Määritelmä rakkaudelle (LW, Éowyn/Aragorn jne, K-13, angst)
Lähetetty: Ti Maalis 04, 2008 12:57 am
Title: Määritelmä rakkaudelle
Rating: K-13, jos nyt sitäkään.
Pairing: Éowyn/Aragorn, Éowyn/Faramir, Aragorn/Arwen (joo varmaan voisi merkitä lyhyemminkin :D)
Genre: Angst, romance
Summary: Éowyn angstaa. Siinä se taisi ollakin. :P No oppii se rakastamaankin, ihan oikeasti.
A/N: En tajua miten päädyin kirjoittamaan tällaista, kirjoitan kamalan usein hahmoista/parituksista joista en edes pidä. :D Eli joo, Loftiksen Lyrics Wheeliin kirjoitettu haasteficci (myöhässä, tiedän, anteeksi!), kappaleena Heart – Alone. Anteeksi pyydän sanojen lähettäjältä... Otsikko on ihan kieroutunut eikä tosiaan aja tehtäväänsä.
Feedback: Pur?
Määritelmä rakkaudelle
Kun ensimmäisen kerran tavattuamme ehdin keskittyä olemukseesi, sai se osakseen saman kriittisen silmäyksen joka usein hätkähdytti vastaantulijoita. En nähnyt sinussa oikeastaan mitään erikoista, vaikka katseemme kohtasivat sen hetken, että ehdin nähdä silmissäsi sen kokemuksen tuoman syvyyden ja rauhan, joka ihmisissä minua veti puoleensa. Minuun ei kuitenkaan tehnyt vaikutusta se, että sinä vain hymyilit minulle kuin lapselle, joka koettaa esittää urheampaa kuin todellisuudessa on. Ja silti myöhemmin tein säälittäviä asioita jotta saisin nuo silmäsi katsomaan minuun uudelleen, oli katse millainen tahansa. Mutta sillä kerralla vastasin vaistonvaraisesti vähättelyysi. Kohotin leukaani ja huuleni vetäytyivät lyhyeksi viivaksi. Loin sinuun vielä yhden jäätävän katseen jonka jälkeen käännyin harppoakseni pitkin, itsevarmoin askelin pois luotasi, pois kaikkien vieraiden luota, joiden keskellä tunsin vain ahdistuvani. Vasta huoneessani tajusin kuinka kiivaasti sydämeni reagoi, ja olisin halunnut repiä sen irti sisältäni saadakseni tykytyksen loppumaan. Minä en välittänyt, eikä sydämenikään saanut välittää. Särkyvän lasin ääni hiljensi sen.
Aikaa ei kerennyt kulua kauankaan, mutta ajatukseni vaelsivat luoksesi yhä useammin, muutuin joka kohtaamiskerrallamme uteliaammaksi. Elimme vaikeita aikoja molemmat, ja sinä kai erityisesti. Olin siitä sinulle kateellinen. Tunsin itseni niin pieneksi, niin heikoksi, niin riittämättömäksi rinnallasi... halusin olla enemmän, halusin näyttää sinulle että olen enemmän. Kaiken sen pelon ja työn keskellä hain sinua silmiini kerta toisensa jälkeen, ajatuksissani sinä kävit kovaa kärkikamppailua sodan ja sen aiheuttamien murheiden kanssa. Ja kaikki se kietoutui samaksi asiaksi, omaksi vapauden kaipuukseni. Ihmisiin, jotka sitoivat minut kiinni merkityksettömiin tehtäviin, ja sinuun, joka voisit katkaista köyteni ja viedä minut sinne mihin kuuluin. Tiesin pystyväni ja haluavani tehdä paljon suurempia asioita kuin muut halusivat minun tekevän. Mutta he eivät nähneet minua kuten sinä. Kukaan ei ollut katsonut minua ennen niin syvälle, tulkinnut kasvojani ja sanojani, vastannut ennen kuin ehdin edes kysyä. Kukaan ei ollut ennen ymmärtänyt minua kuten sinä, ja tein niin paljon jotta ymmärtäisin sinua itse yhtä hyvin. Sinä teit minut näkyväksi. Sen tehdessäsi sinä varastit ajatukseni, kuvittelin kuinka saisin sinut käsittämään mitä olet saanut minut tuntemaan, kuinka saisin sinut vastaamaan tunteisiini. Olisin valmis taistelemaan rinnallasi, kuolemaan puolestasi. Mutta koskaan en sitä sinulle kertonut, kasvatin vain mielessäni ajatusta siitä kuinka arvostaisit noita uhrauksia. En uskaltanut ottaa sitä riskiä, että torjuisit minut.
