Kierros (PG-13)

Draamaa, angstia ja vakavia aiheita.

Valvojat: Likimeya, Andune

Husky
Örkki
Viestit: 11
Liittynyt: La Kesä 23, 2007 12:40 pm
Paikkakunta: Helsinki

Kierros (PG-13)

Viesti Kirjoittaja Husky »

Disclaimer: Päähenkilö on Tolkienin, samoin maailma. Sivuhenkilö (Bocca) oma.
Title: Kierros
Author: Husky
Genre: draama
Rating: PG-13
Summary: Nuoren ylimyksen ensikänni

Kierros

Vain muutama soihtu paloi valaisten Minas Tirithin kolmatta piiriä. Oli yön neljäs tunti, kesä oli kääntymässä kohti loppuaan, ja aamunkoittoon oli aikaa vielä muutama hetki. Hontelo nuorimies, lähes poikanen, harhaili kivisellä kadulla pysähtyen välillä, huoaten, nojaten raskaasti kämmeniä polviinsa. Hänen olonsa oli kauhea. Hän pelkäsi kuolevansa. Ja pelkäsi vielä enemmän ettei kuolisikaan.

Nuorukainen oli vastikään täyttänyt kuusitoista – sen iän, jolloin oli aika astua sotilaspalvelukseen, jos mieli ikänsä palvella Kaupunkia. Jo pelkästään hänen syntyperänsä velvoitti siihen, olihan hän ylimys. Ja hän rakasti tätä kaupunkia ja tätä maata. Niinpä hän oli heti vaaditun iän täytettyään rientänyt ilmoittautumaan Kaupungin kasarmin komentajalle. Vanhaa upseeria hänen intonsa oli selvästi hieman huvittanut, mutta jäyhän ja vaateliaan isänsä silmissä hän oli nähnyt pilkahduksen ylpeyttä, ja se riitti hänelle. Hän halusi jonain päivänä komentaa omaa joukko-osastoaan ja tuoda maineteoillaan Gondorille kunniaa.

Askel. Toinen. Voi kunpa hän olisi jättänyt sen viimeisen ruukullisen väliin. Tai edes sen viimeisen kulauksen. Miksi ihmeessä näitä katuja oli kolme rinnakkain? Oliko hän menossa ylös vai alas? Hän ei enää ollut varma.

Ylhäisestä syntyperästään huolimatta hän oli astunut palvelukseen samanarvoisena kuin muutkin alokkaat, olivatpa nämä aatelisten tai hevoskauppiaiden poikia. Gondorin sotilaat olivat sotureista arvostetuimpia, ja heidän keskuudessaan jokaisen piti itse ansaita asemansa omilla teoillaan. Kuten Bocca, kolmenkolmatta ikäinen lampurin äpäräpoika Harondorista. Nuoresta iästään huolimatta Bocca oli kaikkien kunnioittama veteraani. Hän oli kolmisen vuotta aiemmin menettänyt toisen jalkansa Ithilienissä jossain sinänsä mitättömässä rajakahakassa jäätyään mûmakilin ruhjomaksi. Käskynhaltija Denethor oli myöntänyt Boccalle eläkkeen, josta tämä oli kieltäytynyt. Yksi tienoon puusepistä oli suurella vaivalla veistänyt Boccalle tekojalan, ja niin tämä oli puoliväkisin palannut jalkapuolena palvelukseen. Taisteluihin häntä ei sentään enää kelpuutettu, joten hänestä tehtiin kouluttaja, eikä hän vammastaan huolimatta siinä toimessa hullumpi ollutkaan. Bocca tuntui aina virnistelevän, oli karkea kieleltään, tyly käytökseltään ja rankaisi hölmöilyistä epäröimättä. Silti alokkaat arvostivat häntä, olihan hän aina ehdottoman oikeudenmukainen ja pyrki aina toiminnallaan yhteen päämäärään: opettamaan heidät selviämään taistelusta hengissä.

Hän suoristautui vaivalloisesti, heitti päänsä takakenoon ja veti syvään henkeä. Mitä hänen isänsä sanoisi, jos näkisi hänet nyt? Tässä alennustilassa? Hän toivoi ettei sana leviäisi.

