One more night -Songfic, PG (LW)

[Darial Kuznetsova]

Title: One more night
Author: Darial
Rating: PG
Pairing: Ecthelion/OFC (mainittu)
Genre: Draama
Warnings: Itsemurha
Disclaimer: Ei kuulu minulle, vaan Tolkienille.
Summary: Ketkä vaeltavat meren rantoja piinattuina teoistaan?
A/N: Songfic_let_. Kiitos sille, joka lähetti Lyrics Wheeliin Ocean Soulin.
Käännökset: Entinen enkunopettajani
Beta: Mexica
Feedback: Kyllä, kiitos. (selvällä suomenkielellä tai enkuksi)
~~~~~~~~


Viittaan kääriytynyt olento istuu meren rannalla keinutellen itseään. Hänen silmänsä tuijottavat merta näkemättä sitä, hän vaeltaa muistoissaan. Hänen tummat hiuksensa tunkevat hupun alta silmiin, mutta hän ei huomaa sitä.

Viimein hän repäisee piinatun katseensa merestä ja avaa nyrkkinsä. Kämmen on palanut aiemmin, ja on nyt valkoinen, hiekkaankin koskeminen tuottaa tuskaa.
~~~~~~~~~~~~~~~~~

Hänen viereensä istuu toinen tumma hahmo, nainen, joka vilkaisee omilla sysimustilla silmillään vieressä istuvaan. He istuvat hiljaisuudessa, merta tuijottaen.

”Ikävöitkö häntä?” mies kysyy hiljaa. Nainen on hiljaa, piirrellen kuvioita tikulla santaan.

”Aina. Entä sinä, kaipaatko ketään heistä?” Nainen kääntää huputetun päänsä miehen suuntaan.

Huokaus pääsee miehen huulilta. ”Joskus toivon unohtavani kaiken, mutta on jotain mitä en haluaisi ikinä unohtaa. Lapset. Heidän naurunsa ja leikkinsä, se elämänilo huolia vailla.”

Nainen hymyilee hieman. ”Lapset ovat kukat elämässä. Ilman heitä, elämä on samaa sävyä ikuisuuden.”

”Näen sen kaiken yhä, jos suljen silmäni. Näen heidän verensä käsissäni, se ei lähde koskaan pois. Se polttaa käsiäni, jahtaa minua uniini. Näen yhä heidän epäuskoiset ja järkyttyneet kasvonsa. Edes musiikki ei vie heidän tuskanhuutojaan pois korvistani.”

Mies painaa pään polviinsa ja nyyhkii.

”Kaikki luulivat, että hän jäi torniinsa, koska ei uskaltanut tulla kohtaamaan totuutta. Totuutta, että Piilotettu olisi aina piilotettu. Me kaikki varoitimme häntä, mutta hän oli kuuroutunut ylpeydessään. Minulle riitti hänen ylpeytensä, ja sen sijaan, että olisin heti lähtenyt Idrilin perään, hiivin hänen torniinsa. Hän oli sekaisin, hulluus paistoi hänen silmistään epäuskon rinnalla.”

Mies nostaa päänsä ja katsoo naista, joka tuijottaa taivaisiin. ”Mitä sinä teit?”

”Jätin hänet murskautumaan torniinsa sininen nuoli kaulassaan. Lähteen viimeinen palvelus kuninkaalle.”

Nainen vaikenee, ja miehen riutuneilla kasvoilla välähtää hymyntapainen.

”Saimme saman rangaistuksen, sinä surmasit kuninkaan, minä muita haltioita. Suvunsurmista ei pääse ikinä eroon. Yksi tai monta, sama rangaistus.”
~~~~~~~~~~~~~~~~~

He istuvat pitkän aikaa hiljaa. Mies hyräilee omaa lauluaan naisen hymistessä omaansa.

”Näitkö sinä hänen kuolevan?” mies kysyy viimein.

”En. Tunsin sen sydämessäni. Ainoa, mitä pystyin tekemään, oli pyytää valaria säästämään lapseni omilta teoiltani.”

He istuvat jälleen pitkän tovin kuunnellen merta.

”En ikinä unohda, miltä tuntui katsella Fingonin tuovan veljeäni luoksemme. En ollut tunnistaa häntä. Hän oli riutunut, hänen katkaistu kätensä vuosi, hänen katseensa aneli ottamaan hänen henkensä. Istuin hänen vierellään päiviä, kun hän makasi kuin kuollut. Pelkäsin hänen puolestaan.”

”Mutta hän selvisi.”

”Hän selvisi, opetteli käyttämään miekkaa vasemmalla kädellään, hänestä tuli miltei vahvempi, mitä oli ollut ennen. Saimme viimein muut Silmarilit takaisin, mutta ne polttivat käsiämme, emme voineet pidellä niitä. Se oli katkeraa, hyvin katkeraa. Heitin omani mereen, ja jäin tänne.”

Mies näyttää kättään, joka oli muinoin palanut.

”Entä Maedhros? Mitä hän teki?” nainen kysyy ja tarttuu hellästi miehen käteen.

”En osaa sanoa. Tunnen sydämessäni, että hän on kuollut. Mitä hän teki Silmarilille, en tiedä.”
~~~~~~~~~~~~~~

