mutta siis, tuntuu kuin tämä kertoisi maailmaa kohtaa tunnetusta rakkaudesta tai jostain sellaisesta (äh, ihmeellinen déjà vu tuli äsken, ihan kuin olisin sanonut jotain samanlaista aikaisemminkin...) tai kenties jostakin valasta (siis niistä jumalista). No joo, en jaksa ajatella kunnolla kun on perjantai. Mutta kyllä, tämä oli minusta tosi kaunis, mutta en valitettavasti osaa tätä sen tarkemmin analysoida. :roll:
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Vastaa Viestiin