Sinä aamuna kasarmilla oli ollut hiljaista. Oli pyhäpäivä, eikä oppitunteja tai aseharjoituksia ollut lupa pitää. Nuoret alokkaat olivat pelanneet noppaa, ruokailleet ja pitkästyneet lähes kuoliaiksi. Vaikka sotilaskoulutus olikin heti alokasajan alussa ajoittain raskasta, he olivat aina täynnä intoa, aina valmiita toimimaan. Iltapäivällä Bocca sitten ilmestyi makuusalin ovelle, ilmoittaen että alokkailla oli puoli hetkeä aikaa siistiytyä ja vyöttää itsensä perinteistä Kuuden Piirin Kierrosta varten. Kierros! Tästä nuorukaiset olivat kuulleet kymmeniä, ei, satoja lauluja ja tarinoita. Yksikään Gondorin mies ei rohjennut kutsua itseään soturiksi ennen kuin oli läpäissyt Kierroksen. Kierros tarkoitti käyntiä jokaisessa Kaupungin kuuden alimman piirin majatalossa. Tarkoin vartioidussa seitsemännessä piirissä ei ollut majataloja, muutoin Kierros olisi varmasti jollain keinoin ulotettu sinnekin, kuninkaiden ja käskynhaltijoiden talon tuntumaan.

Neljännen piirin portti. Onneksi hänellä oli asepuku yllään. Vartija päästi hänet läpi kyselemättä. Hän hoiperteli, mutta siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Alokkaiden Kierroksesta tiesivät kaikki vartiomiehet.

He olivat kulkeneet kapakasta kapakkaan. Kierros alkoi kuudennesta piiristä, kasarmin ja tallien lähellä olevasta majatalo Pronssihevosesta. Bocca oikein yllytti nuoria suojattejaan. Nämä eivät juurikaan kursailleet, vaan kumosivat tuoppeja ja tyhjensivät viiniruukkuja kiihtyvällä tahdilla. Viidenteen piiriin asti kaikki sujui hyvin. Ensimmäisenä joukosta oli pudonnut dolamrothilainen Ardil, sitten lossarnachilainen Samhir, sitten Sarn Gebirin ylpeys Dûnhil. Bocca piti huomaamattomasti huolen, että jokaisesta joka ei kyennyt jatkamaan Kierrosta huolehdittiin. Yksi toisensa jälkeen he olivat sammuneet majatalojen pöytiin tai jääneet makaamaan tavernojen lattioille tai konttaamaan pitkin mukulakivikatuja kykenemättä seuraamaan pääjoukkoa, joka ensimmäiseen piiriin mennessä oli jo supistunut kouralliseksi.

Viidennen piirin portti oli jälleen vastakkaisessa suunnassa. Kaupungin puolustusta ajatellen porttien sijoittelu oli toki nerokas, mutta juopuneelle nuorukaiselle, joka yritti löytää takasin kasarmille, edestakaisin kulkeminen oli piinaavaa. Kun hän pääsisi päättämään, muuriin puhkaistaisiin pienet perättäisesti sijoitetut portit jalkaisin kulkevia kaupunkilaisia varten.

Varsinaisen Kierroksen päätepisteenä oli Suuren Portin lähellä Lampuntekijän kadulla sijainnut Vanha Kievari. Paikan isäntä tiesi odottaa alokkaita, ja heidän saapumisensa oli kapakalle suuri kunnia – olivathan kyseessä kestävimmät Gondorin tulevista urhoista. Siellä he nauroivat sotilasvitseille, lauloivat sotilaslauluja, puhuivat karkeuksia ja joivat.

Hänet poistettiin Vanhasta Kievarista – tai oikeastaan suoraan sanottuna heitettiin ulos sieltä. Hän kieri portaita alas suoraan hyvin hoidetulle nurmikolle ja lateli selällään maaten uhkauksia Kievarin vartijoille. Bocca tuli rauhoittelemaan häntä, sillä vielä yksi paikka oli jäljellä – se paikka, jonne asti selvisivät vain kaikkein sitkeimmät. Ja josta oli iloa vain kaikkein sitkeimmille.

