Määritelmä rakkaudelle (LW, Éowyn/Aragorn jne, K-13, angst)

Draamaa, angstia ja vakavia aiheita.

Valvojat: Likimeya, Andune

Avatar
Zirli
Örkki
Viestit: 130
Liittynyt: To Maalis 09, 2006 12:13 pm
Paikkakunta: Kriisikunta

Määritelmä rakkaudelle (LW, Éowyn/Aragorn jne, K-13, angst)

Viesti Kirjoittaja Zirli » Ti Maalis 04, 2008 12:57 am

Title: Määritelmä rakkaudelle
Rating: K-13, jos nyt sitäkään.
Pairing: Éowyn/Aragorn, Éowyn/Faramir, Aragorn/Arwen (joo varmaan voisi merkitä lyhyemminkin :D)
Genre: Angst, romance
Summary: Éowyn angstaa. Siinä se taisi ollakin. :P No oppii se rakastamaankin, ihan oikeasti.
A/N: En tajua miten päädyin kirjoittamaan tällaista, kirjoitan kamalan usein hahmoista/parituksista joista en edes pidä. :D Eli joo, Loftiksen Lyrics Wheeliin kirjoitettu haasteficci (myöhässä, tiedän, anteeksi!), kappaleena Heart – Alone. Anteeksi pyydän sanojen lähettäjältä... Otsikko on ihan kieroutunut eikä tosiaan aja tehtäväänsä.
Feedback: Pur?

Määritelmä rakkaudelle

Kun ensimmäisen kerran tavattuamme ehdin keskittyä olemukseesi, sai se osakseen saman kriittisen silmäyksen joka usein hätkähdytti vastaantulijoita. En nähnyt sinussa oikeastaan mitään erikoista, vaikka katseemme kohtasivat sen hetken, että ehdin nähdä silmissäsi sen kokemuksen tuoman syvyyden ja rauhan, joka ihmisissä minua veti puoleensa. Minuun ei kuitenkaan tehnyt vaikutusta se, että sinä vain hymyilit minulle kuin lapselle, joka koettaa esittää urheampaa kuin todellisuudessa on. Ja silti myöhemmin tein säälittäviä asioita jotta saisin nuo silmäsi katsomaan minuun uudelleen, oli katse millainen tahansa. Mutta sillä kerralla vastasin vaistonvaraisesti vähättelyysi. Kohotin leukaani ja huuleni vetäytyivät lyhyeksi viivaksi. Loin sinuun vielä yhden jäätävän katseen jonka jälkeen käännyin harppoakseni pitkin, itsevarmoin askelin pois luotasi, pois kaikkien vieraiden luota, joiden keskellä tunsin vain ahdistuvani. Vasta huoneessani tajusin kuinka kiivaasti sydämeni reagoi, ja olisin halunnut repiä sen irti sisältäni saadakseni tykytyksen loppumaan. Minä en välittänyt, eikä sydämenikään saanut välittää. Särkyvän lasin ääni hiljensi sen.

Aikaa ei kerennyt kulua kauankaan, mutta ajatukseni vaelsivat luoksesi yhä useammin, muutuin joka kohtaamiskerrallamme uteliaammaksi. Elimme vaikeita aikoja molemmat, ja sinä kai erityisesti. Olin siitä sinulle kateellinen. Tunsin itseni niin pieneksi, niin heikoksi, niin riittämättömäksi rinnallasi... halusin olla enemmän, halusin näyttää sinulle että olen enemmän. Kaiken sen pelon ja työn keskellä hain sinua silmiini kerta toisensa jälkeen, ajatuksissani sinä kävit kovaa kärkikamppailua sodan ja sen aiheuttamien murheiden kanssa. Ja kaikki se kietoutui samaksi asiaksi, omaksi vapauden kaipuukseni. Ihmisiin, jotka sitoivat minut kiinni merkityksettömiin tehtäviin, ja sinuun, joka voisit katkaista köyteni ja viedä minut sinne mihin kuuluin. Tiesin pystyväni ja haluavani tehdä paljon suurempia asioita kuin muut halusivat minun tekevän. Mutta he eivät nähneet minua kuten sinä. Kukaan ei ollut katsonut minua ennen niin syvälle, tulkinnut kasvojani ja sanojani, vastannut ennen kuin ehdin edes kysyä. Kukaan ei ollut ennen ymmärtänyt minua kuten sinä, ja tein niin paljon jotta ymmärtäisin sinua itse yhtä hyvin. Sinä teit minut näkyväksi. Sen tehdessäsi sinä varastit ajatukseni, kuvittelin kuinka saisin sinut käsittämään mitä olet saanut minut tuntemaan, kuinka saisin sinut vastaamaan tunteisiini. Olisin valmis taistelemaan rinnallasi, kuolemaan puolestasi. Mutta koskaan en sitä sinulle kertonut, kasvatin vain mielessäni ajatusta siitä kuinka arvostaisit noita uhrauksia. En uskaltanut ottaa sitä riskiä, että torjuisit minut.