Eräänä iltana olit niin voipunut. Istuit yksin tuoppi kädessäsi, ja henkeäni pidätellen minä istuin vierellesi. Kyselin, puhuin hiljaa ja omaksuin sinun ajattelutapojasi. Kuuntelin hengitystäsi, rikkinäistä ääntäsi, kolahdusta kun kolpakko iskeytyi pöytään. Jossain vaiheessa käänsit sumeat silmäsi minuun, laskit kätesi niskaani ja kumarruit suutelemaan minua. Vastasin suudelmaan, annoin kieltemme taistella suussani. En voinut uskoa sitä todeksi, kun löysin itseni sängystäsi. Hiljaisuus otti meidät suojiinsa, pimeys myrkytti mielemme. En siinä vaiheessa halunnut muistaa kuinka kauan ja paljon olit silmieni edessä juonut aineita, jotka lopulta vaikuttivat vankimpaankin soturiin. Sain itseni jopa unohtamaan nimen, jonka kuiskasit kun olimme kietoutuneet toisiimme pimeydessä. Keinuin sinua vasten hengittäen tuoksuasi, haluten koskettaa jokaista vartalosi notkoa. Kertoessasi myöhemmin toisesta naisesta minulle, oli se hetki jolloin mieleni murtui, iskit puukon mahaani ja kiersit sitä hitaasti ympäri. Hän oli haltia, varmasti kauniimpi kuin tuhannet tähdet taivaalla, lehtien kahina puissa, auringon nousu meren rannalla. Haltioiden parissa sinä olit kasvanut, heidänkö pariin olit jäävä? Heidänkö pariin uskoit kuuluvasi? Kaavaton myrkky levisi kehooni kertoessasi, ettet voinut tarjota minulle sitä mitä kaipasin. Minä vihasin sinua, vihasin itseäni, enkä erottanut vihani kohdetta enää itkiessäni suruani yksinäisyydessäni, köysien kiristyessä ympärilläni, suuni avautuessa äänettömään huutoon tyhjässä sellissäni.
Sota valtasi mieleni. Hetki hetkeltä kuva kasvoistasi haihtui mielestäni, kun pääsin osoittamaan voimani ympäröivälle maailmalle, ihmisille, jotka eivät käsittäneet minua. Se oli etuni. Kukaan ei nähnyt mieleeni, kun antauduin sodalle toivoen kuolemaa, niin vastustajalle kuin itsellenikin. Tiesin, että se oli tapa, jolla minun kuului jättää tämä maailma. Vielä varmempi olin kohtalostani, kun kohotin miekkani itse pahuuden ilmentymää vastaan, tietämättä millaisia tekoja elämän puolustamiseksi voidaan tehdä.
Ilman sinua minun tuli pärjätä, ja niin minä pärjäsinkin. Löysin ihmisen jota rakastaa ja tajusin saaneeni sinulta ehkä sittenkin sen, mitä kaipasin. Vähitellen kykenin pujottamaan kynteni avaamaan solmut joilla kehoni oli sidottu, luottaen että minulla oli joku joka otti vastaan pudotessani lattialle opettelemaan jälleen pystyssä seisomista.
Ja kun kohtasin haltianaisesi katseen, hymyilin hänelle ja painoin pääni vasten todeksi muuttunutta kuvitelmaani sinusta.
***
Heart - Alone
I hear the ticking of the clock
I'm lying here the room's pitch dark
I wonder where you are tonight
No answer on the telephone
And the night goes by so very slow
Oh I hope that it won't end though
Alone
Till now I always got by on my own
I never really cared until I met you
And now it chills me to the bone
How do I get you alone
How do I get you alone
You don't know how long i have wanted
to touch your lips and hold you tight
You don't know how long I have waited
and I was going to tell you tonight
But the secret is still my own
and my love for you is still unknown
Alone
Till now I always got by on my own
I never really cared until I met you
And now it chills me to the bone
How do I get you alone
How do I get you alone
How do I get you alone
How do I get you alone
Alone, alone
Rating: K-13, jos nyt sitäkään.