Vastakkaisella puolella Porttia sijaitsi Sininen Rastas, paikka joka yleisesti tiedettiin huonojen naisten taloksi, ja sitä kaikki kunnon miehet karttoivat. Ei sillä että lihan ilot olisivat olleet heiltä kiellettyjä, saati että heitä olisi paheksuttu, ei, hehän olivat nyt sotilaita, Gondorin miehiä. Sen sijaan niiden, joilla oli jokin tavallinen ammatti – heidän tuli avioitua, eikä sekaantua epämääräisiin naisiin. Ilotalossa oli monta kaunista tyttöä, mutta yksi miellytti häntä erityisesti – tumma haradrimin neitonen, jonka nöyrä käytös ei lainkaan vastannut hänen katseensa salamointia. Vaikka haradilaiset olivat Gondorin vihollisia, olivat monet, etenkin naiset, paenneet länteen hankkiakseen elantonsa mieluummin notkeiden vartaloidensa moninaisilla avuilla kuin antautuivat oman kansansa koville ja karkeille miehille. Hän maksoi talon emännälle kourallisen kuparikolikoita hetkestä tuon kauniin neidon kanssa. Hetkestä, jota ei koskaan tullut, sillä tuskin hän oli päässyt kahden tytön kanssa kun liian viinin aiheuttama ankara kuvotus iski häneen ja hän antoi ylen huoneen lattialle. Hetkeä myöhemmin kaksi tympeää miestä nosti hänet kainaloista ilmaan ja kantoi ulos talosta. Hänen maatessaan jo toistamiseen vehreällä nurmikolla Bocca tuli, nosti hänet seisaalleen ja kuiskasi: ”Olet ollut Gondorin sotilaan arvoinen; mene ja lepää!” Niinpä hän lähti kohti kasarmia, muutaman hänen tovereistaan jäädessä vielä iloitsemaan Siniseen Rastaaseen.

Kuudennen piirin portti. Muisto tytöstä sai taas hänen kupeensa polttamaan. Sitten pahoinvoinnin aalto iski häneen uudelleen ja hän nojasi otsansa Valkoisen Kaupungin muurin viileään kiveen. Onneksi kasarmi oli jo kivenheiton päässä. Hän taivalsi vaivalloisesti viimeiset sylet, työnsi oven auki ja näki aulahallissa odottelemassa tutun pienen hahmon.

- Boromir?

Rakas veli. Toivoisinpa ettet näkisi minua näin.
Viimeksi muokannut Husky, Ke Heinä 25, 2007 10:21 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Oi voi, olipa siinäkin esikuva Faramir-rukalle. Boromirin olisi varmaan kannattanut aloittaa se kierros sieltä alimmalta piiriltä, ja edetä sieltä sitten ylöspäin.

Minun on vaikea yhdistää mielessäni Keski-Maata ja prostituutiota, koska en oikein usko Tolkienin hyväksyneen ko. ilmiötä, vaikka toisaalta, jos Minas Tirith olisi oikeasti ollut olemassa, siellä varmasti olisi ollut ilotaloja. Mutta se on taas niitä realismin osa-alueita, joiden olemassaolon minä mieluiten unohtaisin.

Ajatuksena tuo "kierros" tuntui tosi realistiselta, että voisi hyvinkin kuvitella jonkin tuollaisen perinteen olleen käytössä... Boromirilla selvästi oli viinapää vailla vertaansa, kun jo lapsukaisena (vastikään 16 täyttänyt on kyllä lapsi eikä mitään muuta) kesti tuollaiset määrät.

Sotilaiden nimet olivat tosi hyviä - ne olisivat voineet olla Tolkienin kynästä. Ihmettelin vähän, mitä Lossarnachin, Dol Amrothin ym. maiden urhot tekivät Minas Tirithissä, koska olihan heidän maissaan omatkin sotajoukkonsa, mutta ilmeisesti he sitten olivat halunneet tulla palvelemaan käskynhaltijan joukkoihin.