Eräänä iltana olit niin voipunut. Istuit yksin tuoppi kädessäsi, ja henkeäni pidätellen minä istuin vierellesi. Kyselin, puhuin hiljaa ja omaksuin sinun ajattelutapojasi. Kuuntelin hengitystäsi, rikkinäistä ääntäsi, kolahdusta kun kolpakko iskeytyi pöytään. Jossain vaiheessa käänsit sumeat silmäsi minuun, laskit kätesi niskaani ja kumarruit suutelemaan minua. Vastasin suudelmaan, annoin kieltemme taistella suussani. En voinut uskoa sitä todeksi, kun löysin itseni sängystäsi. Hiljaisuus otti meidät suojiinsa, pimeys myrkytti mielemme. En siinä vaiheessa halunnut muistaa kuinka kauan ja paljon olit silmieni edessä juonut aineita, jotka lopulta vaikuttivat vankimpaankin soturiin. Sain itseni jopa unohtamaan nimen, jonka kuiskasit kun olimme kietoutuneet toisiimme pimeydessä. Keinuin sinua vasten hengittäen tuoksuasi, haluten koskettaa jokaista vartalosi notkoa. Kertoessasi myöhemmin toisesta naisesta minulle, oli se hetki jolloin mieleni murtui, iskit puukon mahaani ja kiersit sitä hitaasti ympäri. Hän oli haltia, varmasti kauniimpi kuin tuhannet tähdet taivaalla, lehtien kahina puissa, auringon nousu meren rannalla. Haltioiden parissa sinä olit kasvanut, heidänkö pariin olit jäävä? Heidänkö pariin uskoit kuuluvasi? Kaavaton myrkky levisi kehooni kertoessasi, ettet voinut tarjota minulle sitä mitä kaipasin. Minä vihasin sinua, vihasin itseäni, enkä erottanut vihani kohdetta enää itkiessäni suruani yksinäisyydessäni, köysien kiristyessä ympärilläni, suuni avautuessa äänettömään huutoon tyhjässä sellissäni.

Sota valtasi mieleni. Hetki hetkeltä kuva kasvoistasi haihtui mielestäni, kun pääsin osoittamaan voimani ympäröivälle maailmalle, ihmisille, jotka eivät käsittäneet minua. Se oli etuni. Kukaan ei nähnyt mieleeni, kun antauduin sodalle toivoen kuolemaa, niin vastustajalle kuin itsellenikin. Tiesin, että se oli tapa, jolla minun kuului jättää tämä maailma. Vielä varmempi olin kohtalostani, kun kohotin miekkani itse pahuuden ilmentymää vastaan, tietämättä millaisia tekoja elämän puolustamiseksi voidaan tehdä.

Ilman sinua minun tuli pärjätä, ja niin minä pärjäsinkin. Löysin ihmisen jota rakastaa ja tajusin saaneeni sinulta ehkä sittenkin sen, mitä kaipasin. Vähitellen kykenin pujottamaan kynteni avaamaan solmut joilla kehoni oli sidottu, luottaen että minulla oli joku joka otti vastaan pudotessani lattialle opettelemaan jälleen pystyssä seisomista.

Ja kun kohtasin haltianaisesi katseen, hymyilin hänelle ja painoin pääni vasten todeksi muuttunutta kuvitelmaani sinusta.