Aurinko laskee hiljalleen meren taakse ja valaisee vielä kerran kaksi suvunsurmaajaa, jotka istuvat rannalla vierekkäin. Viimeiset säteet osuvat miehen harppuun, joka lepää hänen toisella puolellaan.

”Kumpi sinussa on vahvempi, katumus vai rakkaus?” nainen kysyy maatessaan sannassa. Mies laskeutuu myös makuulle.

”Katumus. Entä sinulla, kumpi on vahvempi? Rakkaus Ecthelionia kohtaan, vai katumus Turgonin surmaamista kohti?” hän kysyy ja kääntää päänsä kohti naista.

Heidän tummat silmänsä kohtaavat ja nainen hymyilee. Hymy on katkera, ja silmissä loistaa vuotamattomat kyyneleet.

”Jos olisin tiennyt, että lapsemme kuolisi samalla sekunnilla, kuin nuoli lävistää Turgonin, en olisi tehnyt sitä. Ecthelion rakasti lapsia. Hänen sisarensa lapset olivat hänelle rakkaita. Theliel pääsi ensimmäisinä pois, sillä Idril nappasi hänet heti mukaansa ja hoputti tunneliin. Minun olisi pitänyt ehkä tappaa Maeglin, mutta mitä kuulin, Tuor heitti hänet alas liekkeihin.”

”Kadut, siis. Antaisin itse mitä tahansa, jos saisin tekemämme tekemättömiksi, mutta niillä saattoi olla tarkoituskin.” mies sanoo silittäessään naisen poskea.

”Kaikella on tarkoitus. Mutta kun haltia riistää hengen toiselta haltialta, on se tuomittavaa ja väärin. Me hengitämme samaa ilmaa, katselemme samoja tähtiä. Olemme niin samanlaisia ja samalla niin erilaisia.” nainen kertoo ja sulkee silmänsä.

”Kuljemme saman kuun ja auringon alla, laulamme samoja lauluja, kuuntelemme samaa tuulta. Elämä on julmaa.” mies jatkaa naisen puhetta.
~~~~~~~~~~~~~~~

Kuu nousee kalpeana yötaivaalle tähtien sekaan.

”Oletko koskaan miettinyt, minne suvunsurmaajat joutuvat? Miten isälleni ja veljilleni kävi Mandosin Saleissa, kun he sinne joutuivat? Jatkuuko kidutus sielläkin?”

”Älä mieti sitä vielä. Nauti kuusta ja meren äänestä. Sulje silmäsi ja kuvittele olevasi jälleen heidän kanssaan, silloin kun kaikki on vielä hyvin, älä anna pahojen mietteiden ja muistojen tuhota tätä iltaa.” nainen hyssyttelee hyväillen miehen käsivartta.

Kumpikin nukahtaa toviksi, muistaen iloisia aikoja.
~~~~~~~~~~~~~~~

Kuu on luonut siltansa mereen heidän eteensä. Mies nousee ylös jättäen harppunsa hiekkaan. Hän ojentaa kätensä.

”Lähteen Telassie, aloitatko viimeisen matkasi kanssani?”

”Kuun silta ja meri odottaa meitä, Maglor, Fëanorin poika. Aloitan viimeisen matkani kanssasi.” nainen lupaa hiljaa tarttuen miehen käteen.

He kävelevät käsi kädessä kohti merta ja kahlaavat syvemmäs mereen, kohti mustuutta ja Mandosin Saleja.