Teksti oli tosi hyvää, se olisi voinut olla ammattikirjailijan kynästä (tai näppikseltä). Rating olisi saanut minusta olla PG-13, koska tämä sisälsi viittauksia seksiin.
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Husky
Örkki
Viestit: 11
Liittynyt: La Kesä 23, 2007 12:40 pm
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Husky »

Mithrellas kirjoitti:Minun on vaikea yhdistää mielessäni Keski-Maata ja prostituutiota, koska en oikein usko Tolkienin hyväksyneen ko. ilmiötä, vaikka toisaalta, jos Minas Tirith olisi oikeasti ollut olemassa, siellä varmasti olisi ollut ilotaloja. Mutta se on taas niitä realismin osa-alueita, joiden olemassaolon minä mieluiten unohtaisin.
Mietin samaa asiaa, mutta toisaalta kautta maailmanhistorian sotilaat ja prostituutio ovat kuuluneet yhteen. Mikseivät siis Gondorissakin, niin ylevää kuin elämä siellä olikin. Tolkien hartaana katolilaisena toki vältti oikeastaan kaikki seksuaalisuuteen viittaamiset, yksi harvoista taisi olla Kahdessa Tornissa syytös Kärmekieltä kohtaan.

Itse olisin muuten varmaankin halunnut laittaa tälle tyylisuunnaksi "inhorealismi" :P Enkä vähiten siksi, että tarina on kirjoitettu aivan hirveässä krapulassa, mikä sinänsä (yhdessä ei-niin-mukavien nuoruusmuistojen kanssa) auttoi orientoitumaan pahoinvoivan Boromirin rooliin.
Mithrellas kirjoitti:Boromirilla selvästi oli viinapää vailla vertaansa, kun jo lapsukaisena (vastikään 16 täyttänyt on kyllä lapsi eikä mitään muuta) kesti tuollaiset määrät.
Mietin pitkään sitäkin että kuinka vanha Boromirin pitäisi tässä tarinassa olla. Jos Bergil Beregondin poika oli kymmenvuotiaana riittävän vanha lähetiksi, niin arvelin 16-vuotiaan Boromirin olevan riittävän vanha alokkaaksi. Nykyäänhän 17-vuotias voi halutessaan hakeutua Suomessa suorittamaan asepalvelusta. Ja teinit vetävät toisinaan ihan järkyttäviä viinamääriä...
Mithrellas kirjoitti:Ihmettelin vähän, mitä Lossarnachin, Dol Amrothin ym. maiden urhot tekivät Minas Tirithissä, koska olihan heidän maissaan omatkin sotajoukkonsa, mutta ilmeisesti he sitten olivat halunneet tulla palvelemaan käskynhaltijan joukkoihin.
Juuri näin. Ajattelin asian niin, että nämä nuorukaiset halusivat nimenomaan näihin "valiojoukkoihin".
Mithrellas kirjoitti:Rating olisi saanut minusta olla PG-13, koska tämä sisälsi viittauksia seksiin.
Hyvä huomio, muutin tuon. Mulla on nämä ratingit vielä aika lailla hakusessa, eiköhän nämä tästä selkene.
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

*hiljaisuus* Tämä oli aika lailla erikoinen juttu, mutta tajusin pitäväni siitä kovasti. Kirjoitat hyvin ja tämä oli tavallaan sellainen "varjopuoli" josta ei haluttaisi puhua. Kuin jokin tarkkaan varjeltu salaisuus tai jotain.

Jotenkin kaikki käy järkeen, mutta silti niitä on vaikea sovittaa täysin yhteen. Huh huh.

Olen aika lailla samoilla linjoilla kuin Mithrellas. On jotenkin vaikea yhdistää Keski-Maata ilotaloihin, se ei vain tunnu sopivan siihen kuvaan joka minulla on. Mutta kyllähän niitä siellä saattoi olla. Jotenkin haluaisin vain pitää mahdollisimman "siistin" kuvan yllä, mutta onhan tuokin mahdollista. Ei, en pidä sitä mahdottomana, mutta ajatus on itselleni vain vaikea. Ja Boromir... Huh, raju aloitus hänen urallaan kieltämättä.