Pairing: Éowyn/Aragorn, Éowyn/Faramir, Aragorn/Arwen (joo varmaan voisi merkitä lyhyemminkin :D)
Genre: Angst, romance
Summary: Éowyn angstaa. Siinä se taisi ollakin. :P No oppii se rakastamaankin, ihan oikeasti.
A/N: En tajua miten päädyin kirjoittamaan tällaista, kirjoitan kamalan usein hahmoista/parituksista joista en edes pidä. :D Eli joo, Loftiksen Lyrics Wheeliin kirjoitettu haasteficci (myöhässä, tiedän, anteeksi!), kappaleena Heart – Alone. Anteeksi pyydän sanojen lähettäjältä... Otsikko on ihan kieroutunut eikä tosiaan aja tehtäväänsä.
Feedback: Pur?
Määritelmä rakkaudelle
Kun ensimmäisen kerran tavattuamme ehdin keskittyä olemukseesi, sai se osakseen saman kriittisen silmäyksen joka usein hätkähdytti vastaantulijoita. En nähnyt sinussa oikeastaan mitään erikoista, vaikka katseemme kohtasivat sen hetken, että ehdin nähdä silmissäsi sen kokemuksen tuoman syvyyden ja rauhan, joka ihmisissä minua veti puoleensa. Minuun ei kuitenkaan tehnyt vaikutusta se, että sinä vain hymyilit minulle kuin lapselle, joka koettaa esittää urheampaa kuin todellisuudessa on. Ja silti myöhemmin tein säälittäviä asioita jotta saisin nuo silmäsi katsomaan minuun uudelleen, oli katse millainen tahansa. Mutta sillä kerralla vastasin vaistonvaraisesti vähättelyysi. Kohotin leukaani ja huuleni vetäytyivät lyhyeksi viivaksi. Loin sinuun vielä yhden jäätävän katseen jonka jälkeen käännyin harppoakseni pitkin, itsevarmoin askelin pois luotasi, pois kaikkien vieraiden luota, joiden keskellä tunsin vain ahdistuvani. Vasta huoneessani tajusin kuinka kiivaasti sydämeni reagoi, ja olisin halunnut repiä sen irti sisältäni saadakseni tykytyksen loppumaan. Minä en välittänyt, eikä sydämenikään saanut välittää. Särkyvän lasin ääni hiljensi sen.
Aikaa ei kerennyt kulua kauankaan, mutta ajatukseni vaelsivat luoksesi yhä useammin, muutuin joka kohtaamiskerrallamme uteliaammaksi. Elimme vaikeita aikoja molemmat, ja sinä kai erityisesti. Olin siitä sinulle kateellinen. Tunsin itseni niin pieneksi, niin heikoksi, niin riittämättömäksi rinnallasi... halusin olla enemmän, halusin näyttää sinulle että olen enemmän. Kaiken sen pelon ja työn keskellä hain sinua silmiini kerta toisensa jälkeen, ajatuksissani sinä kävit kovaa kärkikamppailua sodan ja sen aiheuttamien murheiden kanssa. Ja kaikki se kietoutui samaksi asiaksi, omaksi vapauden kaipuukseni. Ihmisiin, jotka sitoivat minut kiinni merkityksettömiin tehtäviin, ja sinuun, joka voisit katkaista köyteni ja viedä minut sinne mihin kuuluin. Tiesin pystyväni ja haluavani tehdä paljon suurempia asioita kuin muut halusivat minun tekevän. Mutta he eivät nähneet minua kuten sinä. Kukaan ei ollut katsonut minua ennen niin syvälle, tulkinnut kasvojani ja sanojani, vastannut ennen kuin ehdin edes kysyä. Kukaan ei ollut ennen ymmärtänyt minua kuten sinä, ja tein niin paljon jotta ymmärtäisin sinua itse yhtä hyvin. Sinä teit minut näkyväksi. Sen tehdessäsi sinä varastit ajatukseni, kuvittelin kuinka saisin sinut käsittämään mitä olet saanut minut tuntemaan, kuinka saisin sinut vastaamaan tunteisiini. Olisin valmis taistelemaan rinnallasi, kuolemaan puolestasi. Mutta koskaan en sitä sinulle kertonut, kasvatin vain mielessäni ajatusta siitä kuinka arvostaisit noita uhrauksia. En uskaltanut ottaa sitä riskiä, että torjuisit minut.