One more night
To bear this nightmare
What more do I have to say

Vielä yksi yö sietää tätä painajaista
Mitä vielä minun täytyy sanoa

Crying for me was never worth a tear
My lonely soul is only filled with fear

Minulle itkeminen ei ollut koskaan kyyneleen arvoinen
Yksinäinen sieluni vain on täynnä pelkoa

Long hours of loneliness
Between me and the sea

Pitkät yksinäisyyden tunnit Minun ja meren välillä

Losing emotion
Finding devotion
Should I dress in white and search the sea
As I always wished to be - one with the waves
Ocean Soul

Menetän tunteellisuuden
Löydän kiintymyksen
Pitäisikö minun pukeutua valkoiseen ja tutkiskella merta
kuten aina toivoin voivani olla - yhtä aaltojen kanssa
Valtameren Sielu

Walking the tideline
I hear your name
Is angels whispering
Something so beautiful it hurts

Kävellen nousuveden reunaa Kuulen nimesi
kuiskaavatko enkelit jotain niin kaunista että se tekee kipeää

I only wished to become something beautiful
Through my music, through my silent devotion

Halusin vain tulla joksikin kauniiksi
musiikkini kautta
minun hiljaisen kiintymykseni kautta

[Mithrellas]

Tämä oli todella hieno ficlet. Sinä varmasti tunnet Silmarillionin todella hyvin. Minulle tuo Silma on aina ollut vähän sellainen arvoitus, että vaikka olen sen pariin kertaan aika tarkkaan kahlannut läpi, niin nuo tapahtumat eivät millään tahdo jäädä päähän. Tässä oli joitain kohtia, jotka eivät aivan auenneet, esimerkiksi tuo kun Maglor puhuu noiden lasten surmaamisesta (?), keitä hän oikein mahtaa tarkoittaa? Ja ilmeisesti tuossa oli juttua myös Gondolinin tuhosta ja Turgonin surmaamisesta, olitkohan täydentänyt juttua itse vai olenko onnistunut unohtamaan tuon, miten Turgon ammuttiin torniinsa? Hienolta se joka tapauksessa kuulosti.

Maglorin kohtalo on kyllä tosi mielenkiintoinen. Itse ehkä mieluummin ajattelisin hänen jääneen sinne Keski-Maan rannoille vaeltelemaan, mutta toisaalta tuo itsemurhakin tuntuisi hänelle sopivalta ratkaisulta (ja varmaan tietyllä tavalla armollisemmalta, vaikka siinä tietysti onkin taustalla se pelko, että mitä Suvunsurmaajille tapahtuu Mandosin saleissa). Sanoitukset tuntuivat sopivan tähän todella hyvin, koska Maglorillehan musiikki ja meri olivat kumpikin hyvin tärkeitä elementtejä.

Mielenkiintoinen ficci, ja mukavaa vaihtelua tavanomaiseen. Täällä draama- (ja romance) puolella näkee aika harvoin Silmaan perustuvia ficcejä, varmaan koska se on monelle aika vieras. Ficcien aiheet eivät siitä opuksesta kyllä varmasti tulisi loppumaan ihan heti kesken. Jos olet ajatellut kirjoittaa enemmänkin tämän tyyppisiä juttuja Silmasta, niin minä olisin kyllä ihan kiinnostunut lukemaan niitä.

[Miaplacidus]

(Minä luen kaiken missä on Fëanor tai joku hänen pojistaan^^) Tämä oli hieno. Silmaan perustuvia tarinoita on aina kiva saada lisää^^ Minusta tässä oli koko ajan päällä haikea tunnelma, välillä melko surullinenkin, mutta ei kuitenkaan epätoivoinen. Pidin siitä.

Miinusta antaisin hiukan pienestä epäselvyydestä. Tämän tarinan naisen ja Ecthelionin suhde jäi vähän epäselväksi, ja noita lapsia jäin vähän ihmettelemään. Mihin he kuolivat? Mutta tuo on vähän sellainen kohtaus, että siinä pitääkin olla vähän jotain salaista, nyt sitä on vain vähän liikaa. (Minä typerä tajusin vasta äsken, että tuo on Nightwishin kappale, joka vain on käännetty suomeksi. Pitäisiköhän lukea vähän tarkemmin...?) Mutta siis tuo Turgonin tappaminen nuolella taisi olla oma ideasi? Muistelisin niin *lähtee kaivelemaan Silmaansa*

Lempipätkäni oli ehkä tuo Maedhrosista kertova. Fëanorin huoneen tarina on vain niin katkeran julma, että se pysäyttää aina. Minusta tuo itsemurha tähän loppuun sopi siksi hyvin.

Pidin, ja toivon, että kirjoitat lisää (varsinkin Silmasta :P)^^

[Darial Kuznetsova]

Ui, ihanaa! Joku luki!