Tuo kierros-idea oli kyllä aika mahtava. Jokin perinne sotilaaksituloon varmasti liittyi, enkä pidä tätä mitenkään ihmeellisenä. :lol: Mistä ihmeestä oikein keksit sen? Luet varmasti jotain Tolkienin salattuja papereita jostakin, kun katselee noita nimiä ja kirjoitustyyliäkin.

Bocca on muuten mainion oloinen hahmo. Hänestä voisi kuulla lisääkin...

Faramir-parka taisi saada traumoja. :roll: Enkä tainnut saada tähän viestiin mitään kovinkaan järkevää...
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
Avatar
Fuu
norppa
Viestit: 948
Liittynyt: Ke Helmi 18, 2004 8:12 pm
Paikkakunta: syli

Viesti Kirjoittaja Fuu »

...mittee, miehän luin tämän jo. Pakko kommentoida, meinaan todella mahtava idea. o_O
En ole asiaa aikaisemmin ajatellut, mutta totta kai Gondorin armeijallakin on jotain juomisperinteitä, niin jaloa kansaa kuin he ovatkin. Villi idea tämä Kierros, mutta todella elämänmakuisesti kirjoitettu, ja realistisesti. Hirveän hyvin saanut mukaan pieniä asioita, kuten jo ensimmäiselle tasolle jääneiden sotilaiden nimet ja muuta vastaavaa. ^^
Hmm, noista muiden mainitsemista ilotaloista sen verran, että kaipa niitä on Minas Tirithissäkin voinut aivan hyvin olla. Tietysti Tolkien on kertonut meille vain jaloista teoista ja ihmisistä, mutta ihmisiä kun ovat, heillä on ihmisen mieli ja keksinnöt. x) Joten uskottava ajatus sinänsä.

Loppu oli jotenkin... voi äww. Faramir-parka, tietenkin sen piti tulla veljeään vastaan... ja nähdä sitten yltympäri yrjössä ja kaatokännissä. Mietityttääpä, miten Faramirin itsensä kävi kuuluisalla Kierroksella, en oikein luule että selvisi yhtä pitkälle kuin Boromir. ^^ Vaikka en sano nyt mitään.
Joka tapauksessa tiivistän siihen että oikein uskottava ja viihdyttävä ficinpätkä, olet ihan loistava kuvaamaan pieniä kirjan ulkopuolella tapahtuneita asioita. Kiitos tästäkin. ^^
you spin me right round, baby, right round
like a record, baby, right round round round


Vuoden Ilopilleri 2005-2009, vuoden Humor-ficcaaja 2010. Pörr.

captainfuu.tumblr.com
captainfuu.deviantart.com
Avatar
Leida
Puolituinen
Viestit: 385
Liittynyt: Pe Tammi 19, 2007 8:55 pm

Viesti Kirjoittaja Leida »

Oi, olipas tämä hieno juttu. Minä pidin kaikkein eniten tuosta realistisesta tunnelmasta, joka tästä ficistä hyökyi ilmoille. Ja ajatuksena moinen kierros tuntuu minustakin varsin uskottavalta. Se on niitä asioita, joista arvokkaasti kirjoittava Tolkien ei olisi maininnut, mutta joita Minas Tirithissä varmasti tapahtui. Samoin uskoisin kyllä noita ilotalojakin olleen olemassa, vaikka Tolkien tosiaan korosti vain gondorilaista jaloa mieltä.

Pidin myös kovasti tämän tekstin rakenteesta. Olit ovelasti ripotellut Boromirin ajatuksia tuonne muun tekstin joukkoon ja ne melko yksinkertaisina antoivat tälle mukavaa keveyttä, joka taas sitten sopi hyvin aiheeseen. Teksti muutenkin oli taas älyttömän rikasta ja sellaista keskimaan oloista, vaikka tietysti paljon realistisempaa kuin Tolkienin tyyli. Ja tuo Bocca oli oikeasti tosi mielenkiintoinen hahmo. Siitä sai varsin elävän kuvan jo näin lyhyen tekstin perusteella ja minä näin sen elävästi mielessäni konkkaamassa puujalkansa kanssa virnistys naamallaan.

