Häpeän liekki, PG (LW)

Draamaa, angstia ja vakavia aiheita.

Valvojat: Likimeya, Andune

Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Häpeän liekki, PG (LW)

Viesti Kirjoittaja Andune »

Title: Häpeän liekki
Author: Andune
Rating: PG
Genre: Draamaa tämä taitaa olla
Disclaimer: Tolkienin ja erään Tolkienin hahmon inspiroima. Mutta "henkilö" on oma.
Summary: Tavallaan se toinen puoli eräästä sodasta...
Feedback: Kiitos, oikein mielellään.

A/N: Tämä on LW-prokkiksen "bonuskierros"-ficci. Lyriikat ovat CMX:n Ruoste.

hei
katso kuinka hiljaa
kaikki käy
mutta vuodet on lyhyet
ja kun kuu ja aurinko ovat yhdessä taivaalla
minä kerään kaiken pihalle esiin ja poltan

niin
kirjat ja paperit
ehkä myös
huonekalut ja muistot
kaikki valheet jotka tulevat elämän tielle
kaikki hyvä mikä estää näkemästä
se on ruoste

savu nuolee raunioita
tiedäthän miltä tuntuu
lämmittää käsiään
palaneiden kotien tuhkassa

hei
katso kuinka hiljaa
sataa taas
tomu vuotten ylle
ehkä nämäkin murhaajankädet etsivät päätä
jota silittää ja tuntea maailman paino
se on ruoste


Jos nyt näkisit sisimpäni, millainen näkymä avautuisikaan eteesi? Millaisena näkisit henkeni huoneen, sen elämän jota jotkut ihailivat ja kunnioittivat?

Hengen huone raunioina, elämän muistot, ilot ja surut poltettuna häpeän liekeissä. Miekka joka välähtäen vetäistiin huotrasta. Kypärä jota ylpeästi kannettiin. Kaikki nyt ruosteen valtaamat nurkassa lojuen, käyttämättöminä, arvottomina.

Murhaajankädet, sellaisetko ovat nämä raajani joita tuijotan tulen loimussa. Sen tulen loimussa, joka paloi polttaen olkikaton talon päältä, tarttuen seiniin kunnes koko rakennus paloi kirkkaasti valaisten kirottua yötä. Yötä jolloin moni isku olisi saanut jäädä lyömättä.

Raskas taival edessä, sotasaalista selkä köyryssä kantaen. Ei, eivät ne minulle kuuluneet eivätkä muillekaan. Tämä koti ja nämä esineet kuuluivat niille jotka nyt ovat tuhkana talon jäänteiden keskellä. Mitä me teimme? Lämmittelimme käsiämme siinä hiilloksessa ja tuhkassa, kunnes aamu koitti ja paluumatka alkoi.

Nuorena ja typeränä iloitsin. Nyt katselen halveksuen kaikkea mitä sain. Varusteitani. Kaikki valhetta, ei järjen hiventä missään. Kunnia mennyttä. Elossa ja vankina elämässä jota nyt vihaan. Mieheksi halusin, mutta mikä olenkaan nyt? Raunio, henkinen raajarikko. Miten toivonkaan, että sade tulisi, sellainen sade joka pyyhkisi ja puhdistaisi muistini. Poistaisi häpeäni ja kuolleet kasvot mielestäni.

Miksi en kuollut? Miksi en ollut viisas ja kieltäytynyt kun joukkoja kerättiin? Koska olin heikko, halusin pysyä hengissä. Nyt toivon että olisin kieltäytynyt. Kuollut miehenä.



A/N: Pahoittelen vielä tuota kamalaa nimeä :D
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Avatar
sprig
Puolituinen
Viestit: 265
Liittynyt: Su Joulu 09, 2007 6:31 pm

Viesti Kirjoittaja sprig »

Jee, CMX:ää!

Miksi tämä on näin lyhyt? Saman jutun olisi voinut kertoa pidemminkin ja ottaa siitä enemmän irti, mutta kyllä se näinkin toimii.

Sodasta on ennenkin kirjoitettu ja sotaa on pohdittu eikä tässä varsinaisesti ole mitään uusia oivalluksia aihepiiriin liittyen, mutta tunnelma on hyvä ja sopii hyvin lyriikoihin.

En keksi enää mitään sanottavaa...

muoks. Ei se nimi minunkaan mielestäni ole yhtään kamala!
Viimeksi muokannut sprig, Pe Touko 23, 2008 8:22 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
EpäLotR-ficcaaja 2009
Runoilija 2010
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Kaunista tekstiä.

Minä kiinnitin jostain syystä tavallista enemmän huomiota noihin ihaniin ilmaisuihin, joita tässä oli melkein joka lauseessa. Tekisi mieleni lainata montaakin, mutta listasta tulisi liian pitkä, pitäisi lainata koko juttu saman tien. :wink: Mutta käytit todella kauniita ja osuvia kuvia, tuo kohta, jossa oli aseiden ruostumisesta, oli upea.

Tässä oli myös hieno tunnelma, katkera ja kipeä, minä oikein tunsin sen sanoista tihkuvan tuskan, jos näin voisi sanoa. Jäin tässä nyt saman tien miettimään, että mitä kaikkea hienoa sanoilla saakaan aikaan, kun ne osaa laitaa oikein yhteen. Ja lyriikat sopivat tähän erinomaisesti (vai pitäisikö sanoa, että tämä sopi lyriikoihin, koska niin päin se kirjoitettiin?)

Eikä se nimi mikään kamala ollut!