Mithrellas Jos rehellisiä ollaan, Silmasta olen kahlannut tarkkaan läpi (eli lukenut) about kolmasosan. Ja Gondolinin tuhon kun piti keksiä hätätekemistä. Päätin ihan itse käydä nirhaamassa Turgonin. Oli sellainen fiilis. Katsotaan nyt mitä muuta saan siitä irti.

Miaplacidus Tämä on pienoinen sidestep työn alla olevasta Eri poluilla -ficistä, joka nyt on englanniksi, muuta käännös on kesken. (Koko tarina on kesken. Loppu on epäselvä vielä) Mutta ehkä jo tänään, jos edes joku betan puolikas heräisi, (sanoo hän joka heräsi kymmentä vaille 2) voin iskeä tänne alkutekstit, se selventää paljon, ja jos haluat hieman lisää Telassiesta ja Ecthelionista, vilaise tätä outoa uudelleensanoitusta.

Kiituksia kommenteista.

[Sparks]

Juu, minä en ole häpeäkseni lukenut Silmaa ollenkaan, joten ei liene mikään yllätys että osa tästä jäi todella hämäräksi. Mutta lukemaan tulin, sillä tunnustan olleeni se joka antoi Ocean Soulin sanat tähän Lyrics Wheeliin.

Hämärää tai ei niin kaunista jälkeä sinä olet noiden lyriikoiden pohjalta saanut aikaan ^^ Eihän sitä kaikkea tarvitsekaan ymmärtää, kun pääpointit tulivat kuitenkin selväksi jopa Silmaa lukemattomalle. Tässä on yhtä tumma ja merellinen tunnelma kuin Ocean Soulissa itsessään, ja jotenkin uskomatonta rauhallisuutta kuvasti tuo että molemmat pystyivät nukkumaan hetken vain hetkeä ennen kuolemaa. Suuresti kiitos tästä ^^

[Darial Kuznetsova]

Ui, kiitoksia. Olen aika sanaton tällä hetkellä.
Paukutin päätäni seinään tuon kappaleen kanssa pitemmän tovin, meniköhän kuukausi, ja sitten yhtäkkiä pamahti ja se oli pian valmis. Kun inspiraatio iskee, on parasta olla koneella ja aloittaa heti, muutoin ei tule yhtään mitään.
Olen punaisempi kuin jouluvalot selkäni takana, kiitoksia, olen otettu. Paransit viimeistä vapaailtaa rutkasti. *kumartaa*

[Lyyti]

Tämä oli hyvin kaunis. Tunsin itseni sinne rannalle kuuntelemaan heitä.
En ole lukenut Silmaa, mutta kyllä tämä suurinpiirtein selvisi mitä tässä kerrotaan.
Osaat kirjoittaa sujuvasti ja nuo sanat sopi tähän ficciin hyvin.
Anteeksi, lyhyt kommentti, mutta pointti on, että pidin paljon.

[Darial Kuznetsova]

Lyhyt kommentti ei mua haittaa pätkääkään. Omani ovat paaaljon lyhyempiä.
Kiva että pidit *beaming*

[Gwaeren]

Tyksin. Tää on hiano.
Rakentava leikkii pihalla.
Järkevä on tiskikaapissa. Ja kaappi lukossa.

Mutta, siis...
Ja siehän et toki mainosta xD

Mutta joo, kiitän ja samantapaisia/-laisia toivon.

~Nalle^^

[Darial Kuznetsova]

Rakentava leikkii pihalla.
Järkevä on tiskikaapissa. Ja kaappi lukossa

*epämääräistä tirskuntaa*
Ma-ma-mainostin? Mene ja tiedä.
Kiva että oli mieleen. Lisää tällaisia ei ole ehkä tulossa. Writer's block tukkii tällä hetkellä kaiken. Siis kaiken. Ei edes säällisiä piirustuksia saa aikaan.

[Gwaeren]

Khyyllä vaan Dari-pieni.
Mainitsit pariinkin otteeseen mesessä. *nauraa*
Mulla voi jopa olla se keskustelu vielä tallessakin...

Ja kuule, tiskikaappi on oikeasti kätevä kun haluaa hetkellisesti eroon ei-toivotuista ominaisuuksista. *nyöks*

~Nalle

[Darial Kuznetsova]

*vajoaa lattian läpi ja rysähtää kellariin Lukitarin ja hillopurkkien sekaan*
Whatever. Ootko koskaan nähny kissaa tiskikaapissa? Tulipa nähtyä sellanenki tapaus Vaasan kissatalos.