***

Heart - Alone

I hear the ticking of the clock
I'm lying here the room's pitch dark
I wonder where you are tonight
No answer on the telephone
And the night goes by so very slow
Oh I hope that it won't end though

Alone

Till now I always got by on my own
I never really cared until I met you
And now it chills me to the bone
How do I get you alone
How do I get you alone

You don't know how long i have wanted
to touch your lips and hold you tight
You don't know how long I have waited
and I was going to tell you tonight
But the secret is still my own
and my love for you is still unknown

Alone

Till now I always got by on my own
I never really cared until I met you
And now it chills me to the bone
How do I get you alone
How do I get you alone
How do I get you alone
How do I get you alone

Alone, alone
Viimeksi muokannut Zirli, La Maalis 08, 2008 10:48 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
"Wild animals never kill for sport. Man is the only one to whom the torture and death of his fellow creatures is amusing in itself."
-James Anthony Froude

Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen » Ke Maalis 05, 2008 7:09 pm

Iih.

Tämä oli jotain niin uskomatonta etten edes osaa kirjoittaa tuota sanaa (kirjoitin sen kolme kertaa väärin). Ihana, ihana ja vielä kerran ihana. Sait minut vinkumaan... Ja jos sitten keksisin jotain muutakin kuin vain ihkuttamista.

Niin. Itse asiassa tällaisen ficin olen halunnut lukea jo pitkään, juuri tällaisen kuin tämä. Parituksineen kaikkineen. Itse en ollut uskaltanut kirjoittaa ja halusin nimenomaan lukea tämänlaisen, ja sinun ansioistasi sain lukea juuri tämän.

Kaikki ajatukset tuntuivat kovin luontevilta ja ne sopivat tilanteeseen paremmin kuin hyvin. Itse asiassa en edes huomannut vierastaa tuota pientä välikohtausta. Se on helppo uskoa tapahtuneeksi, ja jos Aragorn kuitenkin kertoi totuuden, muisti sen, kenelle kuului ja niin edelleen, vielä parempi. Sellainen se mies vain on... Tavoitat tunnelman ihanasti tämän aikana, ja se, miten Éowyn kasvoi, miten hän lopussa saattoi nähdä totuuden, oli todella hieno yksityiskohta. Erityisesti pidin tästä: Minuun ei kuitenkaan tehnyt vaikutusta se, että sinä vain hymyilit minulle kuin lapselle, joka koettaa esittää urheampaa kuin todellisuudessa on. Se vain jotenkin kolahti. Éowyn tavallaan sarkastisesti mietti, miten lapsellisesti muka oli käyttäytynyt.

Tämä oli upea, kiitos, että sain lukea tämän.
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014

Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas » La Maalis 08, 2008 10:50 pm

Todella hieno ficci. En ole mitenkään kovin paljon Éowyn/Aragorn-parituksia lukenut, mutta uskallan sanoa, että harvoin näkee yhtä syvällistä katsausta Éowynin ajatuksiin hänen Aragorn-ihastukseensa liittyen. Minua on kyllä usein mietityttänyt, kuinka syvästä rakkaudesta siinä oikeastaan oli kysymys (virallinen kantahan on kai, että se oli pelkkää tyttösen ihailua, mutta miksei sitä voisi hieman vakavampanakin nähdä).

Pidin siitä, miten olit kuvannut tuota Éowynin elämässä Aragornin ilmaantumisen myötä tapahtunutta muutosta. Arkinen aherrus ilman mitään palkkiota oli varmaan saanut hänet tuntemaan itsensä aika merkityksettömäksi. Tämä lause: Sinä teit minut näkyväksi oli kaikessa yksinkertaisuudessaan todella kauniisti todettu.

Sain itseni jopa unohtamaan nimen, jonka kuiskasit kun olimme kietoutuneet toisiimme pimeydessä. Oijoi, tuli vähän vastenmielinen mielikuva Aragornista, joka Arwenin kaipuussa päätti vähän käytellä toista naista. En noin yleisesti ottaen kauheasti innostunut tuosta, että nuo päätyivät sänkyyn asti, mutta kohtaus oli kyllä sinänsä hieno ja sopi erittäin hyvin ficin tunnelmaan. Tuo loppu, jossa Éowyn ymmärtää saaneensa sittenkin Aragornilta sen, mitä oli kaivannut, oli jotenkin hyvin lohdullinen ajatus, ja onhan se ihan totta, ettei Éowyn ilman Aragornia olisi luultavasti koskaan löytänyt Faramiria.