Loppu oli hieno. ;) Enkä minäkään voinut olla miettimättä, että miten Faramir on mahtanut myöhemmin omasta kierroksestaan selvitä.
Whoever said you can't fool an honest man wasn't one.
-Terry Pratchett: Making money

Vuoden Draama-ficcaaja 08, kommari 09, EpäLotR-ficcaaja 10
Husky
Örkki
Viestit: 11
Liittynyt: La Kesä 23, 2007 12:40 pm
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Husky »

Olen ollut "hetken" pois koneelta ja tännehän on sillä aikaa kommentoitu lähes urakalla. Iih.
Nerwen kirjoitti:Tuo kierros-idea oli kyllä aika mahtava. Jokin perinne sotilaaksituloon varmasti liittyi, enkä pidä tätä mitenkään ihmeellisenä. :lol: Mistä ihmeestä oikein keksit sen?
Fuu Hououji kirjoitti:En ole asiaa aikaisemmin ajatellut, mutta totta kai Gondorin armeijallakin on jotain juomisperinteitä
Leida kirjoitti:ajatuksena moinen kierros tuntuu minustakin varsin uskottavalta.


Mietin kirjoittaessani että onko tää nyt ihan tuulesta temmattu ajatus. Mutta joo, erilaisilla ryhmillä on kaikenlaisia perinteitä. Ja sotilaillahan nyt on aina ollut tällaisia "kova jätkä"-initiaatioita. Intuitioon kannattaa näköjään luottaa ;)
Nerwen kirjoitti:Bocca on muuten mainion oloinen hahmo. Hänestä voisi kuulla lisääkin...
Leida kirjoitti:Ja tuo Bocca oli oikeasti tosi mielenkiintoinen hahmo. Siitä sai varsin elävän kuvan jo näin lyhyen tekstin perusteella ja minä näin sen elävästi mielessäni konkkaamassa puujalkansa kanssa virnistys naamallaan.
Bocca on tosiaan hahmo, jolle saattaa olla jossain vaiheessa muutakin käyttöä. Pitäkää nimi mielessä ;)
Nerwen kirjoitti:Olen aika lailla samoilla linjoilla kuin Mithrellas. On jotenkin vaikea yhdistää Keski-Maata ilotaloihin, se ei vain tunnu sopivan siihen kuvaan joka minulla on. Mutta kyllähän niitä siellä saattoi olla. Jotenkin haluaisin vain pitää mahdollisimman "siistin" kuvan yllä, mutta onhan tuokin mahdollista.
Fuu Hououji kirjoitti:Hmm, noista muiden mainitsemista ilotaloista sen verran, että kaipa niitä on Minas Tirithissäkin voinut aivan hyvin olla. Tietysti Tolkien on kertonut meille vain jaloista teoista ja ihmisistä, mutta ihmisiä kun ovat, heillä on ihmisen mieli ja keksinnöt. x)
Leida kirjoitti:Samoin uskoisin kyllä noita ilotalojakin olleen olemassa, vaikka Tolkien tosiaan korosti vain gondorilaista jaloa mieltä.
Näistä käy kyllä hyvin selville mitä haluttaisiin ajatella ja mitä todellisuus oli(si ollut jos Gondor olisi ollut olemassa). Omakin mielikuvani on ylevä ja melkein haltiamainen. Se oletettu utopia on jalo. Myös mulla :D
Leida kirjoitti:Loppu oli hieno. ;) Enkä minäkään voinut olla miettimättä, että miten Faramir on mahtanut myöhemmin omasta kierroksestaan selvitä.
Mieluummin en ajattelisi sitä :D

Edit. Piti tästäkin mainita, mutta unohdin. Tuo Faramir-loppu yllätti mut itseni aivan täysin. Olin suunnitellut ihan toisenlaista päätöstä tarinalle. Juttu alkoi kumminkin jotenkin elää omaa elämäänsä, ja Boromirin avatessa kasarmin oven näin pikku-Faramirin istumassa siellä aulan penkillä pieniä jalkojaan heilutellen. Sen jälkeen mikään muu loppu ei enää tullut kysymykseen. Sitä en todellakaan tiedä, mitä niin pieni poika teki kasarmilla siihen aikaan aamusta. Ehkä se on toisen tarinan aihe sitten joskus...
Vastaa Viestiin