Hieno, mutta ehkä vähän lyhyt ja siksi se ei auennut kokonaan. Mutta toisaalta tällaiset tunnelmapätkät vailla selkeää "juonta" tai hahmoa tai siitä kertomista ovat kauniita ja mielenkiintoisia, nini että tiedä sitten. :roll:

Kiitos tästä.
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Aika hurjat lyriikat sait. :D Mietin, että kenestä Tolkienin hahmosta tämä oikein kertoo, mutta olit ilmeisesti päättänyt kirjoittaa vaihteeksi jonkun tarkemmin määrittelemättömän vihollisen näkökulmasta. Minustakin otsikko oli todella hyvä. Kappale ei kyllä heti sanonut minulle mitään, ja yksi syy miksen kauheasti välitä suomalaisesta musiikista on juuri se, että lyriikat ovat minusta usein tosi outoja ja vaikeita tulkita... Mutta nyt kun tässä muutaman kerran olen lyriikat ja ficin lukenut, niin täytyy todeta, että ne todellakin tuntuvat sopivan hyvin yhteen. Kivasti olit kyllä löytänyt niiden pohjalta Tolkienin maailmaan sopivan aiheen.

Tämä oli kauniisti kirjoitettua tekstiä, jossa oli mukavasti tunnelatausta mukana. Jotenkin lohdullista, että tuollainen tappajakin osaa viimein katua ja näkee tekojensa vääryyden. Minusta tässä oli kyllä varsin mielenkiintoinen näkökulma sotaan, ja kyllä minäkin olisin tosiaan voinut tästä pidemmänkin jutun lukea. ;) Toimiva kokonaisuus tämä kyllä tällaisenakin oli.
Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune »

Kiitos kommenteistanne!

Komentaja: Kiitos! Tämä on siksi näin lyhyt koska kirjoitin sen vain tämän pituiseksi. Minä en totta puhuen edes kiinnittänyt tätä kirjoittaessani pituuteen. Tietysti tämän olisi voinut kertoa pidemminkin, mutta se olisi mennyt sitten liikaa kuvailuksi ja olisi voinut lässähtää ja mennä ihan pilalle. Ehkä.

Sodasta on ennenkin kirjoitettu, totta. Mutta toivottavasti tämä tuo siihen vähän uutta näkökulmaa, tällä kertaa Tsh:hon liittyen vihollisen näkökulmasta.

Nerwen: Kiitos! Kuten jo sanoin, tämä jäi lyhyeksi osaki vähän epähuomiossa. Ihanaa jos pidit tästä silti, vähän katkeraa tunnelmaa tässä yritin hakea.

En minä osaa muuta kuin kiittää :)

Mithrellas: Kiitos sinullekin :) Lyriikat aiheuttivat ensin hieman päänvaivaa, mutta sitten tuli mieleen juuri tämä vihollisen näkökulma. Osaksi tämä idea pohjautuu Samin pohdiskeluihin Ithilienissä kun hän katselee muistaakseni Haradin kuollutta sotilasta.
Minä kun olen ajatellut että osa esimerkiksi Haradin sotilaista ei ollut vapaaehtoisesti mukana sodassa vaan pakotettuna. No niin, taas näitä minun pohdintojani :roll:
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Avatar
Leida
Puolituinen
Viestit: 385
Liittynyt: Pe Tammi 19, 2007 8:55 pm

Viesti Kirjoittaja Leida »

Tämä oli tosi kaunis (ja kaunista lyriikoista, satun tykkäämään CMX:stä ja tästä kappaleesta).

Niin, kielikuvat olivat todellakin kauniita, mutta ennen kaikkea pidin siitä, ettei tämä hienoista kielikuvista huolimatta ollut pelkästään sanoilla leikittelyä, vaan minä ainakin aistin sen tunnelman sanojen takaa, joka sitten puhalsi hengen myös kielikuviin. Minusta tässä oli sellainen alakuloinen, vähän luovuttaneen miehen tunnelma, joka tietysti on siltä kantilta varsin luonnollista, että kaikki on jo tapahtunut, eikä mennyttä voi muuttaa. Tässä oli myös tuo mielenkiintoinen oivallus, että tapahtumahetkellä mies oli iloinnut tuosta kaikesta - palaneista taloista, kuolleista ihmisistä - ja vasta myöhemmin ymmärtänyt oikean ja väärän. Ja kaiken lisäksi on niin helppo ymmärtää se, että joku valitsee väärin, koska haluaa pysyä hengissä ja se tuo tähän sellaista inhimillisyyden tuntua.

Tässä siis oli tosi monia kauniita kohtia, mutta tuo ilmaisu henkinen raajarikko kolahti varmaankin eniten. En oikein tiedä miksi, mutta se on jollakin tapaa tosi oivaltavasti sanottu ja yksi niitä kohtia, joita lukiessa toivoo, että olisi keksinyt sen itse.

Minäkin olisin mielelläni lukenut tätä pidemmälti, mutta tiedän hyvin sen tunteen, kun vaikuttaa siltä, että kaikki tarpeellinen on sanottu ja teksti on valmis, vaikka se olisikin kovin lyhyt. Lisäksi tykkään myös lukea lyhyitä tekstejä sillä lailla hitaasti jokaisesta sanasta nautiskellen, kunhan minulle tulee sellainen tunne, että teksti on tarkoin muodostettu kokonaisuus - ja tässä tuli. En edes tiedä, että olisiko tämä toiminut pidempänä juttuna; tunnelma olisi ainakin kohtalaisen varmasti muuttunut.

Tykkäsin kovasti, kiitoksia lukuelämyksestä. ;)
Whoever said you can't fool an honest man wasn't one.
-Terry Pratchett: Making money

Vuoden Draama-ficcaaja 08, kommari 09, EpäLotR-ficcaaja 10
Vastaa Viestiin