Lyriikat sopivat hyvin ficciin, tai tässä tapauksessa pitäisi varmaan sanoa, että ficci sopi hyvin lyriikoihin. ;) Kappale on minulle vieras, mutta olisin varmaan itsekin ajatellut Éowyniä tuollaiset sanat nähdessäni. Ficin teksti oli korkeatasoista, kaikkea ei väännetty rautalangasta vaan piti hieman miettiäkin, ja sellainen tyyli sopii minusta erityisen hyvin tällaisiin lyhyisiin ficceihin. Kirjoita vaan ihmeessä lisää. :)

Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune » Ke Huhti 16, 2008 8:59 am

Tuntien välillä sopivasti vartti luppoaikaa, joten ehdin tämän lukemaan.

Tämä oli kaunis ja toi jälleen uusia puolia niin Éowynista kuin Aragornista. Jos kukaan ei vielä satu tietämään (:P) niin fanitan oikein kunnolla Arwenia ja Aragornia, ja tällaiset ficit ovat jossain määrin epämukavia. Tai olisivat, jos ne olisivat tietynlaisia.

Tämä ei ollut yksi niistä. Tämä toi Aragorniin hieman inhimillisyyttä ja karisti sitä täydellisen ihmisen kuvaa. Samalla Éowyn...niin, kai tämä oli mielestäni jonkinlainen kasvutarina. Vaikka Aragorn särkee Éowynin sydämen, lopputulos ei ole katkera vaan jollain tavalla kiitollinen, Éowyn oppi jotain.

Tässä oli paljon hienoa kuvailuja ja kaikki ajatukset ja koko tarina tuntui menevän omalla painollaan ja luontevasti eteenpäin.

Kommenttia ei pitäisi kirjoittaa 9 aikaan aamulla. Editoin jos tulee jotain mieleen. Kiitos tästä, tätä oli hieno lukea :)
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009

Avatar
Zirli
Örkki
Viestit: 130
Liittynyt: To Maalis 09, 2006 12:13 pm
Paikkakunta: Kriisikunta

Viesti Kirjoittaja Zirli » Pe Huhti 25, 2008 9:28 am

Olen nähtävästi unohtanut täysin vastata näihin kommentteihin. :o Hui. Kiitos kauheasti kaikille.

Nerwen: Ehm, saat minut punastumaan ^^ Ihanaa että joku on kiinnostunut tällaisesta ficistä ja haluaa lukea... ajattelin että ihmiset eivät kuitenkaan pidä parituksesta ja kiertävät tämän kaukaa. Sait minut varsin iloiseksi kun sanoit että olet aina halunnut lukea tällaisen ficin. :) Kiitos itsellesi että luit tämän!

Mithrellas: En sitten tiedä kuinka syvää se Éowynin ihastus/rakkaus lopulta oli, mutta tämä nyt oli Éowynin näkökulmasta ja ihastuminen tunnetusti on vahva olotila. Mutta minä näen sen kyllä syvempänä kuin pelkkänä ihailuna. Ja voi, minä tosiaankin kirjoitan ficcejä ihan oudosti aina, parituksista ja ficeistä joista en välttämättä edes pidä. Aragorn on jotenkin ärsyttänyt minua kaikessa täydellisyydessään siinä kuninkaan roolissaan, samoojana vielä meni. Ehkä siksi puran aggressioita. Ja halusin laittaa sen tekemään jotain väärää, jotain itsekästä, jotain inhimillistä, en tosin ehkä harkitusti. Mutta ei se ehkä silti ihan sitä ollut tarkoitus olla, että Aragorn "päätti vähän käytellä toista naista" :D Sehän tuosta kyllä tulee mieleen... Kiitos hurjasti kaikesta mitä sanoit, ja hym, kirjoitan kyllä, en vain välttämättä LotRia tai julkaisukelpoista tavaraa. ;)