Eräänä iltana olit niin voipunut. Istuit yksin tuoppi kädessäsi, ja henkeäni pidätellen minä istuin vierellesi. Kyselin, puhuin hiljaa ja omaksuin sinun ajattelutapojasi. Kuuntelin hengitystäsi, rikkinäistä ääntäsi, kolahdusta kun kolpakko iskeytyi pöytään. Jossain vaiheessa käänsit sumeat silmäsi minuun, laskit kätesi niskaani ja kumarruit suutelemaan minua. Vastasin suudelmaan, annoin kieltemme taistella suussani. En voinut uskoa sitä todeksi, kun löysin itseni sängystäsi. Hiljaisuus otti meidät suojiinsa, pimeys myrkytti mielemme. En siinä vaiheessa halunnut muistaa kuinka kauan ja paljon olit silmieni edessä juonut aineita, jotka lopulta vaikuttivat vankimpaankin soturiin. Sain itseni jopa unohtamaan nimen, jonka kuiskasit kun olimme kietoutuneet toisiimme pimeydessä. Keinuin sinua vasten hengittäen tuoksuasi, haluten koskettaa jokaista vartalosi notkoa. Kertoessasi myöhemmin toisesta naisesta minulle, oli se hetki jolloin mieleni murtui, iskit puukon mahaani ja kiersit sitä hitaasti ympäri. Hän oli haltia, varmasti kauniimpi kuin tuhannet tähdet taivaalla, lehtien kahina puissa, auringon nousu meren rannalla. Haltioiden parissa sinä olit kasvanut, heidänkö pariin olit jäävä? Heidänkö pariin uskoit kuuluvasi? Kaavaton myrkky levisi kehooni kertoessasi, ettet voinut tarjota minulle sitä mitä kaipasin. Minä vihasin sinua, vihasin itseäni, enkä erottanut vihani kohdetta enää itkiessäni suruani yksinäisyydessäni, köysien kiristyessä ympärilläni, suuni avautuessa äänettömään huutoon tyhjässä sellissäni.
Sota valtasi mieleni. Hetki hetkeltä kuva kasvoistasi haihtui mielestäni, kun pääsin osoittamaan voimani ympäröivälle maailmalle, ihmisille, jotka eivät käsittäneet minua. Se oli etuni. Kukaan ei nähnyt mieleeni, kun antauduin sodalle toivoen kuolemaa, niin vastustajalle kuin itsellenikin. Tiesin, että se oli tapa, jolla minun kuului jättää tämä maailma. Vielä varmempi olin kohtalostani, kun kohotin miekkani itse pahuuden ilmentymää vastaan, tietämättä millaisia tekoja elämän puolustamiseksi voidaan tehdä.
Ilman sinua minun tuli pärjätä, ja niin minä pärjäsinkin. Löysin ihmisen jota rakastaa ja tajusin saaneeni sinulta ehkä sittenkin sen, mitä kaipasin. Vähitellen kykenin pujottamaan kynteni avaamaan solmut joilla kehoni oli sidottu, luottaen että minulla oli joku joka otti vastaan pudotessani lattialle opettelemaan jälleen pystyssä seisomista.
Ja kun kohtasin haltianaisesi katseen, hymyilin hänelle ja painoin pääni vasten todeksi muuttunutta kuvitelmaani sinusta.
***
Heart - Alone
I hear the ticking of the clock
I'm lying here the room's pitch dark
I wonder where you are tonight
No answer on the telephone
And the night goes by so very slow
Oh I hope that it won't end though
Alone
Till now I always got by on my own
I never really cared until I met you
And now it chills me to the bone
How do I get you alone
How do I get you alone
You don't know how long i have wanted
to touch your lips and hold you tight
You don't know how long I have waited
and I was going to tell you tonight
But the secret is still my own
and my love for you is still unknown
Alone
Till now I always got by on my own
I never really cared until I met you
And now it chills me to the bone
How do I get you alone
How do I get you alone
How do I get you alone
How do I get you alone
Alone, alone