Andune: Huh, säikähdin jo kun luin alun tuosta kommentista. Mutta tosi kiva kuulla, että pidit tästä vaikka mieltymyksesi ovat vähän toisenlaisia. Ja joo, juuri sitä inhimillisyyttä ilmeisesti yritin tavoitella Aragornille, kuten tuossa sanoin ja sinäkin sanoit, minua vähän rasittaa se kuinka täydellinen ja erehtymätön Aragorn on. Kasvutarina voi olla hyvin mahdollinen. En minä oikein koskaan osaa selittää kirjoituksistani mitään, tai siitä, mikä niiden idea edes on... kivaa että muut vaivautuvat sen tekemään! Kiitos kauhean paljon.
"Wild animals never kill for sport. Man is the only one to whom the torture and death of his fellow creatures is amusing in itself."
-James Anthony Froude

Avatar
Celeb
Velho
Viestit: 818
Liittynyt: To Kesä 05, 2008 12:41 pm
Paikkakunta: Rivendell
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Celeb » Su Kesä 15, 2008 10:20 pm

Hienohan tuo. ^^

Olisin kyllä kaivannut jotain tuskaisempaa ja enemmän turhautuneisuuden tunnetta välittävää tekstiä, mutta turha sitä on liikaa synkistellä. ;)

Suhtautumiseni A&É paritukseen on hieman kyseenalainen, koska näen itseni toisinaan Éowyninä. (Siis itsetuhoisena, kerta kaikkiaan väärään ruumiiseen syntyneenä, ja väärää henkilöä rakastavana.) Ficin alussa en kuvitellut, että tuo suhde A:n ja É:n välillä menisi aivan sänkyyn asti, mutta toisaalta se antaa Aragornille myös minun kaipaamiani piirteitä.

Ficin lopussa oli jotenkin hieman kiireinen tuntu, olisin kaivannut enemmän tekstiä É:n ja F:n suhteesta, ja siitä, kuinka tuo suhde kehittyi Éowynin mielessä ja miten se muutti häntä. Viimeinen lause ennen lyriikoita oli kuitenkin yksinkertaisuudessaan toimiva. Ja niin täynnä toivoa ja rakkautta uuteen elämään, että tunsin itseni lähes katkeran kateelliseksi.

Laulut eivät oikeastaan uppoa minuun, ellen niitä tunne, ja nytkin oli siinä rajoilla, että jaksoin lukea ja (suurpiirteisesti) suomentaa sen mielessäni. Minusta ficci olisi toiminut hyvin myös ilman laula, mutta olihan tuo mukava lisä.

Tiivistettynä: tykkäsin puutteista huolimatta.
Kurkkaa ficcilistaustani tai runonurkkaustani.

Vuoden tulokas 2009, Kälätäti 2010 ja Ilopilleri 2014!
Kiitos, ihanaa! <3


Coolin Eksentrinen ja Lievästi Epäröimätön Bandiitti.

NUORI JA VIRIILI 2K17

Idwen
Puolituinen
Viestit: 212
Liittynyt: Ma Marras 15, 2004 8:21 pm
Paikkakunta: Turku

Viesti Kirjoittaja Idwen » La Elo 23, 2008 10:53 am

Nyt tulee lyhyt kommentti, mutta parempi sekin kuin ei mitään, neh?

Éowyn oli kuvattu hienosti, pidin tavasta jolla kerrot hänestä, minä-muoto sopi tähän erinomaisen hyvin. Angstinen teksti saattaa joskus olla ärsyttävää, mutta sinä onnistuit välttämään senkin. Ihastuminen on vakava olotila ja tässä sekin oli kuvattu hyvin ja uskottavasti.

Myös tuo fyysinen osio toimi hyvin. Kiitos tästä!
Hahmopyöveli

Elemmírë
Örkki
Viestit: 49
Liittynyt: Su Heinä 13, 2008 2:37 pm

Viesti Kirjoittaja Elemmírë » Su Elo 24, 2008 2:25 pm

Olet kuvaillut todella osuvasti ja koskettavasti Éowynin tunteita ja ajatuksia. Lukiessani tarinaasi unohdin ihan hengittää, kun niin keskityin lukemaan.Tämä oli mahtava!
Jatka kirjoittamista :)
The greatest thing you´ll ever learn is just to love and be loved in return...
~Moulin Rouge~

Vastaa Viestiin